Opettaja ja kouluttaja, tohtori Juho Norrenan työryhmä on pannut samaan 162 sivun + liitteiden pakettiin toiminnallisia ideoita, joita toteutetaan nimenomaan ryhmissä. Osaamista porukassa on: Timo Jaakkola (motoriset taidot), Merja Kauppinen (tekstitaidot), Riika Kotka (draama), Mikko Leppänen (työyhteisön sopimukset), Eija Leskinen (draama, kuvataide, ryhmä), Kari Penttilä (ongelmanratkaisu), Henna ja Matti Tampio (ulko-opetus) sekä Paula Vorne (NPDL, pariopettajuus jne.)
Norrena, J. (toim.). (2016). Ryhmä oppimaan. Toiminnallisia työtapoja ja tehtäväkehyksiä. Taito. Jyväskylä: Ps-kustannus oy.
Lukija saa vinkkejä, kuinka käyttää koulun arjessa
draamaa, digitaalisia ja taiteellisia esityksiä, esityksiä, leikkejä, projektitoitä, retkiä, ryhmätöitä, tarinoita, tutkimustehtäviä ja yhteistoiminnallista oppimista. Yksittäiset tehtävät on nimetty hauskasti. Mukana on graffiteja, heimoja, hidastuksia, klaaneja, pikakelauksia, salakuuntelua... Mutta ei silppuina vaan kytkettynä laajempaan juoneen, struktutoituihin malleihin.
Kirjan alussa avataan teoksen taustaideologiaa. Mitä lisäarvoa toiminnallisuus ensinnäkin tuo opetukseen? Osallisuutta. Omakohtaisia kokemuksia. Yksilöllisyyttä. Yhteisöllisyyttä.
Oppilaan kannalta on tärkeää löytää omakohtainen ja kokonaisvaltainen lähestymistapa oppimiseen. Toiminnallisuus on lääke tähän nälkään. Oppilaan aktiivisuus oppimisessa korostuu myös opetussuunnitelmassa.
Toiminnallisuudesta on moneksi.Toiminnallisuus on kokonaisvaltaisuutta (vrt. istumalla oppiminen). Toiminnallisuus on liikkumista mutta myös myös ajattelemalla oppimista. Se on eri aistikanavien käyttöä. Elämyksiä. Yhdessä tekemistä.
Moni opettaka maustaa oppiaineisiin luokiteltua opetusta toiminnallisilla elementeillä, mutta tekijät rohkaisevat heitä myös syvempään: käyttämään laajempia kokonaisuuksia, joissa oppilaan oma ihmettely ja mahdollisuudet harjoitella työskentelytaitoja mahdollistuvat vielä paremmin. Toiminnallisuus sopii tekijöiden mukaan mainiosti kaikkiin aihekokonaisuuksiin.
TYÖRYHMÄ on yrittänyt kehittää toiminnallisille tehtäville mielekästä, kokonaisvaltaista rakennetta, jota he kutsuvat tehtäväkehykseksi. Ideana on rakentaa - esim. monialainen oppimiskokonaisuus- niin, että toiminnalliset tehtävät upotetaan projektioppimisen vaihejakoon. Vaiheita ovat:
- Aloitus. Aloituksessa tutustutaan, jaetaan ryhmät ja ryhmäroolit, avataan prosessi, resurssit, rutiinit ja pelisäännöt läpi - tehdään tarvittavat (draamasta tutut) sopimukset. Keskeinen keino on ryhmäytyminen. Avuksi on ideoitu esim. starttikortit ja janatehtäviä (spectogrammi)
- Seuraava vaihe on tiedonhaku. Kootaan aiemmat käsitykset pankkiin. Pohditaan, mistä saadaan tietoa (esim. retket, haastattelut, lähteet) ja tunnistetaan ratkaistavia ongelmia, jotka ovat mielellään todellisia (vrt. NPDL).
- Kun materiaalia on tuotettu, alkaa soveltaminen, joka on varsinainenn työskentelyvaihe. Työt jaetaan vahvuuksien mukaan. Pohditaan kohdeyleisö, jonka hyväksi ongelma ratkaistaan.Tämä vaikuttaa lopputuotoksen muotoon.
- Kun työ on valmis se esitetään oikeille ihmisille, ei vain opettajalle tai omalle luokalle. Lopputuotos voi olla esitys, iskulause (tiivistys), juliste, rastipisteet. Se voi olla roolissa kirjoitettu kirje. Näin oppiminen dokumentoituu.
- Viimeinen vaihe on arviointi. Nyt palataan tavoitteisiin. Mitä olikaan tarkoitus harjoitella ja oppia. Ryhmä pohtii, keiltä voi pyytää palautetta. Teoksessa on myös erilaisia itsearviointilomakepohjia. Arvioinni tueksi suositellaan mm, janaa, pikakelausta (näytellään, kuinka homma sujui, still-kuvia?) ja oppimispäiväkirjaa
Monilukutaito, Tarkka katsominen ja kuvailu, Sokraattinen metodi, Tarinan tekstilajimuunnelmat, Luovuus minussa, Luovuus meissä ja mm. Heimo kerrataan yhdessä.
