Aikamatka vuoteen 1978 Siililtien ala-asteelle

Valmistuin luokanopettajaksi keväällä 1977. Eka pesti oli va.virka Siilitien ala-asteelle  Helsingissä lukuvuodeksi 1977-78.  Enpä olisi kauheasti tuosta lukuvuodesta muistanut, ellen olisi ns. "kuolinsiivouksessa" löytänyt tuolloin 24 vuotiaan Martin punavahakantista suunnitteluvihkoa kevätlukukaudelta.  

Vihkossa kukin oppiaine oli  omana jaksonaan. Jakson sisällä oli kuvaus kustakin oppitunnista (minituntisuunnitelma). Martti sanallisti tavoitteet ja jäsensi sisällön (tärkeät asiat) kirjoitti itselleen ihan repliikkejä. Taulukuva  oli usein tarkkana piirroksena. So Proud!

Martin Siilitien pedagogiikka

Yritin rekonstruoida vihkon pohjalta, millaista  oli oma pedagoginen ajatteluni 35 vuotta sitten 4a-luokassa.

Struktuuurit

Tunneilla oli selkeä rakenne: Kotitehtävät ja Uusi asia. Uuden asian käsittely aloitettiin ”oikeaoppisesti” motivoinnilla. Sitten oli tunnin aihe. Asian esittely. Harjoittelu. Soveltaminen ja arviointi/palaute.

Motivointikikkoina oli mm. arvaamistehtävä (mikä ammatti?), esine  (omena - mitä täällä on sisällä?)? Mikä tämä on? (laavaa), formatiivinen koe (perfektistä) - tarkoittaa varmaan diagnostista, hirsipuu, opettaja kertoi esim. kadonneesta kellostaan (varkaus), omasta lapsuuden synttäristä, kuvitellut tarinat kaveruksista "Ville ja Kalle# ja lepakkoa käsiteltäessä Dracula.

Sitten oli vuorossa se tehtävän ilmoitus. ”Tänäään meillä on aiheena peili…” Ohjeet. Ja työhön.

Ainekirjoitustuokion  rakenne oli: Virikkeet (opetuskeskustelua) - Aiheet: Murha tivolissa/ Apua Hekla purkautuu/ Turistin upea Kööpenhaminan/Tulivuori-pelottava nähtävyys/Islannin löytyminen- Kirjoitus - saa selailla oppikirjaa

Nykyään erillinen kertaustunti saattaa olla harvinainen, 4a:ssa kerrattiin uskonnossa mm. käskyjä: Kertaustunnin rakenne oli tällainen:

1. Tehtävien tarkastus
2. Johdastus: ” Tänään meillä on pyykkinaru, jolla on 10 lappua (käskyä)
3. Ohje: Ryhmissä: Esittäkää  tilanne, jossa toinen tottele/toinen ei,
4. Ryhmä lukee käskyjä,  suunittele, harjoittelee, esittää
5. Muut arvaavat, mikä käsky
6. Oikein arvannut kirjoittaa taululle käskyn

Kertausta tehtiin myös inona. Oli a-b-c-ehtäviä ja tarkastuspisteita. Jos oli aikaa niin vielä tietokilpailukin.

Päivä/viikko avattiin aina tietyllä tavalla: kuulumiset, ajankohtaiset uutiset, katsottavat tv-ohjelmat,

Menetelmiä

Metodinen valikko oli monipuolinen
; dramatisointi (esim. UE tunnin aluksi), esiluku (opettaja tai oppilaat), hiljainen työ (taululla kysymykset, tai monisteessa)/itsenäinen työ, Ino-tyyppinen toiminen (osioluku- tehtävä-tarkastuspiste), koko luokan esitys juhlasalissa Kalevalasta (kertojat, varjokuvat/diat), kuulokuva + kuuntelutehtävät, leffanteko (kaitafilmi), levyraati (musatunnin lopuksi), luokkaopetus (kysymys- vastaus), mielikuvitusmatkailu (bussissa  jne.),opettajan esitys ja täydennysmoniste (aktiivimoniste), opetuslaulua mm. Jeesus Jerusalemiin, oppilaiden esityksiä (näytellen, piirtoheittimellä), ryhmätyö (biologian kirjassa malli), pariporina (luetaan Raamattua, keskustellaan), pikaluku, tarkkuusluku, ulkoluku, taululla tehtävien teko, taulutyö ( oikeaoppisesti osastot)- liidun lisäksi lappuja (kuvia)/ puhepiirustus (vrt. Kylli-täti), tehtäväopetus, tietokilpailu, TV-ohjelmat (koulu-tv?),varjoteatteri, vuoroluku, yhteen ääneen lukeminen, äänitystehtäviä...

Opetusvälineitä oli jo aika liuta. Keskeisin  oli  liitutaulu, jossa oli kaksi kääntyvää lisätilaa. Taulutyö oli huolellista. Lisäksi käytettiin diaheitintä, elokuvakameraa, luko-pelejä, opiskelumonistetta (sprii), oppikirjoja (matikassa oli oppikirja, jossa oli ohjeet mitä kullakin viikolla tehdään - tuntimäärä oli muuttunut), piirtoheitintä, rainaheitintä, televisiota, työkirjoja...

