Opetusharjoittelu Uudessa Normaalissa

TÄNÄÄN on kuulema epäonnistumisen päivä. Minulle se oli viikonvaiheessa. 

Avasin facebookissa SOKF:ssa parviälykeskustelun tosi haastavasta teemasta. Kuinka järjestää maisteriharjoittelu niin hyvin kuin mahdollista tilanteessa, joka on oikeasti  Mission Impossible? 

Tilanteessa, jossa  eri  syistä, joita kaikkia ei voi täällä avata, ei voida käyttää lähiopetusta, mutta ei myöskään etäopetusta. Uusi normaali pakottaa keksimään luovasti  korvaavia  tapoja. Opiskelijoilla on oikeus valmistua.

TOISIN kuin usein aikaisemmin parviälykeskustelu tällä kertaa hieman epäonnistui. Minä ja ikävä kyllä myös  yliopistoni saimme aikalailla turpiin. Miten ihmeessä voimme etsiä kolmatta vaihtoehtoa?  Kyllä me muut yliopistot.... 

Onnistuin siis kunnolla paskomaan oman pesäni ja pahoittamaan monen kollegani mielen. Kurjaa, sillä se ei todellakaan ollut tarkoitus.

TARKOITUS oli tosi vaikeassa tilanteessa löytää ideoita, joita noudattamalla  harjoittelusta, jossa ei voida  käyttää lähi- eikä etäopetuksen keinoja, voitaisiin kuitenkin saada maksimaalinen hyöty.

PARVIÄLY tuotti  ilokseni oikein hienoja tehtäväideoita:

• Casetapausten analyysia. Kuvaaan ongelmatilanne, joka pitää ratkaista,
• Eheyttävän kokonaisuuden suunnitelma nimetylle luokka-asteelle koulun opsin pohjalta formatiivisine ja summatiivisen arviointeineen
• Eläytymismenetelmällä toteutettava fiktiivinen opetustuokio,
• Oman viikko-, päivä-, ja opetustuokiostruktuurin suunnittelutehtävä,
• Omat ajatukset luokan pelisäännöistä
• Opetuspaketin suunnittelu opetuntunti.fi- sivuston avulla,
• Oppitunnin yksityiskohtainen suunnitelma,
• Oppituntien observointia läppärin avulla,
• Sosiometrinen mittaus luokan ystävyys- ja valta-asetelmista.
• Suunnitelma oman luokan ensimmäiseksi vanhempainillaksi
• Päivänavaus-videota,
• Videoihin - itsetehtyihin ja valmiisiin perustuva jakso esim. historiassa, johon liittyisi katselutehtäviä, itsenäisesti tehtäviä välitehtäviä ja loppukoe.

HELSINGIN yliopistolla on jo viime keväänä nähty valtavasti vaivaa niiden harvojen opiskelijoiden opiskeluoikeuden turvaamiseksi, joille sopii vain  tämänkaltainen uuden normaalin opetusharjoittelu. Jo viime keväänä ohjelma oli huikea- ja se sai myös opiskelijoilta hienoa palautetta.  Uuden normaalin opetusharjoitteluun kuului mm.:

• Yhteinen tapaaminen Zoomissa:  orientaatio ja  alustus opetuksen suunnittelusta,
• Henkilökohtainen kehittymissuunnitelman tekeminen, johon sisältyi käyttöteoria,
• Koulun opetussuunnitelmaan tutustuminen,
• Haastattelu oppilashuollon edustajan kanssa ja  sen reflektointi,
• 4 viikon kokonaissuunnitelman laadinta  opetuksesta; Opetusta oli 20h/vko etäopetuksen näkökulmasta. Siinä tuli ollaopetettavien aineiden tavoitteet (miksi?), sisällöt (mitä?) ja merkintä niistä tunneista, joille opetusvideo- ks. alla-  tehdään. Arviointi – mitä arvioidaan ja miten. Harjoittelun aikana suunnitellaan kaksi summatiivista arviointia vastauksineen.
• Jokaisesta 20:sta päivästä päiväkohtainen suunnitelma.  Päiväkohtaisessa suunnitelmassa (opetuspäivän pituus noin 4 h) tuli olla kuvaus siitä, miten etäopetuspäivä alkaa (esim. läksyjen tarkistus, miten oppilaat informoidaan tulevan päivän tehtävistä, miten opetusta eriytetään ja kenen kanssa opettaja on yhteydessä yhteisten oppituokioiden jälkeen),
• Perehtyminen sovitun koulun yleisiin ja sovitun luokka-asteen ainekohtaisiin suunnitelmiin, 
• Tuntisuunnitelmat, joihin sisältyy kaksi noin 5 min pituista video- opetustuokiota/päivä,
• Kuvaus siitä, miten etäopetuspäivä loppuu (esim. läksyjen antaminen, yhteys huoltajaan). Milloin oppilaat työskentelevätopettajajohtoisesti milloin ryhmissä sovitulla alustalla ja milloin itsenäisesti?  Miten huolehditaan jokaisen oppilaan hyvinvoinnista?Miten informoidaan koteja?Millaista formatiivista arviointia käytetään? Mitä ja miten laaja-alaisia osaamisen alueita harjoitellaan? Miten yksittäisiä oppilaita tuetaan heidän oppimisessaan, esimerkiksi erityistä tukea vaativien oppilaiden ohjauksesta?
• Keskustelua omasta opettajuudesta. Tätä varten luetaan kaksi artikkelia 

Olen  ylpeä, että saan olla mukana tässä. Ja pahoillani vilpittömästi ja ehkä naivina avaamani keskustelun aiheuttamasta  mielipahasta.