Viisaita ajatuksia. Osa 26. Hannu Tuomisen 6 pointtia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin elokuun puolivälissä  tässä blogissa blogilastusarjan, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Nyt pienen tauon jälkeen sarja jatkuu.  Numerolla 26 esittelelen helsinkiläisen,   tovis sitten  eläkkeelle siirtyneen Hannu Tuomisen. Näin Hannu kertoo itsestään:

"Tein pitkän ja monivaiheisen uran opettajana ja opettajankouluttajana. Sain olla mukana rakentamasta sitä murrosta, jossa 90-luvun opetussuunnitelmauudistus toi uuden näkökulman opettamiseen. Ennätin leipääntyäkin ja todeta, että elämäntyölläni ja kokemuksellani ei ollut suurta arvoa, kun olisi pitänyt ratkaista, miten perusopetus saadaan jälleen tuottamaan kaikille oppilaille omasta ja koulutuksen arvosta ja merkityksestä. Lähdin eläkkeelle vilpittömän iloisena siitä, että vanha eläkesopimus tuotti minulle kohtuullisen eläkkeen jo 60-vuotiaana. Pahoittelen, nuoret kollegat. Elämä ei ole aina oikeudenmukaista. 

Puolitoista vuotta eläkeläisen ja matkustelevat konsultin elämää vietettyäni tapahtui kuitenkin jotain, mikä mullisti ajatteluni — vielä kerran. Ryhdyin opettajaksi tusinalle 16-vuotiaita maahantulijoita, jotka kahta lukuun ottamatta olivat yksin tulleita turvapaikanhakijoita. Heidät minun piti viidessä kuukaudessa saada oppimaan suomen kielen alkeet ja muita tietoja ja taitoja, jotka auttaisivat heitä asettumaan suomalaisiksi Suomessa. Huh. Tästä enemmän otsikolla ”Lukkarinkoulussa” blogissani tuomisia.blogspot.com. 

Tämä uusi kokemus pakotti minut järjestämään uudelleen sekä ymmärrykseni didaktiikasta, kokemukseni matikanmaikkana ja rehtorina että keskeiset muistikuvat omista kouluajoistani. Niiden perusteella olen luonnostellut omat kuusi pointtiani, jotka nyt esitän suurin piirtein tärkeysjärjestyksessä."

Hannun kuusi pointia

Yksi: Turvallinen kouluympäristö. Omana kouluaikanani meillä oli läpi oppikoulun oma luokka, kotipesä, jota hallitsimme itse. Nyt kuudennen luokan jälkeen oppilaat harhailevat reppu selässä ja converset märkinä pitkin koulun käytäviä arvailemassa, missä seuraava tunti pidetään (ja millä porukalla). Tämä lyö korville sitä vaatimusta, että oppilaan pitäisi ottaa oma koulunkäyntinsä ja oppimisensa omistukseensa. Lukkarinkoulussani pääsin pitkästä aikaa rakentamaan puitteet sellaiselle kotipesälle, jonka oppilaat saattoivat tuntea omakseen. Tämä oli erityisen tärkeää siksi, että noin seitsemällä veljekselläni ei koulun ulkopuolella ollut kotia tai vanhempia, mutta uskon että kokemuksen voi yleistää kaikkiin koululaisiin.

Miten me tämän toteuttaisimme? Pitäisikö aineenopettajajärjestelmää purkaa ja kehittää myös yläastetta lähemmäksi luokanopettajuutta? Kenties. Jos minä, täysin palvellut matikanmaikka, kykenin löytämään sisäisen luokanopettajani, mikseivät myös muut?

Kaksi: Ilmiöpohjaisuus. Yläkoulun ja lukion yksi ongelma on ollut sirpaleisuus, jota kurssimuotoisuus ei ainakaan vähennä. Laaja valinnaisuus toi välillä lupaavia työkaluja avarampaan oppimiseen, mutta ei kestänyt kauan ennen kuin suitset vedettiin taas tiukalle. Omalta kouluajaltani voisin nostaa esille kaksi kokemusta, jotka ovat kiistatta muovanneet minua enemmän kuin sadat pulpetissa istutut oppitunnit.

Kansakoulun neljännellä luokalla, juuri ennen ikäluokan jakoa oppikouluun menevään vähemmistöön ja muihin, opettajamme Paavo Jouppila antoi meidän tehdä oman lehden. Vuoden 1965 tekniikalla syntyi käsityönä yksi kappale, joka arvottiin neljän oppilaan ryhmän kesken. Sisällöstä en muista juuri muuta kuin keksimämme mainokset (valmistettu aitoon ranskalaiseen rapaan), mutta prosessista muistan että teimme lehteä innoissamme, itsenäisesti ja tuntikaupalla koulutuntien ulkopuolella.

Lukion ensimmäisellä Hykkylän poikajengimme sai lähes käsittämättömän luottamustehtävän laatia koulun itsenäisyysjuhlan ohjelma teemalla ”J.K. Paasikivi 100 vuotta”. Mehän teimme taas tuntikaupalla omaa työtä, jota ei edes laskettu hyödyksi missään oppiaineessa. Vuoden 1971 ilmapiiriä kuvastaa, että ilahduin suuresti nähdessäni muutaman teini-ikäinen porvariaktiivin marssivan ulos salista juhlapuheeni aikana. Opettajat kyllä kiittivät.

Nämä ja jotkin muut kokemukset ovat palanneet mieleeni nyt, kun Ilmiöoppimista tuodaan keskeiseen asemaan opetussuunnitelmassa meillä ja muualla. Lukkarinkouluni perustui paljolti ilmiöoppimiseen. En ruvennut tankkaamaan Suomen luontoa mustavalkoisista piirroskuvista, vaan menimme metsään. Kun menimme metsään, kävimme läpi jokamiehenoikeudet ja erikoistapauksena kansallispuistot. Suomalaiseen demokratiaan pääsimme herkullisella tavalla perehtymään, kun presidentti Halonen kävi juttelemassa kanssamme. Suurimman osan viikon tunneista toki luimme ja kirjoitimme tekstejä pulpetissa istuen, mutta ideani oli napata kiinni kunkin viikon teemaan sopivista ajankohtaisista asioista ja lähestyä kieltä ja kulttuuria niiden kautta.

Kolme: Selkoviestintä. Maahan vastikään tulleita opettaessani havahduin huomaamaan, miten vähän edes oppimateriaalista on selkokielisiä tekstejä. Liian vaikea kieli ei ole vain maahanmuuttajien ongelma. Yhä suurempi osa oppilaista tulee kodeista, joissa puhutaan muuta kuin suomea. Merkittävä osa suomenkielisistäkin oppilaista on syystä tai toisesta ”sosiaalisesti puolikielisiä”: toisille kotitausta antaa rikkaan sanavaraston ja kyvyn omaksua abstrakteja käsitteitä, toisille ei.

Oppimateriaalia tulisi kehittää nykyistä paljon selkokielisemmäksi. Se ei kuitenkaan riitä, jos haluamme ulos luokkahuoneista ja irti pulpetista. Eduskunnalla on hyvä selkokielinen esite, mutta muuten ne ovat harvinaisia. Innoissani tietysti väsäsin kaikenlaista selkokielistä aineistoa, mutta periaatteessa sitä kyllä pitäisi olla valmiina saatavilla.

Näistä kolmesta pointista kirjoitin jo blogissani. Tuekseen ne vaativat vielä kolmea muuta.

Neljä: Digihyppely. Olen nähnyt digimaailmassa kaksi puolta, jotka kumpikin pitää ottaa koulumaailmassa todesta. Toinen on se, että digiavaruudessa pärjääminen on ihan sinällään sellainen perustaito, johon koulun tulee valmistaa. Koululla on myös tärkeä tehtävä tasoittaa oppilaitten lähtökohtia. Oma lapsenlapseni osallistuu yliopiston pelintekokerhoon (!), mutta varsinkaan kaikilla uussuomalaisilla ei ole taloudellisia eikä muita mahdollisuuksia tukea lastensa tvt-taitoja. Toinen on se, että tietoyhteiskunnan työkalut avaavat valtavasti suuremmat mahdollisuudet tiedon ja oppimisen omistajuuteen kuin koskaan ennen. Meillä ”liitukautisilla” opettajilla on vaikeuksia tulla toimeen sen kanssa, että likimain jokaisella oppilaalla on taskussaan supertietokone, jolla hän on klikkauksen päässä suurimmasta osasta maailman tiedosta. Se supertietokone on otettava käyttöön.

Viisi: Yhdenvertaisuus. Tämä on ollut suomalaisessa koulutusjärjestelmässä niin perustava arvo, että olemme alkaneet pitää sitä itsestään selvänä. Ei se ole. Tämän päivän Suomea leimaa segregaation lisääntyminen. Peruskoulun vaikutusta kuvattiin taannoin sillä, että rinnakkaiskoulujärjestelmän aikaan lukiomenestys oli kääntäen verrannollinen paikkakunnan lumipeitteeseen maaliskuussa, mutta peruskoulu hävitti tämän korrelaation. Nyt on tilalle hiipimässä muita, vaikeammin hallittavia segregaatiomekanismeja. Etenkin digistrategiat vaativat huolellista pohdintaa: miten estetään sosiaalisen taustan tuomia eroja levenemästä luokkien väliseksi kuiluksi? Tämä teema on minulle sikäli erittäin läheinen, että monen muun tavoin olen syntynyt sisävessattomaan työläiskotiin ja päässyt koulutuksen avulla nousemaan kiinni parempaan elämään. Nuorempia polvia ei saa nyt päästää putoamaan.

Kuudes pointti: En tiedä. Vallankumouksille pitää jättää tilaa. Tasa-arvoinen koulu, jossa oppilas ja opettaja voivat kohdata auktoriteettiasemaa estämättä, oli paljolti meidän 60- ja 70-luvun nuorten ansiota. Me vaadimme mahdotonta ja saimme sen. Siksi jätän kuudennen pointin 2010-luvun nuorten täytettäväksi. Vaatikaa, ja muistakaa vaatia mahdotonta.

Viisaita ajatuksia. Osa 25. Luokanopettaja Piritta Siekkisen 7 pointtia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin elokuun puolivälissä  tässä blogissa blogilastusarjan, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 25 esittelelen hämeenlinnalaisen KM, luokanopettaja  Piritta Siekkisen.  Piritta on Suomen Luokanopettajat ry:n hallituksen jäsen ja  toimi pitkään myös yhdistyksen sihteerinä.

Piritan 7 pointtia

1. Alkuopetus on perusopetuksessa kivijalka, jonka perustalle rakennetaan. Satsaamalla kunnan resursseja alkuopetukseen (pienet ryhmät, henkilökunnan määrä, tuntijako, tilat,...) saadaan hyvät perusteet myöhemmille kouluvuosille. Alkuopetus on tärkeä portti oppilaalle koulumaailmaan. Kokemukset alkuopetuksessa muodostavat usein käsityksen siitä, millainen koululainen olen ja mikä koulu on. Toiminnallisuus, tutkiminen jne. ovat jo lapsessa itsessään luontaisesti koulun alkaessa. Uusi ops ja sen henki siis vahvasti käyttöön alkuopetuksessa. Oppimisen ilo saa näkyä ja kuulua!

2. Kunnat voivat helpottaa nykyisiä esi‐ ja alkuopetuksen raja‐aitoja resurssoimalla esim. juuri tiloihin ja henkilökunnan määrään. Kunnassa esiopetuksen tulee olla opetuspalveluiden tms. kanssa samassa ”puljussa”. Kuntien kesken on paljon vaihtelevuutta esi‐ ja alkuopetuksen toteuttamisessa. Erilaisista onnistuneista kokeiluista tulisi saada tietoa jakoon, ja hyvät yhteistyöhankkeet ja ‐muodot on laajennettava käytäntöihin. Joustavuutta koulun aloitukseen ja esi‐ ja alkuopetusvuosiin!

3. Uudet tavat tehdä opettajan työtä on tuotava läpi Suomen; samanaikaisopettajuus, yhteisopettajuus jne. Eli yhdessä tehden. Tämä yhteistyön suunnittelu ja kehittäminen on saatava todellisesti palkkauksen piiriin. Suunnitteluaikaa ei voi ottaa opettajien vapaa‐ajasta ja yön pimeistä tunneista!

4. Oppimateriaaleja ja työn tekemisen tapoja ei voi säätää ylhäältä,  ja ne eivät voi olla kunnan sisällä samoja kaikille. Opettaja tekee työtä persoonallaan ja hänen tulee saada valita ja vaikuttaa käyttämiinsä oppimateriaaleihin. Työssä tärkeää on oppilaan kohtaaminen ja vuorovaikutus, tätä voi toteuttaa, jos resurssit ovat kohdillaan. Opettajan tulee saada kehittyä työssään, joten kunnan on taattava opettajille täydennyskoulutusta. Opettajan asiantuntijuutta on arvostettava ja pedagogista vapautta kunnioitettava!

5. Kaikilla oppilailla on oikeus turvalliseen koulupäivään, ja myös opettajan on saatava tehdä sitä työtä, jossa hän on asiantuntija. Oppilaiden on tarvittaessa saatava muualta se apu ja tuki, jota opettaja ja koulu ei pysty antamaan. Yhteistyötä mm. sosiaalihuollon tai terveydenhuollon kanssa ei saisi rajoittaa liiat salassapitovelvollisuudet. Kunnan tulee huolehtia koulujen terveydenhoitajien, koulupsykologien ja koulukuraattoreiden riittävästä määrästä. Myös esim. sosiaaliohjaajien palkkausta kouluihin on tuettava, näistä on hyviä kokemuksia. Oppilasta ei jätetä yksin, ei myöskään opettajaa!

6. Taide‐ ja kulttuurikasvatus on perusoikeus. Perusopetuksen kautta kaikki oppilaat pääsevät tekemään ja kokemaan taidetta sekä nauttimaan kulttuurista. Samalla kasvatetaan tulevia kunnan eri kulttuuripalveluiden käyttäjiä. Kuntien kulttuurikasvatussuunnitelmat (kulttuuripolut) velvoittaviksi vaikka kunnan opsin kautta. Taide on ilo ja ruokkii luovuutta!

7. Kuntien on annettava resursseja koulutukseen ja opetuksen toteuttamisen raameihin. Se, että oppilaiden viikkotuntimäärissä on suuria eroja kuntien kesken, ei ole tasa‐arvoa. Ryhmäkoot pienemmiksi ja luokkien maksimioppilasmäärä on säädettävä lailla; alkuopetuksessa 18‐20 oppilasta ja ylemmillä luokilla 20‐24 oppilasta, tähän vaikuttaa aina ryhmässä olevien oppilaiden tuen tarpeen määrä. On saatava terveelliset koulut ja työtilat sekä oppilaille että opettajille, seinistä ei voi enää säästää. Opettajat opetuksen asiantuntijoina on otettava mukaan suunnittelemaan uusia kouluja ja oppimisympäristöjä.

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Viisaita ajatuksia. Osa 24. Juhani Räsäsen 10 kysymystä

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin elokuun puolivälissä  tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 24 esittelelen toimitusjohtaja, kouluttaja, tietokirjailija ja itsenäinen yrittäjä Juhani Räsäsen. Varsinaisen työuransa Juhani teki Ammattikasvatus-hallituksen ylitarkastajana. Moni tuntee Räsäsen Syvien vahvuuksien koulusta. Hän pitää myös  blogia Uudessa Suomessa. Tässä linkki.

Juhani muunsi  keskeiset kouluoloihin liittyvät indikaattorit (THL) uusiksi negatiivisesta diganostiikasta vs. positiiviseksi diagnostiikaksi ja vahvuuspedagogisiksi kysymyksiksi.

Juhanin 10 kysymystä

1. Ei koe tulevansa kuulluksi koulussa. Miten voisimme edistää hyveiden ja vahvuuksien kuulluksi tulemista?

2. Ei tiedä miten voi vaikuttaa koulun asioihin. Miten voisimme vaikuttaa koulun sellaisiin asioihin ja vaikuttamisen tapoihin, joissa hyveet ja vahvuudet ilmenisivät?

3. Koulun fyysisissä työoloissa puutteita. Miten voisimme edistää hyveiden ja vahvuuksien esiintuloa kouluympäristössä?

4. Koulun työilmapiirissä ongelmia. Miten voisimme lisätä hyveisiin ja vahvuuksiin nojaavaa luottamusta ja iloa yhteisessä olemisessamme?

5. Koulutyöhön liittyvä työmäärä liian suuri. Voisimmeko yhteisillä hyveisiin ja vahvuuksiimme perustuvalla yhteistyöllä ja yhteisellä tekemisellä helpottaa toistemme työtä?

6. Lintsannut ainakin 2 päivää kuukauden aikana. Miten onnistuisimme vahvuuspedagogiikan soveltamisella tukemaan oppilaiden kiinnostusta kouluun?

7. Opettajat eivät ole kiinnostuneita oppilaan kuulumisista. Miten onnistuisimme kuulemaan oppilaan kuulumisia ja erityisesti tunnistamaan vahvuuksiin perustuvat kuulumiset?

8. Opettajat eivät rohkaise mielipiteen ilmaisuun oppitunnilla. Miten ohjaisimme hyveisiin ja vahvuuksiin perustuvan ilmaisun esiintuloa oppitunneilla ja koko koulussa?

9. Pitää koulunkäynnistä. Miten lisäisimme hyveiden ja vahvuuksien esiin nostamisella tiedonjanoa ja innostusta koulunkäyntiin?

10. Vaikeuksia opiskelussa. Miten tunnistaisimme opiskeluvaikeudet ja huolet ja voisimme puuttua niihin ennakoiden?

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Viisaita ajatuksia. Osa 23. Kari Lehtolan essee

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin elokuun puolivälissä  tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 23 esittelen tänään Kari Lehtolan.  Karilla on vuosien kokemus luokanopettajan ja rehtorin työstä. Tänään Kari on töissä Itä-Suomen aluehallintovirastossa opetustoimen ylitarkastajana, joka käy vimmattua mediasotaa koulujen turhia lakkauttamisia vastaan. Hän vastaa annettuun tehtävään omalla tyylillään, kuten seuraavasta huomaa.

" Kunnioitettu Martti pyysi minulta ”viisaita ajatuksia” suomalaisesta koulusta. Hakusessa oli varmaankin sellainen timanttinen ostoslistamainen luettelo siitä, mitä suomalainen koulu tarvitsee. Jouduin luopumaan tästä muodosta, koska se ei sovi valitsemaani aiheeseen. Otin vapauden kirjoittaa siitä, mikä minun mielestäni on nyt tärkeintä tehdä tiettäväksi. Kun talo palaa, on luovuttava origamien taitteluista ja aloitettava sammutustyöt. Puheena olevan ilmiön lyhyt kuvaaminen on mahdotonta, jotta se kävisi ymmärretyksi. Ja mielestäni juuri ymmärretty sitä ei ole. Siitä tuli tiivistettynäkin 3-sivuinen… mutta uskon, että kuitenkin kiinnostava… varmaankin kiistanalainen. Minä olen asian nyt kuitenkin tietoon saattanut. Lukekoon ken jaksaa.

Kun Suomessa tehdään yhteiskuntasopimuksia tai ratkotaan, millä tavoin säästöleikkaukset olisi kohdennettava, neuvottelupöydän ääreen ajavat aikuisten edunvalvontajärjestöjen rynnäkkövaunut. Vaunut täräyttävät konetykeillään yläviistoon varoistuslaukaukset. Kaliiperin koon, tulinopeuden ja uhmakkaan asenteen avulla ne kilpailevat siitä, kuka pystyisi pahiten vahingoittamaan Suomi-neitoa, jos niiden vaatimuksiin ei suostuta. Ylipäätään, että yhteiskunnan jäsenet alkavat olla enemmän ottajia kuin antajia, johtaa sivistys- ja hyvinvointiyhteiskunnan vääjäämättömään rappeutumiseen.

Lasten edunvalvojaa ei pöydän ympärillä nähdä. Sellainen ei tule paikalle edes polkuautolla, jolloin se voisi kenties sympaattisuudellaan ja säälittävyydellään saada muut ottamaan sen näkemykset huomioon. Meillä on Suomessa ahkera ja osaava lapsiasiavaltuutettu, joka tekee tärkeää lasten edunvalvontatyötä, mutta jonka rooli arjen kovissa väännöissä jää kuitenkin näyttämölliseksi. Muut laillisuusvalvojat eivät häntä tue. Hänet on ajettu toimimaan omassa karsinassaan. Poliittisesti arkaluontoisiin kysymyksiin, joita etenkin perusopetuksen kouluverkon alas ajaminen on ollut, ei lapsiasiavaltuutettu uskalla puuttua lainkaan. Tämä puolestaan on vahvistanut osaltaan päättäjien ja kansalaisten itsepetosta, että ilmiötä ylipäätään on edes olemassa ja että asiaan liittyisi mitään suurempaa perusoikeusongelmaa. Epätarkoituksenmukaisella tavalla toimiva lasten edunvalvoja saattaa näin heikentää lasten perusoikeuksien toteutumista enemmän kuin että sellaista viskaalia ei olisi olemassa lainkaan. Lainsäädäntöömme vahvasti kirjattu lasten yhdenvertainen erityisasema ja -suojelu jäävät tietyin kohdin kuolleeksi kirjaimeksi eivätkä siirry arjen toimintaan sovellettavaksi.

Koska demokraattinen yhteiskunta on provisioita jakaessaan ja pois ottaessaan valinnut – tai joutunut oikeastaan sen heikkoudessaan valitsemaan – tällaisen korporatiivisen toimintatavan, tulisi Suomeen perustaa lasten oikeusasiamies. Oikeusasiamiehen tehtävänä olisi herättää henkiin kuollut lain kirjain. Riippumattomalla lasten oikeusasiamiehellä tulisi olla kykyä ja rohkeutta puolustaa lasten yhdenvertaisia etuja ja oikeuksia samoissa pöydissä, joissa ratkaistaan aikuisten edut ja oikeudet. Nyt lapsen etu ja oikeus otetaan huomioon hyvin vain, jos edut eivät ole ristiriidassa aikuisten etujen kanssa ja jos ne koskevat enemmistön lapsia. Meillä on esimerkiksi vuosi väännetty siitä, että voiko aikuisen työpäivään laittaa kuusi minuuttia lisää. Samaan aikaan tehdään päätöksiä, joilla lasten työpäivään laitetaan kaksi tuntia lisää noin vain. Mikään aikuisryhmä ei suostuisi sellaisiin heikennyksiin, joihin vuosittain tuhannet lapset on pakotettu. Seurauksena olisi välitön ja asteittain kasvava voiman käyttö: piste-, järjestö-, tuki- ja yleislakko.

Lapsen ja oppilaan etu on yhteiskunnassa ylittämätön. Opetusalalla toiseksi tärkeimmäksi nousee opettajien etu, ja vasta sen jälkeen hallinto ja muut. Hallinnon tehtävänä on palvella opettajaa ja luoda raamit sille, että opettajalla on hyvät edellytykset onnistua tehtävässään. Paras pedagogi lapselle on arvostettu, osaava ja työolosuhteisiinsa tyytyväinen opettaja. Opettajien ammattijärjestön päätehtävänä on puolustaa opettajien etua. OAJ on myös aktiivinen ja osaava opetusalan kehittäjä sekä aloitteen tekijä; se on lukuisissa kohdin edistänyt osaltaan ansiokkaasti oppilaiden oppimista ja tervettä kasvua. Substanssihallintansa ja aktiivisuutensa vuoksi OAJ:lla on Suomessa ilmaherruus koulutuspoliittisessa keskustelussa. Se myös valvoo tätä aluetta ilmatilaloukkauksien varalta, joskus varsin herkkähipiäisesti.

Opettajien ja oppilaiden edut ovat suurimmalta osaltaan yhteneväiset. Kuitenkin tienristeyksessä, jossa opettajien ja oppilaiden edut tai painotukset haarautuvat, kääntyy OAJ johdonmukaisesti opettajien edun suuntaan. Tämä on ymmärrettävää. Ongelmalliseksi asian tekee se, että OAJ ei kerro tätä intressiristiriitaa ja saattaa vielä peittää sen lapsen edun retoriikallaan.  Ongelma on myös se, että mikään taho ei välttämättä kerro vilpittömästi, mikä on oppilaan etu. Mielestäni kolossaalinen OAJ tekee itsestään kokoaan pienemmän, kun se ei ole ottanut (edes yhdeksi) arvolähtökohdakseen lapsen edun ensisijaisuutta. Arvioisin, että enemmistö opettajista olisi valmiita hyväksymään lapsen edun ensisijaisuuden järjestölleen, vaikkei se heille sillä hetkellä paras olisikaan. Media ja kriittiset tahot epäilevät joskus OAJ:llä olevan ketunhäntä kainalossaan – silloinkin kun mitään syytä ei olisi. Eettisesti kompromissiton linja toisi korjausta tähän. Terveillä jaloilla pysyy paremmin pystyssä ja pääsee lujempaa kuin puujaloilla.

Viimeisen 25 vuoden aikana on Suomessa tapahtunut ainutlaatuinen sivistyshistoriallinen tapahtuma, kun maaseutualueiden perusopetusverkkoa on ajettu alas ennen näkemättömällä vauhdilla. Tämä on tehty ilman, että se olisi perustunut mihinkään valtiovallan viralliseen tai julkilausuttuun strategiseen tavoitteeseen tai säädökseen. Koulujen määrä on vuodesta 1990 lähtien vähentynyt 51 % samaan aikaan, kun oppilasmäärä on vähentynyt 7 %. Asia on koskettanut tähän mennessä suoraan n. 80 000 juuri eniten suojelua tarvitsevaa (6–12-vuotiaita) peruskoululaistamme, joista monen elinolosuhteet ovat radikaalilla tavalla heikentyneet. Muun muassa eufemismien avulla – ”kouluverkkoa tarkastellaan” tai ”kouluverkkoa vahvistetaan” (so. tarkoittavat koulujen lakkauttamista) – on asia yritetty pitää kansalaisilta hämärän peitossa. Etenkin pääkaupunkiseudun media on ollut silmiin pistävän passiivinen ilmiötä kohtaan. Koululakkautukset ovat kuitenkin koskettaneet jokaista meidän 313 kuntaamme, poikkeuksena ainoastaan Helsinki, Espoo ja muutama kehyskunta. Toisaalta Helsinki on hyvä esimerkki siitä, millainen spontaani kansanliike nousee, kun hallintoväki vasta spekuloi julkisuudessa koululakkautuksella.

Kymmenisen vuotta sitten valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Raimo Sailas lipsautti (so. tarkoituksena nim.om. on ollut, että tässä asiassa ei julkisesti todellisia pyrkimyksiä kerrota) julkisessa tilaisuudessa: ”Kuntiin, joissa on alle 1 000 peruskoulun oppilasta, riittää yksi peruskoulu.” (Huom. Sailas piti siis myös kunnan pinta-alaa täysin merkityksettömänä asiana, eli esimerkkinä yksi koulu riittää 6 km2:n  Kauniaisiin ja yksi koulu riittää 4 000 km2:n Lieksaan). Sailasta on pidetty Suomen valtio- ja kuntakentässä todellisena talouden guruna. Kävikin niin, että yhden virkamiehen linjaus on levinnyt ja tehnyt legitiimifasadin takana tyhjäksi kaikki eduskunnan ja hallituksen perusopetuksen saavutettavuudesta ja kouluverkosta säätämät normit ja strategiset tavoiteasiakirjat. Enää vain leikitään, että ne olisivat voimassa. Suomalaisen opetuksen järjestämisen kulmakivenä on ollut, että opetus järjestetään koko maan alueella lasten ikäkausien ja edellytysten mukaisesti. Tämän periaatteen viisautta ei enää ymmärretä, vaan kaikki halutaan iästä riippumatta ajaa yhteen ja samaan koulurakennukseen – tämä nähdään ”kustannustehokkuutena ja laatuna”. Ehkä kamreerin päässä, mutta ei elävässä elämässä.

Jotain vinkkiä kannattaisi ottaa rakennuspuolelta siitä, minkälaiset seuraukset saattavat olla, kun tutkimatta ja ymmärtämättä menneiden sukupolvien ratkaisuja mennään muuttamaan hyväksi koeteltuja rakenteita ja toimintamalleja. Rakennusten energiatehokkuutta ja sisäilmaa parantamalla lähdettiin hakemaan miljoonien kustannussäästöjä – aiheutettiin miljardien eurojen kasvava kustannuspommi sekä kaikkialla näkyvät omituiset aaverakennukset, jotka nököttävät tyhjillään ja joissa kukaan ei pysty oleskelemaan. SOTE-puolelle aiheutettiin miljardimenot sairastuttamalla tuhannet ihmiset epäterveissä tiloissa ja ajamalla osa heistä ennen aikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Väitän, että elinkelpoisten koulujen lakkauttamisbuumissa on kysymys vastaavasta ilmiöstä.

Suuruuden ekonomiasta ja keskittämisen kulttuurista on tehty ideologia, jota sovelletaan kritiikittömästi kaikkeen toimintaan. Totalitarismin perinteiden mukaan ideologiaa ei saa epäillä, sitä ei saa tutkia, sitä ei saa nähdä muussa kuin kaiken pelastavassa valossa. Sen sijaan jos se olisi valittu käyttöteoriaksi, sen voima ja toimivuus varmistettaisiin koettelemalla sitä jatkuvasti kaikin tavoin ”polttamalla, hakkaamalla, upottamalla”, jotta se varmasti toimisi ja sillä saavutettaisiin juuri haluttuja tuloksia. Koululakkautuksia tai niiden talousvaikutuksia ei ole annettu tutkia. Tiedämme koululakkautusten seurauksista tänään saman verran kuin 25 vuotta sitten – eli emme mitään. Tutkimusaineistosta ei todellakaan nyt olisi pulaa.

Koululakkautuksilla on siis koko ajan väitetty olevan tärkeä merkitys kestävyysvajeen korjaamisessa ja säästöjen aikaan saamisessa. Kaikista koulutusmuodoista kuitenkin perusopetuksen menot ovat olleet eniten kasvussa: perusopetuksen käyttökustannukset oppilasta kohden ovat nousseet 25 vuodessa 113 %, lukion 88 % ja ammatillisen koulutuksen 59 %. Lasten korjaavalle psykososiaaliselle sairaanhoidolle ja muulle sote-puolelle aiheutettu räjähdysmäinen volyymikasvu ei ole em. luvuissa mukana. Koululakkautukset eivät varmastikaan selitä kaikkea kustannusnousua, mutta varmasti syy-seuraussuhde löytyy. Aiheutettujen vakavien seurausten vuoksi olisi kohtuullista vaatia Sailasta tai esimerkiksi Kuntaliittoa (joka yksisilmäisesti on propagoinut kuntien päättäjiä lakkauttamaan koulujaan) kertomaan väliaikatietoja näistä koululakkautusten säästövaikutuksista… vai jatketaanko ja odotellaan hissun kissun säästöjä vielä toiset 25 vuotta? Tämä monelle varmaan sopisi, sillä myöhemmin todistusaineiston hiipuessa voitaisiin spekuloida loputtomasti siitä, miten mahdottoman paljon kulut olisivatkaan kasvaneet, jos maaseutukouluja ei olisi lakkautettu.

Valitan pitkää tekstiä, mutta prosessikuvauksena po. asiasta tämänkin mittainen teksti on vielä hyvin tiivis. Lopuksi yritän avata vielä viimeistä ”salaisuuden verhoa”: Selitys saattaa nimittäin em. tahoilla olla, että ”säästövaikutuksia alkaakin tulla vasta pitkän ajan kuluttua”. Aivan. Tosiasiassa syy salailuun ja tutkimatta jättämisiin (so. pieni porukka on kyllä koko ajan tiennyt, että sinällään koululakkautukset eivät koulukuljetus- ja oppilashuoltomenojen kasvun vuoksi säästöjä tuo) kytkeytyy juuri tähän: maaseutualueiden perusopetuspalvelut ajetaan tarkoituksella niin huonoon tilaan, että lapsiperheiden on sieltä pakko lähteä – toisin sanoen ihmiset yritetään savustaa maaseudulta pois lasten asemaa heikentämällä. Tämän vuoksi asia on tabu (so. ihmis- ja perusoikeussyistä asiaa olisi mahdoton saada läpi virallisen ja legitiimin päätöksentekoprosessin kautta), ja se halutaan salata. Tämä on käsitykseni. Tällainen jesuiittamainen ja täysin suhteellisuudentajua vailla oleva toiminta on… no, mustaa. Suomea ei nosteta sillä, että väki ajetaan lämmittelemään yhden nuotion ympärille ja toisekseen mikään inhimillinen toiminta ei voi koskaan pitkään menestyä, jos sen takana ovat epäinhimilliset tai moraalisesti kestämättömät keinot. Kyllä, tiedossa on putinistinen miinavaara (joka puolestaan taas totalitarismin perintöä), eli kielletylle alueelle tunkeutujaa kohtaan saatetaan kohdistaa voimakas ja häpeämätön hyökkäys.

Totuuden nimessä on sanottava, että annan kyllä täyden tunnustuksen Sailaksen talous- ja finanssiasiantuntemukselle, mutta en siis pidä häntä minkään veroisena yhteiskuntavisionäärinä tai koulutusta koskevan talouden ja siihen liittyvien kausaliteettien ymmärtäjänä. Sailaksen visio ja toimintatavat tuovat mieleen Capran klassikkoelokuvan pankkiiri Potterin vision ja toimintatavat. Ei Potterkaan mitään painajaista ollut omasta mielestään alueelleen luomassa vaan ”uutta, uljasta maailmaa”. Opetustoimen tulee totta kai osallistua myös säästötalkoisiin, mutta ennen toimenpiteisiin ryhtymistä kannattaa perehtyä syvällisesti koulutuksen talouden lainalaisuuksiin, jotta ei pilattaisi tulevaisuuden tuotto-odotuksia eikä yhteiskunnan uusiutumiskykyä. Kun roolit vaihtuvat ja seteli alkaa viedä ihmistä, kurjuus ja kulut alkavat lisääntymään.

Suurimpana kasvattajaihanteena pidetään yleisesti vanhempaa, joka taistelee ”kuin leijonaemo pentujensa puolesta”… toiminta on kyllä ihailtavaa, mutta mitään ainutlaatuista siinä ei ole, koska kysymyksessä on ainoastaan ”omat pennut”. Lähes kaikki eläimet ovat samalla lailla uhrautuvia omien jälkeläistensä puolesta. Ne toimivat täysin vaistonvaraisesti eivätkä edes muuta voisi. Ainoastaan ihmisellä on ymmärryksensä vuoksi mahdollisuus oivaltaa kaikkien keskinäinen yhteys ja kantaa vastuunsa muidenkin kuin vain omien lastensa hyvinvoinnista. Ihmis- ja perusoikeussopimukset ovat lähteneet tältä pohjalta. Tämä on kestävä pohja hyvinvointiyhteiskuntamme turvaamiselle. Jos keskuksissa asuvat aikuiset eivät puolusta myös vähemmistöalueiden lasten perusoikeuksia, on peli näiden lasten osalta pelattu.

Kari Lehtola
Mikkeli"

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Viisaita ajatuksia. Osa 22. Erityisopettaja Kirsi Ihalaisen 10 pointtia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin elokuun puolivälissä  tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 22 esittelen tänään helsinkiläisen erityisopettajan Kirsi Ihalaisen. Kirsi valmistui vuonna 1981 luokanopettajaksi ja vuonna 1989 erityisopettajaksi. Hän on myös  OAJ:n valtuutettu ja luottamusmies.

Kirsin pointit

1. Koko maan kaikissa kolkissa on tähän saakka löytynyt viisasta osaavaa ja taitavaa kouluväkeä. On pidettävä huolta, että jatkossakin on näin ja alueellinen eriarvoisuus koulutuksen sisällöissä tai saatavuudessa ei lisäänny. Koulutukseen kohdistuvat leikkaukset eriarvoistavat alueellisti sekä opiskelijoita, että opetuksen ammattilaisia. Mikään ei tuota yhtä varmasti eriarvoisuutta kuin koulutuspalvelujen heikentäminen.

2. Oppilaiden oikea osallisuus mahduttaa mukaan kaikenlaiset oppijat omine vahvuuksineen ja tuen tarpeineen. Koulu on ennen kaikkea lasten, nuorten ja oppilaiden toimintaympäristö. Oppilaslähtöisyys tai sen puute paistaa läpi heti koulun ovesta sisään astuttaessa.

3. Oppilaan ohjaaminen on kaikkien koulun aikuisten tehtävä. Oppilaan koulupolku ei pääty peruskoulun suvivirteen yhdeksännellä luokalla. Valinnoissa voi tehdä virheitä - se sallittakoon. Oppilaan ohjaamisen velvollisuus voisi jatkua peruskoulun päättymisen jälkeen siinä koulussa, jossa päättötodistus on kirjoitettu. Nuoren turvaverkon rakentaminen tuttujen aikuisten ja palvelupisteiden helpottaa avun pyytämistä kiperissä tilanteissa.

4. Hallintokuntien rajat ylittävän yhteistyön raja-aidat on kaadettava. Kun löytyy toimivia pedagogisia malleja tai ratkaisuja yhdistämään sosiaalitoimen, nuorisotoimen, terveydenhuollon ja koulun yhteistyötä oppilaiden hyväksi, byrokratia väistyköön. Harvoin on kyse isoista rahoista ja yksittäisten hankkeiden laajentumisuhka harvoin todellinen.

5.Erilaisilla pedagogisilla malleilla ja koulujen omaleimaisuudella mahdollistetaan uuden OPS:n  mukainen pedagoginen kehittyminen ja muutos. Kaikkien koulujen toiminnan ei tarvitse olla samanlaista tai noudatella samoja kaavoja. Erilaisuus on rikkaus.

6. Jos haluat oppia jonkun uuden taidon, opetusmenetelmän tai asian tai pedagogisen menetelmän, opeta se toiselle opettajalle. Tätä viisautta voisivat kehittäjärehtorit käyttää sitouttaessaan opettajia uuden opetussuunnitelman käyttöönottoa. Opettajat jakavat mielellään ja avosylin sen, mitä itse osaavat.

7.Koulussa opettajilta edellytetään usein projektin johtamistaitoja suhteessa toisiin aikuisiin ja kollegoihin. Näitä taitoja ei välttämättä ole luontaisesti kaikilla opettajilla, mutta ne on helppo omaksua hyvällä ohjauksella. Opettajat kasvavat tässä tehtäviensä tasolle, jos heille annetaan valtuudet kehittää ja kehittyä.

8. Yhteisopetusta, pariopetusta tai kollegiaalista tukea on vaikea lähteä toteuttamaan ilman selkeää pedagogista melko konkreettista päämäärää tai tehtävänantoa. Tehtävän antajalla – Koulun johtajalla, pedagogisella eteenpäin viejällä - on oltava näkemys siitä, mihin pyritään. Lisäksi pedagogisen johtajan on kyettävä organisoimaan työyhteisö niin, että kaikkien osaaminen otetaan käyttöön ja tulee näkyviin. Turhautunut opettaja ei anna työpanostaan koulun kehittämiseen ja on esteenä toistenkin eteenpäinmenolle.

9. Kiitoksella ja oikealla palautteella esimiehet kouluissa ja kouluhallinnossa saavat alaisensa ihmetekoihin suomalaisen koulun puolesta. Tämä ei tarkoita sitä, että vääryydet ja epäasiallinen ammattiin kuulumaton toiminta sivuutetaan, siihen on puututtava asiallisesti.

10. Työssä jaksaa, jos tehtävät ovat oikean kokoisia ja tavoitteet saavutettavissa. Esimiehen palaute tehdystä työstä on työssäjaksamisen ydin. Tätä tehtävää ei esimies voi kiertää tai delegoida kenellekään toiselle. Jokaisen työyhteisön jäsenen tulee tulla kuulluksi ja nähdyksi ammattiroolissaan.

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Viisaita ajatuksia. Osa 21. Markku Pelkosen pointit

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin elokuun puolivälissä  tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 21 esittelen tänään lahtelaisen Markku Pelkosen. Hän on omien sanojensa mukaan opettaja, norssin paha poika ja digitekemisen lapiomies. Markun mukaan oppimisen digitalisaatio muovaa tapaamme hahmottaa ympäröivää maailmaa ja vaikuttaa tapaamme jäsentää opetusta, oppimista ja oppimistilanteita. Kaiken #digittämisen keskellä on kuitenkin hyvä ottaa hetki happea ja muistaa, ettei kaikkea tarvitse keksiä uudelleen.

Tässä Markun kuusi perusviisautta


1.    Kouluissa tapahtuva oppiminen on tehokkaimmillaan kun ymmärretään oppimisen tavoitteet (oppija, ope) ja osataan vaiheistaa ja sosiaalista oppimistilanteita. Kaikki mikä näyttää erilaiselta ja mielenkiintoiselta ei välttämättä ole tehokasta tai edes eettistä. Muista perusdidaktiikka, mutta älä ole sen orja. Älä rajaa oppimista kouluun. Hyödynnä teknologian tarjoamat mahdollisuudet ja laajenna oppilaiden oppimaisema koulun ulkopuolelle.
2. Haasta  asiantuntijoita ja kollegojasi ja huomaat, että yhä harvempi ymmärtää miten digitalisaatio muuttaa maailmaa. Muista toki, että suurin osa suomen digiguruista ja viisaista on puhunut ITK-päivillä eri termein ja eri asioista vain muutama vuosi sitten. Kysy heiltä mitä ovat oikeasti saaneet aikaan. Haasta osaajia ja vaadi selkokielisiä vastauksia!
3.  Walk-the-Talk & haasta itseäsi. Jos et itse suostu käyttämään digityövälineitä oman ammatillisen kehittymisen tukena, niin miten innostat omat lapsesi tai oppilaat samaan?
Näytä esimerkkiä, johda ja jaa tietoa onnistumisistasi.
4. Älä unohda sisältöjä. Laadukkaan ja merkityksellisen sisällön rooli kasvaa digitalisaation edetessä. Sisältö toki muuttaa muotoaan, mutta osaatko sanoa miten? Kirja ei katoa, mutta tapa jolla kirjaa käytetään muuttuu. Lyödäänkö vetoa? PS. Joko luit uuden opetussuunnitelman? Osaatko sanoa miksi se tulee nopeuttamaan muutosta?
5. Vältä tuuliviirin roolia. Kaikki missä lukee "pedagoginen" ei ole laadukasta, mielekästä tai edes toimivaa. Suomessa on eniten verkkopedagogeja maailmassa (epävirallinen tieto) mutta hiihdämme oppimisen digitalisaatiossa jälkijunassa.  Puheeksiottamisen paikka? Mikä on rehtoreiden rooli oppimisen muutoksessa? Missä on tämän hetken pedagoginen johtajuus?
6.  Muista: Jos oppiminen on sinulle intohimo ja jatkuva kiinnostuksen kohde, et voi epäonnistua. Muista myös, että jos uskot pelkästään opettamiseen, niin  digitalisaatio saaattaa järjestää tiellesi muutaman kepposen. Trick or treat. Voimaa digivääntöön kaikille!

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Viisaita ajatuksia. Osa 20 Jasminiitta Lumpeen pointit

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin elokuun puolivälissä  tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 20  esittelen tänään espoolaisen luokanopettaja Jasminiitta Lumpeen kuusi pointtia. Hän on  kaksoiskelpoinen luokanopettaja ja kuvataideopettaja sekä  kaupunginvaltuutettu.

Jasminiitan kuusi pointtia

1. Opettajille tarjolle paljon ja monipuolisesti uuden opetussuunnitelman mukaista koulutusta!


2. Lapset ja nuoret tarvitsevat konkreettisia kokemuksia ja elämyksiä. Leikkiä, luovuutta, draamaa, taidetta, kädentaitoja, kokeilemista ja retkiä.  Kulttuuri- ja liikuntapolku Kulps! on pidettävä voimissaan ja yhteistyökanavia tarvitaan lisää. Olisi mahtavaa, jos Espoolla olisi koulujen tarpeisiin yhteistyömaatiloja lehmineen ja kanoineen.

3. Ruutuajan lisääntyessä on tärkeää huomioida lasten ja nuorten motorisen kehityksen ja fyysisen hyvinvoinnin edistäminen kaikessa toiminnassa ja oppimisympäristöjen suunnittelusta.

4. Riittävästi resursoidut perheiden tukipalvelut ja oppilashuolto ovat jouhevan koulutyön kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Annetaan opettajille työrauha keskittyä osaamisensa ydinalueisiin ja oppilaiden kanssa toimimiseen.


5. Kouluarjen toimivuutta lisäisi, jos siisteydestä, kunnostustöistä ja vahtimestarintehtävistä vastaavien henkilöiden esimies olisi koulun rehtori. Työnjaon tulisi olla joustavasti koulukohtaisesti sovittavissa.  Kaikkien koulussa työskentelevien aikuisten roolin keskiössä pitäisi olla lasten- ja nuorten hyvinvoinnin, kehityksen ja oppimisen tukeminen. 


6. Korjausta vaativat koulurakennukset tulee remontoida kuntoon nopeutetulla aikataululla. Koulurakennusten kuntoa on seurattava asianmukaisesti ja tarpeelliset korjaukset on tehtävä ajallaan.

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Viisaita ajatuksia. Osa 19. Raimo Hautanen

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin elokuun puolivälissä  tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 19 esittelen tänään seinäjokelaisen Raimo Hautasen ajatuksia koulun tehtävästä ja kasvatuksesta.
Näin hän kuvailee itseään:  " Olen Seinäjoella työskentelevä rehtori, joka aloitti opettajanuransa tasan 40 vuotta sitten. Toki tuohon neljään vuosikymmeneen mahtuu työn lisäksi opiskelua ja toimittajan pätevyyden hankkiminen työharjoittelun kautta." Raimo on ollut mm. Luokanopettaja-lehden päätoimittaja ja useiden lehtien taidekriitikko.

Raimon 6 pointtia

1. Koulu on tehty oppimista varten. Rehtorit, koulusihteerit, laitoshuoltajat ja opetuspäälliköt turvaavat koulun tärkeimmän tapahtuman: Oppilaan ja opettajan vuorovaikutustilanteen. Kaikki byrokratia ja apuammatit ovat olemassa opettajan ja lapsen kohtaamista varten.
2. Yhteiskunta ja siihen kuuluva koululaitos on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Syrjäytymisvaarassa olevat lapset pitää vetää takaisin rekeen. Siinä tarvitaan vankkaa ja tiivistä yhteistyötä kotien sekä sosiaali- ja perhetyön kanssa.
3. Yhteistyö oppilaiden huoltajien ja opettajien kesken on tärkeää. Ikävätkin asiat on helpompi selvittää, kun huoltajat ja opettajat tuntevat toisensa ja arvostavat toisiaan. Vapaamuotoisissa tapahtumissa, kuten retkillä ja myyjäisissä opimme tuntemaan toisiamme.
4. Kouluyhteisön hyvä henki heijastuu ympäristöönsä. Erilaisuutta ja kriittisyyttä tarvitaan, mutta ei veneenkeikuttajia.
5. Uusi opetussuunnitelma kertaa ja kirkastaa vanhoja ja hyväksi todettuja opetusmenetelmiä. Niitä on aina kirjattu suunnitelmiin, mutta nyt ne pitää ottaa käyttöön.
6. Lisätkäämme koulun arkeen myönteisyyttä ja välittämistä. Niillä karkotamme vihan ja kateuden.

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Viisaita ajatuksia. Osa 18. Kirsi Kolun 6 pointtia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin toissa viikolla tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 18 esittelen tänään vantaalaisen aluepäällikön Kirsi Kolun ajatuksia. Kirsi kuvailee itseään  vantaalaisen perusopetuksen sekatyöläiseksi. Takana on 10 vuotta luokanopettajana (josta osa ohjaavana opettajana ja kehittämiskonsulttina open työn ohella), 20 vuotta rehtorina (josta kolme vuotta yhdysrehtorina ja viisi aluerehtorina), kolme vuotta aluepäällikkönä (josta reilut puolivuotta vs. opetuspäällikkönä).  Ja sitten vielä  koulutushommia.


Kirsin pointteja

1. Olemme samassa veneessä: oppilaat, opettajat, huoltajat, hallinto, luottamusmiehet, yhteistyökumppanit. Miksi ajoittain tuntuu kuin tämä unohtuisi? Lasten oppimisen ja kasvun tukeminen on kaikkien meidän yhteinen juttu, sitä voimme auttaa vain hyvällä yhteistyöllä. Ei se aina helppoa ole, mutta ei odoteta toisiltamme mahdottomia. Hyväksytään omat ja toisten puutteet ja tehdään aidosti parhaamme ja luotetaan, että toisetkin tekevät.
2. Kouluun ei sovi vain yhden totuuden toitottaminen. Uusista asioista, vaikkapa nyt digiloikasta, puhutaan niiden tullessa suurilla kirjaimilla. Hyvä pedagogi ymmärtää poimia uudesta sen, mikä lapsille on tarpeen. Erinomainen pedagogi ymmärtää uuden tullessa jättää myös jotakin vanhasta pois. Koulun pitää olla edelläkävijä ja saman aikaan muistaa perinteiden koossapitävä voima.
3. Opettajat osaavat ja haluavat tukea vaikeassakin tilanteessa olevia lapsia. Kaikille lapsille se tuki ei vaan riitä. Osa lapsista tarvitsee sen lisäksi myös muuta apua ja tukea. Nämä haasteet ratkeavat vain koulun ja sosiaali- ja terveystoimen entistä tiiviimmällä yhteistyöllä.
4. Opettajalla on ja tulee olla pedagoginen vapaus. Opettajalla on siis vastuu ja vapaus valita menetelmät, jotka ovat OPS:n mukaisia ja tukevat oppilaan/oppilaiden oppimista ja kasvua. Opettajien välinen yhteistyö ei sitä rajoita, vaan tuo siihen uuden ulottuvuuden ja mahdollisuuden täydentää käytettävissä olevia keinoja.
5. Opettajaurani alussa rehtorini sanoi, että rehtorin työ on turhaa, jos sillä ei ole vaikutusta oppilaisiin. Se on juuri niin. Oikeudenmukainen ja kannustava johtaminen on kouluyhteisön hyvinvoinnin perusta. Rehtorin tehtäväkenttä on paisunut aikalailla. Jotta rehtorit jaksaisivat tulevaisuudessakin kehittää ja kannustaa, pitäisi työnkuvasta ja vastuista aloittaa pikimmiten vakava keskustelu.
6. Vuodesta 1983 saakka olen odottanut (ja jotain yrittänyt tehdäkin) kahta asiaa: uudenlaista opettajien työaikaa ja arvioinnin muuttumista oikeasti arvostelusta oppimista ohjaavaksi arvioinniksi. Odotan edelleen…

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Viisaita ajatuksia. Osa 17. Jorma Kuuselan 7 pointtia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin toissa viikolla tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 17 esittelen tänään vihtiläisen Jorma Kuuselan ajatuksia. Jorma jäi jokin vuosi sitten eläkkeelle opetushallituksen erikoistutkijan tehtävästä. Väitöskirjansa hän teki oppilaiden ajattelun kehittämistä. Hänellä on hyvin monipuolinen kokemus suomalaisesta koulusta Yläluokkien erityisopettajana,  osa-aikaisena matematiikan aineenopettajana, harjoittelukoulun  alaluokkien erityisopettajana  ja osa-aikaisena luokanlehtorina,  erityisopettajan koulutuslinjan opettajana ja tutkijana. Ennen luokanopettajaopintoja on hän ruotsinsuomalaisten lasten opettajana. Hän ehti olla myös kaksi kautta sivistyslautakunnassa ja lukion johtokunnan puheenjohtajana.

Jorma Kuuselan 7 pointtia

1. Terveellisen ja turvallisen oppimisympäristön varmistaminen.

a. Home‐ ja sisäilmaongelmat vihdoinkin hallintaan
b. Yhtenäinen laatusivu  jokaiselle koululle, joista käy ilmi esimerkiksi 

• Koska sisäilman laatu on tarkistettu   

• Mikä on tulos   

• Mihin toimenpiteisiin on tarvittaessa ryhdytty 

• Oppilashuoltopalvelujen saatavuus

• Terveydenhoito ja psykologipalvelut 

• Kuraattori

• Oppimisen tuki

2. Opsin yleisen osan keskeisten kohtien avaaminen jaetun yhteisen käsityksen saavuttamiseksi avaintaitojen monitulkintaisista käsitteistä ja opetuksen painoalueista niiden saavuttamiseksi. Painoalueiksi valitsisin ainakin seuraavat:

a. Oppimaan oppiminen

• Mitä se on?
• Miten siihen päästään?

b. Opetuksen eheyttäminen ja monialaiset oppimiskokonaisuudet

• Mihin tällä pyritään?
• Ovatko ”teemat” ulkoisia (tyyliltään ”metsä”) vai oppilaan ajattelun kehitystä tukevia (tyypiltään ”luokittelu”)?
• Aineiden integrointia tukevat selkeät ja konkreettiset suunnitelmat

c. Miten arviointi saadaan tukemaan avaintaitojen saavuttamista?

3. Arvioinnin pelisääntöjen selkeyttäminen tarvittaessa koulujen ja kuntienkin välisellä yhteistyöllä.

a. Käsitteellinen selkeys muodosta ja tehtävistä 

• Formatiivinen vs. summatiivinen
• Yläluokilla summatiivisen arvioinnin selkeyttäminen ja toistakymmentä vuotta sitten havaittujen systemaattisen vääristymän oikaiseminen reilujen ja realististen jatkokoulutusmahdollisuuksien takaamiseksi.

4. Opettajien täydennyskoulutukseen panostaminen.

5. Rehtorille mahdollisuus toimia koulun pedagogisena johtajana sen sijaan, että aika kuluisi niihin töihin, jotka kanslisti tekisi huomattavasti tehokkaammin huomattavasti pienemmällä palkalla.

6. Kaikilta turhan dokumentoinnin ja ”paperityön” minimoiminen, erityisesti erityisopettajilta ja rehtoreilta.

7. Pitkäjänteinen kehittäminen ja tietoinen irtautuminen hankekulttuurista.

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Viisaita ajatuksia. Osa 16. Pia Kaspin viisi pointtia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin toissa viikolla tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 16 esittelen tänään espoolaisen erityisopettaja Pia Kaspin ajatuksia. Hänellä on muuten synttärit tänään.

Pian 5 pointtia

1. Aikuisilla on halutessaan kyky nähdä lasten ja nuorten ymmärryksen taakse. 
Turvallisten aikuisten myötävaikutuksella lapset ja nuoret oppivat tunnistamaan ja hyväksymään sekä vahvuutensa että vaikeutensa. Omiin taitoihin uskomalla ja luottamalla myös haasteista on mahdollista selvitä, opiskelussa ja elämässä. Meillä kaikilla on mahdollisuus auttaa oppilaitamme nousemaan siivilleen. Parhaiten se onnistuu uskomalla heistä enemmän, kuin mitä he vielä ovat. 


2. Omaan tulevaisuuteen vaikuttamisen halu ohjaa opiskelua parhaiten.
 Arvioidaan yhdessä lasten ja nuorten kanssa heidän omaa näkemystään oppimansa riittävyydestä pitkällä matkalla kohti tulevaisuutta. Annetaan heidän itsensä kertoa, missä tarvitsevat apuamme, mitä haluavat oppia ja missä tuntevat jo olevansa riittävän hyviä. Oppiminen ja opetuksen suunnittelu helpottuu, kun kumpikin osapuoli tietää mitä tehdä, millä aikataululla, miten ja miksi.


3. 3. Pedagoginen uusiutuminen on yhteinen asia.
Täydennyskoulutukseen osallistuminen ei aina ole taloudellisesti tai ajankäytöllisesti mahdollista, vaikka halua siihen laajasti onkin ja oppiminen ja opetuksen suunnittelu helpottuvat. Otetaan työyhteisön monipuolinen osaaminen kaikkien käyttöön järjestämällä koulun sisäistä koulutusta. Suunnitellaan ja toteutetaan uuden opetussuunnitelman mukaisia oppimisprosesseja yhdessä, käytetään luovuuttamme mielekkäiden kokonaisuuksien luomiseksi oppiainerajat unohtaen.
 Ammatillisen kasvun tueksi tarvitaan kollegiaalista keskustelua.
Jokainen opettaja kaipaa työuransa aikana ajatustenvaihtoa kollegoiden kanssa. Vain harvoin pedagogiselle keskustelulle kuitenkaan on aikaa. Luodaan mahdollisuuksia vertaismentoroinnille ja  työnohjaukselle ajankäyttöä joustavasti organisoimalla.


4. Tuen portailla liikkumiseen voi suhtautua toisinkin.
 Kohdennetaan koulukohtaisesti kolmiportaisen tuen resurssit tarkoituksenmukaisesti työyhteisön vahvuudet huomioiden. Annetaan osa-aikaisen erityisopettajan aikaa alkuopetuksessa suoraan tuen tarpeessa oleville oppilaille. Siirretään painopiste kolmannella ja neljännellä luokalla opettajan konsultointiin ja tukemiseen eriyttävän materiaalin ja toimintamallien yhteisellä suunnittelulla. Otetaan viidennellä ja kuudennella luokalla erityisopettaja yhteis- ja samanaikaisopettajaksi. Tehostetaan resurssien mielekästä käyttöä sijoittamalla äidinkielen ja kirjallisuuden, matematiikan sekä kielten tunnit mahdollisuuksien mukaan palkkeihin luokka-asteen sisällä. Pyritään toimimaan joustavasti yhteistyössä eri ammatti- ja hallintokuntien kanssa oppilaan ja perheen tarpeiden määrittelemällä tavalla.

5. Läsnäoloa ja aitoa välittämistä ei koskaan voi saada liikaa.
Oppilailla on oikeus taukoihin oppituntien välillä, ja me opettajat olemme heitä varten myös silloin. Välitunneilla ja siestoilla moni yksinäinen kaipaa kuulluksi tulemista, ja useat tarvitsevat ohjausta, tukea ja valvontaa sosiaalisissa tilanteissa. Ollaan siis olemassa heille kaikin aistein koko koulupäivän ajan ja varataan aikuisten yhteiset ajat iltapäiviin.


Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Viisaita ajatuksia. Osa 15. Kai-Ari Lundellin 6 pointtia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin toissa viikolla tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Nyt ollaan päästy jo numeroon 15. Esittelen tänään  vantaalaisen juuri eläkkeelle siirtyneen luokanopettajan Kai-Ari Lundellin 6 pointtia. Kai-Ari  on monelle tuttu somevaikuttaja, bloggaaja ja vuoden luokanopettaja vm. 2013. Kai-Arin blogi löytyy osoiteesta http://www.properuskoulu.net

Kai-Arin kuusi pointtia

1. Peruskoulun resurssit on palautettava. Kaikki esikouluun ja peruskoulun alaluokille suunnattu raha tulee myöhemmin moninkertaisesti takaisin. Ennaltaehkäisy on inhimillistä ja humaania toimintaa.

2. Inkluusio on julkista heitteillejättöä. Erityiskoulujen ja -luokkien alasajo on ollut hyvin lyhytnäköistä toimintaa. Erityistukea ei ole riittävästi tai sitä ei ole ollenkaan. Kaikista lapsista on huolehdittava. Opettajat on jätetty yksin. Säästökeinoista inkluusio on iljettävin.

3. Suomeen ei tarvita enää yhtään homekoulua. Koulurakennusten säännöllisistä korjauksista säästäminen on silkkaa typeryyttä. Yksikin homeelle altistunut lapsi tai opettaja on liikaa.

4. Peruskoulun luokkakoot on säädettävä lailla. Nykyluokat ovat hyvin heterogeenisia. Sopivat maksimiluokkakoot ovat: 1-3 luokat 18 oppilasta, 4-9 luokat 20 oppilasta. Pienessä ryhmässä voidaan paremmin keskittyä myös syrjäytymisen ehkäisyyn.

5. Opettajien pedagogiseen vapauteen ei saa kajota. Opettaja on koulun asiantuntija ja dynamo. Opettajuuden alentaminen on säälittävää. Opettajarekisteri on rakennettava pikimmiten.

6. Miesopettajia on saatava peruskouluun tavalla tai toisella. Mieskato on ollut hirvittävää. Yhdenvertaisuus kärsii, lapsilla on oltava oikeus myös miesopettajiin. Paras lääke mieskatoon on palkkauksen reipas kohentaminen.

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Tule mukaan parveen pohtimaan koulupolitiikkaa!

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Olen avannut  blogissani  sarjan blogilastuja, johon kokoan ehdotuksia siihen, miten  ennenmuuta kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Sarjassa julkaistaan yksi blogilastu/päivä. Jokainen saa puhua omalla tavallaan. Sarjan idea perustuu ns. parviälyyn, jossa uskotaan että kokonaiskuva  lähestyy todellisuutta sitä mukaa, mitä erilaisempia näkemykset ovat. Tervetuloa  kirjoittamaan oma listasi. Tai kommentoimaan rohkeasti muiden pointteja. Tähän mennessä viisaita ajatuksia ovat esittäneet Rauno Haapaniemi, Heli Haaro, Olli- Pekka Hiipakka, Marle Himberg, Marko Jokinen, Pia, Kaspi. Timo Kettunen, Sari Karjalainen, Kari Kinnunen, Kirsi Lindoos, Kai- Ari Lundell, Antti Piiroinen, Aki Saariaho, Matti Sippola, Arja Susi, Lea Tornberg.

SEURAAVAT pointit on luettavissa joka aamu klo 00.05.

Viisaita ajatuksia. Osa 14. Kirsi Lindroosin 6 pointtia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin toissa viikolla tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 16 esittelen tänään todella monelle tutun Kirsi Lindroosin 6 pointtia. Kirsi Lindroos on toiminut opettajana, rehtorina, koulutoimen-johtajana, kuntien sivistystoimen edunvalvojana Kuntaliitossa, OKM:ssä johtajana, OPH:ssa pääjohtajana, Pariisissa Suomen edustajana OECD:n ja Unescon koulutusalalla ja parhaillaan EU Twinning-hankkeen vetäjänä Kosovossa.

Suomeen ja johtajan tehtävää hoitamaan OKM:ään hän palaa näillä näkymin vuoden 2017 tammikuussa yli kahdeksan ulkomaan missiovuoden jälkeen.

Kirsti Lindroosin 6 pointtia kansalaisten laadukkaan koulutuksen ja sivistyksen varmistamiseksi

1. Koulutus ja tutkimus valtion ja kuntien ykkösprioriteetiksi! Rankat resurssileikkaukset on peruttava. On ymmärrettävä, että koulutuksessa kyse ei ole vain ihmisten tärkeästä osaamisen ja sivistyksen korkean tason saavuttamisesta vaan myös kansalaisten terveydestä ja laajasti hyvinvoinnista, johon koulutuksen keinoin positiivisesti vaikutetaan. Koulutuksen ja tutkimuksen merkittävyys tulee näkyä niille osoitettuina voimavaroina ja toimintamahdollisuuksien turvaamisena konkreettisesti. Kehitysmaissa viesti meiltä ”kehittyneiden” maiden edustajilta on aina selvä: koulutus on yhteiskunnallisen kehityksen ehto. Suomessakin asia kannattaa ottaa todesta joka hetki.

2. Kuntien on otettava kokonaisvastuu laadukkaista koulutus- ja sivistyspalveluista vauvasta ikäihmisiin! Yksin tai yhdessä naapurikuntien kanssa. Alueelliset sivistyspoliittiset ohjelmat laadintaan ja toimeenpanoon, varhaiskasvatuksesta perusopetuksen kautta toiselle asteelle ja vapaaseen sivistystyöhön, eri ikäisten ja eri elämänvaiheessa olevien kuntalaisten parhaaksi. Ennakkoluuloton eri koulumuotojen välinen yhteistyö tarjoaisi lisäarvoa ja rikastaisi kansalaisten oppimisympäristöä. Samoin formaalin ja non-formaalin koulutuksen välinen yhteistyö.

3. Kaiken toiminnan lähtökohdaksi oppilas ja opiskelija! Tämä näkökulma muuttaa radikaalisti opetusmenetelmiä, oppimateriaalia, oppimisympäristöjä... eikä kaada oppimista yksin oppilaan vastuulle. Tarvitaan välittävää opettajaa, joka niin opettaa, ohjaa, tukee ja on viisas aikuinen muutenkin. Sekä tietysti vanhempien vastuuta lapsesta. Tämän hetken paradoksi on uusi hieno opetussuunnitelma, joka tavoitteiltaan ja toimeenpanohaasteiltaan hipoo vuorenhuippuja, kun arkitodellisuudessa rämmitään yhä syvemmällä suossa säästöjen ja leikkausten syövereissä, eikä sitä monipuolisisuutta, jota opetussuunnitelma edellyttää toteutuakseen, saavuteta nykyisillä eväillä millään.

4. Koulutussektorilla on huolehdittava siitä, että kaikilla tasoilla toimivat vahvat, vastuunsa kantavat, osaavat johtajat! Muutosjohtajuus ei ole helppoa, mutta se on välttämätöntä. Oppivan organisaation idean toteuttamisen ei luulisi olevan vaikeaa opettamisen ja oppimisen asiantuntijoille. Siitähän koulutusalan työyhteisöissä tulisi olla kyse. Johtajien jaksamisesta ja koulutuksesta on huolehdittava. Onneksi arjen kiireiden keskellä esim. mentoroinnille ja verkostoyhteistyölle on olemassa monet työkalut ja menetelmät.

5. Opettajien koulutuksen korkeasta tasosta on huolehdittava! On sitten kyse peruskoulutuksesta tai täydennyskoulutuksesta. Vastuu on niin opettajankoulutuksen järjestäjillä kuin koulutuksen ylläpitäjillä, joiden on huolehdittava työssä olevien opettajien pääsystä koulutukseen.

Kasvatustieteellisten tiedekuntien resursoinnin on oltava niin korkealla tasolla, että opettajiksi opiskelevien on käytännössä saatava tiedot ja taidot modernille koulunpidolle ja opettamiselle ja oppilaantuntemukselle. Sekä eväät omasta kehittymisestään huolehtimiselle. Kosovossa opettajan on joka viides vuosi osoitettava pätevyytensä jatkaa työssään osallistumalla vuosittain riittävään määrään täydennyskoulutusta ja osoittamalla päivitetyn ammattiosaamisensa. Mikä voisi olla Suomen malli?

Koulutusalan tutkimuksen voimavarat ovat kansainvälisessä vertailussa olleet aina minimaaliset. Jatkossa eivät senkään vertaa. Tämän ”omaan jalkaan” ampumisen on sellaisella tulevaisuussektorilla kuin koulutus ja tutkimus! loputtava.

6. Mikään ei voi olla yhteiskunnassa tärkeämpää kuin lasten ja nuorten hyvinvointi!  Kouluissa on oltava sellaiset olosuhteet ja oppimisympäristöt, että oppiminen onnistuu erilaisilta lapsilta ja nuorilta. Koulutyön on oltava mahdollisia oppimisen ongelmia ennaltaehkäisevää ja innostavaa ja turvallista. Opetusryhmien on oltava kooltaan sellaisia, että yhdessä ja yksin työskentely onnistuu. Ja erityistä tukea on sitä tarvitsevalle oppilaalle oltava tarjolla. Opettajien on oltava osaavia ja oppimateriaalien asianmukaisia. Oppilashuollon on toimittava, sisäilman on oltava terveellistä hengittää ja kouluruoan on oltava ravitsevaa.

Tällä hetkellä liian usein nämä arjen asiat ovat lasten ja nuorten elämässä ihan toisin päin. Kuunnellaan heitä ja otetaan opiksi!

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Viisaita ajatuksia. Osa 13. Antti Piiroisen 7 pointtia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin toissa viikolla tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Nyt ollaan päästy jo numeroon 13. Esittelen tänään Espoossa opettavan Antti Piiroisen  7 pointtia.

Antti on kielten lehtori, Espoon yläkoulujen luottamusmies ja OAJ:n Espoon ja Kauniaisten paikallisyhdistyksen puheenjohtaja ja OAJ pääkaupunkiseudun alueyhdityksen YSI-jaoston jäsen.

Antin 7 pointtia

1. Lisää tietotekniikkaa kouluihin. Digiloikka ei onnistu, jos laitteet eivät ole ajan tasalla.
2. Vähemmän byrokratiaa ja opettajille enemmän aikaa toimia oppilaiden parissa. 
3. Kouluviihtyvyyden kannalta on olennaista, että kouluissa oppilaat järjestävät opettajien avustuksella erilaisia teemapäiviä ja siellä toimii erilaisia oppilastiimejä (mm. liikunta- , ympäristö- , kansainvälisyystiimi). YT-aika ei saa kulua kokonaisuudessaan opettajakunnan yhteisiin suunnittelu- ja kehittämisiltapäiviin.
4. Sisäilmaongelmaiset koulut peruskorjattava perusteellisesti. Asia on jo saanut suurta huomiota mediassa, mutta on edelleenkin äärimmäisen tärkeä ja ajankohtainen.   
5. Monipuolinen kielivalikoima. Harvinaisia kieliä (mm. saksa, ranska, venäjä) on tarjottava joka kunnassa A-kielenä ja kieliryhmien oppilasmäärä, jolla ryhmä perustetaan, on pidettävä matalana. 
6. Koulujen kansainvälistämiseen lisää resursseja. 
7. Kädentaidot kunniaan. Digihuumassa ei saa unohtaa käsitöiden merkitystä. Nuoren kasvun kannalta monipuolisten taitojen kehittäminen on tärkeää. Materiaalihankintarahoitus on pidettävä riittävällä tasolla.

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Viisaita ajatuksia. Osa 12. Marle Himbergin herätteleviä ajatuksia

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin toissa viikolla tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Numerolla 12 esittelen tänään rehtori Marle Himbergin ajatuksia. Marle on Suomen kristillinen yhteiskoulun rehtori. Koulu toimii Kaarinassa. Titteli ei kerro työnkuvan monipuolisuutta, sillä tuossa koulussa toimenkuvaan kuuluu  esi- ja perusopetuksen, lukiokoulutuksen ja  yläkoululaisille ja lukiolaisille tarkoitetun asuntolatoiminnan johtaminen. Harrastuksenaan Marle rehtoroi vielä Toivonlinnan avointa musiikkiopistoa, joka toimii yhdistyspohjalta.

Tässä Marlen ajatuksia

Ilman kuntatason tukea muuttuneiden opetussuunnitelmien toteutus jää puolitiehen

Uudet opetussuunnitelmat ovat hienosti rohkean idealistisia. Nyt tarvittaisiin vielä samaa otetta koulutoimen tasolla toiminnan jatko-organisoimiseksi enenevässä määrin uudensuuntaisesti. Tärkein kysymys lienee: “Minkälainen  fyysinen, sosiaalinen ja henkinen ympäristö sekä toimintakulttuuri tukisi toteutusta omassa kunnassa parhaiten?”

Toivon oman kouluni - Suomen kristillinen yhteiskoulu - tarjoaman esimerkin herättelevän ajatuksia eri mahdollisuuksista. Sovellus ei olisi toteutunut ilman ylläpitäjän myötävaikutusta ja panostusta, sekä pitkäjänteistä toimintaa alkaen aina vuodesta 1932 lähtien. Kukaan ei tosin arvannut, että kasvatusfilosofiaamme parhaiten yhteensopiva valtakunnallinen opetussuunnitelma astuisi voimaan juuri vuonna 2016! Kuntien rooli onkin erityisen tärkeä mahdollistajana ja jatkuvuuden turvaajana. Mikään kovin uusi ja ainutlaatuinen sovelluksemme ei tietenkään ole, koska opettamisen historia on pitkä ja monenlaista on ehditty siinä ajassa kokeilla Suomessa ja maailmalla.

Kasvatusfilosofiaamme on aina kuulunut aitojen vuorovaikutustilanteiden, monimuotoisuuden, synergioiden hyödyntämisen, sekä selkeän arvopohjan keinoin tuottaa laadukasta oppimista ja kokonaisvaltaista hyvinvointia yksilöille yhteisössä. Koulurakennus itsessään on melko perinteinen. Se on kuitenkin aina ollut vain pieni osa kokonaisuutta. Koulu toimii pääasiallisesti Toivonlinnan kylässä ja kampusalueella eri yksiköt (päivähoidosta lukioon, asuntola, seurakunta, perheasunnot, rantasauna, musiikkiopisto, urheiluhalli, leiritoiminta, kasvi- ja omenatarha, meren ranta, lähimetsät, kokoustilat, jne) sijoitettuna samaan pihapiiriin tai sen välittömään läheisyyteen. Uutuutena avautuu senioreiden oma asuntola vuodenvaihteessa. Kansainvälistä yhteistyötä on toteutettu koko olemassaolon ajan pääasiassa samojen yhteistyökumppaneiden kanssa.

Koulun opetussuunnitelman jalkautus

Koulun opetussuunnitelman jalkautus voidaan tiivistää neljään pääkohtaan:

1. OPPIMISKYLÄ. Opimme yhteisöllisesti yhteistyön kautta kampuksen ja lähialueen eri toimijoiden kanssa. Läheiseltä Luonnonvarakeskukselta opimme lajien säilyttämisestä ja viljelemisestä, sekä saamme kasveja istutettavaksi. Yleishyödyllinen musiikkiopisto tukee koulun instrumenttihankintoja, tarjoaa laadukasta teoriaopetusta ja järjestää kaikille avoimia konsertteja. Kampuksen paikallisseurakunta tukee kristillistä arvokasvatusta ja järjestää mahdollisuuksia hyväntekeväisyyteen osallistumiseen. Kampuksella toimiva aurinkosähköveneiden rakentaja jakaa tietotaitoaan teknisen työn opettajalle ja tukee ekologisuuteen kasvattamista. Oppilaan isä säilyttää laivaansa koulun rannassa ja vie oppilaita merelle virkistys- ja merentutkimusretkille. Asuntola tarjoaa opiskelijoille harjoitusta työelämäkasvatuksessa opettamalla kädestä pitäen eri työtehtäviä. Yhteistyökumppanimme yritysmaailmasta opettavat lukiolaisille media- ja markkinointitaitoja. Kampuksella asuvan yksityisperheen kanat ja mehiläiset ovat ympäristötiedon tutkimusten kohteita. Kampus ei ole valmis vaan kehittyy koko ajan. Tänä vuonna olemme suunnitelleet esimerkiksi ympäristötaideteoksen toteuttamista kuvaamataidon tuntien tuotoksena kaikkien käyttäjien iloksi ja ajatusten herättelijäksi.

2. ELINKAARIYHTEISÖ. Koulu voi olla aito palveluntuottaja ja harjoittelupaikkojen tarjoaja kun edetään kasvatuksen ja opetuksen ehdoilla. Samassa pihapiirissä elävät ja asuvat eri ikäiset oppijat, opiskelijat, siviilipalvelusmiehet, perheet, työikäiset ja pian myös seniorit. Senioreilla on paljon tukea ja viisautta jaettavaksi nuoremmille sukupolville. Heillä on aikaa toimia kuuntelevina korvina pienille vaikkapa heidän harjoitellessaan ääneen lukemista. Koululaiset taas voivat ilahduttaa senioreita esimerkiksi esityksillään. Vanhemmat opiskelijat ottavat nuoremmat mukaan koulun urheilujoukkueisiin ja muuhun toimintaan. Lukiolaisille suunnattu paikallinen soveltava kurssi esimerkiksi lasten ja varhaisnuorten kanssa toimimisesta on helppo toteuttaa koska lukio sijaitsee samassa pihapiirissä alakoulun kanssa ja tehdään muutenkin yhteistyötä. Halukkaan kyläläiset ja puutarhanhoidon opiskelijat läheisestä ammattioppilaitoksesta saavat harjoitella vanhojen omenapuiden leikkaamista koulun omenapuilla. Ilman opiskelupaikkaa jääneet ylioppilaat eivät jää tyhjän päälle kun hakeutuvat töihin koulunkäynnin ohjaajiksi ja harrastustoiminnan vetäjiksi entiseen opinahjoonsa. Koulu kiittää ja rahaa säästyy opetusmenoista.

3. KOKONAISVALTAINEN IHMISKÄSITYS. Luomalla oppimiskylämäisiä yhteisöllisiä toimintaympäristöjä ihmisen viipaloituminen osiin toisistaan irrallisten asiantuntijoiden hoideltavaksi vähenee. Aito ja välittävä vuorovaikutus lisää merkityksen tunnetta ja motivaatiota. Oleellista on, että koulun arvomaailma on tiedossa, toiminta läpinäkyvää ja että oppiminen lepää selkeän ja kaikkien toimijoiden sisäistämän kasvatusfilosofian päällä. Ihmisen kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen ja aitoon vuorovaikutukseen perustuva kasvatus voi olla yksi parhaista tavoista torjua henkistä pahoinvointia, koulukiusaamista ja irrallisuuden sekä tarpeettomuuden tunnetta.

4. VAPAAEHTOISUUTTA TUKEVA TOIMINTAKULTTUURI. Koulutyötä on jalkautettu tiimeille, joissa kussakin on opettajien lisäksi mukana yhteistyökumppaneiden, vanhempien ja oppilaskunnan edustajia. Koulumme ei ole linnake johon sivullisilla ja amatööreillä ei ole asiaa, vaan koulua remontoidaan, rahoitetaan, markkinoidaan, kehitetään ja vaalitaan yhdessä vapaaehtoisten (jotka voivat olla eri alojen asiantuntijoita) kanssa. Tämä lisää positiivista suhtautumista, sitoutumista ja koulun ympärille rakentuneen yhteisön hyvinvointia, turvallisuutta ja toiminnan laadukkuutta sekä tuloksellisuutta. Näin ovat toteutuneet ja kehittyneet viime aikoina mm. koulun kasvitarhahanke, digiympäristöjen kehittäminen, asuntolan toiminnan kehittäminen, palautteen saaminen ja monet muut tärkeät hankkeet ja osa-alueet. Koulu on palautettu sille kuuluvaan asemaan kylän keskuspaikaksi ja inspiraation lähteeksi koko yhteisölle. Toimintakulttuurin osalta kehitystä on tapahtunut viime vuosina kovasti, mikä on luonut uudenlaista nostetta ja hyvää ilmapiiriä koko kylälle.

Lopuksi totean, että kannattaa huomioida oman kunnan erityislaatuisuus ja lähtökohdat, kuten perusteissakin on esitetty. Pienemmissä kunnissa päästään pitkälle synergioilla ja ketteryydellä, sekä opetushenkilöstön arvostuksella ja valtuuttamisella.  Suuremmissa koulutoimissa tarvitaan määrätietoisuutta ja tahtoa yhteistyön lisäämiseksi eri kunnallisten toimialojen ja koulutusmuotojen välillä, sekä asiakaspalautteen ja ruohonjuuritason aloitteiden kuulemiseksi ja ottamiseksi vakavasti.

Mitäs ajattelette?

MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista  hakusanalla viisaita ajatuksia  tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.

Viisaita ajatuksia. Ensimmäinen yhteenveto

SUOMALAINEN  koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin toissa viikolla  tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

ON aika tehdä ensimmäinen  yhteenvetoa 10 pointtilistan pohjalta.

Keskityn tässä koonnassa niihin ajatuksiin, jotka nimenomaan koskettavat kunnan (ei valtion tai koulun tai yksittäisen opettajan) tasoa.

Yhteenvedon tarkoitus olisi saada nyt kommentteja jo tehtyihin ehdotuksiin. Liity parveen!

Mutta sitä ennen muutama sana parviälyn ideasta- johon tämä ajatusten kerjääminen perustuu.

Parviälystä

Parviälyllä/joukkoälyllä  tarkoitetaan tapaa ratkoa ongelmia keräämällä joukolta ihmisiä henkilökohtaisia mielipiteitä, ideoita tai ehdotuksia. Kun ne on koottu, joku koordinoiva taho käsittelee ja kokoaa ne yhteen.

Parviäly on ottanut mallinsa lintuparvesta, joka toiminta yhdessä näyttää älykkäältä.  Jotta vastava ihmisparvi syntyy, jonkun pitää jakaa ainakin alustava aihio yhteisestä kohteesta, jonka ympärille kiinnostuneet ihmiset voivat liittyä jakamaan omia ajatuksiaan.  Osallistujamäärää ei rajata.  Parvet hyödyntävät  osaamista tehokkaimmin pyytämällä mukaan henkilöitä, joilla on aiheeseen liittyvää osaamista tai kiinnostusta. Vastauksiin saadaan diversiteetti kutsumalla mukaan ihmisiä eri kokemustaustasta ja asemista.

30 pointtia

Jäsensin koordinaattorina 10 ensimmäisen viisaita ajatuksia yhdistelemällä niitä "aineistolähtöisesti". Tässä yhteenvedossa ideat on transponoitu (sovitettu, käännetty) kunnan tasolle: siis imperatiiviseiksi kunnan poliittiselle ja hallinnolliselle johdolle. Lisäksi ne on jaettu 12:een osa-alueeseen:

• ERITYISOPETUS
• KOULURAKENNUKSET JA MUUT OPPIMISYMPÄRISTÖT
• KOTI JA KOULU
• KOULUN RESURSSIT
• KUNNAN TOIMINTAKULTTURI
• KUNNAN JÄRJESTÄMÄ TÄYDENNYSKOULUTUS
• OPETTAJIEN  TYÖAIKA
• OPETUSJÄRJESTELYT
• OPETUSTOIMEN  TOIMINTAKULTTUURI
• PAIKALLINEN OPETUSSUUNNITELMA
• REHTORIN TYÖ
• TUKI JA OHJAUS

Esittelen osa-alueet aakkosjärjestyksessä.

ERITYISOPETUS

(1) Kohdennetaan erityisopetuksen lisää resursseja ja jaetaan ne toisin

* ”Pikkuapureista  erityisasiantuntijan rooliin koulussa.” Erityisopettajat  ensisijaisesti opettajien työpareiksi kartoittamaan kunkin luokan tilanteen ja sitten ohjeistavat opettajaa erilaisten tukitoimien muodoista.

* Vahva elatuen panostus nimenomaan alkuopetukseen. Luku- ja kirjoitustaito ehdottomasti kuntoon.

* Erityisopetuksen järjestelyihin joustavuutta ja resursseja nopeisiinkin toimenpiteisiin, sosiaali- ja terveystoimen sekä opetustoimen yhteistyö erityisen tärkeää.

(2) Erityisluokkien alasajo pysäytettävä

* Liika integraatio ei ole kenenkään etu.

KOULURAKENNUKSET JA MUUT OPPIMISYMPÄRISTÖT

(3) Koulut kuntoon

* Korjataan välittömästi huonokuntoiset koulutilat sekä ennakoidaan tarkastuksilla tulossa olevia sisäilma- ja homeongelmia.

* Tilat kuntoon/ Toimivat  ja terveelliset tilat kaikkiin kouluihin

* Rakennetaan selkeä ohjelma, jonka mukaisesti sisäilmaongelmaisten koulujen korjaukset hoidetaan kuntoon. Ohjelma sisältää aikataulutavoitteet, budjetin, rahoitusratkaisut ja selkeät vastuut kuntien ja valtion välillä.

(4) Ei enää palatseja

* Riittää, kun opetustilat  terveet ja asialliset, monipuoliset ja käytännölliset. Ei arkkitehtonisesti kalliita ratkaisuja vaan perusrakentamista.

(5) Ympäristö monipuoliseksi

* Oppimisympäristöt kaikille innostaviksi tuomalla kouluun ilo, värikkyys ja monenlaiseen tarkoituksenmukaiseen toiminnallisuuteen ohjaava oppimisympäristö.

* Koulujen piha-alueet rakennettava lähiliikuntapaikoiksi, näin oppilaiden liikkumista ei voi estää. Samalla lähiliikuntapaikka palvelisi perheitä vapaa-ajalla ja jopa kesäasukkaita kesäisin.

KOTI JA KOULU

(6) Resursseja (aikaa, osaamista) mahdollistaamaan avointa kodin ja koulun yhteistyötä

* Enemmän  huoltajayhteistyötä, oppilaan osallisuutta  unohtamatta.

* Mitä luontevampia ja arkipäiväisempiä yhteistyön muotoja syntyy ja löydetään, sitä vaivattomammin ja tuotteliaammin arki sujuu. Yhteisö suojaa, kantaa ja kannustaa myös silloin, kun ollaan isojen haasteiden edessä. Peloille ei synny kasvualustaa siellä, missä asiat on luvallista ottaa puheeksi ja toista osataan kuunnella ja kuulla.

KOULUN RESURSSIT

(7) Resurssit kuntoon ja harkintaa suuntaukseen

* Perusopetuksen kivijalkaan, alakouluun, tarpeeksi panostuksia./ Alakoulut ovat kasvatuksen ja koulutuksen kivijalka. Sinne tarvitaan resurssiloikka.

* Opetusryhmissä pitää olla riittävä määrä opetuksen ammattilaisia suhteessa oppilaisiin./ Riittävän pienet ryhmäkoot ja riittävästi opettajia.

* Oppilaalle opettajan aikaa.

KUNNAN TOIMINTAKULTTURI

(8) Laadulliset tavoitteet ohjaamaan perusopetuksen taloudellista resurssointia

* Kunnan onnistuminen  perusopetuksen järjestäjänä vaatii pitkäjänteisen yli vaalikausien ulottuvan strategia,  missä laadulliset tavoitteet ohjaavat taloudellista päätöksentekoa eikä päinvastoin.

* Lisää budjetista päättävien arvostusta koulutusta kohtaan, niin että opetuksen resursseihin satsataan suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti.

KUNNAN JÄRJESTÄMÄ TÄYDENNYSKOULUTUS

(9) Täydennyskoulutukselle kehittämisohjelma

* Rakennetaan täydennyskoulutuksen kehittämisohjelma tiiviissä vuorovaikutuksessa kentän koulujen, opettajien ja rehtoreiden kanssa. Meidän pitää osata vastata aidosti siihen, millaista opettajuutta tulevaisuuden koulussa ja yhteiskunnassa tarvitaan.

* Rakennetaan systemaattinen  rehtoreiden ja opettajien  täydennyskoulutusohjelma. Sen sisällöt perustuvat tulevaisuuden koulun kehittämistarpeisiin johtamisesta pedagogiseen kehittämiseen ja kulloinkin koulutuspolitiikassa määriteltyihin painopistealueisiin asti.

* Laaditaan täydennyskoulutukseen jokaiselle opettajalle yksilölliset ja yhteistoiminnalliset oppimispolut.

(10) Ei vain suunnitella vaan myös järjestetään täydennyskoulutusta

* Järjestetään opettajien täydennyskoulutus  säännölliseksi, tavoitteelliseksi ja tukemaan koulujen toimintakulttuurin muutosta/ Täydennyskoulutuksen kytkeminen koulun kehittämiseen (Työstä YT:lla)

* Järjestetään digitaalista täydennyskoulutusta (webinaarit)

(11) Määrätään täydennyskoulutusvelvoite (ja luodaan sille edellytykset)

* Määritellään jokaiselle opettajalle ja rehtorille vuosittainen velvoite ja oikeus täydennyskoulutukseen osallistumiseen ohjelman sisältöjen mukaisesti/ Opettajien täydennyskoulutus kuntoon. Ammattitaidon kehittäminen tulee olla todelliseen tarpeeseen perustuvaa ja säännöllistä ja velvoittavaa.

* Kytketään palkkaus  sitoutumiseen päivittämään osaamisensa voimassa olevan opsin mukaiseksi. Perusteeksi tälle riittävät peruskoulun periaatteet ja lasten perusoikeudet.

(12) Vahvistetaan työssoppimisen mahdollisuuksia

* Systemaattista työnkiertoa.

OPETTAJIEN  TYÖAIKA

(13) Heti mukaan työaikakokeiluihin

* Opettajien työaikaa koskevilla uusilla kokeiluilla on kiire.  On luotava työaikamalli, joka tukee opettajaa muuttuneen työnkuvan hallinnassa./ Opettajille läpinäkyvästi palkattua opetuksetonta aikaa suunnitella, kehittää ja tehdä yhteistyötä./ Lähdetään rohkeasti mukaan jo 2017-18 alkaviin vuosityöaikakokeiluihin.

(14) Karsitaan turhaa paperityötä

* Liika byrokratia karsittava, opettajan saatava tehdä sitä työtä, mikä on koulun ja opettamisen tarkoitus./ Luovutaan turhasta lomaketyöstä ja saadaan näin isää aikaa opetukseen.

(15) Työaikaa yhteissuunnitteluun

* Monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttaminen koulujen pedagogisen kehittämisen keskiöön. Opettajien yhteissuunnittelu ja yhteiset pedagogiset projektit lisääntyvät.

* Opettajien yhteissuunnittelu ja yhteiset pedagogiset projektit lisääntyvät ja vahvistavat samalla koulun yhteisöllisyyttä ja moniammatillista yhteistyötä. Yhteisiin projekteihin ja toteutukseen otetaan mukaan myös koulun muu henkilöstö.

OPETUSJÄRJESTELYT

(16) VSOP henkiin!

* Vuosiluokaton alkuopetus (2-3 v), yhteissolussa ja yhteisopettajuudella. 3. luokalle siirrytään joustavasti, mutta vasta kun alkuopetuksen perusoppimäärä välineainessa on hallussa. Vielä parempi on, jos saada vuosiluokaton esi-ja alkopetussolu.

(17) Rohkaistaan johtamispuheessa yhteisopettajuutta

* Enemmän yhteisopetusta, pariopetusta, kollegiaalista tukea.

Enemmän yhteisopetusta, pariopetusta, kollegiaalista tukea, joustavuutta, läpinäkyvyyttä,

(18)  Malttia digiloikkaan

* Digiloikasta tai yksittäisestä kehittämishankkeesta ei voi tulla toimintaa ohjaava asia, sillä niin laajat ovat ne tavoitteet ja haasteet, mitä tämän päivän koululta odotetaan.

OPETUSTOIMEN  TOIMINTAKULTTUURI

(19) Vahvistetaan kaikilla tasoilla luottamuksen ja yhteistyön kulttuuria

* Eri ammattilaisten, eri ikäisten ja erityyppisten koulun aikuisten on tärkeä löytää kunnioittava, kuunteleva, arvostava ja reagoiva tapa tehdä työtä yhdessä päämäärien eteen. Tässä ei titteli auta, onnistuminen perustuu luottamukseen/ Luottamuksen kulttuuri.

* Kulttuuri, jossa  asiat on luvallista ottaa puheeksi ja toista osataan kuunnella ja kuulla.

* Positiivinen lähestymistapa asioihin

* Avoin yhteisöllisyys. Oppilaat, opiskelijat, vanhemmat, naapurusto, yritykset, yhteiskunta luomaan ja uudistamaan koulu siksi, mikä se voi olla.

(20) Luodaan kokeilemiseen ja erehtymiseen kannustava ilmapiiri

* Erehtymisen salliminen. Suomalaisia vaivaa oikeassa olemisen pakko ja erehtymisen pelko. Voimme rohkaista toisia ja itseämme yrittämään rennommin ja nauttimaan virheistämme.

* Uskallus (rajojen rikkominen).Yritetään. Kokeillaan. Opettajia ja rehtoreita tulee kannustaa ja tukea uudenlaisten toimintatapojen käyttöönotossa ja kokeilemisessa.

(21 Lisää  arvoa hyvinvoinnille ja mielenterveydelle

* Vaalitaan mielenterveyttä lapsuus- ja nuoruusvaiheessa.

(22) Puretaan byrokratiaa

* Byrokratia ja hallinto kevyeksi.

(23) Ei tingitä turvallisuudesta

* Asiat, jotka voi ennakoida, kannattaa ennakoida. Ainakin turvallisuuteen liittyvät. Asiat, joita ei voi ennakoida, kannattaa silti ennakoida.

PAIKALLINEN OPETUSSUUNNITELMA

(24) Muutetaan arviointia rohkeasti

* Räjäytetään vanhat perinteet ja rakennetaan oppimisen ja osaamisen arviointikäytännöt uusiksi kohti vuorovaikutteista ja jatkuvaa oppimisen ja osaamisen arviointia, jossa on selkeät ja johdonmukaiset kansalliset ja paikalliset sisällöt ja tavoitteet.

(25) Kunnioitetaan johtamispuheessa opettajuutta

* Vaikka opettaja olisi kuinka "ohjaaja" ja "oppimisen mahdollistaja", ei aikuisen vastuusta pääse kiemurtelemaan. Aikuinen ohjaa, opettaa, kasvattaa, antaa esimerkin ja palauttaa pelikentälle, sääntöjen ja rajojen sisälle.

* Opettaminen on etuoikeus!

* Opettajan rooli on aina vain tärkeämpi laadukkaassa opiskelussa.

(26) Varmistetaan, että perusasiat on pääasia

* Kaikista ilmiöistä huolimatta peruskoulusta tulee saada hyvät perustaidot ja - tiedot./ Lukeminen, kirjoittaminen ja matematiikka keskiöön/ Luku- ja kirjoitustaito ehdottomasti kuntoon.
/Vuosiluokkien 1-2 vahvojen perustaitojen opetusta.

* Yleissivistys  jäsentää kvasitiedon ja propagandan kaaosta. (vrt. Tuntijako)

(27) Tuetaan kouluja liikunnan lisäämista  

* Liikuntaa ennen ruokailua!

REHTORIN TYÖ

(28) Arvostetaan konkreetisti esimiestyötä

* Esimiestyön tärkeys. Rehtorien työn tukeminen ja johtamisjärjestelmän kehittäminen on koko koulun etu.

* Hyvä johtajuus rakentuu yhdessä, eikä se keskity yksilöpalvontaan.

* Jokainen rehtori ansaitsee hyvän esimiehen.

TUKI JA OHJAUS

(29) Lisää resursseja oppilaan ohjaukseen

* Resurssien lisääminen oppilaanohjaukseen

* Tehostetaan ohjausta perusopetuksen viimeisillä luokilla.

(30) Huomio tukeen eikä papereihin

* Kolmiportaisen tuen raportoinnin taakkaa pitäisi keventää  (kunnankin tasolla).  Paperille kirjoitetut tuet eivät auta mitään, jos ne eivät jalkaudu käytäntöön. Opettajien energia  ja ajankäytön painopiste konkreettisten tukitoimien toteuttamiseen, ei paperitöihin.

* Byrokratian ja hallinnon riittävää keveyttä niin, että niin varhaiskasvatuksesta kuin oppilashuollossa lapsen avun tarpeisiin voidaan reagoida nopeasti.

PARVIÄLYTEHTÄVÄ: Ovatko kaikki 30 ideaa arvokkaita ja tehokkaita? Onko niissä kaikki arvokas ja tehokas?