Kirjoja

Kirjoja
Kirjoja
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ops 2016. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ops 2016. Näytä kaikki tekstit

sunnuntaina, helmikuuta 02, 2020

Ensitietoa ops-prosessin onnistumisesta

Blogilastun kuva jäsentäköön  ops-prosessia. Idea kuvaan palaa ns.
didaktiikan kehään (ks. Jyrhämä ym. (2018). Opettajan didaktiikka)




















JAOIN eilen oman tiivistelmäni tuoreesta Karvin arviosta uusimman ops-prosessin onnistumisesta. Tuotoksen kävi lukemassa yhdessä päivässä noin 1000 kävijää. Kiitos!

Minulta oli jäänyt huomaamatta Karvin ensimmäinen tätä teemaa koskeva 155-sivuinen raportti, ja niinpä tartuin toimeen ja kävin sen läpi.

" OPS-TYÖN ASKELEITAEsi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden 2014 toimeenpanon arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Julkaisut 1:2019" 

Tekijäryhmänä: Jaana Saarinen Salla Venäläinen Peter Johnson Hannele Cantell Gun Jakobsson Päivi Koivisto Mari Routti Jorma Väänänen Mari Huhtanen Anne Kivistö Mikko Viitala

TÄSSÄ laajan arviointihankkeen ensimmäisessä, vuoden 2019 alussa julkaistussa  osahankkeessa  arvioidaan (omin sanoin) kuinka ops-perusteet jalkautettiin paikalliselle tasolle  ja kuinka ne ovat sitten toteutuneet koulun arjessa ensimmäisten vuosien aikana  sekä miten eri tekijät ovat onnistumiseen vaikuttaneet toisaalta opetuksen järjestäjien toisaalta koulujen/päiväkotien mielestä.

AINEISTO  kerättiin haastatteluin ja kyselyin  kesällä a syksyllä 2017. Kohdejoukkoon kuuluivat kaikki Manner-Suomen esi- ja perusopetuksen järjestäjät sekä harkinnanvaraiseen näytteeseen valitut alakoulut, yläkoulut ja yhtenäiskoulut sekä esiopetusyksiköt.

Arvioinnin kohdejoukkoon kuuluivat kaikki Manner-Suomen esi- ja perusopetuksen järjestäjät sekä näytteeseen valitut esiopetusyksiköt ja koulut..OPS-arvioinnin eri kyselyihin saatiin yhteensä 1086 ryhmävastausta esi- ja perusopetuksen järjes- täjiltä, esiopetusyksiköiltä ja kouluilta .Perusopetuksen  kyselyyn vastasi 67 % suomenkielisistä ja 39 % ruotsinkielisistä järjestäjistä. Lisäksi haastateltiin opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Opetushallituksen asiantuntijoita, jotka olivat osallistuneet joko opetuksen ja kasvatuksen valtakunnallisten tavoitteiden, tuntijaon tai opetussuunnitelmien perusteiden valmisteluun.

TULOKSIA

Blogilastun kuvan mukaisesti arvioinnissa tarkasteltiin (omin sanoin) kolmea prosessia:
1. Kuinka valtakunnan tason ohjausjärjestelmä onnistui jalkauttamaan ops-peruseiden ideat paikalliselle tasolle (paikallisen ja kouluntason toimijoiden mielestä)?
2. Kuinka paikallinen tason ohjaus onnistui jalkauttamaan ideat koulujen tasolle(paikallisen ja kouluntason toimijoiden mielestä)?
3. Kuinka hyvin ops-perusteiden  ideat ovat siirtyneet koulun arkeen (paikallisen ja kouluntason toimijoiden mielestä)?

Valtakunnan tasolla paikalliselle tasolle

Arviointitulosten mukaan koulutuksen valtakunnallinenohjausjärjestelmä tukee esi- ja perusopetuksen toteuttamista. Opetuksen valtakunnalliset tavoitteet edistävät esi- ja perusopetuksen yhtenäisyyttä, paikallisen toimintakulttuurin kehittämistä ja laaja-alaisen osaamisen  vahvistamista.

Tuntijako tukee perusopetuksen opetussuunnitelman oppiaine- ja vuosiluokkakohtaisten tavoitteiden saavuttamista
- mutta se ei edistä riittävästi laaja-alaisen osaamisen tavoitteiden toteutumista tai opetuksen kehittämistä.

Valtakunnallisen taso koulutus

Perusteiden käyttöönttoa tuettiin koulutuksilla ja henkilökohtaisella ohjauksella sekä Opetushallituksen ylläpitämän OPS 2016/LP 2016 -sivuston avulla. Koulutuksia järjestivät Opetushallituksen lisäksi esimerkiksi aluehallintovirastot, Otavan opisto ja Normaalikouluverkosto (OPS-tuki 2016, LP-stöd 2016). Lisäksi Opetushallitus on julkaissut tarkennuksia ja ohjeita perusteiden toimeenpanon tueksi.

Tulosten mukaan opetussuunnitelmien perusteiden toimeenpanoon liittyvä ohjaus ja koulutus ovat tukeneet paikallisten opetussuunnitelmien valmistelua selkeyttämällä uudistuksen yleisiä linjauksia ja muutoksia. Perusopetuksen järjestäjistä 68 % ja kouluista 53 % arvioi, että koulutukset selkiinnyttivät opetussuunnitelmien perusteiden keskeisiä linjauksia ja muutoksia hyvin tai erittäin hyvin. Samansuuntaisesti mutta hieman matalammaksi arvioitiin koulutusten sisällöllinen anti ja koulutusmateriaalien hyödyllisyys paikallisessa opetussuunni telmatyössä. Vastaajien mukaan heikoiten koulutuksissa otettiin huomioon paikalliset tarpeet. Myös opetussuunnitelmien uudistusten tarkastelu olisi voinut olla käytännönläheisempää.

Ongelmia oli. Koulut ja perusopetuksen järjestäjät arvioivat, että sijaisjärjestelyt, pitkät etäisyydet, koulutusten kustannukset ja taloudelliset syyt estivät eniten koulutuksiin osallistumista.

Kaikki toimijatahot toivovat eniten käytännönläheisiä koulutuksia joissa avattaisiin ja konkretisoitaisiin opetussuunnitelmien sisältöjä. Esi- ja perusopetuksen kehittämisen ja toimintakulttuurin muutoksen tueksi tarvittaisiin kuitenkin enemmän käytännönläheisiä ja kohdennettuja koulutuksia. Lisäksi yhteisen ymmärryksen lisäämiseksi opetussuunnitelmien perusteiden keskeisiä käsitteitä tulisi tarkemmin sitoa käytäntöön.

Koulut ja perusopetuksen järjestäjät toivovat arviointiin, monialaisuuteen ja laaja-alaisuuteen liittyviä koulutuksia.

Lisäksi koulutuksissa olisi tärkeää päästä keskustelemaan yhdessä muiden toimijoiden kanssa perusteiden sisällöistä ja niiden tulkinnoista sekä työstämään paikallisia opetussuunnitelmia. Näin olisi mahdollista jakaa hyviä käytänteitä ja kokemuksia toisten kanssa.

Kriittisimmin esi- ja perusopetuksen järjestäjät suhtautuvat Opetushallituksen ohjauksen riittä- vyyteen. Pulmallisena koettiin myös ohjauksen selkeys ja oikea-aikaisuus.


Paikalliselta tasolta koulujen tasolle

Arviointitulosten mukaan myös paikallinen ohjausjärjestelmä tukiesi- ja perusopetuksen toteuttamista. esiopetusyksiköiden ja koulujen työtä tukevat parhaiten paikalliset opetussuunnitelmat ja vuosisuunnitelmat.

Vain noin neljäsosa perusopetuksen (27 %) ja vajaa kolmasosa esiopetuksen järjestäjistä (32 %) oli ottanut huomioon edellisen opetusuunnitelmaprosessin arvioinnin tulokset hyvin tai erittäin hyvin.
Perusopetuksen järjestäjistä 45 % mainitsi opetussuunnitelmaa koskevan tutkimustiedon vaikuttaneen erittäin vähän tai vähän edellä mainittuihin valintoihin.  Koulujen arvioiden mukaan arviointi- ja tutkimustiedon hyödyntämisessä on onnistuttu perusopetuksen järjestäjien arvioon verrattuna hieman heikommin

Perusopetuksen järjestäjistä 77 % arvioi, että rehtorit on onnistuttu perehdyttämään hyvin tai erittäin hyvin opetussuunnitelman perusteisiin. Järjestäjistä 74 %:n mielestä opettajien perehdyt- tämisessä ja 31 %:n mielestä muun henkilökunnan (esim. koulunkäyntiavustajien) perehdyttämi- sessä on onnistuttu hyvin tai erittäin hyvin.

Sekä esi- että perusopetuksen järjestäjistä noin kolme neljäsosaa arvioi onnistuneensa hyvin tai erittäin hyvin paikalliseen OPS-työhön liittyvässä arvo- ja oppimiskäsityskeskusteluissa. 

Koulut arvioivat opetuksen järjestäjän onnistuneen  keskustelussa oppimiskäsityksestä ja täydennyskoulutusten toteuttamisessa heikommin kuin perusopetuksen järjestäjät itse. Oppimiskäsitykseen liittyvien keskustelujen arvioidaan onnistuneen hyvin vain 44 %:ssa kouluista.

Hieman yli 20 % kouluista ja esiopetusyksiköistä arvioi, että täydennyskoulutuksen toteuttamisessa ei ole onnistuttu.

Perusopetuksen järjestäjistä 55 % on onnistunut hyvin tai erittäin hyvin taloudellisten resurssien varaamisessa opetussuunnitelmatyölle.

Onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä

Kehittämismyönteinen ilmapiiri, osallistuminen ja eri toimijoiden välinen yhteistyö lisäävät ja mahdollistavat paikallisen opetussuunnitelman valmistelu- ja käyttöönottoprosessien onnistu- neisuutta.

Entä mitkä haittaava sitä?  Arviointitulosten mukaan opetussuunnitelmaprosesseihin ei ole kaikkialla varattu riittävästi aikaa ja resursseja. Myös tiedottamiseen ja viestintään tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Paikallisen tason opsista opetuksen arkeen

Kaikkia vastaajaryhmiä pyydettiin arvioimaan, miten hyvin he saavuttivat lukuvuoden 2016–2017 aikana opetussuunnitelmien sisällöllisiä tavoitteita.

Tulosten mukaan suurin osa esiopetuksen järjestäjistä ja esiopetusyksiköistä (80–89 %) on saavuttanut oppivana yhteisönä toimimiseen, lapsen aktiiviseen toimijuuteen, laaja-alaiseen osaamiseen, eheyttämiseen ja oppimiskokonaisuuksiin liittyvät tavoitteet hyvin tai erittäin hyvin.

Koulut olivat kriittisempiä: Noin 60 % perusopetuksen vastaajaryhmistä arvioi saavuttaneensa oppivana yhteisönä toimimiseen, oppilaiden aktiiviseen toimijuuteen, monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin sekä oppiaineiden väliseen yhteistyöhön liittyvät opetussuunnitelman tavoitteet hyvin tai erittäin hyvin.

Onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä

Opetussuunnitelman tavoitteiden saavuttamista edistävät esi- ja perusopetuksessa eniten opettajien välinen yhteistyö ja   muutosvalmius. Esi- ja perusopetuksen vastaajaryhmien mukaan niitä edistävät parhaiten rakenteelliset tekijät: tilat ja resurssit.

Entä mikä estää? Eri vastaajaryhmien vastauksissa muutosvastarinta, asenteet , muutosta haittaava ilmapiiri  sekä esiopetuksessa myös kelpoisten varhaiskasvatuksen opettajien vähyys.

Kaikilta vastaajaryhmiltä tiedusteltiin avokysymyksellä, millaisia haasteita heillä on ollut oppimis- ympäristöjen kehittämisessä. Kaikkien ryhmien vastauksissa haastavimmiksi mainitaan resurssit ja välineet sekä vanhanaikaiset tilat. Vanhanaikaisilla tiloilla tarkoitetaan vanhoja, ahtaita, jäykkiä, muuntumattomia ja muilla tavoin huonosti toimivia tai epäkäytännöllisiä toimitiloja, jotka rajoittavat koulun toimintaa. Vastauksissa toistuvat ajallisia resursseja ja kiirettä useammin riittämättömät taloudelliset resurssit

Toimintakulttuurin kehittämisessä tärkeää on kouluyhteisön jäsenten rohkaiseminen yhteistyöhön, yhteistyötaidot sekä yhteiset tavoitteet.

Arviointiryhmä on laatinut arvioinnin tulosten pohjalta seuraavat kehittämissuositukset:

1. Laaja-alaista osaamista ja oppiainejakoisuutta tulee voimakkaammin yhtenäistää peruspetuksen opetussuunnitelman perusteissa.

Selkeät tavoitteet tukevat perusopetuksen kehittämistä käytännön tasolla. Laaja-alaisen osaamisen ja oppiainejakoisuuden yhdistäminen on osoittautunut haasteelliseksi perusopetuksen kehittämisessä. Vaikka perusteasiakirjassa laaja-alainen osaaminen on viety osaksi oppiaineiden tavoitteita, opetuksen käytännön tasolla niiden yhteys jää avoimeksi tai tulkinnanvaraiseksi. Tulkinnanvaraisuus ei edistä toivottua oppimisen ja opettamisen uudistumista.

2. Perusopetuksen tuntijaon ja opetussuunnitelman perusteiden uudistaminen rinnakkain tukisi paremmin opetuksen kehittämistä paikallisesti.

Tuntijako laaditaan useita vuosia ennen opetussuunnitelman perusteita, minkä vuoksi niitä voi olla vaikea sovittaa yhteen. Tuntijaon ja opetussuunnitelmien valmistelu samanaikaisesti voisi tukea paremmin opetussuunnitelman perusteiden valmistelu- ja käyttöönottoprosesseja.

3. Esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa esiintyviä monitulkintaisia käsitteitä tulee selkeyttää.

Perusteasiakirjojen laajoja ja monitulkintaisia käsitteitä on tulkittu paikallisesti eri tavoin. Moni- tulkintaisuus aiheuttaa epäselvyyttä käytännön esiopetusyksikkö- ja koulutyöhön. Käsitteiden selkeä määrittely tukee paikallisten opetussuunnitelmien valmistelua ja käyttöönottoa sekä edes-auttaa riittävän yhteisen ymmärryksen muodostumista kaikilla eri toimijatasoilla. Myös tuen ja ohjauksen tulisi olla käsitteiden tulkitsemisen osalta johdonmukaista.

4. Opetussuunnitelmia koskevan täydennyskoulutuksen tulee olla oikea-aikaista, kohden- nettua, käytännönläheistä ja sen tulee olla yhdenvertaisesti saatavilla.

Arviointituloksissa korostuu toive opetussuunnitelmien perusteiden käyttöönottoa tukevista koulutuksista. Koulutuksissa tulisi huomioida tarkkaan erilaiset kohderyhmät (esim. eri kokoiset opetuksen järjestäjät) ja heidän tarpeensa. Koulutusten järjestämistapaa tulisi pohtia erityisesti sisältöjen ja toteuttamistapojen osalta: esimerkiksi verkkokoulutukset voisivat olla hyvä keino koulutusten saavuttavuuden lisäämiseksi.

5. Paikallisen tason toimijoiden välinen vuorovaikutus kehittämistyössä on tärkeää ja sitä tulee lisätä.

Tulosten mukaan opetuksen järjestäjät arvioivat ohjausjärjestelmän toimivuuden myönteisemmin kuin esiopetusyksiköt ja koulut. Oman työn reflektointi, tiedon jakaminen ja monipuolinen vuorovaikutus varmistavat, että paikallisen kehittämistyön suuntalinjat ovat jaetut.

6. Esiopetusyksikkö- ja koulutasolla tulee edistää monipuolisia yhteistyökäytänteitä. Lisäksi tulee korostaa yhteistyön ja myönteisen ilmapiirin merkitystä kehittämistyön ja opetussuunnitelmien tavoitteiden saavuttamisen tukena.

Yhteistyö eri toimijoiden välillä, keskustelu esimerkiksi oppimiskäsityksestä, osallisuuden kokemukset ja kehittämismyönteinen ilmapiiri edistävät opetussuunnitelmien tavoitteiden saavuttamista. Varsinkin pienet opetuksen järjestäjät tarvitsevat yhteistyöverkostoja opetussuunnitelmatyön valmisteluun ja käyttöönottoon.

7. Viestintää ja tiedottamista tulee tehostaa sekä perusteuudistustyössä että paikallisessa opetussuunnitelmatyössä.

Tiedottamiseen ja viestintään tulee varata riittävästi resursseja niin valtakunnallisella kuin paikallisella tasolla.

Digitalisaatiota tulee jatkossakin hyödyntää osana opetussuunnitelmatyötä, ja jo luotuja järjestelmiä (esim. OPS 2016 -sivusto ja ePerusteet) tulee kehittää. Viestinnässä onnistuminen luo perustan asialliselle julkiselle keskustelulle niin valtakunnallisissa kuin paikallisissakin medioissa.

8. Esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmaprosessien suunnitteluun sekä opetussuunni- telmien valmisteluun ja käyttöönottoon tulee varata tarpeeksi aikaa ja resursseja.

Eri toimijoille niin paikallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla tulisi turvata riittävästi aikaa ja muita resursseja koko opetussuunnitelmaprosessin ajaksi. Tukea ja koulutusta tarvitaan sekä ennen opetussuunnitelmien perusteiden ja paikallisten opetussuunnitelmien hyväksymistä että pitkään sen jälkeen.

keskiviikkona, marraskuuta 28, 2018

OPS-TOUR-Martti tulee maaliin

HUOMENNA tärkeä päivä. Vuoden 2018 viimeinen luentokeikka. Kello 14.45 Luvian yhtenäiskoululla tarjoillaan noin 150:lle maikalle kahvit, ja  niiden jälkeen sukellamme porukalla koulun toimintakulttuurin ja sen kehittämisen teemaan. Aikaa about 2,5 tuntia.

HIENO teema, rakaskin. Mutta on ilmassa vähän haikeuttakin. Veikkaanpa, että  tämä on viimeinen ops2014- luentoni. Ops-ikkuna alkaa mennä kiinni, ja huomio siirtyy muihin teemoihin – kuten ops-remonttiin, varhennettuun kielenopetukseen....

Mutta on tämän opsin kanssa saanut juosta. Itse asiassa prosessi alkoi jo 2010-luvun alussa, kun kaikki kynnelle kykenevät tappelivat tuntijaosta. Itse ajoin vimmatusti sinne tilaa draamalle, etiikalle ja oppiainerajat ylittävälle opetukselle. Kesäkuussa 2012 valtioneuvosto antoi sitten asetuksen:  Perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta. Iso pettymys.

SEURAAVA poiju oli yritys vaikuttaa opsin perusteisiin. Samana vuonna saikin kommentoida ops-luonnoksia.  Itse työryhmiin minua ei tarvittu, mutta muutaman kerran pääsin juttelemaan asioista mm. työtä johtaneen Irmeli Halisen kanssa.

Vuosi 2013

VAIKKA perusteet hyväksyttiin vasta 2014, näin jälkeenpäin huomaa, että jalkautus alkoi jo aikaisemmin. Oulun yliopisto esim. tuotti jo edellisenä vuonna videoluentoja. Minä sain puhua teemasta "Opetussuunnitelmatyö koulun tasolla." Muita luennoitsijoita olivat: Irmeli Halinen, Pasi Hieta, Arja-Sisko Holappa ja  Eija Kauppinen. Oulun yliopisto avasi OPS-koulutuspakettinsa videoclipsit ilmaiseksi kaikkien käyttöön. Hienoa, Oulu! No  nyt ne linkit on suljettu.

Syksyllä 2013 taisin pitää ensimmäisen kerran Helsingin opettajaopiskelijoille luennon otsikolla "Puhalletaan OPS henkiin. "

Vuodet 2014 ja 2015

Jäin eläkkeelle Auroran koulun rexin pestistä elokuussa 2014. Paikallistaso sai tuolloin aikaa laatia omat opsit kaksi vuotta.

Espoon prosessissa olin mukana kaksi kertaa: koulutin syksyllä 2015 koulujen ops-opettajia toimintakulttuurin muutoksen, ja vedin saman session myös espoolaisrexeille. Cluena oli "katsastuskortti".




















Vuosi 2016

(Ala-)Koulujen tuli saada omat opsinsa valmiiksi syksyksi 2016. Niinpä ops-keikkoja alkoi sataa. Otsikkolla "Ops 2016 tulee. Mikä koulussasi oikeasti muuttuu? " sai reissata kunnolla.  Itse asiassa ensimmäinen keikka oli jo marraskuussa KEOS 2015.

Vuonna 2016 pikkumersu vei kuskiaan mm. Espooseen, Forssaan, Helsinkiin, Hämeenlinnaan, Jyväskylään, Kankaanpäähän, Mäntsälään, Nokialle, Nurmijärvelle, Paimioon, Renkoon,  Sauvoon, Savonlinnaa, ja Vantaalle. Ja opsista puhuttin myös ruotsiksi  i rektorsdagarrna 2016 ja Martelan tiloissa englanniksi  pietarilaisille opettajulle.  Otsikko hieman vaihteli. Hämeenlinnassa se kuului:  ”Paras mahdollinen irti uudesta OPSista”. Seinäjoella kiinnosti arviointi. Kauhavalla ops ja oppiminen. Englanniksi aihetta avattiin EU-vieraille Euneoksen kursseilla Vantalla.

OPS-uudistus oli mukana myös keväällä 2016 alkaneissa Tutor-opettajakoulutuksissa. Teemaa pureskelttin mm. seuraavissa paikoissa:  Helsinki. Kotka. Kuopio. Lahti. Liminka. Oulu. Paimio. Tampere. Uusikaupunki. Virrat.

NIINIKÄÄN opsia oli pakko käsitellä NPDL - koulutuksissa  Turussa,  Hämeenlinnassa, Lahdessa ja . Vantaalla.

Vuosi 2017

OPS-keikkoja riitti myös vuodelle 2017. Avauksena educa: "100 tips för läroplaner. Educa 2017." Arvioinnista sai käydä puhumaassa Espoossa, Forssassa, Helsingissä, Kaarinassa ja Paimio-Sauvossa.

Opsia tutkittiin eri näkökulmista. Lahdessa  kiinnosti uusi ops ja uusi johtajuus.  Kempeleellä työtavat. Sain avata opsin henkeä vanhemmille Espoossa (KoKo), ay-ihmisille Savonlinnassa ja Espoossa.  Ja muille opettajille mm. Helsingssä, Kaarinassa, Kajaanissa, Nurmijärvellä ja Pielavedellä. Sekä opiskelijoille Helsingissä. Euneoksen kursseilla valoa vietiin Eurooppaan.

Ja sivuteemana ops kulki yhä myös Tutor-koulutuksessa. Tässä listaa kaupungeista:  Helsinki. Järvenpää. Kankaanpää. Kokkola. Kotka. Kuopio. Mäntsälä. Nurmijärvi. Paimio Sauvo. Uusikaupunki. Vaasa. Virrat.

SEKÄ NPDL-koulutuksessa Keravalla ja Tampereella.

Vuosi 2018

TÄNÄ vuonna uusi ops on  ulottunut jo 8. luokille. Koulutustarve  on selvästi laskenut. Itse opsista ei enää kaivattu yleisluentoja. Kauhajoki ja  Kouvola olivat kiinnostuneita oppivan yhteisön rakentamisesta. Hyvinvoinnin teema kiinnosti Pietarsaaressa ja Haapavedella. Toimintakulttuurin muutos Hämeenlinnassa ja Eurajoella. Oppiminen Heinolassa. Arviointi Salossa.

Tutor-opettaja- koulutuksessa ops kulki koko ajan mukana. Sitä tutkailtiin mm.  Helsingissä, Hollolassa, Hämeenlinnassa (ITK), Kotkassa, Lohjalla ja Vantaalla,

Teema sivuttiin myös  NPDL-koulutuksessa Keravalla ja Kokkolassa.  Opsiin sain perehdyttää myös poliitikkoja Keravalla ja  Keuruulla.

Lisää kuvateksti
Vuosi 2019

OPS-uudistus ottaa viimeisen ikäluokan kynsiinsä ensi syksynä.

Oletan, että kevään aikana ops-koulutuksen tarve hiipuu. Opetushallitus on toisaalta tekemässä syksyksi 2019 kahta varsin isoa muutosta perusteisiin. Toinen liittyy kieltenopetuksen varhentamiseen ja toinen arviointi-osuudessa (6. luku) havaittuihin puutteisiin. Niinpä on mahdollista, että syksyllä taas tarvitaan ops-kouluttajia.

MUTTA siihen asti. Takkaus ja pokkaus.




sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2018

Pedagogisia tuliaisia Mexicosta. Osa 1

ONNELLISESTI kotona. Paluumatka Suomeen alkoi perjantaina Meksikon aikaa klo 21 (Suomeksi la klo 05). Perillä oltiin la klo 20.30 Suomen aikaa (Meksikoksi la klo 12.30).

NUKUTUN yön jälkeen on hyvä avata paketista pedagogisia tuliaisia. Mitä neljän päivän reissusta haluan pitää mielessä?

Ensimmäinen seminaaripäivä

TORSTAIAAMUN (klo 9 - 14) ohjelmaan kuului kolme keynote-luentoa. Ensimmäisen piti varttunut ja viisas filosofian tohtori Bernardo Toro Kolumbiasta. Hän piti taitavan ja vaikuttavan puheen ihmisen puolesta. Maapallon vähät makeat vedet ovat saastumassa. Meidän on toimittava. Ei pelastaaksemme Tellusta. Se kyllä pärjää ja jatkaa kulkuaan maailmankaikkeudessa- vaan pelastaakseemme ihmiset. Meidän on opittava välittämään (care) toisistamme ja pallostamme.

Toro kritisoi voimakkaasti medikalisaatiota. Lääkkeiden jakamisesta köyhille hyötyvät vain lääketehtaat. 80 % taudeista, joihin lääkkeitä tarvitaan, hoituisi, jos lapset opetettaisiin pesemään kätensä. Hohoi opettajat!


TOINEN keynote-puhuja oli Suomen Irmeli Halinen, joka tunnetaan ennen muuta ansioistaan uusimman opetussuunnitelmamme "äitinä". Opsiamme ihaillaan niin, että Irmeli saa lentää ympäri maailmaa kertomassa sekä syntyprosessista ja tausta-ajatuksista että sisällöistä. Niin Mexico Cityssäkin. Hyvin rakennetut diat välittivät paitsi tiivistä tietoa myös tärkeitä tunneviestejä: Suomessa kunnioitetaan jokaista lasta yksilönä. Me luotamme toisiimme. Ketään ei jätetä. Esitys kosketti kymmeniä ja kymmeniä  ihmisiä, ja  muistoksi he halusivat ottaa selfieitä ja ryhmäkuvia.

KOLMAS keynote-puhuja oli kirjailija Juan Villoro Meksikosta. Yleisö nautti esityksestä ja nauroi osuville kielikuville kippurassa. Villoron viesti oli, että kirja on aina ja yhä upea kasvatuksen väline. Kirjat saattavat meitä yhteen. Ne herättävät tunteita ja synnyttävät ymmärrystä. Niin vanhempien kuin opettajien tulisi lukea toisilleen – ja myös lasten. Villoro muistutti yhdessä lukemisen tunnesiteitä muodostavasta merkityksestä.

Iltapäivän sessio

LOUNASTAUON jälkeen ohjelmassa oli ns. paneeli. Meitä on kolme: lisäkseni  Clayton Maitland Kanadasta ja  Sharon D. Gratto Yhdysvalloista.

SHARON D. GATTO on erittäin kokenut musiikin huippuosaaja, ja tällä kertaa hän esiintyi  Dayotanan Yliopiston edustajana. Hän todella esiintyi: lauloi, soitti pilliä ja laulatti yleisöä (ja ennen häntä esiintynyttä koulukuoroa).  Hän ei halua koskaan puhua musiikin tärkeydestä ilman musiikkia. Diapaketti kävi läpi musiikkikasvatuksen koko historian. Musiikki on kansainvälinen, oma kielensä. Se on tunteiden kieli.

MINÄ sain puhua Sharorin jälkeen. Teemani oli uutta luova oppiminen. Kerroin taustaksi tarinaa Auroran koulun opettajien 25-vuotisesta taipaleesta, jona aikana kehiteltiin keinoja integroida taidekasvatusta eivain omiin yksittäisiin oppitunteihin vaan koko koulun toimintakulttuuriin ja yhdessä toteutetettuihin taidetapahtumiin. Väitin, että 1990-luvun alun Aurora-sonaatissa tiivistyy jo se vahva lapsikeskeisyys, oikeus kasvaa omaksi itsekseen ja holistisuus, mitä uusin opsimme henkii.  Uutta luova oppiminen vaatii vain tahtoa opetella ja tehdä asioita eri tavalla paremmin. Oma esitykseni koostui pääosin kuvista ja videoclipseistä, minkä uskon helpottaneen messagen läpimenoa.

MUSIIKILLA aloitti esityksenä myös Clayton Maitland Kanadasta. Ilman varoitusta hän lauloi ja säesti itseään oman alueensa Vancouverin intiaanien kielellä. Yleisön suut loksahtivat. Vieraskieliset esitykset simultaanitulkittiin- mutta tuota kieltä ei tietenkään kukaan osannut. Maitland on 21.vuosisadan J.-J. Rousseaun Emilen mentori. Hänen noin 60 oppilaan koulunsa käy ulkokoulua. Heillä ei ole omaa koulurakennusta lainkaan. He rakentava majoja ja veneitä. Lähtäkohtana ei ole valmis ops, vaan heidän opsinsa syntyy jatkuvana prosessina. Oppilaat oppivat kalastamaan, tekemään ruokaa, suojautumaan sateelta jne.  Koulu on kuitenkin "käymäläiskoulu", ts. oppilaat asuvat omissa kodeissaan.

PUHEENVUOROJEN jälkeen istuimme kaikki kolme vielä puolisen tuntia stagella, ja vastailimme yleisöltä (paperilla) saatuihin kysymyksiin. Yleisö oli huolissaan taiteen asemasta Meksikon kouluissa. Viimeinen kysymys koski vasta hallituksen käynnistämää opettajien arviointia, joka on herättänyt valtavaa vastustusta opettajien (ammattijärjestön) keskuudessa. Jokaisen opettajan taidot käydään arvioimassa. Hyväksi todetut saavat palkankorotuksen. Loput  pääsevät täydennys-koulutukseen.  Omassa vastauksessani annoin Presidentille kolme ohjetta teemaan liittyen: 1. Kunnioita opettajiasi. 2. Luota heihin. 3. Järjestä heille ne resurssit, joita he tarvitsevat (kaikissa kouluissa ei ole edes oppikirjoja). Siteerasin Kari Uusikylää: Ei sika punnitsemalla liho.

Mitä opin erityisesti?

ENSIMMÄISEN päivän vahvin oppi oli, kuinka sittenkin yhteinen, globaali näkemyksemme arvoista on. Ihmisen ja Telluksen suojelemisen elintärkeys. Taiteen kaikkien eri muotojen tavaton hyöty ihmisen kasvulle. Halu kasvaa ja kehittyä, muuttua. Usko koulun voimaan auttaa kaikkia kasvamaan täyteen potentiaansa. Usko opettajiin.

 Erityisesti mieleen jäi  Irmeli Halisen herkkä kuva, jossa oppilaan ja opettajan katseet kohtasivat: Irmeli sanoitti kuvaa näin:
"Oppilas: Minä annan tulevaisuuteni Sinun käsiisi, opettaa. Autatko minua siinä? Opettaja: Autan. Minä luotan Sinuun. "
Kylmät väreet .



keskiviikkona, marraskuuta 29, 2017

Koulun uutta suuntaa etsimässä

KAJAANISSA  järjestettiin  lauantaina 18.11.2017 klo 9–15 Lehtikankaan monitoimitalolla VESO-tapahtuma, joka oli  saanut nimen "Kainulaatuinen ope 2017". Mukaan oli  ilmoittautunut yli  600  opettajaa esiopetuksesta, perusopetuksesta, lukioista, ammatillisesta koulutuksesta, kansalaisopistoista ja ammattikorkeakoulusta.  Ja  rexejä ja sivistysjohtajia.

TAPAHTUMAN järjestäjät ovat päättäneet julkaista facebook-sivuillaan Kainutlaatuinen ope 2017 tehdyistä haastatteluista sarjan, jossa asiantuntijat kertovat, mitä he ajattelevat koulun kehittämisestä. Tänään julkaistiin minun haastatteluni. Kopioin sen tänne talteen.

Koulun uutta suuntaa etsimässä
Teija Mursula

Martti Hellström ottaa kantaa pedagogiikkaan ja koulupolitiikkaan. Sitä on vaikuttava kuulla: kokemuksen syvällä rintaäänellä jyrähtelyä ja vikkelästi kantaaottavaa kehittämisen suuntaamista. Kainutlaatuisessa opessa 2017 hän puhu opetussuunnitelmasta, pedagogisesta johtamisesta ja koulupäivän rakenteesta.

Erityisen hyvänä Hellström näkee tutoropettajajärjestelmän kehittämisen. Yhteisö tukee kehittämisen käynnistämistä ja rinnalla kulkevat tutkiva opettajuus ja tutkiva oppiminen. Yhteisö kannattelee ja vie eteenpäin, ja osallistamalla koko henkilöstö kehittämiseen saadaan aikaan kestäviä ratkaisuja. Koulun ja koulutuksen kehittämisessä tarvitaan tulevaisuudessa sitä, että asiantuntijat opettavat; mutta vielä enemmän tarvitaan oman kehittämisen kautta asioiden viemistä eteenpäin.
Käytännön esimerkkinä digitaalisen oppimisen hyödyntämisestä Hellström kuvaa, miten YS-tunneilla voitaisiin yhdessä katsoa alustuspuheenvuoro kehitettävänä olevasta aiheesta, sen jälkeen voisi johdattava aihetta avaava luento ”talk show” n. 15 min ja sitten fasilisoinnin periaatteita kunnioittava keskustelu.

Opettajan kehittäminen ja kehittyminen tulisi tehdä näkyväksi muun muassa palkitsemalla kehittämisestä. Opettajan tulee suostua opettelemaan omaa työtään koko ajan uudelleen. Tätä opettelua voidaan tukea täydennyskoulutuksella, jossa olisi hyvä päästä vielä nykyistäkin lähemmäksi sitä, että opettaja on oman osaamisensa subjekti. Miten täydennyskoulutuksessa mahdollistetaan tulevaisuudessa niin erityisen tärkeiden vuorovaikutustaitojen oppiminen?

–  Onko koulun tehtävä valmistaa tulevaisuuden yhteiskuntaan?  pohtii Hellström. Mistä tiedämme, millainen on tulevaisuuden maailma? Jos koulu ei uskalla luvata, että sen antamat valmiudet riittävät tulevaisuuden yhteiskuntaan, sen täytyy luoda itselleen uusi funktio. Se voisi olla esimerkiksi se, että koulun tehtävä on tukea oppilaita löytämään oma intohimonsa. Perusasioiden/rakenteiden/sisältöjen opettamisen rinnalla tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota itseohjautuvuuden taitojen vahvistamiseen.

keskiviikkona, elokuuta 23, 2017

48 pohdittua portaikkoa kohti laaja-alaista osaamista

YKSI perusopetuksen opetussuunnitelmauudistuksen kärkiä on  osaamistaitojen laajentaminen oppiainesidonnaisista taidoista ns. tulevaisuustaitoihin, joita Suomessa kutsutaan laaja-alaisen osaamisen taidoiksi. Näitä tavoitealueita on 7. Niinkuin tiedetään ne ovat:

L1- Ajattelu ja oppimaan oppiminen
L2- Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu
L3- Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot
L4- Monilukutaito
L5-Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen
L6-Työelämätaidot ja yrittäjyys
L7- Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen

Näissä taidoissa on paljon yhteistä kansainvälisessä NPDL-koulunkehittämisohjelmassa rakennettujen ns. avaintaitojen kanssa. Tässä ohjelmassa kukin avaintaito oli esitelty laadullisesti syvenevinä portaikkoina, ns. rubriikkeina.

NYT Kirsi Lonka on työryhmänsä kanssa tehnyt vastaavan rubrikointityön suomalaisille tulevaisuustaidoille. 160-sivuinen julkaisu...

Lonka, Kirsti ym. (2017) . Tie laaja-alaiseen osaamiseen. Helsinki: Microsoft.  Ladattava pdf-tuote.

... löytyy ilmaiseksi ladattavana Microsoftin sivuilta esim. tästä  linkistä.

ITSE ideaa työstävä noin kolmen minuutin video löytyy taas tästä linkistä: https://vimeo.com/215005199

7 laaja-alaisen osaamisen aluetta on tässä teoksessa jaettu 3-4 teemaan, ja kukin teema vielä 1- 6 taitoon. Näin koulussa harjoiteltavia taitoja on yhteensä 48.  Esimerkiksi  Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen (L5) jäsentyy näin:
  • TEEMA 1: Tutkiva ja luova työskentely sekä tiedonhallinta 
  • Taito 1: Tiedon tuottaminen 
  • Taito 2: Tiedonhallinta 
  • Taito 3: Tiedon hankkiminen 
  • TEEMA 2: Käytännön taidot ja ohjelmointi 
  • Taito 1: Laitteiden ja ohjelmistojen hallinta 
  • Taito 2: Ohjelmointi ja algoritminen ajattelu 
  • TEEMA 3: Vastuullinen ja turvallinen toiminta 
  • Taito 1: Vastuullisuus, laki ja tekijänoikeudet 
  • Taito 2: Turvallisuus ja riskienhallinta
  • Taito 3: Ergonomia  
  • TEEMA 4: Vuorovaikutus ja verkostoituminen
  • Taito 1: Tieto- ja viestintäteknologiset vuorovaikutustaidot ja verkostoituminen 


Klikkaamalla saat kuvan lukukelpoiseksi.
Asteikko on tässä mallissa suppeampi kuin NPDL:ssä. Longan mallissa askelmia on vain neljä: tasosta 0 tasoon 3.  Tässä esimerkiksi yhden osataidon (yhteisöllinen oppiminen ja yhteinen tiedorakentaminen)  portaikko.


JOS laaja-alaisen osaamisen idea otetaan kouluissa vakavasti, opetus muuttuu melkoisesti.  

Tekijöiden mukaan  taitotason kasvaessa kasvaa  oppilaan itseohjautuvuus, toimijuus ja aktiivisuus ja 
opettajan työn painopiste siirtyy opetuksesta kohti oppimisen ohjaamista ( joka voi olla myös epäsuoraa).  Opettajat  mahdollistavat oppiaineita yhdistävän tavan työskennellä ja ohjaavat hyödyntämään myös oman ryhmän - ja koulun- ulkopuolista apua (esim. ottamalla yhteyttä asiantuntijoihin). Portaikkoja noustessa lisääntyy myös suunnittelu, tavoitteisuus ja laaja-alaisten taitojen oppimisen järjestelmällinen arviointi.

Metodisina tavoitteina ovat  tutkivan työtavan mukaiset,  pitkäkestoiset oppimisprojektit, joissa oppilaat harjoittelevat  itsenäisesti määrittelemään tutkittavan ilmiön ja ongelman, asettamaan tavoitteita,  etsimään, tuottamaan,  muokaamaan, arvioimaan  ja julkaisemaan tietoa ja ideoita moninaisista lähteistä ja erilaisilla menetelmillä, suunnittelemaan työtapojaan, tuottamaan vastauksia itse asetettuihin kysymyksiin, asettamaan jatkokysymyksiä, arvioimaan edistymistään ja muokkaamaan työtään oman ja muiden arvioinnin perusteella. Tehdyt tuotokset pyritään myös julkaisemaan laajemman joukon iloksi kuin vain oman opiskeluryhmän tai koulun. 

Tekijöiden mukaan "Tie laaja-alaiseen osaamiseen" on arviointityökalu, jonka avulla opettajat voivat arvioida kuinka hyvin he osaavat suunnitella opetustaan laaja-alaisen osaamisen mahdollistamiseksi. Paketissa on myös konkreetteja  ideoita laaja-alaisen osaamisen toteuttamisesta arkipäivän koulu- työssä. 

HATUNnoston arvoinen satavuotislahja Suomelle. Kuten Kirsti Lonka em. videolla toteaa, kukaan ei hallitse täydellisesti näitä kaikkia taitoja, ei hänkään. Mutta hän rohkaisee opettelemaan niitä yhdessä; ja hyldyntämään koulusta yhdessä löytyvää kollektiivista osaamista. Niitä joita massivinen porraspaketti jähmettää voi suositella ottamaan sieltä muutaman taidon kerrallaan työstettäväksi yhdessä kollegoiden ja oppilaiden kanssa.

ITSE innostuin  estimään Longan ryhmän laadullisen asteikon logiikkaa. Tein  näille 48:lle portaikolle verbianalyysin- siis mitä opettaja ja oppilaat kullakin laatuaskelmalla tekevät ja kokosin ne omaksi "ylitaidolliseksi "taulukoksi. Näin näin vielä kirkkaammin laatuasteikon perusidean. Annoin tasoille vielä tutun oloiset nimet: aloittelija, oppipoika, kisälli ja mestari. 

Tässä kuvassa portaat ovat samat mutta ylimpänä on korkein taso.
TASO 0

Opettaja ei kiinnitä huomiota, ei järjestä sellaista toimintaa, ei käsittele tavoitteellisesti, ei luo yhteyksiä ei ohjaa millään tavoin, ei ohjaa eikä tue, ei ota huomioon, ei tarjoa mahdollisuuksia, ei tuo esille. Koulussa ei oteta kantaa.

TASO 1

Oppilaat harjoittelevat, kokeilevat, tutustuvat opettajan johdolla…. 

Opettaja antaa aikaa, esittelee, kertoo, nostaa esiin, ohjaa tutustumista/havaitsemaan/ kokeilemaan/ pohtimaan omia  toiveita ja odotuksia,  opettaa, perehdyttää, rohkaisee, suunnittelee  oppimistehtäviä, joiden avulla oppilaat saavat kokemuksia, tuo esille, tutustuttaa. 

Opettajan johdolla keskustellaan, käsitellään, pohditaan  yhdessä. Opettajat ja muu henkilökunta suunnittelevat. Oppimistilanteissa käsitellään.

TASO 2

Oppilaat  harjoittelevat, hyödyntävät, käyttävät säännöllisesti… opiskelevat, oppivat, perehtyvät, syventyvät, toteuttavat vierailevat opettajan johdolla…. 

Opettaja auttaa, kannustaa, käsittelee oppilaiden kanssa, mahdollistaa, mahdollistaa harjoittelun,  nostaa esiin, ohjaa, ohjaa arvioimaan/miettimään yhdessä ja itsenäisesti, suunnittelee monipuolisia… 

Opetuksessa sovelletaan tietoja käytäntöön, tarkastellaan, opetellaan yhdessä. Oppilaiden mielipiteet, ideat ja mieltymykset otetaan huomioon ja niiden pohjalta kehitetään toimintaa. Yhdessä ideoidaan ratkaisuja.

TASO 3

Oppilaat asettavat tavoitteita, jakavat eri alustoilla, kehittelevät käytäntöjä, käyttävät järjestelmällisesti, luovat, luovat käytäntöjä/sääntöjä/verkostoja toimintansa tueksi/yhdessä, oppivat hallitsemaan ja  arvioimaan kriittisesti,  ottavat haltuun, pohtivat, pohtivat eri näkökulmista /vaikuttavuutta, pääsevät käyttämään,  saavat käytännön kokemuksia/tehdä, suunnittelevat  ja toteuttavat projekteja ja vertailevat erilaisia etenemisteitä, tekevät itsenäisesti, tuovat esille näkemyksiään, tutkivat, tutkiva aitoja epäkohtia/monialaisesti,  valitsevat, valmistelevat ja kokeilevat, yhdistelevät…. 

Opettaja mahdollistaa, ohjaa, tarjoaa…

Työn onnistumista arviodaan yhdessä. Luotuja käytänteitä harjoitellaan koulun arjessa jatkuvasti.

keskiviikkona, elokuuta 02, 2017

Jytkyloikka uuden opsin hengessä?

Blogilastu, jota rikastetaan palautteen perusteella. Tuorein päivitys 2.8. klo 11.
ENTÄ, jos ottaisitkin jytkyloikan  uuden opsin hengessä?  Käyttäisit koko sen mahdollisuuksien kirjon, jolle ikkuna on nyt auki.  Seuraava tarina on fiktio, mutta melkein kaikki siinä on totta ja toimivaa. Ja mikään ei ihan uutta. Joku  tekee varmasti samoja juttuja. Ja on tehnyt jo 1900-luvun alussa. Ja joku tekee vielä huimempia juttuja.


Fiktiivinen tarina  Rainesta ja  Reetasta, jotka halusivat uudistua opettajina ja järjestää opetusta fiksummin. Viisi tuokiokuvaa 

Kaksi ihan tavallista opettajaa. Tarpeeksi  työvuosia että homma  sujuu  ja vähän puuduttaakin.  Rainella ja Reealla on  rinnakkaiset 5.-luokat. Luokkahuoneet sijaitsevat käytävän perällä vierekkäin. Yhteistyötä he ovat tehneet aikaisemminkin, mutta viime toukokuussa he  päättivät panna luokat yhteen ja ruveta opettamaan niitä yhdessä. Oppilaita on yhteensä 52. Aika massa.

Viimeisten kouluviikkojen aikana he hioivat mallia ja suostuttelivat oppilaita. Niin. Panivat aluksi kovasti vastaan.

Liikkelle lähdettiin toimintakulttuurin tärisyttämisestä. Kuinka  he jakaisivat hommat? Kuinka  rakentaisivat viikon? Entä koulupäivän? Miten he määrittelisivät kulloinkin opittavan sisällön? Entä mitä työtapoja käytettäisiin? Mielellään sellaisia, joissa saa tehdä oikeasti ja yhdessä toisten kanssa. Joissa opitaan  2000-luvun taitoja: kysyä, tutkia, tehdä tuotoksia, suunnitella ja arvioida omia töitä ja opetusta.Viikkoon tarvittaisiin rakenteita, jotka vahvistavat  oppilaiden omaa rooliaan opetustapahtumassa. Yhteissuunnittelua. Arvointiinkin tarvittaisiin jotain uutta.

Niinpä he alkoivat rakentaa itselleen istuvaa suurryhmäpedagogiikkaa, joka perustuu pitkälti viikkoprojektien ja pysyvien ryhmien varaan. Viikkoprojektit rakentuisivat jonkin realiaineen ympärille ja siihen kytkettäisiin osia äidinkielen ja taideaineiden jutuista. Pysyvät ryhmät helpottaisivat luokan hallintaa ja seurantaa.

Maanantai

Taukotuvassa on hiljaista. Raine ja Ruuna juovat  aamukahvit. Kello on 8. Oppilaat tulevat tunnin kuluttua. Käynnistymässä on neljäs viikko, jolloin entiset 5a ja 5b opiskelevat  yhtenä luokkana Fixfemmana.  Alun vastustus on taittunut, eivätkä vanhemmatkaan enää soittele rexille. Itse asiassa nyt on alkanut tulla jo kiitoksiakin. Homma toimii.

Kello soi. Oppilaat valuvat sisään.  Viikon avaus pidetään Ruunan luokassa, "Tyhjiössä",  jossa on enemmän tilaa. Siellä ei ole pulpetteja, jotta bändi- ja teatterikamat mahtuvat. Raineen luokan oppilaat kastoivat "Kopiksi". Siellä on pulpetteja, mutta myös vanhoja mukavia sohvia. Kummankin luokan sisustus pannaan parin kuukauden välein mullin mallin. Etsitään, mikä toimii.

Tällä viikolla pomona on Ruuna. Se tarkoittaa, että hän määrää ja Raine ja oppilaat tottelevat.

Viikon avaajaksi on kutsuttu koulun kokki Arska. Hän pitää singlen mittaisen puheen kasvisruokapäivän taustoista.  Jotkut oppilaat olivat valittaneet. Puhe on innostava. Kasvikset ovat rautaa! Oppilaat saavat hetken porista ja pari esittää kysymyksiäkin. Sitten Arska taputetaan ulos. Muina päivinä päivänavaus ei tunnu oikein mielekkäältä. Perjantainakin se pidetään viikkoarvioinnin pääteeksi.

Oppilas saavat ensin rauhassa kertoilla toisilleen omia juttujaan. Tyhjenevät näin ottamaan uutta vastaan. Vartin kuluttua Ruuna ja Raina istuvat taulun edessä korkeilla jakkaroilla pienen pöydän äärellä ja alkavat puhua pedagogiikkaa  toisilleen. Ja oppilaat seuraavat. Nopeasti kerrataan  perjantaina tehdyn viikkoarvion  päätulokset.  Vain yksi tappelu, ja  luokkahallitus hoiti sen hienosti. Kahden edellisen viikon projektien esittely ekaluokkalaisille oli ollut succee. Hieno idea oli saatu Rock-ryhmältä. Yes.Taputukset vielä kerran. Raina näyttää ekaluokkalaisten lähettämän A3- kiitoskortin.

Sitten Ruuna listaa liitutaululle tämän viikon urakat. Matikassa viisi aukemaa ja niihin on aikaa neljä tuntia. Eritasokokeet on sitten ensi viikon lopulla. Ne, jotka haluaa mennä omaa vauhtia, siitä vaan.  Seinältä näette vahvuuskorteista, ketkä on vahvoja matikassa ja jotka ovat luvanneet auttaa. Ruuna pitää lisäksi opetustuokiot halukkaille joka aamu klo 9.  Paitsi keskiviikkona;  Silloin mennään  mennään uimaan. Se  on nastaa ja sotkee melkein koko keskiviikon. Kuvista eikä musiikkia ei ole tällä viikolla, siirretään tunnit ensi viikolle. Niitä tarvitaan, kun projekti on valmis ja tehdään taas posterit. Musatunnit käytetään lokakuun bändikonsertissa. Realiaineista on vuorossa mantsa ja ensi viikolla hissa.  Teemana on matka maailman ympäri, ja projektiin on aikaa kummallakin viikolla kahdeksan tuntia. Lisäksi saatte käyttää puolet äidinkielelle varatusta ajasta. Käsitöissä hommat jatkuu.... Enkun ryhmät pitää Erkka, joten se homma on ok.  Katsomuspalkki on paikallaan.

Raine esittelee sitten alkavan projektin tarkemmin. Tarkoitus on matkustaa maailman ympäri. Ei tieteenkään oikeasti. Leikisti. Sitten hän listaa taululle perusjutut, mitä on tehtävä. Tuotos on ppt-esitys. Voi tehdä myös leffan. Mutta se vaatii kyllä sitten omaakin aikaa.  Tekstiä. Kuvia. Ääniä. Matkustatte siis maailman ympäri  lentokoneella. Valitkaa kaupungit  joissa pysähdytte.  Sellaiset, joihin lennetään. Tsekatkaa lennot. Milloin lähtee? Valitkaa halvin lento. Koulumme on köyhä ja siksi jää. Jokaisessa paikassa yövytte ainakin yhden yön. Käytte katsomassa ainakin kolmea nähtävyyttä kussakin. Paljonko kuluu aikaa? Bonus muuten sille, joka löytää nopeimman reitin. Ottakaa selvää, mitä kannattaa käydä katsomassa. Katsokaa myös sää. Millaisia vaatteita tarvitaan, ettei tule kylmä. Mitä syötte siellä? Etsikää joka paikasta jokin hyvä kuva netistä...Opetelkaa kertomaan sen maan kielellä, keitä olette. Googlekääntäjä auttaa...

Lopuksi Raine tsekkaa oppilailta, mitä pitikään tehdä. Kynät ovat sauhunneet. Lokikirjat täyttyneet. Siis ensin reitti. Sitten tutustutte kaupunkeihin.  Ja todisteet että kävitte joka paikassa. Aikaa siis kaksi viikkoa. Ja tuotoksista on tultava upeat. Ja mitä asioita tässä nyt opitaankaan? Matikasta? Mantsasta? Historiasta? Äikästä?

Esittelyn jälkeen oppilaat  painuvat ryhmiinsä ja alkavat laatia omaa viikkosuunnitelmaansa. Paikan saa valita itse. Osa on ruokalassa. Osa käytävillä. Ne, jotka haluavat tehdä töitä hiljaa, ovat retriitissä, kun se on vapaana. Olisipa uusi koulurakennus. Ainakin tunti menee projektin työnjaon suunnitteluun. Mitä kaikkea pitää tehdä? Missä järjestyksessä? Kuka on paras tekemään mitäkin? Kuka haluaa tehdä mitäkin? ...

Tiistai

Uusi päivä. Ekalla tunnilla tehdään matikkaa. Jaksossa on muutama hankala, uusi asia. Ja niinpä Ruunan luokkaan tulee melkein puolet oppilaista. Ekat lähtee laskemaan varttitunnin kuluttua, mutta viisi oppilasta haluaa apua koko tunnin. Sitä varten täällä ollaan. Ela-opettaja Raija on eri epeli avamaan myös matikan solmuja. Hyvä, että saatiin tähän kohtaan hänelle palkki.

Kun homma on hanskassa painutaan taas projektin pariin. Moni ryhmä on rakentanut reitin ja aikatauluttanut sen. Rock-ryhmä on valinnut sellaisen reitin, että osa heistä on käynyt melkein kaikilla pysäkeillä oikeasti. Pääsevät helpommalla ja voivat käyttää oikeita valokuvia. Epistä, joku toinen sanoo. Elämä on.

Keskiviikko

Uinti meni sähläykseksi. Ensin bussi myöhästyi. Sitten Eerika kompastui suihkussa ja hänet piti viedä paikattavaksi. Kun tultiin koululle, ruoka oli loppu. Nooh. Onneksi Arska-kokki taikoi jostain hätämuonaa. Päivä alkaa olla kuitenkin päässä. Viimeinen tunti.

Keskiviikko on sovittu välipoijuksi, jolloin tarkistetaan tilanne. Raine hoitaa sen. Jokainen ryhmä kertoo, missä vaiheessa ollaan eri urakoissa  ja erityisesti projektissa. Radio-ryhmällä on vaikeuksia.  Kaksi  ryhmän jäsentä on ollut kipeinä koko alkuviikon, ja homma seisoo. OK. Raine tulee torstaina avuksi. Mutta se otetaan sitten huomioon, kun numero annetaan.  Matikassa kaksi ryhmää ei ole pysynyt tahdissa, joten tukiopetusta on tarjolla. Mutta jos haluaa mieluummin laskea laskut kotona, siitä vaan, mutta huomenna on oltava aukeama valmis.

Torstai

Luokalla on torstaina   kaksi reksintuntia. Silloin paikalla ei ole koko porukka. Raine ja Ruuna ottavat  erikoiskäsittelyyn intohimoryhmän kerrallaan. Jo viime vuonna kartoitettiin, mistä kukin oppilas on intohimoisen innostunut. No, eivät kaikki ehkä niin hirveän,  mutta jokaiselle löytyi kuitenkin sellainen vahvuusalue, jossa haluaa tosissaan ottaa haasteita. Tällä kertaa  Raine ottaa vuorossa olevan intohimoryhmän bändiläiset ja vie heidät bändikellariin treenaamaan. Syyslomalle lähdetään bändikonsertista, johon tulee orkestereita  muistakin kouluista.  Ruuna taas ottaa elokuvafriikit ja lähtee opettamaan heille editointia. Ryhmä saa kuvata konsertin, lähettää heti sen striiminä ja toisella paremmalla kameralla taltioida tapahtuman. Intohimotunneilla tehdään oikeasti.

Rexin tunneilla on joka kerta jokin itsenäinen ajankohtainen teema, jota työstetään mm. draaman keinoin. Niin ei haittaa, että kaikki eivät ole paikalla. Kuvausvuorossa oleva taltioi kuitenkin älypuhelimella tai padilla pätkiä tunnista. Moni haluaa nähdä, mitä muut ovat tehneet.

Perjantai

Viikko on päättymässä. Viimeinen tunti. Aika arvioida viikkoa. Oppilaat viimeistelevät lokikirjojaan. Mitä oikeasti opin tällä viikolla? Missä onnistuin itse? Mikä oli paras moka? Mitä siitä opin? Kuinka hyvin pysyin aikataululla? Vartin jälkeen mennään omiin ryhmiin ja  kootaan arviot. Ja arvioidaan omaa ryhmää.  Missä onnistuimme?  Pitikö aikataulu? Hallitsimmeko ajankäyttöämme? Kuinka tehokkaita valitsemamme työtavat olivat?  Osattiinko toimia joustavasti ja kaikki mukaan  ottaen?  Oliko työnjako fiksu? Hoituvatko kaikki projektivastuunsa? Mitä sellaista löysimme josta voisimme vinkata muillekin? Millä  tavoin voisimme toimia paremmin ensi viikolla? Pitääkö ryhmäsopimusta tarkentaa?

Kun on valmista kuukauden ryhmäpomot tulevat akvaarioon ja  Raine kirjaa taululle heidän plussiaan ja miinuksiaan. Pääosin on siis mennyt hyvin. Uintipäivä oli viikon moka.  Onneksi  Eerika on jo kunnossa. Opitaan siitä kaikki. Suikussa on pakko liikkua hitaasti.

Raine haluaa vielä saada palautetta Rock-ryhmältä,  jossa hän sijaisti poissaolleita. Osasinko auttaa? Vähän. Miten minusta olisi seuraavalla kerralla enemmän hyötyä. Älä oo niin opettaja. Älä koko ajan neuvo ja keskeytä, Ahaa. Mutta se idea lentää  Islannin kautta jelppasi.

Lopuksi otetaan vielä esiim värikortit. Ruuna heittää väitteitä ja porukkaa nostaa punaista, keltaista tai vihreää. "Lähden kotiin iloisella tuulella". " Hoidin hommani". "Näin kiusaamista, johon ei puututtu."...

Ensi viikolla projekti taas jatkuu. Nautitaan viikonlopusta. Oppilaat olivat tehneet niin upeasti hommia, että kenenkään ei tarvitse ottaa rästiläksyjä. Kurotaan kuilu umpeen maanantaina Ruunan matikantuokiossa. Ja kolmelle poissaolleelle tulee oma tehtävä. Älkää olko huolissanne.

Sitten painukaa kotiin. Kaksi kättely- ja kehu-jonoa.  Ruuna ja Raine menevät vielä taukotupaan puoleksi tunniksi. On hyvä puhaltaa hetki yhdessä ja tsekata tilanne. Projektissa ollaan aikataulussa. Kolme flunssapotilasta on ollut koko viikon pois. Mitä heidän kanssaan tehdään? Heille täytyy ideoida oma miniprojekti.  Jos he tulevat kaikki maanantaina, Ruuna ottaa kopin, vie heidät ruokalaan ja briefaa siellä. Ja vasta sitten se matikkatuokio. Ensi viikolla Raine on vetovastuussa. Hän kirjaa ylös muistettavia asioita. OH-ryhmä tulee auditoimaan. Tiistaina? Tsekkaa. Samat aineet jatkuu vielä. Varmista ipadit. Laadi eritasokokeet matikkaan.  Kirkasta päättyvän projektin arviointikriteerit. Ne täytyy esitellä vielä maanantaina oppilaille. Tsekkaa, pääseekö Riinan äiti omalla autolla koululle vai haetaanko hänet torstain intohimotunnille. Onneksi on Riinan äiti. Kun intohimona on pitsinnypläys ei kummastaaan Raineesta eikä Ruunasta olisi oikein intohimon ylläpitäjiksi.
  

perjantaina, heinäkuuta 28, 2017

Kuukauden kirja: ReseptitOPSin käyttöön.

EILEN oli kaunis kesäpäivä ja otin Oittaalle mukaan hauskannimisen kirjan:

Luostarinen, Aki  ja  Peltomaa, Iida-Maria  (2016). Reseptit opsin käyttöön. Opettajan opas työssä onnistumiseen. Jyväskylä: Ps-kustannus

Kirjaa on facebookissa kovasti hehkutettu, ja on sitä myytykin, koska nyt on myynnissä jo toinen painos.

KIRJASSA  on yhdeksän päälukua, ja sivuja on yhteensä 243. Luvut ovat:

toimintakulttuuri
laaja-alainen osaaminen
monialaisten  oppimiskokonaisuuksien rakentaminen
ohjelmointi
oppimisympäristö
monipuolinen oppimisen ja osaamisen arviointi
itsensä ja työnsä johtaminen
hyvinvointi ja jaksaminen
ops-sanasto

MUOTO on vänkä: Kukin pääluku jakautuu ainesten ja mausteiden esittelyyn ja sitten annetaan resepti, kuinka herkku (muutos) syntyy.

Entä sisältö? Kirjoittavat avaavat opsia rauhoittavasti. Uudessa opsissa on  jotain uutta  ja jotain vanhaa. Sen tulisi muuttaa ajattelua ja käytännön toimintaa. Mutta edetään rauhassa eikä hötkyillä. Omasta hyvinvoinnista pitää pitää huolta.

Erityisen taitavasti tekijät  selittävät, mitä monia pelottava ohjelmointi on. Ohjelmoinnin  päätavoite on opettaa algoritmista  ajattelua. Esimerkkinä esitellään tehtävä ohjeistaa   kahvin keittäminen ja nauttiminen. Prosessi jaetaan pieniin osiin: käskyiksi. Esim. täytä pannu kylmällä vedellä. Keitä vesi…Käskyt annetaan  peräkkäin.  Johonkin käskyyn  voi liittyä ehto; jos käytät maitoa niin…
Voi olla myös vaihtoehtoja: otat maitoa tai kermaa. Tällaisten algoritmien rakentelu on itse asiassa ihan samaa kuin reittiohjeen antaminen kylään tuleville.

OPSIN yleisestä osasta on siis nostettu esiin tekijöiden mielestä oleellisimmat jutut. Oppiaineosasto on jätetty suosiolla rauhaan. Kustakin niistä esitetään sekä opsin että tekijöiden omia  hyvin samansuuntaisia ajatuksia. Paikoin - on pakko sanoa - teksti on vähän ohutta yläpilveä. Niin usein käy,  kun haluaa sanoa kaiken vähän kaikesta. Historiallinen perspektiivi ei näytä kirjoittajia kiinnostaneen  lukuunottamatta lyhyttä katsausta arvioinnin kehittymiseen peruskoulun aikana. Monialaisten oppimiskokonaisuuksien kohdalla jäin itse  kaipaamaan hieman syvempää eheyttämisen idean taustoittamista. Samoin oppimisympäristöajattelun oppimispsykologisten perusteiden tuntemisesta olisi opettajille hyötyä. Kunkin luvun lopussa olevista  kirjallisuuslistoista löytyy lisätietoa, ja niistä  näkyy, ettei nuori tekijäpari ole ainakaan liian  tutkimussuuntautunut  :-)

IHAN oikein kirjassa korostetaan jokaisen omaa vastuuta ammatillisesta kehittymisestään.  On sitouduttava yhdessä sovittuihin linjauksiin ja noudatettava yhteisä pelisääntöjä. Virallisisten normien yli ei voi kävellä. Jokainen on vastuussa ilmapiiristä ja siitä miten työstään puhuu.

Vaikka kirjassa on mukavia  pohdintatehtäviä ja toiminnallisia työtapoja esim. yhdessä tehtäväksi, jotenkin jäin kaipaamaan  kahta asiaa: koko kouluyhteisön ja kouluorganisaation tason tarkastelua (kirjassa koulut näyttävät toimivan ilman rehtoria:-))  ja vielä enemmän vinkkejä siitä, mitä opettaja voisi tehdä omassa luokassaan uuden opsin hengessä.

Mutta ei kirjan lukeminen hukkaan mennyt, ei lainkaan. Itse poimin muistiin mm. seuraavia helmiä:
- tarkastuslista siitä, onko koulu aidosti oppiva yhteisö (hyviä kysymyksiä)
- Andy Hargreavesin toimintakulttuurimallit
- jokaisen vastuu myös toisten innostamisesta: "Ole innostaja ja kannustaja ennemmin kuin rapauttaja!"
- liikennevalotehtävä  opsmuutosen selkeyttämiseksi (lopettaa -  jatkaa, kehittää -  aloittaa kokonaan uutta (tutun tuntuinen :-)
-  Speed Dating (Pikadeitit):  Kysymyksiä, joita puidaan vaihtuvien parien kanssa. Esimerkiksi: Mikä on vahvuutesi?  Mitä toivot ops-uudistuksen kanssa? Mistä nautit työssäsi eniten?  Mikä on opettajuudessa parasta?  Jos os voisit muuttaa koulussaasiu yhden asian, mikä se olisi?
-  laaja-alaisen osaamisen, toimintakulttuuri kehittämisen ja monialaisten oppimiskokonaisuuksien liittäminen ajatuksellisesti toisiinsa.
- siitä muistuttaminen, kuinka tärkeää on avata tavoitteita oppilaille ja kertoa ääneen, mitä on tarkoitus oppia.
- digitaalisen osaamisen kartta on kiva bonus
- sen esiinnostaminen, että arviointi voi olla myös vallankäyttöä.

MILTÄ siis OPS-herkku  maistui näillä resepteillä?  Hyvää perusruokaa. Ei nyt gourmettia, muttei ehkä tarvitsekaan.  Kaikkein sympaattisinta  kirjassa on muutosviestin perussävy:  otetaan rauhallisesti ja autetaan toisiamme.  Kaikkea OPSista emme voi omaksua kerralla.

Teoksen tekijät Aki Luostarinen ja Iida-Maria Peltomaa kertovat olevansa  pedagogisia täydennyskouluttajia, erityisesti  OPS-kouluttajia. Ja he ovat kiertäneet ympäri Suomea.
He ovat laittaneet u-tubeen hyvää tuulta tuova  minuutin esittelyvideon:

https://www.youtube.com/watch?v=7ya7wu1H0rA

sunnuntaina, kesäkuuta 11, 2017

Onko opettajasta fasilitaattoriksi. Osa 2

Pepe Nummi
TÄMÄ blogilastu jatkaa edellisessä lastussa aloitettua fasilitoinnin pohdintaa. Osassa 1 esittelin Pepe Nummen teoksen fasilitaattorin käsikirja. Nyt kysyn kaksi kysymystä: 1) Sopiiko fasilitointi kouluun ja 2) Voiko opettaja olla fasilitaattori?

1. Sopiiko fasilitointi kouluun? 
Kertauksen vuoksi: Fasilitointi on siis kovasti yksinkertaistaen konsultointiote ja ajattelutapa, jolla vedetään kokouksia, seminaareja, "koulutustilaisuuksia" ja esimerkiksi hankkeita niin, että niissä maksimaalisesti hyödynnetään ryhmän kokemuksia, osaamista ja luovuutta.   
Fasilitaattorina toimiva ei kerro, miten asiat ovat (tai miten niiden tulla olla)  vaan hän juoksuttaa päämäärältään avointa työprosessia käyttäen pitkälle hiottuja tekniikoita.  
Fasilitaattori mahdollistaa uusien oivallusten syntymisen saattamalla oikeanlaisia, erilaisia ihmisiä kohtaamaan. Hän rohkaisee ja innostaa heitä omien kykyjensä tunnistamiseen ja hyödyntämiseen.  Hän ohjaa heitä luomaan aluksi yhteinen syvempi ymmärrys ongelmasta ja lopuksi yhteinen uusi, ratkaisu. Ohjaamalla konkreetin  toimenpidesuunnitelman laatimista, hän varmistaa, että yhdessä sovittu myös toteutetaan.
Fasilitointi on syntynyt työelämän ja yritysten tarpeisiin,  ja siksi moni ajattelee, ettei mikään siellä toimiva toimi koulussa. Koulu on niin eri juttu. Hmm.

KYLLÄ koulukin on  organisaatio. Myös koulussa on laadittava suunnitelmia ja kehitettävä käytänteitä. Myös kouluissa on pidettävä kokouksia ja tehtävä työtä aikuisten ryhmissä. Eikö  toimintaote, jossa pyritään siihen, että kaikki tulevat kuulluksi, sopisi kouluun? Eikö ote, jossa jokainen voi esittää toiveita ja vaikuttaa, jossa otetaan kunnioittavasti huomioon, jossa  jokainen saisi käyttää ja jakaa osaamistaan, toisi toimintakulttuuriin juuri uuden opsin mukaista demokratiaa, osallisuutta ja mm. yhdessä oppimista?

Eikö myös  koululle ole tyypillistä puuduttavat kokoukset, kriittisen palautteen kiukkuisesti torjuminen, väsyneenä esiin nostetut ongelmat, pikaisesti valitut, ensimmäisinä mieleen tulleet ratkaisut, kesken jääneet projektit, vasemmalla kädellä tehdyt suunnitelmat, jotka jäävät paperiksi.

Eivätkö   pitkälle hiotut tekniikat, joilla tunnistetaan ja ymmäretään oikeat kipukohdat, löydetään niihin johdetusti fiksut, yhdessä jalostetut  ratkaisut ja joilla dokumentoidaan laaditut  suunnitelmat niin, että kaikki ne muistavat,  toisi lisäarvoa ja helpottaisi koulun arkea?

Ajattelen, että fasilitointi toisi huikeasti lisäarvoa mm. opettajien kokouksiin, suunnittelupäiviin, kikyihin,  poikkeustilanteiden haltuunottoon (esimerkiksi väistöön valmistautuminen), oppilaiden osallistamiseen ja  vanhempainiltakonseptin päivittämiseen.  Järjestyssäännöt, ops-tekstit, koulun omat arviointikäytännöt (mm. vaikeasti arvioitavien laaja-alaisten taitojen osalta)  kirjoitettaisiin varmasti paremmiksi kuin nyt, jos  ne laadittaisin fasilitoiduissa ryhmissä, joissa olisi mukana opettajia, oppilaita ja vanhempia. Monialaisista  oppimiskokonaisuuksista voisi tulla  oikeasti innovatiivisia.

Eli vastaus kysymykseen 1 on: SOPII.

2. Voiko opettaja olla fasilitaattori? 

Entä sopiiko fasilitointi opetukseen ja koululuokkiin? Kun koulu on se, mitä se nyt on.

Fasilitaattori on sisältöneutraali. Hän  on kuin Sokrateen kätilö, joka auttaa ideoita ja toimintatapoja syntymään, mutta ei itse synnytä niitä eikä päätä,  millainen lapsi syntyy.

Voiko opettaja olla koskaan näin sisältöneutraali? Saako hän olla? Haluaako hän olla?

VUODEN 2014 opetussuunnitelman perusteissa ei esiinny termiä fasilitaattori, mutta tapa, jolla tekstissä kuvataan opettajan  ja oppilaan toimintaa, mahdollistaa fasilitoinnin (ks. viereiset diat).

Fasilitointi sopii kuin hansikas  nykyiseen dominovaan (sosio)konstruktivistiseen tietokäsitykseen ja konteks-tualistiseen oppimiskäsitykseen. Niissä ihminen (myös lapsi) nähdään itseohjatuvana ja
oppimisprosessi toimintana, jossa selvitään autenttisista oikean elämän ongelmatilanteesta - eikä koulumaisena jo oleva tiedon omaksumisena. Oppimisessa
ihminen  rakentaa uutta  tietoa, hän rakentaa vanhaa uudelleen (rekonstruktio) ja
myös purkaa vanha (dekonstruktio) ja oppii näkemään asiat toisin.

TÄMÄ vallitsevassa olettamusperusta olettaa,  että tietoa ei voi siirtää ( kieli luo vain illuusion siitä). Kun opettaminen on nimenomaan keskeisesti ollut taitoa jäsentää arvokas tieto helpommin muistettavaksi, opettajaa ei enää tarvita opettamaan vaan mahdollistamaan, ohjaamaan ja kannustamaan oppimista: oppilaiden omaa konstruointiprosessia.  Hän organisoi oppimisympäristöjä,  luo oppimiselle suotuisat edellytykset, poistaa oppimisen esteitä,  sparraa, kannustaa, tarvittaessa haastaa, luo kognitiivisia  ristiriitoja ja säätelee ilmapiiriä.

Fasilitointi  vaatii  aikuistenkin kesken kykyä ja rohkeutta jättäytyä taka-alalle ja antaa ryhmän itse tehdä ratkaisut.  Mutta onko oppilailla sellainen tietotaito, asiantuntemus, jonka pohjalta syntyy uusia luovia ja toimivia ideoita? Onko heillä riittävän erilaisia näkökulmia, jotta keskustelu olisi rikasta?

On  varmasti monissa asioissa. Kun on kysymys luokan toiminnan suunnittelusta. Kun suunnitellaan luokkaretkeä tai leirikoulua.  Kun ratkaistaan luokassa esiintyviä ongelmia, vaikkapa myöhästymistä.
Kun laaditaan yhteisiä pelisääntöjä. Kun halutaan rakentaa luokkaan positiivista ilmapiiriä. Kun arvioidaan omaa ja luokan työskentelyä  (erityisesti yhteistoiminnallisen oppimiseen kuuluvissa  ideointi-, suunnittelu- ja arviointiosissa)

Näillä tekniikoilla voidaan syventää nykykoulun vaatimia  itseohjautuvan oppimisen taitoja.  Itse asetettujen tavoitteiden arviointia.  Käytettyjen työtapojen pohdintaa.  Saavutettujen tulosten arviointia. Fasilitointiteknikat  antavat muitakin mahdollsuuksia toteuttaa mm. itse- ja vertaisarvointia kuin paperiset "kuinka monta tähteä annan itselleni"- lomakkeet.

Mutta todennäköisesti ne toimivat myös monien teemojen ja erityisesti monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelussa, jos tavoitteena on aidosti oppilaiden osallistaminen niiden  ideointiin,  suunnitteluun ja arviointiin.

MUTTA sopiiko fasilitointi myös, kun on puhe perinteisestä kouluoppimisesta, kun siis  on tarkoitus, että lapset oppivat substanssia, itselleen uutta (mutta jo olevaa) tietoa?

Haetaan apua pedagogiikan historiasta. Fasilitointitekniikat istuvat mainiosti Matti Koskenniemen luomaan  työtapatypologiaan (opettaja- ja oppilaskeskeiset työmuodot sekä yhteistoiminnalliset työmuodot).

Yhteistoiminnallisina  hän esitteli opetuskeskustelun ja juhlat.  Niissä  oppilaat ja opettaja kantavat yhdessä vastuuta.  (Ryhmätyön hän muuten sijoitti oppilaskeskeiseksi)

Opetuskeskustelua hän kuvasi vuonna 1944 näin:
" Opetuskeskustelu voidaan käydä  esimerkiksi aiheesta ”miten oppisimme tulemaan ajoissa kouluun”. Opettaja ja oppilaat osallistuvat keskusteluun, jossa he saavat esittää tietojaan ja käsityksiään. Keskustelussa pyritään yhteisesti omaksuttuun tavoitteeseen. Opettaja ja oppilaat ovat keskustelijoina tasavertaisia. Oppilaiden osuus aiheen käsittelyssä ja jopa valinnassa on tärkeä. Oppilaat johtavat (joskus) keskustelua, osallistuvat siihen.  Opettaja johtaa (useimmiten) keskustelua, tekee ehdotuksia ja yhteenvetoja ja antaa ohjeita." 
Juhla-työmuoto hän kuvasi näin:
"  (esim. äitienpäiväjuhla tai vanhempainillan ohjelma. Ohjelma suunnitellaan yhdessä. Opettaja osallistuu suunnitteluun, ehdottaa, neuvoo, avustaa harjoituksia ja  seuraa esityksiä. Oppilaat osallistuvat suunnitteluun, harjoittelevat, esiintyvät ja seuraavat esityksiä. 
"
Fasilitointi mahtuu siis laatikkoon yhteistoiminnalliset työmuodot.  Ja tietysti se sopii koskenniemeläisen logiikan oppilaskeskeiseen ryhmätyöhön. Sitä hän kuvaa näin:
" Luokan tehtävät jaetaan yksityisten oppilasryhmien suoritettaviksi, jolloin oppilaat osallistuvat suunnitelman tekoon ja työnjaosta päättämiseen. Eri ryhmien saamat tulokset kootaan lopuksi esitys- tehtävien ja yhteisen keskustelun avulla hyödyntämään koko luokkaa. Oppilaat työskentelevät toisiaan auttaen, esittävät tuloksia ja keskustelevat niistä. Opettajan tehtävänä  on  osallistua suunnitteluun, antaa ohjeita, seurata työtä, osallistua tulosten arvosteluun ja johtaa niiden kokoamista." 
LIDÄKSI  fasilitointitekniikoita voi käyttää mm. kun kootaan omia aikaisempia tietoja pian opetettavasta asiasta.  Fasilitoivia inteventioita voi käyttää, kun oppilaat putoavat oppimisen tilasta.

Eli vastaus kysymykseen 2 on: VOI. Kunhan.

Opettajasta on periaatteessa fasilitaattoriksi. Muttei ortodoksisesti,  siis täysin sisältöneutraalina.  Opettaja on aina periaatteessa vastuussa siitä, mitä oppilaat oppivat.  Mutta ei täydellistä sisältöneutraalisuutta nykyään vaadita kaikilta aikuistenkaan fasilitaattoreilta.

Fasiliaattorin rooli ei  voi  olla  opettajan  ainoa rooli  Se on yksi hänen useista pedagogisista, vaihtuvista rooleistaan.  Koskenniemi perusteli aikanaan tarvetta käyttää useita menetelmiä, sillä että oppilaat ja asiat ovat erilaisia. Minä ajattelen samoin.

Ennen muuta fasilitaattorin rooli  sopii tilanteisiin, jossa (1) opetusryhmä on aidosti itseohjautuva. Niitäkin on. Fasilitointi vaatii  myös, että  oppilaat hyväksyvät sen työotteen. On kokemuksia mm. yliopistosta, että osa ei hyväksy vaan haluaa tulla perinteisesti opetetuksi. Vanhassa koulussa pääsee helpommalla.  (2) Ja kun opetellaan asioita, joita ei tarvitse hallita perinpohjaisesti. Uudessa opsissa on nimittäin myös asioita, jotka vaaditaan teksissä osattavaksi, muistettavaksi jopa ulkoa. (3) Ja kun harjoitellaan oppimaan  taitoja, jotka eivät ole substanssisidonnaisia. Näin siis ajattelen itse. Näin ei lue ops-perusteissa.

SUOSITTELEN lämpimästi tutustumista fasilitointiin ja sen tarjoamiin mielenkiintosiin tekniikoihin.  Tyrkyllä on myös ideoita, jotka ovat minulle  höpöjuttuja. Kriittinen on siis aihetta olla.

Fasilitointi vaatii  oikeanlaista asennetta ja rohkeutta luottaa oikeankokoisesti oppilaisiin. Tekniikat toimivat, kun ymmärtää niiden taustalla olevat perusideat ja uskomukset. Ne eivät ehkä toimi jos niitä käyttää vähän sinnepäin. 

sunnuntaina, huhtikuuta 30, 2017

Kuukauden kirja: Uuden maailman koulu

Siukonen, Wilho (1946). Uuden maailman koulu.
Matkahuomioita  Amerikan  koululaitoksesta.
Helsinki: Tammi. 
HUHTIKUUN kasvatusalan kuukauden kirja olkoon seminaarinjohtaja Wilho Siukosen postuumina vuonna 1946 julkaistu teos "Uuden maailman koulu".  Siukonen kuoli vuonna 1941, ja melkein valmis kirja jäi kesken. Vaimo viimeisteli sen sitten julkaisukuntoon.

KIRJA kertoo amerikkalaisesta koululaitoksesta sellaisena kuin Siukonen sen koki opinto-matkoillaan vuonna 1911 ja 1938. Teos on yhä kiinnostava. Miksi? Mitä annettavaa  meille voi olla 80-100 vuotta sitten saaduista koulukokemuksista?

Paljon. Monen uusimman perusopetuksen opsimme ydinidean juuret löytyvät  noin kaukaa- sekä ajallisesti että maantieteellisesti.

Näin Siukonen kuvailee uuden maailman koulua. Väliotsikointi on minun.

Arviointi (palaute)

Opettaja on aina opastamassa, neuvomassa,  innostamassa ja rohkaisemassa.

Draama

"Voitaisiinko sanoa, että mitään ei ole opetettu, mutta kaikki on draamallisesti eletty, näytetty, asia on omaksuttu, mutta ei pelkkä asia, vaan myös asiaa ympäröivä henki, asian elämänympäristö."

Eheyttäminen

Oppiaineet on  jaettu kursseihin. Oppiaineita on myös yhdistetty ns.  ”General course”-  kursseissa.

Lapsenomaisuus

"Leikinomaisuus antaa leiman kaikelle työlle (esim. leikitään kauppaa)".

Kaksi ensimmäistä vuotta eletään pääasiassa lasten maailmassa.  Työ on koetettu saada hauskaksi, virkistäväksi ja harrastukselliseksi. Alempi kansakoulu on  leikkitoimintaa. Kolmantena vuonna enentyvät aikuisten asiat.

Monialainen oppimiskokonaisuus

Opetuksessa on uniteja (kokonaisuuksia),  esim. kirjastoviikko, jolloin  tutustutaan kirjastoon,  rakennetaan luokkaan oma kirjasto, kirjoitetaan itse... jne.

Oppimiskäsitys

"Lähtökohtana  on lapsi omine haluineen ja pyrkimyksineen". " Elämäntavat eletään. Niitä ei tyrkytetä, ei opeteta vaan menestyksellinen oleminen vaatii niiden oppimista."

Oppimisympäristö

Tällainen koululuokka voisi olla Suomessa vuonna 2017
aivan uudenaikainen. Ei pulpetteja. Mukavia tuolia,
tilaa työpajoille....
Alaluokilla ei  ole pulpetteja, luokkahuone on olohuone. Luokkaan tullaan vapaasti. Olohuoneessa on oltava tunnin ajan. Muuttuvaisuus on nykyaikaisen luokkahuoneen paras ominaisuus. Kalusto on siirreltävää.

Amerikan koulu pyrkii valmistamaan oppilaansa demokraattiseen yhteiskuntaan sopeutuviksi. Se tahtoo kokea elämän sykettä väliitömästi suoraan, joko niin, että se tuo elämän luokseen tai astuu itse elävään  elämään.

Amerikkalainen koulu etsii kosketusta mitä vaihtelevimien elämänmuotojen kanssa.

Positiivisuus

Amerikkalaisessa koulussa pyritään siihen että jobkin on hobbya. Koulutyö on leikinsävyistä, tunteeseen vetoavaa… se mahdollistaa luomaan lapsenomaista henkeä koko kouluaikaan ja tekemään nuoruusajan kokonaan otolliseksi luomaan iloisen mielialan valoisaa hohdetta kaikkeen koulutyöhön, raskaaseenkin.

Hymyillen eletty elämä on parasta elämää, ja tähän iloiseen elämään koulu kuljettaa lapsen.

Tekniikka

Radion käyttöä suositaan. Se luo laajennetun kouluohjelman;  taiteilijat, näyttelijät, kirjailijat ja erilaiset ammattimiehet tulevat oppiaiden luo luokkaan.

Työtavat

Meillä opettaja kysyy- oppilaat vastaavat.  Täällä oppilaat opiskelevat, heidän täytyy kartttaa tietojaan, heidän on ponnisteltava voimiaan, heidän tulevaisuuttaan tässä rakennetaan…
Koulu on häntä varten, hänen tulevaisuutensa hyväksi toimiva, opettajat ovat  tämän opiskelun auttajia ja edistäjiä.

Koko koulutyö on  lapsenomaista totuttautumista suuren ulkomaailman elämän muotoihin.
ollaan rakennusmestareita, teknikoita, maalareita. Sitten päästään kirjastonhoitajiksi, hoidetaan pientä kauppaliikettä, leikitään juhlatilaisuutta jossa totutaan erilaisiksi toimihenkilöiksi: lippujen myyjiksi, ovimiehksi, airuiksi... Ympäristö on tekemistä täynnä.

Yläluokilla on myös ammattiaineita.

Toimintakulttuurin kehittäminen: demokratia ja osallisuus

Eräässä koulussa oli joka keskiviikko keskustelutunti, jossa opettajat olivat mukana. Opettajien tehtäviinsä ei kuitenkaan kuulu järjestyksen valvonta. Siitä oppilaat pitävät itse huolen. Opettajat ovat kuulemassa ja oppimassa kuten kaikki muutkin. Asialistalla on kurinpitoasioita. Erään kerran tilaisuudessa harjoiteltiin vaaleja.

" Amerikan koulu pyrkii valmistamaan oppilaansa demokraattiseen yhteiskuntaan sopeutuviksi. Se tahtoo kokea elämän sykettä väliitömästi suoraan, joko niin, että se tuo elämän luokseen tai astuu itse elävään  elämään". Keskeinen väline tässä on yhteiskuntaoppi.

Toimintakulttuurin kehittäminen: monipuoliset työtavat (ja oppimisympäristöt)

Uuden maailman koulun toiminta ei perustu sarjaan oppitunteja, kuten meillä vielä tänäänkin, vaan päivään mahtuu monelaisia muitakin toimintamuotoja (MH). Siukonen kertoo mm. seuraavista.
  1. Yhdessäolotilaisuus (assembly)
  2. Vapaa keskustelu. Kouluviikkoon kuuluu tunti, jossa käsitellään uutisia, viikon työ... Silloin tehdään suunnitelmia ja käydään keskustelua esim. käyttäytymisestä konserteissa.  Ajankohtaiset kuvat luokan seinällä.
  3. Sanomalehti- tunti: jokainen merkitsi paperille, mitä halusi.
  4. Lounas ja kertomuksia
  5. Kirjastotunti
  6. Musiikki-iltoja, taide- ja virkitystilaisuuksia 
Äidinkieli oli jaettu erillisiin osiin, joissa harjoiteltiin konkreetteja taitoja: kirjoitus, lukeminen, kirjastonkäyttö....

Toimintakulttuurin kehittäminen: Yhdessä oppiva yhteisö

Jo lastentarhassa opitaan: 
  1. Sopeudu toisiin.
  2. Auta toista.
  3. Yhdessä on opittava toimimaan
Luokka ei Amerikassa hiljene, kun opettaja tulee luokkaan, vaan kun toiminta alkaa.  Opettajan pulpetin  paikka ei tavallisesti ole korokkeella vaan sivulla, samalla tasolla kuin oppilaspöydät ja tuolit.

Tutkiva oppiminen, opettajan  ja oppilaan rooli

Amerikkalaisessa koulussa kysymykset ovat oikeita, eikä  virikekysymyksiä.

Valmistava keskustelu rakentuu meikäläistä suuremmassa määrin oppilaiden omavaraisen tiedon arvostamiseen ja käyttämiseen.

Ihanteellinen tapa on sellainen, jossa  oppilas katsotaan aktiiviseksi etsijäksi ja kyselijäksi ja opiskelu on  itsenäistä toimintaa  referenssitöitä, laajempaakin kirjastonkäyttöä, kokeita, retkeilyhuomioita..

Oppilailla on tilaisuus kysellä, lausua mielipiteitään ja pohtia koulun käsittelemiä asioita ja tämä kaikki suoritetaan halulla ja harrastuksella.

Opettaja on jonkinlainen  selvilleottotoiminnan ohjaaja ja kysymyksiin vastaaja. Oopettajalla yleinen opastusvelvollisuus (opetusvelvollisuuden lisäksi). Amerikassa  asian syöttäminen osina tai kokonaisuutena on outoa.

Vahvuudet ja oma kiinnostus

Amerikkalaisessa koulussa etsitään lapsen omia kykyjä ja taipumuksiaja kehitetään niitä mahdollisuuksien mukaan. " Jokaiselle löytyy tehtävää, joka miellyttää, jossa saa tuloksia ja johon toisenkin kerran palaa."

Yläluokilla on  mahdollisuus toteuttaa omia henkilöllisiä toiveitaan erittäin laajassa mitassa.

Isommilla oppilailla on valittavanaan valinnaisaineita; ”elective” 

Yhteenvetoa

Siukonen vertailee teoksessa amerikkalaista koulua suomalaiseen:

" Suomessa koulu on tahdon kasvatusta. Läksyjenantosysteemi asettaa opettajan ja oppiladen tahdot vastakkain.  Samoin erilaiset kurinpitotavat. Suomalainen koulu kasvattaa sisua."

Suomessa lähtökohtana on koulu, ei oppilas. Suomessa opettaja on käskijä, kaikki osaava malli-ihminen ja oppilas käskettävä, tietämätön  hulttimus. Oppilas on vapaa vain välitunneilla.

Suomessa syventävä käsittely tunnin lopussa on  opitun kokoamista, yleisnäkemyksen luomista siveellisten… ohjeiden antamista. Piste lauseen loppuun. Meillä asia on opittava ytimiä myöten.

"Amerikkalaista koulua kuvaa opettajan ja oppilaan samantasoisuus. Kaikki toiminta tapahtuu oppilaan ja hänen tulevaisuutensa puolesta... Koulusta puuttuu suomalainen komentosävy ja suomalainen koulujärjestys: Suora rivit. Liikkua ei saa." Opettajatkin seisovat jonossa. Oppilastuomioistuin voi  todeta opettajan syylliseksi.

Amerikassa syventävä käsittely on opitun omakohtaista elämistä, painumista  asian syntyihin syviin.

Amerikassa opetellaan tuntemaan oppilaitten luonteenpiirteitä (pienet ryhmät). Valvojat kutsuvat oppilaita kotiinsa.

Siukonen näki molempien koululaitosten arvon: Amerikkalainen koulu on pintapuolinen, ja suunnitelmallisen opiskelun useinkin korvaa satunnainen tapaus. Yleiskatsaus opiskeluasioihin jää vajavaiseksi, mutta mikä yleistiedossa menetetään, erikoisopiskelussa voitetaan.

Loppuarvostelu on  "varmaankin suuressa määrin myönteinen".

" Olisin valmis  siirtymään aika askeleen amerikkalaisen koulun tapojen puoleen."

TEKIJÄSTÄ

Wilho  Siukonen (1885- 1941) oli suomalainen säveltäjä, kuoronjohtaja ja oman  aikansa maamme johtava musiikkipedagogi. Siukonen valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1911 ja kanttoriurkuriksi vuonna 1913. Filosofian tohtoriksi  hän väitteli vuonna 1935 koululaisten laulutaidosta.

Aluksi hän teki töitä  oppikoulunopettajana Kouvolassa ja Toijalassa.  Vuodet 1917-1935 hän toimi Sortavalan seminaarin lehtorina ja vuodesta 1935 kuolemaansa saakka Rauman seminaarin johtajana. Erityisesti hän ansioitui koulujen musiikinopetuksen kehittäjänä.  Siukonen teki  opintomatkoja mm. Yhdysvaltoihin, ja niiltä matkoilta hän keräsi ym. kirjassa kuvattuja tietoja.