Numerolla 18 esittelen tänään vantaalaisen aluepäällikön Kirsi Kolun ajatuksia. Kirsi kuvailee itseään vantaalaisen perusopetuksen sekatyöläiseksi. Takana on 10 vuotta luokanopettajana (josta osa ohjaavana opettajana ja kehittämiskonsulttina open työn ohella), 20 vuotta rehtorina (josta kolme vuotta yhdysrehtorina ja viisi aluerehtorina), kolme vuotta aluepäällikkönä (josta reilut puolivuotta vs. opetuspäällikkönä). Ja sitten vielä koulutushommia.
Kirsin pointteja
1. Olemme samassa veneessä: oppilaat, opettajat, huoltajat, hallinto, luottamusmiehet, yhteistyökumppanit. Miksi ajoittain tuntuu kuin tämä unohtuisi? Lasten oppimisen ja kasvun tukeminen on kaikkien meidän yhteinen juttu, sitä voimme auttaa vain hyvällä yhteistyöllä. Ei se aina helppoa ole, mutta ei odoteta toisiltamme mahdottomia. Hyväksytään omat ja toisten puutteet ja tehdään aidosti parhaamme ja luotetaan, että toisetkin tekevät.
2. Kouluun ei sovi vain yhden totuuden toitottaminen. Uusista asioista, vaikkapa nyt digiloikasta, puhutaan niiden tullessa suurilla kirjaimilla. Hyvä pedagogi ymmärtää poimia uudesta sen, mikä lapsille on tarpeen. Erinomainen pedagogi ymmärtää uuden tullessa jättää myös jotakin vanhasta pois. Koulun pitää olla edelläkävijä ja saman aikaan muistaa perinteiden koossapitävä voima.
3. Opettajat osaavat ja haluavat tukea vaikeassakin tilanteessa olevia lapsia. Kaikille lapsille se tuki ei vaan riitä. Osa lapsista tarvitsee sen lisäksi myös muuta apua ja tukea. Nämä haasteet ratkeavat vain koulun ja sosiaali- ja terveystoimen entistä tiiviimmällä yhteistyöllä.
4. Opettajalla on ja tulee olla pedagoginen vapaus. Opettajalla on siis vastuu ja vapaus valita menetelmät, jotka ovat OPS:n mukaisia ja tukevat oppilaan/oppilaiden oppimista ja kasvua. Opettajien välinen yhteistyö ei sitä rajoita, vaan tuo siihen uuden ulottuvuuden ja mahdollisuuden täydentää käytettävissä olevia keinoja.
5. Opettajaurani alussa rehtorini sanoi, että rehtorin työ on turhaa, jos sillä ei ole vaikutusta oppilaisiin. Se on juuri niin. Oikeudenmukainen ja kannustava johtaminen on kouluyhteisön hyvinvoinnin perusta. Rehtorin tehtäväkenttä on paisunut aikalailla. Jotta rehtorit jaksaisivat tulevaisuudessakin kehittää ja kannustaa, pitäisi työnkuvasta ja vastuista aloittaa pikimmiten vakava keskustelu.
6. Vuodesta 1983 saakka olen odottanut (ja jotain yrittänyt tehdäkin) kahta asiaa: uudenlaista opettajien työaikaa ja arvioinnin muuttumista oikeasti arvostelusta oppimista ohjaavaksi arvioinniksi. Odotan edelleen…
Mitäs ajattelette?
MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista hakusanalla viisaita ajatuksia tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti