Päivystävä "dosentti" tietolähteenä

Päivitetty 7.8.

KOULUJEN alkuun on enää muutama yö täällä Etelä-Suomessa. Opettajia aletaan vesottaa  jo ensi tiistaina ja oppilaita haetaan koulunpihoilta tulikuumiin luokkiin torstaina.

Mielenkiintoista muuten, kuinka iso väli eri kuntien koulunaloitus-päivissä on. Ensimmäisten joukossa aloittavat Kirkkonummi ja Jämsä (ti 7.8). Viimeisenä Rusko ja Turku  15.8. (Korjattu, kiitos Jukka Sarpila)

TOTTAKAI koulujen aloitus kiinnostaa myös mediaa. YLE aikoo satsata asiaan, ja se tuottaa useita kouluaiheisia ohjelmia seuravien päivien aikana. (Tänäänkin oli sellainen Aamu-tv:ssä).

Tähän liittyy myös tämä blogilastu.  Yle Uutisten Aliisa Ristmeri tekee juttua koulusta eri vuosikymmeninä. Monelle tuttu Opetushallituksen täysinpalvellut perusokouluyksikön päällikkö, kouluneuvos Erkki Merimaa oli antanut hänelle minun puhelinnumeroni, ja kun kerran pyydetään, miksen muistelisi, kun vielä muistan jotain.

RISTIMEREN jutun kysymyslistan punaisena lankana oli ennen muuta ekaluokalaisten koulunkäynti: Miten he pukeutuivat, mitä he leikkivät välitunneilla, millaista oli kouluruoka, mitä heille opetettiin, millaisia ja miten varustettuja luokkahuoneet olivat, miten kuria pidettiin, millaisia olivat todistukset  jne. Kukin vuosikymmen käytiin läpi: 60-luvulta-  2010-luvulle. Haastattelu kesti 60 minuuttia. Vaikken ollut varautunut juuri näihin kysymyksiin, juttua oli hauskaa suoltaa.

ALOITIN itse kansakoulun Helsingin Vallilassa 1960 ja jatkoin 3-4-luokat Kallion kansakoulussa. Joten sen ajan muistelu oli "kokemusasiantuntijalle" mukavaa. 70-luvun alussa olin itse jo lukioluokilla, joten ihan päivittäistä kosketuspintaa ipanoihin ei ollut. Valmistuin luokanopettajaksi 1977, niinpä vuosikymmenen loppu on taas paikattavissa: lastenkin osalta  mielissä.

1980-luvun lopulla siirryin rexin hommiin. Eläkkeelle jäin 2014. Ja kun yhä pyörin kouluilla mm. opetusharjoittelua ohjaamassa, saatoin ikäni puolesta olla ihan hyvä muistelija koko tälle jaksolle.

1960-luku

1960-luvun kansakoulua kävin myös iltavuorossa. Luokissa oli kiskopulpetit,  kateederi ja liitutaulu.
Koululaiset keräsivät jätepaperia, jotta luokkiin saatiin televiso. Kuri oli kovaa, ja Kalliossa vedettiin ihan turpaan. Ruoka oli useimmiten velliä ja keittoa, ja lautanen syötiin ruokarukouksen jälkeen tyhjäksi. Tai itkettiin ja syötiin. Vallilassa väistön aikana syötiin  luokassa, muuten ruokassa. Koulun piha oli karu. Kalliossa oli vain hiekka- ja asfalttipiha.

1970-luku

1970-luku oli peruskouluun siirtymisen aikaa.  Siirryttiin 5-päiväiseen kouluviikkoon,  Kesäloma lyheni. Hapuilua, kompastumisia, "sissisotaa". Nuukuuden aikaa myös. Öljykriisi.

Mutta samaan aikaan valtavaa innostusta ja sprii-monistuskoneen tuoksua. Kateedereja purettiin. Monistuskoneet lauloivat. Opittiin pelaamalla Lukoja ja Corrigoita. Nukketeatteri ja piirtoheittimet toivat vaihtelua. Alkuopetukseen toi auringonpaistetta vuonna 1979 tehty päätös pudottaa luokkakoko 32:sta 24:een.

1980-luku

1980-luku oli kultaista koulunpidon aikaa. Rahaa riitti, eikä koulumenoista tingitty. Suomi oli Euroopan Japani. Oppilailla oli kaikki mahdolliset oppimateriaalit. Pönttömacitkin tulivat kouluihin.  Vantaalla oli puhuva tietokone. Meillä televisiot, videot ja AV- ja OM-keskukset.  Koulu-tv tuotti hienoja ohjelmia. Pedagogiikka pehmeni. Kaikki pääsivät teatteriinkin. Ja leirikouluun. Ja opettaja sai siitä ihan palkan.

Kouluihin ja opettajiin luotettiin. Vaihtoehtokoulut innostivat: Steiner, Montessori, Freinet... Taide - mm. ilmaisutaito oli kova juttu. Kaikkea sai kokeilla, eikä tulosvastuuta ollut. Suomi innostui eheyttämisestä.

1990-luku

1990-luku oli sitten kaksijakoinen, Janus-kasvoinen. Toisaalta luottamus opettajiin oli vuosikymmenen alussa aivan posketon. Tarkastukset lopetettiin vuonna 1991. Kaikkea sai keksiä. Välitunteja sai rytmitellä uudella tavalla. Koulut saivat keksiä jopa uusia oppiaineita. Internet avattiin. CD-romput haastoivat oppikirjat. Aurorassa kokeiltiin virtuaalikoulua.

Mutta samaan aikaan iski tosi kova lama, ja opettajien oikeuksilla pyyhittiin pöytää. Pakkolomia Sijaiskieltoja. Säästövapaita. Koulurahat eivät enää olleet korvamerkittyjä. Kaikkea purettiin. Oppikirjoja kierrätettiin. Paperipyyhkeet puolitettiin,

90-luvun lopulla palautettiin kuri kuntiin. Koulut olivat eriarvoistumassa. Oli syntynyt upeita pedagogisia keitaita ja myös pedagogisia hautausmaita. Opetuksen järjestäjät velvoitettiin arvioimaan opetusta. Olli-Pekka Heinonen pani koulut suunnittelemaan tapakasvatusta,

2000-luku

2000-luku oli harmaata. Lama ei ikäänkuin julkisella puolella koskaan loppunut. Ja uusi romahdus tuli 2008. (Vasta nyt olemme saavuttamassa taloudessa vuoden 2007 tason).

Luottamus opettajiin kärsi eroosiota. Oppilasarvosteluun määrättiin vuonna 2008 ns. kasin kriteerit. Ja  dokumentointi-idiotismi alkoi. Kaikesta piti tehdä papereita. Erityisopetus uudistettiin. Inkluusio kunnioitti ihmisoikeuksia. Mutta rahaa siihen ei annettu.  Valtava byrokratia vei elojen kaiken työajan. Tuki luvattiin siirtää omaan kouluun. Ja höpsis.

2010-luku

2010-luvulla edellisten vuosikymmenten leikkaukset näkyvät kammottavina sisäilmaongelmina.
Kontrollia on kiristetty ja terveen järjen käytöstä arkisten ratkaisujen osalta on tehty erottamisperusteita. Koulun väkion pääosin  eristetty sote-salassapitokäyntöjen vuoksi OH-työstä. Eduskuntavaalien alle poliitikot valehtelivat häikäilemättömästi: Emme leikkaa koulutuksesta. Argh

Mutta synkimpinäkin aikoina on tehty kouluissa myös tosi upeaa työtä.

2000-luvun helmi oli koululaisten iltapäivähoito. Toinen tekniikan kehitys: diverkot, dataprojektorit, älytaulut...Ja kouluissa on ollut huikeita maikkoja - ja oppilaita ja vanhempia. Olemme edelleen yksi maailman parhaista koulujärjestelmistä.

Peruskoulun pedagogiikan tanssiaskeleet kirjoitettiin vahvasti asfalttiin jo vuoden 1970 POPSissa, ja voimme olla ylpeitä siitä, että koulutuspolitiikan linja on pitänyt.  Koulun arjessa on asia, josta voidaan olla tosi iloisia: oppilaiden aidon osallistamisen trendi. Tänään kouluissa on oppilaskuntia, luokkahallituksia, luottamusoppilaita, välituntileikittäjiä, vertaissovittelijoita ja mm. oppilasagentteja. Näin pienet ekaluokkalaisetkin voivat itse vaikuttaa siihen, mitä koulussa tehdään.

JOTENKIN näin. Muistanko väärin?

JUTTUA ei julkaista minun haastattelunani. Olen tietolähde:-)

PS. Tiistaina 7.8 kuvataan kuitenkin pieni haastattelu Auroran koulun pihalla.

Onko pojille sijaa peruskoulussa?

La klo 07 päivitetty versio
TOIMITTAJA Sari Helinin samannimisessä ohjelmassa Yle Radio 1:ssä ensi tiistaina 12.5. klo 10.05-11.00 keskustellaan tunnin verran otsikolla "Onko pojille sijaa koulussa". Ohjelmassa on tarkoitus käsitellä poikien mahdollisesti hankalampaa asemaa peruskoulumaailmassa, sen syitä, ilmenemismuotoja ja seurauksia. Sain ystävällisen kutsun vieraaksi  suoraan lähetykseen Pasilaan. Toiseksi studiovieraaksi tulee erityisopettaja Kirsi Ihalainen.

TÄRKEÄ ja vaikea teema. Ajattelin hieman työstää ajatuksiani tässä blogissa. Niinpä esitän joukon teesiaihioita ja  pyytäisin teiltä tässä blogissa poikkeavilta niihin sparrausta, jotta ohjelmasta tulisi kiinnostava. Kommentteja voi laittaa myös emailiini tästä linkistä.

Poikien ja tyttöjen eroista:

Tytöillä ja pojilla on eroja (vaikka erot ovat suurempia ryhmien sisällä).  Taustalla on sekä biologia että kasvatus. Tutkijoiden mukaan erot näkyvät jo leluvalinnoissa. Poikia kiinnostavat liikkuvat lelut.
Mielenkiintoista on, että tutkimusten mukaan sekä hyvää että  huonoa koulumenestystä selittävät  pojilla ja tytöillä eri asiat.

Motivaatio, sinnikkyys, keskittymiskyky ja itseluottamus yltävät selittämään yhdessä jopa lähes 40 % kouluarvosanojen varianssista- mutta  ne selittivät hyvää koulumenestystä vain tytöillä.  Kun huonosti koulussa menestyviä tyttöjä ja poikia verrattiin keskenään, ilmeni, että poikien huonoa koulumenestystä selittivät juuri ne piirteet, joiden tulikin sitä selittää, eli impulsiivisuus, huono keskittymiskyky, heikko itsetunto ja vähäinen elämänhallinta. Tyttöjen huonoon koulumenestykseen nämä piirteet eivät olleet yhteydessä. 

Silti jako tyttöihin ja poikiin on kovin karkea. Kummassakin joukossa on osaryhmiä, jotka voivat hyvin tai hyvin huonosti.  Pojissa tällaisia ovat epäliikunnalliset pojat,  vain yhdestä asiasta kiinnostuneet pojat (esim. jääkiekki) ja ns. "amispojat", jotka ilmiselvästi keräävät jo nuorena kaikki elämäntapaongelmat, mutta porskuttavat eteenpäin näennäisesti huolta vailla.

Tytöissä tällaisia ovat tunne-elämässään oireilevat (mm. masennus).

Molemmissa ryhmissä tällaisia ovat mm. turvallisuushakuiset, arat syrjäänvetäytyvät oppilaat, sosiaalisesti kömpelöt lapset,  levottomat lapset sekä lapset, joiden koteihin huono-osaisuus kasautuu.

Kaikkiaan pitäisi etsiä ratkaisuja, joista hyötyy  mahdollisimman moni, ja joista kärsii mahdollisimman harva.

TEESI 1: Pojat menestyvät koulussa huonommin kuin tytöt (keskimäärin) useassa oppiaineessa. Tytöt saavat koko kouluajan keskimäärin parempia arvosanoja kuin pojat. Kansallisissa oppimistulosarvioinneissa pojat kuuluvat  heikommin suoriutuneiden joukkoon useammin kuin tytöt.

Tarkennus: Kukoistavatko tytötkään? Vai selviätkö he vain vaatimuksista paremmin? Poikien syrjäytymisen voi väittää  alkavan koulussa, sillä nuorissa miehissä huomattavasti syrjäytyneitä ja lienee myös nuorissa vangeissa. Myös erityisen ja tehostetun tuen saajista huomattava enemmistö poikia. Erityisluokat ovat poikavoittoisia. Alakouluikäisistä sairaalakoulun kävijöistä lähes kaikki ovat poikia. Suurin osa kiinnipidon kohteeksi joutuvista lapsista on poikia.

TEESI 2a (jaettu): Poikien ja tyttöjen lahjakkuudessa tai älykkyydessä  ei ole eroja (ellei nyt puhuta lihasvoimasta). Keskeisesti on kysymys motivaatiosta. Tyttöjen ja poikien oppimisorientaatiossa on eroja. Poikaporukka vahvistaa toisissaan uskomusta, että elämässä pärjäämiseen ei tarvita koulua. Tytöt näyttävät  “aidosti” oppimishakuisilta.

Tarkennus: Älykkyyden eräissä osa-alueissa on todettu eroja.  Tutkimusten mukaan oppimista tukevat asenteet ovat vahvempia tytöillä ja oppimista haittaavat asenteet vahvempia pojilla. Tutkimuskirjallisuudessa toistuu  havainto, että pojat sijoittuvat taidoiltaan vahvemmin normaalijakauman ääripäihin kuin tytöt. Pojilla on selvästi tyttöjä enemmän vaikeuksia kielellisten taitojen alueella kuten lukemisessa

TEESI 2b (jaettu). Pojilla näyttää olevan heikommat valmiudet koulutyössä tarvittavissa taidoissa. Pojat ovat jo koulun alkaessa kouluvalmiuksiltaan jäljessä tytöistä.Vaikka Suomi asettuu lukutaidossa maailman kärkeen, erot tyttöjen ja poikien välillä ovat suuremmat kuin missään muualla maailmassa. Lukutaidoltaan heikoista on poikia yli kolme neljäsosaa.

TEESI 3: Pojat viihtyvät koulussa huonommin kuin tytöt  (keskimäärin).

Tarkennus: Esim. Kouluterveyskyselyn tulosten perusteella tytöt viihtyvät ja voivat huonosti.  Niin opettajien kokemus kuin tutkimukset osoittavat, että tytöt suhtautuvat koulutyöhönsä keskimäärin poikia myönteisemmin ja tämä – tai heidän paremmat suorituksensa – palkitaan paremmin todistusarvosanoin.

TEESI 4: Koululuokassa pojat ovat keskimäärin äänekkäämpiä. He ovat energisiä ja villejä. Tytöt kaipaavat rauhallisia oppimistilanteita siinä, missä pojat kaipaavat toiminnallisuutta.

TEESI 5: Pojilla on enemmän oppimis- ja käyttäytymisongelmia kuin työillä. Pojat käyttäytävät koulussa huonommin kuin tytöt (keskimäärin). Opettajan ajasta menee noin  80% poikiin.

Tarkennus:  Pojilla on enemmän eri muodoissaan ilmeneviä tarkkaavaisuuden ongelmia, ylivilkkautta sekä häiritsevää käyttäytymistä.

Pojat ovat epäonnekseen rehellisiä ja suoria ja heidän kysymyksensä haastavat opettajia.

TEESI 6: Pojista kasvaa koulussa/koulusta huolimatta aktiivisia ja jämäköitä, tytöistä empaattisia ja muita hoivaavia (taas usein).

TEESI 7.  Pojat oppivat asioita tekemällä. Tytöt taipuvat oppimaan myös koulumaisemmalla tavalla

TEESI 8:  Pojat kehittyvät  hitaammin kuin tytöt. Heidän murrosikänsä on rajumpi (mm. aivojen taantuma) ja se osuu tosi pahaan vaiheeseen yläkoulussa.

"Yhtenä aamuna he heräävät märässä vuoteessa. Pää, penis ja jalat ovat kasvaneet isoiksi ja ääni on muuttunut. Ikään kuin siinä kylliksi kestämistä, pojilla on meneillään henkinen taantuma. Koulu ei kiinnosta, tärkeämpää on hengailla kavereiden kanssa ja haaveilla tytöistä.” Lasse Lehtinen

Opettajien tavasta kohdata poikia ja tyttöjä:

TEESI 9. Pääosa opettajista on naisia. Naiset ymmärtävät paremmin tyttöjä (usein).

Tarkennus: Poikiin ei uskalleta luottaa?

TEESI 10. Pääosa opettajista on itse koulumenestyjiä. He ymmärtävät paremmin itsensä kaltaisia.

TEESI 11. Monet pojat kokevat liian paljon kielteisiä kokemuksia kouluaikanaan.

Tarkennus: Kouluissa on paljon turhia käytänteitä, joihin pojat törmäävät. Mm. jatkuva jonottaminen, joka aiheuttaa yhteenottoja. Hiljaisuuden ihannointi. Yliviritetty turva-ajattelu.

TEESI11 b. Opettajat arvioivat yttöjen ja poikien suorituksia  eri perustein erityisesti kieliaineissa
ja matematiikassa.

Ratkaisuehdotuksia

TEESI 12. Erilliskouluihin ja -luokkiin ei ole paluuta. Paluuta pysyvään luokkaan kannattaisi harkita.

TEESI 13. Olisi hyvä, jos kouluissa olisi sekä mies- että naisopettajia. Miesten osuus vähenee koko ajan. Ja tämä ei tarkoita, että nainen ei ole hyvä opettaja.

Tarkennus:  Viisas miesopettajien saa rohkaisullaan nuoret pojat  ottamaan vastuuta opinnoistaan, innostumaan ammattiin ja työhön. Miesmallina toimivat mainiosti myös koulunkäyntiavustajat ja työharjoittelijat.

TEESI 14. Opettajien tulisi käyttää monipuolisia menetelmiä, sekä pojille että tytöille sopivia. Toimintaan tulisi saada lisää valinnan mahdollisuuksia.

TEESI 15. Niinkin pieni asia kuin matematiikan laskujen esimerkkien aihepiiri voi jo vaikuttaa motivaatioon.

Tarkennus: Tyttövaltaisuus alkaa jo pienistä asioista Aapisen A on ankka, aurinkoinen Anni ei auto. Matematiikassa lankakerälaskut eivät innosta poikia.

TEESI 16. Poikia auttavat myös selkeät, lyhyet ohjeet. Pojat tarvitsevat tsemppausta ja myös vaatimista.

Tarkennus: Lopetetaan lässytys "pojat on poikia", eikä päästetä poikia vähemmällä vastuulla luistamaan kotitöistä, toisten huomioimisesta, tehtävien tekemisestä kunnolla tai yhteisen hyvän tavoittelemisesta. Kasvatetaan sellaisia tyttöjä, jotka eivät passaamisellaan avusta ja pilaa poikiaan. Vaalitaan lähtökohtaisesti jokaisen oppilaan omaa vastuuta tekemisistään ja tekemättä jättämisistään, eikä katsota sormien välistä, jos "pojat on vain poikia".

TEESI 17. Hyväksytään tarve liikkua. Vähennetään paikallaan istumista.

Tarkennus: Lisää liikuntaa. Poikien oppimistilaan pääsy voi usein vaatia ihan konkreettista jumppaa. Opettajan tulee olla siinä mukana. Lankut kuuluvat yläkoulun ruotsintunnille ja punnerrukset ekaluokan kirjoittamiseen.

TEESI 18. Käytetään enemmän poikia kiinnostavia vekottimia kuten tabletteja.

Tarkennus: Olisi hyvä, jos koulussa olisi oikeaa  työtä murrosikäisille-  mopon rassausta ja ojankaivua ja vastaavaa halukkuuden mukaan.

TEESI 19.  Kouluissa pitäisi olla tilaa myös "poikien jutuille". Pojat tarvitsevat omia juttuja, joita tytöt eivät valtaa. Edes välituntipihoille :-)

TEESI 20. Otetaan murrosikä ja poikien toisiltaan vaatima koulukielteisyys aidosti puheeksi. Monilla pojilla on outo (opettajan mielestä) asenne kouluun paikkana, joka vaan pitää lusia läpi.

Tarkennus: Osa pojista ei vain osta tätä keskiluokkaista näkymää opiskelusta, numeroiden keräämisestä, suorituksista, pärjäämisestä koulussa ja pääsemisestä hyviin jatko-opintoihin.
Haastetaan oppilaskunnat mukaan kehittämään koulun arkea. Annetaan vastuuta. Otetaan mukaan päätöstentekoon. Kokemusten mukaan osallisuus helposti kasautuu tytöille. Poikien on vaikeaa auttaa toisia ja olla osa koulun virallista organisaatiota. Poikien alakulttuuri muistuttaa vankien kulttuuria suhteessa vartijoihin.

TEESI 21.  Opettajien tulisi erityisesti kiinnittää huomiota palautteen kannustavuuteen.

TEESI 22.  Opettajien tulisi olla tietoisia sukupuoleen liittyvistä stereotypioista (kiltit tytöistä, jotka ovat tunnollisia ja pyrkivät mielistelemään/ raisut, mutta reippaat pojat, jotka vaativat opettajan huomiota)

TEESI 23. Jokaisen pitäisi saada rakentaa  oppimispolkunsa ilman sukupuoleen sidottuja roolimalleja.

TEESI 24.  Poikien koulukielteisen alakulttuurin sulattamiseen tarvitaan alakoulusta alkaen toiselle asteelle saakka koteja. Ja poikien kannalta olisi tosi tärkeää, että myös isät tulisivat mukaan kouluun ja näyttäisivät mallia: mieskin voi lukea. Mieskin voi kirjoittaa.

TEESI 25 (uusi):  Oleellista on ymmärtää tarve koko koulusysteemin ja oppimisympäristöjen muuttamistarve. Siitä hyötyisivät sekä tytöt että pojat.  Rakennetaan uudenlainen koulu uuden opetussuunnitelman myötä, jossa on toiminnallisuutta ja vaihtelevia oppimisympäristöjä, että ne ovat kaikille homo sapiens - rodun edustajille hyväksi ja ennen kaikkea iloksi ja innostukseksi. Oliksi myös mietittävä auki, onko koulun kasvatuspäämäärä oikeasti pojille sopiva.

TEESI 26(uusi): Poikien on todettu taantuvan kognitiivisesti 8.l uokalla voimakkaiden fysiologisten muutosten vuoksi. Tämä tulisi ottaa huomioon yläkoulun opetuksessa.  .

Hellström Ylessä: Tulevaisuuden opettaja ei opeta.

YLE Radio 1:ssa: Kultakuume
maanantaina 9.3. klo 15.05 -15.30.

Tulevaisuuden opettaja ei enää opeta!

Vuonna 2016 voimaan tulevassa opetussuunnitelmassa ei enää juurikaan puhuta opettamisesta, vaan sen mukaan opettaja rohkaisee, innostaa ja haastaa.

Uuden opetussuunnitelman mukaan oppilaat myös ottavat yhä enemmän vastuuta oppimisestaan, etsivät itse kiinnostavat kysymykset ja myös vastaukset niihin.

Mutta muuttuuko koulun arkikulttuuri todella? Mitä se vaatii oppilailta ja opettajilta? Aiheesta keskustelemassa ovat opetusneuvos Martti Hellström ja rovaniemeläinen äidinkielenopettaja Jaakko Sarmola.

JUTUN voi kuunnella linkistä: http://areena.yle.fi/radio/2595855

Kultakuumeen Areena-sivut: http://areena.kokeile.yle.fi/1-1655967