KOULUJEN alkuun on enää muutama yö täällä Etelä-Suomessa. Opettajia aletaan vesottaa jo ensi tiistaina ja oppilaita haetaan koulunpihoilta tulikuumiin luokkiin torstaina.
Mielenkiintoista muuten, kuinka iso väli eri kuntien koulunaloitus-päivissä on. Ensimmäisten joukossa aloittavat Kirkkonummi ja Jämsä (ti 7.8). Viimeisenä Rusko ja Turku 15.8. (Korjattu, kiitos Jukka Sarpila)
TOTTAKAI koulujen aloitus kiinnostaa myös mediaa. YLE aikoo satsata asiaan, ja se tuottaa useita kouluaiheisia ohjelmia seuravien päivien aikana. (Tänäänkin oli sellainen Aamu-tv:ssä).
Tähän liittyy myös tämä blogilastu. Yle Uutisten Aliisa Ristmeri tekee juttua koulusta eri vuosikymmeninä. Monelle tuttu Opetushallituksen täysinpalvellut perusokouluyksikön päällikkö, kouluneuvos Erkki Merimaa oli antanut hänelle minun puhelinnumeroni, ja kun kerran pyydetään, miksen muistelisi, kun vielä muistan jotain.
RISTIMEREN jutun kysymyslistan punaisena lankana oli ennen muuta ekaluokalaisten koulunkäynti: Miten he pukeutuivat, mitä he leikkivät välitunneilla, millaista oli kouluruoka, mitä heille opetettiin, millaisia ja miten varustettuja luokkahuoneet olivat, miten kuria pidettiin, millaisia olivat todistukset jne. Kukin vuosikymmen käytiin läpi: 60-luvulta- 2010-luvulle. Haastattelu kesti 60 minuuttia. Vaikken ollut varautunut juuri näihin kysymyksiin, juttua oli hauskaa suoltaa.
ALOITIN itse kansakoulun Helsingin Vallilassa 1960 ja jatkoin 3-4-luokat Kallion kansakoulussa. Joten sen ajan muistelu oli "kokemusasiantuntijalle" mukavaa. 70-luvun alussa olin itse jo lukioluokilla, joten ihan päivittäistä kosketuspintaa ipanoihin ei ollut. Valmistuin luokanopettajaksi 1977, niinpä vuosikymmenen loppu on taas paikattavissa: lastenkin osalta mielissä.
1980-luvun lopulla siirryin rexin hommiin. Eläkkeelle jäin 2014. Ja kun yhä pyörin kouluilla mm. opetusharjoittelua ohjaamassa, saatoin ikäni puolesta olla ihan hyvä muistelija koko tälle jaksolle.
1960-luku
1960-luvun kansakoulua kävin myös iltavuorossa. Luokissa oli kiskopulpetit, kateederi ja liitutaulu.
Koululaiset keräsivät jätepaperia, jotta luokkiin saatiin televiso. Kuri oli kovaa, ja Kalliossa vedettiin ihan turpaan. Ruoka oli useimmiten velliä ja keittoa, ja lautanen syötiin ruokarukouksen jälkeen tyhjäksi. Tai itkettiin ja syötiin. Vallilassa väistön aikana syötiin luokassa, muuten ruokassa. Koulun piha oli karu. Kalliossa oli vain hiekka- ja asfalttipiha.
1970-luku
1970-luku oli peruskouluun siirtymisen aikaa. Siirryttiin 5-päiväiseen kouluviikkoon, Kesäloma lyheni. Hapuilua, kompastumisia, "sissisotaa". Nuukuuden aikaa myös. Öljykriisi.
Mutta samaan aikaan valtavaa innostusta ja sprii-monistuskoneen tuoksua. Kateedereja purettiin. Monistuskoneet lauloivat. Opittiin pelaamalla Lukoja ja Corrigoita. Nukketeatteri ja piirtoheittimet toivat vaihtelua. Alkuopetukseen toi auringonpaistetta vuonna 1979 tehty päätös pudottaa luokkakoko 32:sta 24:een.
1980-luku
1980-luku oli kultaista koulunpidon aikaa. Rahaa riitti, eikä koulumenoista tingitty. Suomi oli Euroopan Japani. Oppilailla oli kaikki mahdolliset oppimateriaalit. Pönttömacitkin tulivat kouluihin. Vantaalla oli puhuva tietokone. Meillä televisiot, videot ja AV- ja OM-keskukset. Koulu-tv tuotti hienoja ohjelmia. Pedagogiikka pehmeni. Kaikki pääsivät teatteriinkin. Ja leirikouluun. Ja opettaja sai siitä ihan palkan.
Kouluihin ja opettajiin luotettiin. Vaihtoehtokoulut innostivat: Steiner, Montessori, Freinet... Taide - mm. ilmaisutaito oli kova juttu. Kaikkea sai kokeilla, eikä tulosvastuuta ollut. Suomi innostui eheyttämisestä.
1990-luku
1990-luku oli sitten kaksijakoinen, Janus-kasvoinen. Toisaalta luottamus opettajiin oli vuosikymmenen alussa aivan posketon. Tarkastukset lopetettiin vuonna 1991. Kaikkea sai keksiä. Välitunteja sai rytmitellä uudella tavalla. Koulut saivat keksiä jopa uusia oppiaineita. Internet avattiin. CD-romput haastoivat oppikirjat. Aurorassa kokeiltiin virtuaalikoulua.
Mutta samaan aikaan iski tosi kova lama, ja opettajien oikeuksilla pyyhittiin pöytää. Pakkolomia Sijaiskieltoja. Säästövapaita. Koulurahat eivät enää olleet korvamerkittyjä. Kaikkea purettiin. Oppikirjoja kierrätettiin. Paperipyyhkeet puolitettiin,
90-luvun lopulla palautettiin kuri kuntiin. Koulut olivat eriarvoistumassa. Oli syntynyt upeita pedagogisia keitaita ja myös pedagogisia hautausmaita. Opetuksen järjestäjät velvoitettiin arvioimaan opetusta. Olli-Pekka Heinonen pani koulut suunnittelemaan tapakasvatusta,
2000-luku
2000-luku oli harmaata. Lama ei ikäänkuin julkisella puolella koskaan loppunut. Ja uusi romahdus tuli 2008. (Vasta nyt olemme saavuttamassa taloudessa vuoden 2007 tason).
Luottamus opettajiin kärsi eroosiota. Oppilasarvosteluun määrättiin vuonna 2008 ns. kasin kriteerit. Ja dokumentointi-idiotismi alkoi. Kaikesta piti tehdä papereita. Erityisopetus uudistettiin. Inkluusio kunnioitti ihmisoikeuksia. Mutta rahaa siihen ei annettu. Valtava byrokratia vei elojen kaiken työajan. Tuki luvattiin siirtää omaan kouluun. Ja höpsis.
2010-luku
2010-luvulla edellisten vuosikymmenten leikkaukset näkyvät kammottavina sisäilmaongelmina.
Kontrollia on kiristetty ja terveen järjen käytöstä arkisten ratkaisujen osalta on tehty erottamisperusteita. Koulun väkion pääosin eristetty sote-salassapitokäyntöjen vuoksi OH-työstä. Eduskuntavaalien alle poliitikot valehtelivat häikäilemättömästi: Emme leikkaa koulutuksesta. Argh
Mutta synkimpinäkin aikoina on tehty kouluissa myös tosi upeaa työtä.
2000-luvun helmi oli koululaisten iltapäivähoito. Toinen tekniikan kehitys: diverkot, dataprojektorit, älytaulut...Ja kouluissa on ollut huikeita maikkoja - ja oppilaita ja vanhempia. Olemme edelleen yksi maailman parhaista koulujärjestelmistä.
Peruskoulun pedagogiikan tanssiaskeleet kirjoitettiin vahvasti asfalttiin jo vuoden 1970 POPSissa, ja voimme olla ylpeitä siitä, että koulutuspolitiikan linja on pitänyt. Koulun arjessa on asia, josta voidaan olla tosi iloisia: oppilaiden aidon osallistamisen trendi. Tänään kouluissa on oppilaskuntia, luokkahallituksia, luottamusoppilaita, välituntileikittäjiä, vertaissovittelijoita ja mm. oppilasagentteja. Näin pienet ekaluokkalaisetkin voivat itse vaikuttaa siihen, mitä koulussa tehdään.
JOTENKIN näin. Muistanko väärin?
JUTTUA ei julkaista minun haastattelunani. Olen tietolähde:-)
PS. Tiistaina 7.8 kuvataan kuitenkin pieni haastattelu Auroran koulun pihalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti