 |
| TAITEEN PERUSOPETUKSEN YLEISEN OPPIMÄÄRÄN OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEET 2017. Määräykset ja ohjeet 2017:11a Helsinki: Opetushallitus |
Mutta ennen kuin syöksyn siihen, kuvaan hieman taiteen perusopetuksen ops-perustejulkaisun rakennetta.
Perustetekstissä on 15 lukua.
Opetussuunnitelmaluvussa (1) kuvataan perusteiden asemaa opetussuunnitelmajärjestelmässä, annetaan ohjeet oppilaitoksen suunnitelman laatimiseen ja listataan siihen laadittava sisällöt.
Taiteen perusopetuksen yleiset tavoitteet: tehtävät, arvoperusta, oppimiskäsitykset sekä eri taidelajien yhteiset tavoitteet esitellään luvussa 2.
Luku 3 oheistaa opetuksen toteuttamista oppimisympäristöjen ja toimintakulttuuri osalta.
Luvussa 4 määritellään opintojen laajuus ja rakenne (laskennallinen laajuus on 500 tuntia, josta yhteisten opintojen 300 tuntia ja teemaopintojen 200 tuntia).
5. Luvussa mahdollistetaan oppimäärän yksilöinti.
Luku 6: Oppimisen arviointi avaa arvioinnin tehtävää opintojen aikana, osaamisen tunnustamista ja opintojen hyväksilukemista sekä määrittelee todistukset ja niihin merkittävät tiedot.
LOPUT 9 lukua esittelevät taiteen perusopetuksen eri taiteenlajia. Ne ovat
- Arkkitehtuuri (kolmiulotteinen tilan taide, esineistä ympäristöihin)
- Kuvataide (kuvallinen, visuaalinen kulttuuri, media)
- Käsityö : 1. käsityö - mm. pukeutuminen, esine- tekstiiliympäristöt.. ja 2. muotoilu - liittyy tuottamiseen... ja 3. teknologia). Tässä taidelajissa tuotetaan tuotteita ja palveluita
- Mediataiteet: 1. elokuva ja videotaide, 2.mediataide, 3. valokuva, 4. äänitaide, 5. pelit, 6. ohjelmistotaide, 7. installaatio, 8. performanssi. 9. kulttuurihäirintä ja 10. Nämä ovbat mediateknologiaa: liikkuvaa kuvaa, ääntä ja ohjelmistoja, hyödyntäviä taiteita.
- Musiikki
- Sanataide (kirjoittamista, lukemista)
- Sirkus
- Tanssi
- Teatterikasvatus
Taiteen perusopetuksen pedagogiikka
JÄSENNÄN tässä taiteen perusopetuksen pedagogiikkaa (omin sanoin) luomalla yleiskuvan perusteisiin kirjatuista taideopetuksen tavoitteista, sisällöistä, menetelmistä (joihin lasken mukaan myös oppimisympäristön ja toimitakulttuurin) ja arvioinnista. Lopuksi kuvaan näiden ohjeiden taustalla olevaa olettumusperustaa (ihmis-, tieto- ja oppimiskäsitys).
Taideopetuksen tavoitteet
Taiteen perusopetuksessa saadaan vaikutteita ja myönteisiä kokemuksia mm. pätevyydestä, tekemisen iloa, nautintoa ja elämyksiä taidelajin parissa. Nämä kehittävät lapsen kokonaisvaltaista kasvua ja hyvinvointia, hänen ominaisuuksiaan, jopa identiteettiä ja elämäntapaansa. Hän kasvaa esteettisesti ja taiteeseen. Hänelle syntyy elinikäinen, omakohtainen suhde taiteeseen ja harrastus. Hän löytää omaäänisen ilmaisu- ja tulkintatapansa. Hänelle synytyy taiteilijaidentiteetti.
Tavoitteita asetetaan sekä yksilön että koko harrastajaryhmän kasvulle (sekä koko instituutiolle esim. luo edellytyksiä taiteen ja taidekasvatuksen kehittämiselle Suomessa).
Yksilö kasvaa näin:
Tavoitteena on taidelajin fyysinen, sosiaalinen ja taiteellinen osaaminen:
Fyysinen osaaminen tarkoittaa oman kehon luontevaa ja myönteista tuntemusta sen kehitystarpeiden tuunistamista ja hallintaa (ketteryyttä, koordinaatiota, voimaa ja liikkuvuutta);
Sosiaaliseen osaamiseen kuuluvat vuorovaikutustaidot, sosiaaliset taidot, taito toimia osana ryhmää ja kuunnella toisia, toisten yksilöllisyyden ja näkemysten kunnioittaminen ja luottamus.
Taiteellinen osaamiseen kuuluu
- (tiedot ): kulttuurinen lukutaito: ymmärrys taiteenlajista mm. sen peruskäsiteet ja sanasto ja sen yhteys muuhun elämään, taiteenlajien syntyprosessi, taiteenlajiin liittyvää yleissivistys, taideprosessin vaiheiden hallinta, taiteilijuuden yhteisiä piirteitä ja ymmärrys työohjeiden, -menetelmien ja -järjestyksen yhteydestä lopputulokseen.
- (taidot): taiteenlajin perustaidot, kyky ilmaista itseään taiteenlajin keinoin ja
- (tahto): motivaatio, halu kehittää itseään taiteessa ja taiteen keinoin.
Lisäksi tavoitellaan yleisempääkin osaamista:
- (tiedot): kriittinen ajattelu, oppimaan oppiminen, sanavaraston laajeneminen,
- (taidot): itsenäinen ja tavoitteellinen työskentely, taito asettaa realistisia tavoitteita, kekseliäisyys ja luovuus, luovan ongelmanratkaisun taito, taiteellinen ilmaisukyky
- (tahto): emotionaalinen kasvu, omasta työstä iloitseminen, oppimisen ilo, sitoutuneisuus ja pitkäjänteinen työskentely.
Lapsi kasvaa aloitekykyiseksi, sivistyneeksi, suvaitsevaksi ja jokaisen erilaisuutta kunnioittavaksi kansalaiseksi. Hänelle tulee liikunnallinen ja aktiivinen elämäntapa. Hän omaksuu hyviä harjoitustapoja (säännöllinen harjoittelu). Hän tuntee itsensä: Omat vahvuutensa ja kehittämisalueensa, hänellä on terve itsetunto ja myönteinen minäkuva.
Hän kasvaa yhteisöön: aktiiviseksi toimijaksi osalliseksi harrastusyhteisön avulla. Hän luottaa toisiin.
Tavoitteena ei ole vain oppiminen tai edes oppimaan oppiminen, vaan myös oppiminen "vaikuttamaan omaan elinympäristöönsä taiteen keinoin. "
Harrastaminen kasvattaa oppilasryhmän sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Harrastajayhteisö osallistuu taidekeskusteluun eri ympäristöissä ja vahvistaa taiteen roolia (mediakulttuurissa).
Taideopetuksen sisällöt
Taiteen perusopetuksessa sisällöt ovat osittain tiedollisia (ks. yllä tiedot, ilmiölähtöisyys), mutta ennen muuta toimintamuotoja. Idea on, että toiminta etenee tasolta toiselle.
Opitaan taiteenlajin peruskäsitteet ja -sanasto. Taiteenlajin historiaa. Taiteenlaji merkityksen kantajana, välittäjänä ja purkajana. Tyylien ymmärtäminen ( sisällön ja muodon suhde ). Taiteenlajin sisäiset suuntaukset. Taiteenlajin välineet. Taiteen tekijän, teoksen ja yleisön välisen vuorovaikutuksen mahdollisuudet. Sanoitetaan, käsitteellistetään ja jäsennetään kielellisesti omia havaintoja, ajatuksia ja tunteita. Käytetään taiteenkieltä ja merkitsemiskeinoja. Ajatellaan visuaalisesti. Muiden taiteenlajien ilmaisukeinoja. Esityksentekoprosessi, ilmaisun prosessit ja oman taiteen suhde muihin taiteisiin, tieteeseen ja kultuuriin ja yhteiskuntaan.
Tunneilla käytetään aisteja ja tehdään aistihavaintoja. Tutkitaan teoksia. Katsotaan esityksiä. Tutustuaan ajankohtaisiin ilmiöihin (esim. rakennushankkeet, näyttelyt, mediapuhe),
Suunnitellaan. Opetellaan toiminta- ja turvakäytänteitä. Käytetään taiteenlajia oman ajattelun ja ilmaisun välineenä. Opetellaan tavoitteellinen taiteellinen toiminta.
Toimitaan fyysisesti. Harjoitellaan ilmaisukeinoja. Tehdään temppuja. Huolletaan kehoa. Tutustutaan tekniikoiden alkeisiin.
Tulkitaan ja jaetaan kokemuksia. Ilmaistaan näkemyksiä. Sanallistetaan ja keskustellaan. Käsitteellistetään.
Toimitaan luovasti. Käytetään mielikuvitusta. Ideoidaan ja kehitellään ideoita. Sävelletään, Sovitetaan. Imprivoisoidaan. Luodaan taiteen keinoin kuviteltuja todellisuuksia. Eläydytään.
Siedetään tuottamisen keskeneräisyyttä. Uskalletaan.
Opetellaan keinoja ylläpitää työskentelymotivaatiota
Opetukseen kuuluu osallistumista ja vaikuttamista. Opitaan vaikuttamisen tavat.
Opetuksessa tuotetaan oivalluksia, tuotteita, palveluita ja taidetta. Arvioidaan ja arvotetaan omia ja toisten teoksia (kannustavasti). Työtä dokumentoidaan. Jaetaan ja julkaistaan teoksia- myös yhteistyössä muiden taiteenalojen kanssa.
Opetukseen kuuluu esiintymisiä erilaisissa tilanteissa ja kokoonpanoissa. Esiintymistä kokeillaan, suunnitellaan ja hiotaan Seurataan muiden esityksiä. Opitaan ottamaan kontakti toisten esiintyjien ja yleisön kanssa. Osallistutaan tapahtumiin.
Taideopetuksen keinovalikkoa
Taiteen perusopetuksessa käytetään monipuolista tekemistä ja työtapoja. Sellaisina mainitaan:
erilaiset yksilöopetuksen muodot/ itsenäinen työskentely/ omatoiminen työskentely
erilaiset ryhmäopetuksen muodot/ yhdessä tekemistä /ryhmässä toimimista/ yhteistoiminnalliset työtavat
fyysiset harjoitukset/ohjattu harjoittelu/pitkäjänteinen harjoittelu
improvisointi
keskustelu
kirjoittaminen
laulaminen
leikki
lukeminen
oman oppimisen ja kokemuksen reflektio
projektit
toisilta oppiminen
toisten auttaminen
tutkiminen
Erityisiä harjoitustyyppejä ovat luottamus-, rentoutus- ja ryhmäharjoitukset, yhteismusisointi
Työtavat ovat elämyksellisiä, kokeilevia, kokemuksellisia, liikunnallisia, vuorovaikutuksellisia ja toiminnallisia. Niissä hyödynnetään taiteidenvälisyyttä, sattumaa - ja teknologiaa tarkoituksenmukaisella tavalla. Niihin kuuluu taiteellinen ilmaisu.
Koska ihminen oppii paitsi opetuksesta myös suoraan ympäristöstä, opetuksen keinovalikkoon kuuluvat myös erilaiset oppimisympäristöt ja oppilaitoksen tapa toimia- toimintakulttuuri.
Oppimisympäristöt
Oppimisympäristöt ovat tiloja ja paikkoja sekä yhteisöjä ja käytäntöjä, joissa taiteenalan opiskelu ja oppiminen tapahtuvat. Niiden tulee olla monipuolisia, fyysisesti, sosiaalisesti ja psyykkisesti turvallisia ja ilmapiiriltään avoimia ja myönteisiä ja sellaisia, jotka rohkaisevat ja innostavat oppilaita kehittämään osaamistaan. Tilojen tulee olla asianmukaisia, niitä, työvälineiltä ja materiaaleja sekä tieto- ja viestintäteknologiaa käytetään tarkoituksenmukaisesti.
Oppimisympäristöjä ovat esim. esitykset katsojana, kuulijana ja yleisön edessä, taidetapahtumat, joihin osallistutaan, erilaiset yhteistyöhankkeet.
Toimintakulttuuri
Toimintakulttuurilla tarkoitetaan tässä työtä ohjaavien normien tulkintaa, vakiintuneita käytäntöjä sekä sen jäsenten ajattelu- ja toimintatapoja. Toimintakulttuurin tulisi
Taideopetuksen arviointi
Arviointi on oleellinen osa jokaista oppimisprosessia ja opettamista. Arviointi on palautteen antamista. Sitä antaa opettaja, oppilas itse ja ryhmä. Se tukee tavoitteiden asettamista, reflektointia, itseohjautuvuutta ja oppilaan taiteiden opintojen edistymistä ja oppimisen taitoja. Opettajalle se tuottaa tietoa siitä, miten opetusta tulisi jatkossa suunnata.
Arvioinnin tehtävä taiteenperusopetuksessa on ohjata oppilaan oppimista, tukea hänen edistymistään opinnoissa ja kehittää hänen edellytyksiään itsearviointiin. Oppilaan työskentelyä arvioidaan monipuolisesti. Oppimiseen kannustavalla, oikeudenmukaisella ja eettisesti kestävällä plautteella on tässä iso rooli.
Tavoiteltua osaamista arvioidaan suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Arviointi perustuu havaintoihin, ja osaamista voi osoittaa monipuolisesti. Siinä hyödynnetään itse- ja vertaisarviointia.
Arviointimenetelmät valitaan siten, että ne edistävät asetettujen tavoitteiden saavuttamista, soveltuvat käytettyihin opetusmenetelmiin ja tukevat oppimista. Erikseen nostetaan esiin
arviointikeskustelut, itsearviointi (omat tuotokset, oman työn analyysi ja reflektointi) / oman oppimisen dokumentointia ja seurantaa ja julkinen palaute (näyttelyt, esittäytymiset).
Palautteen tulee olla kannustavaa, monipuolista, jatkuvaa, ohjaavaa. Sitä annetaan erilaisissa oppimistilanteissa myönteisessä opiskelua ja oppimista edistävässä hengessä.
Opintojen aikana palaute on vuorovaikutteista. Se perustuu opetussuunnitelmassa kuvattuihin tavoitteisiin - ei opiskelijoiden arvoihin, asenteisiin tai henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.
Myös huoltajalle annetaan tietoa.
Aikaisemmin opitusta annetaan näyttö ja se luetaan opinnoissa hyväksi.
(Arviointi on siis pääosin diagnostista ja formatiivista. Summatiivinen arviointi on suoritusmerkintäpohjainen). Todistuksia on kahdenlaisia. Jos kurssi keskeytyy saa osallistumistodistuksen. Päättötodistuksen saa, kun on suorittanut sekä yleisen oppimäärän yhteiset opinnot että teemaopinnot. (Todistusarviointi on suoritusmerkintä).
Taideopetuksen olettamusperusta.
Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista voi löytää lausumia taustalla olevasta ihmis-, tieto- ja oppimiskäsityksestä
Ihmiskäsitys
Lähtokohtana on jokaisen ihmisen ainutlaatuisuus ja arvokkuus yksilönä ja yhteisöjen jäsenenä. Sukupuolen moninaisuutta kunnioitetaan. Huomiota kiinnitetään sukupuolittuneiden asenteiden ja käytänteiden tunnistamiseen ja muuttamiseen.
Huomioon otetaan jokaisen yksilölliset oppimisvahvuudet ja -valmiudet ja lähtökohdat sekä oppilaan kulttuurinen tausta - kaikilla on esimerkiksi sukupuoleen tai etniseen taustaan katsomatta mahdollisuus kokea osallisuutta suhteessa opetuksen sisältöihin ja tarjontaan/ omat tarpeet/ omat kiinnostuksen kohteet huomioon/merkityksellisuus/ oppilaan ikä ja kehitysvaihe/ aikuisten elämänkokemus, fyysinen kunto ja mielenkiinnon kohteet/ taipumukset ja mahdollisuudet/ aiemmat opinnot ja kokemus taiteesta. Tavoitteena ovat yksilölliset oppimispolut ja joustavat oppimisen jatkumot.
Ihminen nähdään aktiivisena toimijana, luovana ja vastuullisenä yhteisön jäsenenä. Hän kykenee keskittyneeseen, päämäärätietoiseen ja pitkäjänteiseen työskentelyyn, aktiiviseen oppimiseen sekä rakentavaan toimintaan yksilönä ja ryhmän jäsenenä. Tällainen ihmisnäkemys on vahvasti humanistinen, yhtäaikaa individualistinen ja sosiaalinen.
Lisäksi otetaan huomioon paikalliset resurssit, ajankohtaiset ilmiöt sekä alueen väestöllinen ja kulttuurinen kehitys- nämä ovat paitsi realismia myös humanismia.
Tietokäsitys
Julkaisun mukaan opetus on uutta luovaa (ei siis vastaanottavaa). Tällainen tietokäsitys on konstruktivistinen. Kullakin taiteenalalla on oma ominainen tapa tuotaa tietoa. Tällainen tietokäsitys on taiteellinen. Siihen liittyy, että kullakin kielellä on myös oma sanastonsa.
Oppimiskäsitys
Luvussa 2.3. esitellään oppimiskäsitys, jonka mukaan oppilas on aktiivinen toimija. Oppiminen on uutta luovaa toimintaa. Se tapahtuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, eri aistien käyttö ja kehollisuus ovat oppimisen kannalta olennaisia. Oppiminen on yksilöllistä ja yhteisöllistä tietojen ja taitojen rakentamista. Tällainen oppimisnäkemys on empiristiinen ja sosiokonstruktivistinen.
Oppiminen on kaikilla taiteenaloilla kokonaisvaltainen ja vuorovaikutteinen prosessi, erottamaton osa yksilön ihmisenä kasvua ja yhteisön hyvän elämän rakentamista. Oppimisnäkemys on holistinen.
Rohkaiseva ja kannustava palaute auttaa oppimaan.
Kun toiminnan lähtökohtana ovat lasten omat kokemukset, kysymykset ja havainnot, oppimiskäsitys on humanistinen ja kokemuksellinen (vrt. Kolbe). Näin toiminnallinen opetus muistuttaa Deweyn tekemällä oppimisen mallia. Tarkoitus sanallistaa ja kielellistää toimintaa yhdessä viittaa taas sosiokonstruktivismiin.
fyysiset harjoitukset/ohjattu harjoittelu/pitkäjänteinen harjoittelu
improvisointi
keskustelu
kirjoittaminen
laulaminen
leikki
lukeminen
oman oppimisen ja kokemuksen reflektio
projektit
toisilta oppiminen
toisten auttaminen
tutkiminen
Erityisiä harjoitustyyppejä ovat luottamus-, rentoutus- ja ryhmäharjoitukset, yhteismusisointi
Työtavat ovat elämyksellisiä, kokeilevia, kokemuksellisia, liikunnallisia, vuorovaikutuksellisia ja toiminnallisia. Niissä hyödynnetään taiteidenvälisyyttä, sattumaa - ja teknologiaa tarkoituksenmukaisella tavalla. Niihin kuuluu taiteellinen ilmaisu.
Koska ihminen oppii paitsi opetuksesta myös suoraan ympäristöstä, opetuksen keinovalikkoon kuuluvat myös erilaiset oppimisympäristöt ja oppilaitoksen tapa toimia- toimintakulttuuri.
Oppimisympäristöt
Oppimisympäristöt ovat tiloja ja paikkoja sekä yhteisöjä ja käytäntöjä, joissa taiteenalan opiskelu ja oppiminen tapahtuvat. Niiden tulee olla monipuolisia, fyysisesti, sosiaalisesti ja psyykkisesti turvallisia ja ilmapiiriltään avoimia ja myönteisiä ja sellaisia, jotka rohkaisevat ja innostavat oppilaita kehittämään osaamistaan. Tilojen tulee olla asianmukaisia, niitä, työvälineiltä ja materiaaleja sekä tieto- ja viestintäteknologiaa käytetään tarkoituksenmukaisesti.
Oppimisympäristöjä ovat esim. esitykset katsojana, kuulijana ja yleisön edessä, taidetapahtumat, joihin osallistutaan, erilaiset yhteistyöhankkeet.
Toimintakulttuuri
Toimintakulttuurilla tarkoitetaan tässä työtä ohjaavien normien tulkintaa, vakiintuneita käytäntöjä sekä sen jäsenten ajattelu- ja toimintatapoja. Toimintakulttuurin tulisi
Keinoja päästä näihin ovat: oppilaitoksen johtaminen, opetuksen arkikäytäntöjen organisointi, suunnittelu, toteuttaminen ja arviointi sekä avointa ja rakentava vuorovaikutus.
- edistää oppimista ja kestävää hyvinvointia
- olla aitoa kohtaamista sekä välittävää ja kunnioittavaa vuorovaikutusta
- antaa jokaiselle kokemus osallisuudesta, joka syntyy yhdessä toimimisesta ja kaikkien ottamisesta mukaan toimintaan.
- kannustavaa, jossa hyväksytään myös oppiminen epäonnistumisten kautta.
- ottaa huomioon kestävä elämäntapa
- olla kulttuurisesti monimuotoinen ja kielitietoinen
- tuntea taiteenalaan liittyvät oikeudellisesti suojellut edut kuten sananvapaus yksityisyyden suoja ja tekijänoikeudet.
Taideopetuksen arviointi
Arviointi on oleellinen osa jokaista oppimisprosessia ja opettamista. Arviointi on palautteen antamista. Sitä antaa opettaja, oppilas itse ja ryhmä. Se tukee tavoitteiden asettamista, reflektointia, itseohjautuvuutta ja oppilaan taiteiden opintojen edistymistä ja oppimisen taitoja. Opettajalle se tuottaa tietoa siitä, miten opetusta tulisi jatkossa suunnata.
Arvioinnin tehtävä taiteenperusopetuksessa on ohjata oppilaan oppimista, tukea hänen edistymistään opinnoissa ja kehittää hänen edellytyksiään itsearviointiin. Oppilaan työskentelyä arvioidaan monipuolisesti. Oppimiseen kannustavalla, oikeudenmukaisella ja eettisesti kestävällä plautteella on tässä iso rooli.
Tavoiteltua osaamista arvioidaan suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Arviointi perustuu havaintoihin, ja osaamista voi osoittaa monipuolisesti. Siinä hyödynnetään itse- ja vertaisarviointia.
Arviointimenetelmät valitaan siten, että ne edistävät asetettujen tavoitteiden saavuttamista, soveltuvat käytettyihin opetusmenetelmiin ja tukevat oppimista. Erikseen nostetaan esiin
arviointikeskustelut, itsearviointi (omat tuotokset, oman työn analyysi ja reflektointi) / oman oppimisen dokumentointia ja seurantaa ja julkinen palaute (näyttelyt, esittäytymiset).
Palautteen tulee olla kannustavaa, monipuolista, jatkuvaa, ohjaavaa. Sitä annetaan erilaisissa oppimistilanteissa myönteisessä opiskelua ja oppimista edistävässä hengessä.
Opintojen aikana palaute on vuorovaikutteista. Se perustuu opetussuunnitelmassa kuvattuihin tavoitteisiin - ei opiskelijoiden arvoihin, asenteisiin tai henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.
Myös huoltajalle annetaan tietoa.
Aikaisemmin opitusta annetaan näyttö ja se luetaan opinnoissa hyväksi.
(Arviointi on siis pääosin diagnostista ja formatiivista. Summatiivinen arviointi on suoritusmerkintäpohjainen). Todistuksia on kahdenlaisia. Jos kurssi keskeytyy saa osallistumistodistuksen. Päättötodistuksen saa, kun on suorittanut sekä yleisen oppimäärän yhteiset opinnot että teemaopinnot. (Todistusarviointi on suoritusmerkintä).
Taideopetuksen olettamusperusta.
Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista voi löytää lausumia taustalla olevasta ihmis-, tieto- ja oppimiskäsityksestä
Ihmiskäsitys
Lähtokohtana on jokaisen ihmisen ainutlaatuisuus ja arvokkuus yksilönä ja yhteisöjen jäsenenä. Sukupuolen moninaisuutta kunnioitetaan. Huomiota kiinnitetään sukupuolittuneiden asenteiden ja käytänteiden tunnistamiseen ja muuttamiseen.
Huomioon otetaan jokaisen yksilölliset oppimisvahvuudet ja -valmiudet ja lähtökohdat sekä oppilaan kulttuurinen tausta - kaikilla on esimerkiksi sukupuoleen tai etniseen taustaan katsomatta mahdollisuus kokea osallisuutta suhteessa opetuksen sisältöihin ja tarjontaan/ omat tarpeet/ omat kiinnostuksen kohteet huomioon/merkityksellisuus/ oppilaan ikä ja kehitysvaihe/ aikuisten elämänkokemus, fyysinen kunto ja mielenkiinnon kohteet/ taipumukset ja mahdollisuudet/ aiemmat opinnot ja kokemus taiteesta. Tavoitteena ovat yksilölliset oppimispolut ja joustavat oppimisen jatkumot.
Ihminen nähdään aktiivisena toimijana, luovana ja vastuullisenä yhteisön jäsenenä. Hän kykenee keskittyneeseen, päämäärätietoiseen ja pitkäjänteiseen työskentelyyn, aktiiviseen oppimiseen sekä rakentavaan toimintaan yksilönä ja ryhmän jäsenenä. Tällainen ihmisnäkemys on vahvasti humanistinen, yhtäaikaa individualistinen ja sosiaalinen.
Lisäksi otetaan huomioon paikalliset resurssit, ajankohtaiset ilmiöt sekä alueen väestöllinen ja kulttuurinen kehitys- nämä ovat paitsi realismia myös humanismia.
Tietokäsitys
Julkaisun mukaan opetus on uutta luovaa (ei siis vastaanottavaa). Tällainen tietokäsitys on konstruktivistinen. Kullakin taiteenalalla on oma ominainen tapa tuotaa tietoa. Tällainen tietokäsitys on taiteellinen. Siihen liittyy, että kullakin kielellä on myös oma sanastonsa.
Oppimiskäsitys
Luvussa 2.3. esitellään oppimiskäsitys, jonka mukaan oppilas on aktiivinen toimija. Oppiminen on uutta luovaa toimintaa. Se tapahtuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, eri aistien käyttö ja kehollisuus ovat oppimisen kannalta olennaisia. Oppiminen on yksilöllistä ja yhteisöllistä tietojen ja taitojen rakentamista. Tällainen oppimisnäkemys on empiristiinen ja sosiokonstruktivistinen.
Oppiminen on kaikilla taiteenaloilla kokonaisvaltainen ja vuorovaikutteinen prosessi, erottamaton osa yksilön ihmisenä kasvua ja yhteisön hyvän elämän rakentamista. Oppimisnäkemys on holistinen.
Rohkaiseva ja kannustava palaute auttaa oppimaan.
Kun toiminnan lähtökohtana ovat lasten omat kokemukset, kysymykset ja havainnot, oppimiskäsitys on humanistinen ja kokemuksellinen (vrt. Kolbe). Näin toiminnallinen opetus muistuttaa Deweyn tekemällä oppimisen mallia. Tarkoitus sanallistaa ja kielellistää toimintaa yhdessä viittaa taas sosiokonstruktivismiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti