Kirjoja

Kirjoja

sunnuntaina, huhtikuuta 23, 2017

"Ope mä oppisin paremmin jos sä selittäisit ja kertoisit"

Perusopetuksen uusi ops näyttää tuottavan pettymyksiä ainakin joillekin opettajille. Tuttu opettaja avautui eilen facebookissa kavereilleen ja purki tuskaansa. Ja kaverit peukuttivat kaksin käsin ja pyysivät julkaisemaan jutun Opettajassa. Lainaan otteita tämän opettajan  teksistä  ja pohditaan tovi, onko jossain vika ja jos on niin, missä: Opettajassa, lapsissa, opsissa vai jossain muussa.

NÄIN hän aloitti:
" Uusi opetussuunnitelma patistaa opettajaa "olemaan opettamatta", toimimaan oppimisen fasilitoijana, käyttämään paljon tietotekniikkaa apuna ja rohkaisemaan oppilaita ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan. Kokeet ovat historiaa, nyt arvioidaan oppimisprosessia. Ei numeerista arviointia ennen kuudetta luokkaa... Kuulostaa hyvältä. Paitsi että..."
OPETTAJA oli ollut aluksi tosi innoissaan uudistuksesta. Hän harppasi digiloikan, laittoi oppilaat suunnittelemaan oppimistaan, edettiin yksilölliseen tahtiin...  kouluttautui verkkopedagogiksi ja koulutti  kollegoitaan.

Sitten hän  laati oppilailleen kyselyn yhdeksän kuukauden kokemuksista. Miten oppilaista uusi pedagogiikka oli noin omasta mielestä mennyt?  Mitä oppilaat kirjoittivat?

  • ”Ope mä oppisin paremmin jos sä selittäisit ja kertoisit…",
  • ”En mä tiedä mitä mä haluan oppia…"
  • ”Mä en tee mitään ku ei tästä saa numeroo…"
  • "Voitaisko leikkiä kauppaleikkiä? Tehtäiskö näytelmä? Tai palapeli pahvista? En mä jaksa aina tehä padilla, voinko tehä seinäjulisteen?..." 
  • "Oppisin paremmin jos pitäisit kokeen..."

Opettaja tulkitsi vastauksia niin,  että suurimmalta osalta ala-asteikäisistä  puuttuu kyky suunnitella omaa työtään ja motivoitua oikeista asioista ilman aikuisen selkeää ohjausta. Erot kasvavat;
" Taitavilla on taivas rajana, heikot heikentyvät entisestään kun tukikaan ei usein toteudu. Vanhemmat ovat hukassa, kun eivät osaa tukea lapsiaan koulutyössä."

NIINPÄ opettaja toteutaakin tällä hetkellä uutta opsia (vain) soveltuvin osin. Hän opettaa lapsia (HYI) ja pitää kokeitakin (HYIHYIHYI). Hän ei enää tyrkytä lapselle tablettia tai tietokonetta..

" Olen siis ottanut askeleen taaksepäin. Ja olen ihan tyytyväinen siihen mihin sen jälkeen näyttäisimme olevan matkalla", hän päättää kirjoituksensa.

NIINPÄ. Onko siis jossain vika ja jos on niin, missä?  Opettajassa, lapsissa, opsissa vai jossain ihan muussa?



8 kommenttia:

Asko Leppilampi kirjoitti...

Todella hyvä Martti, että haastat keskustelemaan tästä uudesta OPS:sta ja sen vaatimuksista. Olen heti perusteet nähtyäni eli yli 2 v sitten, kehunut, että tämä on paras OPS koskaan. Samalla se on vaativin OPS koskaan. Olen myös heitellyt epäilyksiä, että sen sisään ajo ei tule onnistumaan alkaneen 10-vuotsennOPS-kauden aikana kuin pieneltä osin. Voisivatko syinä olla esim. nämä seikat:

1. Vallitseva ohjaus- ja toimintakulttuuri ei pysty tukemaan riittävästi OPS:n käyttöön ottoa, vai pystyykö?
2. Voisiko olla niin, että nykyiset rakenteet eivät tue riittävästi OPS:n omaksumista?
3. Opettajan roolin muutos ohjaajaksi ja facilitaattoriksi ei ehkä tapahdu riittävän pienin askelin.
4. Annetaanko oppilaille riittävästi aikaa sopeutua uuteen pedagogiikkaan. Esim. yhteistyö- ja sosiaalisten taitojen oppiminen on vuosien määrätietoisen työn tulos.
5. Pääsevätkö oppilaat nauttimaan uudesta pedagogiikasta? Onko oppiminen riittävän hauskaa?
6. Muistavatko opettajat, että esim. yhteistoiminnallista oppimista ei tuli käyttää kuin maksimissaan 50 % opetuksesta? Se on niin vaativaa, että sekä opettajat että oppilaat eivät jaksa, jos sitä on liikaa. "Liitu, taulu ja innostunut opettaja" on lyömätön yhdistelmä oikeassa suhteessa käytettynä.
6. Muistetaanko, että uusien asioiden oppiminen on opettajillekin joskus ylivoimaisen vaikeaa. Siksi tarvitaan tiimiopettajuutta ja hyvää täydennyskoulutusta.

Lisätkää te omia ajatuksianne siitä missä mennään ja miten tulisi edetä. Tässä on kyse suomalaisen koulun kannalta äärimmäisen tärkeästä vaiheesta, joka epäonnistuessaan vie kehitystä taaksepäin, kun turhautumiset pysäyttävät positiivisen kehityksen.

Anteeksi suorasukaisuuteni, jota voi kutsua myös realismiksi 😔

ZeroforConduct kirjoitti...

Tuntuu siltä, että suomalaisessa koulutusjärjestelmässä edetään perse edellä puuhun. Alakoululaiset jätetään oppimisessa suorastaan heitteille ja korkea-asteella oppimista kytätään ja säännöstellään tarpeettomasti: sulta loppuu opintotuki, jos vaihdat pääainetta tai et opiskele tiettyyn tahtiin ennalta määrätyn lukujärjestyksen mukaan.

Anu Lahtinen kirjoitti...

Pahimmillaan valinnanvapaus ja erilaisten mahdollisuuksien parissa harhailu voi nimenomaan olla heitteillejättöä. Tuo huomio "yhteistoiminnallista oppimista ei tuli käyttää kuin maksimissaan 50 % opetuksesta? Se on niin vaativaa, että sekä opettajat että oppilaat eivät jaksa, jos sitä on liikaa" on tärkeä - esimerkiksi yliopisto-opinnoissa oppimispäiväkirjojen ja esseiden kohdalla huomaa välillä että saturaatiopiste on saavutettu, ja legendaarisia tai vähemmänkin legendaarisia luennoitsijoita tullaan ihan hyvillä mielin kuuntelemaan (ainejärjestön opetustoivekyselyssä toivottiin muun lisäksi rehellisiä luentoja). Olemme yliopistollakin riippuvaisia siitä, millaisilla pohjatiedoilla ja -taidoilla väki pääsee perusasteelta ja lukiosta, ei jätetä ketään heitteille eihän...

Rauno kirjoitti...

Voihan tuon oppilaan kommentin tulkita myös arkikäännöksenä: Mä pääsisin vähemmällä jos sä selität ja ajattelet mun puolesta. Eivät oppilaatkaan ole välttämättä innostuneita poistumaan mukavuusalueeltaan, joka koostuu oman pulpetin ympärillä olevasta kuplasta :)
Koulu on (ollut) oppilaille usein vähän kuin vaikkapa neukkula, selvitään vähällä vaivalla ja hoidetaan omat asiat.

Valko Hai kirjoitti...

Ja sitten sä heräsit, ja päästit kissan ulos. :-)
Kommenttia lukiessa tuntui, ettei Asko ollut joko lukenut tai sisäistänyt blogikirjoitusta, jota kommentoi. Niin täyttä pilvilinnaa kommentti oli.

Anonyymi kirjoitti...

Asko ja Martti ovat niin oikeassa. Itsekin olen kuullut saman että voisitko opettaa. Ei oppilas jaksa koko aikaa "hurlumheitä" vaan haluaa välillä työskennellä rauhassa ilman tvt:a.

Mika Auramo kirjoitti...

Maailmalla tuntuu luonnistavan hyvin oppilaiden aktivointi, robotiikka, toiminnallinen oppiminen ja sulautuvat menetelmät hyvinkinkin. Autonomian vahvistaminen ei suinkaan ole heitteille jättämistä. Oman oppimisen personointi on muualla jo trendi...
http://blogs.edweek.org/edweek/edtechresearcher/2017/03/to_build_computational_thinking_skills_-_harness_the_power_of_play.html

Mika Auramo kirjoitti...

Vikaa voi olla monessakin asiassa, yleensä opettajassa. Ensinnä pitää hallita opetettavat sisällöt, toisekseen modernit oppimismenetelmät, kolmanneksi edellistä tukevat välineet (usein oppimisalustat ja muutoinkin oppimista tukeva tvt). Lukion oppilailta tämänkaltaisia sitaatteja tulee hyvin harvoin, ehkä muutaman prosentin luokkaa...