Kirjoja

Kirjoja

sunnuntaina, huhtikuuta 30, 2017

Hyvää Vappua!

VAIN  harvoin vappuloma on näin pitkä (la-su-ma). Siis  niille, jotka ovat töissä ja joilla siksi voi olla myös lomaa. Mutta kaikille - myös meille eläkettä saaville - tällainen suvanto tarjoaa mahdollisuuden tavata itselle tärkeitä levollisesti ja leppoisasti.

MEILLÄ on ollut tänään ns. ukki-mimmi- lauantai; olemme saaneet hoitaa pojanpoikaamme mr. Miltonia  ihan yön yli saakka.

Huomenna katsomaan Jonte-broidin näytelmää "Ihmemaa Suomi"  Kultsan teatteriin Helsinkiin klo 17-19 ystäväpariskunnan kanssa. Ja sitten omalla autolla kotiin.

.Maanantaina varsinaisena vappupäivänä ovat pienen sukumme  kiireettömimmät koolla Lallukassa vappulounaalla klo 13-16.  Hieno perinne,  osittain saneeratussa taiteilijatalossa  jatkuu.

KELIT nyt on, mitä on.  Kun palasin perjantaina Savonlinnasta, taksikuski kehui ruotsalaista asiakastaan. Oli kuulema sanonut, että Suomi on ihana maa. Täällä saa kokea neljä vuodenaikaa yhdessä vuorokaudessa :-)

Yep. Vaikka sitä kesää en itse huomannut.

Upeaa Wappua kaikille!

keskiviikkona, huhtikuuta 26, 2017

Karamzinin koulu on saatava terveeksi!

Valtuutetut kiittivät hyvin organisoidusta tilaisuudesta. Kuvat kaapattu.
TERVEISIÄ " Terve Karamzinin koulu"- Infotilaisuudesta 25.4.2017. Koulun vakavista sisäilmaongelmista huolestuneet vanhemmat olivat järjestäneet tilausuuden, jossa he luovuttivat paikalle tulleille valtuutetuille yli 2000 ihmisen allekirjoittamaan adressin koulun ongelmien ratkaisemiseksi.

Pike Hilakari kertoi surullisen tarinan omien lastensa (ja omasta) sairastumisestaan. Vanhempien edustajat  esittelivät huolellisesti tekemäänsä riskiarviota.

PAIKALLA olivat viran puolesta rehtori Jouni Hörkkö, mm. tilakeskuksen toimitusjohtaja Maija Lehtinen ja  Sukon kehittämispäällikkö Juha Nurmi ja perusopetuslinjan päällikkö Ilpo Salonen. Lehtinen kertoi tilakeskuksen suunnitelmista, joihin salin täysi väki ei ollut ihan tyytyväinen.  Moni vaati koko vanhan osan purkamista.

Voi kuinka elävästi tuli mieleen turhat korjaustyöt
Auroran koulussa 2010-luvulla,
KAIKESTA haistoi, kuinka vakava tilanne on. Vanhemmat esittivät kuusi  vaatimusta ja vankat perustelut niille.
 1. Vanha puoli heti väistöön.
Ihmiset pois sisäilmaongelmien ja remonttien keskel. tä Puhtaat tilat oppilaille, opettajille ja koko henkilökunnalle. Lapsen oikeus turvalliseen ympäristöön! Yksityisellä sektorilla vastaavan tason riskit eivät olisi mitenkään hyväksyttävissä
 2. Uusi puoli tutkittava HETI
Myös uudella puolella on oireevia, Vähemmän kuin vanhalla, mutta kuitenkin useita
3. (Vanhemmille vanhempien aloitteesta tehdyn) Oppilaiden oirekyselyn tulokset julkistettava
4. Viestintää parannettava!
Tiedonsiirtoketju on liian pitkä vanhemmista ja opettajista virkamiehiin ja päättäjiin. Ketjun sisäinen viestintä katkeilee.
5. Sisäilmatyöryhmä perustettava!
Yhteinen työryhmä varmistaa tiedonkulun eri toimijoiden välillä päätöksenteko paranee ja nopeutuu.
6. Karamzinin kouluun perusteellinen remontti
Sisäilmaongelmia on yritetty korjata jo 2000-luvun alusta.


PAIKALLA oli poliitikkoja lähes kaikista puolueista. Jopa Kokoomus myönsi, että kyse on arvovalinnasta. Itse  esitin, että kaikki koulut on pantava kuntoon. Oppilaiden (ja henkiökunnan) oireet on otettava vakavasti.  Investointikatto on poistettava, jos se estää korjaustyöt.


maanantaina, huhtikuuta 24, 2017

Mitä uusi ops "oikeasti" sanoo työtapojen valinnasta?


















" Ihminen uskoo sen, mikä sopii hänen aikaisempiin käsityksiinä.
Hänen muistinsa valikoi ja muuttaa.
Hän tulkitsee asiat omalla tavallaan.
Hänen havaintonsakin ovat valikoivia.
"
MEILLE kaikille on tyypillistä, että tulkitsemme asioita. Näin on myös opetussuunnitelman kohdalla.   Vaikka luemme samaa tekstiä, ymmärrämme sanat kukin omalla tavallamme. Tahtomattamme myös valikoimme, mitä huomaamme lukemastamme. Huomaamme erityisesti sen, mikä kulloinkin vahvistaa omia aikaisempia käsityksiämme. Voi olla, että vaikka luulemme tietävämme "oikeasti",  emme vain tiedä, että vain luulemme. Erityisesti näin on, jos ymmärrys perustuu pikaselailuun tai kavereiden lukukertomuksiin.

EILEN julkaisin blogistekstin erään  tutun opettajan pettymyksestä, kun oppilaat halusivatkin, että hän opettaisi ja selittäisi.  Jutun luki   puolessa vuorokaudessa about 7000 ihmistä. Teema on siis tärkeä. Facebookissa juttua kommentoitiin kymmenissä puheenvuoroissa (kokoan niitä myöhemmin). Lukiessani kommentteja, käsitykseni ihmisten tavasta ymmärtää kovin valikoivasti vain vahvistui.

SIKSI kaivoin taas opsin perusteet esille, kokosin dataa  ja selvittelin itselleni, mitä se ops "oikeasti" sanoo työtapojen valinnasta. Tässä data ja sitten oma valikoiva tulkintani.

Työtavan valinnan perusteet

90-luvun opsista alkaen perusteissa on esitetty työtapojen valinnalle perusteita. 80-luvun perusteissa luotettiin vielä opettajan didaktiseen vapauteen.

Löysin vuoden 2014 perusteista seuraavia linjauksia:
  1. Perusopetuksessa hyödynnetään suunnitelmallisesti eri työtapoja
  2. Työtapoja tulisi vaihdella
  3. Opetuksessa käytetään eri ikäkausiin sekä erilaisiin oppimistilanteisiin soveltuvia työtapoja. 
  4. Erikseen mainitaan myönteisesti: draama, itseohjautuvuutta  tukevat työtavat,  kokeellisuus, kokemukselliset  työtavat,  pelillisyys, projektimainen työskentely, ryhmään kuulumisen tunnetta tukevat työtavat, taiteen eri muodot / muut taiteelliset ilmaisukeinot,  toiminnalliset työtavat,  tutkiva ja ongelmalähtöinen työskentely, yhdessä tekeminen, yhteisöllinen oppiminen, jossa osaamista ja ymmärrystä rakennetaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja jossa oppilaita ohjataan toimimaan erilaisissa rooleissa, jakamaan tehtäviä keskenään ja olemaan vastuussa sekä henkilökohtaisista että yhteisistä tavoitteista. 
  5. Työskentelyote on tutkiva
  6. Opetuksessa rakennetaan uutta tietoa ja näkemystä ja keksitään uutta.
  7. Opetuksessa tulisi etsiä vastauksia, kuunnella toisten näkemyksiä sekä samalla pohtia myös omaa sisäistä tietoaan. 
  8. Opetuksessa tulisi antaa tilaa oppilaiden kysymyksille
  9. Työskentelyote on luova, mielikuvitusta käytetään.
  10. Työskentelyn tulisi olla moniaistista ja monikanavaista. 
  11. Työskentelyä pyritään säännöllisesti viemään ulos luokkahuoneesta 
  12. Työskentelyä kuvaa fyysinen aktiivisuus,  mahdollisuus syventymiseen ja keskittymiseen
Opettaja valitsee työtavat vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa ja ohjaa oppilaita erityisesti uusien työtapojen käytössä itseohjautuvuutta vahvistaen.
  1. Työtapojen valinnan lähtökohtana ovat opetukselle ja oppimiselle asetetut tavoitteet 
  2. Työtapojen valinnan lähtökohtana ovat oppilaiden tarpeet, edellytykset ja kiinnostuksen kohteet
  3. Työtapojen valinnassa otetaan huomioon eri oppiaineiden ominaispiirteet
  4. Työtapojen valinnassa otetaan huomioon laaja-alaisen osaamisen kehittäminen. 
  5. Opetuksen eheyttäminen ohjaa työtapojen valintaa. 
  6. Opetuksen eriyttäminen ohjaa työtapojen valintaa 
  7. Työtapojen valinnassa otetaan huomioon myös oppilaiden väliset yksilölliset ja kehitykselliset erot
  8. Koulutyön järjestämisessä otetaan huomioon kaikkien oppilaiden tarpeet, edellytykset ja vahvuudet.   
  9. Työtapojen valinnassa hyödynnetään pelien ja pelillisyyden tarjoamat mahdollisuudet. 
  10. Valinnassa kiinnitetään huomiota myös sukupuolittuneiden asenteiden ja käytänteiden tunnistamiseen 

Ja edelleen oppilaiden osallistamisesta omaan oppimiseensa:
  1. Oppilaita ohjataan ikäkaudelleen sopivalla tavalla asettamaan tavoitteita, suunnittelemaan työtään, arvioimaan edistymistään sekä hyödyntämään teknologisia ja muita apuvälineitä opiskelussaan.  
  2. Oppilaat osallistuvat oman kehitysvaiheensa mukaisesti toiminnan suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin 
Oma tulkintani: Martin viisi pointtia

TIIVISTÄN  (tulkiten) tuon datan omaksi "sisäiseksi tiedokseni" näin:
  1. Oppilaat ovat erilaisia. Tilanteet ovat erilaisia. Eri työtavat soveltuvat niihin erilailla. Opettaja valitsee työtavat kuhunkin opetustilanteeseen ja ottaa valinnassa monen monta asiaa huomioon (mm. oppilaiden toiveita). Valinnan keskeinen lähtökohta  on ops ja sen tavoitteet,  mutta  juuri näiden oppilaiden edellytyksiin (osaaminen, toiveet...) sopeutettuina.
  2. Ei ole yhtä oikeaa parasta työtapaa. Yksi työtapa ei sovi kaikkeen eikä kaikille.
  3. Opetuksessa käytetään  suunnitelmallisesti, monipuolisesti  ja vaihtelevasti eri työtapoja-  ei vain opettajalle tai oppilaille tuttuja ja heitä itseään heti innostavia.
  4. Erityisen suositeltavia ovat mm. työtavat, joissa oppilas pääsee mukaan vaikuttamaan omaan työhönsä, jossa työtä saa tehdä toiminnallisesti yhdessä toisten oppilaitten kanssa ja jossa rakennetaan yhdessä uutta tietoa ja omaa tietämistä.
  5. Tavoite on ohjata  oppilaita kokeilemaan erilaisia tapoja oppia, jotta hän löytää itselleen istuvimmat. "Opettaja ohjaa oppilaita erityisesti uusien työtapojen käytössä itseohjautuvuutta vahvistaen. "


sunnuntaina, huhtikuuta 23, 2017

"Ope mä oppisin paremmin jos sä selittäisit ja kertoisit"

Perusopetuksen uusi ops näyttää tuottavan pettymyksiä ainakin joillekin opettajille. Tuttu opettaja avautui eilen facebookissa kavereilleen ja purki tuskaansa. Ja kaverit peukuttivat kaksin käsin ja pyysivät julkaisemaan jutun Opettajassa. Lainaan otteita tämän opettajan  teksistä  ja pohditaan tovi, onko jossain vika ja jos on niin, missä: Opettajassa, lapsissa, opsissa vai jossain muussa.

