Kirjoja

Kirjoja

torstaina, lokakuuta 17, 2019

Selkosuomella arvioinnista

HIENOA löytää - ja esitellä- teos, jossa niin mutkikkaaksi osoittautuneesta arvionnista osataan kirjoittaa terävävästi ja napakasti ihan selkosuomella.

Kyseessä on (nykyään) emerita-professori Marjaana Soinisen teos evaluaatiosta:

Soininen, M. (1997). Kasvatustieteellisen evaluaation perusteet. 3.uudistettu painos. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A: 56.

SOINISEN  teos jäsentää mainiosti monimielistä arvioinnin käsitteistöä.

Evaluointia  eli arviointia hän pitää yleiskäsitteenä, ja sen alle mahtuu monenmoista aina yksittäisten oppitulosten  arvostelusta tutkimuksiin kokonaisten koulutusjärjestelmien tuloksellisuudesta tai tehokkuudesta. On ulkoapäin tapahtuvaa  ja sisäistä evaluointia. On kvalitatiivista ja kvantitatiivista. On yksilö- ja ryhmäevaluaatiota.

Evaluaatio = arviointi
Arvostelu = arviointia, jossa verrataan yksittäisen oppilaan  suoritusta tavoitteeseen
Arvio = sanallinen, kirjallinen tai suullinenkin arviointi.
Mittaaminen =  keino hankkia tietoa tuloksista. Se voi olla bjektiivista tai subjektiivista.
Kvantitatiivista tai kvalitatiivista. Mittaamisen kelvollisuuskriteereitä ovat realiabiliteetti  ja validiteetti. Kummassakin on useita alalajeja.

Evaluaation menetelmiä

Evaluaatiomenetelmiä on laaja kirjo: Observointi, jossa  havainnointi suhteutetaan tiettyyn kriteeriin. Se voi olla osallistuvaa tai ulkopuolista, luonnollista tai järjestettyä  (mm. laboratorio), vapaata
(epäsysteemaattista) tai  järjestelmällistä (systemaattista).

Haastattelu voi olla vapaata, hjattua (huolella suunniteltua- kysymyslista ) tai strukuroitua (lomake).

Kysely voi olla avoin (omin sanoin) tai suljettu (kyselylomake, joka täytetään itsenäisesti). Se voi olla standarikysely (esim. viimeisellä luennolla), informoitu kysely (esitellään, mutta itse täyttävät) tai postikysely.

Evaluaatiomenetelmä on myös testit. Vanhin testi pidettiin kirjan mukaan Kiinassa n. 2200 eaa, kun hallitsija testasi virkamiesten soveltuvuutta.

Muita menetelmiä ovat  projektiiviset tekniikat (kuvien tulkinta, kertomusten jatkaminen, lauseen täydentäminen..), sosiometrinen mittaus, roolimenetelmät, arviointikeskustelut, dokumentointi, käsitekarttatekniikka, näyttökoe ja mm. portfoliotoiminta, jossa oppilas kerää näytteitä osaamisestaan,  itsearviointeja ja  muiden arviointeja oppimisprosessista.

Evaluaation lajit

TEOS määrittelee selkeästä evaluaation lajit niiden tehtävien mukaan,.

DIAGNOSTINEN EVALUAATIO
Diagnostinen arvointi - joka on muuten harmittavasti photosopattu pois nykyisestä opetussuunnitelmasta - ajoittuu opetuksen alkuun. Sillä on kaksi tehtävää: Toteava ja suunnitteleva,

Tällä arvioinnilla todetaan nykytilanne: missä tilassa koulutettavat ovat. Tämä auttaa suunnittelemaan: Kuinka korjataan lähtötilanteen puutteet? Mitä ovat sopivia menetelmiä ja materiaaleja? Millaisia ryhmityksiä tarvitaan?

FORMATIIVINEN EVALUAATIO
Formatiivinen evaluaatio  sijoittuu opetuksen ajalle.  Yleisimmin sitä tehdään havainnoimalla ja tarkkailemalla. Sillä on kaksi tehtävää: Ohjaava ja motivoiva. Mutta myös kolmas: korjaava ja kehittävä tehtävä.

Formatiivinen arviointi antaa palautetta opiskelun, menettelyjen ja opettajan  onnistumisesta.  Se paljastaa missä kohdin on puutteita.  Se tukee oppilasta ja auttaa häntä kehittämään omaa opiskeluaan. Se tukee myös opettajaa ohjaamaan  tukitoimenpiteuden, menettelyjen  valintaa ja kehittää opettajan opetustaitoa

Formatiivinen evalaatio motivoi, virittää  ja suuntaa aktiivisuutta. Oppilas saa palautetietoa opettajalta, itseltä ja toisilta siiten, miten oppiminen edistyy.

Soininenkin korostaa, että  formatiivisen arvioinnin ei tulisi olla arvostelun pohjana.

SUMMATIIVINEN EVALUAATIO
Summatiivinen arviointi selvittää opetuksen päättyessä,  kuinka hyvin tavoitteet on saavutettu. Sillä on kaksi tehtävää: Kokoava ja ennustava.

Summatiivisen arvioinnin  kokoaa arviointiedot  arvosanojen antamista varten. Ennustava tehtävä tarkoittaa sitä, että summatiivinen arviointi ilmaise uuden lähtötilanteen. Sen pohjalta, miten
tavoiteet on saavutettu  tehdään ennusteita jatkomenestymisestä.

Evaluaation osa-alueet


TOINEN tosi mielenkiintoinen  jakso käsittelee evaluaation kohteita, osa-alueita: Arvoidaanko kogniivisten, affektiivisten vai psykomotoristen tavoitteiden saavuttamista? Soininen on koonnut yhteen kuvaan opsin arviointiosuuden uudistustyössä uudelleen ajankohtaiseksi osoittautneet Bloomin, Krathwohlin ja Daven taksonomiat.

TIIVISTIN näiden taksonomioiden viisaita verbejä seuraavasti:

Kognitiivinen osa-alue (tiedot)

1. MUISTITIETO
tunnistaa ja muistaa termejä, tosiasioista, malleja, periaatteita, teorioita.
Palauttaa niitä mieleen samassa muodossa.

2. YMMÄRTÄMINEN
ymmärtää ja erittelee, käsittää ja käyttää
selittää, esittää tiivistetyssä muodossa,
päätelee trendejä.

3. SOVELTAMINEN
käyttää abstraktioita (yleisiä ajatuksia ja sääntöjä)  konkreettisissa, uusissa  tilanteissa.

4. ANALYYSI
hajoittaa aineiston osatekijöihinsä, niin että käsitteiden keskinäinen järjestys ja suhteet tulevat selväksi.Paljastaa aineistoa yhdentävän rakenteen.

5. SYNTEESI
yhdistää osista organisoidun kokonaisuuden. Välittää taidokkaasti ajatuksia, tuntemuksia ja kokemuksia toisille. Tekee suunnitelman.

4. EVALUAATIO
arvioi suhteessa kriteeriin - joko annettuihin tai itse määräämiinsä.

Psykomotorinen osa-alue (taidot)

1. JÄLJITTELY
harjoittelee mielessään. Toistaa näkemänsä liikkeen.

2.OHJEENMUKAINEN TOIMINTA
ei tarvitse mallia, pystyy toimimaan ohjeen perusteella.Toiminta kiteytyy  ja sujuu vaivattomasti

3.TOIMINNAN TÄSMENTYMINEN
toiminta hiotuu, tarkentuu, täsmällistyy. Karkeita virheitä ei enää esiinny.
Toiminta itsenäistyy.  Hän varioi toimintaansa.

4. TOIMINTOJEN KOORDINOITUMINEN
pystyy yhdistelemään liikesarjoja. Liikesarjat kehittyvät ja niistä tulee harmonisia kokonaisuuksia.

5. LUONTEVA TOIMINTA
toiminta rutinoituu, sisäistyy ja automatisoituu tiedostamattomaksi.


Affektiivinen osa-alue: Asenteet (suhtautumistapa tiettyyn kohteeseen)

1. VASTAANOTTAMINEN
oppilas herkistyy, siirtyy passiivisuudesta valikoivaan tarkkaavaisuuteen.
Hän huomioi ja on (pelkästään) tietoinen. On halukas kiinnittämään  huomiota, mutta
havainnosta puuttuu vielä keskittyminen ja arvioiminen.

2. REAGOINTI
hän suuntaa aktiivisesti tarkkaavaisuuttaan.  Hän on selvästi kiinnostunut, tahtoo omaehtoisesti
ja tuntee mielihyvää.

3. ARVOSTAMINEN
antaa arvoa (=asenne), hyväksyy arvon pysyvämmin, on vakuuttunut siitä. Ja lopulta  on varma - ei pienintäkään epäilystä

4. JÄSENTYMINEN
rakentaa arvoista hierarkiaa. Erottaa hallitsevat arvot toissijaisista. Käyttäytyy johdonmukaisesti arvon mukaan. Organisoi tämän arvon muiden arvojen yhteyteen.

5. ARVOJÄRJESTELMÄN SISÄISTYMINEN
arvohierarkia on yhtenäinen. Arvojärjestelmä on johdonmukainen ja se yleistyy. Sisäistymisen korkein aste on maailmankatsomuksen ja elämänfilosofian syntyminen.

Kirjoittajasta



Marjaana Soininen toimi pitkään Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksella didaktiikan professorina. Käytännössä siis Raumalla.

keskiviikkona, lokakuuta 16, 2019

tiistaina, lokakuuta 15, 2019

Sivistyksellinen aikuiskasvatus?

Salo, P. ja Suoranta, J. (2002).  Sivistyksellinen aikuiskasvatus. Tilaa sivistykselle 4. Helsinki: Kansanvalistusseura.

KAHDEN tuolloin (vuonna 2002) vielä/vasta tulevan aikuiskasvatuksen professorin teos on tällä aikuiskasvatuksen ymmärryksellä vähän vaikea teos. Ensinnä se piirtää omasta ajastamme ja aikuiskasvatuksen tilasta viiltävän terävän kuvan. Toiseksi se esittää aikuiskasvatukselle vaihtoehdon: uudella tavalla ymmärretyn sivistyksellisyyden.

Maailma ja aikuiskasvatus Milleniumin aikoihin

Salo ja Suoranta kuvaavat 2000-luvun alun Suomea(kin) jälkitraditionaaliseksi oppimis- ja riskiyhteiskunnaksi.   Modernia aikakautta koossapitäneet voimat ovat  rapautumassa. Työyhteiskunnan utopia on ehtymässä. Palkkatyöyhteiskunnan suuri projekti on kriisiytymässä. Toiset elävät työn ylikuormittamina, toisille työtä ei ole lainkaan. Globalisaatio on muuttanut valtiot liikeyrityksiksi, jotka taistelevat asemastaan kansainvälisessä kaupassa. Elämä on perustavanlaatuista epävarmuutta, riskejä ja  jatkuvaa poisoppimista.

AIKUISKASVATUKSELLA on kaksoisongelma. Toisaalta sen sosialisaatiotehtävä on kariutunut, kun enää ei tiedetä, mihin oikein pitäisi sosiaalistaa, millaisia taitoja opettaa. Toisaalta individualisaatiokaan – itsensä löytämisen ja kehittämisen omaehtoinen prosessi – ei näytä olevan vapaan sivistystyön erityisessä suojeluksessa.

AIKUISKASVATUKSEN käytännöille aika on ollut kurjaa. Kiihtyvä muutos vaatii  ihmisiä  sopeutumaan ja jatkuvasti päivittämään omaa (työelämä) osaamistaan. Institutionaaliset ja organisatoriset rajat ovat kaatuneet. Aikuiskasvatus on pirstaloitunut markkinaperustaiseksi  aikuiskoulutukseksi. Hohtokin tuntuu kadonneen? Aikuiskasvatuksen syntyajan filantrooppinen, koulutusta vaille jääneen kansanosan kansansivistystehtävä on aikoja sitten vaihtunut  hyötytavoitteiseksi työelämä- tai  harrastuskoulutukseksi. Vapaan sivistystyön piirissä palveluita käyttää nykyään hyvinvoiva ja koulutettu väestönosa. Koulutuksesta on tullut kulutushyödyke - maksaville asiakkaille.

AIKUISKASVATUS-tieteen muodot ovat monimuotoistumassa ja erkaantumassa toisistaan erilaisiin konteksteihin ja asiayhteyksiin, jotka eivät keskustele keskenään.  Kullakin suuntauksella on oma kielensä ja asiantuntijuutensa.

Aikuiskasvatuksen uusi  tehtävä 

Salo ja Suoranta kysyvät: Löytyykö elämisen  merkitys  kokonaan muualta kuin työn ja sen kaipuun maailmasta? Kun yhteiskunnan rakenteet ja globalistaatio tuottavat epävarmuutta, elämän merkitys voi löytyä pienistä ja lähellä olevista asioista.

He hahmottelevat aikuiskasvatukselle uutta tehtävää: sivistyksellistä aikuiskasvatusta. Lähtökohtana olisi ihmiselämän arvon kunnioittaminen sellaisenaan. Sivistyksellisyys on  taitoa huolehtia itseään koskevista asioista, muodostaa kriittisesti käsityksiä yhteisistä asioista ja tarpeen tullen ottaa niihin julkisesti kantaa. Sillä ei olisi menneiden aikojen välineellistä tehtävää. Sillä  olisi  persoonallinen, sosiaalinen, tiedollinen, globaali ja ekologinen ulottuvuutensa. Samalla siirryttäisiin utilitarismista kommunitarisimiin, jossa sosiaalinen pääoma (yhteiselämän mielekkyys) karttuu paikallisten yhdistysten, ryhmien, yhteisöjen ja verkostojen toiminnassa. Siirryttäisiin isosta kansalaisuudesta pienempään kanssalaisuuteen.

Kirjoittajat puhuvat elämänpolitiikasta. Elämänpolitiikka tarkoittaa elämän ottamista omiin käsiin. He siteeravat  Risto Rinnettä, jonka  mukaan elämänpolitiikan käsite  pitää sisällään ajatuksen toisesta mahdollisuudesta, siitä, että eteen tulevasta ongelmasta voi selviytyä. Aina ongelmaa ei voi ratkaista mutta sen kanssa voi oppia elämään. Jälkimodernissa tarvittavia (sivistys)taitoja ovat taito oppia tuntemaan itsensä,  pitämään huolta itsestään,  huolehtimaan toisista ihmisistä  ja ympäristöstä. Itseä lähellä olevista asioista.

Yksilön on opittava olemaan oman toimintansa suunnittelukeskus. Sivistyksellisen aikuiskasvatuksen tehtävänä olisi tukea yksilöitä ja ryhmiä sivistyksellisen elämäntaidon saavuttamisessa, ylläpitämisessä ja uudentamisessa. Eikä kysymys olisi pelkästä tukemisesta, vaan osallistumisesta arkielämän moninaisiin toimintoihin, niistä oppiminen ja ehkä myös niiden rikastuttaminen omalla toiminnalla.

Työn jälkeisiä arvoja olisivat kohtuullisuus, sielullinen eheys (psyykkinen terveys), sisäisesti kaunis elämä, omaehtoisuus.  Ja hyveet: oikeudenmukaisuus, hyväntekeväisyys ja mm. taistelu ajattelun ja toiminnan teknologisoitumista sekä  valtahalua vastaan.

Tässä ajattelussa  aikuiskasvatuksen tutkimuksen ja käytäntöjen tulevaisuuden keskeisin tehtävä olisi ihmisten jokapäiväisen oppimisen ja kasvamisen tutkiminen ja arkielämän mielekkyyden tukeminen
Vapaa sivistystyö olisi luonteva kanava yhteisöllisyyden synnyttämiseen. Oppiminen ei olisi enää vain  kevyt tuulahdus vaan sen perimmäinen eetos. Oppiminen olisi oppimista  luonnon pakkona.

Omaa pohdintaa

Kuten kirjoitin: hankala kirja, mutta hyvä että luin. Katsaus aikuiskasvatuksen kurjistumiseen oli antava.  Synkkä kuva ajastamme on minulle liian synkkä. Ja ehdotus  aikuiskasvatuksen uudesta  sivistyksellisestä tehtävästä jää omassa päässäni epärealistiseksi utopiaksi.


Kirjoittajista



Juho Suoranta on  Tampereen yliopiston aikuiskasvatuksen professori ja kaksinkertainen dosentti. Vuonna 2008   hänet valittiin Vuoden aikuiskouluttajaksi 2008.





Petri Salo on aikuiskasvatuksen professori Åbo Akademissa. Hän on myös Aikuiskasvatus-lehden päätoimittaja. Aikuiskasvatuksen lisäksi hän on tutkinut mm. opettajankoulutusta ja perehtynyt  koulun johtamiseen ja rehtorien työhön.

maanantaina, lokakuuta 14, 2019

lauantaina, lokakuuta 12, 2019

Ohjelmoidusta opetuksesta 50 vuotta sitten

Peltonen, Matti, Räsänen, Jouni ja Sfukát, Karl- Gustal (1969).  Ohjelmoidun opetuksen perusteet. Helsinki: Weilin+Göös.  

ON se opetusmenetelmien historia niin mielenkiintoista - vaikkakin vähän vaikeasti jäsentyvää. Professori Pertti Kansanen taisi joskus sanoa, että se on erilaisia kysymys-vastaus-muunnelmia. Niin kai se on.

Peltosen, Räsäsen ja Stukátin 135-sivuinen kirja kertoo metodisesta tähdenlennosta, työtavasta, jota ei taida enää kukaan käyttää: ohjelmoidusta opetuksesta. Se on ilman muuta omaperäinen kysymys-vastaus-muunnelma.

Suomessa siitä innostui Oiva Louhisolan lisäksi mm.  Erkki Lahdes. Lahdes  uskoi  1970-luvun alussa ”puolivuosisataisen vuoropuheisen opetuksen loistoajan” päättyvän. Erityisesti häntä innosti se, että ohjelmointi pakottaa määrittelemään opetuksen tavoitteet täsmällisesti sekä tekee näin mahdolliseksi oppimistuloksien luotettavan arvioinnin.

Noihin aikoihin oli myös herätty tiedon räjähdysmäiseen kasvuun, ja  ajateltiin, että opettaja ei enää pysty hallitsemaan kasvaneita tietokokonaisuuksia. Siksi hänen on tyydyttävä opastamaan oppilaansa tiedonlähteiden luo.  Kyselevästä opetuksesta tulisi luopua ja opettajan tulisi sen sijaan käydä oppilaiden kanssa syventävää opetuskeskustelua (vrt. flipped).

Opettajan roolin uskottiin muuttuvan opetustilanteen intraktion taitavasta ohjaajasta ennakkosuunnittelijaksi ja oppimistulosten analysoijaksi. Hänen tehtäväkseen jäisi opetustilainteiden, tutustumiskäyntien, radio- ja elokuvatuntien yms. järjestäminen niin, että ne sopivat oppilaiden koko opinto-ohjelmaan.

KIRJA kertoo siis 1960-luvun didaktiikasta.. Vuosikymmenen suosikkivirtaus oli opetusteknologia.  Tavoitteena oli  luoda edellytykset yksilöllisesti sopeutetulle  opetukselle.

Mitkä olivat kirjan mukaan yksilöllisen opetuksen tunnusmerkit?

  • Opettaja omistautuu yksityisesti jokaiselle oppilaalle.
  • Oppilas saa työskennellä omaa vauhtiaan.
  • Oppilaalle annetaan informaatioa, joka on sovitettu hänen tarpeisiinsa, harrastuksiinsa ja opiskeluedellytyksiinsä.
  • Oppilaalle annetaan tehtäviä, jotka on sovitettu hänen tarpeisiinsa, harrastuksiinsa ja opiskeluedellytyksiinsä.
  • Oppilaan tuloksia arvioidaan hänen edellytyksiensä perusteella.
  • Opettajan pääasiallinen tehtävä on luoda oppimistilaisuuksia  ja antaa opintiteknisiä  ohjeista yksityisille oppilaille.
  • Oppilaalle tarjotaan tilaisuu  itse määritellä koulutyönsä osatavoitteet.
  • Oppilas voi itsenäisesti suunnitella  työnsä ja toteuttaa suunnitelmansa.

Ei huano.

Ohjelmointi tapahtui esim. niin, että ensin analysoitiin oppikirjan  sisältö perusteellisesti. Sisältö jaettiin sitten ehjiin yhden  oppitunnin muodostaviin osiin, joissa oli  usein kaksi jaksoa: toinen kaikille, toinen vain lisätietoa kaipaaville. Jos työskentelyssä ei käytetty tietokonetta, laadittiin tehtäväkortit tai erityinen työkirja. Tehtävien vastaukset sijoitettiin oppikirjan loppuun tai erilliseen vastausvihkoseen. Tuntiohjelmiin liittyi  usein rainoja, ääninauhoja, opetusfilmejä ehkä tv-nauhojakin.

Opetusteknologit toivat opetusmenetelmien  kirjoon itse asiassa kaksi uutta menetelmää: ohjatun ja ohjelmoidun opetuksen. Yhteisenä teoriataustana  olivat B.F. Skinnerin periaatteet:  positiivinen vahvistaminen (palaa Thorndikeen) ja asteittainen eteneminen.

Molemmissa  menetelmissä  ohjelma koostui hyvin pienistä yksiköistä eli osioista.  Kussakin osiossa oli neljä komponenttia:  informaatio, tehtävä ja kehotus vastata, vastaus  ja vahvistaminen (feedback eli takaisinkytkentä).  Oppilas opiskeli omin päin ja omaan tahtiin  häiritsemättä muita ja yleensä ilman opettajan apua. Hän luki tekstipätkän (instruktion), painoi sen mieleensä ja  teki sitä koskevan tehtävän.  Ohjelmoidussa opetuksessa  hän opiskeli erityisen koneen avulla,  ohjatussa yksilöllinen työ tapahtui asiantuntijoiden laatiman oppimateriaalipaketin avulla.  

Ohjelmoidussa opetuksessa ohjelma oli itsekorjaava. Ohjatussa opetuksessa oppilas tarkasti itse,  oliko vastaus oikein  toiselta sivulta. Juuri tietoa vastauksen oikeellisuudesta pidettiin työtavan vaikuttavana lääkeaineensa. Oppilas eteni osio kerrallaan. Joukossa oli myös kertausosioita,

Ohjelmia oli kahdenlaisia: Lineaarisia ja haarautuvia. Lineaarisissa kaikki oppilaat kävivät läpi saman aineiston esitiedoista tai älyllisistä kyvyistä riippumatta. Haarautuvassa ohjelmassa virhettä käytettiin opetusaineksen sovittamiseen itsekunkin kykyjen mukaiseksi. Oppilas ohjautui vastaustensa perusteella joko  helpompiin  tai vaikeampiin (ylimääräisiin) tehtäviin tai lisäselvityksiin.

Ruotsissa  kehiteltiin oma  sovellus haarautuvasta ohjelmasta: IMU- järjestelmä (individualiserad Matematik - Undervisning)

Järjestelmä koostui itseneuvovasta  opetusmateriaalista, jossa oli useita komponenteja:

A = alussa kaikille yhteinen osio.
DK = diagnosinen testi, jonka perusteella oppilas valitsi  aineistoista B1-B3; Kaikissa oli yhteinen ongelmakenttä, mutta ne erosivat vaikeusasteeltaan.
DK = uusi diagnostinen koe, jonka perusteella siirryttiin  kohtiin C1-C3 -(voi valita toisin kuin B:ssä)
PK = mallin lopussa oli  prognostinen koe.
A= lopuksi oli  vielä omavalintaisia ja vapaampia tehtäviä.

Kritiikkiä työtapaa kohtaan

Kirjan mukaan kiinnostus ohjelmoituun opetukseen heräsi maailmalla 1960-luvulla.  Mutta valtametodia siitä ei tullut missään. Lukuvuonna 1964-65 arveltiin, että 5 % kouluista  käytti ohjelmoitua opetusta. Suomessa sitä oli  tekijöiden mukaan käytetty verraten vähän.

Vuonna 1967 Suomeen saatiin  4000 dollarin avustus kansainvälisen asiantuntijan ruotsalaisen Karl- Gustav Stukátin palkkaamiseen Tampereen yliopistolla pidettyyn  seminaariin. Ohjelmaan kuului 10 luentoa ja  ryhmätyöskentelyä. Tässä esiteltävä kirja levittää  tuon seminaarin tuotoksia.

Seminaari on varmaankin ollut antoisa, mutta kirjoittajat eivät näytä itse hurahtaneen koneopetukseen (varsinaiseen ohjelmoituun opetukseen). Ohjelmoitu opetus soveltuu heistä erityisesti  systemaattisesti eteneviin aineisiin, joissa uusi tieto perustuu aikaisempaan (matematiikka, fysiikka, kemia ja kielten kielioppi )ja sisältöihin, jotka ovat osoittautuneet verraten pysyviksi. Sillä voisi olla suuri merkitys tukiopetuksessa kielissä. Lisäksi tekijät muistuttavat, että ohjelmoitu opetus on vain eräs tapa opettaa. Sitä ei tule käyttää kaikissa aineissa, eikä koko vuosikurssin ajan.

Kirjoittajien mukaan ohjelmoidut oppimateriaalit (oppikirjat, opetus- ja harjoitusvihkot) ovat yhtä tehokkaista esityskeinoina  kuin opetuskoneet.  He suosittelevat Suomeen "lähitulevaisuudessa vain ohjelmoituja oppikirjoja,  opetus- ja harjoitusvihkoja, yksinkertaisia ja halpoja laitteita  ja vain poikkeustapauksessa opetuskoneita". Ohjattu opetus on "omia olosuhteitamme ajatellen halvempi ja joustavampi opetusjärjestely kuin varsinainen ohjelmoitu opetus." Raha ei riitä koneisiin. He myös varoittavat, että uusi työtapa "ei merkitse missään tapauksessa  työn eikä vaivan säästöä!

Omaa pohdintaa

Peruskoulun tullessa Suomessa  luotiin oma sovellus ohjatusta opetuksesta: INO. Itse en päässyt koskaan kokeilemaan Oiva Louhisolan tälle metodille pohjautuvia oppikirjoja, mutta mm. Sepon koulun rehtori Anja Silventoinen muisteli niitä lämmöllä. Tässä linkki blogilastuun, jossa olen esitellyt INOA: http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2017/02/retropedagogiikkaa-osa-4.html

Pysyvästi arvokasta näissä metodeissa on pyrkimys yksilöllistää opiskelua, kirkkaat ja selkeät tavoitteet ja niiden johdosta myös varsin luotettava arviointi. Kirjan tekijät kirjoitavat  osuvasti; Tunnusomaista opetusteknologialle on selvä tavoitteenmäärittely, selvästi analysoitu opetusohjelma ja järjestelyt sekä opettaja, joka on selvästi tietoinen tavoitteista: oppilailta tunnin jälkeen odotettavista valmiuksista ja joka on päättänyt lujasti kohottaa oppilaiden oppimistuloksia.
 

perjantaina, lokakuuta 11, 2019

torstaina, lokakuuta 10, 2019

Työrauhasta

ALEKSIS Kiven päivänä Työrauhaa kaikille!

TÄNÄÄN siis oli  Helsingin  yliopistolla The paneeli, jossa pohdittiin työrauhaa- miten saan ryhmän ja hommat toimimaan.

Ensimmäisen vuosikurssin luokanopettajaopiskelijoille (kt) järjestetyn tilaisuuden muoto oli vallan mainio.

1. Alkuun teaseri: uupuneen opettajan kirjoitus Hesarissa ja sen kommentointia.
2. Neljä panelistin 3 minuutin alustukset.
4. Neljä väitettä, värikortit ja perustelut
5. Osallistujien Flinggaan laittamia ajatuksia.
6. Kolme etukäteen pyydettyä kommentaaria muilta didaktiikan lehtoreilta (Heini, Reijo ja Markus)
7. Tilaisuuden pika-arvio peukuilla
8. Lupaus jatkokeskustelusta Filingassa.

PANEELIN  HELMIÄ

PANEELIIN oli siis kutsuttu viis keskustelijaa. Jokaisella oli oma tulokulma teemaan. Itseni roolitin a) tavallisten opettajien äänitorveksi ja b) didaktiikan dinosautukseksi.

LUKA oli elävä oppilaan, Vallilan koulun 10-luokalta. JUHO on selvästi kriittisen pedagogiikan edustaja ja  erityisopeuksen osaaja.
REETTA oli opettajankouluttaja
SATU oli gradun tekija.

KIRJASIN ylös ajatuksia, jotka helmeilivät, yrittämättä tehdä niistä synteesiä.

Kaikille yhteisiä näkemyksiä olivat:
- olemme tärkeä asian äärellä.
- työrauha on kompleksinen käsite.
- opettaja eivät ratkaise työrauhaa yksin
- inkluusio on ymmärretty väärin.
- struktuuri, tavoitteisuus, kohtaaminen.
- älypuhelimet eivät lisää työrauhaongelmia. Kyse on siitä, mitä niillä tehdään.
- osa perheistä  tarvitsisi tukea.

" On ensin määriteltävä, mitä tarkoitetaan työrauhalla? Onko se yksilön huonoa käytöstä? Vai haastavaa käytöstä esim. vallan suhteen?" (Juho)
" Opettaja  tulisi olla tietoinen tekijöistä, jotka vaikuttavat työrauhaan." (Satu)
" Kaikkein oleellisimpia ovat tunne- ja vuorovaikutustaidot" (Juho)
" Opettajan tulisi olla tiukka mutta lempeä." (Reetta)
" On kahdenlaisia toimia. Ennaltaehkäiseviä ja korjaavia. Edelliset ovat tärkeämpiä." (Satu)
" Työkaluja on paperilla riittävästi. Mutta sitten tulee koulun arki. Saako opettaja tukea muulta yhteisöltä?" (Juho)

" On tärkeää, että opettaja tunnistaa omat olettamuksensa." (Reetta)
" Kyse on joukkuepelistä. Opettaja on valmentaja. Mutta hakuaako joukkue voittaa vai chillata?" (Luka)
" Lapser tarvitsevat yhden oman opettajan." (Reetta)
" Työrauhaan ei ole temppuoppia. Kyse on kohtaamisista." (Juho)
" Aina oppilaat eivät ole reiluja. Oppilaat välillä unohtavat, että opettaja on ihminen. "(Luka)
" On löydettävä tasapaino minun (opettaja) ja sinun (oppilaan välille). On tunnistettava omat ja toisen tarpeet. Kunnioitettava molempia." (Markus)
" Aikuiset rakentavat oppiaineksen. Lapset eivät. Lapsille on avattava, miksi näitä asioita opiskellaan! Kyse on motivaatiosta." (Reijo)
"Struktuuri. Tavoitteisuus!" (Heini)

(MAHDOLLINEN) OMA ANTINI 

Itse lähdin keskustelussa liikkeelle Else Köhlerin Herbartin didaktisen kolmion täydennyksestä, jossa hän lisäsi opetuksen malliin  opettajan, aineksen ja oppilaan lisäksi ryhmän. Väitin, että työrauha on kuin kuumemittaus, joka kertoo toimiiko tämä systeemi. Esitin lopuksi 1,5 minuutin clipsin lääkelaukun työrauhaongelmiin.



LOPUKSI: Upea kiitos juontaja Katalle!

tiistaina, lokakuuta 08, 2019

Noin 50 vinkkiä työrauhaan

Minulla on ilo osallistua torstaina yliopistolla vasta opinnot aloittaneille luokanopettajille järjestettävään paneeliin. Teemana on työrauha.

Käännyin FB:n parviälyn puoleen, koska minusta olisi  upeaa saada viedä opiskelijoille  terveisinä muitakin kuin omia ajatuksia. Niinpä kysyin:  "Mitä te haluaisitte näille nuorille sanoa?"

Ja he halusivat. Sekä määritellä työrauhaa, että antaa sen rakentamiselle ja ylläpitämiselle hienoja  vinkkejä

Työrauhakäsitteen määrittelyä

Työrauhakäsitteen määrittely ei ole ihan helppoa. Ainakaan se ei tarkoita vain hiljaisuutta.
  • "Työrauha on ihan eri asia kuin hiljaisuus."                                                      
  • "Työrauhan" käsitettä kannattaa purkaa. Mitä sillä tarkoitetaan? Hiljaisuutta kenties? Vai rikkooko hiljaisuuden vaatimus rauhan työskennellä yhdessä? Työelämässä me aikuiset törmäämme jatkuvasti tilanteisiin, joissa organisaation muutokset, rajoitukset ja sääntelyt häiritsevät työrauhaa."                                                                                           
  • " Tuleeko open hallinnan tunne (työrauha) siitä, että oppilaat ovat hiljaa vai siitä, että ääntäkin päästäen oppilaat puuhaavat yhdessä annetun tehtävän parissa Innoissaan. Voiko työrauha olla välillä äänekästä. Työrauha on eri asia kuin pelko.               
  • "Kieltenopettajana totean, että työn äänet ovat meillä usein aika äänekkäitä. Myös keskenään eri hommia tekevät joukko näyttää usein kaoottiselta...Mutta työn äänet sallittu."      
  • "Maria Montessorin väitetään sanoneen, että luokkahuoneen pitää kuulostaa mehiläispesältä, ei pubilta. Tällä vertauksella hän teki eron työn äänien ja yleisen mölinän välille.
 
Kun lähempi tarkastelu paljastaa, että kukaan ei hömppää vaan jokainen osallistuu johonkin selvästi tavoitteelliseen toimintaan, ollaan työn touhussa vaikka "rauhaa" olisi vaikea määritellä.
"     
  • " 
Jokaiselle oppilaalle tulee taata oikeus työrauhaan. Oppilaiden käsitys siitä on usein aika erilainen kuin vanhalla opettajalla. Pääasia, että äänet syntyvät innostuksesta ja tehtävän imusta, eikä asiaankuulumattomasta häirinnästä.


"
Lisäksi työrauha tarkoittaa eri toimijoille ja eri tilanteissa eri asiaa.
  • " Edelleen olisi hyvä miettiä kenen työrauhasta puhutaan, kun siitä puhutaan."" Koulun kokonaisuus rakentuu hyvin erilaisista osista. Koulu on yhteisö joka muodostuu erivaltaisista osista, joista rakentuu kokonaisuus. Luulenpa että opettajilla, muulla henkilökunnalla ja oppilailla (ehkä vanhemmillakin) on erilainen sisältö työrauhalle, yksilöllisistä eroista puhumattakaan."; " Varmasti on paitsi yksilöittäin niin myös koulun toimijoiden ryhmissä aika erilaisia määritelmiä/tarpeita."                                                                                                        
  • " Mitä on työrauha, kun oppilaat työskentelevät yksin – ja mitä työrauha on, kun työskennellään toiminnallisesti ryhmissä?"
                                                                                                     
  • "  Oppilaiden ensisijainen tarve koulussa on olla vuorovaikutuksessa omaan viiteryhmään, tästä seuraa usein ristiriita opettajan työrauhan käsitteen kanssa. Mutta ei sovittamaton."
Koko käsite saatettiin kokea ongelmalliseksi
  • "  Hiljaisuuden pedagogiassa opettaja määrittelee esiintymiselleen rauhan. Yhteisöllisessä pedagogiassa on monta määritelmää työrauhalle joka on minusta innostusta rajoittava käsite sinänsä. Hyvä työvire tai joku muu olisi parempi."
Mutta olisiko kaikille hyvä määritelmä mahdollisuis keskittyä työskentelyyn/opiskeluun?
  • " Työrauha terminä on ollut ainakin joillekin kansainvälisille kollegoilleni hyvin innostava. Meidän tutkimuksessa määrittelimme, että työrauha ei välttämättä tarkoita hiljaisuutta, vaan mahdollisuutta keskittyä työskentelyyn. Englanniksi lähimmät termit ovat classroom management, discipline tai classroom climate. Mikään näistä ei oikein tavoita työrauhan ydintä.
" ; "  Muistelen, että Koskenniemi määritteli työrauhan ”tavoitteen mukaiseksi toiminnaksi”. Joskus siis nauretaan ja ’riehutaan’, joskus sitten keskitytään ja mennään sisäänpäin. "  
  • "Työrauha-käsite voisi olla sellaisen tuokion kuvaus jossa kaikilla on mahdollisuus olla opiskelun mielentilassa."                                                                                                   
  • " Minä olen alkanut käyttää oppilaille sanaa "opiskelurauha". Jotenkin se kuvaa mun mielestä paremmin sitä, että pitää antaa kaikkien keskittyä juurikin siihen opiskeluun - tehtiin sitä sitten omalla paikalla yksin tai ryhmässä aiheesta keskustellen.
"       
  • " Kysyin alussa että kenen työrauhasta puhutaan, koska yleensä opettaja sen määrittelee, koska voi.
 Kun homma toimii ja kaikilla on hyvä olla, silloin syntyy työrauha, joka joskus on hiljaisuutta ja joskus yhdessä toimimisesta lähtevää ääntä." 
  •  "Työrauha vallitsee silloin, kun työnteon fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset edellytykset ovat kunnossa eli missään ei ole korjattavaa."
Kovin moni asia voi myös rikkoa työrauhaa. Myös opettaja :-) Ja tilat. Ja järjestelyt
  • "Omia lapsiani on norssissa ja he sanovat toistuvasti, että harjoittelijoissa ärsyttävintä on se, että he koko ajan tulevat häiritsemään, kommentoimaan ja tyrkyttämään omia ajatuksiaan. Erityisen ärsyttävää tämä tuntuu olevan taideaineissa. Joskus opettajankin voi olla vaikea antaa oppilaille "työrauhaa", jos aiheesta olisi paljon juteltavaa. Ja sekin on ihan ok." / " Jäin miettimään, mikä on opettajan ohjauksen ja oman näkemyksen tyrkyttämisen välinen ero. " / "Opettajan pitkät monologit voivat siis myös olla työrauhaa rikkovia. "     
  •   "Työrauhassa tai työrauhattomuudessa on asioita, joihin voi opettajana vaikuttaa. Sitten on asioita, johon ei voi vaikuttaa. Tämä olisi tärkeää tiedostaa. Opettaja, yhdessä muiden kanssa, voi olla synnyttämässä molempia, rauhaa tai rauhattomuutta. "                  
  • "Nyt kun rakennetaan monenlaisia kouluja, niin huomataan selkeämmin miten paljon koulun arkkitehtuuri ohjaa työrauhan käsitteen sisältöä. Se voi olla huono tai hyvä asia."/ " Työrauhan haasteista avoimissa ympäristöissä
."      
  • " Inkluusion haaste kouluissa, miten siihen vaalmistautua?"  
  •  "Kaikkein pahin tähän asiaan liittyä, johon aikoinaan törmäsin, oli luokan pulpettien laittaminen ryhmiin ja sen jälkeen täyden hiljaisuuden vaatiminen.

"    
  • "Juteltiin juuri tästä aiheesta opekollegan kanssa tänään. Puhuttiin siitä, että pienessä koulussa tai pienellä paikkakunnalla usein kyetään ottamaan koppi jokaisesta, jolloin on myös parempi työrauha. Usein isossa ryhmässä ja isossa tilassa lapsi alkaa häiritä. 

About 50 vinkkiä työrauhaan

Toiveita opettajankoulukseen

1. Vaatikaa kouluttajiltanne elämänmakuinen määritelmä työrauhalle ei pelkkää teoriajargonia.

2. Vaatikaa koulutuksessa tosielämän tietoa keinoista, joilla työrauhaan on  pystytty vaikuttamaan positiivisesti. Vierailkaa kouluissa ja pyytäkää vierailijoita luennoille, jotka työskentelevät haastavien ryhmien kanssa ja kehittävät asiaan ratkaisuja.

3. Toivoisin ...  että kaikki valmistuvat opettajat perehtyisivät koulutusaikanaan vaativaan erityiseen tukeen. Edes vähäsen. Se saattaisi antaa perspektiiviä tulevaan työelämään. Myös työrauhan ja luokan tai ryhmän hallintaan. Tarkkisluokat ja kehitysvammaiset lapset ja nuoret opettivat enemmän kuin mikään muu. Ytimessä persoonalliset kohtaamiset ja vuorovaikutus,joka ei tietysti hetkessä synny...

4. Nauttikaa opiskeluvuosista. Eli lapsuus ja nuoruus täytyy osata elää elämää kokien ja tapahtumista nauttien. Ei sitä valmistumista tarvitse oman elämän hinnalla kiihdyttää.

Ohjeita oikeisiin töihin

5. Kun menette ensimmäiseen työpaikkaanne, hyvin todennäköisesti koulullanne ei ole yhteisesti sovittuja käytänteitä työrauhan ylläpitämiseksi. Älkää tyytykö siihen, koska hyvä työrauha rakentuu koko työyhteisön yhteistoimintana. Hyviä ja toimivia esimerkkejä löytyy.

6. Älkää tyytykö helppoihin ja yksinkertaisiin laastariratkaisuihin. Työrauhan rakentaminen on pitkä prosessi, jossa vahvistetaan kaikkien mukanaolioiden keskinäistä luottamusta. Työrauha ei tule koskaan valmiiksi...kuten ei opettajakaan.

Ohjeita opetukseen

7. Pidä oppilaat tietosina siitä,  mitä ollaan tekemässä ja miksi.  Kansanen ja Byman aikoinaan kirjoittivat ’oppilaiden suostuttelusta tai houkuttelusta’. En niin tykännyt. Mutta ehkä nykytutkimuksen termit toimijuus (agency) ja osallisuus (involvement) auttavat opettajia ja lapsia määrittelemään omaa toimintaansa. Kiva kun on kivaa!/ Opettaja välittää tavoitteen oppilaille- tietoisuus.

8. Tunnin kulku kirjoitettuna taululle ja tunnin tavoite. Kuvakortit auttavat hahmottamaan mikä työtapa on milloinkin.

9. Erilaisissa tilanteissa työskentely on erilaista ja siksi sen turvaaminen vaatii kulloinkin hyvin erilaista ohjausta.


10. Työyhteisö ON KOKONAISUUS, ei vain KURIA vaan JÄRJESTYSTÄ, tarkoituksenmaukaista yhteistoimintaa.

11. Ja kypsään ikään ehtineenä opena sitä aina vaan uudestaan hämmästyy, että kun antaa oppilaille aikaa ja mahdollisuuden keskittyä opiskelemaan ja tekemään projektitöitä, miten upeita töitä sieltä syntyykäään!


12. Mitä isomman osan tunneista opetat sitä vähemmän oppilaat oppivat. Mitä isomman osan tunneista oppilaat opiskelevat sitä enemmän he oppivat.

13. Olin vuosi sitten äänimaisematutkijoiden seminaarissa Kreikassa ja siellä Viveka Lyberg kertoi mielenkiintoisen tutkimustuloksen sopivan haasteellisten ja motivoivien tehtävien vaikutuksesta työrauhaan ja siis samalla äänimaisemaan. En ehtinyt silloin pyytää ko. tutkimusta. Keskittynyt oppija ei häiriinny eikä häiritse.

14. Suunnittele tunteja riittävästi, ennaltaehkäise selkeillä työskentelyohjeilla levottomuutta.

15. Selkeä, toistuva tuntirutiini voi auttaa, jos luokka on levoton. Ole ystävällinen, selkeä ja luja.

16. Selkeys, rutiinit ja oppimista tukeva ilmapiiri ylläpitävät hyvää työrauhaa.
Kaiken a ja o on kokemukseni mukaan ennakointi.


