R.I.P Kaija |
Kaija ehti opettaa lippajärveläislapsia 35 vuoden ajan (mammalomat mukaan lukien). Minulla oli ilo olla hänen rehtorinsa neljännesvuosisadan 1989- 2014. Itse asiassa tunsimme toisemme vielä kauempaakin. Olin saanut ollut Kaijan yksi kouluttajista OKL:ssa. Ja Kaija taas oli opettajana valitsemassa minua rehtoriksi Auroraan keväällä 1989. (Tuolloin opettajia kuultiin ja he kuulustelivat hakijoita :-).
Kaijan ura Auroran koulussa oli paitsi pitkä myös hieno. Hän oli upea malli omaan kylään ja omaan työyhteisöön sitoutuvasta opettajasta. Se syventää opettajuutta teknisestä taitavasta oppituntien pitästä koti aitoa ja syväksi yhteisöllisesta kasvattajuutta.
Yhteisiin vuosiimme mahtui huikea 1990-luku, jolloin - varsinkin aluksi- rahaa riitti. Suomessa todella luotettiin tuolloin opettajiin. Kaikkea sai kokeilla. Ja mehän kokeiltiin. Parhaimmillaan opettajilla oli yli 30 omaa kehittämishanketta. Keksimme jopa omia oppiaineita.
Niihin vuosiin mahtui myös taloudellisesti haastavia aikoja. Suomessa ajauduttin 90-luvun alussa ennenkokemattomaan lamaan. Raha ei riittänyt enää mihinkään. Silloin tarvittiin todella Team-Auroran sisukkuutta, luovuutta ja innovatiivisuutta- jonka keskeisiä voimia Kaija oli.
2000-luvulla Aurorankin kansainvälistyminen kiihtyi. Pisa-tulokset toivat vieraita ovista ja ikkunoista. Olimme mukana useissa kansain-välisissä hankkeissa, niistä yksi kiinnostavimpia oli Tulevaisuuskasvatus: Futures. Siinä Kaija oli keskeisiä toimijoita.
KUVA: Kaijan johdolla istutetaan puuta koulun pihaan
Saimme luvan - mm. Susanna Lehden aloitteesta - perustaa ryhmäintegraatioluokkia- joissa kehitysvammaisen lapset saivat käydä koulua yhdessä tavisten kanssa. Niitä oli meillä oli kaksi, ja toista veti Kaija taitavien koulunkäynti-avustajiensa kanssa kuuden vuoden ajan 2007-2013.Aurora oli noihin aikoihin yksi Espoon oppimis-keskuksista, ja Kaija yksi niitä opettajiamme, jotka jakoivat osaamistaan muiden koulujen opettajille.
KUVA: Prinsessa Ruusunen-elokuvaan äänitetään musiikkia bändikämpässä-
Kaija oli myös useaan kertaa koulun johtoryhmän jäsen ja kantoi senkin vastuun esimerkillisesti.Viulullaan hän kohotti henkilökunnan kahvituokiot yhdessä pikkuorkestereiden kanssa ihaniin tunnelmiin oli sitten joulu ja toukokuun loppu.
Kevään 2022 Espoon perinneseuran Espoo 50-vuotta kaupunkina hanke oli viimeinen yhteinen projektimme. Kaijan luokan oppilaat keräsivät arvokkaita vanhoja muistoja Lippajärveltä.
Kaija jäi eläkkelle samana keväänä Vakavaa sairautta oli jo hoidettu, ja meillä kaikilla oli vahva toivo toipumisesta.
Syksyllä 2022 Kaija kävi moikkaamassa omaa luokkaansa ja koulun väkeä. Minullakin oli kouluvaarina ilo tavata hänet niin iloisena ja aktiivisena. Lokakuussa hän auttoi minua muistoillaan sähköpostikirjeellä ryhmäintegraatio-kokeilusta, kun olin saanut kutsun pitää siitä pieni luento keväällä 2023. Ja jos oikein muistan, vielä toukokuussa hän oli katsomassa upeaa Peter Pan esitystä.
Suru-uutinen 25.8 tuli yllätyksenä.
Kevään 2022 eläkkeelle jäänistilaisuudessa uudessa Aurorassa Kaija piti koskettavan puheen.
Hän halusi jakaa omia hyväksi kokemiaan ideoita työtä Aurorassa jatkaville. Hän kertoi aikanaan voimaantuneensa mm. Jukka Sarpilan opettamasta KISS- ideologiasta (Keep It Simple, Stupid). Oli uskallettava karsia ja keskittyä. Ja Pekka Leinosen OPS-tiivistyksestä kolmeen kirjaimeen TTT (oppilaalla on 3 roolia: tutkija, toimittaja ja taiteilija). Niihin tiivistyi opetussuunnitelman keskeinen message.
Kaija korosti opettajien yhteisen tekemisen merkittävyyttä - jonka avulla voi myös paikata omia osaamisaukkoja ja jaksaa paljon paremmin.
Niin viisaita sanoja Kaijalta, täyden kympin meidän Kaijalta.
R.I.P. Syvä osanotto kaikille Kaijan läheisille
Martti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti