Kaija Kuivanen (1961- 2023)

 Perjantaina 15.9. klo 10 alkoi luokanopettaja Kaija Kuivasen  (1961- 2023) siunaustilaisuus Leppävaaran linnamaisessa kirkossa. Kaijan perhe oli kutsunut tilaisuuteen Kaijan  ystöviä, sukulaisia, naapureita,  lapsuuden ja nuoruuden tovereita, opiskelukavereita, harrastuskumppaneita ja meitä työtovereitakin melkein kymmenen. Ilma oli mitä kaunein. Ja myös tunnelma.

Ohjelma noudatti monelle uutta kaavaa. Kauniin, kanttori Marja-Liisa Taljan uruilla soittaman alkumusiikin (Gabriel  Faurén "Pavane, op.50) jälkeen oli heti kukkatervehdysten aika. Virreksi oli valittu niin koskettava "Hyvyyden  voiman ihmeelliseen suojaan".

Siunaustilaisuuden toimittivat rovasti  Seppo Tirkkonen ja pastori Leena Heinonen. Ja  voi, miten koskevasti.  Ei ihme, he myös aidosti tunsivat Kaijan. 

Ennenkuin arkku kannettiin pois, saatiin kuulla Tuija Vainion seelosoolo  Kreeta Haapasalon sävellyksestä "Kanteleeni".

Pappien johdolla luettiin rukous ja saatiin siunaukset,

Oli aika saattaa Kaija ruumisautoon. Kerätä kukkaset. Ja kuivata silmät kyyneleistä Bachin "Airin" saattaessa.

Ikiaikaisen tavan mukaan muistotilaisuudessa on tarjolla  syötävää ja juotavaa. Leppävaaran kirkossa tähän tarkoitettu sali aukeaa kirkkosaliin. Ihanat piirakat ja maailman makein kakku sulivat suussa. Jokaisessa  pöydässä käytiin samalla läpi muistoja meille kaikille niin tärkestä  Kaijasta.

Sitten seurasi muistotilaisuuden huikea huipennus. Kuivasen heimo-orkesterin aivan käsittämättömän kauniit orkesteriesitykset. Viimeisenä "Suo kohti herrani", koko maailmalla tuttu Titanicin orkesterin viimeiseksi soittaman sävellys.

Kaikki Kaijan tunteneet eivät ymmärrettävästi päässeet paikalla. Heidän lähettämänsä suruaddressit luettiin. Niitä oli paljon, ja ne olivat täynnä kaipausta ja kiitollisuutta.  Kaijan puoliso Juha kutsui sitten ihmisiä kertomaan ääneen muistoja Kaijasta. Kuinka mukava olikaan niitä kuunnella. Kaija oli iso ihminen, esikuvallinen ja esimerkkillinen  niin monessa. Ja myös merkiilinen. Ihanasti ihmiset kertoivat hänen  sutkautuksistaan. Itse kerroin jutun hänen mainiosta tilannetajustaan case Adam ja Evessä.:-). Siitä ei tässä enempää.  Mutta vielä hauskempia  muistoja oli  Kaijan Auroran koulun tutuilla: Katrilla, Ripalla ja Umalla.

Noin klo 14 tunteikas tilaisuus päättyi. Kaija sai elää rikkaan vaikka liian lyhyen elämän. Työura oli tärkeä ja se hoidettiin vimpan päälle ja niin upeasti. Mutta Kaijan elämää olivat myös umpirakas oma perhe,  ystävyyssuhteet,  antoisat ja niin monipuoliset  harrastukset.  Ihan viimeiseen asti.

Osaisipa sitä elää niin. 

Kerta kaikkian niin Kaijan näköinen tilaisuus. Kiitos, että sain tuntea Kaijan ja  olla tässä niin kauniissa tilaisuudessa mukana.

Voimia Juha ja lapset!

PS. Siunaus- ja muistotilaisuuden käsiohjelman oli suunnitellut Kaijan tytär  Riikka Kuivanen. Kaikki tehtiin niin täydellisesti.

R.I.P. Kaija Kuivanen

R.I.P Kaija

Suru-uutinen  kosketti tänään. Syvään. Auroran koulun  pitkäaikainen luokanopettaja, KM  Kaija Kuivanen on nukkunut tänä aamuna  pois vaikean taudin uuvuttamana.

Kaija  ehti opettaa lippajärveläislapsia 35 vuoden ajan (mammalomat mukaan lukien). Minulla oli ilo  olla hänen rehtorinsa neljännesvuosisadan 1989- 2014. Itse asiassa tunsimme toisemme vielä kauempaakin.  Olin  saanut ollut Kaijan yksi kouluttajista OKL:ssa. Ja Kaija taas oli opettajana valitsemassa minua rehtoriksi Auroraan keväällä 1989. (Tuolloin opettajia kuultiin ja he kuulustelivat hakijoita :-).

Kaijan ura Auroran koulussa oli paitsi pitkä myös hieno. Hän oli upea malli omaan kylään ja omaan työyhteisöön sitoutuvasta opettajasta. Se syventää opettajuutta teknisestä  taitavasta oppituntien pitästä koti aitoa ja syväksi yhteisöllisesta kasvattajuutta.

Yhteisiin vuosiimme  mahtui  huikea 1990-luku, jolloin - varsinkin aluksi- rahaa riitti.  Suomessa todella luotettiin tuolloin  opettajiin. Kaikkea sai kokeilla. Ja mehän kokeiltiin.  Parhaimmillaan opettajilla oli yli 30 omaa kehittämishanketta. Keksimme jopa omia oppiaineita. 

Niihin vuosiin mahtui myös taloudellisesti haastavia aikoja. Suomessa ajauduttin  90-luvun alussa ennenkokemattomaan lamaan. Raha ei riittänyt enää mihinkään. Silloin tarvittiin todella Team-Auroran sisukkuutta, luovuutta ja innovatiivisuutta- jonka keskeisiä  voimia Kaija oli.

2000-luvulla Aurorankin kansainvälistyminen kiihtyi. Pisa-tulokset toivat vieraita ovista ja ikkunoista. Olimme mukana useissa kansain-välisissä hankkeissa, niistä yksi kiinnostavimpia oli Tulevaisuuskasvatus: Futures. Siinä Kaija oli keskeisiä toimijoita. 

KUVA: Kaijan johdolla istutetaan puuta koulun pihaan

Saimme luvan - mm. Susanna Lehden aloitteesta - perustaa ryhmäintegraatioluokkia- joissa kehitysvammaisen lapset saivat käydä koulua yhdessä tavisten kanssa. Niitä oli meillä oli kaksi, ja toista veti Kaija taitavien koulunkäynti-avustajiensa kanssa kuuden vuoden ajan 2007-2013. 

Aurora oli noihin aikoihin yksi Espoon oppimis-keskuksista, ja Kaija yksi niitä opettajiamme, jotka jakoivat osaamistaan muiden koulujen opettajille.

Kaija oli myös yksi Auroran koulun esteettisen eheyttämisen-pedagogogiikan avainhahmoja erityisesti vuosikymmenien mittaisessa koko koulun näytelmä-hankkeessa. Siinä hän yhdessä mm. Uma Jutilan, Mirja-Riikka Kilposen ja Katri Schirayn kanssa loi näytelmille ja elokuville uskomattoman upeat musiikkimaisemat valtavine kuoroineen ja opettajista ja oppilaista koostuvine bändeineen. Onneksi monista niistä on  jäljellä DVD-tallenteet. 

KUVA: Prinsessa Ruusunen-elokuvaan äänitetään musiikkia bändikämpässä-

Kaija oli myös useaan kertaa  koulun johtoryhmän jäsen ja kantoi senkin vastuun esimerkillisesti. 

Viulullaan hän kohotti henkilökunnan kahvituokiot yhdessä pikkuorkestereiden kanssa  ihaniin tunnelmiin oli sitten joulu ja toukokuun loppu.

Kevään 2022 Espoon perinneseuran Espoo 50-vuotta kaupunkina hanke oli viimeinen yhteinen projektimme. Kaijan luokan oppilaat keräsivät arvokkaita vanhoja  muistoja Lippajärveltä. 

Kaija jäi eläkkelle samana keväänä  Vakavaa sairautta oli jo hoidettu, ja meillä kaikilla oli vahva toivo toipumisesta. 

Syksyllä 2022  Kaija kävi moikkaamassa omaa luokkaansa ja koulun väkeä. Minullakin oli kouluvaarina ilo tavata hänet niin iloisena ja aktiivisena. Lokakuussa hän auttoi minua  muistoillaan sähköpostikirjeellä  ryhmäintegraatio-kokeilusta, kun olin saanut kutsun pitää siitä pieni luento keväällä 2023.  Ja jos oikein muistan, vielä toukokuussa hän oli katsomassa upeaa Peter Pan esitystä. 

Suru-uutinen 25.8  tuli  yllätyksenä.

Kevään 2022 eläkkeelle jäänistilaisuudessa uudessa Aurorassa Kaija piti  koskettavan  puheen. 

Hän halusi jakaa omia hyväksi kokemiaan ideoita työtä Aurorassa  jatkaville.  Hän kertoi aikanaan voimaantuneensa mm. Jukka Sarpilan opettamasta KISS- ideologiasta (Keep It Simple, Stupid). Oli uskallettava karsia ja keskittyä. Ja  Pekka Leinosen OPS-tiivistyksestä kolmeen kirjaimeen TTT (oppilaalla on 3 roolia: tutkija, toimittaja ja taiteilija). Niihin tiivistyi  opetussuunnitelman keskeinen message. 

Kaija korosti opettajien yhteisen tekemisen merkittävyyttä - jonka avulla voi myös paikata omia osaamisaukkoja ja jaksaa paljon paremmin.

Niin viisaita sanoja Kaijalta, täyden kympin meidän Kaijalta.

