Tämän numeron artikkelien kirjoittajina on emeritus-professoreita, professoreita, yliopistonlehtoreita, yliopettajia ja lehtoreita (AMK), tutkijatohtoreita, yliopistotutkijoita ja väitöskirjatutkijoita. Ehkä tutuimpia heistä ovat Yrjö Engeström, Reijo Miettinen ja Jaakko Virkkunen.
Artikkelien pohjalta lukijalle syntyy kiinnostava kokonaiskuva tämän Suomessa noin 50 vuotta innostusta herättäneen teoreettisen ajattelutavan ja sen pohjalta syntyneiden konkreettien oppimista editsävien menetelmien (inteventioiden) keskeisistä piirteistä ja kehitysjuoksusta. Suuntauksen kannattajilla on oma kielensä ja oma tapansa järjestää tilaisuuksia oppia - erityisesti perinteisten koulujen ulkopuolella.
Pidän kirjan tärkeimpämä antina lehden alussa olevaa artikkelia:
Engeström, Yrjö ja Virkkunen, Jaakko. (2023) Kulttuurihistoriallisen toiminnan teorian tarjoamat haasteet ja mahdollisuudet Suomen kasvatustieteellisessä tutkimuksessa. Kasvatus 54 (3), 191-195.
Artikkelissa kuvataan toiminnan teorian keskeiset käsitteet ja niiden kehittyminen (kynnyskäsitteet) sekä periaatteet.
Kynnyskäsitteiksi esitellään:
1. Oppimistoiminta
2. Toimintajärjestelmä
3. Ekspasiivinen oppiminen
4. Muutoslaboratorio
5. Kehittävä siirtovaikutus
6. Toimintakonsepti
7. Muutostoimijuus
8. Kohtalokas kohde ja
9. Toimeksi pantu utoopia.
Kulttuurihistoriallisen toiminnan teorian kolme periaatetta ovat:
1. Hosoriallisuus
2. Tutkimus mahdollisuuksien avaajan ja
3. Kehittävät inteventiot metodologisena perustana.
Kokosin eri artikkelien rikkaasta kielestä tarkemmat kuvaukset näille elementeille
Oppimistoiminta
Kiinnostus oppimistoimintaa kohtaan heräsi Suomessa 1970/80-lukujen taitteessa. Oppiminen määriteltiin toiminnaksi. Toiminta koostuu teoista. Teot operaatioista (Leontjev) Leontjevin mukaan oppminen oli toimijoiden ja toiminnan kohteen väliseen, työvälineiden ja merkkien vältitämään vuorovaikutukseen perustuva järjestelmä. Ensin opetusta tarkasteltiin toimintana, jonka kohteena olivat opeteltavaksi määritelty tieto ja oppilaat ja tarkoituksena oli saada nämä kaksi löytämään toisensa. Mutta pian alettiin tarkoittaa oppimisella paljon laajempaa ilmiötä kuin kouluoppiminen.
Toimintajärjestelmä
Tästä kokonaisuudesta Engeström laati kuuluisan mallinsa, jossa täsmennettiin toimintajärjestelmän eri tekijöiden suhde toisiinsa kuvana.
Yksilöiden toiminta ja oppiminen nähtiin kietoutuneeksi käytössä oleviin välineisiin, vallitseviin sääntöihin, työnjakoon ja koko yhteisöön.
Ekspansiivinen oppiminen
Ekspanssiivinen oppiminen oli käsite, joilla tarkoitettiin sellaisen oppimista, mitä emme vielä tunne tai mistä emme vielä tiedä mitään. Oppiminen alettiin ymmärtää osaksi historian kulkua ja kulttuuria. Ei vain opita miten asiat ovat, vaan myös miten ne voisivat olla. Ekspansiivinen oppiminen oli - ei vain uutta tietoa luovaa toimintaa- vaan myös laadullisesti uutta toimintaa tuottavaa oppimista (Engeström). Oppiminen oli yhteistä oppimista.
Muutoslaboratorio
Oppiminen nähtiin siis keinoksi kehittää toimintaa. Muutoslaboratorio kehiteltiin 1990-luvun puolessa välissä formatiiviseksi (= kehittäväksi) interventiomenetelmäksi, jossa toimijat analysoivat yhdessä tutkijoiden kanssa toimintajärjestelmässä esiintyvien häiriöiden syitä ja kehittävät niiden voittamiseksi toiminnalle uuden periaatteen ja mallin.
Interventiomenetelmässa oli kolme vaihetta: 1) neuvotellaan muutoksen tarpeesta ja menetelmän tarkoituksesta ja ehdoista 2) intensiivinen yhteinen oppimis- ja kehittämisprosessi: 5-10 istuntokertaa, joissa kussakin viritetään tiettyjä ekspansiivisia oppimistekoja 3) kokeilu- ja täytäntöönpanovaihe, jossa luotua mallia sovelletaan käytäntöön, arvioidaan ja kehitetään edelleen.
Varsinaisessa laboratorioistunnoissa tutkijat auttavat osallistujia analysoimaan käytännön työssä kohtaamiaan ongelmia, käsitteellistämään niitä, näkemään ongelmien systeemiset ja historiallisen juuret sekä kehittämään niitä koskevia uusia ratkaisuja. Tarkoitus oli aikaansaada yhteisöllistä ja uutta luovaa ekspansiivista oppimista
Työkaluina istunnoissa oli 3 taulua, joissa kussakin oli 3 aikavyöhykettä: menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus.
1. Mallit,
2. Visot + ideat ja uudet välineet
3. Peili.
Istunnoissa oli mukana osallistujien lisäksi kirjuri, tutkijat ja koneina: videokamera ja projektori.
Kehittävä siirtovaikutus
Kehittävän siirtovaikutuksen käsite syntyi kehitettäessa ammatillista koulutusta. Opintoihin kuului työharjoittelua. Oivallettiin, että opiskelija ei ollut työpaikalla vain ottamassa oppia vaan myös rajanylittäjiä, joka toi työpaikalle uusia ajatuksia ja välineitä ja oli näin myös uusien ratkaisujen virittäjä joka toi teoriaopinnoista hyötyä työpaikalle. (Erityisesti ammattikorkeakouluissa omaksuttiin oppimiskäsitys "Learning by developing" MH)
Toimintakonsepti
Kun toimintaa kehitettiin otettiin käyttään käsite toimintakonsepti kuvaamaan tapaa toimia. Oli vanha toimintakonsepti ja sen sijaan haluttiin kehittää uusi tapa toimia. Ajalteltiin, että vanhassa toimintatavassa esiin nouuseiden ristiriitojen ratkaisu ratkeaa vain muuttamalla toimintojen kokonaisrakennetta ja tarkoitusperiä.
Muutostoimijuus
Muutostoimijuuden käsite liittyy kysymyksen siitä, miksi ihminen ei tartu uusiin mahdollisuuksiin (MH). Uudessa tilanteessa ihminen voi lamaantua, eikä käytä tarjolla olevaa tilaisuutta. Muutostoimijuus kuvaa (näin ymmärsin) kykyä ratkaista motiivikonflikti ja aktivoitua.
Kohtalokas kohde
Kohtalokas kohde on käsite, jolla kuvataan ilmiötä, ongelmaa, jonka ratkaiseminen on äärimmäisen tärkeää, Tällainen on esim. ilmastonmuutos.
Toimeksi pantu utoopia
Tämä käsite avautui minulle vaikeimmin. Ymmärsin, että Engestöm ja Virkkunen näkivärt, että nykymaailma tarvitsee pelastuakseen utooppia, toimivia vaihtoehtoja kapitalismille?
Historiallisuuden periaate
Tällä periaattella tarkoitetaan sitä, että ongelmien ratkaisujen löytäminen edellyttää, että ymmärretään toimintakonseptin juuret (MH). Kestävät ratkaisut edellyttävät ongelmien historiallista analyysia
Tutkimus mahdollisuuksien avaajana periaate
Tällä periaattella ymmärrän tarkoitettavan sitä, että tutkimus on tärkeä työkalu uusien ratkaisujen etsimisessä ja löytämisessä
Kehittävät interventiot metodologisena perustana-periaate
Tämän koulukunnan keskeinen uskomus on, että muutoslaboratorio on fiksu Intervetiomenetelmä. Kestävät ratkaisut edellyttävät ongelmien historiallista ja systeemistä analyysia, useiden tahojen yhteistoimintaa , yhteisen muutostoimijuuden syntymistä, sekä ekspansiivista oppimista.
Kehittämistoiminnassa erotettiin 7 eri inteventiovaihetta (Klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi)
1. Kyseenalaistaminen.
Ongelma havaitaan, ja se, että se kytkeytyy toisiin ongelmiin. Ongelmat ovat monimutkaisia ja akuutteja.
Kehittäminen kynnistyy kyseenalaistamisesta. Nykytoiminta ei enää tyydytä, joten halutaan löytää uusia toimimtatapoja.
Tässä vaiheessa oppimisteoilla kristallisoidaan vallitsevia käytäntöjä ja tunnistetaan yhteistoimintaa hankaloittavia rajoja. Puuttuko esim. yhteinen visio?
2. Analysointi
Tässä vaiheessa herää tarve saada tarkemmin selville, minkälaista toiminta on tällä nykyhetkellä, minkälaisia eri näkökulmia toimintaan osallistuvien joukossa esiintyy, mikä nykytilanteeseen on johtanut ja minkälainen on koko toimintaympäristö.
Huomataan ongeimien juuret monisyiset ja systeemiset ja ulottuvat pitkälle; ei ole aina selvää mistä suunnasta ja tai millä tavalla ratkaisuja tulisi hakea.
3. Uuden ratkaisun mallistaminen
Nyt luodaan yhdessä uusi malli, joka voisi ratkaista esiinnousseet ongelmat. Koulukunta käyttää termiä rajanylitykset, ja tarkoittaa sillä tuntemattomalla alueelle etenemistä. Ongelmat ovat usein systeemisiä.
4. Uuden mallin tutkiminen ja koettelu
Hahmoteltu uusi malli voi olla ristiriidassa vakiintuneen käytännön kanssa, mikä voi aiheuttaa vastustusta. Eri toimintaan liityvillä asiantuntijoilla on oma autonomia ja oma erikoistumistehtävänsä. Ongelman ratkaiseminen edellyttää, että asiaa tarkastellaan kokonaisuutena. Lisää vaikeuksia tuovat eri ammattikielet ja ns. varjokirjoitukset ( vrt. piilo-ops). Siksi mallia muokataan, jotta ristiriidat saataisiin ratkaistua
5. Uuden mallin käyttöönotto
(Tähän ei ollut vinkkejä)
Uutta allia kokeillaan ja seurataan
6. Prosessin arviointi ja reflekointi
(Tähän ei ollut vinkkejä)
Kun mallia on kokeiltu, kootaan kokemuksi (Varmaan tehdään myös korjauksia MH)
7. Uuden toimintavan vakiinnuttamien ja yleistäminen¨
(Tähän ei ollut vinkkejä)
+ Yhteistoimintasuhteiden työstäminen
(Tähän ei ollut vinkkejä)
1 kommentti:
Kiitos Martti. Tiukkaa asiaa tiiviissä muodossa. Kyseinen lehti on ollut vuosikymmeniä usein innoittajana, kun olen suunnitellut koulutuksia. Viimeksi tällä viikolla vinkkasin kahden lukion vesossa vuoden 2021 numeroissa olleista artikkeleista. Aiheet: lukiolaisten perfektionismi, kielitietoinen opetus ja maahanmuuttajat sekä arviointi by Päivi Atjonen. Hienoa että jaksat tiivistää näitä artikkeleita. Havaintoni on, että aika vähän opettajat kentällä jaksavat po. julkaisua seurata. Tietoa ja pohdintaa tarvitaan tässä ajassa aivan erityisesti. "Ukot vaan jaksaa heilua!" Jukka
Lähetä kommentti