Vuosikymmenen lopulla monesta syystä kuntien ja koulujen autonomiaa päätettiin rajata selkeästi ja ohjausta vahvistaa. Yksi merkittävä muutos oli myös ala- ja ylästeiden hallinnollisen rajan poistaminen. Syntyi idea luoda yhtenäistä perusopetusta antava peruskoulu, jota kutsuttiin myös yhtenäiskouluksi.
Kasvatustieteellisessä tutkimuskirjallisuudessa ja opetus- ja kasvatusalan ammattikirjallisuudessa ei ole juurikaan saatavana tällä hetkellä tietoa yhtenäisen perusopetuksen kysymyksistä, hallinnollisista tai pedagogisista kehittämiskokemuksista.
Perjantaina 16.2.2024
Muutama on ainakin: Peter Johnsonin (2006) väitöstutkimus :Rakenteissa kiinni? Perusopetuksen yhtenäistämisprosessi kunnan kouluorganisaation muutoshaasteena oli osallistava toimintatutkimus yhtenäisen perusopetuksen kehit- tämishankkeen toteutumisesta. Toinen on Jyrki Huuskon, Janne Pietarisen, Kirsi Pyhältön ja Tiina Soinin (2007) Yhtenäisyyttä rakentava peruskoulu. Yhtenäisen perusopetuksen ehdot ja mahdollisuudet. Kolmas Tapio Lahteron (2011) väitöstutkimus Yhtenäiskoulun johtamiskulttuuri. Symbolis-tulkinnallinen näkökulma keskittyi yhtenäisen peruskoulun johtamiskulttuurin selvittämiseen symbolis-tulkinnallisesta näkökulmasta. Neljäs Helena Rajakaltion väitöskirja (2011) Moninaisuus yhtenäisyydessä – Peruskoulu muutosten ristipaineissa, joka keskittyi opettajuuden muutosprosessiin. Harmi, ettei juuri muita.
Onneksi nyt on ilmestynyt mainio teos: Peter Johnson, Kimmo Tanttu, Mari Heikkinen & Hanna Maunumäki (2024) Yhtenäisempi peruskoulu. Rohkeita ja kestäviä ratkaisuja yhtenäiskouluun. Professional Publishing Finland.
Siihen on koottu tietoa kokemusasiantuntijoilta. Puheenvuoron saavat menestyvien yhtenäiskoulujen johtajat ja opettajat. Kirjassa käydään läpi yhtenäisemmän peruskoulun idean 25 vuotista juoksutusta. Aluksi Opetushallitus oli aktiivinen. Kun ote hieman herpaantui, yhtenäiskoulut alkoivat kehittää toimintaa keskenään. Syntyi SYVE, Suomen yhtenäiskouluverkosto, joka vei soihtua eteenpäin vuosina 2004–2015 valtakunnallisena voittoa tavoittelemattomana asiantuntijaverkostona. Mutta nyt on ollut jo pitkän aikaa hiljaista.
Joka tapauksessa yhtenäiskoulujen määrä on merkittävä. Tilastokeskuksen mukaan peruskouluja oli maassamme vuoden 2022 lopussa 2 039, joista yhtenäiskouluja (1–9 lk.) oli 24 prosenttia. Siis joka neljäs. Kirjassa valetaan uskoa toimintamallin laatuun ja annetaan tilaa niissä toimiviksi osoittautuneille esimerkeille useista kouluista eri puolilla maata. Näitä ovat mm. Hiukkavaaratalo, Kivimaan koulu, Porolahden peruskoulu, Ritaharjun monitoimitalo, Ruusutorpan koulu, Torkinmäen koulu ja Turun normaalikoulu.
Mitä hienoa näissä kouluissa on sitten yhtenäisemmästä rakenteesta löydetty?
- Ala-ja yläkoulun välisestä oppijan polun kompastuskivestä päästään eroon. Yhtenäiskoulun sosiaalisesta yhteisöstä voi tulla kasvuyhteisön tuottama vahvuus, joka parantaa kouluun kiinnittymistä. Se myös pehmentää siirtymistä luokanopettajajärjestelmästä aineenopettajajärjestelmään.
- Useissa kouluissa on otettu käyttöön yhteis- ja jopa tiimiopettajuutta.
- Henkilöstömäärältään isossa kouluyksikössä on oivallettu tiimirakenteen tuoma lisäarvo. Koulun opettajakunta on voitu jakaa useaan pedagogiseen tiimiin, joista jokaisella on oma pedagoginen painopistealueensa. Tiiminjäsenet voidaan valita opettajien kiinnostuksen pohjalta niin, että jokaisessa tiimissä on mahdol- lisimman kattavasti eri vuosiluokilla ja erilaisissa opetusmuodoissa työs- kenteleviä opettajia.
- Toimintakultturia on opittu systematisoimaan esim. hyvinvoinnin vuosikellolla.
- Avoimia(kin) tiloja on rakennettu tosi fiksusti.
- Oppilaita on otettu - toki aikuisten ohjauksessa- opetuksen muutoksen vetureiksi.
Monelle iso koulu - jollaisia monet ns. yhtenäiskoulut ovat - herättää pelkoa. Kirjassa kerrotaan, että akateemisten tutkimusten mukaan ainakaan oppimistuloksien eroa koulun koko ei selitä
Bonuksena ajatelmia tulevaisuuden koulusta
Teoksessa pohditaan myös mielenkiintoisesti tulevaisuuden koulua uhkakuvineen. Kirjoittajiksi on saatu iso nippu asiantuntijoita Pasi Sahlbergista alkaen. Tulevaisuuden koulun keskeinen tehtävä on teoksen mukaan saada oppilaiden ja opettajien piilevä osaaminen ja intohimo parhaalla mahdollisella tavalla koko kouluyhteisön hyödyksi. Slogan voisi olla yksilöllinen yhteistoiminnallisuus.
On pidettävä mielessä se, että oppiminen on yksilöllistä, ja siksi tulevaisuuden koulussa jokainen tarvitsee oman henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman.
Kolmanneksi olisi omaksuttava ajattelutapa, että oppilaan terveys ja hyvinvointi ovat taitoja, joita tulevaisuuden koulussa opitaan.
Kolme pointtia:-) Hyvin tiivistetty. Vahva suositus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti