SYRJÄYTYMISEN KÄSITE
Syrjäytyminen on vaikea käsite. Syrjäytyminen on subjektiivinen kokemus siitä, että jää itselle arvokkaan ulkopuolelle, ei saa sitä, mitä toivoo ja mihin olisi oikeutettu. Itselle arvokas voi olla ihmissuhteita, kokemuksia, avautuvia mahdollisuuksia tai aivan elämisen perusasioita kuten asunto tai ruoka.
Syrjäytyminen on osallisuuden komplementti. Sitä kuvaavia tekijöitä ovat: ei ole asuntoa, työtä, koulutusta, ystäviä, kiusataan, kukaan ei soita, jää yksin... Uhkaavinta on syrjäytyminen sosiaalisista suhteista ja kiinnittyminen elämää tuhoaviin suhteisiin. Syrjäytymisen tunnistaa siihen liittyvästä huolesta.
Filosofisesti syrjäytymisen voisi määritellä tilaksi, jossa ihmisen potentia ei pääse aktualisoitumaan. Tällainen ihminen ei saavuta onnellisuutta. Syrjäytyminen on osattomaksi jäämistä. Osattomuutta hänelle ihmisenä kuuluvista oikeuksista. Hän ei ole saanut kasvaa omista edellytyksistään täyteen mittaansa. Hänen lahjojaan ei ole huomattu, niitä ei ole tuettu jne. Häntä on kohdeltu kaltoin. Syrjäytyminen ei ole henkilön tietoinen tai vapaaehtoinen valinta. Syrjäytymisen kehältä koetaan olevan mahdoton päästä omin voimin pois.
Toisaalta on myös mahdollista, että joku ei ota vastuuta kasvaa omista edellytyksistään täyteen mittaansa. Hän ei halua käyttää lahjojaan yhteiseksi hyväksi. Itse valittu marginaali ei ole kuitenkaan syrjäytymistä.
TYÖELÄMÄN RAJU MUUTOS
Työt muuttuvat ja muuttavat Suomesta pois. Jo 100 000 työpaikkaa on kadonnut teollisuudesta sen automatisoituessa yhä kiihtyvällä vauhdilla.
Menneinä vuosikymmeninä erityisesti perinteisillä miesvaltaisilla aloilla oli tarjolla suorittavaa työtä myös vähemmällä osaamisella ja koulutuksella. Nyt työ muuttaa ja muuttuu. Valmistavan teollisuuden miesvaltaiset työpaikat ovat vähentyneet ja siirtyneet kehittyviin maihin. Uusia korvaavia työpaikkoja toki syntyy, mutta ei vastaaville aloille ja vastaavalle osaamiselle. Miesten siirtyminen teollisuudesta palvelusektorille ei ole taloudellisesti kannustavaa eikä asenteellisesti helppoa. Naisten työmarkkinoilla ei näy vastaavaa kehitystä.
Digitalisaatio on iso ajovoima. Vaarana on työelämän kahtiajako: toisaalta tarvitaan erittäin koulutettuja huippuosaajia, ja toisaalta suorittavien pätkä- ja sillputöiden tekijöitä. Keskivaikeat työt korvataan roboteilla ja älykkäillä ohjelmilla. Robottien ja huippuosaajien tekemien töiden lisäksi jää työt, joiden tekemiseen ei tarvita juurikaan koulutusta, mutta joita eivät robotit tee.
Työpaikat katoavat siis nimenomaan miehiltä.
...........................................................................
" KORJAUS:
Sain kirjeen, jonka mukaan...
... Tämä ei uusimmissa tilastoissa tarkalleen ottaen pidä paikkaansa. Miesten suosimilla aloilla on toki ollut pudotusta, silti naisia jäi viimeisimmässä tilastoinnissa useampi tuhat työttömäksi enemmän kuin miehiä. Vastaavasti 15 - 64 -vuotiaissa suomalaisissa miesten työllisyysaste on naisia parempi. Työikäisissä miehissä, ja nimenomaan nuorissa miehissä on enemmän työllisiä kuin naisissa. Ei siis kannata tehdä työllistymisestä yksinomaan sukupuolikysymystä. Myös naisissa on työttömiä ja piilotyöttömiä... "
VASTAUKSENI
Työttömiä oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2017 tammikuussa 242 000 , mikä oli hieman vähemmän kuin vuotta aiemmin. Työttömiä miehiä oli 123 000 ja naisia 119 000 henkeä. Miesten työttömyysaste oli 9,0 ja naisten 9,4 prosenttia. ( Kesäkuussa 2016: Naisten työttömyysaste oli yli 10 prosenttia, kun miehillä se jäi 8,5 prosenttiin- eli puolessa vuodessa naisten työttömyys on vähentynyt)
Tammikuun lopussa yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä oli 121 800, mikä on 1 100 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Pitkäaikaistyöttömistä oli miehiä 70 800 ja naisia 51 000. Miesten määrä väheni edellisestä vuodesta 100:lla (0,2 %) ja naisten lisääntyi 1 200:lla (2 %)
Nuorten 15–24-vuotiaiden työttömyysaste, eli työttömien osuus työvoimasta, oli tammikuussa 23,5 prosenttia, mikä oli 2,3 prosenttiyksikköä suurempi kuin vuotta aiemmin. (Nuorten osalta en löydä erittelyä poikiin ja tyttöihin).
...........................................................................
Elinkeinoelämän tekemä tutkimus kertoo, että Suomessa on lähes 80 000 työikäistä ja työkykyistä miestä, jotka eivät ole töissä tai koulutuksessa eivätkä välttämättä edes hae töitä. Suurin osa on kadonnut työmarkkinoilta pysyvästi. Monen työkyky on jo heikentynyt. Kadonneista työmiehistä 25–54-vuotiaiden suhteellinen osuus on lähes kaksinkertaistunut 1980-luvun lopun jälkeen. Se on puolitoista ikäluokkaa.
Suomi ei ole kehityksessä yksin, työmies on kaduilla vailla virkaa kaikissa teollistuneissa länsimaissa. Yhdysvalloissa on yli seitsemän miljoonaa parhaassa työiässä olevaa joutilasta miestä, jotka eivät edes hae töitä. Ehkä siksi Donald Trump sai presidentinvaalissa niin vahvan kannatuksen, kun lupasi lisätä teollisia työpaikkoja pitää maahanmuuttajat poissa syömästä amerikkalaisten työpaikkoja.
SYRJÄYTYMINEN
EVA:n tuoreen raportin mukaan työelämän ulkopuolella on pysyvästi lähes 79 000 suomalaista 25–54-vuotiasta miestä. He eivät tee töitä, opiskele tai ole työkyvyttömyyseläkkeellä. Kaikki eivät edes
hae töitä. Tämä ryhmä kasvaa noin tuhannella miehellä joka vuosi.
Taustalla on muuttunut yhteiskunnallinen tilanne. Lapsiköyhyys kasvaa. Huono-osaisuus periytyy.
Vielä 2000-luvun alussa Suomessa puuttui kova näyttö siitä, että lapsuudenkodin tavanomaista heikommat lähtökohdat löisivät läpi pohjoismaisen hyvinvointiapparaatin niin, että periytymisestä olisi oikeasti aiheellista puhua. Nyt näyttöä on. Vuoden 2006 Pisan mukaan kotitausta vaikutti Suomessa selvästi vähemmän kuin muissa OECD-maissa. Vuoden 2015 tuloksissa Suomi oli jo keskiarvoa heikompi. Samalla katoavat sekä usko koulutuksen merkitykseen että koko yhteiskunnan kollektiiviseen eteenpäinmenoon.
Köyhyys ei ole vain aineellista. Syrjäytymistä aiheuttaa myös periytyvä "henkinen köyhyys", kuten virikkeetön lapsuus tai välinpitämätön vanhemmuus. Jotkut lapset oppivat jo lapsuudessaan, ettei työnteko ole tarpeen eikä se kannatakaan. Lapsi voi kokea olevansa muita huonompi, koska perheellä ei ole varaa esimerkiksi harrastuksiin tai vaatteisiin.
Köyhistä perheitä tulevien koululaisten sosiaalisuus ei taivu ihannemalliin. Heistä ei ole reippaiksi partiopojiksi tai -tytöiksi. Ongelma koskee erityisesti kehnoista oloista lähteviä poikia. Asiantuntijoiden mukaan kotitausta näyttäisi vaikuttavan enemmän poikiin kuin tyttöihin. Osaaminen on heikentynyt erityisesti sellaisilla pojilla, jotka tulevat alemmista sosiaaliluokista tai syrjäseuduilta.
Miksi miehet syrjäytyvät?
Miesten syrjäytymisen syynä on ennen mutta osaamisen ja koulutuksen puute. Nuoria miehiä on ilman toisen asteen ammattitutkintoa paljon enemmän kuin naisia. Tytöt käyvät koulunsa paremmin ja pitempään. Korkeakouluista valmistuu 50 prosenttia enemmän naisia kuin miehiä.
Oppiminen on sidoksissa kotitaustaan- ja vielä enemmän pojilla kuin tytöillä.
Peruskoulun läpäisee edelleen nuoria - ennen muuta poikia- joilla on puutteelliset luku- ja kirjoitustaidot tai heikot matematiikan perustiedot. He eivät sitten pärjää jatkokoulutuksessa vaan putoavat sieltä pois.