Kasvatus työntekoon

17.  Ihan pienten olisi hyvä opetella työntekoon, muun muassa tylsyyden sietämistä, sinnikkyyttä saattaa työ valmiiksi. Hiljaisuutta sopivina annoksina.


18. Luokanopettajat opettavat alakouluikäisiä, joten vastaan siitä näkökulmasta. Ihan pienten olisi hyvä opetella työntekoon, muun muassa tylsyyden sietämistä, sinnikkyyttä saattaa työ valmiiksi. Pitää opetella yhdessä toimimisen ja keskustelun taitoja, …

19. Ohjaa oppijan huomio työhön.

Ohjeita oppilaiden ymmärtämiseen/kohtaamiseen

20.  Maslowin tarvehierarkia. Kaikki muut tarpeet tulee olla kunnossa ennen kuin voi keskittyä oppimiseen, joka kolmion kärjessä.

21. Kaikki pienten lasten nykyiset tai entiset vanhemmat tuntevat työrauhasta myös määritelmän "Mä osaan ite!", lyhyemmin "Mä ite!" tai "Ite!"


22. Kaikki lähtee hyvästä vuorovaikutuksesta ja miten kohtaa lapset ja nuoret..

23. Ymmärrä, kannusta, katso rakkaudellisin silmin oppilasta, joka vasta ihmetellen katsoo maailmaa ja haluaa oppia siitä kaiken, vaikkei itsekään sitä vielä tiedä janoavansa. 
On tärkeää antaa myös aikaa oppimiselle. Pitää antaa rauha omaksua asia ja tilaa ajattelulle.


24. Pelolla saa oppilaat olemaan hiljaa mutta vuorovaikutus- ja itsesäätelytaitoja sekä empatiaa harjoittelemalla päästään oikeaan työrauhaan."   

Palautteella ohjaaminen

25. Avaintekijöitä ja ajatuksia liittyen työrauhaan: palautteen antaminen pääasiassa siitä, minkä toivoo jatkuvan, huumori, vastuutehtävät juuri niille joidenkin mielestä käytökseltään haastaville oppilaille

Tehdään laumasta yhteisö

26. Luokka ei ole sellainen tai tällainen itsestään, vaan sellainen ja tällainen yhdessä syntyneen ja synnytetyn yhteisen kulttuurin tuloksena, jota ilmapiiriksikin kutsutaan. Mikä synnyttää hyvää ilmapiiriä? Itse panostaisin ryhmäyttämiseen ja ryhmädynamiikan kannatteluun."

27. Hyvä työrauha linkittyy vahvasti oppimiseen. Mitä paremmin opettajalla on luokka hallinnassa, sitä monipuolisempia ja vaativampia työtapoja opetuksessa voidaan käyttää. Oppilaiden tavoitteiden mukainen itseohjautuvuus ei synny itsestään. Se on opettajan pitkäjänteisen työn tulos.

 Jos luokassanne ei ole "työrauhaa", niin tarkistakaa opetustanne.

28. Miten saatan lapset hyväksytyksi omassa lapsiryhmässään. Tätä taitoa lisää koulun aikuisille!


29. Itse koen että työrauha rakentuu oppilastuntemukseen ja ryhmäytymiseen. Ryhmät hakevat luontaisesti johtajaa, opettajan on saatava itselleen se paikka. Ei mielistelmällä tai olemalla "rento" eikä myöskään turhalla tiukkuudella. Empaattinen ja johdonmuk…Näytä lisää


30. Pitää opetella yhdessä toimimisen ja keskustelun taitoja, oman mielipiteen perustelemista ja toisen ihmisen kuuntelemista. Toisen puheenvuoron kunnioittamista.

31. Koulun tarkoitus on varmaankin oppilaan oppiminen. Asiat, jotka tätä tukevat, ovat työrauhaa lisääviä. 

Lapseni ovat käyneet Montessorieskarin ja alakoulua. On kyllä upea pedagogiikka! Toisen kunnioittaminen ja arvostaminen sekä auttaminen ovat keskiössä. Myös opettajan suunnalta.

32. Luokan säännöt:
1. Rakkaus 2. Tilannetaju 3. Itsesäätelykyky 4. Sinnikkyys Näillä neljällä pärjää - toistoa, rutiineja, ja palkitsemista. Käsitteet pitää tietysti avata. Jos joku rikkoo sääntöjä, kysytään:
Oliko teko rakkaudellinen, osasitko säädellä itseäsi, osoittiko teko itsesäätelykykyä. Toimii jopa ekaluokalla.

33. Meillä OLI koulun säännöt, oikein seinällä, yhdessä koulun johdon kanssa tehtyinä, painettuina. ME, työyhteisömme: "meidän Lapsemme", Kouluhenkilökunta /Opet ja lastemme Vanhemmat sovimme YHDEN säännön noudatettavaksemme "OTA TOISET…

34. Ryhmäytys, ryhmäytys, ryhmäytys!!!!

35. oppimisen ja opetuksen vastuusäännöstöä,

Muistetaan erilaisuus

36. Millaisessa tilanteessa kaikilla samassa tilassa olevilla on työrauha? Esim. toinen rauhoittuu tutun taustamusiikin avulla, toisen työskentelyä se häiritsee. Toinen rauhoittuu liikkeen kautta, toinen paikallaan olemalla.

37. Minä annan nuorille (mediaharrastuksessa) usein työrauhan poistumalla itse tilasta. Näin he eivät odota minulta ohjausta ja pienryhmien johtajien on helpompi olla omassa roolissaan.Kun nuoret lähtevät kuvaamaan, esimerkiksi haastattelemaan poliitikkoa tai asiantuntijaa, en lähde mukaan, jotta nuorilla olisi työrauha.


Katse itseenpäin

38. Open vuorovaikutustaidot suureessa roolissa koulun alemmilla asteilla.

39. Ole salliva ja rento työkavereiden kesken. Huokaise jos on rankkaa, mutta älä vaahtoa opehuoneessa. Kannusta ja tue muita, kannustava ele riittää. Huolehdi osaltasi työpaikan hyvästä ilmapiiristä, se kannattelee opea. Pidä kynnys matalana hakea tukea mentoroinnista ja työnohjauksesta. Ja esimieheltäsi, se kuuluu hänen työhönsä, työsuojelun näkökulmasta

40. Lämmin vuorovaikutus ja hyvin suunniteltu ennakoitava koulutyö takaavat työrauhan.
 Opeta oppilaitasi, älä oppiainettasi.

41. Ymmärrä, kannusta, katso rakkaudellisin silmin oppilasta, joka vasta ihmetellen katsoo maailmaa ja haluaa oppia siitä kaiken, vaikkei itsekään sitä vielä tiedä janoavansa.

42.Valmista itsesi, älä opetusta!

 Huolehdi omasta kunnostasi, niin fyysisestä kuin henkisestikin. Käy salilla. Älä tee töitä myöhään, nuku kunnolla.

43. Ei provosoiduta, työrauhaa häiritsevä käytös hyvin harvoin henkilökohtaista vahvuudet esiin ja niiden kautta tekemistä

Työn kunnioitus arvona

44.  Kannattaa tutustua Montessorin kurin käsitteeseen. Montessoriryhmissä kuri liittyy toisen työn kunnioittamiseen. Niin opettajan kuin muiden oppilaiden.


Yhteistyö

45.Tukeudu vertaisiin eli kollegoihisi: tehkää työtä yhdessä eli yhteisopettajuus käyttöön!

Järjestelyt

46. Hiljainen tila

Osallistumisrakenteet

47. Oppilaiden kokemus työrauhasta tulee varmasti esille niiden käytäntöjen kautta, joilla oppilaat muutenkin osallistuvat oman yhteisön päätöksentekoon ja kehittämiseen. Jos sellaisia käytäntöjä on...
Varmaan voidaan tehostaa oppilaiden osallisuutta. Myös joustavat oprtusjärjestelyt ja ehkä etenkin tilat auttavat.

Ohjeita ongelmatilanteisiin 

48. Avaintekijöitä ja ajatuksia liittyen työrauhaan: ratkaisukeskeinen työote a ja o, positiivinen pedagogiikka, sen muistaminen, että käyttäytyminen on taito siinä missä lukeminenkin. Sitä opetetaan, ei olla vihaisia, jos sitä taitoa ei vielä hallitse.

49. Ja kun tunti lähtee lapasesta, käy läpi mitä siinä tapahtui ja korjaa toimintaasi. Opi. Ja sitten unohda koko juttu. Oppilaasikin unohtavat.
                           
KIITOS!

Kaija-Leena Alatalo  Elisa Annala  Pirkko Elfvengren  Rauno Haapaniemi  Markku Hannula  Antti Harjunmaa  Anu Heikkinen  Olli-Pekka Hiipakka  Anna-Kaisa Huotari  Katri Issakainen  Iiris Jero Jaana M. Jääskeläinen  Jouni Kaipainen Vuokko Kangas Jutta- Riina Karhunen Lauri Kemppinen Ismo Kiesiläinen Leena Krokfors  Kaija Kumpukallio Markku Lang Marja Laurila Marjo Lehto Pekka Leinonen Soile Partanen Jaana Perkkinen Marianne Ropponen Ilona Ruiz Timo Saavalainen Saara Salomaa Erja Sandberg Vesa-Matti Sarenius Minna Suorsa Mari Thure Marika Toivola Tero Toivanen Anne Tuukkanen Pauliina Veräjänkorva Os Simula Jesse Vierelä Liisa Vilppola Sanna Wedman

sunnuntaina, lokakuuta 06, 2019

Terveisin Itämereltä

ITÄMEREN risteilyillä on mm. sellainen maine, että se mitä laivalla tapahtuu, se laivalle jää. Nyt, kun sitä on taas turvallisesti kotona ja selailee (vasta nyt) kaikkia niitä huolenaiheita, joita näissä EKOAY:N yhteysopettajien ja päättäjien yhteisissä seminaareissa on vuodesta 2008 alkaen nostettu vakavasti esiin, kiukustuu. Vaikka keskustelujen ilmapiiri on ollut tosi rakentava,  pääosa opettajien  vuosien varrella esille nostamista ongelmista ei ole kadonnut mihinkään. Rinnalle on vain tullut lisää (ks.  blogin lopussa oleva taulukko).

SILTI mielelläni ja täydestä syystä kiitän järjestäjiä jälleen hienoista puitteista. Kiitos koulujen yhteysopettajille, jotka jaksavat  (yrittää) palauttaa päättäjiä (ja virkahenkilöitä) koulun todellisuuteen.
Kiitos Espoon virkahenkilöille, joita oli paikalla  avoimin mielin kymmenkunta. Tukistus espoolaisille puolueille. Meitä oli paikalla tasan kaksi varsinaista valtuutettua, yksi KH-tason vaikuttaja, kaksi Ovalan varsinaista jäsentä ja yhteensä 4+1. Noloa. Erityisesti valtuuston suurin ryhmä saisi hävetä. Kauniaisista oli 1.

Huolen aiheita 2019

Kirjasin ylös  (jälleen kerran) niitä huolen aiheita, joihin opettajat toivoivat, että me poliitikot  aikuisten oikeasti puuttuisimme. Huolien aiheet olivat aakkos-järjestyksessä:

Epätietoisuus siitä, mitä resursseja on käytettävissä, onko niitä leikattu vai ei?
Inkluusioon liittyvä pilottikokeilu
Johtamiskulttuuri, jossa ei kuulla ja johon liittyy pelkoa.
Kotikulttuurien muutos.
Leikkaukset - mm. lukioon
Opettajien jaksaminen
Opettajien riitämättömyyden tunne (osaaminen ei enää riitä)
Pahoinvoivat, väkivaltaiset lapset, joita sijoitetaan vääriin ryhmiin.
Pula oppilashuollon työntekijöistä.
Sisäilmaongelmat- erikseen esiin nousi Leppävaaran  lukion tilanne.
Suomen kielen osaamisen (mm. maahanmuuttaja äidit)
Työterveyshuollon palveluiden alasajo

Keskusteluissa pohdittiin, että meillä on nyt uusi normaali, johon aikanaan saatu opettajankoulutus ei enää yllä. Uusi normaali on sitä, että jopa enemmistö opetusryhmän oppilaista ei osaa suomea. Mukana on väkivaltaisia lapsia, jotka purevat, lyövät.... Oppilaita, jotka jo ekaluokalla haluavat saada valita, tulevatko edes luokkaan.

" Meillä on pahimmat ekaluokalaiset koskaan."

Koulu ei pysty  yksin vastaamaan siihen kulttuuriseen muutokseen, mitä kodeissa tapahtuu. Vaikka pääosa lapsista voi hyvin ja saa opinnoissa hyviä jopa maailman parhaita tuloksia,  yhä kasvava osa lapsia "elää kuin pellossa." Tarvitaan vahvaa yhteistyötä sosterin kanssa.

Ratkaisuehdotuksia 2019

Me poliitikot pyysimme konkreetteja –  jopa hintalappuistettuja – ehdotuksia korjausliikkeiksi. Nämä kirjasin ylös:

* Digihankaluuksiin: Datanomiopiskelijoille kouluista työharjoittelupaikkoja.
* Huomio johtamiskulttuuriin. Johto käymään koulun arjessa. Aitoa opettajien kuulemista hankkeita käynnistettäessä.
* Kiinteistöjen hoito: Omat vahtimestarit ja talonmiehet.
* Koulun johtamisen vahvistaminen: Koulun tasolle lisää apulaisrehtoreita.
* Levottomuus ja väkivalta: Lapset/aikuiset indeksit pienemmiksi. Ryhmäkoot pienemmiksi. Lisää aikuisia. Koulutettuja koulunkäyntavustaja. Jakotunteja. Satsausta varhaiskasvatukseen ja jo siellä saatavaan tukeen. Lakimuutoksia, jotta väkivaltaa käyttäneeltä oppilaalta voitaisiin evätä oikeus koulunkäyntiin useammalta kuin yhdeltä päivältä (toki tukitoimin)
* Määrärahat: Järkiperäistetään liikelaitosmallia (mm. tuottotavoitteita)
* Opettajien jaksaminen: Karsitaan turhaa paperityötä. Suosittaan R-opettajien klinikkatyyppistä toimintamallia.
* Oppilaiden pahoinvointi: Lisää koulukuraattoreita, koulupsykologeja, nuorisotyönekijöitä.
* Osaaminen: vahvistetaan modernin erityisopetuksen osaamista.

Hienoja asioita

On kuitenkin hyvä kirjata ylös myös asioita, joista voimme olla ylpeitä:
* Espoolaiskouluilla on hieno myönteinen maine. Niissä tehdään hienoa työtä, jopa ihmeitä.
* Espoolaiset arvostavat koulutusta, ja siksi resurssitilanne on edelleen hyvä.
* Aikanaan Hannu Suntio  kehittämä konsepti risteilystä on ainutlaatuinen. Ja uusi soihdun kantaaaksen ottanut sukupolvi hoitaa homman edelleen upeasti.
* Tukholman kaupunginteatterin soppateatteri on paras paikka viettää  lauantain keskipäivä Tukholmassa. Kiitos perinteestä Jukka Kuittinen!
* Ja sunnuntai kotona on hyvä pysäkki. Nyt siihen osui vielä Ukki- ja Mimmipäivä.


 LIITE: Huolenaiheita 2008- 2019

Kannattaa lukaista.






































1=  Johtamisongelmat(EFQM, eriarvoisuus, kuuleminen)
2 = Sisäilmaongelmat
3 = määrärahat(säästöt
4=  Peruskorjakset
5 = Koulukäyntiavustajat
6 = virka- ja luotamushenkilöiden välinen luottamuspula
7= (liian opettajilta) vaativat vanhemmat
8 = Opettajien pahoinvointi  (2008: Jokela)/uupumus/työmäärä
9 = Rehtorin työmäärä
10 = Työsuhdeasuntojen pula
11 = Koulujen turvallisuus
12 = Nettikiusaaminen
13 = Kokonaisbudjetti
14 = Tilavuokrat/tilapalvelut/liikelaitokset
15 = Talonmiespalvelut
16 = Kodin ja koulun yhteisytöonhelmat
17 = 3-porraisen tuen lisätyö
18 = Asiakirjatyö
19 = Toimimaton tietotekniikka
20 = Esiopetuksen purku
21 = Väistöihin liittyvät työ
22 = Lasten huonovointisuus
23= Lukiovetkon epäselvyys
24 = Erityisluokkien jakotunnit, liian suuret luuokkakoot
25= Kiky ja sen ohjeistus
26= YS-ajan käyttö
27 = Kouluverkko
28 = Case Saunalahti

perjantaina, lokakuuta 04, 2019

Ekoay:n koulutus- ja vaikuttamisseminaari 2019

JÄLLEEN kerran kutsuu EKOAY:n perinteinen ns. päättäjäseminaari. Siihen osuu tänä vuonna kansainvälisnen opettajapäiväkin.

EKOAY:n hienon konseptin (idean isä on muuten  EKOAY:n  ja EKPYN pitkäaikainen puheenjohtaja Hannu Suntio) clue on saattaa espoolaiset ay-opettajat (yhteysopettajat + EKOAY:n hallitus), opetustoimen johto  ja poliittisten puolueiden koulupoliitikot  vuoropuhelun keskenään.

Mukaan on tälläkin kertaa saatu opettajien näkemyksiä kuulemaan  tärkeitä virkahenkilöitä: Sivisystoimenjohtaja Harti Rinta-aho. Kehittämispäällikkö Juha Nurmi, peruspetuslinjan johtaja Ilpo Salonen, lukiolinjan johtaja Tapio Erma sekä aluepäälliköt.

Ovalan poliitikoista laivalle ovat luvanneet lähteä: Demareiden Martti Hellström, vasemmistoliiton Mika-Erik Walls,  vihteiden  Sakari Kouti  ja  Persujen Henna Kajava.  Lautakunnan puheenjohtaja Marika Niemi ei pääse paikalle. Suurimmasta puolueesta Kokoomuksesta on  mukana Satu Mollgren (Kok.) sekä menomatkan Henrik Vuornos (Kaupunginhallitus)

Quest-starina on  OAJ:sta Petri Lindroos, jolla on tunnin puheenvuoro lauantaina sekä Sari Jokinen.

ESPOON JA KAUNIAISTEN OAY:N KOULUTUS- JA VAIKUTTAMISSEMINAARI
OHJELMA 4.-6.10
- Muutoksen tuulet
- Opettajan jaksaminen ja hyvinvointi

Perjantai 4.10.

14.30–16.00 Lippujen jako satamassa, Olympiaterminaali
14.30-15.45 Kahvitarjoilu, kokouskannen aula
15.45 16.00 Tervetulosanat Anu Vilkki, seminaarin ohjeistus Veera Raivio
16.00-16.15 Puheenvuoro Harri Rinta-aho
16.15 Kutsuvieraiden esittely, Jukka Sarpila

Jukka toivoo,  että kutsuvieraat  esittelevät itsensä ja  nostavat esille yhden ilon aiheen espoolaisista ja kauniaislaisista kouluista sekä jonkin teeman tai aiheen, joka teitä koulutuksessa pohdituttaa. Aikaa 2 min.
(17.00 laiva lähtee)
17-19.00 Luottamusmiesosio yhteysopettajille
17–19.00 Erillisohjelma päättäjille: aiheina opetuksen budjetti ja työhyvinvointi.
19.30 Buffet-illallinen

Lauantai 5.10. (ajat ruotsin aikaa)

8.30  Yhteistyöaamiainen Tavolata

14.30 Kahvitarjoilu + keskustelua kouluasteittain, mukana luottamusmiehet
- erityisopettajilla mahdollisuus omaan ryhmäkeskusteluun
15.30 Puheenvuoro, Petri Lindroos, OAJ
- aiheina mm. neuvottelutavoitteet, kiky, hyvinvointi
16.30-18.30 Kutsuvierasdeitit

1. OAJ - Petri Lindroos ja Sari Jokinen
Petri Lindroos pitää ennen deittejä puheenvuoron mm. neuvottelutilanteesta, kikystä ja hyvinvoinnista. Deiteissä pääset tekemään kysymyksiä Petrille ja Sarille liittyen näihin aiheisiin. Puheenvuoron aikana ei ole pahemmin aikaa kysymyksille, joten mieleen tulevat kysymykset kannattaa kirjata ylös deittejä varten.
2. Poliitikot - Satu Mollgren (Kok.), Henna Kajava (PS), Mika-Erik Walls (Vas.), Martti Hellström (SDP), Sakari Kouti (Vihr.)
Yhteysopettajien terveiset (erityisesti liittyen jaksamiseen ja hyvinvointiin) kentältä suoraan poliitikoille
3. SUKO1-  Harri Rinta-aho, Ilpo Salonen, Juha Nurmi, Tapio Erma
SUKO:n näkemys opettajien jaksamisesta ja hyvinvoinnista ja siitä, mitä he voivat tehdä näiden asioiden hyväksi. Yhteysopettajilla mahdollisuus kertoa omat terveisensä kentältä.
4. SUKO 2– aluepäälliköt ja lähikoulupilotti
Lähikoulupilotti alkanut Espoossa
5. EKOAY
Mitä voisimme vielä tehdä hyväksesi? Tule hengähtämään keitaalle, nauttimaan raikasta smoothieta ja kertomaan, mitä asiaa haluaisit meidän vievän eteenpäin tai mitä ideoita sinulla on tämän hetkisten haasteiden keskellä selviämiseen.
18.30 Seminaarin lopetus ja palautteen kirjoittaminen
20.00 Ala carte -illallinen, Tavolata

Sunnuntai 6.10

Aamiainen
10.30 Paluu Helsinkiin
____________________

TÄSSÄ linkkejä raportteihin aikaisemmista reissuista:

2008
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2008/10/ekoayn-yhteysopettajaristeily.html

2009
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2009/10/ekoayn-koulutusseminaarissa-tukholmassa.html

2010
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2010/10/terveisia-paattajillelta-katajanokalta.html

2011
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2011/10/20-tunnin-kuluttua-etuja-valvomaan.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2011/10/takaisin-mantereella.html

2012
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2012/10/ay-terveisia-tuhkolmasta.html

2014
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2014/10/halsningar-fran-stockholm.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2014/10/huomenna-ekoayn-paattajaseminaariin-yes.html

2015
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2015/10/rakentavaa-vuorovaikutusta-jalleen.html

2016
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2016/10/koulutus-ja-vaikuttamisseminaari-710-910.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2016/10/terveisia-itamerelta.html

2017
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2017/10/koulutuspolittisia-evaita-itamerelta.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2017/10/laiva-taynna-espoolaista-sivistystahtoa.html

2018
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/10/itameren-uutisia.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/10/ekoayn-paattajaristeily-ties-kuinka.html

torstaina, lokakuuta 03, 2019

Perusopetuksen arviointi uudistuu - ota Sinäkin kantaa

OPETUSHALLITUS on julkaissut perusopetuksen arvioinnin tarkennetut periaatteet (siis kommentoitava luonnos perusteiden luvusta 6 ) nettisivuillaan. Palautetta voi antaa 18.10.2019 saakka. Anna!

ITSE laitoin tällaista tekstiä:

1. Kaipaan diagnostisen arvioinnin rehabilitointia. Se on amputoitu.
2. Formatiivinen arvointi olkoon selkeästi  kannustusta  ja ohjausta oppilaille- ei Wilman kautta vanhemmille.
3. Dokumentointivelvoite selvästi kiinni summatiiviseen arviointiin.
4.  Itse- ja vertaisarviointi vielä selkeämmin opittaviksi taidoiksi.
5. Kenen tehtävä/oikeus on transponoida 6. ja 9. luokan arvosanojen kriteerit alemmille luokkatasoille?
6. Laaja-alaisen osaamisen arviointia tulisi selkeyttää- samoin monialaisessa  oppimiskokonaisuudessa  annettujen näyttöjen osalta. Perusteissa korostettiin, että niissä on  tarkoitus harjoitella L1-L7-taitoja? Eikä oppiaineen taitoja?Jos oikein luin.
7. Miksei todistuksiin saisi  liittää liitteitä esim. laaja-alaisesta osaamisesta?
8. (vaikka ei kuulu suoraan tähän):Käyttäytymisen arvioinnin ohjeistus on ihan ylimutkikas.
9. Itse pohtisin tarkasti onko kriteerien muodostaminen taitojen pohjalta oikeasti viisasta.
10. Opinnoissa eteneminen: Ote on hyvin humaani. Mutta jos hallitusohjelmassakin ajateltu kanavan poijutus toteutuu, olisiko selvää, että jos vuosikurssia ei ole suoritettu, sitten kerrataan.
11. Opettajat tulevat tarvitsemaan paljon täydennyskoulutusta.


keskiviikkona, lokakuuta 02, 2019

maanantaina, syyskuuta 30, 2019

Mitä se pedagoginen johtaminen onkaan?

UPEAA päästä taas  luennoimaan johtamisesta ja erityisesti  pedagogisesta johtamisesta.

Edellinen kerta taisi olla ihan kesän lopulla eri puolilta maailmaa tänne tulleelle rehtoridelegaatiolle.

Mutta, että oikein kotomaan väelle. Luulen, että kaksi vuotta sitten minua tarvittiin edellisen kerran puhumaan tästä teemasta. Ja mikäs ihme se on. Enhän minä enää ole ollut oikea johtaja viiteen vuoteen.

Olipa silti innostavaa käydä  läpi vanhat diat ja muistiinpanot. Kuten olen kertonut moneen kertaan, minulla on Macilla tallella (lähes) kaikki tekemäni  muistiinpanot vuodesta 1974 alkaen. Hakusanoilla löydän pikaisesti jo unohtuneetkin. Ja konstruoin niistä joskus jopa jotain ihan uutta.

Tämä tämänpäiväinen sessio Haha-Helian ammattikorkeakoulun väelle ei ole kuitenkaan vain faceliftattu kierrätyskamaa, vaan sain tehtyä - noin niinkuin omasta mielestä - ihan nastan combon, jossa yhdistän näkemyksiä  käyttöteoria-ajattelusta, pedagogisesta ajattelusta  johtamisviisauksiin.

Valmennusotteesta olen pyrkinyt tekemää  dialogisen, keskustelevan ja omaa ja yhteistä tietämystä parhaimmillaan jopa kriittisesti rakentavan. Lopputuotoksena tulisi olla, jollei nyt jokaisen oma pedagogisen johtamisen käyttöteoria niin ainakin iso kimppu aineksia ja virikkeitä sen konstrutointiin. Käyttöteoriahan on dynaaminen ja muuttuva,

Sanallistan valmennusotetta minua kiehtovalla seminaarinjohtaja Aatto Kaljusen oppimismallilla  1940- 1950-luvuilta, jossa on alkuaihiona ihan selvästi samat oivallukset kuin yhä uskottavassa konstruktuvismissa.

AIKAA on 180 minuuttia ja dioja 150. Olen nyt toista kertaa ”kellottanut” diat, niin, että kutakin osoita voi tarvittaessa lyhentää ilman, että loppua kohti  kiire kiihtyisi.

Valmennuksen erääänlaisen apäätepysäkkinä on oma koulun johtamisen käyttöeoriani, joka on muunnelma  erään johtamisen julkiteoriakoulukunnan ns. rooliteorioista. Tämänsuuntaisissa malleissa, johtaminen nähdään yhtä aikaa monenlaisena, koska johtajaan suhtautuu erilaisia odotuksia, joiden taustalla on erilaiset jopa ristiriitaiset arvot. Kussakin eri roolissa johtaja on jonkin asianosaistahon agentti tahtoo tai ei.  Omassa mallissani on vielä kokonaisuuden kenttä, jolla toimiessaan johtaja on neuvottelija ja sovittelija, joka pyrkii harmoniaan, optimaaliseen ratkaisuun ristiriitaisten etujen välillä.

MITÄ siis pedagoginen johtaminen on pähkinänkuoressa?

Sen komplementteja ovat Manageeraus (asioiden johtaminen), Leaderiys (ihmisen johtaminen),Viranomaisuus, Esimiehisyys ja  Yksilöys  (jokainen oma itse). Kullakin niistä on oma johtava arvonsa ja edunhakijansa.

PEDAGOGINEN johtaninen  ei ole minulle vain ns. pedagogisten asioiden johtamista (kuten esim. opetusmetodit).  Se on kaikkea asioiden ja ihmisten johtamista, jossa ratkaisun arvoperustana on oppijan kasvun ja oppimisen etu.
Pedagogien johtaja on oppimisen ja kasvun agentti.

lauantaina, syyskuuta 28, 2019

torstaina, syyskuuta 26, 2019

Sekä naama että peili suoria ja vinoja

OLI hienoa saada kutsu  Opetushallitukseen 19.9.2019  tapaamiseen, jossa pohdittiin, miten  eri tahot voisivat  vaikuttaa yleiseen mielikuvaan perusopetuksesta ja siten ehkäistä perusopetusta koskevaa huolipuhetta ja lisätä autonomisten toimijoiden keskinäistä luottamusta.

Hain ja sain  facebookissa parviälyltä ajatusjelppiä. Kävin myös keskusteluja yliopistolla ja vetämässäni vertaisvalmennuksen koulutus-tilaisuudessa Lappeenrannassa.

Koonnaan noista ajatuksista vein mukanani tapaamiseen ja annoin  Opetushallitukselle. Kiitos vielä kerran kaikille hyvän edistämiseen osallistuneille

TAPAAMINEN oli  jäsennetty vallan mainiosti. Kaikilta oli pyydetty etukäteen ajatuksia.  Itse tapaamisen ohjelmassa (klo 9.30- 12) oli seuraavat vaiheet:
  • Kahvitarjoilu
  • Tilaisuuden tavoitteista, Oph:n edustaja
  • Esittäytyminen ja päällimmäinen ajatus (kaikki kertoivat)
  • Kooste osallistujien vastauksista ennakkotehtäviin  esiteltiin suullisesti.
  • Jakauduttiin kahteen ryhmään tiivustämään  ennakkovastauksissa esiinnostettuja asioita. Niitä piti ryhmitellä  (faktat, huolet, ydinkysymykset ja  ratkaisuehdotukset)
  • Yhteenveto, jatkotoimia ja odotuksia Opetushallitukselle. Pääjohtaja  Olli-Pekka Heinonen oli kuulolla. (Aivan upea idea)
Paikalle oli saatu todella monen vaikuttajatahon vaikuttajia. Heti aluksi sovittiin, että keskustelut ovat siten luottamuksellisia, ettei yksittäisten henkilöiden käsityseroja ollut syytä tässä vaiheessa viedä julkisuuteen. Ei niitä itse asiassa juuri ollutkaan. Porukka oli hyvin yksimielinen.

Faktat

Elämme mielenkiintoista aikaa, jonka trendejä ovat kriittisyys, riitely ja syyllisten etsiminen muista -   ei vain Suomessa, eikä koske vain koulua.  Riidanaiheita riittää kotomaassa:  oppikirjat. Suvivirsi. Tonttutanssit. Digi. 3-portainen tuki. Uudet koulurakennukset...

Nyt  yksittäiset tapaukset levitetään yleiseksi tilannekuvaksi.

Tänään on monenlaisia faktoja. Keskustelu on  kahtiajakoista. Asiantuntijapuhe sekoittuu sujuvasti mielipiteisiin.

Medialla on uusi doktriini: Lööpit.  Medialla  ei ole koulutoimittajia. Jopa Ylessä on  sensaatio-hakuisuutta ja klikkijournalismia. Mediassa ei julkaista ajantasaisia tieteellisiä vertaisarvioituja julkaisuja.

Monet asiat esitellään (yksipuolisesti vain) uhkiksi: mm. digitalisaatio.

Tavallisille ihmisille on epäselvää, mikä elin vastaa koulutoimessa mistäkin.

Somen keskustelukulttuuri on ahdistava: osalta keskustelijoista  puuttuu suodatin

Valitettavasti negatiivinen koulupuheen vaikutus näkyy jo. Hakijamäärät ovat laskeneet sekä opettajankoulutukseen, että virkoihin- erityisesti varhaiskasvatuksessa. Somekeskustelu on muuttunut uhkailevaksi: enää kaikki eivät uskalla  osallistua siihen.

Vastaliikkettä tarvitaan.

Mistä huolipuhe kertoo?

Aitoa huolta ei tule tukahduttaa.
Vikaa on sekä naamoissa että peilissä. Mutta myös ansioita.
Opettajan työssä koetaan tällä hetkellä aidosti raskautta.
Hallintoon yhteyttä ottavat eivät  tunne  hallinnon vastuunjakoa ja roolitusta.

Juurisyyt (ydinkysymykset)

Kaikki eivät enää arvosta koulutusta.
Koneisto (ja mm. ops) puhuu hallintoa- ei suomea.
Medialla on uusi doktriini: mennään mainosmyynti ja klikkauslistat edellä. Hyviä uutisia ei saada julkisuuteen.
Kaikille uudistuksille ei ole yleistä tukea.

Ratkaisuehdotuksia

Viestintä on äärimmäisen tärkeää. Se vaikuttaa mielikuviin, asenteisiin ja toimintaan.
Yksimielisyys oli vahvaa näiden ehdotusten osalta:
  • Tarvitaan  ennakoivaa faktaperustausta viestintää.
  • On vahvistettava  keskinäistä luottamusta ja osallisuutta.
  • On osallistuttava yhteiskunnalliseen keskusteluun ja ajankohtaisiin aiheisiin. 
  • On nostettava esille hyviä asioita.
  • Mm. ops-uudistuksesta pitää osata kiteyttää oleellinen ja keskittyä viestinnässä vahvistamaan sitä.
  • Peruskoulu tarvitsee  brändäystä: maailmalta tullaan ihailemaan suomalaista koulua, mutta kuinka saisimme itsemme ja mm. oppilaat ylpeiksi siitä, että he käyvät peruskoulua.
  • Tukea viestintään - myös koulun tasolle-  tarvitaan kaikilla tasoilla.
  • Olisi tärkeää viestiä yhdessä. Järjestää keskustelutilaisuuksia.
  • Viestintäkoulutukseen ja viestintästrategian laadintaan tulisi satsata. Viestinnässä on osattava ennakoida.  Laatia tietopaketteja.  Huomiota myös kriisiviestintään: ensin  tulisi keskustella sisäisesti  ja vasta sitten  mennä julkisuuteen. Vakavista ongelmista tulisi tiedottaa matalalla kynnyksellä
  • OKL:sten olisi syytä tehostaa omaa mainontaansa, jotta ammatin vetovoima säilyisi.
  • Työssäjaksamiseen huomiota.
  • Jokaisen tahon tulisi kysyä, viestinkö vastuullisesti. Mahdollisesti nykyinen tapa uudistaa opetussuunnitelmaa 10 vuoden välein on ollut "teollisuuskauden ratkaisu". Seuraava ops pitänee tehdä toisella tavoin.
Sen takana seisottiin, että on kunnioitettava toimittajien autonomiaa. Lisäksi esitettiin ajatuksia, joista eivät ihan kaikki innostuneet:
  • Toisten mielestä kouluhallintoon tarvitaan viestintäroolitusta, taso/taho  jolla on tarpeeksi korkea asema vastata.
  • Olisiko oltava rohkeutta viestiä myös altavastaajana?
Tapaaminen oli startti pysyvän viestintäyhteistyön käynnistämiseksi. Jatkossa mukaan on tarkoitus kutsua  toimijoita laajemmin.

PARVIÄLYN ajatuksia on esitelty blogilastussa:
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2019/09/onko-naama-vai-peili-vino-ja-mita-sitten.html

EKOAY:n Kannanotto vuoden 2020 budjettiesitykseen

Espoolaisten opettajien oma järjestö on hyvin huolissaan seuraavan vuoden opetuksen määrärahoista. Kannanottoa on aihetta kuunnella molemmilla korvilla. Siksi jaan sen mielelläni.  Martti


KANNANOTTO ESPOON VUODEN 2020 BUDJETTIESITYKSEEN

Suomenkielisen opetuksen budjetista vuodelle 2020 tulleet tiedot ovat hyvin huolestuttavaa luettavaa. Annettu budjettiraami pitää sisällään niin suuret leikkaukset, että kun huomioidaan aikaisempien vuosien toimintarahoituksen reaalileikkaukset, olisi kuntalaisille annetut lupaukset opetuksen määrästä ja laadusta syytä perua. Espoo sivistyksen kärkikaupunkina ei ole realismia.

Vuoden 2020 budjettiesitys kurittaa erityisellä voimalla lukioita, ja perusteluksi näyttäisi riittävän se, että kyseessä ei ole lakisääteinen tehtävä. Kuitenkin espoolaiset arvostavat lukiopalveluita erityisen paljon, sillä espoolaiset nuoret valitsevat lukion opiskelupaikakseen Suomen korkeimmalla prosenttiosuudella. Ensi vuonna opiskelupaikkoja on tarkoitus tarjota 300 enemmän kuin tänä lukuvuonna, mutta siitä huolimatta lukio-opetukseen on varattu vähemmän rahaa kuin kuluvana lukuvuonna. Yhtenä säästökeinona onkin esitetty, että lukioiden paikkamäärää ei lisätä, mutta näin toimittaessa rikotaan espoolaisille nuorille annettu palvelulupaus. Edes tämä ei riitä kattamaan säästötarvetta, joka ensisijaisesti syntyy tiloista ja tukipalveluista.

Mitä esitetyt leikkaukset tarkoittavat lukio-opetuksen arjessa? Vaikka leikkaukset eivät kohdistuisi pakollisten kurssien ryhmäkokoihin, sillä ei olisi merkitystä opiskelijalle, koska ylioppilastutkinto perustuu pakollisiin JA syventäviin kursseihin. Soveltavat kurssit laajentavat ja syventävät ylioppilaskirjoituksiin tarvittavia tietoja ja taitoja (esim. kertauskurssit). Tämän päivän espoolaisille lukiolaisille on erityisen merkityksellistä tulevaisuuden jatko-opintojen kannalta mitä ja miten heille lukioissa opetetaan. Ei tule harhautua ajattelemaan, että kurssit olisivat hierarkkisessa suhteessa toisiinsa niiden pakollisuuden/valinnaisuuden perusteella vaan yhdessä ne muodostavat opiskelijan kannalta järkevän kokonaisuuden. Esimerkiksi muiden kuin A1-kielen opinnot koostuvat pelkästään syventävistä ja soveltavista kursseista ja ovat niitä, joissa kurssikoot ovat pienempiä. Onko espoolaisten päättäjien tavoitteena lopettaa kaikkien muiden vieraiden kielien kuin englannin opetus espoolaisissa lukioissa? Miten tämä sopii tähän saakka keskeisessä osassa olleeseen kansainvälisyysteemaan? Esitetty 600 kurssin leikkaus merkitsee noin 30 opettajan työvuoden vähentämistä eli 10 prosentin poistoa opetuksesta.

Perusopetuksen puolella leikkaukset kohdistuisivat ensisijaisesti niihin oppilaisiin, joilla jo ennalta tiedetään olevan suurin oppimisen tuen ja ohjauksen tarve. Sopeuttamistoimena esitetään, että lisää opettajia ei palkata, vaikka oppilasmäärä yhä kasvaa. Myöskään erityisluokkia ei enää perusteta tarpeeksi. Nämä yhdessä tarkoittavat sitä, että ryhmäkoot kasvavat entisestään. Avustajapalveluista ehdotetaan leikattavaksi massiivinen osuus. Espoo on lähtenyt tielle, jossa perusopetuslain takaama oppilaan oikeus saada tarvitsemaansa tukea vaarantuu. Ainoat menojen lisäykset kohdistuvat taas kerran kiinteistömenoihin eli opetustilojen vuokriin sekä muihin sivukuluihin.

On hyvä muistaa, että jokainen kuntapoliitikko tehdessään talouspoliittisia linjauksia, joita
virkamiehet osaamisensa varassa käytäntöön muokkaavat, on samalla myös kuntatyöntekijän esimies. Kun viimeiset kymmenen vuotta on oltu leikkauksien ja niiden uhkien alla, ja samanaikaisesti työn määrä ja vaatimukset ovat ainoastaan lisääntyneet, voisi kuvitella, että moni espoolainen opettaja toivoisi olevansa opetuskäyttöön tarkoitettu rakennus, sillä vain seinillä on meidän kaupungissamme rahallisesti annettu ehtymätön arvo ja turvattu tulevaisuus, jonka joskus toivoisi olevan totta opettajallekin.

Anu Vilkki                                Matti Kangasniemi
EKOAY:n puheenjohtaja          sihteeri

maanantaina, syyskuuta 23, 2019

lauantaina, syyskuuta 21, 2019

Rehtori Matti Hackman on kuollut. R.I.P.


SURU-UUTINEN tavoitti minut tänään. Espoon Karhusuon koulun pitkäaikainen  rehtori Matti Hackman on kuollut kesällä.

Matti oli omaa ikäluokkaani. Hän valmistui luokanopettajaksi juuri niihin aikoihin, kun Espoo siirtyi rinnakkaiskoulujärjestelmästä peruskoulujärjestelmään. Toisin kuin minut, Matti rekrytoitiin varsin pian koulunjohtajaksi Karhusuon koululle.  Perhe asui koulun opettaja-asuntolassa, ja Matista tuli koko kylän shamaani.


 Pääsin Espoon rehtorien joukkoon vuonna 1989, ja Matti oli siinä joukossa syvällinen pedagoginen ajattelija - ja myös mielipiteissään oman tien kulkija. 1990-luvulla osa meistä iältään nuoremmista rehtoreista muodosti oman työnohjausryhmänsä.  Kutsuimme itseämme Elite-ryhmäksi, koska valitsimme kokoontumispaikaksemme Ravintola Eliten.  Työnohjaajaksemme saimme Espoosta Viherkallion koulusta Helsinkiin siirtyneen  Jussi Keskisen. Kävimme upeita keskusteluja. Matti oli keskeisiä ajattelijoita.

Meillä oli myös muutaman ajan oma rexibändi, joka viihdytti porukoita rexi-seminaareissa. Matti hoiti siinä komppikitaristin pestiä. Soolot veti Kari Louhivuori.

MATTI jäi eläkkeelle Karhusuolta, kun saavutti ammatillisen eläkeiän 2010-luvun alussa.   Perhe  muutti pois opettaja-asuntolasta ja Espoosta, ja Matti  aloitti uuden elämän. Hän kouluttautui puusepäksi. Hänellä oli taitavat kädet. 

Toisin kuin monet muut meistä eläkkeelle jääneistä rexeistä, Matti  alkoi elää täysillä uutta elämää, eikä häntä nähty  esimerkiksi ex-rexien tapaamisissa. 

Vaikka Matti oli huikean upea tyyppi, hänestä ei löydy netistä juuri mitään jälkiä. Haastattelupätkä, jossa hän kertoo kauniisti yhdestä koulunsa oppilaasta: Kimi Räikkösestä. Tervetuloa Karhusuolle- slidet. Ei yhtään kuvaa.  En  löytänyt myöskään  Matin kuolinilmoitusta. Ehkä hän ei halunnut kuollessaankaan tehdä itsestään numeroa. Sellainen hän oli. Salataitava. Jos niin, myös se kertoo hänen hiljaisesta suuruudestaan.

Kepeän mullat, Hakki.  Olit tärkeä monille. Ja esikuva minulle.