Sosiaalimuotoa vaihdeltiin. Koeasento oli yksi niistä. 

Didaktisia periaatteita

Tunnistin suunnitelmista Martille tärkeitä didaktisia periaatteita: eriyttäminen (eritasotehtäviä, lisätehtäviä,  taitavat itsekseen, apua tarvitsevat open kanssa käytävään), kertaaminen (esim. Tunnin alussa oppilaat esittivät poissaolleille edellisellä tunnilla käsiteltyä), moniaistisuus (ohjeet myös taululle), motivaatio (rautamerkki telinevoimistelussa), oppimisen seuranta (formatiivinen koe, progostinen koe), osallistaminen (kyselyitä toiveista, oppilaat kirjoittivat opettajalle todistuksen), palkitseminen (kunnostautumispisteitä mm. käytös, huolellisuus. kiitettävä koe . Palkinto oli vapaatunti (vrt. oma opettaja Kallion kansakoulussa: Eero Suonperä)), suunnitelmallisuus, tavoitteisuus, toiminnallisuus...

Lukukauden työ alkoitettiin kokouksella, jossa sovittiin kokeiden määrä ja kuultiin toiveita, Mielipiteitä kyseltiin myös lomakkeilla. Oppilaita osallistettiin ja vastuutettiin myös kierrättämällä järjestäjäntehtäviä.

Kun asiaa oli otettu rittävästi vastaan, päästiin soveltamaan sitä tekemällä erilaisia tehtäviä ja esityksiä - ainakin kerran ihan juhlasalissa asti.

Osaamista myös kontrolloitiin kysymällä jonoittain,  läksykokeilla (maantieto), tarkastamalla tehtävät ja kirjaamalla tulokset talteen Arviointi perustui lukuaineissa kokeisiin.  Tukiopetusta oli tarjolla 2 tuntia viikossa ja luki-opetusta 1 tunti.

Esim. aineen osalta arvioinnille kerrottiin kriteerit. Maksimi oli 10 pistettä: a) Käsiala 0-2 ( ei saa selvää- luettava- kaunista), b) Kieli ja oikeinkirjoitus 0-4 ( sanoja- lausevirheitä piste jne.-kömpelöitä lauseita -suomea, mutta virheitä- kielikuvia, ei virheitä), c) Sisältö 0-4 ( ei järkeä - katkonainen- katkonainen, mutta on idea- kokonaisuus on idea -omaperäinen, tunnelmaa).

Lukukauden lopulla

Koulutyö loppui viikolla 22. Luokan keskiarvo oli 7,4. Vanhemmille jaettiin arvosanojen jakautumat. 

Oppilaat antoivat Martille ihan hyvän todistuksen.

Pesti Siilitiellä päättyi. Ilmassa näytti olleen myös ”luopumisen tuskaa” Nooh. Helsinki ei avannut vakivirkoja. Ehkä Martti  ei olisi tullut valituksikaan. Oli mokiakin.Työrauhaongelmia. Martti  harmiteli. Rexi oli joutunut huomauttamaan pariinkin kertaan vinossa olleista saappaista. Mankka oli pudonnut ja elokuvaprojektori salissa. Mieleen oli  jäänyt sivukorvalla kuultu ” Ei ole tässä nuoressa rehtoriainesta”. 

Punavahavihon lopussa on kaksipuolinen A4,  joka oli jonkinlainen yritys hahmottaa  itselle nyt opittua pedagogista ajattelua. Siinä Martti hahmotteli (hyvän)  tunnin perusrakennetta ja opettajan ja oppilaan tehtäviä tunnin eri vaiheissa. Hän siis refektoi.

Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja

Olipa jännä reissu menneisyyteen. Tietenkään puna-vahavihkosta ei näe koko totuutta. Eka vuosi oli vaikea, sen muistan. Päätä särki. Työtä tehtiin yksin. Vertaistukea nykymielessä ei ollut.

Mutta itse pedagoginen ajattelu, jota suunnitelmista välittyy, oli silloin minusta jo hyvällä alulla. Pokkaan nuorelle Martille tavoitteisuudesta ja suunnitelmallisuudesta. Yritys oli kunnianhimoista, vaikka kaikki ei ehkä yhtä hyvin toteutunutkaan.

Paljon opetusotteessa oli ihan(an) retroa, sanoisiko behavioristista, ehkä vähän kaavamaista didaktiikkaa. Olihan se hyvin opettajajohtoista, vaikka oppilaita hieman osallistettiinkin. Ryhmätyötä vasta tunnusteltiin. Oppilaiden oikea osallistaminen alkoi kiinnostaa sitten myöhemmin Sepon koulussa.

Didaktikan kahdesta keskeisestä käsitteesta tavoitteisuua ja vuorovaikutus, jälkimmäinen oli lähinnä oman puheen suunnittelua.

Mutta mukana oli jo ihan nykyaikaisen otteen alkuaihioitakin. Helmi oli esim. edellä esitelty ainekirjoituksen arviointimalli, jossa kriteerit avattiin oppilaille oikeasti.