Oppimisvaikeus on merkittävä syy nuorten syrjäytymiseen. Oppimisvaikeus on myös osasyynä muihin syrjäytymistä aiheuttaviin ongelmiin, kuten koulukiusaamiseen ja mielenterveysongelmiin
EVA:n tuoreessa raportissä myös muistutetaan, että teini-iässä nuorten - erityisesti poikien - on vaikea kiinnittyä itseohjautuvaan koulutukseen. Tukea tarvitaan enemmän.
Nuorten syrjäytyminen
Nuorten syrjäytymisellä tarkoitetaan mm. OECD:n raportissa 20–24 -vuotiaita, joilla ei ole opiskelu- tai työpaikkaa. Syrjäytyneitä nuoria on 15–29-vuotiaiden ikäluokasta noin 5 prosenttia, joista kaksi kolmasosaa on miehiä. Erityisesti pojat putoavat yhteiskunnassa.
Tutkimusten mukaan yläkoulussa koettu yksinäisyys ennustaa syrjäytymistä ja putoamista pois koulutusuralta. Jopa 20 prosenttia lapsista ja nuorista kärsii nykyään vaikeasta yksinäisyydestä. Jos nuori ei löydä ystävää yläkoulun 7. luokan ensimmäisen lukukauden loppuun mennessä, hän jää todennäköisesti ystäväryhmien ulkopuolelle koko yläkoulun ajaksi.
Suomessa oli vuonna 2005 nuorista miehistä 12,2 prosenttia ja vuonna 2015 21,1 prosenttia koulutuksen ulkopuolella työttömänä tai työvoiman ulkopuolella, mikä on kuudenneksi korkein arvo 30 verrokkimaan aineistossa 2015.
Naisten kohdalla vastaavat luvut olivat vuonna 2005 13,9 prosenttia ja vuonna 2015 15,4 prosenttia, eli huomattavasti vähemmän.
Huolta on niistä noin 3000-5000:sta nuoresta. jotka ovat työelämän ja koulutuksen ulkopuolella. Vieraskielisistä nuorista koulutuksen ulkopuolelle jää selvästi suurempi osuus kuin koko väestön nuorista.
Nuorten syrjäytyminen on surullista etenkin henkilölle itselleen, mutta myös kansantalouden tulevaisuuden suuri uhkakuva. Opetus ja kulttuuriministeriön arvion mukaan yhden syrjäytyneen nuoren hintalappu yhteiskunnalle on 1,2 miljoonaa euroa.
Poikien syrjäytyminen
Heikko osaaminen ei ole vain poikien ongelma, vaan se koskee yhtä lailla myös osaa tyttöjä. Ongelma on se, että emme tiedä miksi noiden heikkojen joukosta juuri pojat tipahtavat todennäköisemmin jatkossa kyydistä. Jokin yhteiskuntamme rakenteissa sallii tai jopa jotenkin ylläpitää sitä, että riskialttiit pojat tipahtavat herkemmin kyydistä.
Poikien asema suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on heikompi kuin tyttöjen. Kouluissa pojat kokevat tyttöjä enemmän kiusaamista, väkivaltaa ja yksinäisyyttä. Ero tyttöjen ja poikien lukutaidossa on OECD-maiden suurin. Erityisesti heikosti menestyvien oppilaiden joukossa pojat ovat Suomessa selvästi yliedustettuina. Jopa 16 prosentilla pojista ei ole riittävää lukutaitoa peruskoulun lopussa. Poikia on enemmän erityisluokilla. Heitä on tyypillisesti ollut sijoitettuina kodin ulkopuolelle hieman enemmän kuin tyttöjä. Suomalaispoikien tilannetta voi kuvata ”kansalliseksi hätätilaksi”.
Miksi opinnot keskeytyvät?
Opintojen keskeyttäminen on ollut viime vuosina laskussa toisen asteen ammattikoulutuksessa.
Osa keskeyttäjistä vaihtaa alaa, mutta valtaosa jättää tutkintoon johtavan koulutuksen kokonaan.
Edelleen ammattiopinnot silti keskeyttää huomattavasti suurempi osa kuin lukion: Lukuvuonna 2013–2014 opintonsa toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa keskeytti 7,6 prosenttia opiskelijoista, lukiossa 3,4 prosenttia. Kokonaan tutkintoon johtavan koulutuksen ulkopuolelle pudottautui ammatillisella puolella 6,9 prosenttia, lukiossa 1,6.
Koulutuksen järjestäjien välillä on huimat erot siinä, miten moni toisen asteen ammattitutkintoa opiskelevista keskeyttää. Tilastokeskuksen tilaston mukaan keskeyttämisaste vaihtelee eri paikkakunnilla 1,7 ja 46,2 prosentin välillä.
KORJAUKSIA SUOMALAISEEN YHTEISKUNTAAN?
Vuonna 1990 noin 40–50 000 lasta eli lapsiköyhyydessä. Sen jälkeen määrä on kolminkertaistunut, Huono-osaisuus periytyy. Kun aiemmin oppilaiden kotitaustan (vanhempien koulutustaso, työ ja toimeentulo) yhteys oppimistuloksiin oli Suomessa OECD-maiden vähäisimpiä, on se nyt romahtanut OECD:n keskitasoon. Kehnoista perheoloista lähteneiden suomalaiskoululaisten tulokset ovat entistä heikommat.
Syyt Suomen heikentyneisiin tuloksiin ovat toki monimutkaisia – ja niiden ratkaisemiseen tarvitaan uudenlaisia keinoja. Päättäjien pitäisi sijoittaa hteiskunnan eriarvoisuuden vähentämiseen.
Nuorelle muutamankin kuukauden toimettomuus on vakava riski. Toimettomuus pitää torjua.
Kun työn määrä vähenee, tarvitaan uusia keinoja, joilla pitää yhteiskunta varoissaan. Olisiko yksi ratkaisu myös yksinkertaisten töiden suojeleminen. Palkkojen ja töiden pitäisi olla sellaisia, jotta ne houkuttelisivat. Sosiaaliturva ja työ pitää liittää uudella tavalla yhteen.
Veropohjan rapautuminen pitää estää. Yhdeksi ideaks on esitetty automaatio- ja robottiveroa tuotannosta, jotta yhteiskunta voi toimia.
KORJAUKSIA SUOMALAISEEN KOULUUN?
Suomalainen peruskoulu on 2000-luvun alun saanut paistatella kansainvälisen huomion ja ihastelun kohteena erinomaisten Pisa-tulostemme seurauksena.
PISA-ohjelma (Programme for International Students Assessment) on OECD:n jäsenmaiden yhteinen tutkimusohjelma, joka tuottaa tietoa koulutuksen tilasta ja tuloksista. Siinä arvioidaan 15-vuotiaiden nuorten osaamista matematiikassa, luonnontieteissä ja lukutaidossa. Vuoden 2015 PISA-tulokset on vasta julkistettu. Tutkimusvuonna sisällöllisenä painopistealueena oli luonnontieteet.
Suomi on vuodesta toiseen ollut PISA-tutkimuksen kärkeä kaikilla osa-alueilla. Vuoden 2015 tutkimuksessa pääkaupunkiseudun tulokset olivat muun maan tuloksia selkeästi parempia. Espoon koulut menestyivät tutkimuksessa selvästi valtakunnallista keskitasoa paremmin. Myös pääkaupunkiseudulla Espoon tulos ylitti pääkaupunkiseudun yhteisen tuloksen kaikilla osa-alueilla.
Tytöt parempia kuin pojat
Sukupuolten välisessä tarkastelussa sekä tyttöjen että poikien tulokset Espoossa olivat selkeästi valtakunnallisia tuloksia parempia. Tyttöjen tulos puolestaan oli poikia parempi kaikilla kolmella osa-alueella. Suurin ero tuloksissa oli lukutaidossa ja pienin matematiikassa.
Huolen aiheita
Aikaisemmin erityisesti huomiota on herättänyt peruskoulumme PISA- tulosten tasa-arvoisuus: eroja ei juurikaan ole ollut alueiden tai koulujen välillä. Myös oppilaiden tulosten hajonta on ollut pienintä maailmassa, huiput ovat kansainvälisestikin huippuja, ja heikosti koulussa pärjää hyvin pieni osuus oppilaista.
Tämä kuva on valitettavasti rapistumassa. Niin kansalliset kuin kansainväliset oppimistulosmittaukset osoittavat tulosten laskua jo vuodesta 2006 alkaen. Joulukuussa 2016 julkaistun tutkimuksen tulos oli Suomen Pisa-historian heikoin. Vaikka Suomen peruskoulut ovat edelleen kansainvälistä kärkeä, kehitystilanne on jopa tunnustettua heikompi. Tulostemme lasku on ollut OECD-maiden suurimpia.
Erot kasvavat:
- Tyttöjen ja poikien välillä. Erityisesti heikosti menestyvien oppilaiden joukossa pojat ovat Suomessa selvästi yliedustettuina.
- Hyvin ja heikosti menestyvien oppilaiden välillä. Yhä suurempi joukko oppilaita ei tavoita edes jatko-opinnoissa ja työelämässä vaadittavaa vähimmäisosaamista. Matematiikan osalta heidän osuutensa on kaksinkertaistunut, luonnontieteiden osalta jopa kolminkertaistunut.
- Maan eri alueiden välillä. Pääkaupunkiseutu erottuu muun maan tuloksista kirkkaasti edukseen. Yhtä lailla eroja on nyt havaittavissa kaupunkikoulujen eduksi.
