Maisteriharjoittelua ohjaamaan. Yes!

HGIN yliopistolla alkaa viikolla 10 tämän lukuvuoden IV periodin, luokanopettaja-opiskelijoiden 5 viikon maisteriharjoittelu. 

Sain eilen keikan ohjata kahta paria Itäkeskuksen peruskoulussa.  Edellinen keikka olikin vuoden 2022 III-periodissa. Yes!

OPETUSHARJOITTELU on tärkeä osa suomalaista opettajankoulutusta. Helsingissä on enää kaksi  harjoittelujaksoa: monialainen harjoittelu ja maisteriharjoittelu. Harmi kyllä järjestyksessä ensimmäisestä:  orientoivasta harjoittelusta on luovuttu.

Toinen olennainen osa on teoreettiset opinnot. Suomalainen luokanopettaja saa koulutuksessa kasvattaa sekä käsiään että päätään.

OPETUSHARJOITTELU on myös didaktikolle yksi upeimmista keikoista. Saatan olla yksi vanhimpia yhä harjoittelua ohjaavista. Ensimmäinen kertani oli vuonna 1979 Sepon koululla.. Olen ehtinyt toimia ohjaajana luokanopettajana, yleisdidaktikkona ja harjoittelukoulussa vs. luokanlehtorina. 

MAISTERIHARJOITTELU on osa kasvatustieteen maisteriopintoja. Tavoitteena on  saada kokonaiskuva opettajan työstä ja opetuksesta.  

Harjoittelu on  10 opintopisteen mittainen. 1 opintopiste on laskennallisesti 27 tuntia työtä, eli harjoittelu vastaa 270 työtuntia eli karkeasti 7,5 viikkoa noin 36-viikkotunnin mukaan

HELSINGISSÄ luokanopettajiksi opiskelevien harjoittelua järjestetään sekä kenttäkouluissa  (= oikeat koulut) että Viikin normaalikoulussa. Kenttäkouluissa ohjaavat luokanopettajat ovat saaneet  ohjaustyöhön koulutusta ja ohjaustyöstä maksetaan heille ohjauspalkkio. Normaalikoulun opettajat ovat paitsi opettamisen myös ohjaamisen ammattilaisia, ja heidät on valittu tiukan seulan kautta.

Harjoittelu alkaa  etänä pidettävällä avauspäivällä. Noin neljän tunnin kestoisen session ohjelmaan kuuluu teematyöpajoja sekä harjoitteluun johdattavat Viikin normaalikoulun harjoittelukoordinaattorin sekä luokanopettajan opintosuunnan harjoitteluvastaavien luennot. Ja lopuksi etätapaaminen didaktikon kanssa.

Ensimmäinen harjoitteluviikko seurataan  luokan työskentelyä. Tuon suunnitteluviikon aikana kirjoitetaan oma kehittymissuunnitelma. Laaditaan ensimmäisen harjoitteluviikon viikkosuunnitelma ja  opetettavista aineista jaksosuunnitelma Perehdytään  oppilaisiin,  jotka tarvitsevat opetuksessa tukea.

Viikoilla 2- 4 pidetään 20 opetustuokiota/viikko ja kerätään aineistoa lopetuspäivänä pidettävän 10 minuuttia kestävään parina pidettävään esitykseen itseä kiinnostavasta teemasta.. Kumpikin opettaa yksin kaksi viikkoa, jolloin toinen on apuopettajana. Kaksi viikkoa opetetaan yhdessä. Usein pariopettajuusjaksot ovat harjoittelun päissä.  

Päävastuu ohjauksesta on luokanopettajalla/luokan lehtorilla. Yliopistoa edustava didaktikko käy kuuntelemassa 2-3  tuntia kutakin harjoittelijaa (parille varattu ohjausta on yhteensä 6 t)  Kun tunteja on näin vähän,  on syytä valita sanansa tarkasti. Omaan ohjaustapaani kuuluu jankuttaa seuraavia asioita:

• Tavoitteet (ops-lähtöisyys) kirkkaaksi niin harjoittelijoille kuin oppilaille. (kuinka syvää oppimista tavoitellaan; myös mitä laaja-alaisia taitoja harjoitetaan, hyödyt)
• Mitä uutta on tarkoitus osata? Oppimisen  kuvailu sanallisesti  sellaiseksi, että sen onnistumista voi arvioida. 
• Oppilaantuntemus
• Tuokioon kantava rakenne ja suunnitteluun idea. Plan B
• Pelisäännöt selviksi.
• Tahdikas vuorovaikutus
• Luokalle osoitetun tuen (esim. koulunkäynninohjaaja) suunnitelmallisuus
• Päivänavaus?
• Huomio myös eriyttämiseen(laajuus ja syvyys, työskentelyn rytmi  ja eteneminen sekä oppilaiden erilaiset tavat oppia) 
• Ratkaisukeskeisyys pulmatilanteissa(roolitus)
• Selkeä roolitus pariopetusviikoille.
• Kaikki tärkeä tapahtuu kohtaamisissa. Nimenomaan apuopettajalla on siihen aikaa.

Kysyn aina nämä kolme kysymystä:

1. Mitä uutta lasten oli tarkoitus oppia?

2. Oppivatko he?

3. Mistä tiedätte?

Harjoittelun lopuksi laaditaan raportti oman kehittymissuunnitelman pohjalta sekä päivitetään oma  opetuksen käyttöteoria. Näiden dokumenttien pohjalta käydään myös loppukeskustelu didaktikon kanssa. Päätöspäivä on toukokuussa.

Opetusharjoittelu ei ole enää ohjaavan opettajan jäljittelyä, eikä ohjaaminen ole reseptien antamista (eikä opetustaidon arvostelua numeroilla). Ohjaus on  opetustuokioiden reflektointia yhdessä opiskelijoiden kanssa ja heidän oman opetuksen käyttöteoriansa kehittymisen tukemista.

Opetusharjoittelua on taas seurattu

Luokanopettajaopiskelijoilla on Helsingissä mahdollisuus suorittaa ns. maisteri-harjoittelu neljän eri periodin aikana. Viime vuosina epidemian vuoksi opetustunteja on pidetty hyvin monella tavalla, myös kuvittelemalla. Välillä didaktikko on kommentoinut näkemäänsä teamsin kautta, mutta nyt on palattu lähes nornmaaliin. 

Tämän lukuvuoden III periodin harjoittelu  alkoi tammikuussa ja päättyi tänään.   Harjoittelijat saivat olla oikeasti luokissa - toki maskit päällä. Myös didaktikko seurasi kunkin parin kuusi oppituntia ihan livenä. Pareja minulla oli neljä, kaksi Viikin normaalikoulussa, yksi Tehtaankadun koululla ja yksi Kauniaisten Mäntymäellä. Hieno keikka. 

Tämän jälkeen opiskelijat kirjoittavat vielä harjoitteluraportit, keskustelevat niistä ryhmissä didaktikkonsa kanssa ja osallistuvat päätöspäivään, jossa jokainen pari pitää - zoomin kautta - 10 minuutin esityksen  itseään kiinnostaneesta oppimiskokemuksesta.

Mitä itse opin? Mihin mielenkiintoisiin asioihin törmäsin?

Voi vaikka kuinka monia. Panin asioita muistiin aakkosjärjestyksessä. Ja lopuksi pohdin muutamaa  niistä vähän tarkemmin:

Eriyttävät summatiiviset kokeet. Fiksut opetusta koskevat suunnitelmapohjat. Herbart-zillerilaisen tuntirakenteen betonirautamaisuus läksyineen. Monialaiset oppimiskokonaisuudet uutena ideana.   Monipuoliset eMateriaalit- hieno lisä.  Ohjaavien opettajien yhteisopetuskokeilut- rohkeaa. Oman jaksamisen suojelun tavoitteen nousu (opiskelijat). Paluu pulpettiriveihin epidemian vuoksi.  Perussäännöistä  joustaminen, kun on epidemia päällä. 

Eriyttävät summatiiviset kokeet 

Viikin normaalikoulussa käytettiin oppikirjasarjaan liittyviä eriyttäviä kokeita. Olipa jännää nähdä sellainen. Koetunnilla käytettiin sekä alas- että ylöspäin eriyttävää koejärjestelyä. Ei ole ennen osunut kohdalle. Eriytetty koe on mielenkiintoinen innovaatio, joka jakaa mielipiteitä. Toisten mielestä se on juuri oppilaan yksilöllisyyden huomioonottamista, toisen mielestä taas siihen sisältyy paljon mm. arvioinnin tasa-arvoon liittyviä riskejä. Jos opettaja päättää kunkin oppilaan kokeen tason, voi nousta vanhempien keskuudessa isoja kysymyksiä.  Jos taas oppilas itse, muistuttaako tilanne muutaman  vuoden takaista keskustelua, jossa vähän samantyyppistä ratkaisua syytettiin epätasa-arvoiseksi ja jopa laittomaksi;ioppilaille kun tulee silloin erilaiset oppimisen tavoitteet.

Monialaiset oppimiskokonaisuudet 

Olipa hienoa osua harjoittelupäivään, jossa kuusi opetusharjoittelijaa veti yhdessä kolmen tunnin monialaisen oppimiskokonaisuuden.  

Kiistelty, monialainen oppimiskokonaisuus on tullut opsiin vuonna 2016. Joka vuosi  on perusteiden mukaan järjestettävä kokonaisuus, jossa jotakin teema käsitellään yli oppiainerajojen. Kaikkien aineiden tulee olla vuorollaan mukana. 

Oppilaiden tulee saada osallistua teeman  valintaan. MOKin aikana tulee harjoitella paitsi oppiaineita nimenomaan laaja-alaisen osaamisen taitoja. MOKIn aikana opittu/syntyneet tuotokset  tulee ottaa huomioon kunkin oppiaineen arvioinnissa - ei siis omana itsenään. 

MOKissa on siis lähtökohtaisesti mukana aina  useita oppiaineita, ja  usein myös useita opettajia. Ihan jo käytännöllisistä syistä on tärkeää, että MOK-jaksolla on selkeä vastuuhenkilö- näin ajattelen. Niinikään on hyvä laatia selkeä suunnitelma vastuunjaoista, tilojen käytöstä, tarvittavista välineistä, ryhmittelyistä jne.  

Ops-perusteiden mukaan MOK-kokonaisuus alkaa yhteissuunnittelulla yhdessä oppilaiden kanssa.   Varsinainen opetuskokonaisuus aloitetaan usein metapuheella, jossa jäsennetään edessä oleva kokonaisuus ja  kerrotaan tavoitteet (mitä on tarkoitus oppia, ja kuinka oppimista arvioidaan). Sitten käydään töihin. 

Perusteiden mukaan MOKin tulee olla ajallisesti riittävän pitkä. Tarkkaa minimituntimäärää ei ole kirjattu. Se on vähän ongelma. Joissain kouluissa on tulkittu, että perusteiden tarkoittama ”riittävän pitkä aika” on  viikon mittainen,  siis noin 20 tuntia. Pitkässä MOKissa kokonaisuuteen liittyvät tunnit voivat sijoittua usealle eri viikonpäivälle ja jopa usealle viikolle.

Kun kokonaisuus on käyty läpi, nautittaan tuloksista; esitellään  syntyneitä tuotoksia, pannaan niitä näytteille ja kutsutaan jopa vaikkapa kummiluokkia  tutustumaan MOK-kokonaisuuden  antiin. Ja aivan lopuksi arvioidaan formatiivisesti työskentelyä ja summatiivisesti tuotoksia/tuloksia  osana niitä oppiaineita, jotka ovat mukana.

MOKIn mallin alkuperä on selvästikin 1950-luvulla Yhdysvalloissa kehitellyssä ns. tiimiopetuksessa, jota yritettiin jalkautta Suomeen peruskouluun siirryttäessä.. Nyt  40 vuotta myöhemmin se on saamassa jalansijaa koulujen arjessa.

Opetusharjoittelussa on tosi vaikeaa toteuttaa  MOKia siinä laajuudessa ja sillä syvyydellä, kuin mitä perusteissa niistä unelmoidaan. On kuitenkin tosi hienoa, että ohjaavat opettajat antoivat näille harjoittelijoille mahdollisuuden koekäyttää tätä eheyttävän opetuksen ideaa.

Fiksut opetuksen suunnitelulomakkeet

Opetusharjoitteluun on aina kuulunut etukäteen laadittavat tuntisuunnitelmat. Viime vuosina niitä on teetetty kolmenlaisia: Opetusharjoittelujakson aikana opetettavien oppiaineiden jaksosuunnitelmia, kunkin viikon ohjelmaa tarkentavia viikkosuunnitelmia sekä erityisesti niille tunneille, joita didaktikko tulee seuraamaan tuntisuunnitelmia.

Harjoittelijoilla on ollut käytössään hyvin erilaisia suunnitelmapohjia, mutta esitelen tässä lyhyesti eräitä Viikin normaalikoulussa kehiteltyjä malleja.

Ideoita (oppiaineen) jaksosuunnitelmaan

Jaksosuunnitelmaan kirjattiin 

• SISÄLLÖT: mitä opiskellaan, Jakso ilmiö, aihe. Ilmiöön liittyvät käsitteet ja tietorakenne.
• TAVOITTEET; miksi opiskellaan? Mitä oppilas osaa jakson päätteeksi (tietää, taitaa, tuntee)
• sisällölliset tavoitteet: (T, S ja L)
• opiskelu-  ja sosiaalisiin taitoihin ja tavoitteisiin liittyvät tavoitteet (L)
• opetusrharjoittelijan omat tavoitteet
• OPETUKSEN ja OPISKELUN PERIAATTEET; miten opiskellaan
• Opetus- ja oppimisteoreettiset painotukset, opetuksen ja opiskelun tavat
• Integroituminen muihin oppiaineisiin
• Eriyttäminen
• ARVIOINTI ja rviointitiedon hyödyntäminen jakson kuluessa (alussa, aikana, lopuksi) – Tavoitteiden saavuttaminen? (vrt. tavoitteet)
• Oppilaan itsearviointi
• alussa: oppilaalle hahmottuu oma ennakko-osaaminen yhteistä miellekarttaa laadittaessa; ei muuta varsinaista itsearviointia alussa
• aikana:
• lopuksi: Viimeisellä ryhmäkerralla arvioidaan paperilla toimimista labroissa
• Vertaisarviointi
• alussa:
• aikana: toiminnallisten tuntien päätteeksi peukkuäänestys ryhmän työskentelyn sujuvuudesta
• lopuksi:
• Opettajan suorittama arviointi
• alussa: jokaisen “teoriatunnin” alussa (keskiviikon tunti) miellekartta kyseessä olevasta ilmiöstä
• aikana: 
• lopuksi: tutkimusraportit jokaisesta aihealueesta

Jakson tuntikohtainen eteneminen. Jossa sarakkaina olivat:

Tunti
 Ajankohta Opetusvastuu

Miksi Tavoitteet:
sisällölliset, kasvatukselliset

Mitä?Opiskeltavan sisällön rakentuminen

Miten: Opetus- ja opiskelumenetelmät

Muuta huomioitavaa:välineet, integrointi, 
eriyttäminen, arviointi jne.

Ideoita viikkosuunnitelmaan

Viikin (ainakin) erään luokan viikkosuunnitelman sarakkeiden otsikkoina ovat; 

• Tunti/ajankohta
• Oppiaine
• Tunnin keskeinen aihe
• Muuta huomioitavaa

Ideoita tuntisuunnitelmaan

Ainakin yhdessäViikin luokassa käytettiin tuntisuunnitelmaa, josta tein itselleni taulukko-version. Ymmärtääkseni idean takana on KT Sanna Patrikainen.  Siinä on tosi paljon hienoja oivalluksia.

TAVOITTEET:

Oppilaille

Mitä on tarkoitus oppia? a) sisällöt b) opiskelu, sosiaaliset taidot, asenteet

Opettajalle/harjoittelijalla itselleen

SISÄLLÖT: mm. keskeiset käsitteet

OPPITUNNIN VAIHEET: Ajankäyttö. Miksi (=tavoiteet), Mitä, Miten, Materiaalit, Arviointi ja eriyttäminen

KAIKKIAAN: upeaa mahdollisuus oppia. Kiitos.

Viikkoraportti 44

 

Se on taas perjantai. Suomi palaa varovaisesti vanhaan normaaliin. Saas nyt nähdä, kuinka käy. Mutta joka tapauksessa edessä on kalenterin mukaan lähes vapaa viikonloppu. Muutamia pikkuhommia toki. Mitä viikosta jäi mieleen?

Maanantai 1.11.

Aikainen herätys. Ei kiva. Opetusharjoittelun ohjausta klo 9 alkaen. Oikein kivaa. Pitkästä aikaa syntyi myös verottajalle työmatkakuluja :-) Ks. lisää - jollet jo lukenut

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2021/11/maisteriharjoittelu-back-to-normal.html

Illalla TSL- Espoo-Kauniaisen opintojärjestön hallituksen kokous. 

Naputin nuijalla syyskokousasiat pöytään. Asiakirjat ovat kaikki valmiit. Kokous on 2.12.

Tiistai 2.11.

Vapaapäivä. Taxikuskina vaimon kuljettelua  lounalle ja leffaan siskonsa kanssa ja takaisin. Väliajalla hain Bembölen kahvituvalta Sveitsin leikkeen. Kyllä osaavat. Maiskis.

Ruutuaika aikaa (liian) paljon. Näpit juoksi näppäimistöllä. Jotain syntyikin.

Keskiviikko 3.11.

Puolihidasaamu.  Vaimo shoppailemaan Helsinkiin ja itse OpeUra-tutkimus-ryhmän kokoukseen klo 10.30:ksi. Edettiin hienosti. Sain läksyjä, ja seuraava työkokous maanantaina. lainaksi Kansasen Pertiltä Aukusti Salon tutkimus Cygnaeuksesta. (Täytyykin kysellä Sveitsistä, milloin juttu Cygnaeuksesta tulee nettiin). 

Saimme hoidettua myös paperiasiat opetusharjoitteluun liittyen. Ja lisäksi sain työtarjouksen ottaa myös tammikuussa III-periodissa harjoittelijoita. Niin upeaa!

Keskiviikkona tuli vielä FB:ssä  viesti Eteläisen Suomen erityisopetus ry:ltä, joka  on pitänyt syksyllä webinaareja eri aiheista. Seuraava webinaari on 1.12. kello 18.00 - 19.00. Kysyivät puhumaan aiheesta Case Espoo (Missä on onnistuttu ja missä on parannettavaa). Aihe on valittu, koska tämä on puhuttanut heidän  jäsenistöään. No, kalenterissa oli tilaa.

KELLO 17,30 kokoontui Espoon Kasvun ja oppimisen lautakunta (KOTOLA). Lista oli pitkähkö mutta itse TEAMS- kokous nopea. Hankalin asiakohta  oli pienen Nuuksion koulun tilanne. Espoolla on paineita ajaa alas pikkukoulut.

Kuulun demariryhmään, ja meistä se ei ole oikea suunta. Lautakunta tekikin yksimielisen päätöksen seivittää vielä mahdollisuus sijoittaa kouluun yhdistetty esiopetus-ykkösluokka.

Torstai 4.11.

Torstai oli oikea Boomeri-päivä. Kello 9:ksi Auroran koululle kouluvaariksi.

On tuo opetus-materiaaliteknologian kehitys ollut tosi huikeaa näiden 7 eläkevuoteni aikana. eMateriaali laulattaa, liikuttaa, lukee satuja ja toimii vuorovaikutteisesti scriinillä.

Hieno päivä taas olla vähän avuksi. Saku Sammakko-musiikkiprojekti etenee kuin VR:n vessa. Tänään jokainen sai laulaa, soittaa ksylofonia,  cajon-rumpua ja ihan oikeaa rumpua.

TOINEN boomeri-homma oli  Ukkitaksikeikka. Haimme Mr. Miltonen ja Mr. Teon iltapäivähoitoon. 

Ensin menimme Emmaan kivaan taidenäyttelyyn. Kyllä ihmettelimme Taiteilija Chiharu Shiota Äärirajoilla-teoksen 350 km:n punaisesta langasta tehtyä tilaa ja teknisempää taideteosta, jossa sai oikeassa asennossa muuttua toisennäköiseksi.

Pojista vielä parempi oli KAMUN näyttely Espoon historiasta. Itse bongasin sieltä hyvää materiaalia Espoon yrittäjistä. Tuosta teemasta olen luvannut tehdä tekstiä Espoon Perinneseuralle.

Sitten lihapullille, perusamuusille ja lätyille Mimmilään 

Siihen asti kun Santtu-isä pääsi heitä hakemaan pelattiin poikien kanssa vanhanaikaisesti lautapeliä. Keksimme yhdessä yksinkertaistetut säännöt Carcassone- Etelämeri peliin. Oma älyni ei ylety oikeisiin sääntöihin. Omatekoiset ymmärsi myös 67- ja 5-vuotias. 

Perjantai 5.11.

Perjantai oli viikon kokovapaapäivä. Ihan hetki aamusta meni Espoon Perinneseuran syyskokous-järjestelyihin. Puolen päivän aikoihin vaihtoi Espoon Teknopyörä Järvenperässä vartissa ja 35:llä €:lla Mersun alle talvirenkaat. Yes.

Sitten vaimon kanssa "ulos" perjantai-päivälliselle. Meillä on ollut sellainen tapa ainakin 10 vuotta, ehkä 20? Tällä kertaa Jumboon Fonda del Soliin.

Minä tilasin ties kuinka monennen kerran upean venäläisen sipulipihvin ja puoliso otti kanaa. 

Jälleen kerran maiskis. Minä join sokeritonta colaa :-)

VIIKON Saldo? Paljon iloa. Vahvasti plussalla. 

Maisteriharjoittelu Back to Normal

TUNTUI tosi huikealta. Helsingin yliopistolla alkoi viime viikolla lukuvuoden toisen periodin, luokanopettajaopiskelijoiden 5 viikon maisteriharjoittelu. Ja ensimmäisen kerran 1,5 vuoteen oikein lähiopetuksena;  didaktikkokin sai mennä luokkaan seuraamaan opetusta.

Saan ohjata kahta paria, toista Espoon Jupperissa ja toista Viikissä. Tänään oli kummassakin ensimmäiset tuokiot. Hienosto opettivat.

OPETUSHARJOITTELU on olennainen osa suomalaista opettajankoulutusta. Helsingissä on kolme harjoittelujaksoa: orientoiva harjoittelu, monialainen harjoittelu ja maisteri-harjoittelu. Toinen olennainen osa on teoreettiset opinnot. Suomalainen luokanopettaja saa koulutuksessa kasvattaa sekä käsiään että päätään.

OPETUSHARJOITTELU  on myös minulle kouluttajana aina yksi upeimmista keikoista. Olen varmaan yksi vanhimpia yhä harjoittelua ohjaavista. Ensimmäiset kerrat osuivat 1980-luvulle, kun olin kolmikymmpinen.  Ehdin toimia tuolloin sekä yleis-didaktikkona että vs. luokanlehtorina, ohjasin sekä kenttäkouluilla että  harjoittelukoululla.  

Yliopistolla "hyppiminen" loppui esimiehen määräyksestä, kun otin rexin pestin vuonna 1989.

VUONNA 2015 maisteriharjoittelijoita oli niin paljon, että   rexin hommista eläkkeelle jäänyt dinosaurus kutsuttiin avuksi. Siitä asti herkkua on riittänyt, ei ihan joka periodiin, mutta useimpiin.

MAISTERIHARJOITTELU on osa kasvatustieteen kandin tutkinnon jo suorittaneiden maisteriopintoja. Tavoitteena on  saada kokonaiskuva opettajan työstä ja opetuksesta.  

Tämä 10 opintopisteen harjoittelu alkoi etänä pidetyllä avauspäivällä. Noin neljän tunnin kestoisen session ohjelmaan kuului teematyöpajoja sekä harjoitteluun johdattavat Viikin normaalikoulun harjoittelukoordinaattorin  sekä luokanopettajan opintosuunnan harjoitteluvastaavien luennot. Ja tapaaminen didaktikon kanssa.

Ensimmäinen harjoittelu viikko seurattiin  luokan työskentelyä, Suunnitteluviikon aikana otettiin  mm. laitteet ja ohjelmat haluun. Kirjoitettiin oma kehittymissuunnitelma. Laadittiin ensimmäisen harjoitteluviikon viikkosuunnitelma ja  opetettavista aineista jaksosuunnitelma Perehdyttiin oppilaisiin,  jotka tarvitsevat opetuksessa tukea.

Ready... Steady... Go

Viikoilla 2- 4 pidetään 20 opetustuokiota/viikko ja kerätään aineistoa lopetuspäivänä pidettävän 10 minuuttia kestävään esitykseen.

Harjoittelu lopuksi laaditaan raportti harjoittelusta oman kehittymissuunnitelman pohjalta sekä päivitetään oma  opetuksen käyttöteoria. Näiden dokumenttien pohjalta käydään myös loppukeskustelu didaktikon kanssa.

Opetusharjoittelu ei ole enää ohjaavan opettajan jäljittelyä, eikä ohjaaminen ole reseptien antamista (eikä opetustaidon arvostelua numeroilla). Ohjaus on  opetustuokioiden reflektointia yhdessä opiskelijoiden kanssa ja heidän oman opetuksen käyttöteoriansa kehittymisen tukemista.

Se on perjantai!

 

VIIKOT on kuulkaa  erilaisia, eikö vaan. Tämä oli vallan mainio. Viikon kruunu oli keskiviikko;  Amerikka  sai uuden presidentin  QAnonin ja muiden globaaleihin salaliittoihin liittyneiden profetioista ja uhkauksista huolimatta. Upeaa!!!

MUTTA muutenkin viikko oli hieno. Siihen osui paljon deadineja. Ja tällä kertaa  onnistuin suunnittelemaan ajankäyttöni niin, että happi ei loppunut. Viikkoon mahtui valtuustoryhmän kokous, opetus-varhaiskasvatuslautakunnan  demarien vaalityöryhmän sekä seurakuntaneuvoston työryhmän kokous. 

Saimme hienoon  kuntoon Etelä-Espoon demarien kuntavaaliehdokkaiden mainoksen huomiseen Länsiväylään. Ovalan demarien tiedote on jaettu fb:ssä. Tuomiokirkkoseurakuntaan valitaan kevään aikana uusi kirkkoherra, ja laadin haastatteluihin ehdokkaiden arviointilomakkeen luonnoksen. 

YHDISTYSTOIMINNAN lisäksi puuhailin tutkijan hattukin päässä. Editoin Luokanopettaja-lehteen artikkelia  OpeUra- projektistamme. Helsingin yliopiston OpeUra -projekti selvittää ensimmäisten maisteriluokanopettajien uran vaiheita koulutukseen hakeutumisesta eläkkeelle siirtymiseen. Aineistoa on kerätty vuodesta 1983, ja keruu jatkuu yhä.

Sokerina viikkokakussa oli elämäni ensimmäinen referee-arviointi nimettömien kirjoittajien erääseen tieteellisen lehteen tarjomasta jutusta. Oli kiehtovaa-  mutta myös vaativaa-  olla vaikuttamassa siihen, millaisin muutoksin arikkeli voidaan hyväksyä julkaistavaksi. Arviossa piti vastata kysymyksiin: 

1. Onko tutkimusaihe relevantti, kiintoisa ja tärkeä? 

2. Ovatko tutkimusasetelma ja -menetelmät, lähdeaineisto, tutkimuksen toteutus ja käytetty tutkimuskirjallisuus tarkoituksenmukaisia tutkimuskysymyksen suhteen? 

3. Onko artikkelin tieteellinen taso sopiva referee-julkaisuun? 

4. Onko artikkelin kieli luettavaa ja esitystapa (myös kuviot ja taulukot) johdonmukainen?

5. Mitä muutoksia artikkeliin tulisi ehdottomasti tehdä, jotta se olisi julkaistavissa? 

Ja lopuksi antaa tuomio: 

A) Suosittelen artikkelin julkaisemista ilman korjauksia. 

B) Suosittelen artikkelin julkaisemista vähäisin korjauksin. 

C) Suosittelen artikkelin julkaisemista, mutta tämä edellyttää sitä ennen merkittäviä korjauksia ja parantelua. 

D) En suosittele artikkelin julkaisemista.

Energiaa riitti. Osasyyllinen on Tipaton tammikuu.

PÄÄOSASTA viikon hommia sai iloa, muttei niissä rahaa juuri liikkunut. Oikeita työjuttujakin oli.   Jatkoin tilaustyötä Omnian kronikan kirjoittamisesta ja opetusharjoittelun ohjausta.

Palkitsin itseni ostamalla kumisaappaat edessä olevien lumitöiden varalta. Jaa-a. Edellisistä onkin varmaan 30 vuotta, 

Nasta idea striimaukseen

 

HELSINGIN yliopistolla pääosa luokanopettajamaisteriharjoittelijoista suorittaa opetusharjoittelun perinteiseen tapaan lähiharjoitteluna. Tällöin he, luokanopettaja ja ohjaavat opettajat ovat samassa fyysisessä tilassa. Mutta yliopiston didaktikko seuraa opetusta etänä. Luokassa on läppäri auki, ja koneessa teams päällä. Näin luokkahuoneeseen tulee tirkistysluukku. 

Yksi pari harjoittelee Villen luokassa. Villellä oli tosi nasta idea. Käytimme meet- ohjelmaa, johon hän kirjautui sekä koneella että kännyllä. Läppäri lähettää vakaata kuvaa, mutta Ville kierteli kännykän kanssa. luokassa ja näin didaktikko näkee, mitä  tehtäviä oppilaat tekevät ja heitä voi myös haastatella. Kuvaustoiveita voi tilata meetin chatissa.

VILLEN ideaa voi käyttää moneen muuhunkin kuin opetusharjoittelun ohjaukseen.  Karanteenissa oleva oppilas voisi seurata  koulupäivää ja jopa osallistua keskusteluun ja vaikka porinatuokioon, jos hänkin kirjautuu kahdella laitteella?

Hienoa Ville! 

10 käskyä

TÄNÄÄN päättyi Helsingin yliopiston luokanopettajien tämän lukuvuoden ensimmäinen maisteriharjoittelijakso os. päättöharjoittelu. 

Päätöspäivään kuului 2 tunnin reflektio oman didaktikon kanssa. Minulle oli ilo ohjata yhdeksää pian valmistuvaa opiskelijaa kolmella eri koululla, neljässä eri luokassa.

YKSI pareista valitsi lähiopetusmallin, jossa luokan ohjaava opettaja, harjoittelijat ja oppilaat olivat fyysisestä samassa tilassa. Didaktikon ohjaus oli heilläkin ulkotunteja lukuunottamatta etäohjausta zoomilla.

KOLME muuta paria opetti etänä luokkaa, joka oli kuitenkin oman ohjaavan opettajansa kanssa samassa fyysisessä luokassa. Heillä kaikilla oli myös ulkotunteja. Didaktikon ohjaus oli heilläkin ulkotunteja lukuunottamatta etäohjausta zoomilla.

MOLEMMILLA tavoilla oli opittu tärkeitä asioita. Oli koettu onnistumisia. Oli kehitytty opettajina ja ihmisin.

KOKOSIMME  omia ajatuksiamme siitä, mitä uutta erityisesti etäharjoittelussa olimme oppineet opetuksen ilmiöstä. Vanhassa normaalissa opetukseen liittyy kaksi aivan keskeistä tekijää: tavoitteisuus ja vuorovaikutus. Etäopetuksessa tavoitteisuus jopa korostuu harjoittelijan työssä. Tuokio on pakko suunnitella ja sanoittaa selkeästi. Mutta harjoittelijalla on suuria vaikeuksia varmistaa, kuinka tavoitteisesti opiskelijat etenevät.

VUOROVAIKUTUS, joka on aivan keskeinen "lääkeaine" edistettäessä oppimista ohenee molempiin suuntiin. Oppilaiden puhetta ei aina kuule. Eleitä, ilmeitä ei näe. Ilmapiiriä ei tunne. Kehollisuus katoaa. Oppilaita ei tunne. Ulkotunneista oli tässä mielessä valtava hyöty.

JÄIMME pohtimaan, että jos etäopetuksesta tulee uusi normaali ainakin aika ajoin, tarvitsemme uudenlaista pedagogiikkaa, jossa ohenevaan vuorovaikutukseen täytyy löytää uusia korvaavia tapoja.  

JÄIMME myös pohtimaan, miten maisteriharjoittelu jatkossa voitaisiin toteuttaa optimaalisesti tilanteissa, joissa opettaja ja oppilaat ovat paikalla, mutta harjoittelijat ruudun takana.  Olimme aika samaa mieltä  siitä, että harjoittelun kannattaisi  keskittyä etätunneilla niihin tavoitteisiin, jotka istuvat luontevimmin "uuteen normaaliin" esim. panostamalla sisällön tuottamiseen: videoihin,  oppimispaketteihin...  arviointisysteemeihin. Ulkotunteja olisi hyvä olla paljon.

Harjoittelijoiden tehtävässä siis korostuisi suunnittelu ja myös tulosten arviointi ja ohenisi itse prosessin käytännön ohjaaminen - joka on tosis hankalaa ruudun takaa.  Harjoittelijoista tulisi  etätunneilla sisällön tuottajia - jotenkin siihen tapaan kuin 1960-luvulla  oletettiin opettajan ammatin muuttuvan. Aidosti läsnä olevan ohjaavan luokanopettajan rooli muuttuisi myös.  Hän vastaisi vahvemmin luokan työssä pitämisestä, työrauhasa  ja oppilaiden oppimisprosessin tukemisesta - samaan tapaan kuin näyttäisi koulutv- ohjelmaa.  

IDEOIMME  ilman lupaa "10 käskyä" meille  opetusta ohjaaville luokanopettajille ja didaktikoille hyvien kokemuksien perustella siltä varalta, että harjoittelua toteutetaan taas joskuställä konseptilla.

10 käskyä

1. Sovitaan selkeä roolitus. Harjoittelijat suunnittelevat. He ovat aivot. Luokanopettaja vastaa luokan työskentelystä. Hän on kädet.  

2. Harjoittelijat ovat etätunneilla ennen muuta sisällön tuottajia. Vrt. koulu-tv. Tai kirjeopisto. He voivat olla myös etätukiopettajia apua tarvitseville yksittäisille oppilaille tai pienille ryhmille. 

3. Luokanopettajan rooli kannattaa sopia ja  sanallistaa. Upeaa, jos harjoittelijat saavat tilata häneltä "mittatilauspalveluita".

4. Tiiminä toimiminen tuottaa voimaannuttavia kokemuksia. Kaikkia arvostetaan ja harjoittelijat kokevat olevansa oikeasti työtovereita.

5. Koululle: Vekottimet tarvitaan. "Hätäpuhelimsa" esim. Whatsupista paljon iloa; Harjoittelijat ja opettaja voivat kommunikoida sillä tuokion aikana-

6. Yliopistolle: Voisiko ohjeita selkokielistää niin, että sekä harjoittelijat että ohjaavat opettajat ymmärtävät samalla tavalla, mitä tulee tehdä. Joustavuudesta plussia.

7. Rauhaa ja aikaa reflektiokeskusteluille, vaikka kouluissa on kamala kiire.

8. Tukea, ohjeistusta - aikaa toivotaan harjoittelijaparin  ryhmäytymiseen

9. Positiivinen ohjaus voimaannuuttaa- mutta  ylipositiivinen ei yhtä paljon.

10. On hienoa, että opiskelijoilla on mahdollisuus valita etäopetus. Arvotetaan sitä.

Opetusharjoittelu Uudessa Normaalissa

TÄNÄÄN on kuulema epäonnistumisen päivä. Minulle se oli viikonvaiheessa. 

Avasin facebookissa SOKF:ssa parviälykeskustelun tosi haastavasta teemasta. Kuinka järjestää maisteriharjoittelu niin hyvin kuin mahdollista tilanteessa, joka on oikeasti  Mission Impossible? 

Tilanteessa, jossa  eri  syistä, joita kaikkia ei voi täällä avata, ei voida käyttää lähiopetusta, mutta ei myöskään etäopetusta. Uusi normaali pakottaa keksimään luovasti  korvaavia  tapoja. Opiskelijoilla on oikeus valmistua.

TOISIN kuin usein aikaisemmin parviälykeskustelu tällä kertaa hieman epäonnistui. Minä ja ikävä kyllä myös  yliopistoni saimme aikalailla turpiin. Miten ihmeessä voimme etsiä kolmatta vaihtoehtoa?  Kyllä me muut yliopistot.... 

Onnistuin siis kunnolla paskomaan oman pesäni ja pahoittamaan monen kollegani mielen. Kurjaa, sillä se ei todellakaan ollut tarkoitus.

TARKOITUS oli tosi vaikeassa tilanteessa löytää ideoita, joita noudattamalla  harjoittelusta, jossa ei voida  käyttää lähi- eikä etäopetuksen keinoja, voitaisiin kuitenkin saada maksimaalinen hyöty.

PARVIÄLY tuotti  ilokseni oikein hienoja tehtäväideoita:

• Casetapausten analyysia. Kuvaaan ongelmatilanne, joka pitää ratkaista,
• Eheyttävän kokonaisuuden suunnitelma nimetylle luokka-asteelle koulun opsin pohjalta formatiivisine ja summatiivisen arviointeineen
• Eläytymismenetelmällä toteutettava fiktiivinen opetustuokio,
• Oman viikko-, päivä-, ja opetustuokiostruktuurin suunnittelutehtävä,
• Omat ajatukset luokan pelisäännöistä
• Opetuspaketin suunnittelu opetuntunti.fi- sivuston avulla,
• Oppitunnin yksityiskohtainen suunnitelma,
• Oppituntien observointia läppärin avulla,
• Sosiometrinen mittaus luokan ystävyys- ja valta-asetelmista.
• Suunnitelma oman luokan ensimmäiseksi vanhempainillaksi
• Päivänavaus-videota,
• Videoihin - itsetehtyihin ja valmiisiin perustuva jakso esim. historiassa, johon liittyisi katselutehtäviä, itsenäisesti tehtäviä välitehtäviä ja loppukoe.

HELSINGIN yliopistolla on jo viime keväänä nähty valtavasti vaivaa niiden harvojen opiskelijoiden opiskeluoikeuden turvaamiseksi, joille sopii vain  tämänkaltainen uuden normaalin opetusharjoittelu. Jo viime keväänä ohjelma oli huikea- ja se sai myös opiskelijoilta hienoa palautetta.  Uuden normaalin opetusharjoitteluun kuului mm.:

• Yhteinen tapaaminen Zoomissa:  orientaatio ja  alustus opetuksen suunnittelusta,
• Henkilökohtainen kehittymissuunnitelman tekeminen, johon sisältyi käyttöteoria,
• Koulun opetussuunnitelmaan tutustuminen,
• Haastattelu oppilashuollon edustajan kanssa ja  sen reflektointi,
• 4 viikon kokonaissuunnitelman laadinta  opetuksesta; Opetusta oli 20h/vko etäopetuksen näkökulmasta. Siinä tuli ollaopetettavien aineiden tavoitteet (miksi?), sisällöt (mitä?) ja merkintä niistä tunneista, joille opetusvideo- ks. alla-  tehdään. Arviointi – mitä arvioidaan ja miten. Harjoittelun aikana suunnitellaan kaksi summatiivista arviointia vastauksineen.
• Jokaisesta 20:sta päivästä päiväkohtainen suunnitelma.  Päiväkohtaisessa suunnitelmassa (opetuspäivän pituus noin 4 h) tuli olla kuvaus siitä, miten etäopetuspäivä alkaa (esim. läksyjen tarkistus, miten oppilaat informoidaan tulevan päivän tehtävistä, miten opetusta eriytetään ja kenen kanssa opettaja on yhteydessä yhteisten oppituokioiden jälkeen),
• Perehtyminen sovitun koulun yleisiin ja sovitun luokka-asteen ainekohtaisiin suunnitelmiin, 
• Tuntisuunnitelmat, joihin sisältyy kaksi noin 5 min pituista video- opetustuokiota/päivä,
• Kuvaus siitä, miten etäopetuspäivä loppuu (esim. läksyjen antaminen, yhteys huoltajaan). Milloin oppilaat työskentelevätopettajajohtoisesti milloin ryhmissä sovitulla alustalla ja milloin itsenäisesti?  Miten huolehditaan jokaisen oppilaan hyvinvoinnista?Miten informoidaan koteja?Millaista formatiivista arviointia käytetään? Mitä ja miten laaja-alaisia osaamisen alueita harjoitellaan? Miten yksittäisiä oppilaita tuetaan heidän oppimisessaan, esimerkiksi erityistä tukea vaativien oppilaiden ohjauksesta?
• Keskustelua omasta opettajuudesta. Tätä varten luetaan kaksi artikkelia 

Olen  ylpeä, että saan olla mukana tässä. Ja pahoillani vilpittömästi ja ehkä naivina avaamani keskustelun aiheuttamasta  mielipahasta. 

Maisteriharjoittelu on lähiopetuksena ihan toinen juttu.

MAISTERIHARJOITTELUN - os. päättöharjoittelun - tämän lukuvuoden neljäs viikko on Helsingin yliopistossa alkanut.  Ensi viikko on sitten viimeinen. Lokakuussa alkaa  jo seuraava  harjoitteluperiodi.

Seuraan seuravilla viikoilla mahdollisimman montaa paria+trioa  ulko-opetuksessa. Anti on ihan toinen kuin teamsissa jne. Tänään nautin kahdesta  hienosta 90-minuutin tuokiosta, toisesta kuvataiteessa, toisesta liikunnassa. Molemmat matkat vetelin Vespalla. Molemmat tuokio raittaissa ilmassa. Mutta Hrrrr. Pitkät kalsarit?

Oli  hienoa päästä seuraaman live-opetusta. Elävää vuorovaikutusta. Ihan toisen tason eleitä, ilmeitä...Intuitiota.

UPEASTI  tuokiot menivät. Jatkoin viikko sitten kokeilemaani  ideaa ohjauksessa. Kuvasin tuokiota tunnista ja tein niistä pienen clipsit, jotka  lähetin harjoittelijoille ja ohjaajille vesivärjäyssuodattimen kautta. Näin kunnioitan oppilaisen intimiteettisuojaa sekä heidän oikeuttaan taidetuotoksiiinsa.

Nauhoitin lisäksi  observoinnin aikana vuosia vanhalle sanelukoneelle tunnelmakuvia. Kun niitä sanoittaa, ne jäävät myös mieleen. 

NYT kun näiden harjoittelua ohjaavien luokanopettajien kanssa on saatu tekniikka kuntoon, olisi äärimmäisen tärkeää, että he jatkaisivat. 

Kuin silloin ennen..

OUTO olo. Olen junassa matkalla kohti Kokkolaa. Keikkavaatteet päällä. Minulla nimittäin on oikea lähiopetuskeikka huomenna.                                                                    Siitä on totisesti aikaa. Edellinen matkakeikka taisi olla marraskuussa.  Ja maaliskuusta alkaen sitä on saanut olla kotona about aamusta iltaan.

HUOMENNA tiistaina Kokkola viettää 400-vuotisjuhliaan. Kokkolan vastaremontoidussa kaupungintalossa alkaa aamulla juhlaseminaari teemalla:  

" Lapsiystävällinen kasvu ja kasvatus". 

Minulle on annettu hieno tehtävä luennoida lapsikeskeisestä opetuksesta ennen ja nyt. Diat ovat nyt ns. valmiit. Aikaa minull on 30 minuuttia ja dioja tässä vaiheessa sopivasti 105. Heh. ja Huh.

Ks. lisää 

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2020/08/lapsiystavallinen-kasvu-ja-kasvatus-19.html

Tilaisuuden juonija Peter Johnson on kutsunut alustajat tänä iltana iltapalalle. Kuin silloin ennen

MUTTA eivät ouotoudet tähän pääty. Viikonloppuna tuli meili, jonka mukaan Helsinki on muuttanut ohjeistustaan opetusharjoitteluun:

• Opetusharjoittelu voidaan suorittaa Helsingin kaupungin kenttäkouluissa lähiopetuksena.
• eli maisteriharjoittelu voidaan näin haluttaessa suorittaa Helsingin kaupungin kenttäkoulujen luokissa lähiopetuksena. Kuitenkin tälle harjoittelulle suunniteltu etäharjoittelumalli on myös mahdollinen.
• Viikin normaalikoulussa ja Helsingin normaalilyseossa harjoittelu suoritetaan etäharjoitteluna.
• Ja niin myös Kauniaisissa.

Minulla on  kaksi harjoitteleva paria Snellmanin koulussa, ja sain aamulla viestin, että toinen pareista käyttää rohkeasti mahdollisuutta siirtyä suorittamaan harjoittelu lähiopetuksena. He uskovat hyötyvänsä siitä enemmän. Toinen pari jatkaa etänä. 

Kun harjoittelu suoritetaan etänä, harjoittelijat pitävät opetusta yhteensä 80 tuntia. Kun etänä, tuokioita on 25- 30. 

Didaktikkona jakaudun siis kahtia lähi- ja etädidaktikoksi. Mutta pakko sanoa, että lähiopetuksen toteutettu opetusharjoittelu tuntuu nyt ihanaa nostalgiaa. Ihan kuin palaisi vanhaan normaaliin.

Kuin silloin ennen...

Maisteriharjoittelun ohjauksen suunnittelua

 

Päivitetty 27.elokuuta - muutokset väritetty

Tiistaina  alkoi Helsingin yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden tämän syksyn ensimmäinen maisteriharjoittelu seminaaripäivällä. Seuraavan viikon he etäseuraavat  koulun,  luokan ja opettajan  toimintaa  tai  tapaavat luokan turvavälit huomioonottaen  ulkona. Koulun  tiloihin ei saa mennä.

ITSE neljän viikon opetusharjoittelusta tulee mielenkiintoinen. Harjoitteluluokan opettaja ja oppilaat ovat koulussa  ja harjoittelijat etäopettavat. Viime kevään viimeinen maisterharjoitelu toteutettiin etäopetuksena, mutta silloin myös opettaja etäopetti ja oppilaat kävivät koulua kotoa käsin. Vastuu neljän viikon opetuksesta oli opiskelijoilla ja kaikilla oppilailla oli pöydällä oma kone. Nyt sitä konetta ei aina ole.

Harjoittelu on etäharjoittelua sillä poikkeuksella, että ulko-opetus esim. kävellen toteutettava retki on mahdollinen turvaohjeita noudattaen. 

Helsingin yliopiston ohjeiden mukaan etäopetus tapahtuu koko ajan yhteisopetuksena. Nyt vahvuudet käyttöön. Pari pitää neljän opetusviikon aikana 25 - 30 oppituntia, joissa on yksi tai ueampi ns. live-opetustuokio. Oppilaat seuraavat tuokioita valkokankaalta. Tuokion jälkeen luokanopettaja huolehtii, että  oppilaiden ääni kuuluu ja harjoittelijat voivat seurata oppilaiden työskentelyä esim. läppärin avulla.

Harjoittelijat suunnittelevat ja pitävät siis  keskimäärin 6- 8 tuntia viikossa. Ne voivat olla  esim. koko ryhmän  opetusta, pienryhmän opetusta kuten jakotunteja, oppilaan yksilöllistä ohjausta  esim. tukiopetusta. Asia sovitaan tarkemmin ohjaavan luokanopettajan kanssa. Lopputunnit päivästä pitää oma opettaja. Opiskelijat etäseuraavat mahdollisuuksien mukaan luokkaa ja  tekevät opettajan antamia muita tehtäviä, korjaava pitämiään kokeita  jne. Tehtävänä on  mm. haastatella kahta henkilökuntaan tai sidosryhmiin kuuluvaa. Aikaa käyteään myös tavallista enemmän suunnitelmista keskusteluun ja  pidettyjen tuokioiden reflektioon.

Jos tekninen ratkaisu löytyy- esim. striimaus- niin opiskelijat saavat pätevän opettajan opetuksesta erinomaista mallia lähiopetukseen. Nykyään koulutukseen mahtuu kovin vähän - minusta jopa liian vähän -"mestariopettajien" opetuksen seurantaa ja reflektiota. 

ITSE saan  ohjata yhteensä yhdeksää opiskelijaa kolmessa tutussa koulussa: Kauniaisten Mäntymäellä, sekä Helsingin Snellmanissa ja Viikissä.  Snellmanissa on kaksi luokkaa, muissa yksi.  Viikin luokassa on kolmen harjoittelijan trio ja kaksi opettajaa.  Luokkien opettajat ovat kokeneita koulutettuja  ohjaajia, ja myös minulle tuttuja.

KOKOSIN itselleni To Do- maisteriharjoittelu-listan ensimmäisen aihion helpottamaan didaktisen  ohjauksen suunnittelua - ks. yllä.

Vielä on kuitenkin paljon mietittävää. Itse didaktikon ohjausresurssi on sanotaanko tiukahko: kolme tuntia/harjoittelija, siis yhteensä 27 tuntia.  Millainen etäohjaus palvelisi harjoittelijoita parhaiten? Positiivista se, että omaa aikaa säästyy kivasti, kun ei tarvitse matkustaa.

ENSIMMÄINEN tunnin sessio on tänään zoomilla. Siihen on kutsuttu kaikki  yhdeksän harjoittelija ja heidän luokanopettajansa/luokanlehtorinsa.

Opiskelijoiden on vielä tavattava erikseen ohjaaja opettaja saadakseen mm. oppimateriaalit käyttönsä. Sitten valmistautumaan harjoitteluun.

• Suunnitteluviikon aikana otetaan mm. laitteet ja ohjelmat haluun. Kirjoitetaan oma kehittymissuunnitelma. Laaditaan ensimmäisen harjoitteluviikon viikkosuunnitelma ja tuokiosuunntelmat sekä vähintään yhdestä aineesta jaksosuunnitelma - itse pidettyjen tuokioiden osalta. Perehdytään oppilaisiin,  jotka tarvitsevat opetuksessa tukea.
• Viikoilla 2- 4 pidetään tuokiot ja suunnitellaan seuraavan viikon ohjelma ja kerätään aineistoa lopetuspäivänä pidettävän 10 minuuttia kestävään esitykseen,
• Lopuksi laaditaan raportti harjoittelusta oman kehittymissuunnitelman pohjalta sekä päivitetään oma  opetuksen käyttöteoria.
• Harjoittelu päättyy 27. lokakuuta klo 10- 17.30 Teamsilla pidettävään lopetuspäivään

Lukuvuoden 2020-21 ensimmäinen maisteriharjoittelu

LUOKANOPETTAJIEN koulutuksessa maisteriharjoittelu on todella tärkeä. Viime lukuvuoden  neljännen periodin harjoittelun koronavirus onnistui mullistamaan, ja niinpä vain pieni joukko osallistui siihen joko etäopetuksena tai "fiktiivisessä"  muodossa. Etänä sen suoritti kahdeksan  valmistuvaa opiskelijaa, ja minä sain ohjata heistä neljää.

Tämän lukuvuoden I periodin opetusharjoittelu joudutaan toteuttamaan vieläkin hankalammalla konseptilla. 

Opetus pk-seudun kouluissa on aloitettu lähiopetuksena, mutta Helsingin yliopistolla on  tehty turvallisuussyistä päätös, että  ainakin tässä periodissa harjoittelu tulee toteuttaa etänä. 

Päätöksen taustalla ovat viranomaisten ohjeistukset, joiden mukaan kouluissa tapahtuvien aikuis-kontaktien määrä tulee pitää mahdollisimman pienenä. Lisäksi mm. Helsingin kaupungin ja  yliopiston omien harjoittelukoulujen  linjausten mukaisesi koulun ulkopuolisia tahoja ei päästetä  koulupäivän aikana koulun tiloihin. Ongelmaa ei helpota sekään, että Opettajien ammattijärjestön - OAJ- ihan ok- kanta on, että opettaja ei anna yhtä aikaa lähi-ja etäopetusta, näin olen ymmärtänyt. 

ALKUPERÄISTEN suunnitelmien mukaan tämä 10 opintopisteen harjoittelu olisi alkanut huomenna ns. etänä pidettävällä avauspäivällä. Noin neljän tunnin kestoisen session ohjelmaan kuuluu teematyöpajoja sekä harjoitteluun johdattavat Viikin normaalikoulun harjoittelukoordinaattorin  sekä luokanopettajan opintosuunnan harjoitteluvastaavien luennot. 

Itse harjoittelun on määrä alkaa 31. elokuuta viikon mittaisella opetuksen seurantajaksolla.

NYT avauspäivä on siirretty ensi viikon tiistaille 25.8. Näin saadaan lisäaikaa järjestelyille ja harjoiteluohjeiden päivittämiselle. Tosi moni asia on varmasti vielä auki. Luulen, että ainakin nämä:

• Löydetäänkö riittävästi kouluja ja koulutettuja ohjaajia, jotka ottavat tässä tilanteessa harjoittelijoita?
• Kuinka opiskelijat voivat seurata/ ottaa vastuun luokan lähiopetuksesta etänä? Voisiko luokkaa striimata? Edellyttää kameraa.
• Vaikka itse  harjoittelun rakenne pidettäisiin entisellään: Ensimmäinen viikko seuraillaan, ja seuraavat neljä opetetaan, niin miten harjoittelijat opettavat 20 tuntia viikossa etänä? 
• Mitkä työtavat toimivat parhaiten tai ylipäätään tilanteessa, jossa luokanopettaja ja oppilaat ovat fyysisesti paikalla ja harjoittelijat harjoittelevat kotoa käsin? Ehkä harjoittelijoiden tekemät opetusvideot? Jääkö luokan johtaminen kuitenkin luokanopettajan vastuulle? 
• Jos luokalla on oppilaita, jotka eri syistä eivät tule kouluun, voisiko etäharjoittelun toteuttaa tällaisten oppilaitten "yksityisopetuksena"?
• Onko koulujen laitekanta sellainen,  että  harjoitteluluokat voivat "omia" koulun laitteet neljäksi viikoksi?
• Tämä osa suunnitelmaa varmaankin onnistuu:  Opiskelijat laativat  jakso-, viikko- ja oppituntisuunnitelmien lisäksi oman  opettajuuden kehittämissuunnitelman  ja harjoittelun päätteeksi harjoitteluraportin.
• Tarkoitus on, että viikon 35 aikana  opiskelijat tapaavat ohjaavat luokanopettajat/luokanlehtorit ja didaktiikan lehtorit erikseen sovittavina aikoina soveltuvin tavoin. Aikaa jää varsin vähän löytää yhteinen aika ja yhteinen etätekniikka.
• Mikä on didaktiikan lehtorille fiksuin tapa seurata ja ohjata näin toteutettavaa harjoittelua? Kouluille  tuskin pääsee seuraamaan luokan työskentelyä.

NO, onneksi kevään kokemuksia on kirjattu ylös. Ja yliopistoihmisillä on luovuutta.

Maisteri-opetus-harjoittelu vietiin etänä maaliin

HELSINGIN yliopistolla luokanopettajankoulutuksessa lukuvuosi jakautuu neljään osaan. Kussakin voi suorittaa viiden viikon mittaisen, opinnot usein päättävän maisteriharjoittelun.

Tämän lukuvuoden viimeinen harjoittelu vietiin maaliin keskiviikkona 20.5 pidetyssä lopetuspäivässä. Tapasin omat harjoittelijana etänä klo 10, ja varsinainen ohjelma alkoi sekin etänä  teamsilla klo 12 ja päättyi klo 16.30.

Aamupäivän osuudessa kävimme läpi teemoja, joita opiskelijat  tästä poikkeuksellisesti etänä ohjatusta  ja toteutetusta  harjoittelusta  kirjoittamistaan  raporteissa nostiva esiin. Kirjasin itselleni muistiin tällaisia:

• Aikataulu - tuokioiden- kannattaisi laatia niin, että näkee myös parin työtä.
• Esittelyvideoiden teko itsestä lähensi oppilaisiin ja  vanhempiin.
• Formatiivinen arviointi, prosessin etenemisen seuraaminen oli vaikeaa. Arvioitiin  tuotoksia ja muistuteltiin puuttuvista tehtävistä. Vääriin vastauksiin reagoimista oli hyvä harjoitella.
• Hyvä idea oppmisen tukeen: mahdollisuus täydentää matikan koetta.
• Kaikkien  aktivointi ei ollut helppoa.  Joskus jo tavoittaminen oli vaikeaa.  Luokassa voi hiljaistakin pyytää vastaamaan, etänä ei aina onnistu. Nopeat vievät vastausvuorot vielä useammin. Toisaalta esiin nousi eri oppilaita kuin lähiopetuksessa.
• Kuva koulun kokonaisarjesta jäi ehkä ohueksi.
• Live-tapaamiset oppilaiden kanssa  olivat tärkeitä.
• Molemmissa kouluissa vekottimet oli otettu käyttöön ja saatu ne toimimaan. Molemmat harjoitteluluokat olivat etäkoulunkäyntiin sitoutuneita.
• Monipuolisia työtapoja voi käyttää myös etäopetuksessa: draama, itsenäinen työskentely,  kahoot, kirjavinkkausanimaatio, musiikin nauhoittaminen, opettajan esitys, opetuskeskustelu, pienryhmäopetus, projektit, roolileikit, ryhmätyöt, väittelyt... Vapaaehtoinen neuvontatunti ei toiminut. 
• Oppilaantuntemus kertyi hitasti- onneksi ohjaava opettaja auttoi.
• Oppilaat kokivat oman tahtiin etenemisen  hyväksi.
• Oppilaita kannatti osallistaa mukaan suunnitteluun ja arviointiin.
• Palautekysely kannattaa;  oppilailta oli tullu hyvää. Sellainen lähetettiin myös koteihin,
• Saatiinko vertaisten välille autenttista vuorovaikutusta?
• Tehtävien tarkastaminen vei tosi paljon aikaa.
• Tekniikkaa oli käytettävissä, ja ohjelmat otettiin nopeasti haltuun. Verkko ei ollut aina vahva- siksi naamoja ei nähnyt- ja se oli ikävää. Whatsapp-toimi hyvin.
• Uusi tilanne pakottikin kokeilemaan uutta. Sai toimia inspiraation varassa.
• Vuorovaikutus kapeni. Se on vähemmän vastavuoroista. Lähiopetuksessa voi kiertämällä nähdä,  miten kukin etenee tehtävissään. Näkee eleet ja ilmeet  ja keholliset viestit.  Opettaja voi antaa sanatontakin palautetta.
• Yhdessä suunniteltiin ja arvioitiinkin, mutta yhdessä opettamista oli vähän.

Iltapäivän ohjelma

Viikin norssin vastuulla oli sitten  iltapäivän ohjelma. Session veti lehtori Emmi Hatjasalo. Hyvin veti. Ohjelmassa oli kolme osaa: esittäytyminen, opiskelijoiden esitelmät  ja pienen tauon jälkeen ns.  nk. pyöreän pöydän osuus alkaa, jossa  norssien opettajatrio vastasi opiskelijoiden etukäteen ja spontaanista lähettämiin kysymyksiin.

Kaikki tähän harjoitteluun halunneet/päässeet 14 opiskelijat olivat paikalla.  Kahdeksan heistä suoritti etäharjoittelun "elävillä" oppilailla, ja kuusi  ilman kontakia oppilaisiin. Hiedän harjoittelunsa fokusoitui opetuksen suunnitteluun ja opetusvideoiden tekoon.

Etäopetusta "oikeasti" antaneiden kokemuksista

Etäopetusta annettiin kolmessa koulussa:  Haagassa, Mäntymäellä ja Snellussa. Näissä harjoitelleiden opiskelijoiden kokemuksista kirjasin ylös seuraavia ajatuksia:

• Etäopetus saatiin sujumaan, ja siihen saatiin arvokkaita kokemuksia, joita voidaan tarvita jatkossa.
• Etäopetuksessa ei kuitenkaan pystytä yhtä laadukkaaseen opetukseen kuin oikeassa lähiopetuksessa. Toivottavasti etäopetus ei korvaa lähiopetusta kokonaan, 
• Hieno laite oli iPevovisalizer- muistutti dataprojektoria.  Yhtä aikaa näkyi esim. oppikirja ja oma naama.
• Kaikilta vastuunotto ei sujunut yhtä hyvin,
• Kontaktointitavat olivat moninaiset. Joissain luokissa livetapaamisia mm. aamuvieteinä' oli useita päivittäin, joissan kerta-pari viikossa. Tätä jäätiin pohtimaan.
• Lisää monipuolisia työtapoja; taideteokset,
• Tehtäviä annettiin eri tavoin; viikkourakat, puolen viikon urakat, päivätehtävät,  pidemmän ajanjakson projktit. Tehtävien annon rytmitystä kannatta miettiä.

Kirjallisesti ja videoilla harjoittelun suorittaneiden kokemuksista.

Kaikkiaan kuusi harjoittelijaa siis "kuvitteli" opettavansa. Tästä mallista kirjasin ylös seuraavia ajatuksia:

• Opiskelijoille avautui paljon aikaisempaa syvemmin, miten tärkeää suunnittelu on, ja he saivat siihen ohjaajaltaan upeaa tukea. 
• Tällä ryhmällä ohjaus ja yhteistyö oli korostuneen vahvaa.
• Videoiden teko auttoi panostamaan opetuspuheen ja ohjeiden annon selkeyteen.

Pyöreän pöydän antia

Norssien lehtorit kertoivat myös omista etäopetuskokemuksistaan; he olivat löytäneet  paljon innostavaa sellaista, jota voisivat ottaa käyttöön myös lähiopetuksessa.

Opiskelijoilla oli paljon kysyttävää koulun arjesta ja he saivat hyviä vastauksia mm. näihin kysymyksiin?

• Keneltä saa apua, jos tarvitsee?
• Kuinka kouluilla perehdytetään uusia opettajia?
• Miten pitkä opettajan työpäivä on? Pitääkö olla aina tavattavissa?
• Mitä kaikkia muita tehtäviä opettajalle kuuluu?
• Mitä pitäisi tehdä ensimmäisessä vanhempainillassa?

Se oli sitten siinä

NÄILLE 14:lle opiskelijalle maisteriharjoittelu oli viimeinen osasuoritus, joka puuttui tutkinnosta. Kunhan Viikki kuittaa sinne määrätyt tehtävät ok:ksi, saan kirjoittaa suoritusmerkinnät omille neljälleni.

Kirjasin itselleni muutaman ajatuksen etäohjauksesta nyt  kun asia ovat vielä mielessä:

• Avauspäivän didaktikon session ohjelma on pakko suunnitella syvemmin; lähiopetuksessa se voi olla nopea tutustuminen ja pelisääntöjen avaaminen
• Kovin erilaiset vekottimet. Joka luokalla oli hieman eri ohjelmat. Lopulta löytyi ratkaisu, jolla pääsi myös seuraamaan itse toimintaa. Voisi olla fiksua, että jatkossa käytettäisiin yliopiston hallinnoimia ohjelmia, jolloin didaktikko pääsee helpommin seuraamaan livesessioita.
• Ohjausta voisi helpottaa realiaikainen oppimispäiväkirja esim. googledrivessa
• Opetusvideoiden tekoon kannattaa suositella.  Samoin yhdessä opettamiseen.
• Orientaatioviikon ohjelma täytyisi suunnitella uusiksi.
• Tavoiteasetantaan laittaisin enemmän huomiota. 
• Yhteinen zoom-sessio koko tiimille. Pidin kerran viikossa about tunnin mittaisen reflektio-session, jossa olivat paikalla kaikki neljä harjoittelijaa ja olemmat ohjaavat opettajat. Kun kokemuksia etäopetuksesta ei juuri ollut, näin saimme  vinkkejä toinen toisiltamme.

HYVÄ, mutta vähän haikeakin mieli.

Maisteriharjoittelu aĺa Korona

HELSINGIN yliopisto päätti purkaa päätöksensä keskeyttää opiskeluun kuuluvat harjoittelut niiden opiskelijoiden osalta, joilla harjoittelu on viimeinen suoritus, joka tutkinnosta  puuttuu. Tällaisia luokanopettaja-opiskelijoita oli  parikymmentä. Heistä kuusi suorittaa maisteriharjoittelun etäopettajina. Lopuille on räätälöity eäopetusta korvaava suoritustapa.

MINÄ sain ohjattavaksi noista kuudesta neljä: kaksi paria, toisen Mäntymäen koululta toisen Snellmanin ala-asteelta.

Heidän viiden viikon harjoittelunsa jatkuu huomenna tiistaina.  Käytännössä seuraan etänä kunkin parin opetusta ja käyn niistä keskusteluja heidän kanssaan kuuden tunnin verran.

ENSIMMÄINEN viikko on  orientaatioviikko, jolloin he seuraavat ohjaavan opettajan etäopetusta ja laativat hänen valvonnassaan neljän varsinaisen opetusviikon suunnitelmia.  Tämän viikon aikana tehdään myös henkilökohtainen oman opettajuuden kehittymissuunnitelma, ensimmäiset jaksosuunnitelmat ja viikkosuunnitelmat sekä  tuntisuunnitelmia (kirjallisina ainakin niille tunneille, joita didaktiikan yliopistonlehtorit tulevat seuraamaan).

ETÄOPETUKSEEN siirtymisen vuoksi maisteriharjoittelua on muutettu. Työmäärä on edelleen 116 tuntia. Opetusta on  edelleen  20t/viikossa. Päivässä opetustuokioita on kuienkin korkeintaan kaksi. Muu aika tehdään muita etäopettajalle kuuluvia töitä. Ohjeissa lukee:  

• kun toinen opettaa yksin, toinen auttaa suunnittelussa, materiaalin valmistuksessa ja mahdollisesti toteutuksessa (Teams mahdollistaa esim. pienryhmäohjauksen, johon toinen parista voi osallistua), 
• käydään kaksi erillistä keskustelua valitun  yhteistyötahon tai kouluyhteisöön kuuluvan henkilön kanssa (esim. rehtori, erityisopettaja, kuraattori, psykologi,  huoltajat)
• yhteisopetusviikot on poistettu, mutta myös yhdessä saa opettaa.

VANHAAN tapaan

• luetaan artikkeleita ja koulun opetussuunnitelma,
• laaditaan 10 minuutin esitys parhaista etäopetusmenetelmistä tai muusta teemasta  lopetuspäivään Siltavuorenpenkereellä, joka toteutetaan Zoomla.
• harjoittelun ohjaajina toimivat kenttäkoulujen ohjaavat opettajat ja didaktiikan yliopistonlehtorit.
• ohjaavan opettajan sairastuessa opiskelija voi olla luokassa sijaisena yhden päivän ajan. Harjoittelu jatkuu silloin normaalisti. Mikäli poissaolo kestää useamman päivän eikä koulu pysty järjestämään luokkaan toista harjoittelua ohjaavaa luokanopettajaa, tulee opiskelijoiden tehdä opettajan poissaolopäivät myöhemmin. Korvauspäivästä sopivat opettaja, harjoittelijat ja didaktikko yhdessä.
• mikäli opiskelija sairastuu kesken harjoittelun, tulee hänen suorittaa puuttuvat päivät myöhemmin. Mikäli sairaus kestää pitkään eikä luokanopettajalla ole mahdollisuutta joustaa harjoittelupäivissä, tulee asiasta ilmoittaa mahdollisimman pian sekä ohjaavalle didaktiikan yliopistonlehtorille että harjoittelun koordinaattorille.

Harjoittelusta laaditaan raportti, jossa  pohditaan ja analysoidaan omaa opetusta, opettajuutta ja koulutyötä suhteessa opetussuunnitelmaan, omiin harjoittelutavoitteisiin ja kirjallisuuteen. Siinä myös reflektoidaan formatiivista arviointia ja omaa toimintaa koulun arjessa. Raportit palautetaan Moodleen.

HARJOITTELU päättyy lopetuspäivään 20.5. Silloin käydään loppukeskustelu didaktiikan yliopistolehtorin kanssa - 2 t-  Zoomilla. Loppukeskustelussa nostetaan esille harjoittelun aikana ja harjoitteluraportissa esille tulleita

Educassa oli kaikki. Taas kerran

 Rakas  päiväkirja!  

HIENO (työ)viikko huipentui tänään osallistumiseen Suomen suurimpaan opetusalan messuun: Educaan. Siellä olivat kaikki. Taas (monennenko?) kerran.

Mutta käydäänpä viikko alusta alkaen.

Maanantaina

seurasin maisteriharjoittelijoiden opetusta Oulunkylän ala-asteen koululla. Siellä  kuudesluokkalaise saatiin syöksymään  innolla historian salaisuuksiin.

Sitten pikkatolla yliopistolle tutkimusryhmän kokoukseen. Kuulun ryhmään, joka on tutkinut ensimmäisiä maisteriluokanopettajiksi valmistuneita ja yritämme kuvata heidän polkujaan opettajankoulutukseen sekä myöhemmin.

Jälkiruuaksi näytin heille ensimmäisen "johdatusta didaktiikkaan" clipsin. Vitsi, että kuinka hauskaa oli edioida kolmen huippasiantuntijan Riitta Jyrhämän, Pertti Kansasen ja Kari Uusikylän ajatuksista didaktiikasta noin 5 minuutin clipsiksi. Itseni roolitin juontajaksi. Yhteensä olen luvannut tehdä niitä 7-8 kpl. Deadline ensi viikolla.

Illansuussa oli vielä demarien valuustoryhmän kokous. Meillä oli vieraana mm. kulttuurijohtaja Tommila. Hieno kulttuurityötä Espoossa tehdään. Sitten käytiin ensi viikon valtuustonkokouksen asialistaa Liisa Kivekkään johdolla.

Tiistaina
oli herätys aikaisin. Ruuhkaa uhmaten ajoin Taivallahteen, ja seurasin siellä kahden harjoittelijaparin opetusta. Täälläkin oli ilo antaa  positiivista palautetta: tokaluokkalaiset tekivät kaksin käsin töitä ja ilmapiiri oli lämmin ja huomioiva.

Iltapäivällä sain esitellä  turkkilaisen Utopia-koulun rehtorille Lemanille suomalaista opettajankoulutusta. Ideoimme myös Turkkiin sopivaa etäkoulutusmallia opettajille yhdessä Jukka Somerharjun kanssa, joka isännöin Lemanin vierailua.

Keskiviikkona
sain taas toimia kokeneen rehtorin mentorina. Meillä  on diili noin kymmenestä sessiosta, jossa edetään mentor-aktor-toiminnan luonteen mukaisesti aktorin kysymysten tahdissa. Mentor ei anna vastauksia vaan haastaa aktoria tekemään itse valintoja.  Kiitos vaan Espoon kaupunki 2000-luvulla  Mikko Salosen johdolla annetusta  mentor-koulutuksesta.  Aika moista joukkoa rexejä on saanut niillä lihaksilla tsempata.

Illalla oli opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan kokous. Päästin tällä kertaa paikalle oman varani Maria Outisen. Lista oli ennätyslyhyt, asiat mukavia, ja niinpä saatoin hyvillä mielin itse mennä oman demariosastoni johtokunnan kokoukseen ja antaa Outin saada kokemusta lautakuntatyöstä.

Torstaina
taas kohti Taivallahtea. Toisen harjoitteluluokan luokanopettaja ja harjoittelijat olivat niin ystävällisiä, että sain viedä Lemanin ja Jukan seuraamaan helsinkiläistä opetusharjoittelua ja sen ohjausta. Äidinkielen tunti oli mitä mainioin; toiminnallinen, liikkuva ja lämmin.

Sen jälkeen sitten Sitavuorenpenkereelle, missä minulla oli kaksi ryhmäistuntoa teemasta "Opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi II".  Tuokioiden konkreettina aiheena oli opsin uusittava 6. luku, Opiskelijat olivat lukeneet arvioitavana olleen luonnoksen ja laatineet siitä kommentaarit. Minä olin poiminut niistä aakkosjärjestykseen heidän huolenkohteensa, ja niistä keskusteltiin Berthald Oton- metodin tapaan.

Perjantai...
on siis tänään. Ajoin klo 10. 30:ksi Pasilaan Educaan. Kuinkahan monennen kerran? Ja kuinkahan monta kertaa minut on määrätty pitämää  jokin sessio. Viime vuonna esittelimme Saku Tuomisen kanssa Koulukirjaa. Sitä ennen yhteistoiminnallista oppimista yhdessä Pasi Sahlbergin ja Peter Johnssonin kanssa.  Joskus olen ollut haastattelijana. Joskus paneelin vetäjänä. Joskus paneelin jäsenenä. Joskus muuten vaan luennoitsijana. Nyt sai olla  ihan vain osallistujana.

Talo oli täynnä tuttuja. Moni sanookin, että juuri tuttujen tapaaminen on the Clue. Kohtaamani ihmiset olivat täynnä energiaa ja innostusta. Ja kuinka nostalginen olo tulikaan kun pysähtyi Suomen Luokanopettajien standille.  Mutta hyvissä käsissä ry. on.


Tietysti oli ihanaa kuulla, että blogistani ja jakamistani aforismeista oli ollut iloa. Jollain standilla pyydettiin kirjoittamaan artikkeli yhdistyksen lehteen. Joillain pyydettiin puffaamaan heitä.

 ihan kaikille!!!

Mitä opin? Kävin kuuntelemassa tasan yhden luennon; Kari Uusikylä esitteli tuoreinta teostaan oppilaiden lahjakkuudesta. Yle kirjoitti siitä hienosti:

"Suojelkaa lapsianne suoritushelvetistä, joka Suomesta on tulossa.  Emeritusprofessori Kari Uusikylä muistutti Educa-messuilla meitä siitä, miten lasta tulee rakastaa omana arvokkaana itsenään eikä suorittajana... Kilpailu jäytää kaikkien mielenterveyttä."

Mistä innostuin? Mm. Juvanpuiston koulun oppilaskunnan uskomattoman upeasta toiminnasta, jota nuoret esittelivät Espoon kaupungin osastolla. Katsokaapa lisää (laitan linkin kun löydän sen)

2. periodin maisteriharjoittelu on ohjattu

HYVÄ, mutta vähän haikeakin mieli.

Tänään kävin viimeisen kerran kannustamassa, innnostamassa ja ohjaamassa oikeaan kuutta opetusharjoittelijaa kahdessa mainiossa harjoittelukoulussa: Norssissa ja Pihlajamäen ala-asteen koulussa. Molemmissa opiskelijoita oli ohjaamassa tehtävään kunnianhimoisesti suhtautuneet opettajat. Thanks.

Viiden viikon harjoittelun aikana ehdin nähdä useita upeita tunteja: patsasretkiä, draamaa, äidinikieltä ja kirjallisuutta, matematiikkaa, käsityötä,  kuvataidetta, - ja hih- uuden opsin mukanaan alakouluihin tuomaa yhteiskuntaoppia...

Harjoittelijoilla oli monenlaisia vahvuuksia. Kaikilla ämmintä interaktioita ja välittämistä, suurella osaala silmistäkin välittyvää hymyä, taitoa luoda selkeitä rakenteita, aineen- ja luokanhallintaa sekä muutamalla myös rohkeaa uskallusta haastaa vanhaa.  Saamme ensi vuonna upeita  uusia opettajia kouluihin.

Tämä viimeinen harjoitteluviikko oli taas yhteisopetusta, ja kuinka hienosti kolme paria toimikaan yhdessä kuin Batman ja Robin.  Ohjaavilta opettajilta sai kuulla, että hienosti on  viidessä viikossa kasvettu opettajuuteen.

Mutta mutta. Olen kyllä huolissani opetusharjoittelun viikkomääristä. Vielä 1990- luvulla harjoittelua oli neljässä jaksossa yhteensä 17 viikkoa. Nyt kahdessa jaksossa on about 8 viikkoa. 1990-luvulla myös ohjaus oli  selkeästi vahvempaa.. Sitä sai luokanlehtoreiden lisäksi - ja paljon enemmän - yleisdidaktiikan ja ainedidaktiikan lehtoreilta. Nykyään yleisdidaktikko on piipahtaja.  Lisäksi on kokonaan luovuttu ns. ryhmäohjauksista. Money Talks.

Mutta näillä nyt mennään.

TÄMÄ oli  nyt toinen 1varsinainen 10 opintopisteen maisteriharjoittelu. 2 lisäpistettä  aiempaan tarkoittaa, että ennen harjoittelun alkamista   järjestettiin  aikaisemman lyhyen infon sijaan kokonainen pajapäivä ajankohtaisista pedagogisista asioista ja  lisäksi joulukuussa on vielä harjoittelun lopetuspäivä. Tuolloin piskelijat  kohtaavat  didaktikkonsa ja saavat palautetta laatimistaan harjoitteluraporteistaan.  Noissa loppukeskusteluissa nostetaan esille harjoittelun aikana ja harjoitteluraportissa esille tulleita asioita ja laajennetaan keskustelua käyttöteorian kautta. Ohjelmassa on lisäksi teematyöpajat, joissa jokainen  pari pitää napakan alustuksen dioineen/videoineen avauspäivänä valitsemastaan ja harjoittelun aikana työstämästää  teemasta.