NÄIN hän aloitti:
" Uusi opetussuunnitelma patistaa opettajaa "olemaan opettamatta", toimimaan oppimisen fasilitoijana, käyttämään paljon tietotekniikkaa apuna ja rohkaisemaan oppilaita ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan. Kokeet ovat historiaa, nyt arvioidaan oppimisprosessia. Ei numeerista arviointia ennen kuudetta luokkaa... Kuulostaa hyvältä. Paitsi että..."
OPETTAJA oli ollut aluksi tosi innoissaan uudistuksesta. Hän harppasi digiloikan, laittoi oppilaat suunnittelemaan oppimistaan, edettiin yksilölliseen tahtiin...  kouluttautui verkkopedagogiksi ja koulutti  kollegoitaan.

Sitten hän  laati oppilailleen kyselyn yhdeksän kuukauden kokemuksista. Miten oppilaista uusi pedagogiikka oli noin omasta mielestä mennyt?  Mitä oppilaat kirjoittivat?

  • ”Ope mä oppisin paremmin jos sä selittäisit ja kertoisit…",
  • ”En mä tiedä mitä mä haluan oppia…"
  • ”Mä en tee mitään ku ei tästä saa numeroo…"
  • "Voitaisko leikkiä kauppaleikkiä? Tehtäiskö näytelmä? Tai palapeli pahvista? En mä jaksa aina tehä padilla, voinko tehä seinäjulisteen?..." 
  • "Oppisin paremmin jos pitäisit kokeen..."

Opettaja tulkitsi vastauksia niin,  että suurimmalta osalta ala-asteikäisistä  puuttuu kyky suunnitella omaa työtään ja motivoitua oikeista asioista ilman aikuisen selkeää ohjausta. Erot kasvavat;
" Taitavilla on taivas rajana, heikot heikentyvät entisestään kun tukikaan ei usein toteudu. Vanhemmat ovat hukassa, kun eivät osaa tukea lapsiaan koulutyössä."

NIINPÄ opettaja toteutaakin tällä hetkellä uutta opsia (vain) soveltuvin osin. Hän opettaa lapsia (HYI) ja pitää kokeitakin (HYIHYIHYI). Hän ei enää tyrkytä lapselle tablettia tai tietokonetta..

" Olen siis ottanut askeleen taaksepäin. Ja olen ihan tyytyväinen siihen mihin sen jälkeen näyttäisimme olevan matkalla", hän päättää kirjoituksensa.

NIINPÄ. Onko siis jossain vika ja jos on niin, missä?  Opettajassa, lapsissa, opsissa vai jossain ihan muussa?



torstaina, huhtikuuta 20, 2017

Pieni kirja mentoroinnista

TYÖturvallisuuskeskus on julkaissut pienen, ihan kelpo kirjan mentoroinnista:  Juusela,  T. (2010). Mentorointi työyhteisössä. Ajetaanko tandemilla. 2. painos. Helsinki: TKK 

Pariinkymmeneen sivuun on saatu  aika lailla asiaa tästä varsin kiinnostavasta tavasta siirtää osaamista esim. organisaation sisällä.

MENTOROINTIA kuvataan teoksessa kauniisti: Kyse on nuoren ja seniorin välisestä suhteesta. Yhdessä he  muodostavat kehitysparin, jossa nuoremman ihmisen teoria- ja käytänöntieto yhdistyvät vanhemman kokemustietoon. Kansikuvan tamdem-pyörä viittaa suhteen erityispiirteeseen, aktor ajaa ja mentor pitää pyörää pystyssä.  Aktor on  "ammatillisesti epäkypsä" noviisi, (oppipoika). Mentor taas osaava, luotettava, kokenut, arvostettu  työtoveri ja kollega sekä ammatillinen esikuva.  Hän avaa oman uransa ala- ja ylämäkiä ja jakaa (hiljaista) tietoaan ja kokemustaan ja hyviä käytänteitä kehityshaluisille ja -kykyisille. Ajatusten vaihto tapahtuu aktorin ehdoilla ja tahdissa.

Mentoroinnin monen muodot

Yksinkertaisimmillaan mentorointi on spontaania, kaverillista neuvojen antamista.  Mentorointi voi olla myös vapaamuotoista oppimiskumppanuutta. Suunnitelmalliseksi mentorointi muuttuu, kun organisaatio ottaa käyttöön erillisen mentorointiohjelman, johon kuuluu parien valinta ja valmennus, jossa tehdään usein analyysi vahvuuksista ja heikkouksista. Tyypillistä on myös Mentoriopimus, johon kirjataan  kummankin odotukset, roolit, tavoitteet, tapaamisten määrä ja kesto, arviointi ja seuranta, pelisäännöt mm. siitä, mistä ei puhuta). Tällaisella mentoroinnilla on selkeä alku ja loppu. Yleensä palvelu kestää vuoden, ja tapaamisia on noin kerran kuussa. Tapaamisten välille aktori saa kotitehtäviä (esim. lukea artikkeleita, kirjoja…)

Mentorointi voi olla yksilömentorointi (parikeskustelu), ryhmämentorointia tai  vertaismentorointia. Vertaismentoroinnissa  (ns. verme) voidaan olla vuorollaan mentori ja  aktori).

Omat kokemukset

Espoo koulutti 2000-luvulla omista rexeistään mentoreita uusille rexeille. Minäkin osallistuin tuohon koulutukseen, jota vetivät mm. Mikko Salonen ja Atso Taipale. Uusi rehtori sai valita listasta mentorin, ja mentori sai ohjauksesta ihan palkkaa, muistaakseni 500 €/lukukausi. Sain olla vuosien varrella varsin monen lahjakaan uuden rexin mentorina.

Yhdyn kirjan näkemyksiin siitä, että malli on mainio tapa perehdyttää uusia ihmisiä. Se tuo myös pian eläkkeelle siirtyvälle uutta potkua duuniin.  Se  antaa paljon myös mentorille; siinä voi tehdä hyvää muille ja rikastuttaa  omaa elämää muiden onnistumisella. Iso opittava asia on, ettei tuputa eik ratkaise toisen ongelmia vaan on avuksi, kun toinen ratkaisee niitä itse.

Pohdintaa

Kirjan oppimiskäsityksen mukaan ihminen oppii tekemällä ja oivaltamalla, omassa tahdissa ja omalla tavalla. "Aktori oppii omien oivallustensa kautta; mentori ei siirrä valmista tietoa, vaan auttaa oivaltamaan itse asioita ja löytämään uusia näkökulmia kyseenalaistamalla asioita,  tekemällä yhteenvetoja keskusteluista, löytämällä ristiriitoja aktorin puheista ja pyytämällä esimerkkejä." Aktorilla on "oltava  halua ottaa vastuu omasta kehittymisestään ja kasvustaan". "Ihmiset ovat itse vastuussa oppimisestaan". Aktorilla on "oma tarve oppia".

Mutta, mutta....

KUVAUS muistuttaa kovasti tapaa, jolla myös uuden opsin retoriikka  roolittaa opettajaa ja oppilasta.
Tässä poimintoja perusteista:
" Opettaja mm. antaa sopivia haasteita ja tilaisuuksia.  Valitsee työtavat vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa. Auttaa oppilaita onnistumaan koulutyössään ja tunnistamaan onnistumisiaan ja vahvuuksiaan. Suuntaa opetustaan oppilaiden tarpeiden mukaisesti. Innostaa, rohkaisee,  kannustaa ja tukee. Laajentaa oppilaiden kiinnostuksen kohteita. Lisää  mahdollisuuksia opiskella erilaisissa ja eri-ikäisten oppilaiden ryhmissä ja työskennellä useiden eri aikuisten kanssa. Vahvistaa jokaisen oppilaan osallisuutta ja toimijuutta. Havainnoi ja dokumentoi oppilaan oppimista, työskentelyä ja käyttäytymistä."

JÄIN  pohtimaan, onnistuuko opsissa kuvattu (oppilaan omaa vastuuta oppimisestaan) tapa oppia asioita  (ja siitä johdettava tapa järjestää opetus mentorointia muistuttavalla tavalla ) myös niiltä, joilla ei ole tuollaista sisäistä motivaatiota. Onko tällainen oman oppimisen varaan  rakentuva opetusretoriikka itse asiassa valmistamassa tietä sen oikeuttamiselle,  että ne, joilla ei ole eri syistä riittävää itseohjautuvuutta, voidaan sivuuttaa, kute mentorointi, joka on tarkoitettu "kehityshaluisille ja -kykyisille". 

perjantaina, huhtikuuta 14, 2017

Perusopetuksen ajankohtaisseminaari ensi syksynä

Etelä-Karjalan kesäyliopisto on ajoissa liikkeellä. Jo viikkoja sitten se julkaisu marraskuussa järjestettävän seminaarinsa ohjelman:

PERUSOPETUKSEN AJANKOHTAISSEMINAARI
15. - 16.11.2017 HOLIDAY CLUB SAIMAA, LAPPEENRANTA

Ohjelman mukaan perusopetuksen ajankohtais-seminaari pohtii  neljää eri teemaa. Aiheina ovat (1) laaja-alaisen osaamisen arviointi, (2) sinnikkyyden ja positiivisuuden edistäminen koulutyöskentelyssä, (3) tiimiopettajuus ja pedagogisesti yhtenäinen peruskoulu sekä (4) opettajuuden muutos - miten kehittyä opettajasta ohjaajaksi? Kaikkia teemoja lähestytään alustusten ja yhteisen työskentelyn ja pohdintojen avulla.

Kaksipäiväisen seminaarin ohjelma on seuraava:

KESKIVIIKKO 15.11.2017
klo 9.00 - 12.00
Tiedot, taidot ja tahto toimia - laaja-alaista osaamista arvioimassa
- Millä keinoin voin tukea laaja-alaisen osaamisen kehittymistä?
- Mitä tarkoittaa oppimisen ja osaamisen monipuolinen arviointi? - Mikä on oppiaineiden ja laaja-alaisen osaamisen suhde? Iida-Maria Peltomaa ja Aki Luostarinen

...........................................................


Iida-Maria Peltomaa KM ja Aki Luostarinen FM toimivat opetussuunnitelman yleisen osan teemojen täydennyskouluttajina ja ovat kirjoittaneet kirjan Reseptit OPSin käyttöön – opettajan opas työssä onnistumiseen.








...........................................................

klo 12.00 - 13.00 Lounas

klo 13.00 - 16.00
Huomaa hyvä- vahvuudet valtaväyläksi!
- Positiivinen pedagogiikka, mitä, miksi ja miten?
- Miten vahvistaa lasten ja nuorten myönteistä oppimispolkua?
- Miten vahvuusperustainen opetus tuodaan osaksi koulujen toimintakulttuuria ja
miksi se auttaa oppilaiden ja opettajien hyvinvointia?
- Mitä on sinnikkyys ja kuinka tukea sinnikkyyden kehittymistä? Jotain vielä lisää? Kaisa Vuorinen

...........................................................

Kaisa Vuorinen KM, erityisluokanopettaja, tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto
Kouluttaja, tietokirjailija ja työnohjaaja. Tutkijana Copassion- tutkimushankkeessa ja äänestetty Espoon positiivisin –palkinnon saajaksi vuonna 2016





.........................................................

TORSTAI 16.11.2017
klo 9.00 - 12.00
Jakamalla enemmän - toiminnallinen työpaja yhdessä tekemiseen ja tiimiopettajuuteen
- Yhdessä tekeminen: kemiaako vai taitoa?
- Yhdessä tekeminen tuo nostetta.
- Yhdessä tekemisen pelisäännöt.
- Opettajat oppivat osaamisen jakamisella. Päivi Rimpiläinen ja Jarno Bruun

.........................................................

Jarno Bruun KM, luokanopettaja, ICT-hankekoordinaattori ja -opettaja sekä oppimateriaalin tekijä ja Päivi Rimpiläinen KM, erityisopettaja. Päivi Rimpiläisellä ja Jarno Bruunilla on yhdessä rautainen kokemus ja taito innostaa ihmisiä muuttamaan työtään ja toimintatapojaan. Jarno ja Päivi ovat työskennelleet 14 vuotta tiimiopettajina inklusiivisessa luokassa. He ovat kouluttaneet samalla opetushenkilöstöä työtapaansa liittyvistä teemoista ympäri Suomea.

...........................................................
klo 12.00 - 13.00 Lounas

klo 13.00 - 16.00

Opettajan ja oppilaan uusi pedagoginen rooli
- Opettajasta ohjaajaksi.
- Opetuksen seuraajasta aktoriksi. Martti Hellström

...........................................................

Martti Hellström, KT, opetusneuvos. Hellströmin väitöskirjan (2004) aihe oli ”Muutosote”. Hän jäi kesällä 2014 eläkkeelle espoolaisen Auroran koulun rehtorin virasta. Hellström on toiminut kouluavustajana, luokanopettajana, yliopistolehtorina, opettajankoulutuksen assistenttina, harjoittelukoulun opettajana, rehtorina ja oppilaitosjohdon kouluttajana koulumaailmassa 37 vuotta.






...........................................................
Seminaarin kohderyhmänä ovat kaikki  perusopetuksessa työskentelevät henkilöt. Opettajat, rehtorit, koulunjohtajat, perusopetusjohtajat sekä kasvatus- ja opetusalojen luottamushenkilöt kunnissa.

Seminaarimaksu (265 € )sisältää ohjelmaan merkityt ruokailut. Jokainen osallistuja huolehtii itse omasta majoituksestaan. Varauksen voi tehdä joko sähköpostilla hotellimyynti.saimaa@holidayclub.fi tai p. 030 686 1000.

Tiedustelut: rehtori Mari Smolander puh. 010 322 9451, mari.smolander@kesyli.net

Ilmoittautuminen viimeistään 1.11.2017 osoitteessa www.kesyli.net. Ruoka-aineallergiat ilmoitetaan lomakkeen lisätietoja kohdassa. Seminaarivahvistus lähetetään osallistujille noin viikkoa ennen seminaaria. Ilmoittautuminen on sitova viimeisen ilmoittautumispäivämäärän jälkeen. Viimeisen ilmoittautumispäivän jälkeen tapahtuvasta peruutuksesta peritään puolet koulutusmaksusta. Mikäli perumista ei tehdä lainkaan tai henkilö ei saavu paikalle, peritään koko maksu. Oikeus muutoksiin pidätetään. 

sunnuntaina, huhtikuuta 09, 2017

Kuukauden kirja: Aikuisdidaktiikan perusaineksia

MINUT tuntevat tietävät omituisuuksistani mm. sen,  että pidän enemmän vanhoista kirjoista kuin uusista. Tietotulvassa kun on rauhoittavaa etsiä  tietoa, jonka relevanssi  kestää aikaa.

Sellaista löysin myös tästä kuukauden teoksesta: Peltonen, Matti. (1981). Aikuisdidaktiikan perusaineksia. Porvoo: WSOY.

Kirja  saattaa olla ensimmäisiä suomeksi kirjoitettuja kokonaisesityksiä aikuisten opettamisesta. Samalla kaivelin muistiinpanoista esiin myös muuta teemasta lukemaani ja päätin koota löydöksistä pienen helmilistan yli ko.  kirjan kansien.

Aikuisdidaktiikka

Aikuisdidaktiikka on siis oppia siitä, kuinka aikuinen oppii ja kuinka häntä olisi fiksua opettaa.  Kyse on siis ikäkausi-didaktiikasta. Ydinajatus on, että aikuinen oppii eri lailla kuin lapsi.

Mitä on olla aikuinen?  

OHITAN tässä Peltosen tavoin tosi vaikean käsitteen: aikuisen määritelmän siteeraamalla lyhyesti kirjailija Simone de Beauvoiria: "Mikä on aikuinen? Iän turvottama lapsi."  Riittäköön, että aikuisuus on elämänvaihe, joka edellyttää sukukypsyyttä. Normatiivisesti on kysymys täysi-ikäisyydestä.  Joidenkin mielestä aikuisuus loppuu vanhuuteen. Minä en ajattele niin.

Aikuinen on erilainen kuin lapsi:
  • Valmiuksiltaan
  • Aikuinen oppii mutta eri tavalla kuin lapsi. Tutkimukset vahvistavat, että terveen ihmisen älykkyys ja oppimiskyky ei olennaisesti heikkene ennen 70 vuoden ikää. 
  • Ajattelutaidoiltaan (abstraktiajattelu, loogisuus, kyky nähdä kokonaisuuksia) ja tavaltaan hahmottaa maailmaa (vrt. Piaget)
  • Minäkäsitykseltään  ja persoonallisuudeltaan (itsenäisyys, itsemäärämisoikeus, vastuut)
  • Kokemuksiltaan (kokemustieto)
  • Elämäntilanteeltaan (opintojen ohella työ, kansalaistehtävät, perhe ja kodinpito, muut vapaa-ajan aktiviteetit)
  • Aikaperspektiiviltään  (lapsilla tulevaisuus, aikuisilla aktuaalisuus)
  • Aikuisella on vähemmän aikaa käyttää opetteluun kuin lapsella
Miten aikuisten oppimistilanteet kannattaisi järjestää?

ON perusteltua olettaa, että pientä lasta kasvattavat erilaiset kokemukset kuin aikuista.

Aikuisten oppimisorientaatio on ongelmakeskeinen. Aikuinen etsii koulutuksesta hyötyä
Hän  motivoituu, jos koulutus tyydyttää hänen tarpeitaan tai se auttaa ratkaisemaan aitoja elämän ongelmia. Ongelmat vaihtelevat aikuisuuden vaiheiden mukaan ja yksilöstä toiseen.

Monella aikuisella on omat tavoitteet oppimiselleen, ja  usein myös tarve käyttää oppimaansa asiaa heti esim. työssään. Kyse on siis merkityksellisyydestä. Aikuisista on mielekästä sellainen oppiminen, jolla on välitöntä sovellusarvoa. Opiskelulla tulisikin olla selkeä tavoite.

Aikuisopetus on  ohjattujen oppimistilanteiden järjestämistä. Siinä voidaan käyttää perinteistä opetusta mutta myös omatoimista opiskelua,  monimuoto- ja etäopiskelua. Aikuisillekin sopii
oppisopimuskoulutus.

Aikuisopetuksessa opettaja  ei ole auktoriteetti vaan asiantuntija ja opastaja. Itse asiassa hän on opiskelutoveri ja opiskelutoverit opettajia.  Aikuiselta voidaan olettaa, että  hän aktivoi itse itsensä  ja suuntautuu  oppimaan.  Itseohjautuvuus ja omatoimisuus korostuvat. Se tarkoittaa itsenäisyyttä, yksilöllisiä oppimistavoitteita ja myös  kriittistä asennetta oppimisprosessia kohtaan.

Aikaisempi osaaminen tulisi aina ottaa huomioon. Aikuisilla on rikas kokemusreservi, jota he voivat käyttää oppimislähteenä. Loogisuuden vaatimus korostuu.

Yleisistä didaktisista periaatteista itse tarkkailisin seuraavia
  • Aktiivisuus; Aikuisopiskelu on osallistujakeskeistä 
  • Optimaalisuuden periaate (Peltonen): tarpeeksi muttei liikaa; tilanneperiaate: muuttunut tilanne on käytettävä hyväksi; vaihtelun periaate  (Quintilianus)
  • Yhteistyö (Dewey)
  • Tekemällä oppiminen (Dewey);  opiskelu suuntautuu käytännössä tarvittavien taitojen opetteluun
  • Elämänläheisyys (Kilpatrck, Klingberg)
  • Ajankohtaisuus (Husén) ja
  • Kokemuksellisuus (Kolbe)
Peltosen mukaan aikuisen oppimista tehostaa palaute, joka saa aikaan  mielihyvän tunteen,  aineksen jakaminen osiin, ympäristö (olosuhteet,  tasa-arvoinen ja opiskelijaa kunnioittava ilmapiiri, jossa tavoitteet, suunnittelu ja arviointi toteutetaan yhteistyössä ohjaajan ja osallistujien kesken) ja sekä  prosessin että  tulosten  arviointi.

Tavoitteiden merkitys

Peltonen pohtii kirjassa myös tavoitteita. On määriteltävä:  Mitä on opittava? Ja kuinka paljon siitä on opittava?

1980-luvun tapaan Peltonen käy läpi taksonomisia tapoja kuvailla tavoitteita. Ne sytykkeenä kirjasin muistiin seuraavaa:

Mistä näkee, että taito on kehittynyt:
suoritus tehostuu: nopeus kasvaa,  tarkkuus kasvaa, virheet vähenevät. Haittavaikutukset vähenevät
Otetaan käyttöön uusi toimintamalli tai  uusia toimintavaihtoehtoja.

Taidon osaamisen tasoa kuvaillaan seuraavasti:  jäljittelee, toimii ohjeen mukaan, osallistuu, toimii tehokkaasti…rutiini, automaatio... Suoritus on hioitunut; henkilö kykenee suorittamaan useita asioita yhtä aikaa (koordinaatio); Toiminta on luontevaa tai se saa  uusia vivahteita.  Henkilön toiminnassa näkyy ainutlaatusta tyyliä.

Mistä näkee, että on opittu tietoa?
Henkilö tietää jotain uutta tai tietää paremmin tai yksityiskohtaisemmin/syvemmin.  Hänen skeemansa tarkentuu (assimilaatio ja akkomodaatio).

Tiedon osaamisen tasoa kuvaillaan seuraavasti: tunnistaa-  nimeää, palauttaa, vertailee, järjestää uudelleen, luo uutta. Tietää, muistaa, ymmärtää (osaa käyttää vaihtoehtoisia ilmaisuja), soveltaa. analysoi, syntetisoi, arvioi.

Mistä näkee, että asenteet ovat muuttuneet?
Opittavaan asiaan syntyy emotionaalista kiintymystä (tai torjuntaa). Henkilö iloitsee, kokee kauniina, kokee arvokkaana, valitsee, karttaa...

Asenteen omaksumisen tasoa kuvaillaan seuraavasi:  kiinnostuu,  ottaa vastaan/alistuu, suhtautuu positiivisesti, arvostaa,  kiteyttää arvot kokonaisuudeksi tietoisella tasolla, jäsentää,  arvot luonnehtivat yksilön elämäntyyliä.

Muita lukuvinkkejä

Alanen, A. (1985). Johdatus aikuiskasvatukseen. Radion aikuiskasvatussarjan ensimmäisen osan oppikirja. Yle/opetusohjelmat. Helsinki.

Harva, U. (1955). Suomalainen aikuiskasvatus. Helsinki: Tammi.

Hellström, M. (2010). Sata sanaa kasvatuksesta. Jyväskylä: Ps-kustannus.

Hely, A.S.M. (1968 ). Uusi aikuiskasvatus. Forum- kirjasto. Helsinki: Tammi

Hirsjärvi, S. (toim.). (1982). Kasvatustieteen käsitteistö. Helsinki: Otava.

Kansanen, P. (1998). Mitä jäljellä kasvatus- ja opetusopista? Kasvatus, 29 (2), 156–165.

Nurmi, K. E. (1986). Johdatus kasvatuksen filosofisiin ja historiallisiin perusteisiin. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Helsinki: Yliopistopaino.

torstaina, huhtikuuta 06, 2017

PISA-paneeli 11.4.: Onko koulu offline-tilassa?













Kutsu
PISA-paneeli: Onko koulu offline-tilassa?
Livenä ja netissä!
Tiistaina 11.4.2017 klo 13–14, Ruusupuisto-rakennus, Alvar Aallon katu 9, Jyväskylä

Koulu puhuu eri kieltä kuin nuoret. Keskiluokkainen koulu kulkee kulkuaan kuten ennenkin. Köyhyys kasvaa, mutta koulu jättää heikoista oloista tulevat nuoret oman onnensa nojaan. Koko peruskoulun voi käydä oppimatta taitoja, joilla pärjää (työ)elämässä. Tällaisia havaintoja esittivät tutkijat ensimmäisessä PISA-paneelissa 16.2. Onko koulu todella jäänyt offline-tilaan, joka ei kykene vastaamaan yhteiskunnan muutoksiin eikä oppilaiden kokemusmaailmaan? Tämä ristiriita pelkistyy usein kysymykseen, pitäisikö kännyköiden käyttö koulussa kokonaan kieltää.

Toisen PISA-paneelin ohjelma:
  • Avaus:dekaani Marja-Leena Laakso (Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, Jyväskylän yliopisto)
  • Pääluento:Nuorten kasvumaisemat ja koulun paikka niissä, erikoistutkija, dosentti Tomi Kiilakoski (Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimus-lehden päätoimittaja)
  • Kommenttipuheenvuorot: rehtori Kirsi Ruoppila (Huhtasuon koulu, Jyväskylän kaupunki), opiskelija Matias Nygård (Opettajankoulutuslaitos, Jyväskylän yliopisto), lehtori Mari Hankala (Opettajankoulutuslaitos, Jyväskylän yliopisto)
Tilaisuuden juontaa professori Hannu L.T. Heikkinen, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto

Tilaisuus on seurattavissa myös netissä:
PISA-paneeli on osa kaikille avointa Ruusupuisto tutkii ja keskustelee -tilaisuuksien sarjaa. Jyväskylän yliopiston Ruusupuisto-rakennuksessa toimivat kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, Koulutuksen tutkimuslaitos ja avoin yliopisto. Tämänkertaisen PISA-paneelin järjestelyistä vastaa kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta.

Tervetuloa!

sunnuntaina, huhtikuuta 02, 2017

Äänestä, kuinka tyytyväinen olet uuteen opetussunnitelmaan.








KRIITTINEN korkeakoulu järjestää huomenna  maanantaina 3.4. klo 15-17.30
SKS:n juhlasalissa tilaisuuden " Opetussuunnitelma ja oppilasarviointi". Minua on pyydetty  pitämään noin viiden minuutin puheenvuoro Irmeli Halisen alustuksesta. Haluaisitko auttaa minua?  Blogin oikeassa reunaan on avattu äänestys. Siinä voit kertoa tyytyväisyytesi kouluasteikolla 4-10.

Olen myös tosi kiinnostunut perusteluistasi. Niitä voit jättää kommenttina tähän blogilastuun, (tai facebook ryhmään).

LISÄTIETOA tilaisuudesta löydät linkistä: http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2017/04/kriittinen-korkeakoulu.html

Viikko aikaa kuntavaaleihin. Eikun luukuttamaan mainoksia!

KUNTAVAALEIHIN on siis tänään  tasan viikko aikaa.  Vuoden 2012  vaaleissa demarien  kannatus oli 13.6 %. Ääniä demarit saivat 15 556, joka riitti 10:een valtuustopaikkaan. Yhteensä ääniä annettiin hieman alle 140 000.

Maria Guzenina  keräsi tuolloin 3308 ääntä. Muita demariääniharavia olivat Johanna Värmälä 1124, Tarja Tallgvist 986, Markku Sistonen 937 ja Leena Luhtanen 666 ääntä.

Neljä vuotta sitten  itsekin ehdokkaana ollut Harri Waltari analysoi demarien menestystä vuoden 2012 vaaleissa Espoossa äänestysalueittain.
Demarien kannatus oli korkein  seuraavilla äänestysalueilla:

1. Ala-Kivenlahti 27,7 %
2. Karakallio 25,3  %
3. Sokinvuori-Kirstinmäki 23,2 %
4. Ala-Soukka 23,0 %
5. Jouppi-Kirstinsyrjä 22,5 %
6. Espoonlahden keskus 21,6 %
7. Nuuksio-Nupuri 20,4 %
8. Matinmetsä 20,1 %
9. Suna 19,5  %
10. Ylä-Kivenlahti-Meritori 19,3 %

KANNATUS oli noussut tuolloin eniten seuraavilla alueilla (suluissa Waltarin arvelema syy)
1. Lippajärvi +3,8% Hellström
2. Ala-Soukka +3,6% Soini romahti
3. Niipperi +2,7% Kivekäs (siirtyi vasemmistoliitosta demareihin)
4. Matinmetsä Sokinvuori-Kirstinmäki +2,3% Tallqvist (siirty  kd:sta demareihin)
5. Muurala Pohjois-Leppävaara Viherlaakso Bemböle-Kunnarla Karakallio +1,8% Vasemmistoliitoll. ei maahanmuuttajataustaista ehdokasta.

Yhteenvetona Waltari totesi, että SDP menestyy selvästi paremmin alueilla, joilla on pienituloista väkeä. Paikallisuudella oli  äänestyksessä merkitystä erityisesti kaupungin reuna-alueilla, ei niinkään Tapiolassa, Leppävaarassa ja Matinkylässä.

Hellströmin Martin äänet

ITSE sain 367 ääntä.  Sillä sijoituttiin koko valtuustossa sijalle 63 ja demarilistalla seitsemänneksi.  Mistä nuo edellisten kuntavaalien 2012 äänet tulivat?

Top-Ten äänestysalueet (siis Martin kannalta)

SEURAAVILTA äänestysalueilta sain pääosan äänistä, yhteensä 253 ääntä.
1. Lippajärvi (125) - tuolla alueella sain enemmän ääniä kuin kukaan muu
2. Niipperi (26)  - 13. eniten
3. Järvenperä (25)
4. Viherlaakso (18)
5. Bemböle (12)
6. Kalajärvi (11)
7. Kaupunginkallio (9)
Lähderanta (9)
9. Laajalahti (6)
Olarinmäki-Henttaa (6)
Suna (6)

MUISTA osista kaupunkia saadut äänet olivat kuitenkin hyvin tärkeitä. Yhteensä niitä tuli 114.
Ala-kivenlahti (1), Ala-Soukka (3), Avoin alue (3), E-Leppävaara (3), Haukilahti (1), Iivisniemi (2), Jousenkaari (2), Jupperi (5), Järvenperä (25), Kaitamäki- Suvisaaristo (2), Karakallio (2), Kauklahti (3), Kilo (1), Kilonpuisto (1), Kipparinmäki (1), Kirkkojärvi (3), Koivu-Mankkaa (4), Kuitinkallio (2), Kuitinniitty (2), Kurttila (4), Kuurinniitty- Ymmesta (1), Lansi-Sepänkylä (2), Latokaski (3), Laurinlahti (2), Lintuvaara (3), Muurala (2), Mäkkylä (5), Niittykumpu (3), Nuottaniemi (1), Nuuksio (4), Nöykkiö (2), Nöykkiönpuro (4),Olarinmäki-Henttaa (6), Olarinpuisto (3), Otaniemi (2) , Otsolahti (1), Piispansilta (2) , Pohjois-Leppävaara (1), Pohjois-Tapiola (3), Rastaspuisto (3), Soukanranta (5), Säteri (2), Taavinkylä (1), Tuomarila (4) , Vallikallio (3), Vanha Mankkaa (5), Westend (1), Ylä-Kivenlahti (1) ja Ylä-Soukka (1).

ELI eikun jalkatyöhön ja jakamaan mainoksia alueille, jossa panos-tuotos-suhde on parhain,


lauantaina, huhtikuuta 01, 2017

Digiloikka muuttaa myös täydennyskoulutusta

HUIKEA päivä tänään. Suomen pääkaupunki Helsinki haluaa kouluttaa omia tutor-opettajiaan oikeasti digitaalisesti.  Tutor-opettajuus on uusi opettajien "sivutyö". Hän vertaistavalmentaa muita opettajia uuden opetussuunnitelman edellyttämään pedagogiikkaan. Yksi tavoitteista on lisätä tietotekniikan fiksua käyttöä. Mutta tutor-opettajan koululle tuomaa resurssia voidaan käyttää myös muuhun kuin digitalisaation pedagoimiseen esim. oppilaskeskeisempien työtapojen käyttöönottoon.

Vedimme Educoden työparina Konttisen Jannen kanssa kolme kertaa 1 t 45 minuutin setin about 60:lle ops-uudistuksen vertaiskouluttajille virtuaalisesti.  Kyseessä oli sisäänajo-osuus, joka jatkuu sitten kahdella (puolikkallaa) lähipäivällä, oppimis- ja kehittämistehtävillä sekä verkkotyöjaksolla. Ryhmiä on kaikkiaan kuusi. Ensi perjantaina ovat vuorossa loput kolme.

Jännitti aluksi ihan sietämättömästi, koska  Adobe-systeemi oli ainakin minulle vielä varsin vieras, mutta onneksi paikalla oli ICT-welhoja kuten Eetu ja Aino.

KAIKKI sujui. Rakensimme kokonaisuuden kahden diapaketin päälle.  Edellisen teemana oli koulutusoppi ja jälkimmäisen tässä digisysteemit, joiden avulla jokainen osallistuja rakentaa itselleen istuvaa  ja koulunsa tarpeisiin sopivaa turorointikonseptia.

Käytännössä  Adobe-systeemi, jolla virtuaalinen koulutus toteutettiin,  on pitkälti "wanhanaikaisen" yksisuuntainen.  Osallistujat kuulevat puhetta, näkevät dioja ja aikaajoin kouluttajien naamat.  Osallistujat voivat toki esittää  chatissa kommentteja ja kysymyksiä, mutta lähitapaamisten veroisya aitoa dialogisuutta ei oikein synny.  Eikä varsinkaan fyysisesti eri paikoissa juttua seuraavien keskinäistä vuorovaikutusta saada aikaan. Saisikohan ohjelmaan esim. äänestysmahdollisuuksia?

KUKAAN ei jaksa - näin luulen-kuunnella oikeasti lähes kahta tuntia luennointia päätteeltä.  Niinpä näimme  tärkeäksi  keventää luento-osuutta. Me käytimme radio-ohjelmista tuttua jutusteluotetta. Ts. tiukkaa asiaa sisältävät dioilla tuetut monologit  katkaistiin toisen "juontajan"  kysymyksillä ja kommenteilla -  tokaisuillakin, ei nyt ihan aamulypsyn tapaan, mutta kuitenkin.

EIKUN vielä vähän kehittelemään konseptia. Tässä vielä  facebookiin striimattuja alkutunnelmia ennen lähetystä. (Luulen ettei näy Safarissa- Firefoxissa ainakin näkyy).


video







Kriittinen korkeakoulu: opetussuunnitelma ja oppilasarviointi.








KASVATUKSEN FOORUMI KEVÄT 2017
Maanantaina 3.4. klo 15-17.30.
SKS:n juhlasalissa (Hallituskatu 1).
Vapaa pääsy.

Opetussuunnitelma ja oppilasarviointi
Alustajina ovat Irmeli Halinen ja Juhani Rautopuro.

Kuvakaappaus Turun yliopiston sivulta.
Halinen tarkastelee alustuksessaan  peruskoulun opetussuunnitelman  toteutumista.  Mikä koulussa muuttuu ja on jo muuttunut?  Halinen tuo esityksessään esiin myös yhteydet kansainväliseen opetus-suunnitelmakeskusteluun.





Kuvakaappaus Opettaja-lehden sivulta.
Rautopuron alustus keskittyy oppilasarviointiin ja siihen liittyviin ongelmiin. Teema on :
...and justice for all?  Perusopetuksen oppilasarviointi puntarissa. Hän tarkastelee aihetta viimeisimpien oppimistulosten ( PISA, TIMSS) valossa rinnastaen tuloksia perusopetuksen arvosanoihin ja OPS:n kriteereihin (uusiin ja vanhoihin). Alustusten jälkeen vuorossa ovat pyydetyt puheenvuorot ja vapaata keskustelua.



Tilaisuudessa on kahvitarjoilu, lämpimästi tervetuloa!

keskiviikkona, maaliskuuta 29, 2017

maanantaina, maaliskuuta 27, 2017

Mitä emeritus-professori Pertti Kansanen on kirjoittanut Martista

" Mieleeni on jäänyt erityisesti Martti Hellströmin aktiivinen ja innovatiivinen panos hänen toimiessaan opettajankoulutuslaitoksella lehtorina. Hän oli aina valmis haastamaan keskusteluun ja tuomaan siihen tuoreita näkökohtia. Rehtorina hän on toiminut erittäin aktiivisesti omassa koulussaan sekä kouluasioissa myös laajemmin yhteiskunnassa. Hän on ollut päätoimittaja Luokanopettaja-lehdessä ja hän on innostuksellaan tehnyt lehdestään toimivan keskustelufoorumin sekä nostanut lehtensä profiilia opettajakunnassa. Monella muullakin tavalla Martti Hellström on osoittautunut aktiiviseksi osallistujaksi ja keskustelijaksi. Viime vuosina olemme perehtyneet yhdessä kasvatuksen klassikoihin, yhteistyö on ollut innostavaa. Martti Hellström on pedagogi, joka osaa työnsä ja osaa myös perustella sen, mitä tekee. Kaikessa siinä on positiivinen lataus. Hänen toimintansa on täynnä energiaa, joka edelleen heijastuu ympäristöön. Tulosta syntyy.

Pertti Kansanen

sunnuntaina, maaliskuuta 26, 2017

Avoin vaalikirje espoolaisrehtoreille

Hyvä rehtori,

Näyttää siltä, että espoolaispuolueet eivät ole tällä kertaa onnistuneet saamaan yhtään virassa olevaa  rehtoria kuntavaaliehdokkaaksi. Ymmärrän tilanteen  hyvin—  siksi kohtuuttomaksi rehtorin työmäärä on kasvanut. Mutta samalla se on vakava harmi, sillä jos Sote-uudistus toteutuu, jo nyt valittavassa valtuustossa tarvittaisiin joka puolueeseen  sellaista tietoa koulun arjesta, jota juuri rehtoreilla on.

Jos sote-uudistus toteutuu suunnitellussa muodossa alkavalla valtuustokaudella, koulutuksesta tulee aikaisempaa keskeisempi kunnan tehtävä. Se on hienoa. Mutta valitettavasti soteuudistus merkitsee samalla koulutoimelle epävarmoja aikoja. Kuten tiedät, rahat jatkossa maakuntien järjestämiin sotepalveluihin leikataan kuntien verotuloista. Lisäksi pääkaupunkiseudulla verotuloista siirretään kymmeniä ehkä jopa 100 miljoonaa euroa köyhempiin maakuntiin  rahoittamaan niiden sote-palveluja. On suuri vaara, että Espoo joutuu jatkossa  hoitamaan omat palvelunsa mm.  perus- ja lukio-opetuksen huomattavasti leikatulla budjetilla. Siksi on erittäin tärkeää, että valtuustoon saadaan opetusalan vahvaa osaamista. Henkilöitä, jotka aidosti sitoutuvat sivistyskunnan ideaan.

Espoon kuntavaaliehdokkaissa on ymmärtääkseni vain kaksi rehtoritaustaista ehdokasta. Toinen niistä olen minä Martti Hellström (sd).  Jatkan innolla kaupunginvaltuutetun tehtävässä, jos luottamusta riittää. Mutta jollen ole Sinulle sopiva ehdokas, saanko ehdottaa: äänestä joka tapauksessa ja äänestä ehdokasta, joka tietää varmasti, miten mm. sisäilmaongelmat, hätäväistöt  ja leikkaukset vaurioittavat lasta,  henkilökuntaa  ja koulun arkea ja joka haluaa panostaa juuri koulutukseen.

Vaihtoehtoja on. Vasemmistoliiton listalla on ex-rehtori Jukka Karhula. Vihreiden listalla on apulaisrehtori Mikko Hömmö ja keskustan listalla apulaisrehtori Aili Pesonen. Apulaisrehtoritausta on myös kokoomuksen Kaisa Alaviirillä, joka toimii nyt oman alueensa rehtorien esimiehenä. Opettajaehdokkaita on useita.

Toivotan Sinulle mielenkiintoista,  kahta vaalinalusviikkoa, jolloin kaikki puolueet ilmoittavat, ettei koulutuksesta enää leikata.  Sinä muistat, kuinka eduskuntavaalien jälkeen kävikään. Teot ratkaisevat eivät puheet.

Yhteistyöterveisin

Martti Hellström
ex-kollegasi
429

Mitä opetusneuvos Jukka Kuittinen kirjoittaa Martista?

" HENKEEN  ja vereen pedagogi - tämä on määritelmä, joka väistämättä ensimmäisenä tulee mieleeni kollegastani ja ystävästäni Martti Hellströmistä.

Tunnen Martin pitkältä ajalta yhtenä Suomen arvostetuimmista ja menestyneimmistä rehtoreista. Tunnen hänet koulutuspolitiikan asiantuntijana, joka on uransa aikana pystynyt opettajana ja rehtorina tekemään vaikutuksen lukuisiin oppilassukupolviin, toimimaan monien uudistusten keulakuvana etenkin espoolaisessa koulu- ja sivistystoimessa sekä päässyt osallistumaan aktiivisesti valtakunnalliseen koulutuspolitiikkaan analyyttisena ja sanavalmiina kouluttajana. Näistä lähtökohdista käsin on selvää, että Martin viisaus ja energia yhdistyneinä humaaniin kasvatusoptimismiin ovat rikkaus Espoon kunnallispolitiikalle.

Jos olet espoolainen ja äänestät demaria, voin kummankin mainitun ryhmän ulkopuolisena lämpimästi suositella Marttia. Martti Hellström on varma valinta espoolaisten lasten ja nuorten tulevaisuuden puolesta!

Jukka Kuittinen
opetusneuvos, rehtori

lauantaina, maaliskuuta 25, 2017

Mitä espoolaisrehtori Velijussi Kyllijoki kirjoittaa Martista?

" OLEN tuntenut Martti Hellströmin syksystä 1983. Osallistuin tuolloin Helsingin yliopiston järjestämälle sijaisopettajakurssille. Kolmen illan intensiivikurssi muovasi pedagogista ajatteluani kokonaan uudelle kurssille. Opin enemmän kuin myöhemmin opettajankoulutuslaitoksen kaksivuotisissa perusopinnoissa.

Martti Hellström puhuu asiaa, osaa perustella ja  todistaa kantansa. Martin työtä pedagogina on leimannut ainauteliaisuus ja pyrkimys oppimisen iloon. Taustalla on myös aina lasten ja nuorten hyvinvointi. Kaikista on pidettävä huolta.

Velijussi Kyllijoki, rehtori 
 

Espoon Ruusu on ilmestynyt






































ESPOON demarien kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä "Espoon Ruusu"lehti jaetaan tänään koteihin osana Länsiväylä-lehteä. Toimituskuntaan ovat kuuluneet Timo Rauhala, Elina Hatakka ja Hannu Suntio. Etusivulla tiivistetään vaaliote:
" Nyt äänestämään parempaa Espoota ! 
Espoon demarit lähtevät kuntavaaleihin täydella listalla,  112 ehdokkaan voimalla. Lähtöasetelmat ovat hyvät, sillä demareiden linjakas oppositiopolitiikka sekä nykyhallituksen sekoilut ja sotesuunitelmat ovat nostaneet puolueen kannatuksen maassa jälleen kärkisijoille. 
Kokoomuksen johtamassa Espoossa on viime  valtuustokaudella taloutta kiristetty ankarasti. Demarit ovat kuitenkin onnistuneet vaikuttamaan moniin kuntalaisia koskeviin asioihin. Silti tehtävää on jäänyt runsaasti - etenkin kun edessä on jälleen uusia, ihmisten perusasioihin vaikuttavia hankkeita maakuntahallintoineen. 
Demareita ärsyttää erityisesti se, että kaupunki hautoo varojaan rahastoissa samaan aikaan kun koulut homehtuvat käsiin ja lapset opiskelevat väistötiloissa. Rahaa haaskaantiuu, kun korjausprojektien valvonta menee pieleen. Samoin on käsittämätöntä, että kaavoitus ei tue päätöksiä kaupungin asuntojen rakentamisesta ja monista valtuutetusta tuntuu, että kaupunkia johtavat virkamiehet eivätkä vaaleilla valitut luottamushenkilöt. "

RUUSUSSA on kahdeksan sivua ja kuten arvata, teemana ovat nimenomaan kuntavaaliasiat. "Apinalaatikon" (jossa on kuva kaikista 112 ehdokkaasta) lisäksi  lehdessä on napakoita kirjoituksia 28 ehdokkaalta (nykyiseen valtuustoryhmään varsinaisina tai varoina kuuluvat on boldattu punaisella):   Juri Aaltonen, Antti Aarnio, Maria Guzenina,  Helena Haapsaari, Tessu Harinen, Martti Hellström, Mika Hentunen, Veronica Kalhori, Kari Karjalainen, Hannele Kerola, Riikka Keskitalo, Liisa Kivekäs, Ville Kopra, Olli Lehtonen,  Sami Lehtonen, Heikki Leivonen, Leena Luhtanen,  Saini Ortia, Aulikki Pentikäinen, Timo Rauhanen, Heini Saikkonen, Pekka Simpura, Markku Sistonen, Hannu Suntio,  Jukka Vilske, Merja Vuori, Johanna Värmälä ja Mika-Erik Walls.

JUTTUJE  teemoina ovat mm. elinkeinopolitiikka, Espoon verovarat, homekoulut, ikäihmisten asumispaikkajono, jokaisen kansalaisen perusoikeudet: sivistys, terveys ja työ,  kohtuuhintaiset asunnot, kolmas sektori, laadukkaat palvelut, maahanmuuttajien kotouttaminen, muistisairaat,  nuorisotyö, Pohjois-Espoon ongelmat, rahastojen tuottojen käyttöön otto, Sote-uudistus, Tapiolan tulevaisuus, vammaisten lasten iltapäivätoiminta, virikeellinen vanhuus, vitkamiesvalta ja Sporttikortti 68+. Mukaan mahtui myös oma valtuustoryhmänjohtajan roolissa tehty kirjoitukseni "Valtuustokausi oli suurten muutosten aikaa ja paljon on jäänyt seuraaville korjattavaa." Julkaisen sen lyhentämättömän versin tässä.



Valtuustokausi peruutuspeilissä
Vuoden 2012 kuntavaaleissa demarit saivat Espoossa 15 556 ääntä, joka riitti 10:een  valtuustopaikkaan. Demareistä tuli  kolmanneksi suurin ryhmä. Saimme kaksi kaupunginhallituspaikkaa - toinen varapuheenjohtajan,  jaksolle 2016-17 valtuuston puheenjohtajan paikan sekä kolme puheenjohtajuutta: sosiaali- ja terveys-, nuoriso- ja liikuntalautakuntaan ja nuorten elinvoimaisuuskehitysohjelmaan. 
Vuodet 2013- 2017 ovat olleet isojen muutosten aikaa. Niihin on kuulunut huomattava väestön ja erityisesti vieraskielisen väestön kasvu. Samaan aikaan myös työttömyys, erityisesti pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut. Euroopan yli vyörynyt pakolaisaalto on ulottunut Espooseenkin. 
Valtuusto on istunut näinä vuosina yli 50 kokousta. Kautta kuvaa Kokoomuksen johdolla tiukaksi kiristetty talous, joka näkyy myös jatkuvana uhkana palvelutason leikkauksista. Talous on haluttu pitää kireänä, mutta toisaalta miljoonia tuhlautuu investointien ja korjaustöiden huonoon suunnitteluun ja valvontaan. Kaupungin omaisuuden, erityisesti koulurakennusten on annettu rapautua terveysriskeiksi. Olemme toistuvasti esittäneet palveluiden laadun takaamiseksi maltillista veronkorotusta ja rahastojen tuoton käyttöönottoa. Olemme vastustaneet johdonmukaisesti lähes kaikkia asiakasmaksujen korotuksia. 
Valtuustokauden alkaessa Espoota yritettiin pakkoliittää Helsinkiin. Demarit vastustivat jättikaupunkia ja kannattivat vahvaa, demokraattisesti valittua metropolihallintoa. Hallituksen vaihduttua hanke hautautui. Mutta pahempaa tuli tilalle: Vuonna 2015 alkoivat sote- ja maakuntasotkut.   
Ensimmäisen valtuustovuoden suuria huolenaiheita olivat pitkät - jopa viiden kuukauden mittaiset- terveyskeskusjonot ja vanhuspalveluiden taso. Demarit vaativatkin hätäohjelmaa jonojen poistamiseksi ja kestävää ratkaisua terveyskeskusten mm. alueellista tasa-arvoa koskeviin ongelmiin. Vastustimme yrityksiä korottaa terveyskeskusmaksuja ja vaadimme tökkineitä laboratoriopalveluita kuntoon, jotta asukkaat saisivat näitä palveluita jokaiselta terveysasemalta kaikkina arkipäivinä. Emme hyväksyneet, että ympärivuorokautista hoitoa ja hoivaa tarvitsevat vanhukset pakotetaan asumaan kotonaan. Niinikään vastustimme esityksiä vähentää vanhusten palveluissa työntekijämäärää. 
Olemme pitäneet koko valtuustokauden lasten, nuorten, lapsiperheiden, vammaisten ja vanhusten puolia. Olemme puolustaneet kaupungin omaa palvelutuotantoa ja vastustaneet sen yhtiöittämistä. Ryhmien neuvotteluissa saimme aikaan päätöksen, että Espoo ei toteuttanut virkamiesten alkuperäistä esitystä kertarysäyksellä tehtävästä jättiulkoistuksesta. Niinikään vastustimme suunnitelmia alentaa Espoon Catering- liikelaitoksen työntekijöiden palkkoja.

Valtuustokauden päättyessä vahvaa tyytymättömyyttä herättää yhä kasvava virkamiesvalta ja avoimuuden oheneminen. Valtuustokysymyksiin ei saada ajallaan vastauksia. Valtuustotoiveet eivät etene. Olemme vaatineet Espoon omiin yhtiöihin lisää läpinäkyvyyttä. Teimme valtuustoaloitteen erityistilintarkastuksesta Länsimetroon.  Vastoin luottamuselinten päätöksiä Espoon teatteria valmistellaan maan alle. Lumenkaatopaikka perustetaan Vanttilan koulun viereen. Valvonta ei toimi. Koulujen väistötilat myöhästyvät. Tietokoneita katoaa. Tapiolan uimahallin sietämätön tilanne jatkuu. Kunnianarvoisa vanha kaupungintalo seisoo yhä tyhjänä.  
Mutta toki  paljon on Espoossa myös saatu aikaan tällä valtuustokaudella.  Demarien aloitteesta HUS investoi Jorvin sairaalan yhteyteen uuden yhteispäivystyssairaalan. Lisäksi Espoo rakensi Jorvin sairaalan yhteyteen uuden nykyaikaisen kuntoutussairaalan. Leppävaaran uimahalli ulkoaltaineen on otettu käyttöön. Matinkylän palvelutorista, Lommilan kaavasta  ja Länsimetron jatkosta on tehty päätökset. Kehä I:n Keilaniemen tunnelityö on käynnissä. Yritykset leikata subjektiivista päivähoitoa on torjuttu. Espoo ei lomauta eikä irtisano henkilökuntaa tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Sivistystoimi selvisi hienosti ilman vanhempia Suomeen tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden tuomista haasteista.  Lasten harrastusmahdollisuuksia on lisätty, vaikka varsinaista harrastustakuuta ei olekaan saatu. Vaikeimmassa syrjäytymisvaarassa oleville  nuorille on saatu mm. Vamokselta ja Ohjaamosta apua. Espoo on palkittu Euroopan kestävimmäksi kaupungiksi. Peruskoulujemme oppilaiden osaminen on maailman  huipputasoa.  
Työ jatkuu. Haluamme, että Espoo on jatkossakin houkutteleva, turvallinen ja viihtyisä kaikkien espoolaisten kaupunki. Tämä vaatii investointeja muuhunkin kuin tekniseen infraan. Peruspalveluista ei tule tinkiä ja talous on pidettävä silti tasapainossa.   
Martti Hellström
Valtuustoryhmän puheenjohtaja

ÄLÄ heitä Ruusua roskiin. Siinä on paljon lukemisen arvoista. 

perjantaina, maaliskuuta 24, 2017

Mitä Suomen Luokanopettajien pj. Marko Jokinen kirjoittaa Martista?

 "ON ymmärrettävää, että kaikki kuntapäättäjät eivät voi olla kasvatuksen ja koulutuksen ammattilaisia. Siksi olisi hyvä valita Martti Hellström Espoon kaupungin valtuuston! Martti on kasvatuksen ja koulutuksen moniosaaja.

Espoolaiset...hyödyntäkää Martti!

Marko Jokinen
Puheenjohtaja
Suomen Luokanopettajat

torstaina, maaliskuuta 23, 2017

Peruskoulun väliaikainen opetussuunnitelma (1967). Osa 1

Väliaikainen ops laadittiin komiteassa kiirreellisenä työnä. Komitean pu-
heenjohtajana oli Urho Somerkivi ja jäseninä mm. Kaisa Hälinen ja Touko
Voutilainen.  Päähuomio opsissa oli kokeilujen käytännöllisissä kysymyk-
sissä. 





UPEAA, että on Helsingin yliopiston opiskelijakirjasto! Minua kiehtoo peruskoulu-pedagogiikan historia, ja sain vihdoinkin käsiini  Fabianinkadulla Peruskoulun väliaikaisen opetussuunnitelman vuodelta 1967. Tätä peruskoulu-pedagogiikan versiota 1.0 Skäytettiin lukuvuonna 1967-68 alkaneissa peruskoulu-kokeiluissa.

Tuo ops  jaettiin kokeilukoulujen käyttöön 15 niteenä. Niteet olivat: I Yleinen osa, IIa Evakelis-luterilainen uskonto, IIb Ortodoksinen uskonto, IIIa Äidinkieli, III b Modersmålet, IV Vieraat kielet, V Matematiikka, fysiikka ja kemia, VI Ympäristöoppi ja kansalaistaito, VII Historia, yhteiskuntaoppi ja taloustieto, VIII Biologia ja maantieto, IX Kuvaamataito ja musiikki, X Liikunta, XI Käsityöaskartelu ja käsityö, XII Kotitalous sekä  XIII Kauppa- ja myyntioopi, kirjanpito, maatilatalous.

KESKITYN tässä lastussa ensimmäiseen osaan:  (Anon). 1967. Peruskoulun väliaikainen opetussuunnitelma I. Yleistä. Komiteanmietintö. Moniste. Helsinki. Kuvaan, millaisen kuvan  tämä yleisdidaktinen osa piirtää peruskoulun tuolloin tulevasta pedagogiikasta. Jatkan tarkastelua myöhemmin aineniteiden osalta.

Peruskoulun pedagogiikka vm. 1967

5o vuotta sitten juuri tässä teoksessa linjattiin peruskoululle uutta pedagogiikkaa. Jäsennän lukemaani klassisten opetusopin peruskysymysten mukaisesti.

Miksi?

Miksi- kysymykseen vastataan kuvailemalla kasvatuspäämäärää, siis opetuksen tavoitteena olevaa ihanneihmistä. Tätä päämäärää tarkennetaan ainekohtaisilla tavoitteilla, joita komitea itse kuvaa väljästi ilmaistuiksi.

Väkiaikaisessa opetussuunnitelmassa haluttiin antaa kaikille oppilaille yhteinen perussivistys mutta samalla edistää myös kunkin yksityisen oppilaan yksilöllisten taipumusten kehittymistä.  Oppilaita tuli kasvattaa sekä itsenäisyyteen että yhteistyöhön.

Päämäärä lainattiin Koulunuudistustoimikunnan mietinnöstä (1966) : Peruskoulun tulee luoda perusta nuoren ihmisen kehittymiselle kulttuuri-ihmiseksi, jota luonnehtivat seuraavat piirteet. Hän on

  • kykenevä omaksummaan itselleen yleismaailmallisen henkisen sivistyspääoman, 
  • kehittynyt pystyväksi yhteistöhön muiden ihmisten kansa ja 
  • kehittynyt ehjäksi, itsenäiseksi, arvostelukykyiseksi persoonallisuudeksi.

Ihannetta kuitenkin myös kritikoitiin: Biologinen ihminen on siinä jäänyt liiaksi kulttuuri-ihmisen varjoon, ja näin fyysinen kasvatus oli  jäämässä irralliseksi. (Määritelmä muutettiinkin  POPSISSA (1970)).

Mitä?

Mitä- kysymykseen vastataan kuvailemalla, millaisella oppiainekselle tuohon tavoitteeseen päästään.

Opetuksessa painopistettä oltiin (varovaisesti?) siirtämässä kohti formaaleja tavoitteita. Näin tulkitsen virkkeen: "Peruskoulussa ei ensisijaisesti tavoitella kiinteää tietovarastoa vaan ohjataan  oppilaita  omakohtaiseen tiedonhankintaan ja kehittävään työskentelyyn."

Peruskoulupedagogiikka oli  kuitenkin tässä vaiheessa selvästi oppiainejakoista. Kaikille yhteisten aineiden lisäksi tarjolla oli valinnaisia aineita, joita kokeilukoulu sai luoda myös itse. Opetusaikaa oli viikossa  26- 36 tuntia, ja komitea oli laatinut  tuntijaon.

Koska kokeilun kännistyessä opettajilla ei ollut juurikaan käytettävissään uusia oppikirjoja tai muita apunevoja, aineiden opetussuunnitelmat laadittiin "tavanmukaista yksityiskohtaisemmiksi". Komitean mukaan kiireen vuoksi se ei ehtinyt harkita mahdollisuuksia opsin eheyttämiseen kokonaisuutena.

Jo nideratkaisussa saattoi  kuitenkin olla pyrkimystä käsitellä aineita oppiainekokonaisuuksina: (matematiikka-fysiikka-kemia; Ympäristöoppi ja kansalaistaito; Kuvaamataito ja musiikki; Käsityöaskartelu ja käsityö; Kauppa- ja myyntioopi, kirjanpito, maatilatalous).Tsekkaan tämän myöhemmin.

Opetussuunnitelmassa haluttiin antaa kaikille oppilaille yhteinen perussivistys, niinpä suurin osa opetuksesta tuli olla yhteistä. Kun samalla haluttiin edistää myös kunkin yksityisen oppilaan yksilöllisten taipumusten kehittymistä, oppiaineksessa tuli olla valinnaisia osia ja yhteisessäkin opetuksessa tuli pitää silmällä oppilaitten erilaisia edellytyksiä.

Keskeisissä (ja vaikeiksi katsotuissa)  aineissa oli erilaajuiset oppimäärät erilaisille oppilaille.
Kielessä oli kolme eritasoista oppimäärää, matematiikassa 2-3 ja fysiikassa ja kemiassa 1-2. Vieras kieli oli myös mahdollista poisvalita VIII- ja IX-luokalla.

Miten?

Miten- kysymykseen vastataan kertomalla, miten oppilaiden työ tulisi järjestää. Kyse on siis opetusjärjestelyistä, menetelmistä ja mm. didaktisista periaatteista.

Opetusryhmät
Väliaikainen ops tunsi sekä vuosiluokat että yhdysluokat.  Yhdysluokka saatiin jakaa  kielten tunnilla (3 vvt) ja äidinkielen ja matikan  opetuksessa (2 vvt, jos oppilaita oli III-IV-luokilla  yli 20 ja V-VI-luokilla  yli 30.

Opetusryhmät olivat kokeilun aikaan varsin suuria. Vuosiluokka voitiin jakaa alkuopetuksessa äidinkielen ja laskennon opetuksessa kolmella viikkotunnilla  kahteen erikseen opetettavaan ryhmään, jos oppilaita oli enemmän kuin 20.

Käsityössä luokilla I-VI maksimikoko oli niinikään 20. Kielten tunnilla ryhmän sai jakaa III-IV-luokilla, jos oppilaita oli yli 20 ja V-VI-luokilla, jos heitä oli yli 30. Vuosiluokilla VII- IX opetusryhmän minimikoko oli äidinkielen, matematiikan ja kielen  sekä valinnaisaineiden opetuksessa 8.  Biologian,  fysiikan  ja kemian työharjoituksissa, kotitaloudessa ja käsitöissä maksimikoko oli 20.

Tukiopetus
Tukiopetusta oli lupa antaa kaikille luokille ala-asteella 2vvt ja yläastella1-4 vvt. Komitean mukaan oli "varottava, ettei tukiopetusta suoriteta laiskanläksyn tavoin, vaan että siitä muodostuu todella oppilasta auttava toimenpide."

Tehokkaan tukiopetuksen aikaansaaminen edellytti komitean mukaan  mm. asiantuntijoiden suorittamaa oppikurssien vaikeimpien kohtien analysointia ja tukiopetusmateriaalin tuottamista.  Ylä-astella tukiopetusryhmän koko oli 2-5 oppilasta.

Opetuksen ohjaus
Tuntijaossa  oli kohta ”tukiopetus, opinto-ohjaus, oppilaan tunti ja kerhot". Tähän oli varattu ala-asteella 2 vvt ja yläasteella 1-4 vkt.  Tasoryhmityksen vuoksi uskottiin, ettei tukiopetusta tarvita ylä-asteella yhtä paljon kuin ala-asteella. Sen sijaan aikaa tarvittiiin opetuksen ohjaukseen. Siinä opetettiin opiskelutekniikkaa. Ohjaukseen kuului myös ohjattua läksyjen lukua ja toimia, joilla
korjattiin virheellisiä valintoja ja tuettiin oppilaisen pysymistä sopivassa tasoryhmässä. XII- ja IX-luokalla annettiin myös ammatinvalintaoppia. Ylä-asteella 1 vvt käytettiin "oppilaan ja luokanvalvojan tuntiin". 

Työmuodot
Opetussuunnitelma edellytti oppilaskeskeisten työmuotojen käyttöä opettajajohtoisten  työmuotojen rinnalla.  Erikseen mainittiin yksilöllinen työ ja ryhmätyö.

Yksilöllisen työskentelyn välineitä olivat mm. oppimispelit  ja ylemmillä luokilla kirjalliset työohjeet. "Miltei kaikissa aineissa, joissa käytetään oppikirjaa, on aiheellista antaa oppilaiden suoritettaviksi myös kirjallisia tehtäviä. Nämä voivat olla luetun ja muutoin käsitellyn aineksen ymmärtämistä konrolloivia tehtäviä, pääkohtien kertausta, aineksen sovellutusharjoituksia, laskuesimerkkejä.."

Ryhmätyöskentelyä oli komitean mukaan  pidettävä peruskoulun luonteenomaisena työmuotona. Ryhmätyön peruspiirteitä olivat:
  • yhteistyö ryhmissä ja ryhmien välillä sekä oppilaiden ja opettaja kesken
  • yksilöllisyyden huomioon ottaminen (ryhmän sisäinen työnjako)
  • työmuoto, jossa  tutkijakunnan tavoin  itsenäisesti omaksuttiin ja esitettiin  tietoja.  Tulosten esittäminen ja kokoavan tiivistelmän laatiminen  eri ryhmien tuotoksista oli tärkeä työvaihe,  jossa syntyi  kokonaiskuva kaikille. Monistamiskeinoilla työn tulokset oli saatavissa  koko oppikunnan tietoon.
Samassa ryhmässä saattoi  olla sekä erittäin pystyviä että vähään pystyviä oppilaita.J äsenten kesken sai olla työnjakoa. Tuo muoto tarvitsee lähdekirjallisuutta  ja hyötyy luokkakirjastosta.  Oppilaiden on osattava keskustella  toisiaan häiritsemättä. Tässä tarpeen oli vähittäinen harjoittelu pienissä puitteissa.

Opettajan roolin muutosta kuvailtiin seuraavasti: " Ryhmätyön pohjaksi tarvitaan työhön virikkeitä antava ja kiinnostusta herättävä selostus, jossa opettaja ohjaa oppilaan ymmrätämään työn taustaa... Opettaja ei selostuksessaan ratkaise ongelmia, vaan virittää niitä ja innostaa työhön...  Opettaja ohjailee oppilaiden työskentelyä ja vastaa heidän kysymyksiinsä antamatta kuitenkaa valmiita ratkaisuja."

Komitean mukaan ryhmätyö vaatii opettajalta organisoimiskykyä,  ahkeruutta ja taitoa työn suunnttelussa. Oppilaat on perehdytettävä ryhmätyön eri puoliin esim. hillitty- ryhmässä keskustelemisen taitoa voidaan harjoitella erikseen.

"Ryhmätyö ei luonnollisestikaan sovi ainoaksi työtavaksi", komitea kirjoittaa. "Opettajan tehtävänä on valita kuhunkin opiskelutilanteeseen sopiva työmuoto suosimatta kaavamaisesti mitään erityistä menetelmää."

Oppikirja
Komitean mukaan peruskoulun uudistuva opetussuunnitelma edellyttää apuvälineiden lisäämistä ja uudistamista. Aivan keskeinen oli oppikirjan merkitys. "Vaikka minkään aineen opiskelu ei saa tukeutua pelkästään oppikirjaan, on kuitenkin luonnollista, että juuri oppikirjaan sisällytetään vähintäänkin oppimäärän ydinaines. Tästä syystä oppikirjan merkitys opetuksen apuneuvona on edelleen suuri." 

Komitean mukaan oppikirjalle on asetettava seuraavat huomattavat vaatimukset:

  • annetujen tietojen keskeisyys ja merkittävyys sekä virheettömyys ja tuoreus
  • esitystavan johdonmukaisuus ja selkeys
  • kieliasun virhettömyys
  • oppikirjan soveltuvuus sen ikäisille oppilaille, joille se on tarkoitettu,
  • sanallista esitystä tulisi tarpellisissa määrin tukea, selventää ja elävöittää kuvin, piirroksin, taulukoin ja graafisin esityksin 
  • herättää mielenkiintoa
  • lisää oppimisen aktiivisuutta
  • virikkeitä yksilöllistä ja ryhmätyöskeneyä varten  
  • käyttökelposuutta lisää asiahakemisto
  • suotavia viittaukset lähdekirjallisuuteen
  • voi olla kertauskysymyksiä ja työtehtäviä  

Komitea pohti myös, kuinka oppilaiden erilaisuus voitaisiin ottaa huomioon oppikirjassa. Yksi mahdollisuus on, että  kaikki oppilaat käyttävät samaa oppikirjaa. Tällöin "oppilaiden on totuttava erottamaan keskeisin opittava aines vähemmän tärkeästä,  löytämään tärkeät ilmaukset ja avainsanat, alleviivaamaan tärkeät kohdat ja varustamaan teksti huomautuksin sekä mahdollisin lisäotsikoin".

Toinen vaihtoehto olisi, että "erotetaan selvästi kaikille oppilaille tarkoitettu, riittävän suppea perusaines siihen liityvästä erilaisesta valinnaisaineksesta ja antamalla erikseen työohjeita ja - tehtäviä  (vaihtoehtoisesti työkirjassa) sekä hitaammin että nopeammin edistyville."

Lisätehtävät ja valinnaisaine voitiin myös  sijoittaa eri vihkosiin, oheislukemistoihinja työkirjoihin. Tällöin oppikirja sisältää vain perusoppimäärän.

Itse oppikirjakin voitiin laatia myös vihkosten muotoon, jotka "kukin sisältävät tietyn jakson oppimäärästä. Jakso voi olla perusoppimääränn laajuinen  tai käsittää myös valinnaisainesta."

Vimeinen vaihtoehto oli, että laaditaan "eri kirjat oppilaille, jotka lukevat vain perusoppimäärät ja eri kirjatt oppilaille, jotka petehtyvät laajempiin kursseihin". 

Oppikirjoihin voi liittyä monenlaisia  apuvälineitä: kuvakortteja, kuvatauluja, kuultokuvasarjoja, rainoja, tekstin äänitteitä tai äänirainoja…

Työkirjat
Työkirjoja hehkutettiin. " Miltei kaikissa aineissa, joissa käytetään oppikirjaa, on aiheellista antaa oppilaiden suoritettaviksi myös kirjallisia tehtäviä... Tehtävät voidaan sijoittaa itse oppikirjaan ja varata suoritustain varten tilaa kirjassa tai suorittaa tehtävät harjoitusvihkoihin.. Toisena vaihtoehtona on sijoittaa tehtävät oppikitjaan liityvään työkirjaan, joka oppikirja tavoin voi olla kuvitettu. Kyvykkäimmille oma versio, hitaamminen edistyville heitä varten laadittu muunnos."

Opettajan oppaat
Opettajan oppaita komitea kannatti, vaikka.... " Opettajan tulee saada suunnitella ja toteuttaa opetuksensa varsin itsenäisesti ottaen huomioon opetettavan luokan yleistaon ja sen erilaiset oppilaat...  Opettajat ovat luontumuksiltaan erilaisia.. silti on  tarkoituksenmukaista, että oppikirjan… laatijat antavat opettajalle opetusviitteitä erityisessä opettajan oppaassa."

Komitea suosi mahdollisimman käytännöllisiä mutta samalla väljiä opetusviitteita, "ettei opettaja tunne itseään sidotuksi". Olisi hyvä "antaa useampikin kuin yksi ehdotus sama  asian opettamisesta."

Luokan taulu
Vuoden 1967 opetussuunnitelmassa arvostettiin jopa normitettiin perinteistä liitutaulua.  "Opettajan tulee selventää oma suullista selvitystään merkitsemällä tauluun nähtäväksi esityksen pääkohdat ja valaisemlla esitsytään tarvittavin piirroksin."

AV-välineet
Komitea  oli selvästi innostunut mm. audiovisuaalisista apuvälineistä: tarrataulu ja - kuvat, magneettitaulu, kuvataulut ja kartat,  pintakuvaheittimet (episkoopit), kuultokuvaheittimet (raiat), piirtokuvaheittimet (overhead-projektorit), elokuvanheittimet ja elokuvat, televisio.... Se  suositteli niiden käyttöä.  Niillä voitiin havainnollistaa sanallista opetusta ja ottaa huomioon  "ala-asteen oppilailla suhteellisen suppea sanavarasto ja abstraktisen ajattelun rajoittuneisuus."Se  esitti perustettavaksi  erityisiä apuvälinekeskuksia, joista "koulut voisivat lainata  esim. elokuvia, kuultokuvasarjoja ja  nauhoitettuja radio-ohjelmia..."

Kuvia tuli tutkia, tulkita ja analysoida. Välineiden käyttä ei saanut muodostua ajanvieteeksi. Lisäksi komitea oli huolissaan: "Runsaat muistikuvat voivat heikentää toisiaan."


Opetusfilmien katseluun komitea antoi ohjeita: "Opettajan on tutustuttava etukäteen filmiin.." Hänen tulee laatia "tarkkailutehtäviä elokuvan katselua varten." Kun elokuva on katsottu, nöhtyä pohditaan. Aikaa on varattava oppilaiden omille kysymyksille.

Koulu-tv oli aloittanut juuri toimintansa. Koulutelevisio-ohjelmien heikkoutena oli huono nauhoitusmahdollisuus. Hyviä puolia olivat ajankohtaisuus, ohjelma voitiin lähettää tapahtumahetkellä.

Muut opetuksen apuvälineet

Komitea listasi monenlaisia opetuksen apuvälineideoita, joista pääosa on jo museotavaraa.
Näitä  olivat mm.

  • Ohjeislukemistot, joissa olisi tarjolla tiettyihin lohkoihin erityisesti kiinnostuneita oppilaita  varten riittävästi lisäainesta. 
  • Luokankirjasto, jota varten tulisi laatia yhtenäinen luettelo sopivimmiksi katsottavista teoksista  
  • Nauhoittimet (magnetofonit) ja nauhoitteet
  • Levysoittimet
  • Kouluradio-ohjelmat, jotka elävöittävät opetusta ja jotka on mahdollista nauhoittaa.
  • Opetuskoneet (ohjelmoitu opetus) ja hieman yksinkertaisempi ratkaisu: materiaalin sijoittaminen vihkoseen tai kirjaan, josta oppilaat lukevat instruktion, varsinaisen tekstin  ja siiihen liittyvät tehtävät sekä suorittavat harjoitukset ja itse kontrolloivat ne (Siis INO).

Eriyttäminen
Didaktisista periaatteista esiin nousee eriyttäminen: Kun  haluttiin edistää myös kunkin yksityisen oppilaan yksilöllisten taipumusten kehittymistä, yhteisessäkin opetuksessa tuli pitää silmällä oppilaitten erilaisia edellytyksiä. Yksilöllisiä  eroavuuksia kehoitettiin ottamaan  huomioon
osittain organisatorisen  (valinnaisianeet 13-8 tuntia, eritasoryhmitys Englanti, toinen kotimainen, matematiikka, fysiikka ja kemia) ja  osittain  menetelmällisen  differentoinnin avulla   Eritasoisia oppimääriä opiskelevia opetettiin eri opetusryhmissä. Ryhmän minimikoko oli 8.

Menetelmällistä differentiontia  tuli tehdä kaikilla luokka-asteilla ja kaikissa aineissa. Sillä tarkoitettiin laajuudeltaan ja vaikeusasteeltaan erilaisia tehtäviä, jotka sopivat hyvin luokkanopetukseen, yksilölliseen työhön  ja ryhmätyöhön.

Defferentiointi edellytti, että opettajan tulee tuntea oppilaansa.

Neljäs tärkeä kysymys: Miten annettua opetusta ja oppimista arvioidaan?
Vuoden 1967 opetussuunnitelmassa arviointi käsiteltiin perinteiseen tapaan oppilasarvosteluna. Tavoitteena oli omin sanoin: validi ja reliaabeli oppimisen arviointi.  Komitea piti aiheellista kehittää (ja käyttää) koulusaavutustestien rinnalle tulosten arvioinnissa  observointimenetelmiä.

" Harjoitustehtävien ohella tarvitaan myös varsinaisia koesarjoja ja koulusaatustestejä... Opettaja pääsee perille opetuksensa tehokkuudesta ja eri oppilaiden mahdollisesti tarvtisemasta lisäopetuksesta ...Erityiset standardisoidut kokeet ovat välttämättömiä, jotta saataisin arvostelu eri kouluissa mahdollisimman  yhteismitalliseksi ja siten arvosanoille suuri näyttöarvo. "  Vertailukelpisuus  oli tärkeää mm. kun valittiin erilaajuisia kursseja.  "Huolellisesti suunniteluja tehtäväsarjoja on jo osittain kokeiltu ja niitä tarvitaan lisää."

Mitä erityisopettaja Sari Karjalainen kirjoittaa Martista?

TUNNEN  Martin vuosien ajalta esimiehenä, työkaverina, ihmisenä. On monia syitä arvostaa häntä. Politiikan näkökulmasta merkityksellisiä erityisesti lienevät ainakin vilpitön halu ja myös kyky ymmärtää monenlaisia ajatuksia ja perusteluita, pyrkimys ratkaisuihin riitojen sijasta ja yhteistyön arvostaminen tekojen kautta.

Ihmisten - varsinkin lasten ja nuorten - hyvinvointi, koulutuksen ja sivistyksen syvä  merkityksen ymmärtäminen sekä näiden arvojen puolesta tehtävä tinkimätön työ ovat pois-pyyhkimätön osa Marttia. Politiikka ei ole rikki, jos mukana on marttimaisesti tuntevia, ajattelevia ja toimivia ihmisiä. Se on lohdullista.

Sari Karjalainen
Puoluepoliittisesti sitoutumaton, toisessa kunnassa äänestävä ihminen



keskiviikkona, maaliskuuta 22, 2017

Mitä koti- ja koulu-aktiivi Susanna lehti kirjoittaa Martista?

" TUNNEN  Martin ensin lasteni koulun uudistushenkisenä ja vireänä rehtorina, sittemmin aktiivisena koulutuspoliittisena vaikuttajana. Martilla on lämmin sydän ja hän puolustaa väsymättömällä tarmolla ja viisaudella lasten asiaa, myös niiden, jotka tarvitsevat enemmän tukea.

Susanna Lehti. Äiti. Auroran koulun johtokunnan puheenjohtaja (2005- 2013). Espoon Koti ja kouluyhdistysten yhteistyöyhdistyksen:  KoKo Espoon puheenjohtaja (2008-2016)






tiistaina, maaliskuuta 21, 2017

Miten rehtori Jukka Sarpilaa kuvailee Marttia?

" MARTILLA  ja minulla on pitkä yhteinen historia takana. Olen ollut Martin oppilaana, opettajana Martin johtamassa Auroran koulussa ja lisäksi Martti on ollut minulle tärkeänä mentorina rehtorin uralla.

Martti on aina puhunut koulutuksen, opetuksen ja kasvatuksen puolesta. Entistä virkamiestä (rehtori) voi aidosti kuvata, että hänellä on tällaiseen koulutuksen puolustajan rooliin taitoa, kykyjä ja koeteltua kansalaiskuntoa. Jo ennen kaupunginvaltuutetun uraa Martti teki mm. opettajien ammattiyhdistyksessä lujasti töitä puolustaakseen opetuksen ja koulutuksen rahoitusta ja muita toimintaedellytyksiä.

Martin uraa työssä sekä poliittisessa toiminnassa on leimannut se, että hän haluaa ajatella asioita laaja-alaisesti, niin että päästäisiin aina kaikille mahdollisimman hyvään ratkaisuun. Kaikista paras hyvä on Martille sellaista, joka lisää hyvää muuallakin kuin omassa yksikössä. Martti onkin tunnettu siitä, että hän jakaa osaamistaan aina sitä pyydettäessä. Politiikassa tarvitaan mielestäni yhteis- työtaitoja ja verkostoja. Nämä molemmat edellytykset ovat Martilla kunnossa.

Jukka Sarpila, rehtori