Kuinka koulu vastaa tähän?
Kouluissa periaatteessa tunnistetaan oppimisvaikeudet ja syrjäytymisen vaaratekijät. Silti peruskoulusta lähtee heikoilla perustaidoilla varustettuja nuoria keskeyttämään myöhemmin jatko-opintonsa ja ajautumaan työelämän ulkopuolelle.
Onko syynä suomalaisessa koulussa akateemisten taitojen opettamisen vahva korostaminen? Varjoon jäävät itseluottamuksen ja yhteisöllisyyden tukeminen sekä jokaisen omien vahvuuksien ja potentiaalin esiin nostaminen. Jos saa tuntea olevansa huono yhdeksän vuoden ajan 6-8 tuntia päivässä, vertaa itseään muihin ja pitää itseään tyhmänä, jatko-opiskelu ei ole houkutteleva vaihtoehto.
Oliko virhe ajaa pienluokat alas? Nykyinen kolmiportainen tuki voi syrjäyttäa oppilaita, sillä siinä hukataan kallista aikaa tuen portaikkoon. Saattaa myös olla, että me opettajat emme oikeasti pysty huomaamaan oppilaiden erilaisia tarpeita."
Ammattinimikkeet muuttuvat ja katoavat. Koska ei tiedetä, minkälaisia ammatteja vaikka kolmen tai viiden vuoden päästä on olemassa, kannattaa keskittyä siihen missä on hyvä ja mikä kiinnostaa. Oli se sitten laskeminen, piirtäminen, laulaminen, rakentelu, nuorallatanssi, puhuminen, ihmisiin tutustuminen, pelaaminen, leipominen tai vaikkapa kuunteleminen.
Enää ei lapselta tai nuorelta kannata kysyä, että "Mikä sinusta tulee isona?", vaan nyt kuuluu kysyä: "Mitä mielenkiintoista haluat tehdä seuraavaksi?" Kouluissa pitäisikin puhua työelämän murroksesta, eli epävarmuudesta. Oppilaita tulisi neuvoa: Keskity siihen, missä olet hyvä. Nykyajan ammatinvalinnassa kysymys on valmistautumisesta sattumiin.
Silti: opiskelu kannattaa aina. Oman mielenkiinnon kohteena olevia taitoja kannattaa syventää sekä koulussa että vapaa-ajalla. Omaa osaamistaan pitää harjaannuttaa, opiskella tai treenata.
Jokaisen kannattaa pitää huolta siitä, että eteen tulee sattumia enemmän kuin toisilla. Pitää tehdä erilaisia juttuja, jotta sattumat olisivat todennäköisempiä itselle kuin muille.
Kannattaa myös verkostoitua eli mennä sinne, missä on ihmisiä tai surffailla vaikkapa netin sosiaalisissa verkoissa. Koskaan ei voi tietää millaisissa yhteyksissä juuri oma osaaminen voi olla hyödyksi ja millaisissa töissä sitä satutaan tarvitsemaan.
Jos omalle osaamiselle ei tunnu löytyvät kysyntää kotikonnuilta, työmarkkinat ovat onneksi globaalit ja omalle osaamiselle saattaa löytyä merkitys jostain muualta maailmasta. Emme voi etukäteen tietää mikä on merkityksellistä osaamista. Sellainenkin osaaminen, jota me emme osaa nyt arvostaa, voikin olla globaalissa mittakaavassa merkityksellistä. Esimerkiksi tubettajia ja bloggaajia "kukaan ei pitänyt aluksi yhtään minään". Nyt useat bloggaajat tienaavat elantonsa blogeillaan.
Suomalaiset nuoret pitäisi saada mukaan digiloikan voittajaporukkaan. Digiloikan toteutuminen kuitenkin vaatii sitä, että kouluilla on rahaa tietokoneisiin ja tietoverkkoihin.
Kaikista ei ole huiputehtäviin. Mitä jos oma lapsi onkin keskinkertainen seiskan oppilas? Kaikista haastavin on sellainen oppilas, jolla on kaikki numerot seiskoja: mikään ei ole koskaan kiinnostanut kauhean paljon. Mutta kyllä kaikilla joku kiinnostuksen kohde on, ja se pitää opon huomata ja alkaa kehittää sitä. Opinto-ohjaajien täytyy kannustaa ja etsiä jokaiselle joku juttu, josta hän on oikeasti kiinnostunut. Tulisi keskittyä vahvistamaan niitä aineita tai harrastuksia, joista lapsi on oikeasti kiinnostunut. Jos laulajan lahjat eivät riitä maailmanluokan estradeille, voi olla, että ura urkenee vaikkapa vanhainkotien kiertävänä trubaduurina.
VIHREIDEN EMMA KARIN OHJELMA POIKIEN PELASTAMISEKSI
Emma Karin mukaan koko opintopolku on perattava poikien näkökulmaa ajatellen. Pitää katsoa neuvolajärjestelmästä ja varhaiskasvatuksesta alkaen, mitkä asiat aiheuttavat poikien ja miesten putoamisen kyydistä. Tasa-arvoa on uskallettava katsoa myös poikein näkökulmasta.
Vihreiden esityksiä poikien auttamiseksi:
1. Lisää tilaa isille. Perhevapaiden uudistaminen. Samalla parannetaan isyyden tukemista neuvoloissa huomioimalla isän merkitys ja varaamalla jokaiselle isälle oma neuvolakerta.
2. Tukea ajoissa. Neuvolan resursseja on kohdennettava eniten niille perheille, jotka tarvitsevat tukea eniten ( MH+).
3. Sukupuolesta vahvuus. Lisätään lastentarhanopettajien sukupuolisensitiivistä koulutusta, jotta poikiin ja tyttöihin kohdentuvat samat odotukset. Unohdetaan “pojat ovat poikia” -ajattelu (jossa tytöiltä vaaditaan enemmän; Pojille asetettavat alhaisemmat vaatimukset johtavat huonompiin oppimistuloksiin, jotka aina vain kertautuvat oppimispolun eri vaiheissa. Koska tytöiltä on vaadittu enemmän, he suoriutuvat elämässään asioista paremmin kuin pojat. Pojille annettavia vapauksia ei pidä ajatella hyvänä asiana, koska sitä ne nimenomaan eivät ole. Ne kostautuvat myöhemmin ja maksavat läpi koulutuspolun). Lisätään miesten osuutta lastentarhanopettajissa ja lastenhoitajissa ( MH+)
4. Pienet ryhmät (MH+) ja samat oikeudet. Pienennetään päiväkotien lapsiryhmiä, sillä pienellä ryhmällä on suurempi merkitys poikien oppimiselle kuin tyttöjen oppimistuloksille. Muutetaan varhaiskasvatus maksuttomaksi.
5. Pojat lukemaan. Uudet oppimisvälineet parantavat mahdollisuuksia lisätä poikien lukuintoa. Lisätään poikia kiinnostavia kirjoja kouluissa. Tuodaan sarjakuvat, tietokirjat ja Kapteeni Kalsari -kirjat koulujen hyllyille.
6. Harrastus kaikille. Mahdollistetaan jokaiselle lapselle maksuton tai kohtuuhintainen harrastus koulupäivän yhteydessä. (MH+) Lisätään kuntien, liikuntajärjestöjen ja kulttuurialan toimijoiden välistä kerhomuotoista yhteistyötä.
7. Loppu kiusaamiselle (MH+) Eniten kiusaamista ja väkivallan uhkaa kokevat peruskoulussa olevat pojat. Kiusaamisen jäljet voivat vaikuttaa läpi elämän. KiVa-koulu -hankkeella kiusaaminen saatiin vähentymään usein jopa puolella.
8. Tukea nivelvaiheessa (MH+) Opinto-ohjauksen tavoitteena on tukea opiskelutaitoja, kasvamista ja elämänvalintojen tekemistä. Taataan ammattitaitoinen ja riittävästi resursoitu opinto-ohjaus, joka tukee sujuvaa koulunkäyntiä ja oman polun löytämistä. Opinto-ohjauksen tehtävänä on purkaa eri aloihin liittyviä ennakkoluuloja ja sukupuolittuneisuutta.
9. Yhä useampi poika valitsee ammatillisen koulutuksen. Etäopetusta ja työssäoppimista ei tule lisätä vain säästöjen saamiseksi. Lisätään lähiopetuksen määrää ammatillisissa oppilaitoksissa.
10. Jokaiselle aloituspaikka. Kaikille peruskoulun päättäville nuorille on löydyttävä paikka lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa kohtuullisen matkan päässä kotoa.
11. Kaikista koppi. Pojat jäävät usein vaille ammattilaisen varhaista tukea, koska oppilashuollon palvelut on alimitoitettu. Oppilashuollon ammattilaisten määristä on säädettävä sitovat mitoitukset.
Martin kommentit
HMM. Joukossa on kaikille hyvää tarkoittavia ehdotuksua (kuten maksuton varhaiskasvatus, harrastus kaikille, tuen ja ohjauksen lisääminen). Ryhmäkoolla on merkitystä. Tutkimusten mukaan suuri luokkakoko on erityisen haitallinen, jos henkilöllä on sellainen temperamentti ja geneettinen perimä, jotka yhdessä altistavat ympäristön epäsuotuisille vaikutuksille. Kiusaaminen tuhoaa. Sosiaalisiin ongelmiin tulisi puuttua välittömästi. Jokaiselle on tärkeää saada tuntea olevansa tarpeellinen ja kyvykäs ja hyväksytty. Kouluihin lisää kerhotoimintaa koulupäivän sisään, jotta jokainen lapsi harrastaa- ja tämä vaatii resursseja.
Mutta näinköhän ongelma ratkoaa sillä, että pojilta vaaditaan samaa kuin tytöiltä.
Pitäisikö uskaltaa myös kysyä, tulisiko koulun toimintakulttuuria jotenkin muuttaa "poikamaiseen"suuntaan. Kannatan Karin esille nostaam ajatusta, että miesopettajien suhteellista osuutta tulisi lisätä.
Nyt ei ole muodikasta nostaa esiin, että pojat ja tytöt ovat keksimäärin myös erilaisia. Poikien ja tyttöjen asennoitumisessa kouluun on eroja. Tutkimuksista tiedetään, että pojissa on hieman tyttöjä enemmän välttämishakuisia oppilaita ja he keskimäärin suhtautuvat kouluun nuivemmin. Tytöissä sen sijaan on hieman enemmän oppimishakuisia, mutta myös keskimäärin enemmän uupumusta kuin pojilla.
Poikien temperamentti on usein vilkkaampi kuin tyttöjen. Kun tytön tyyli toimia, siis hänen synnynnäinen temperamenttinsa, on sellainen, mitä meidän yhteiskuntamme arvostaa, eli ekstrovertti, ulospäin suuntautunut, avoin, tyttö saa siitä reippaasti bonuksia, enemmän kuin poika. Vastaavasti jos poika on varautunut, ujo, ehkä hieman huonotuulinen, sisäänpäin kääntynyt, häntä rangaistaan siitä huomattavasti enemmän kuin tyttöjä. Tutkimukset antavat viitteitä, että koulu antaa vain vähän tukea poikien vilkkaammalle temperamentille (ylivilkkaus ja aggresio). Nyt listalla ei ole muuta tähän liittyvää lääjettä kuin miesten lisääminen päiväkoteihin ja kouluihin- mikä olisi toki toivottavaa.
Tutkijat puhuvat mm. ”työväenluokkaisesta maskuliinisesta panssarista”, jonka murtaminen on vaikeaa. Köyhistä oloista tulevat pojat näkevät koulun keskiluokkaisena ja feminiinisenä.
Uskallammeko puhua koulun feminiinisyydestä? Tutkijoiden mukaan poikien tyttöjä huonompi koulumenestys liittyy (myös) asenneongelmaan, joka on juurtunut syvälle suomalaiseen koulujärjestelmään. Naisistunut opettajakunta huolehtii paremmin tytöistä eikä osaa motivoida poikia yhtä hyvin.
Kuinka saisimme tilaa pojille tyypilliselle osaamiselle? Tai kuinka voisimme tunnistaa koulun keskiluokkaisuuden? Lasten todellisuus voi olla tosi järkytys paljon turvallisemmissa oloissa kasvaneille opettajille. Moni ei ehkä osaa kuvitellakaan, millaisissa elämäntilanteissa oppilaat voivat olla. Juuri opettajilla pitäisi kuitenkin olla valmiudet kohdata niitä tilanteita.
Täydentäisin (ja haastaisin =vihreiden listaa mm. seuraavilla ehdotuksilla:
12. Ongelmiin tulee puuttua ajoissa ja riittävästi. Katse tulisi siirtää lapsen ongelmista perheen hyvinvoinnin tukemiseen. Neuvolat ovat eturivin paikalla näkemässä miten vanhemmuus kehittyy ja miten eläminen lasten kanssa yhdessä onnistu. Resursseja neuvoloille .
13. Opetussuunnitelma luo kouluun kiireen- ei ehditä kohdata oppilaita.
14. Kouluyhteisöissä tarvitaan yhteistoiminnallista toimintaa. Osallisuus on nähdyksi ja kuulluksi tulemista omana persoonanaan. Tulla tunnustetuiksi yksilöiksi. Tätä on liian vähän suorituksiin keskittyvässä työssä.
15. Tilaa omien vahvuuksien etsimille ja käyttämiselle. Motivaatiota parantaa omien vahvuuksien löytäminen. Harrastustakuu espoolaisille lapsille ja nuorille. "Hyvä seura ja järkevä tekeminen auttavat jo paljon. Täytyy mainita esimerkkinä partio, joka on halpa harrastus ja jossa ryhmässä toimimista oppii käytännössä. Yksin ei pitäisi jäädä kenenkään.
"
16. Koulun tulisi kiinnostua siitä, mitä koululainen on oppinut koulun ulkopuolella. Vapaa-ajalla opittua pitäisi saada käyttää koulussa. Oppilaiden osaaminen on otettava käyttöön.Sitä pitäisiarvostaa. Näin luodaan uskoa omaan tekemiseen.
17. Oppilaat mukaan suunnittelemaan opetusta. Tärkeää olisi, että lapset ja nuoret löytäisivät sellaisia oppimistapoja, jotka saisivat innostumaan edes jostakin koulussa.
18. Enemmän huomioita oppilaiden yksilöllisyyteen. Lisää mahdollisuuksia valita. Opettajien tulisi miettiä, miten kaikki oppilaat saataisiin mukaan ja miten kaikille löytyisi mielekästä ja innostavaa tekemistä.
19. Elviksen mukaan " Little less conversation, little more action, please!" Kaikki eivät välttämättä mene sitä teoreettista putkea pitkin loppuun saakka. Tarvitaan oikeaa toimintaa. Voi olla, että alempien sosiaaliluokkien vanhemmat arvostavat akateemisen koulutuksen sijaan enemmän työntekoa ja käsillä tekemistä.
20. "Kaikki ratkeaisi, kun saisimme aikaan ilmapiirin, jossa jokainen nuori voisi tuntea olevansa arvokas juuri sellaisena kuin on." Koulu ei anna kaikille positiivista palautetta, päinvastoin joillekin kasaantuu koko ajan moitteita ja käskyjä.Opettajien tulee kannustaa ja innostaa oppilaita. Moni työelämän ulkopuolelle jäänyt on saanut liian paljon kielteistä palautetta ja menettänyt uskon omiin kykyihinsä. Yksinäisyys pitää katkaista jo ennenkuin se muuttuu sosiaaliseksi ahdistuneisuudeksi. On vahvistettava yksinäisten sosiaalisia ja sosiokognitiivisia taitoja. On vaikutettava muiden asenteisiin (ei ole hienoa jättää toisia ulkpuolelle). On tarjottava lapselle lisää kontakteja (esim. aamu- ja iltapäivä).
21. Kouluissa tarvitaan enemmän tukea oppimisvaikeuksiin. Erityisesti tulisi tukea heikon kotitaustan lapsia. Näiden kotien vanhempien mahdolliset oppimisvaikeudet tai heikko koulumenestys voivat vaikuttaa siihen, ettei koulutusta pidetä niin tärkeänä eikä lasta osata auttaa.
Kouluissa tulisi opettaa oppimistaitoja muun muassa opiskelutekniikoiden ja lukustrategioiden harjoittelua sekä oppimisen apuvälineiden käytön ohjausta. Varmistetaan, että myös uudet espoolaiset pysyvät koulun kyydissä. Yksikään oppilas ei saa jäädä vaille tarvitsemaansa tukea. Kaikissa kouluissa on oltava erityisopetusosaamista ja tarvittava tuen keinovalikko. Suunnataan tukea erityisesti alkuopetukseen. Järjestetään lisäresursseja oppilaanohjaukselle, perheiden tukipalveluihin ja oppilashuoltoon. Nollatoleranssi väkivallalle ja kiusaamiselle.
22. Perhetyöntekijöistä on upeita kokemuksia Imatralta. Lastensuojelu tarve väheni. Lastensuojelun kykyä auttaa lapsiperheitä on vahvistettava. "Syrjäytyä voi joutumalla huonoon seuraan tai huonojen harrastusten pariin. " Niin vanhempien kuin nuorten päihdeongelmaan ripeä puuttuminen.
23. Koulutiloista oppimiseen innostavia. Tarvitaan tiloja myös pienryhmille. Uusi oppiminen edellyttää materiaaleja ja välineitä.
24. Nuorten mielenterveyspalveluita lisää - hoitoketjut kuntoon.
25. Ammattikoulutukseen lisää käytännöllistä opettelua. Käytännön työharjoittelussa näkee myös ihan todellisia ihmisiä, jotka sitä hommaa tekevät. Oppisopimuskoulutusta kannattaisi parantaa.
26. Ketään ei pidä päästää eläkkeelle 16-vuotiaana. Kaikille on tarjottava järkevää tekemistä. " Matalan kynnyksen opiskelupaikkoja ja tuki opintojen loppuunsaattamiseen.
27. Suomessa on kirjoittamatta murrosiän pedagogiikka. Kuinka kohdella nuoria tässä iässä, jossa nuorilla on sisäinen pakko potkia rajoja. Nuoret liikkuvat usein kielletyn ja sallitun raja-alueella.
28. Koulututoimeen tulee satsata rahaa. Oppilaiden saaman opetuksen määrässä voi olla Suomessa nyt jopa yli puolen kouluvuoden mittainen ero eri kunnissa perusopetuksen aikana. Kunnan suurimman opetusryhmän koko voi vaihdella 14–38 oppilaan välillä. Koulujen välisiä eroja tulee vähentää positiivisen diskriminaation hengessä.
Martti Hellström