Pari yksittäistä ideaa
YKSITTÄISISTÄ ideoista nostan esiin kaksi. Ensimmäinen on Norrenan esittelemä luottamuksen kehä. Kyse on tavasta sanoittaa oppilaan ja ryhmän itseohjautuvuuden laadullinen kehitys. Alimmalla kehällä oppijat tarvitsevat kädestä pitäen tukemista. Seuraavalla kehällä he jo yrittävät aina ratkaista asian itse yhteistoiminnallisesti. Uloimmalla kehällä opettaja vain mahdollistaa ja voi todeta, että vow, mitä te olette tehneet. Joissain kouluissa tätä kehämallia käytetään myös niin, että itseohjautuvuuden kasvaessa oppilaiden liikkumavapaus koulun tiloissa kasvaa.
TOINEN vallan mainio idea ei liity suoraan oppilaisiin, vaan kouluun työyhteisönä. Norrenan koulun: Viherkallion koulun rehtori Mikko Leppänen on luonut opettajien yhteistyön johtamiseen prosessit, joilla sanallistetaan ja puhutaan auki monia tärkeitä asioita. Yhteisissä keskusteluissa syntyy mm. perehdytys- , Työparis-, Johtajuus-, Vuorovaikutus- ja Viestintäsopimus. Kaikki tietävät, miten tulee toimia.
Kritiikkiä rakentavassa mielessä
TEKIJÖILLE siis onnittelut. Tällaisille ideoilla on varmasti käyttöä. Taitto on pirteää. Kirjan perusidea: kytkeä toiminnallisia työtapoja toisiaan pedagogisesti tukeviksi kokonaisuuksiksi on vänkä ja herättää paljon ajatuksia.
Etsin teoksen alkulehdiltä toimittajan nimeä. Yleensä oppimateriaaleja tuotettaessa kustantaja panee kirjantekemisen ammattilaisen valvomaan duunia. Nyt en sellaista nimeä löytänyt. Ehkä sellaista ei ollut? Se voi olla syy kirjan sanottaisiinko epätasaisuuteen. Pisin toiminnallinen tehtäväkehys on 36-sivuinen, lyhyin 3-sivuinen. Vaikka kristittyjen omaisuus on lentävän lauseen mukaan yhteistä, on aina korrektia mainita lähde, jos lainataan toisten ideoita. Hyvin kuvattu roolihattu on alunperin Bonon idea.
Jäin myös pohtimaan kirjan genreä. Tämä ei ole oppikirja. Ei työkirja. Ei oheislukemisto. Se on kirjoitettu opettajalle. Kyseessä on selvästi pedagoginen opas opettajalle. Mutta perinteinen opettajanopas se ei ole. Opettajanoppaathan perustuvat johonkin oppikirjaan ja sen sisältöihin. Ehkä tämä on pirteä aihio uudenlaisesta oppiainerajat ylittävästä monialaisten oppimiskokemusten rakenteluun ohjaavasta opettajan oppaasta?
Teoksen mallikokonaisuuksissa toteutuu hyvin toiminnallisuus, tutkivaote, teemalähtöisyys, kiinnostuksen huomioon ottaminen, oppilaiden ottaminen mukaan suunnitteluun sekä mm. mahdollisuus rakentaa tietoa yhdessä. Ne antavat tilaa luovuudelle ja elämyksille.
Mutta mutta... Ehkä jatkossa olisi hyvä kuitenkin vielä jäsentyneemmin kytkeä työtapaideat opetussuunnitelman näitä kokonaisuuksia ohjaaviin haastavampiin toiveisiin. Niissä kun pitäisi oppia yhdistämään eri tiedonalojen tietoja ja taitoja sekä jäsentämään niitä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi. En oikein löytänyt yhteyksiä koulun arvoihin, laaja-alaisen osaamisen taitoihin, oppiaineisiin enkä toimintakulttuurin kehittämisen linjauksiin. Miten näillä malleilla vastataan toiveeseen lisätä opettajien välistä yhteistyötä? Nyt esitellyt kokonaisuudet (esim. puille puhuminen) saattavat olla ainakin tämänikäisestä hiukan ohuita aidosti eheyttämään eri oppiaineiden opetusta.
JOKA tapauksessa suosittelen teokseen tutustumista. Siinä on runsaasti toteuttamiskelposia, koeteltuja ja innostavia ideoita. Helmetissä kirjoja on lainattavana 12 kpl - ja kaikki ovat varattuja.
Googlettamalla teoksen nimen, saa 208 osumaa. Pääosa on kirjakauppojen puffeja.
Nina Maunu kehuu sitä kovasti omassa arvioissaan (https://www.opettajantietopalvelu.fi/toiminnallisuuden-avaimia-teoksessa-ryhma-oppimaan.html ) samoin Anna Ahonen (https://www.opettajantietopalvelu.fi/konkreettisia-keinoja-uusi-OPS.html).
Ehkä heitä kannattaa uskoa enemmän vielä kuin minua :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti