HIENO seminaari. Vaivaa oli nähty. Koronan vuoksi muotona oli eräänlainen hybridi. Livenä olivat kaupungintalolla esiintyjät ja 50-60 hengen yleisö turvaetäisyyksillä. Etänä skriiniillä Mäntykankaan koulun musiikkiluokan oppilaat ja tervehdyksen lähettänyt Presidentti Tarja Halonen.
LUENNOT olivat 30 minuutin mittaisia – kreikkalaiseen malliin. Päivän päähän oli sijoitettu vielä paneeli. Ote oli vakava mutta myös loppukesään sopien keveä. Kuulijoita osallistettiin värikorteilla, ryhmäporinoilla - ulkona auringonpaisteessa- ja tilaisuudella esittää kysymyksiä. Tässä muutama ideahelmi ryhmistä:
" Tekoja ei vain sanoja. Nyt satsaus maahanmuuttajalasten äiteihin. Varhaiskasvatus ilmaiseksi. Jokainen lapsi tahtoo tulla löydetyksi. Tarvitaan universaalin kasvatuksen rinnalle räätälöintiä, positiivista alueellista diskriminaatiota. Syvä huoli koronasta: eniten tarvisevat saivat vähiten. Vahvaa johtajuutta tarvitaan kouluissa kriisissä. Palvelut sinne, missä lapset ovat. Miksei ip-toimintaa muillekin kuin 1-2-luokkalaisille? "
OPIN paljon. Kokkolassa on tehty komeaa työtä lasten oikeuksien toteuttamiseksi. Kaikkien lasten. Yhtenä helmenä voi mainita Kokkolan maailmankoulun. Lapsilähtöisyys on omaksuttu niin virkakoneistossa kuin päättäjien keskuudessa. Nuorisovaltuusto on aktiivinen toimija ja sitä kuullaan. Tänä lukuvuonna on tarkoitus käynnistää myös lastenvaltuusto.
Ja paljon on saatu aikaan. Kaupunki palkitsi ansioituneita uranuurtajia Luca Hagman-palkinnolla ja kunniamaininnoilla. Unicef myönsi kaupungille lapsiystävällinen kaupunki -tunnuksen. Onneksi olkoon.
Muutamia poimintoja luennoista:
Kokkolan koulujen kronikka
KOULUNEUVOS Peter Johnsonin teeman oli "Pedagogion läksytyksestä 2020-luvun tulevaisuuden taittoihin". Elävän puheen lisäksi näimme nastan clipsin kokkolalaisten koulujen ja koulurakennusten historiasta. Elokuvanäyttelijöinä oli kolme nuorisovaltuuston jäsentä.
PÖNTTÖÖN nousi näistä elokuvan nuorista kaksi: Hawa Sesy ja Oona Kallio. Heidän ajatuksistaan välittyi upeasti lapsilähtöisyystyön idea: Jokainen nuori haluaa tulla löydetyksi ja kuulluksi. Omana itsenään.
Kasvatus ja sivistys
PAIKALLE oli kutsuttu kaksi professoria. Åbo Akademien professori Petri Salon teemana oli "Kasvatus ja sivistys Suomen menestystarinassa". Hän avasi hienosti sivistyksen käsitettä. Sivistys tarkoittaa montaa asiaa. On järjen sivistystä, jota tieteen ja kirjojen toivotaan edistävän. Järjen sivistys on sisäisen luonnon, maailman ja luonnon hallintaa. Itsen tiedostamista. Maailmankuvaa. Sivistyminen on prosessi, jossa ihminen muotoaa omia ajatuksiaan itselleen uuden tiedon avulla. Tätä uutta tietoa suomalaiset saivat 1800-luvulta alkaen mm. sanomalehtien, kansansivisystyön ja koulujen kautta.
Mutta sivistyksessä ei ole kysymys vain tiedoista. Sivistys on myös sydämen sivistystä, jossa ihmisestä tulee aina enemmän ihminen. Jossa tavoitellaan täydempää ja parempaa. Tuon ajan uskonnollisella kielellä: tavoite on olla yhä vanhurskaampi.
Sivistys on myös osallisuutta. Yhteiskunnallisuutta. Läsnäoloa toisten kanssa. Tähän viittaa jo medborgar- termin suomennos: kanssaporvari, kanssalainen- kahdella ässällä. Muiden kohtaamista sellaisena kuin he ovat tässä ja nyt.
Summa summarum: sivistys on kokonaisvaltaista kehitystä. Tietoa, tahtoa, taitoa ja valmiutta yhteisölliseen toimintaan. Se on osallisuutta, halua ja kykyä ottaa vastuutta itsestä ihmisenä ja yhteisistä asioista. Se on halua ja kykyä kohdata ja ymmärtää muita, joiden näkemykset ovat erilaisia. Juuri sivistys mahdollistaa toisen ja toisenlaisuuden kohtaamisen.
Sivistys lähtee kysymyksistä. Haastamisesta. Esim. Miksi meillä on pandemia? Millaiset arvomme ovat siihen johtaneet?
Koululla on ollut suuri merkitys suomalaisen yhteiskunnan menestystarinassa. Salo viittasi David Brooksin artikkeliin "Pohjoismaitten suuruuden salaisuus" 13.2.2020 New York Timesissa.
Salaisuus on: Suomella on vahva sivistysperinne jonka ytimessä on universaali koulutusperinne.
Mitä hyötyä tällaisesta sivistyspuheesta on opettajille Salo kysyi "sivistyneesti" itseltään. Sivistyspuhe ilmentää suomalaisten luottamusta opettajia ja koulua kohtaan. Me uskomme ja luotamme ammattilaisiin. Suomalainen koulu on hajautettu ja paikallinen.
Sivistys näyttäytyy koulun arjessa kasvatuksessa. Koulujen huomio on ihmiseksi kasvamisessa. Tavoitteena on monipuolinen kokonaispersoonallisuus, ja se näkyy mm. koulujen tuntijaoissa taideaineiden osuutena. Koulunpito on meillä kokonaisvaltaista. Kohtaamisen mahdollistavaa ihmisenä olemisen kasvua. Uskomme lapsiin. Meillä on hyvällä tavalla lyhyt koulupäivä.
Suomalainen koulu on kestävällä tavalla vanhanaikaista. Sitä uudistetaan maltilla. Englaniksi tätä kuvataan termillä slow-education. Pitäydymme toimivaan. Tällainen raamitus tuo ennustettavuutta. Lapsille se tarkoittaa turvallisuutta ja huolenpitoa. Koulu on joillekin heistä ainoa ennustettava turvasatama.
Lasten oikeudet
Suomen Unicefin pääsihteeri Marja-Riitta Ketolan teemana oli "Lapsiystävällisyys muutosvoimana". Lapsiystävällisyyden käsitteen keskiössä on YK:n lastenoikeuksien julistus, joka on sitonut Suomea vuodesta 1991 saakka. Se lupaa lapsille mm. suojelua, hoitoa, ruokaa, koulutusta, tasa-arvoisuutta, oikeuden tulla kuulluksi ja vaikuttaa kehitystään vastaavasti. Se velvoittaa valtioita ja kuntia tekemään lasten etujen mukaisia ratkaisuja. Lapsen etu on otettava ensisijaisesti huomioon.
Ihmisoikeudet eivät toteudu automaattisesti. Rakenteisiin on tehtävä lapsivaikutusten arvio. On pohdittava toimintatapoja. On turvattava riittävä rahoitus ja henkilökunnan osaaminen.
Onneksi on kaupunkeja, jotka toimivat näin. Kuten Kokkola.
Lapsikeskeinen opetus ennen ja nyt
OMA luentoni alkoi lounastauon jälkeen. Vastavoimaksi nukahtamiselle valitsin vauhdin kiihdyttämisen: 95 diaa 22 minuutissa. Olin ajoittanut ne elokuvaksi.
Olin työstänyt luennon "sivistävän opetuksen" idealla, ts. haastoin omat aiemmat itsestään selvyydet. Aloitin haastamisen jo lapsikeskeisen opetuksen käsitteestä. Lapsikeskeisyyden käsitteen ytimenä on kuva lapsesta. Meillä on ollut ja on yhä lähes luvuton määrä erilaisia lapsikuvia. Minkä niistä valitseminen on reilua? Paha lapsi? Hyvä lapsi? Tyhjä taulu? Suojeltava lapsi? Kompetentti lapsi? ...
Päädyin siihen, että on nöyrästi lähdettävä niistä lapsen tunnuspiirteistä, tarpeista ja kehitystehtävistä jota tänään tunnetaan. Lapsikeskeisiä ovat siten ne pedagogiset ratkaisut, jotka tehdään siksi, että lapset elävät lapsuutta.
Tämän jälkeen esittelin yhdessä Pertti Kansasen kirjoitamastani 100 suurta pedagogia-käsikirjoituksesta tekemäni analyysin: Poimin näiden klassikoiden pedagogiikasta lapsikeskeisinä pitämäni ratkaisut. Lopputuotoksena syntyi yleiskuva siitä, mitä kaikkea ja erilaista lapsikäsitteinen opetus on ollut sekä yleisimpien ideoiden ja eniten ideoita käyttäneiden klassikoiden "Hall of fame"-listat.
Lopuksi vertasin näin syntynyttä kuvaa lapsikeskeisestä opetuksesta käsitykseen nykykoulusta. Kyllä: suomalainen peruskoulu - erityisesti sen virallinen ops ja ala-aste liikkuvat juuri siihen suuntaan. Toteutamme erityisesti niitä ideoita, joita Uuden kasvatuksen liike keksi 100 vuotta sitten. Mutta pääosin maltillisesti.
- kohtia konkreettia autonomia, vapautta tehdä valintoja jne.
- eri taiteiden keinoja, esteettistä kasvatusta
- omia havaintoja ja niiden työstämistä
- aidoista ympäristöistä ja elämästä oppimista
- ryhmässä/yhdessä oppimista.
Ja kaiken kruununa opettajat, jotka tuntevat pedagogista rakkautta oppilaisiinsa. Väitin.
Vaikuttava varhaiskasvatus
VIIMEISEN luennon piti seminaarin toinen professori: Tampereen yliopiston professori Kirsi Karila, joka on maamme johtavia varhaiskasvatuksen asiantuntijoita.
ONKO suomalainen varhaiskasvatus vaikuttavaa? Kysymys ei ole helppo. Sen tulisi mahdollista lasten elämänlaadun ja hyvinvoinnin. Edistääkö se lapsen kehitystä ja oppimista pitkällä aikajänteellä? Pitääkö se yllä yhteiskunnallista kehitystä ja vakautta?
Sen Karila tiesi sanoa, että mikä tahansa varhaiskasvatus ei ole yhtä vaikuttavaa. Vain laadukas varhaiskasvatus vaikuttaa positiivisesti. Tässä keskeistä on koulutus ja osaaminen.
TÄSSÄ lopuksi pikkuclipsi seminaarista:
