Ratkaisuja yhtenäiskoulun kehittämiseen

Vuoden 1998 perusopetuslaki oli monessa mielessä yksi peruskoulun kehittämisen saranakohtia. Vielä 1990-luvun alussa pedagogisena ideana oli koulujen omaleimaisuus, jolle annettiin tilaa mm. keventämällä ohjaustoimintaa. Ajan henki oli hakea vapaaehtoisuuteen perustuvia erilaisia, joustavia toimintamalleja.

Vuosikymmenen lopulla monesta syystä kuntien ja koulujen autonomiaa päätettiin rajata selkeästi ja ohjausta vahvistaa. Yksi merkittävä muutos oli myös ala- ja ylästeiden hallinnollisen rajan poistaminen. Syntyi idea  luoda yhtenäistä perusopetusta antava peruskoulu, jota kutsuttiin myös yhtenäiskouluksi.

Kasvatustieteellisessä tutkimuskirjallisuudessa ja opetus- ja kasvatusalan ammattikirjallisuudessa ei ole juurikaan saatavana tällä hetkellä tietoa yhtenäisen perusopetuksen kysymyksistä, hallinnollisista tai pedagogisista kehittämiskokemuksista. 

Perjantaina 16.2.2024

Muutama  on ainakin: Peter Johnsonin (2006) väitöstutkimus :Rakenteissa kiinni? Perusopetuksen yhtenäistämisprosessi kunnan kouluorganisaation muutoshaasteena oli osallistava toimintatutkimus yhtenäisen perusopetuksen kehit- tämishankkeen toteutumisesta.  Toinen on  Jyrki Huuskon, Janne Pietarisen, Kirsi Pyhältön ja Tiina Soinin (2007) Yhtenäisyyttä  rakentava peruskoulu. Yhtenäisen perusopetuksen ehdot ja mahdollisuudet. Kolmas Tapio Lahteron (2011) väitöstutkimus Yhtenäiskoulun johtamiskulttuuri. Symbolis-tulkinnallinen näkökulma keskittyi yhtenäisen peruskoulun johtamiskulttuurin selvittämiseen symbolis-tulkinnallisesta näkökulmasta.  Neljäs  Helena Rajakaltion väitöskirja (2011) Moninaisuus yhtenäisyydessä – Peruskoulu muutosten ristipaineissa, joka  keskittyi opettajuuden muutosprosessiin.  Harmi, ettei juuri muita.  

Onneksi nyt on ilmestynyt mainio teos: Peter Johnson, Kimmo Tanttu, Mari Heikkinen & Hanna Maunumäki (2024) Yhtenäisempi peruskoulu. Rohkeita ja kestäviä ratkaisuja yhtenäiskouluun. Professional Publishing Finland. 

Siihen on koottu tietoa kokemusasiantuntijoilta. Puheenvuoron saavat menestyvien yhtenäiskoulujen johtajat ja opettajat. Kirjassa käydään läpi yhtenäisemmän peruskoulun idean 25 vuotista juoksutusta. Aluksi Opetushallitus oli aktiivinen. Kun ote hieman herpaantui, yhtenäiskoulut alkoivat  kehittää toimintaa keskenään. Syntyi SYVE, Suomen yhtenäiskouluverkosto, joka vei soihtua eteenpäin vuosina 2004–2015 valtakunnallisena voittoa tavoittelemattomana asiantuntijaverkostona. Mutta nyt on ollut jo pitkän aikaa hiljaista.

Joka tapauksessa yhtenäiskoulujen määrä on merkittävä. Tilastokeskuksen mukaan peruskouluja oli maassamme vuoden 2022 lopussa  2 039, joista yhtenäiskouluja (1–9 lk.) oli 24 prosenttia. Siis joka neljäs. Kirjassa valetaan uskoa toimintamallin laatuun ja annetaan tilaa niissä toimiviksi osoittautuneille esimerkeille useista kouluista eri puolilla maata. Näitä ovat mm.  Hiukkavaaratalo, Kivimaan koulu, Porolahden peruskoulu, Ritaharjun monitoimitalo,  Ruusutorpan koulu, Torkinmäen koulu ja Turun normaalikoulu.

Mitä hienoa näissä kouluissa on sitten yhtenäisemmästä rakenteesta löydetty?

• Ala-ja yläkoulun välisestä  oppijan polun kompastuskivestä päästään eroon. Yhtenäiskoulun sosiaalisesta yhteisöstä voi tulla kasvuyhteisön tuottama vahvuus, joka parantaa kouluun kiinnittymistä.  Se myös pehmentää  siirtymistä luokanopettajajärjestelmästä aineenopettajajärjestelmään.
• Useissa kouluissa on otettu käyttöön yhteis- ja jopa tiimiopettajuutta.
• Henkilöstömäärältään isossa kouluyksikössä on oivallettu tiimirakenteen tuoma lisäarvo. Koulun opettajakunta on voitu jakaa useaan pedagogiseen tiimiin, joista jokaisella on oma pedagoginen painopistealueensa. Tiiminjäsenet  voidaan valita opettajien kiinnostuksen pohjalta niin, että jokaisessa tiimissä on mahdol- lisimman kattavasti eri vuosiluokilla ja erilaisissa opetusmuodoissa työs- kenteleviä opettajia. 
• Toimintakultturia  on opittu systematisoimaan esim. hyvinvoinnin vuosikellolla.
• Avoimia(kin) tiloja on rakennettu tosi fiksusti.
• Oppilaita on otettu - toki aikuisten ohjauksessa- opetuksen muutoksen vetureiksi.

Monelle iso koulu - jollaisia monet ns. yhtenäiskoulut ovat -  herättää pelkoa. Kirjassa kerrotaan, että akateemisten tutkimusten mukaan ainakaan oppimistuloksien eroa koulun koko ei selitä 

Bonuksena ajatelmia tulevaisuuden koulusta

 

Teoksessa pohditaan myös mielenkiintoisesti tulevaisuuden koulua uhkakuvineen. Kirjoittajiksi on saatu iso nippu asiantuntijoita Pasi Sahlbergista alkaen. Tulevaisuuden koulun keskeinen tehtävä on teoksen mukaan saada oppilaiden ja opettajien piilevä osaaminen ja intohimo parhaalla mahdollisella tavalla koko kouluyhteisön hyödyksi.  Slogan voisi olla yksilöllinen yhteistoiminnallisuus.

On pidettävä mielessä se, että oppiminen on yksilöllistä, ja siksi tulevaisuuden koulussa jokainen tarvitsee oman henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman. 

Kolmanneksi olisi omaksuttava ajattelutapa, että oppilaan terveys ja hyvinvointi ovat taitoja, joita tulevaisuuden koulussa opitaan. 

Kolme pointtia:-)  Hyvin tiivistetty. Vahva suositus.

 

Koulupuhe mediassa 1.1.2009- 17.10.2010

 ENSI VIIKONVAIHTEESSA espoolaiset opettajat (EKOAY) lähtevät Tukholmaan. Mukana risteilyllä on omia päättäjiämme. Tavoitteena on käydä rakentavaa vuoropuhelua, mm. vuoden 2011 budjettia ajatellen.

Minä olen seminaarissa mukana OAJ:n valtuutettuna ja EKOAY:n rehtorijaoston sihteerinä. Perjantaina vastuullani on organisoida  opettajien ja päättäjien keskustelurata. Porukka jaetaan ryhmiin, ja ryhmät lähtevät keskusteluradalle kuin suunnistuskisoissa ikään. Jokaisella rastilla on joukko päättäjiä, joiden kanssa käydään keskustelua ajankohtaisista asioista. Olen luvannut laatia rasteille avausteemat. Mutta muustakin saa keskustella. Teemoja olen koonnut mediassa käydystä koulupuheesta. Teemat näyttäisivät jäsentyvän seuraavasti teemaryhmiksi.

1. Valtakunnantason isot koulutuspoliittiset kysymykset 

Englanninkielinen opetus * Erityisopetuksen uudistaminen (tuen muodot mm. koulunkäyntiavustajat ja tukiopetus) * Holocaust * Homekoulut * Kielten opetus (pakkoruotsi- ruotsin opiskelun aloitus)* Kotiopetus *  Koululaisten yksityisopetus bisnekseksi * Liikuntaläksyt * Maahanmuuttajien opetus (Koulujen täyttyminen maahanmuuttajista huolestuttaa EU:ta- Osa Suomessa syntyneistä ei osaa kieltä kouluiässä- useat nuoret putoavat koulutusputkesta)* Miessukupuoli hallitseva materiaaleissa * Opetussuunnitelma- laahaa jäljessä * Oppivelvollisuus (ainentaminen- pidentäminen- suomalaislapset käyvät koulua pisimpään EU:ssa- äidille sakkoa laiminlyönnistä)*    seksuaalivähemmistöihin suhtautuminen * Taideaineiden asema heikko Euroopan kouluissa* Tasa-arvon idea (erilaistuvat kunnat ja koulut) * Tieto- ja viestintätekniikka (Facebook- ekaluokkalaisille läppärit-Helsinki luopuu liitutauluista)* Tuntijakoesitys*  Uskonnon opetus (Opetusministeri: Kaikille yhteinen uskontotiedon opetus - Opetushallituksen pääjohtaja: Uskonnonopetusta ei syytä luopua * uskonnolliset tilaisuudet koulussa (Koulujen ruokarukoukset närästävät Pohjanmaalla) * Valinnaisuuden osuus*  Yhtenäinen perusopetus (ala- ja yläkouluja yhdistetään) * Yksityiskoulut ( Kahdelle lupa- Maksullinen Eurooppakoulu avasi ovensa)*  Yrittäjyyskasvatus. 

2. Koulujen turvallisuus

Aggressiiviset lapset aikuisina aggressiivisia* hätätekstiviestijärjestelmää* koulupoliisi* Koulu-uhkauksia poliisin tietoon yhä jatkuvasti* lasten kuskaaminen lisää vaaratilanteita* opettajiin kohdistunut väkivalta lisääntynyt*  oppilasjoukko tunkeutui kouluun* oppilas uhkasi tappaa opettajan ja rehtorin

* pojalle sakot tytön kähmimisestä koulun vessassa* poliisi vei koulussa riehuneen oppilaan käsiraudoissa* tutkija pelkää uusia koulusurmia: ”Suomi ei ole lintukoto”* 20 % ekaluokkalaisista kokee koulutien turvattomaksi.

3. Koulujen palvelut ja niiden taso

Karkki- ja limuautomaatit (päiväkodit ja koulut ”karkkivapaiksi vyöhykkeiksi”) * Kerhotoiminta ( Kouluilla kerhotoimintaa jo lähes koko maass)a * koululounas (kasvisruokapäivä-opettajien ruokaedun vieminen- leffalippu palkkioksi) * Karkki- ja limuautomaatit* päiväkodit ja koulut ”karkkivapaiksi vyöhykkeiksi”koulupäivän pituus * kultuurielämykset * lahjakkaan lapsen opetus (etevimmille erityisopetusta) * laittomuudet (Elokuvaa käytetään yhä luvatta kouluopetuksessa- huolen mukaan luokittelu levisi kouluihin - koulu käräytti myymälävarkaita- koulukuvausten kylkiäiset- Luokkaretket- rahoitus) * matkakorvakset (vuoroasuminen)* Opettajien laatu (Kiista islaminopetuksesta: Vanhemmat vaativat muslimia opettajaksi- pätevyys- valeopettajat- opettajanimikkeen suojaaminen - miesten ja naisten osuus) *  Opetusryhmien koko (alakoululaiset opiskelevat jättiryhmissä- suositus 20-25- erillismäärärahat seurantaan) *  Oppilashuollon tila (oppilaan hoitonpääsy voi viedä kaksi vuotta- Helsingin koululaiset toivovat pakollisia kuraattorikäyntejä- oppilashuollon puutteita ei ole korjattu) *  Perusopetuksen laatukriteerit* Pisa-tulokset* uinninopetus *  Päättötodistus - suuret erot kunnittain * tapaturmat*  Täydennyskoulutus

4. Pahoinvointi koulussa

Designhuumeet* Epäpätevien palkkaaminen tahallaan * iltavuoro (Jyväskylä) * koulujen lakkauttaminen* Koulukiusaaminen (Haukkuminen yhä yleisin muoto- kiusaamistapausrekisteri- KiVa-hanke- koulu halutaan vastuuseen kiusaamisesta Turussa- koulukiusaajille tuomio- Virkkunen haluaa kiusaamisen torjuntaohjelma kouluihin)* kouluruoka* koulusäästöt lisäävät häiriköintiä- sijaiskiellot * Murrosikäinen tarvitsee kunnon unirytmin* Nuoret eivät voi elää ilman nettiä* Opettajien lomautukset (koskevat 70 000 lasta- Opettajien lomautukset voivat viedä valtionapuja) * Opettajien pahoinvointi (jaksaminen huolestuttaa- joka kolmas sairaana töissä- opettajien pisteytys netissä *  Oppilaiden pahoinvointi ( Yli 60 000 lasta lastensuojelun piirissä- lukiolaisten uupuminen- mielenterveysogelmat- opettajien taholta koettu koskettelu- uupuneiden vanhempien lapset- Wilma rikosrekisterinä) *  Osallisuus (Peruskouluihin suunnitellaan pakollisia oppilaskuntia) * Rehtorin työ- työaika kuluu arjen pyörittämiseen *  Sikainfluenssa * Työrauha (häiriköinti- vanhemmat kurinpitäjiksi)* Uusi tupakkalaki

5. Kodin ja koulun yhteistyön jännitteet
Erilaisten palveluiden riittämättömyys *erimielisyydet mm. kasvatusvastuussa* kiusaamiseen puuttuminen* koulujen omat lauantaityöpäivät* koululaisten kesähoito* kurinpito*  perheiden omat lomat (Koulu joustaa. Vanhemmat eivät)* Vuoroasuminen

6. ESPOON OMAT UUTISAIHEET   2009-2010

IKÄÄNKUIN kuriositeettina erottelin listasta vielä omat kotoperäiset teemamme. Näitä olivat

* Espoon miljoonien koulusäästöuhka (mm. Aamu- ja iltapäivätoiminnasta luopuminen)* Keski-Espoon yläkoululuokkien lakkauttaminen* Koulujen kokonaisbudjetti (Rehtoreiden budjettivalta ei tuo kouluille lisää rahaa)* Koululaisten ruokasota * Kouluun Helsinkiin  * Maahanmuuttajaoppilaille 15 % katto (Maahanmuuttajalasten määrää rajoitetaan Espoon kouluissa- Ennakoidaan syrjäytymistä ja levottomuuksia) * Nettikiusaaminen kuriin (valokuvauskielto kiellettiin) * RKP shokissa: Suomen- ja ruotsinkieliset samaan kouluun (Suurpelto)* Syrjintäepäilyjä virkavaalissa* Väkivalta (poika hakattiin Keski-Espoossa).

Eiköhän näistä synny keskustelua.

Kohti yhtenäistä perusopetusta?

TORKINMÄEN koulun rehtori, luokanopettaja ja KT

Peter Johnson

on Suren (= Suomen rehtorien) uusi puheenjohtaja.

Tapasin Peterin ensimmäisen kerran - jos muistini ei petä - Brysselin lentokentällä 90-luvun lopulla, kun suomalaisdelegaatio palasi EU:n Comenius-konseptia käsitelleestä kokouksesta. Myöhemmin tapasimme muutaman kerran Comenius-hankkeen puffaustilaisuuksissa. Ja Peter taivutteli isoveljensä kirjoittamaan pakinan tynkääkin Luokanopettajaan.

PITKÄN tauon jälkeen luin Peteristä omasta Luokanopettajastamme. Kokkolalainen toimittajamme Minna Hautojärvi kirjoitti rannikon kuulumisia, ja siellä missä tapahtui, oli myös Peter. Kahtena kesänä olemme lisäksi tavanneet Heinolassa rexien suvipäivillä.

VIIME syksynä Peteristä alettiin tehdä Suren uutta puheenjohtajaa. Kovakuntoinen mies väänsi väitöskirjan järjestö- ja koulutyön ohessa.

NYT Peter Johnson on julkaissut kirjan. Siinä tartutaan ajankohtaiseen yhtenäisen perusopetuksen teemaan. Johnsonin kokoama kirjoittajajoukko on erittäin ja jopa malttamattoman sitoutunut perusopetuksen yhtenäistämisen teemaan, mutta osoittaa myös rohkeaa kriittisyyttä sitä tapaa kohtaan, jolla tätä epämääräiseksi luonnehdittavaa koulutuspoliittisesti kaikkia sitovaa tavoitetta on ryhdytty toteuttamaan.



KUVA: Johnson, Peter (toim.) 2007. Suuntana yhtenäinen perusopetus: uutta koulukulttuuria etsimässä. Opetus 2000. Jyväskylä: PS-Kustannus

Kirjalla on useita ansioita. Ensinnäkin Johnson kuvaa peruskoulun 30-vuotisen historian jämäkästi ja jäsentää yhtenäisen perusopetuksen syntyä hyvin ymmärrettävästi. Mainiota.

Toiseksi kirjassa kuvataan vallan tiiviisti ja oleellista korostaen 2000-luvun muutosteoriaa ja avataan yhtenäisen perusopetuksen muutoshankkeen ongelmia sen avulla.

Vuonna 1999 liikkeelle laitettu yhtenäisen perusopetuksen hanke ei ole kirjoittajien mukaan juurikaan edennyt. Vasta joka kymmenennessä koulussa kaikki perusopetuksen luokat 1-9 toimivat saman katon alla. Suurin osa peruskouluista toimii niinkuin ennenkin.Tällä vauhdilla muutosvaihe vie 60 vuotta. Syitä on monia.

Hallinto on riisunut itsensä vallasta ja yrittää saada uudistusta läpi opetussuunnitelmavetoisesti. Se ei taida riittää? Kuntien päätösvalta ulottuu nyt myös perusopetuksen rakenteeseen, ja talousvaikeudet ovat kuntien arkea. Yhtenäinen perusopetus kaventuu usein kouluverkon supistuksiksi.

Merkittävä hidasteita ovat myös opettajankelpoisuudet, opettajankoulutus ja virkaehtosopimukset. Miksi niille ei tehdä mitään?

Koulun kulttuuri vierastaa sekin muutoksia. Koulut ja niiden opettajat eivät tunne riittävän vahvasti koulutuspoliittista vastuutaan eivätkä sitoudu valtiovallan päätöksiin. Pikemminkin ne varjelevat omaa autonomiaansa. Koulujen kulttuuriin kuuluu yhteisöllinen itsesensuuri, joka käytännössä vaientaa koulukäytäntöä aktiivisesti muuttamaan pyrkivät mielipiteet. Opettajat eivät puutu epäkohtiin, koska varovat, etteivät kollegat loukkaannu.

Opettajien tulisi olla meneillään olevassa perusopetuksen yhtenäistämisprosessissa keskeisiä peruskouluun uudelleenrakentajia. Muutosteorian mukaan muutosagenttien tulisi liittoutua ja muodostaa muutoksessa tarvittava kriittinen massa. Suomalaisopettajat eivät kuitekaan toimi näin. He tekevät töitä yksin. He ovat vanhan rinnakkaiskoulujärjestelmään palautuvien rakenteiden vankeja. Koulut ovat kaikkea muuta kuin professionaaleja oppivia yhteisöjä.

Tutkimusten mukaan muutos onnistuu parhaiten, kun muutoksen kohteena olevat yksilöt haluavat itse muutosta ja se on heille merkityksellinen. Tuoko yhtenäinen perusopetus opettajille lisäarvoa? Ehkä opettajat eivät edes ymmärrä, mitä yhtenäinen perusopetus tarkoittaa? Kirjoittajien mukaansa yhtenäistämisprosessin pedagoginen perustehtävä on lapsen ja nuoren mielekkään kasvun ja oppimisen mahdollistaminen ja tukeminen, koulun arjen turvallisuus ja johdonmukaisuus sekä mahdollisuus vaikuttaa oppimisympäristöön sekä itseä koskevaan päätöksentekoon. Hyviä asioita, mutta ovatko ne sidoksissa nimenomaan ja vain yhtenäiseen perusopetukseen, kysyy nimimerkki kriittinen lukija. Osassa kouluja yhtenäinen perusopetus merkitsee kuulema pitempiä oppilaan ja opettajan välisiä suhteita. Näinkö on? Kuka sen takaa? Opettaja voi jäädä perhevapaalle? Koulu voidaan lakkauttaa? Joskus tuntuu, että koulunkehittäjiltä menevät liian usein uudistusten tavoitteet ja perustelut sekaisin.

Kolmas kirjan kiistaton ansio on luku, jossa Johnson esittelee tuoreeseen väitöskirjaansa pohjautuen muutosta koskevia merkitysrakenteita. Kaikille tutut muutosvastarinnan ja muutosherkkyyden käsitteet saavat aivan uudenlaista syvyyttä.

Tutkimuksessaan Johson löysi kaksi muutosta koskevaa merkitysrakennetta, jotka perustuvat erilaisille perustulkinnoille siitä, merkitsikö muutos uhkaa vai mahdollisuutta. Edellisessä yhteistyö koettiin kehittäväksi, jälkimmäisessa sille ei löytynyt aikaa. Edellisessä arvostettiin kehittämisen tuomaa sisäisiä palkkiota, jälkimmäisessä kehittämistyötä pidettiin ylimääräisenä työnä. Edellisessä nautittiin opettajan työnkuvan moninaistamisesta, jälkimmäisessä haluttiin hoitaa vain ns. perustehtävää. Edellisissä muutoksia odotettiin, jälkimmäisessä niitä oli liikaa. Edellisessä arvostettiin dialogia erilailla ajattelevien kanssa, jälkimmäisessä vetäydyttiin yhteistyöstä tai pidettiin yksinpuheluita.

Jo näistä kolmesta syystä teokselle toivoo runsasta lukijakuntaa.