KUVA: Tapio Puolimatka. Kuva lainattu Hgin yliopiston sivulta.SUNNUNTAIN luku-urakkana oli kasvatusfilosofiaa (Puolimatka, Tapio. 1995. Kasvatus ja filosofia.2. uudistettu painos. Helsinki: Kirjayhtymä). Tapio Puolimatkaa pidetään yhtenä johtavista kasvatusfilosofeistamme. Juuru tätä teosta on kyllä kritisoitu sekavasta rakenteesta. Minuun kirjan alkuosa kuitenkin suorastaan kolahti, siksi upeasti kirjoittaja pohtii käsitteiden pohtimisen merkitystä. Ja kun hän pääsee avaamaan erilaisia kasvatuksen määritelmiä, moni asia valkenee kuin uutena näinkin vanhalla kasvatuksen ammattilaiselle. Oikein hävettää.
ERITYISESTI jäin pohtimaan kahta Puolimatkan esittämää ajatusta. Ensimmäinen on (1) kysymys kasvatuksen oikeutuksesta. Jotta voimme puuttua toisen elämään, meillä pitää olla varmuus siitä, että puuttumisemme edistää hyvää ja arvokasta.
Kasvatuksessa pyritään antamaan elämyksiä, jotka vievät kasvatettavaa arvokkaiden asioiden pariin. Kasvattaja kokee epäonnistuneensa, jos kasvava valikoi kasvatuksesta huolimatta vääristyneet arvot, epäarvokkaan elämän tai omistautuu arvottomaan tai vähäarvoiseen. Mutta kuka päättää, mikä on arvokasta? Ovatko arvot yksilön arvostamia valmiuksia, yhteisön arvostuksia vai objektiivisesti arvokkaita asioita?
Jäin myös pohtimaan (2) kuvausta kasvusta, jossa kasvattavat kokemukset johtavat uusiin yksilölle merkityksellisiin kokemuksiin ja siten kokemuksen alue laajenee. Kasvatus on näin jatkuvaa näkökulmien laajenemista ja uusien toimintatapojen luomista. Kasvu on uudistumista, omien rajojen ylittämistä ja avautumista uusille mahdollisuuksille, mutta se on samalla myös vapautumista ennakkokuuloista ja vääristymistä. Ja tämän rinnalla kuvaus kasvusta oman aidon olemuksen löytämisprosessina. Kasvuun kuuluu paisti vaikutteiden vastaanottamista, niiden tulkintaa, dialogia ja kriittistä reflektointia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti