Suomi kouluttajana

TÄNÄ jouluna kinkunsulattajana sai toimia  teos:

Lappalainen, Antti. (1991).  Suomi kouluttajana. Helsinki: WSOY.

OLEN jo vuosia yrittänyt rakentaa mielessäni jonkinlaista isoa kuvaa suomalaisen koulun kehitysvaiheista, jonka avulla siitä näkyisi jonkinlainen punainen lanka pelkän kronikan sijaan.

Tehtävä on ollut hankala. Suomalaisen koulutuksen historia on täynnä jonkin aikaa jollakin nimellä toimineita koulumuotoja, joilla ei ole ollut selkeitä suhteita toisiinsa. Lisäksi kirjallisuudesta ei aina jakseta selittää yksinkertaiselle lukijalle, koskeeko esitetty ajatelma todellakin myös Suomea. Esimerkiksi  usein ammatillisen koulutuksen juurina  mainitaan keskiaikainen ammattikuntalaitos. Suomessa ammattikuntalaitos alkaa toimintansa kuitenkin vasta 1600-luvun taitteessa.

ISO OIVALLUS
Lappalaisen teos ravisteli ja innosti monella tavalla omaa ajatteluani. Kirjaa lukiessa taisin ihan itse huomata, kuinka ontto on yleinen tapa jakaa koulutus  opilliseen ja ammatilliseen. Läpi historian kaiken koulutuksen tähtäin on ollut yhtä aikaa molemmissa.

Jopa puhtaasti yleissivistäväksi usein ajateltu yliopisto syntyi kouluttamaan paitsi pappeja, myös lääkäreitä, tuomareita jne. Ja tekee sitä yhä.

On varmaan mielekkäämpää tarkastella koulutuksen kehitystä  säädyittäin aina 1900-luvun alkuun, jolloin sääty-yhteiskunta murtui nykyisen kaltaiseksi tasavallaksi,  jossa toki on erilaisia luokkia. Päätin kokeilla.


KIRJAN TAPA JÄSENTÄÄ KOULUTUKSEN HISTORIAA
LAPPALAISELLA on taito kiteyttää asioita. Hän jäsentää suomalaisen koulutuksen valtapoliittisesti kolmeen pääjaksoon: Ruotsinvallan aikaan, venäläisvallan aikaan ja itsenäisyyden aikaan. Tiivistetysti kutakin aikaa kuvataan näin (Omat ajatelmani vihreällä kursiivilla)

Ruotsinvallan aika (noin 600 vuotta) 

Pähkinänkuoressa:  Syntyy koulutusjärjestelmät säätyläisille, porvareille ja käsityöläislle.  Rahvas oppii lukemmaan ja tuntemaan kristinoppia (MH)

1200-1400 LUVUT

Papisto
Turun katedraalikoulu alkaa kouluttaa pappeja.

(Samaan  aikaan myös luostarikouluja- niissä jopa tyttöjä MH)
(Rahvas:jumalanpalveluksen varassa. Vanhemmat opettavat lapsille ammatin. Lukutaito ei tarvita MH)

1500-LUKU

Uskonpuhdistus. Kirkolta omaisuutta  valtiolle. Ja kouluista teinejä kirjureiksi.

Papisto
Uskonnon reformi aiheutti koululaitoksessa  aluksi pitkän rappiotilan.
Katolisen koulutuksen saaneet opettajat  menettivät asemiaan.

Kuninkaan koneistoon osa

1600-LUKU

Ruotsi suurvaltana
Vahva hallintokoneisto syntyy.
Ortodoksian eli puhdasoppisuuden aika

Koulujärjestelmä kehittyi.
Rakenne: Pedagogio- triviaalikoulu- lukio- Turun Akatemia

1649 koulujärjestys:  Jokaisessa kaupungissa tuli olla pedagogio eli lasten koulu, jossa opittiin lukemaan ja kirjoittamaan.

Neliluokkasta triviaalikoulua seurasi neliluokkainen lukio. Se valmensi yliopistoon.

Akatemia ja lukio käsitettiin täällä aluksi rinnakkaisiksi ja samankaltaisiksi.

Säätyläiset (papisto, virkamiehet, aateli)
Etuoikeus valtion virkoihin oli aatelispojilla, joilta ei paljon muodollista koulutusta vaadittu.
Yksityisopettajia

1640: Turun yliopisto. Tiedekuntia oli  Uppsalan mallin mukaisesti neljä: filosofinen, teologinen, lainopillinenja lääketieteellinen.

Uskonpuhdistajat toivat kouluihin uuden oppiaineen: kristinopin

Porvarit (kaupunkien kauppiaat ja käsityöläiset)
Lapsia pedagogioon

Ammatikunnat valvoivat työn laatua, huolehtivat ansiotasosta ja kouluttivat uusia käsityöläisiä.  Suomen ensimmäiset  ammattikunnat alkoivat toimia 1620-luvulla Turussa.
Ammattikunnan vanhin- Mestari (mestarinäyte)- Kisälli- Oppipoika

Rahvas
taikauskoista, tietämätöntä  ja juoppoa. Paras parannuskeino kouluttaa pieni eliitti. joka esimerkillään opettaisi kansaa  (Pietari Brahe)

Koulutuspolitiikan päätavoittena oli kansankielinen opetus ja sen avulla luterilaisen opin levittäminen. Puhdasoppiset piispat  pakotivat suomalaisia lukemaan. Lukutaito- avioliiton ennakkoehdoksi. Seurattiin kirkon kirjojen avulla.

1700-LUKU

Ruotsalainen suurvaltakausi jäi lyhyeksi ja jätti  jälkeensä nälän, tautien ja  venäläisten hävittämän Suomen. Professorit, papit, virkamiehet ja opettajat pakenivat  Ruotsiin ( yhteensä toistakymmentätuhatta henkilöä). Kaikki eivät palanneet

Pikkuvihan jälkeen alkaa hyödyn aikakausi. Halituksen politiikka ja yliopisto tavoittelivat taloudellista kehitystä. Talouspoliittinen käsitys: merkantilismi

Valtiovalta kehitti Suomessa maaseutua. Verovapauden houkuttelemina  ruotsalaiset rahamiehet perustivat rautaruukkeja Suomeenkin

Katolilaisuuden vastahyökkäystä ei enää  pelätty. Vaaraksi koettiin luterilaisen kirkon hajoaminen erityisesti pietismin leviäminen. Paras keino torjua tätä oli valistuksen levittäminen, lukutaito ja kristinopin tunteminen.

Vuonna 1789 annettu yhdistys- ja vakuuskirja teki muillekin kuin aatelisille (varakas porvari tai talonpoika)  mahdolliseksi hankkia omistukseensa verovapaita rälssitiloja.Saman säädöksen nojalla poistettiin myös aateliston yksinoikeus eräisiin korkeimpiin virkoihin.

Säätyläiset
Koulutuspolitiikan päätavoittena oli taloudellinen hyöty valistusta levittämällä.
Haapaniemen sotakoulu. Y.M. Sprengtporten koulutti Savon prikaatissa upseerin uralle aikovia nuoria omilla varoillaan virkatalosssaan Ristiinassa. Kuningas hyväksyi toiminnan 1779: Rantasalmelle perustettiin Haapaniemen sotakoulu. Oppilaay 13-15-vuotiata aatelisia.

Tytöille myös mamsellien kouluja.

Porvarit
Triviaalikouluihin apologistan luokka, joka tähtäsi ammattivalmenukseen.

Useimmissa kaupungeissa toimi  1700-luvulla ainakin ajoittain pedagogio. Pedagogioissa saatettiin myös tyttöjä opettaa.

Ammattikuntalaitos edelleen.

Rahvas 
1723: vanhempien velvollisuutena oli opettaa  lapsensa ”lukemaan kirjasta” ja tuntemaan kristinopin. Lukkarin koulut (avuksi). Laajoissa pitäjissä pitäjänkoulun ja erityinen koulumestari.  Muutamissa kylissä asia saatettiin ratkaista palkkaamalla oma opettaja kyläkoulun

Lukkarien tehtäväksi tuli  myös kinkereillä lukutaidottomiksi todettujen opetus: laiskankoulu.

1700-luvulla kirkkoherrat velvoitettiin pitämään rippikoulua   ennen ehtoolliselle pääsyä (lukutaito testattiin)

Ruukinpatruunat alkoivat  perustaa  vuosisadan lopulla  kouluja työväkensä lasten kouluttamiseksi. He myös kustansivat niiden toiminnan. Ensimmäisiä tehtaankouluja olivat Fagervikin, Teijon ja Juankosken koulut.

Useat varakkaat tilanomistajat ylläpitivät koulutoimintaa kartanoissaan. Tällaisia yksityiskouluja olivat Toijalan koulu Halikossa sekä Janakkalan ja Vanajan koulut.

1800-LUVUN ALKU

Suomi oli eurooppalaisen kulttuuripiirin heikosti kehittynyttä takamaata, mutta sen kansansivistys oli rintamaiden tapaan leveällä pohjalla.

1800-luvulla Suomessa yhteiskunnalliset erot aateliston, papiston ja porvariston välillä lievenivät vähitellen, kun taas ero niiden  sekä toisaalta talonpoikien ja mihinkään säätyyn kuulumattomien välillä pysyi jyrkkänä. Tämän vuoksi ylemmistä säädyistä alettiin käyttää yhteisnimitystä säätyläiset erotukseksi talonpoikaisesta rahvaasta. Säätyläiset-sanan synonyymina voitiin puhua myös herrasväestä. Jako säätyläisiin ja rahvaaseen kuitenkin muuttui: joillekin talonpoikaista syntyperää olevillekin avautui mahdollisuus nousta säätyläisten joukkoon joko opiskelemalla oppikoulussa ja yliopistossa taikka taloudellisen yritteliäisyyden avulla. 

Kaupunkein porvaristolla oli yksinoikeus kaupankäyntiin ja käsityöhön, jotka oli keskitetty kaupunkeihin (poikkeuksena maaseudun suutarit ja sepät).  Kaupankäyntiä koskeneet kaupunkien erioikeudet kumottiin vuonna 1868.  Kun vuonna 1879 säädettiin joukko lakeja elin­keino­vapauden toteuttamiseksi, porvariston sääty­eri­oikeudet kumottiin siltä osin, kuin ne koskivat porvareita henkilöinä, 

Venäläisvallan aika (noin 100 vuotta)

Pähkinänkuoressa:    Alkaa suomalaisen koulutuspolitiikan aika. Koulutusta alettiin pitää kansallisena tehtävänä. Koulutuspolitiikan päätavoitteena oli sivistystason kohottaminen - keino nostaa suomalaiset muiden sivistyskansojen rinnalle. Nopeaa kehitystä koulutuksen saralla. Kansakoulu perustettiin. Oppikoulu koki reformin. Opettajien koulutus organisoitiin. Ammatillisia kouluja. Suomenkielisiä oppikouluja. Tytöt pääsevät kouluun. Kouluhallinto  siirtyy kirkolta valtiolle.

1800-LUVUN ALKUA

Yliopistoa alempi koulutus koki taantuman (mentiin 1724 säännöillä).  Koulutusrakennelma oli harva ja takapajuinen. Kansansivistyksen alueella Suomi oli jäänyt jälkeen muista pohjoismaisista  naapuristaan. Emämaahan  verrattuna Suomi oli valtakunnan kehittyneintä aluetta. (Venäjällä 1 % osasi lukea)

Säätyläiset

Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto. Opetuslaitoksista parhaiten asiat olivat yliopistossa

Vuonna 1812 lupa perustaa kolme jääkärirykmenttiä, ja Haapaniemen koulun toiminta elpyi uudelleen kenttämittauskouluna. Vuonna 1821 se  siirrettiin Haminaan Suomen kadettikouluksi.

Koulujärjestys  1843. Oppikoulusta kolmijakoinen: ala-alkeiskoulu, yläalkeiskoulu ja lukio
”Frouvasväen ylöskasvatuksen” kuuluvia käsiöitä ja muita taitoja varten sai perustaa kouluja ”sivistyneimpien (eli herraisten) tyttäriä varten”

Porvarit
Paineita oppikoulun perusteelliseen uudistamiseen tuli monelta taholta. Lisääntyvä teollisuus, ulkomaankauppa ja rautateiden rakentaminen tarvitsivat väkeä, joka  osasi nykyajan kieliä ja matematiikkaa

1849: Korkeatasoisen opetuksen uranuurtaja: Tekniska Realskolan, siitä muodostuu 1872 Suomen polytekninen opistoja  1908 Tekninen korkeakoulu.

Ammattikuntalaitos edelleen

Rahvas
Ensimmäiset oireet ammatillisen valmennuksen organisoimiseksi  ajoittuivat ennen vuosisadan puoliväliä. . Nikolai I:n asetuksella Suomen kaupungit määrättin perustamaan käsityöläisten sunnuntaikoulut ”hantwerkin oppipoikien ja kisällien” kouluttamiseksi.


1800-LUVUN LOPPUA

1859 poistettiin vientikiellot ja - tullit > metsäteollisuus kansainvälisestikin iskukykyiseksi.
Elinkeinoelämän rakennemuutosta kiihdytti Venäjältä saatu halpa vilja. Se vähensi työvoiman tarvetta maataloudessa. Vapautunut väki hakeutui slummiutuviin asutuskeskuksiin tai muutti pois maasta.

1869 perustettiin koulutoimen ylihallitus, Valtaa siirtyy kirkolta valtiolle.

Vielä 1860-luvulla suurimmassa osassa Suomea  äätyläisten ja rahvaan välillä oli selvä ero: säätyläiset puhuivat ruotsia, rahvas yleensä suomea, paitsi eräillä täysin ruotsinkielisillä rannikkoseuduilla.

Sivistyneistö
Aatelin piirissä lasten kasvatuksesta huolehtivat yksityisopettajat.

Kaupungeissa kansakoulu  pysyi pitkään köyhien kouluna Varakkaampi kansanosa (kaupunkien virkamiehet ja varakkaat porvarit)  halusi varmistaa lapsilleen oppikoulutien sijoittamalla lapsensa yksityisiin valmistaviin kouluihin. Valmistavat koulut olivat pieniä yksityiskouluja, jotka valmensivat  oppilaitaan oppikoulun sisäänpääsytutkintoon. Lukukausimaksut olivat melko korkeita.

Koulutuksen suomalaistamista vastustanut maan ruotsinkielinen sikariporras sai sysättyä suomenkielisen opetuksen syrjemmälle  Hämeenlinnan lyseoon Fennomaanit keräsivät alkupääoman ja lainat ja rakensivat oman suomenkielisen oppikoulun Helsinkiin.

Yleinen mielipide alkoi muuttua suopeaksi  tyttöjen oppikouluopetuselle 1860-luvulla
Useimmille säätyläisnaisille lähteminen opettajaksi oli vielä pitkään ainoa ammatinvalinta, jonka oma sukuyhteisö hyväksyi. Monet yläluokan naimattomat naiset omaksuivat noihin aikoihin sosiaalisen työn kutsumustehtäväkseen. Usein toiminnan kohteena olivat kaduilla leikkivät  vähävaraisten kotien lapset.

1880-luvulla  Lucina Hagmanilla oli  ratkaiseva vaikutus perustettaessa ensimmäistä suomenkielistä yhteiskoulua: Helsingin suomalainen yhteiskoulu (myöhemmin SYK)

Valtion organsioima koulutus ei pysynyt kehityksen kyydissä. Ruotsinkielinen hallintokoneisto pystyi estämään suomenkielisten valtionkoulujen perustamisen. Niinpä perustettiin yksityiskouluja.

1898 Suomen Liikemiesten kauppaopisto Helsinkiin.>  1911 yksityinen Kauppakorkeakoulu > 974 valtiollistettu Helsingin Kauppakorkeakoulu.

1800-luvun lopulla vilkastui kulttuurielämä.Taiteenalalla oli aluksi vain yksityisopetusta.
1882 Helsinkiin Musiikkiopisto > 1924 Helsingin konservatorio >  1939 yksityiseksi Sibelius- Akatemiaksi > 1980 valtiollistettiin
..

Talonpojat
Kansakouluasetus 1866. Oppilaille vapaaehtoinen. Kansakoulu kehittyi kaikkien kouluksi vain maaseudulla. Siellä se menestyi parhaiten; talonpojat omaksuivat sen omaksi koulukseen.

Porvarit  
Elinkeinovapaus lakkautti ammattikunnat 1800-luvun loppupuolella

Rahvas
Kansakouluasetus 1866. Oppilaille vapaaehtoinen. Kaupungeille pakollinen.
1898 piirijakoasetus. Kansakoulu myös maalaiskunnille pakolliseksi Monet kunnat hidastelivat.

Alakansakoulun yleistyminen kaupungeissa aiheutti opettajapulaa. Syntyi yksityisiä opettajaseminaareja. Tunnetuin tämän alan yrittäjä oli Kaarle Werkko, jonka ajoittanen kaksivuotinen seminaari Helsingissä koulutti kiertokoulunopettajia ja valmensi seminaariin pyrkijöitä. Oppilaitos toimi ainakin vuosina 1898-1904 ja se sai valtionapua.Vastaavia seminaareja toimi samoihin aikoihin myös Sortavalassa, Hämeelinnassa, Jyvöskylässä ja Kotkassa.

Opettajia velvoitettiin yhtenä tai mieluummin kahtena iltana viikossa  opastamaan sellaisia koulunsa päättäneitä ja muitakin henkilöitä, jotka sitä halusivat.

Kaupungeissa jatkokurssit muuttuivat  vähitellen päiväkouluiksi. Uranuurtajina helsinkiläiset yläkansakoulun naisopettajat, jotka omatoimisesti perustivat kaupungin tytöille jatkoluokan ja huolehtvat sen opetuksesta palkatta kolme vuotta. Vuonna 1885 kaupunki antoi periksi ja alkoi maksaa palkkaa.

1893: ensimmäiset ohjeet jatko-opetuksesta:  vähintään 150 tuntia lukuvuodessa.

Nopea teollistuminen. Asetus 1885: sunnuntai- ja iltakoulut oli kehitettävä käsityöläiskouluiksi.


1900-LUVUN ALKU

Säätyvaltion aika päättyy. Yksikamarinen eduskunta 1907.

Taloudellinen kehitys huipentui ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin Suomen talouselämän rattaat pyörivät kuumina. Talouselämä valmisti sotaa käyvän emämaan kipeästi tarvitsemia tuoteita. Työvoimasta oli jopa puutettaa. Linnoitustöihin jouduttiin tuomaan väkeä Kiinan rajoilta saakka.
Lisääntyvä vauraus mahdollisti investointeja kouluukseen.

Kasvuhakuinen talouselämä loi koulutetuille jatkvasti uusia työpaikkoja. Suomalaisten vankka usko koulutuksen merkitykseen sosiaalisen nousun tärkeimpänä tekijänä on peräisin näiltä  ajoilta.

Sivistyneistö
Erityisesti valmistavat koulut kilpailivat alkuopetuksen antamisesta ilmaisen kansakoulun kanssa Helsingissä ja muutamissa muissa kaupungeissa.

1887- 1917: yksityisten oppikoulujen määrä kolminkertaistui. Vuonna 1917 maassa oli 151 oppikoulua, joista valtion kouluja oli 52 ja yksityisiä 99.

Rahvas ja työväestö
1907 Soininen ehdottaa kerschensteinerin ideoiden mukaista  käytännöllis-ammatillisa yksivuotista jatkokoulua. Ehdotus ei saanut kannatusta.

Itsenäisyyden aika (kirjan ilmestyessä noin 70 vuotta)

Pähkinänkuoressa: Koulutuspolitiikan päätavoitteena tasa-arvo. Oppivelvollisuus. Peruskoulu.  Uudistukset ammatillisessa koulutuksessa ja yliopistossa.  Kiista yliopiston opetuskielestä  talvisotaan saakka.  Laitosmuotoinen varhaiskasvatus tavaksi. Maan itsenäistyessä lastentarhojen määrä oli 60. Niistä yksityisiä oli 90 %. Opetushallitus.

1910- LUKU
Sisällissodan aika (1918). Kouluhallinto yritti pysyä puolueettomana Punainen kansanvaltuuskunta perusti kansanvalistusasian osaston (OPM), erotti kouluylihallituksen ja asetti sen tilalle oman kouluneuvostonsa.

Sivistyneistö
1919 pelkästään ruotsinkielinen  yliopisto Åbo Akademi

1920-LUKU

Sivistyneistö
1924 Sotakorkeakoulu

Rahvas ja työväestö
1921 oppivelvollisuuslaki. Soveltamista pehmennettiin

• koululykkäys (huoltaja tai koulun johtokunta sai siirtää koulun aloittamista vuodella).
• lääkäri saattoi vapattaa heikon terveyden, vamman tai puuttuvan käsityskyvyn vuoksi
• jos matkaa kouluun yli 5 km.
• maalaiskunnille 16 vuoden siirtymäaika

Kunnalle tuli velvollisuus järjestää koulunsa päättäneille  jatko-opetusta kahden vuoden  ajan
Maaseudulla pienin tuntimäärin iltaisin, asutuskeskuksissa laki velvoitti järjestämään kaksivuotisen päiväjatkokoulun. Vähintään 4  t viikossa 25 viikon aikana. Säädös totetui huonosti
Kunnat eivät olleet innostuneita, oppilaiden poissaolot olivat yleisiä.

1930-LUKU

Sivistyneistö
Tiukka kuri. Oppikoululaisista keskimäärin 20 % jäi suoraan luokalle ja 22 % joutui suorittamaan ehtoja.

Rahvas ja työväestö
Suurin osa ammattikouluista oli yksityisiä. 1939 ensimmäinen ammattikoululaki: jos  laitos sai valtioneuvostilta perustamisluvan, se  sai valtionapua.

1930-luvulla lasten varhaiskasvatus alettiin yhä yleisemmin hyväksyä yhteiskunnalle kuuluvaksi tehtäväksi.

1936 lastensuojelulaki velvoitti kuntia tarpeen mukaan joko avustamaan yksityisiä tarhoja tai perustamaan tarvitavat laitokset itse s.137k

1940-LUKU

Rahvas ja työväestö
1945 kunnat saivat kokeilutarkoituksessa perustaa keskikouluja ja ammatillisia jatkokouluja.
1948 Kansakoulun pituudeksi 7 vuotta. Jatkokoulu yksi-vuotiseksi-ö 123

1950-LUKU

Sivistyneistö
Sotien jälkeen  yliopistoon opiskelemaan pyrkivien määrä kasvoi, ja aloituspaikkoja oli rajoitettava
Numerus clausas 1950-luvulla.   Opiskeluajat pidentyivät. Vuonna 1955 otettiin  käyttöön välitutkinnot HuK ja LuK

Rahvas ja työväestö
1957: Kansalaiskoulu: ”Nuorena kuollut”
1958: Kunnille velvoite perustaa ammattikouluja (jos yli 20 000 asukasta)

1960-LUKU

Parempi väki
Tampereen yliopisto perusettiin vuonna 1966.
Kuri jatkuu oppikouluissa. Oppikoululaisista keskimäärin 14 % jäi suoraan luokalle ja 23 % joutui suorittamaan ehtoja
Vuoteen 1969 saakka lukioissa  matemaattinen ja kielilinja. Tuolloin kolmanneksi reaalilinja.

Rahvas ja työväki
Peruskoulukeskustelu kiihtyy.

1970-LUKU
Isoja koulutuspoliitisia uudistuksia. Peruskouluun siirtyminen. 1973 Laki lasten päivähoidosta. Säädös velvoitti  kuntia perustamaan päiväkoteja, joihin kaikilla halukkailla oli varattava pääsymahdollisuus. Luokanopettajan ja lastentarhanopettajien koulutus yliopistoon. Keski-asteen uudistus

Parempi väki
Lukion linjajako poistettiin  
Peruskouluun siirtyminen.  (Taistelu korvaavista kouluista MH)
Yksityiskoulujen katovuodet 9 yksityiskoulua 10:stä siirtyi kunnan omistukseen.

Työväkikin
Ammatteihin tähdänneen kansalaiskoulun peruskouuuudistus  hävitti kokonaan

1980-LUKU
Päätösvaltaa valtiolta kunnille.

MUITA OIVALLUKSIA
Dualiperiaate 
Keski-eurooppainen ammattikoulutuksen päätyyppi. Taidollinen harjoittaminen tapahtui yrityksissä ja tiedollinen opetus annetaan yhteiskunnan toimesta (1700-luvun lopulta alkaen)

Oppivelvollisuus
Miksi Suomessa myöhemmin kuin muualla? Isonajon seurauksena. Isojako korvasi 1700-luvulla sarkajaon. Maalaistalot Suomessa ja Ruotsissa sijaitsivat hajallaan tehden  oppilaiden koulumatkat pitkiksi. 1800-luvun lopulla papisto  vastusti (vähentää kirkon vaikutusvaltaa) ja talonpojat vastustivat (kustannukset).

Eduskunta hyväksyi 1910 oppivelvollisuuslain. Senaatti torjui. Keisari hylkäsi. Saatiin läpi 1921.

Kirjoittajasta

Antti Lappalainen (1929 Nilsiä – 2007 Espoo) oli suomalainen opetusneuvos (1979). Hän  valmistui kansakoulunopettajaksi Kajaanin opettajaseminaarista vuonna 1951 ja  opiskeli sitten Helsingin yliopistossa erivapaudella kansakoulupohjalta ja suoritti 1982 filosofian kandidaatin tutkinnon sekä väitteli filosofian tohtoriksi 1985.

Lappalainen toimi opettajana  mm. harjoittelukoululla. Hänen viimeinen työpaikkansa oli Oulun yliopiston Kajaanin täydennyskoulutusyksikön johtaja.

Lappalainen oli merkittävä tietokirjailija. Hän  kirjoitti useita kansalaistaidon, ympäristöopin ja maantiedon oppikirjoja sekä laati paikallishistoriaa käsitteleviä teoksia.  Hän toimi Oppikirjantekijät ry:n ja Tietokirjailijat ry:n puheenjohtajana sekä Helsingin opettajayhdistyksen puheenjohtajana ja Suomen opettajain liiton hallituksen varapuheenjohtajana.