R.I.P. Syvä osanotto kaikille Kaijan läheisille

Martti

 

Luokanopettaja Kaija Kuivasen eläkekahveilla

Kaija piti tilaisuuden päätöspuheen.

 Keskiviikkona Auroran koulun henkilökunnan kahveilla oli  historian havinaa. Rehtori on vaihtumassa. Opettajia ja muuta henkilökuntaa on lähdössä pois kokonaan tai osaksi aikaa. Kahvia, kakkua, kukkia, kauniita puheita...

Kaija eläkkeelle

Lopuksi saatettiin luokanopettaja Kaija Kuivanen  eläkkeelle. Rehtori Nina Viitanen piti tosi kauniin puheen, johon oli koottu myös Kaijan 4b-luokan oppilaiden silminnäkijä-todistuksia siitä,  miksi juuri Kaija on maailman paras opettaja.

Kaijan ura Aurorassa on todella hieno.  Hän on opettanut Aurorassa (mammalomat mukaan lukien) 35 vuotta.  Siihen ei ole pystynyt täällä kukaan muu kuin viime vuonna eläkkeelle jäänyt Uma Jutila.  He molemmat ovat upea malli omaan kylään ja omaan työyhteisöön sitoutumisesta. Sellainen muuntaa opettajuutta taitavasta oppituntien pitämisestä aidoksi ja syväksi kasvattajuudeksi.

Oma pikku puheeni

Myös minua oli vihjattu pitämään puhe Kaijalle. Kävin siinä läpi yhteistä 25 vuoden matkaamme Lippajärvellä.  Tai jo vähän pidempää. Minä olen ollut Kaijan yksi opettaja OKL:ssa. Ja Kaija taas oli opettajana valitsemassa minua rehtoriksi Auroraan keväällä 1989. Tuolloin opettajia kuultiin ja he kuulustelivat hakijoita :-) 

Muistelin huikeaa 80-/90-lukujen taitetta, jolloin rahaa riitti kaikkeen, mitä vain keksittiin. 90-lukua, jolloin a)  Suomessa todella luotettiin opettajiin. Kaikkea sai kokeilla. Ja mehän kokeiltiin. Keskitimme välitunnit siestaksi. Parhaimmillaan opettajilla oli yli 30 omaa kehittämishanketta. Keksimme jopa omia oppiaineita.  b) Suomessa ajauduttin ennenkokemattomaan lamaan.  Raha ei riittänyt enää mihinkään. Silloin tarvittiin todella Team-Auroran luovuutta ja innovatiivisuutta. 2000-lukua, jolloin tämänkin koulun kansainvälistyminen kiihtyi. Pisa-tulokset toivat vieraita ovista ja ikkunoista, Olimme mukana useissa kansainvälisissä hankkeissa, niistä yksi kiinnostavimmista oli Futures. TIP-hankkeessa organisoimme siestan lisäksi myös iltapäiväksi  kymmeniä oppilaskerhoja. Reissasimme Luunjan koululeirille. Perustimme ryhmäintegraatioluokkia- joissa kehitysvammaisen lapset saivat käydä koulua yhdessä tavisten kanssa.  Niitä oli meillä oli kaksi, ja toista veti Kaija taitavien koulunkäyntiavustajien kanssa.

Kaija oli usean kehittämishankkeen avainhahmoja. Erityisesti vuosikymmenien mittaisessa koko koulun näytelmä-hankkeessa. Siinä hän yhdessä mm. Uma Jutulan, Mirja-Riikka Kilposen ja Katri Schirayn kanssa loi uskomattoman upeat musiikkimaisemat valtavine kuoroineen ja opettajista ja oppilaista koostuvine bändeineen. Onneksi monista niistä on DVD-tallenteet.

Kaikilla juhlijoilla  oli päässä jokin hattu tai peruukki. Minulla oli tohtorin hattu. Ja siitäkin kiitosta kuuluu Kaijalle ja koko ensemblelle. Juuri tämä innovatiivinen porukka sai minut innostumaan tutkimaan muutosta ilmiönä  myös teoreettisesti.

Kaunis kiitos!

Kaijan viisaat ajatukset

KAIJA piti tosi koskettavan  puheen.  Kun minä olin hoitanut historia-puolen, hän keskittyi omien sanojensa mukaan jakamaan omia hyväksi kokemiaan ideoita työtä täällä  jatkaville.  Hän kertoi aikanaan voimaantuneensa mm. Jukka Sarpilan opettamasta KISS- ideoilogiasta (Keep It Simple, Stupid). On uskallettava karsia ja keskittyä. Ja  Pekka Leinosen OPS-tiivistyksestä kolmeen kirjaimeen TTT ( oppilaalla on 3 roolia: tutkija, toimittaja ja taiteilija). Niissä tiivistyy opetussuunnitelman keskeinen message. Kaija korosti yhteisen tekemisen merkittävyyttä- jonka avulla voi myös paikata omia osaamisaukkoja ja jaksaa paljon paremmin.

Täyden kympin Kaija, tämä meidän Kaija!