SUOMALAINEN koulu tarvitsee viisaita ajatuksia. Avasin viime viikolla tässä blogissa sarjan blogilastuja, johon pyydän arvostamiltani koulumiehiltä ja naisilta heidän konkreetteja ehdotuksiaan siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.
Numerolla yhdeksän esittelen tänään Haapavedellä opettavan Lea Tornbergin 6 pointtia. Lea on esi- ja alkuopetukseen erikoistunut luokanopettaja. Intohimoisena ongelmien ratkaisijana hän etsii sellaisia ratkaisuja, jotka helpottavat ja innostavat sekä oppilaita että opettajia koulutyössä. Lealla on myös oma yritys, joka kehittää mm. liikunnallistavaa oppimiskeskusta suomalaisiin kouluihin.
Tässä Lean kuusi pointtia
1. Täydennyskoulutukseen jokaiselle opettajalle yksilölliset ja yhteistoiminnalliset oppimispolut. Nämä sidotaan palkkaan (johonkin TVA-lisään tms.) Opettaja saa 100% palkan vain, kun sitoutuu päivittämään osaamisensa voimassa olevan opsin mukaiseksi. Perusteeksi tälle riittävät peruskoulun periaatteet ja lasten perusoikeudet.
Täydennyskoulutuksellista tasa-arvoa kaipaan digitalisaation avulla. "Pilkotaan norsu" eli ajanmukaiset oppimisteoriat ja osaamisvaatimukset sopivan pieniksi webinaareiksi (teoria+käytännön esimerkkejä) niin, että ne voi joka puolelta Suomea kukin opettaja oman työpöytänsä äärestä opiskella. Sitten yt-ajalla niitä työstetään koulukohtaisesti käytäntöön yhteistoiminnallisin menetelmin. Tähän siis tietyt "minimivaatimukset" joka osa-alueeseen, mitä voidaan odottaa "maailman parhailta opettajilta".
2. Erityisopetuksen resurssien kohdentaminen toisin; Erityisopettajat kuuluisivat erityisasiantuntijan rooliin koulussa. Erityisopettajat (työnkuvasta riippuen) toimisivat ensisijaisesti opettajien työpareina siten, että kartoittavat kunkin luokan tilanteen ja sitten pääasiassa ohjeistavat opettajaa erilaisten tukitoimien muodoista. Tällöin luokanopettajat ja aineenopettajat osaisivat antaa nykyista paremmin tukea tarvitseville oppijoille jatkuvasti tukea ja saisivat samalla itselleen tukea työparisysteemistä. Useissa kunnissa erityisopettajan asema on eräänlainen "luokanopettajan pikkuapuri"; luokanopettaja ohjeistaa oman alansa erityisosaajaa erityisopetuksen toiminnasta ja sisällöistä. Nurinkurista resurssien tuhlausta.
Kolmiportaisen tuen raportoinnin taakkaa pitäisi keventää. Paperille kirjoitetut tuet eivät auta mitään, jos ne eivät jalkaudu käytäntöön. Olennaista on saada opettajien energian ja ajankäytön painopiste konkreettisten tukitoimien toteuttamiseen, ei paperitöihin. Kolmiportaisen tuen suunnittelussa pitää myös ottaa oppilaat oman oppimisen suunnittelun aktiivisempaan rooliin. Tähän voisi varmasti joku kehittää näppärän digisovelluksen, jossa olisi vanhemman osio, oppilaan osio ja koulun osio (ope, erit.ope, ohr.).
3. Systemaattista työnkiertoa kaipaan kaikille opettajille (esim. 6 vuoden välein vähintään 1 vuosi eri koululla?), jotta vältytään sekä urautumiselta että myös koulujen välisiltä kuppikuntaistumisilta ja vastakkainasetteluilta. Erityisesti tämä tarve nousee esiin paikkakunnilla, jossa on lukuisia pieniä kouluja.
4. Muutetaan oppimisympäristöt kaikille innostaviksi tuomalla kouluun ilo, värikkyys ja monenlaiseen tarkoituksenmukaiseen toiminnallisuuteen ohjaava oppimisympäristö. Se on erityisesti peruskoululaisille paljon merkityksellisempää, kuin me aikuiset sitä osaamme mieltää. Yhteistoiminnallisesti osallistaen saadaan moninverroin innostavammat oppimisympäristöt kaikille. Realismia on se, että uusia kouluja ei voida kaikille pikaisesti tarjota, joten mahdollistetaan koulujen tuunaaminen oppilaita ja taustayhteisöjä osallistamalla.
5. Yhteistyötä systemaattisesti lisää työelämään tutustumisen osalta alakoulusta alkaen. Unelma-ammatit saisi olla yhtenä punaisena lankana alkuopetuksesta alkaen. Eri ammattikuntia pitäisi esitellä oppilaille ja niissä tarvittavia monipuolisia taitoja. Tämä yhteistyö tukisi opettajia siinä työssään, mikä on keskeinen osa oppilaiden osallisuuden ja oppimisen omistajuuden vahvistamista; merkityksellisyyden avaaminen kaikenlaisten taitojen osalta.
6. Monipuolista lihaskuntoa kehittävää liikuntaa lisää niin opettajille kuin oppilaille koulupäivään. Erityisesti ennen ruokailua olisi hyvä käydä liikuntalenkki; maistuu ruoka paremmin, kun on nälkä. Sitten loppupäivän jaksaa paremmin. Tässäkin asiassa opettajan esimerkki ja asenne ratkaisee eniten. Opettajan roolissa keskeistä on mahdollistajan ja innostajan tehtävä.
Mitäs ajattelette?
MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista hakusanalla viisaita ajatuksia tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.
Numerolla yhdeksän esittelen tänään Haapavedellä opettavan Lea Tornbergin 6 pointtia. Lea on esi- ja alkuopetukseen erikoistunut luokanopettaja. Intohimoisena ongelmien ratkaisijana hän etsii sellaisia ratkaisuja, jotka helpottavat ja innostavat sekä oppilaita että opettajia koulutyössä. Lealla on myös oma yritys, joka kehittää mm. liikunnallistavaa oppimiskeskusta suomalaisiin kouluihin.
Tässä Lean kuusi pointtia
1. Täydennyskoulutukseen jokaiselle opettajalle yksilölliset ja yhteistoiminnalliset oppimispolut. Nämä sidotaan palkkaan (johonkin TVA-lisään tms.) Opettaja saa 100% palkan vain, kun sitoutuu päivittämään osaamisensa voimassa olevan opsin mukaiseksi. Perusteeksi tälle riittävät peruskoulun periaatteet ja lasten perusoikeudet.
Täydennyskoulutuksellista tasa-arvoa kaipaan digitalisaation avulla. "Pilkotaan norsu" eli ajanmukaiset oppimisteoriat ja osaamisvaatimukset sopivan pieniksi webinaareiksi (teoria+käytännön esimerkkejä) niin, että ne voi joka puolelta Suomea kukin opettaja oman työpöytänsä äärestä opiskella. Sitten yt-ajalla niitä työstetään koulukohtaisesti käytäntöön yhteistoiminnallisin menetelmin. Tähän siis tietyt "minimivaatimukset" joka osa-alueeseen, mitä voidaan odottaa "maailman parhailta opettajilta".
2. Erityisopetuksen resurssien kohdentaminen toisin; Erityisopettajat kuuluisivat erityisasiantuntijan rooliin koulussa. Erityisopettajat (työnkuvasta riippuen) toimisivat ensisijaisesti opettajien työpareina siten, että kartoittavat kunkin luokan tilanteen ja sitten pääasiassa ohjeistavat opettajaa erilaisten tukitoimien muodoista. Tällöin luokanopettajat ja aineenopettajat osaisivat antaa nykyista paremmin tukea tarvitseville oppijoille jatkuvasti tukea ja saisivat samalla itselleen tukea työparisysteemistä. Useissa kunnissa erityisopettajan asema on eräänlainen "luokanopettajan pikkuapuri"; luokanopettaja ohjeistaa oman alansa erityisosaajaa erityisopetuksen toiminnasta ja sisällöistä. Nurinkurista resurssien tuhlausta.
Kolmiportaisen tuen raportoinnin taakkaa pitäisi keventää. Paperille kirjoitetut tuet eivät auta mitään, jos ne eivät jalkaudu käytäntöön. Olennaista on saada opettajien energian ja ajankäytön painopiste konkreettisten tukitoimien toteuttamiseen, ei paperitöihin. Kolmiportaisen tuen suunnittelussa pitää myös ottaa oppilaat oman oppimisen suunnittelun aktiivisempaan rooliin. Tähän voisi varmasti joku kehittää näppärän digisovelluksen, jossa olisi vanhemman osio, oppilaan osio ja koulun osio (ope, erit.ope, ohr.).
3. Systemaattista työnkiertoa kaipaan kaikille opettajille (esim. 6 vuoden välein vähintään 1 vuosi eri koululla?), jotta vältytään sekä urautumiselta että myös koulujen välisiltä kuppikuntaistumisilta ja vastakkainasetteluilta. Erityisesti tämä tarve nousee esiin paikkakunnilla, jossa on lukuisia pieniä kouluja.
4. Muutetaan oppimisympäristöt kaikille innostaviksi tuomalla kouluun ilo, värikkyys ja monenlaiseen tarkoituksenmukaiseen toiminnallisuuteen ohjaava oppimisympäristö. Se on erityisesti peruskoululaisille paljon merkityksellisempää, kuin me aikuiset sitä osaamme mieltää. Yhteistoiminnallisesti osallistaen saadaan moninverroin innostavammat oppimisympäristöt kaikille. Realismia on se, että uusia kouluja ei voida kaikille pikaisesti tarjota, joten mahdollistetaan koulujen tuunaaminen oppilaita ja taustayhteisöjä osallistamalla.
5. Yhteistyötä systemaattisesti lisää työelämään tutustumisen osalta alakoulusta alkaen. Unelma-ammatit saisi olla yhtenä punaisena lankana alkuopetuksesta alkaen. Eri ammattikuntia pitäisi esitellä oppilaille ja niissä tarvittavia monipuolisia taitoja. Tämä yhteistyö tukisi opettajia siinä työssään, mikä on keskeinen osa oppilaiden osallisuuden ja oppimisen omistajuuden vahvistamista; merkityksellisyyden avaaminen kaikenlaisten taitojen osalta.
6. Monipuolista lihaskuntoa kehittävää liikuntaa lisää niin opettajille kuin oppilaille koulupäivään. Erityisesti ennen ruokailua olisi hyvä käydä liikuntalenkki; maistuu ruoka paremmin, kun on nälkä. Sitten loppupäivän jaksaa paremmin. Tässäkin asiassa opettajan esimerkki ja asenne ratkaisee eniten. Opettajan roolissa keskeistä on mahdollistajan ja innostajan tehtävä.
Mitäs ajattelette?
MUUT sarjan viisaat ajatukset löydät blogin oikeasta palkista a) hae- gadgetista hakusanalla viisaita ajatuksia tai b) klikkaamalla tunnisteet -gadgetista sana viisaita ajatuksia.
1 kommentti:
Iloiset tervieset Tansaniasta ja kiitokset hyvistä pointeista. Erityisesti pidin erityisopetuksen kehittämiseen liittyvistä kommenteista. Opettajien työkierto tai mahdollisuus ladata akkuja katsomalla omaa työtä toisesta näkövinkkelistä on välttämätöntä, kun eläkeikääkin on nostettu. Oli ilo lukea ajatuksiasi.
Lähetä kommentti