Taidan kadota lomalle?

HUOMENNA alkaa jo heinäkuu. Huh.

Vaikka eläkeläisille ei ole toistaiseksi määritelty kesälomaoikeutta (eikä tämä ryhmä saa myöskään lomaltapaluurahaa :-) ), ajattelin pitää kesälomaa: karata ja myös kadota näkyvistä. Lastun kuvassa olen muuten jo melkein tässä onnistunut.

VOI siis olla, että kirjoitan lähiviikkoina joitain lastuja. Voi olla etten. Ei ole pakko. Blogin osumia oli eilen 888  888. Tanks.

ABOUT kaksi vuotta sitten aloitin juhannukselta 2014 viimeisen oikean kesälomani. Sössäsin sen  kuitenkin. Oli monesta syystä pakko mennä Auroran koululle tyhjentämään kansliaa ja erityisesti sen kellaria.

Kellarin sainkin  tyhjäksi  8.7. Se oli tärkeää myös irtaantumisen kannalta. Viimeiseen virkapuheluun vastasin vielä 21.7.

KAKSI vuotta on mennyt huikeasti ja nopeasti. Ratkaisu siirtyä eläkkeelle juuri tuolloin oli näin jälkikäteenkin minusta fiksu ja ainakin minulle hyvin sopiva. Hopean harmaan koulun arjen johtamisen tilalle tuli  hienoja tilaisuuksia jakaa ja soveltaa. Loikka vain oikeuteen olla - suorittamatta mitään, on vielä edessä. Vaimo näyttää kyllä hyvää mallia.

HEINÄKUUN kalenteri on ihanan tyhjä. (T)yöpöydällä on upeita kirjoja. Broidi on kutsunut mökilleen. Pojanpoika  Mr. Milton saattaa tulla hoitoon. Yes. Annan pienien, isojen asioiden täyttää tyhjät sivut.

MUTTA palaan näkyviin. Jos luoja suo.

PS. Vaikka en ole kovin montaa kertaa Aurorassa kahden lukuvuoden aikana käynyt, unissani huomaan usein yhä siellä pyöriväni. Ja mielihyvällä. Ja kaipauksella. Oli se komeaa.

Eläkkeelle jääminen voi olla kriisi - jollet valmistaudu

MUUTAMAN kouluviikon jälkeen taas melkoinen määrä opettajia jää eläkkeelle. Tervetuloa!

HELSINGIN SANOMISSA oli pari päivää sitten vallan mainio juttu helsinkiläisestä kirjastonjohtajasta, joka jäi eläkkeelle. Tässä linkki: http://www.hs.fi/elama/a1462357671233.
Kannattaa lukea.

Hänelle tuli kriisi. Varsin pian se, että joka päivä oli sunnuntai, ei  ollutkaan enää vain kivaa. Eläkkeelle jääminen sai  olon tuntumaan masentuneelta, hyödyttömältä ja yksinäiseltä. Arjen turvallinen rytmi katosi kerralla. Jo  eläkeläinen-sana tuntui kauhea. Nyt kuului joukkoon, joka oli vain kuluerä. Jolle puhutaan kuin idiootille. Hän ei ollut tajunnutkaan, kuinka suuri osa identiteetistä ja statuksesta katoaa, kun työ loppuu.

Jutussa juuri kirjan "Hyvillä mielin eläkkeelle" kirjoittanut psykologi Sirpa Taskinen   esittelee  mielenkiintoisen tavan jakaa eläkeläisenä oleminen neljään toimintaan: (1) omasta terveydestä huolehtimiseen, (2) itsensä toteuttamiseen/kehittämiseen mm. kulttuurin, matkailun ja opiskelun avulla, (3) kotityöt ja (4) resurssina olemiseen. Muistaakseni näin. Viimeinen on oivallus: varsin moni hoitaa lastenlapsia tai menee mukaan vapaaehtoistoimintaan.  Auttaminen palkitsee itseäkin. Vänkä  jako, vaikka ihmettelenkin, että työnteko on jätetty siitä kokonaan pois. Tunnen paljon eläkeläisiä, joiden arkeen kuuluu myös erilaiset pätkätyöt. Toisille se on ihan vapaaehtoinen valinta. Monelle se on pian myös pakko. Kaikkien tulotaso ei ole ennen eläkkeellejääntiä sellainen, että eläkkeestä käteen jäävä osuus ei olisi oleellisesti pienempi. Joillakin verotuksen progressio tulee apuun. Hyvä heille.

JUTUN päähenkilö on nyt vuodessa voittanut kriisinsä. Hän on löytänyt uusia harrastuksia, tekee vapaaehtoistyötä, opiskelee ja on koonnut keskustelupiirin.

MITÄ tästä opimme? Fiksut  pohtivat jo  etukäteen, mitä kaikkea eläkkeelle jääminen merkitsee. Kannattaa. Mielellään jo muutama vuosi aikaisemmin. Kyseessä on yksi elämän suurimmista muutoksista. 

Luupissa opettajankoulutusta ja edunvalvontaa jne.

HIENO päivä. Puoliltapäivin OKL:n arkistoon täydentämään ensimmäisten maisteriksi valmistuneiden luokanopettajaikäluokkien tietoja yhdessä tohtori Heljä Linnansaaren kanssa.

SITTEN iltapäivällä syventymistä OAJ:n pitkäaikaisen puheenjohtajan Erkki Kangasniemen arkistosta lainattuihin lehtileikkeisiin.  Vitsi, kuinka mieleen palaa elävästi niin monta juttua. Oulun ay-voimamies Timo Kettunen on ehtinyt nyt mukaan  kirjahankkeeseen, ja hän tuo mukanaan uutta virtaa.

YHDESSÄ oppiminen-teoksen toimittaja Lauri Eirola lähetti palautettaa teksteistä. About viikko aikaa taas kehittää tekstiä. Sitten alkaa taitto.

LUOKANOPETTAJAN päiväkirjatyöryhmä herää sekin pikkuhiljaa  kesäuniltaan. Keskeisin tehtävä on nyt ratkaista päiväkirjan 2016-17 teema. Teksteillä ei ole vielä kiirettä. Niiden deadline on perinteiseen tapaan loppiainen.

VAIKKA eletään vielä keskikesää, emailiin alkaa tulla jo postia syksyn koulutustilaisuuksista. Jos kaikki menee hyvin, matkasaarnaja Martti  saa reissata mm. Lapualle, Pyhäjoelle, Heinolaan, Ouluun,  Kokkolaan, Jyväskylään ja  Rovaniemellä. Vow.

Ja nyt tutkimaan!

TÄLLAISELLA ilmalla mikä olisi fiksumpaa kuin painua arkistoon.

OLEN mukana tutkimusryhmässä, joka yrittää hahmottaa kuvaa luokanopettajiksi Helsingistä 1980-luvulla valmistuneiden urasta kohti opettajankoulutusta, heidän motiiveistaan ryhtyä opettajiksi  ja ennen muuta sitä, millaiset urapolut  he ovat kulkeneet.  Osa kohdejoukosta on vielä töissä, osa jo turvallisesti eläkkellä.

TÄNÄÄN painumme  Heljä Linnansaaren kanssa OKL:n arkistoon selvittelemaan opiskelijoiden opiskelun aikasta menestystä. Ihan lupien kanssa.

ODOTTELEN kovasti syksyä, jolloin koko ryhmä  taas kokoontuu ja ennen muuta sitä, että  pääsen tekemään simppeleitä korrelaatioajoja.

Kaikki hyvin

KAIKKI hyvin. En hukkunut, vaikka eilinen postaus saattoikin olla  hiukka negatiivinen. Odotetut tekstit tuli kirjoitettua valmiiksi ja lähetettyä ihan aikataulun mukaan. Ja osasta saa olla ihan ylpeäkin.

NYT  muutama konjakkilasillinen hyvän viikon kunniaksi, vähän vaimon jalkojen hierontaa ja sitten  leffahetki. Koekäytössä on kuukauden ajan Netflix,  ja ensikokemukset ovat tosi  hyviä.

Huikeaa viikonloppua itse kullekin säädylle. 

Eläkeläisen Time Systemistä löytyy pian vapaita sivuja

MINULLA on Time System- kalenteri.  On ollut jo vuodesta 1991 alkaen. Siis ajalta paljon ennen digitaalisia kalentereita. Muistelen, että matkin Nuorisokasvatusliiton silloista toiminnanjohtajaa Kosti Helimäkeä. Hänellä oli hyllymetreittäin irtosivuja säilyttäviä TS-pahvikansioita. Niin on nyt minullakin 24 kpl.

TIME SYSTEM koostuu pysyvistä nahkakansista, muovisista välilehdistä  ja vuosittain  vaihdettavista paperisivuista. Nahkakannet ostin joltain kirpparilta. Vuosipaketin olen ostanut  ensin koulun rahoilla ja nyt eläkkeelle jäätyäni omillani.  Tykkään.

KUN nyt selaan tämän kevään sivuja, totean  että eläkeläinen on kyllä onnistunut varsin hyvin "myymään" aikaansa.  Vähän liiankin hyvin.  Mutta nyt helpottaa. Maanantaina oli viimeinen valtuuston kokous. Eilen oli kevätkauden viimeinen tutkimusryhmän kokous. Tänään pidin kevään viimeiset alustukset. Ensi viikolla on sitten vihoviimeiset kokoukset. Ja juhannuksesta alkaen kalenterissa on ihanan tyhjiä  sivuja aina elokuun alkuun saakka.

MEISTÄ eläkeläisistä kaikki eivät heti osaa  siirtyä "omille vuosille". Minä kuulun tähän ryhmään. Nautin mahdollisuudesta  olla edelleen käytettävissä, "levätä osaamiseni päällä" ja olla jelppaamassa niitä, joille vastuun soihtu on siirretty. Olen tosi kiitollinen siitä, että erilaisia haastavia tehtäviä on kohdalle osunut. Vaimoni sen sijaan osaa olla oikeasti eläkkeellä. Hienoa. Voi olla, että jopa kadehdin....

Neuvona  tuleville elkuille sanoisin, että muutos on isompi kuin kuvitteleekaan, ja että on tosi tärkeää pohtia, mitä oikeasti ja itsekkäästi haluaa. Työssä voi jatkaa. Se on hienoa. Mutta jos jää eläkkeelle, kannattaa kysyä, täytänkö kalenterin erilaisilla touhuilla hyvällä mielellä vai siksi, että pelkään kohdata elämänvaiheen, johon hyödyllisenä oleminen ei ole enää velvoittava normi eikä piankohta onnistukaan. 

Onko elämää ilman koulun arkea?

TEAM Aurora keväällä 2014

TÄNÄÄN raikaa suvivirsi. Vielä vuosi sitten se laulettiin vanhassa Aurorassakin.

NYT  on toisin. Kesän 2014 aikana  purettiin paviljonki ja siirrettin se Järvenperään. Ja minä tyhjentelin vielä heinäkuussakin kansliaa ja kellaria.

Syksyn 2014  alussa alkoivat vanhan kivikoulun ja asuntolan purkutyöt.  Ja nyt tontille on nousemassa kovaa vauhtia uusi uljas koulurakennus. Auroran porukka jatkaa vielä lukuvuoden diasporassa, mutta  sitten on kotiinpaluun aika Ulriikan johdolla. Olen tosi iloinen puolestanne!

TÄNÄÄN  päättyy ensimmäinen lukuvuosi, jolloin lukuvuosirakenne ei ole enää säädellyt omaa elämänrytmiäni. 52 vuotta se  ehti niin tehdä ja tosi tiiviisti, ensin koululaisena, sitten opettajaopiskelijana ja lopulta opettajana ja reksinä. Nyt sitä seuraa koulun lukuvuotta etäämpää- ja koulussa käyminen on  juhlaa ei  arkea. Olen piipahtanut vuoden aikana haistamassa kouluilmaa Auroran lisäksi Espoon Steinerkoulussa, Helsingin juutalaisessa yhteiskoulussa, Järvenperän , Karamzinin, Koulumestarin, Käpylän, Niipperin, Puistolan, Saunalahden, Suutarilan ja Torpparinmäen  kouluissa. Ihan hyvältä on tuoksunut.

ONKO ELÄMÄÄ ilman koulun arkea? Vuosi sitten kuvittelin keskittyväni molemmin käsin post-doc-tutkimukseen tavoitteena dosentin titteli ja matkustelevani vaikka kuinka.  Mutta toisin on aika kulunut, ei hukkaan, vaan vähän  toisiin asiohin: konsultointi- ja kouluttajatehtäviin eri puolilla maata.  Kunnallispolitiikan rinnalle on tullut lisäksi seurakunnan luottamustehtäviä. Tutkimustoiminta on kuitenkin sekin käynnistynyt, teema on tonen, mutta sitä tehdään oikein tutkimusryhmän jäsenenä. Rauhassa. Ja oli sitä yksi lomamatkakin.

VIEROTUSOIREITA on kyllä ollut. Mutta onneksi eri syistä olen saanut jatkaa yhteistyötä monen virkauran aikaisen yhteisön kanssa.  Olen saanut pitää alustuksia niin OAJ:n piirissä (Helsingissä, Lahdessa, Kemissa) kuin Luokanopettajaliitossakin.  Luokanopettajan päiväkirjan 15-16 toimitustyö on aina mahdollisuus päivittää mm. omaa lainsäädännön osaamistaan. Edunvalvonnan kentällä vuoden high light oli avoin fanikirjeeni Timo Saloviidalle. Sen  kävi tässä blogissa lukemassa 7485 ihmistä. Poliitikon roolissa sitä sai vielä olla mukana lokakuuussa EKOAY:n päättäjäristeilylläkin ja keväällä päättäjäkahveilla.

IltaSanomat julkaisi tänään uudestaan

juttunsa otsikolla: Petyttiinko teilläkin

taas todistukeen? Opettaja arvioivat poikia

epäreilusti.  Tässä linkki juttuun.

Ja on sitä näköjään tähän lukuvuoteen mahtunut  joukko "päivystävän dosentin" tehtäviäkin radiossa, TV:ssä ja iltapäivälehdissä.

Edessä oleva opetussuunnitelmauudistus on tarjonnut useita haastavia asiantuntija- ja koulutustehtäviä, josta kunnianhimoisin on Vesa Äyräksen vetämä Pohjantähtihankkeen NPDL-prosessi.  Myös Palmenian kaksi rexikurssia olivat tosi nastoja. Ja oikein mieltä  nuorentavaa oli ottaa vastaan OKL:ssa tuntiopetustehtävinä samoja hommia, joista aikanaan siirtyi reksiksi: oppilastuntemuksen pienryhmän ohjausta ja opetusharjoittelun ohjausta. Sitä sai oikein arvostella raporttejakin. Ja keväällä sain tehdä elämäni ensimmäisen tutkimuksellisella otteella tehdyn selvityksen, josta saa oikeaa rahaa. Selvitin nimittäin Sitralle espoolaisen Tajua Mut!-hankeen tilaa.

Tietokirjoittamiseen on ollut nyt paremmin aikaa kuin kouluvuosina.  Tuloksena on syntynyt joitain lehtiartikkeita,  mutta työn alla on yhtä aikaa useampiakin teoksia, joista useat ovat yhteisjulkaisuja. Erityisesti olen syventynyt  taas kerran pedagogiikan muutoksen  historiaan ja ennen muuta opettajan ja oppilaan muuttuvan roolin opetuksessa.

ILMAN koulua voi siis näköjään elää. Paljosta jää kuitenkin vaille. Tämä elämänvaihe on yhtä aikaa haikeaa ja huikeaa. Tiedän olevani moneen eläkeläiseen verrattuna etuoikeutetussa asemassa, kun  osaamistani edelleen halutaan käyttää.  On upeaa -professori  Juha Siltalan sanoin- kun saa levätä osaamisensa päällä.

Aika on rahaa. Ja paljon enemmän.

Time is money. Is it?

VIIMEISTÄÄN tässä iässä (pitäisi) kun  on eläkkeellä, ymmärtää, että  tärkeintä, mitä on, on aika. Aika, jolloin saa ja vielä voi tehdä juuri niitä asioita, jotka kokee arvokkaiksi.

AIKA on rajallinen. Miehen keskimääräinen eliniänodote on Suomessa  77,5 vuotta. Esim. omalla kohdallani aikaa on siis keskimäärin jäljellä 16, 5 vuotta. Aikaa on siis yhtä paljon,  kuin nyt on kulunut siitä, kun olin 44 ja risat. Siis vuodesta 1998. Sehän oli ihan vasta. Esikoisemme  oli juuri 20- vuotias ja kuopuskin 11- vuotias. Noihin vuosiin toki mahtuu paljon. Väitöskirja. Fullanin koulutukset. Monenlaisia tunnutuksia, paljon kirjoitettua tekstiä ja julkaistuja kirjojakin. Mutta silti.

ARVIOIDAAN, että puolet odotettavissa olevissa elinvuosista on ns. terveitä vuosia. Puolet ollaan kipeitä.  Selkokielellä se  voi tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että täysin rinnoin vietettäviä  vuosia on itse asiassa jäljellä about kahdeksan. Taaksepäin katsoen se aika vastaa vuosia 2007-2015. Hieman yksinkertaistaen niitä vuosia, jolloin elämä kohteli Auroran koulu varsin rajusti. Hyvärisen Juha kuoli. Paviljonki paloi. Sisäilmaongelmat johtivat korjauksiin.  Kaksi diasporaa. Ja lopulta koko koulun purkamiseen. Karjalaisen Sari pahoinpideltiin...

TÄSSÄ iässä ymmärtää konkreetisti myyvänsä  omaa aikaansa. Sillä on oltava riittävä hinta. Siksi ei kannata ottaa vastaan tehtäviä, jotka eivät edistä hyvää maailmassa. Eikä sitä aikaa kannata myydä mihin hintaan hyvänsä.

MIKSI ihmeessä näin synkkä blogilastu? Elämän rajallisuus on koskettanut rajulla kädellä viime viikkoina useita ystäviäni. Jollei se vie itseä, se voi viedä viereltä.  Eikä elämä ole enää entisensä. Siksi on viisasta pysähtyä, ennenkuin elämä pysäyttää ja kysyä, ymmärränkö oikeasti aikani arvon.

YKSI tärkeä ystäväni kirjoitti tovi sitten facebookissa näin:

" Välillä on aikoja, jolloin elämä itsessään mietityttää ja kummastuttaakin. Taaksepäin katsoessa aika tuntuu viilettävän. Tapahtumahetkellä saattaa tilanteiden kulku tuntua oudolta. Kun katsoo vuosien kuluttua moni asia loksahtaa sittenkin omaan loogiseen paikkaansa. Ihminen syntyy, elää elämänsä ja kuolee pois... Kun tuuli käy hänen ylitseen ei häntä enää ole. Elämä on rajallista."

Viisaasti sanottu. Silti silmä kostuu.

KIRJOITIN tänään laskuja kevään aikaan tekemistäni töistä.  Laskujen lähettäminen jää usein varsin myöhäiseen.  Totta kai: Jotta voi nauttia ajasta, jota on, pienestäkin lisärahasta on paljon iloa. Mutta muttaa... vain niin kauan, kuin aikaa on.

Kesä tulee.

Villi ja vapaa elkku. Ainakin melkein tosi kuva.

SITÄ alkaa olla ensimmäinen eläkeläislukuvuosi pian voitettu kanta. Niillä, joilla koulutyö jatkuu, sen  päättymiseen on yhteensä  28 päivää. Koulun työpäiviä on vielä vähemmän.

Vuosi sitten tässä vaiheessa Aurorassa kuvattiin kovaa vauhtia Vinski ja Vinsentti-koko koulun elokuvaa. Muuttotouhut olivat nekin päällä niin vanhassa Aurorassa kuin Kalajärven koulullakin. Väliaikaisten tilojen rakentaminen Järvenperän koulun kentällä oli sekin juuri käynnistynyt.

HIENOA on ollut nähdä, kuinka hyvin kaikki on mennyt. Väistötilat valmistuivat nippa nappa aikataulussa, mutta kuitenkin.  Auroralaiset ovat kotiutuneet (niin olen kuullut)  Järvenperään hienosti, ja uusi rehtori Ulriika Huima on ottanut hommat hyvin haltuunsa. Ei siis tarvitse kaukalon reunalta jännittää.

Muttei tarvitse Aurorankaan väen pakata tänä keväänä tavaroita. Sekin tuntuu varmasti hyvältä, että uusi koulurakennus nousee kovaa vauhtia, ja että väistöä on vain yksi lukuvuosi jäljellä.

OMA toukokuuni vaikuttaa sekin oikein mukavalta. Muutamia luentoja, konsultointia, tietokirjailua ja työtä tutkivalla otteella. Pari hienoa mahdollisuutta, joista lisää myöhemmin, jos ne toteutuvat. Ja edelleen huikeaa ja haikeaa. 

Vappua!

VELIPOIKA oli saanut syntymäpäivälahjaksi ammattilaistasoisen kameran putkineen. Rumia kuvia siitä kuitenkin tuli, niinkuin tämäkin. Olen  vähän yrittänyt retusoida kuvasta nenän sinisyyttä ja ihon punaisuutta. :-)

TÄNÄÄN oli vappu. Pieni sukumme kokoontui vappulounaalle Nyyrikkiin. Aaton ohjelmistossa oli vaimon kanssa KOM-teatterin "Sattumia". Vänkä teos.

MUU aika onkin mennyt  veroilmoituksen tsekkaukseen. Voi olla, että sitä ei pääse kunnon tuntitaksoille, mutta ihan periaatteesta en anna periksi.

TOUKOKUU on alkanut.  Siihen mahtuu vielä monia haastavia juttuja. Onneksi.

Ja sitten on kesä. Aah! Eläkeläisillekin.

Hyvää joulukuuta !

JOULUIHMISTEN upein kuukausi on juuri alkanut. Yeah!

ENNEN vanhaan tähän aikaan tuskailtiin koulun budjettiasioita ja väännettiin samalla hiki-hatussa mutta suu hymyssä joulu-näytelmiä. Nyt on toisin:-)

Ennen vanhaan sitä jopa riekuttiin pikku-jouluissakin. Nyt sekin on toisin:-) Tähän asti on tullut käytyä tasan yksillä glögeillä, ja siitäkin joutui heti lehteen (ks. kuva yllä).

JOULUUN on nyt kolme ja puoli viikkoa, aattoon tarkasti 23 yötä.

Kaksi seuraavaa viikkoa  ovat täynnä monenlaista jännittävää touhua politiikan, tutkimuksen, julkaisujen ja kehittämiskonsultointien
kentillä. Joukossa paljon ihan uusia juttuja.

MUTTA sitten tulee ja saa hiljentää vauhtia. On aika(a)  nousta jouluun. Paljon niinkuin ennen vanhaan, muttei ihan.

OIKEIN hyvää joulukuuta kaikille jouluihmisille! Ja kyllä muillekin.

Hieno päivä, tervetuloa uusi, huikea viikko

VIIKKO 41 korkattu. Selvitysmiehen hommasta selvitty.  Takana about 8 viikon urakka. Raportti jätetty ja ne neuvot annettu, joilla pitäisi pärjätä.

VIIKKO muutoinkin täynnä vänkiä juttuja. Huomenna tiistaina aloitan Espoon pitkäaikaisen koulutoimenjohtajan Atso Vilkkijärven haastattelut. Tarkoitus on kirjata muistiin  Espoon koulutoimen historiaa aina 1970-luvulta 2000-luvulle saakka. Jos sivuja tulee tarpeeksi, Espoon perinneseura tuottaa niistä julkaisun.

KESKIVIIKKONA jatkuu post doc-ryhmän työ. Kehittelemme yhteisiä tutkimushankkeita. Yes. Ja illaksi vielä politiikan pariin.

TORSTAINA olen luvannut alustaa TutorHousen opettajille teemasta "Näkökulmia ja työkaluja motivaatioon ja opiskeluun motivointiin."

JA perjantaina sitten Viking Linella perinteiselle EKOAY:n päättäjäristeilylle panemaan kouluasioita kuntoon.

HUIKEA viikko siis luvassa.

Ensimmäinen päivä eläkeläisenä

NO niin. Kauan odotettu ensimmäinen päivä eläkkeellä on nyt koettu. Miltä tuntuu? kysyi puolenkymmentä tuttua. Mikäs tässä. Kauppakeskuksessa muitten eläkeläisten kanssa tukkimassa pullonpalautuskonetta. Vähän ostoksiakin. Edullinen lounas Hesburgerissa. Ei mitään erikoisalennuksia eläkeläisille missään. Höh!

LASKUJEN maksua. Pikkuiset viikkorahat lapsenlapsen tilille. Missä se eläke oikein viipyy?  Oikein jännittää tuleeko se kuun alussa (kunnan eläkkeet) vai kuun lopussa (valtion eläkkeet). Ja kuinka suuri se lopulta on? Mistä kannattaisi karsia. Eläkeläinen lopetti eläkesäästämisen. Eikä tilannut taas yhtä uuttaa lehteä, jota nuori salolainen tyttö sujuvasti paperista käsikirjoitusta lukien yritti myydä.

SITTEN eläkeläinen touhusi politiikkaa ja haukkui suljetuissa fb-ryhmissä omaa puoluettaan. Eläkeläiset ovat sellaisia, kiukkuisia. Mutta teki toisaalta tunnollisesti vaalimainoksen isolle porukalle.

VAIMO keksi eläkeläiselle hommia. Kukkien kastelua. Mattojen ravistelua. Ja kun huusholli oli siivottu, eläkevaari lähti mopoajelulle (tai oikeasti vespa-ajelulle) Pappa-Tunturi-tyyliin.

SELLAINEN päivä. Huomenna on ihan  erilainen. Eläkeläiset matkustavat. Niin nämäkin. Eläkeläiset muistelevat nuoruutta. Niin nämäkin. Eikun kohti Liverpoolia etsimään Beatleseja. Ja tietysti toisen eläkeläispariskunnan kanssa. Palataan eläkeläisasioihin, kun palataan. Hyvää elokuun alkua kaikille.