Aikuisten lukiokoulutuksen lyhyt kronikka.

Turun Kymnaasi toimi Tuomiokirkon
kehämuurissa olevassa kivirakennuksessa.

AIKUISLUKIO on tänään yleissivistävän aikuiskasvatuksen ja perinteisen nuorten lukiokoulutuksen yhdistelmä, jossa eri sukupolvet voivat kohdata toisensa opiskeluarjen käytännöissä.  

Tehdäänpä katsaus siihen, miten tällaisen koulumuotoon on päädytty.

Kymnaasi 1630- 1871 

Ensimmäinen lukio syntyi suomalaiseen  koulujärjestelmään reformaation jälkeen  Turussa  vuonna 1630.   Kymnaasi oli siitä alkaen  keskeinen väylä akateemisiin opintoihin ja sitä kautta arvostettuihin kirkon ja valtion virkoihin. Maallisen hallinnon virkamiesten koulutus on kuulunut  korkeamman opetuksen tehtäviin Kustaa Vaasan ajoista alkaen.  Lukio oli tarkoitettu säätyläisnuorille. 

Lukio säilyi itsenäisenä koulumuotona vuoden 1872 koulujärjestelmälakiin saakka. 

Vuonna 1871 annetiin keisarillinen julistus ja vuonna 1872 uusi koulujärjestys, joka pyyhkäisi pois kaikki vanhat oppikoulun muodot.  Yläalkeis- ja ala-alkeiskoulu yhdistettiin kahdeksanluokkaiseksi alkeisopistoksi, jonka nimi muuttui pian lyseoksi. Lyseoon kuului myös lukio. Syntyi 1900-luvulle kestänyt oppikoulun perusrakenne: keskikoulu+lukio. 

Kun 1800-luvulla Suomikin syttyi kansansivistysaatteeseen, käynnistyi myös rahvaan valistustyö, ensin lasten osalta ja sitten niiden aikuisen osalta, jotka olivat jääneet vailla koulutusta.

Yksityiset iltakoulut

Aikuisille syntyi 1800-luvulla  erilaisia iltakouluja. 1900-luvun alussa  iltakoulu oli jo vakiinnuttanut ase-mansa niin,  että ensimmäisessä suomenkielisessä tietosanakirjassa oli sille  oma hakusanansa: 

”Iltakoulu on koulu, jossa annetaan opetusta illoin henkilöille, jotka päivisin työnsä takia ovat estetyt koulua käymästä. Iltaopetusta on järjestetty varsinkin kaupungissa eri ammateissa toimivalle nuorisolle osittain yleissivistystä, osittain ammattitaidon kohotusta varten.” (Mantere 1911, 916.) 

Privatistit

Itsenäisen Suomen alkuvaiheessa  oppikouluverkko oli vielä harva ja opiskelijamäärät vähäisiä. Opiskelu oli taloudellisistakin syistä mahdollista vain pienelle vähemmistölle. Osalla  aikuisista oppikoulu jäi myös kesken ja mentiin töihin. Muutaman vuoden kuluttua saattoi kaduttaa. 

Alettiin toimia niin, että opintojaan täydentävä kirjautui oppikouluun yksityisoppilaaksi, privatistiksi. Opiskelu tapahtui opettajien johdolla mutta normaalin koulutyön ulkopuolella. 

Suomalaiseen yhteislyseoon alkoi kirjautua yksityisoppilaaksi  yhtä aikaa useita opintojensa täydentäjiä.  Tällöin tätä yksityistä oppikoulua sivutoimenaan luotsannut kansantaloustieteen professori Yrjö ja hänen puolisonsa  juristi Hilma Jahnsson päättivät kokeilla ilta-aikaan järjestettävää ryhmämuotoista yksityisopetusta vuonna 1923.  

Iltakursseista yksityiseksi  iltalinjaksi

Nämä  iltakurssit olivat merkittävä poiju tiellä kohti aikuislukiota. Ne olivat ryhmämuotoista  privatismia. 

Vuonna 1927 opetusministeriö antoi Yrjö Jahnssonille luvan perustaa Helsingin suomalaiseen yhteislyseoon iltaisin toimivan kuusiluokkaisen rinnakkaislinjan. Iltakursseista syntyi näin Euroopan laskutavasta riippuen ensimmäinen  tai toinen  iltaoppikoulu;  Helsingin Suomalaisen Yhteislyseon iltalinja. Alunperin se oli erikoisjärjestely niille, joilta koulu oli jäänyt syystä tai toisesta kesken. Pian se kuitenkin avasi opintien myös niille, jotka aikanaan eivät olleet syystä tai toisesta edes aloittaneet oppikouluopintoja.   

Uusi koulumuoto mahdollisti opiskelun työn ohessa. Iltalinjan oiminta  rahoitettiin lukukausimaksuilla ja yksityisellä tuella. Vasta 1950-luvulla linjalle myönnettiin ensimmäisen kerran määräaikainen valtionapu ja vuonna 1960 valtionapu vakinaistettiin. 

Opiskelijoiden alaikäraja oli aluksi 15 ja myöhemmin 16 vuotta. Ensimmäisenä varsinaisena toiminta-vuonna  iltalinjalla oli 104 opiskelijaa.  Sota   keskeytti  opintoja, ja  sodan jälkeen suurimpana ruuhkalukuvuonna 1947–1948 oppilasmäärä oli enimmillään 674 oppilasta!

Lisä iltaoppikouluja

Aina 1940-luvulle saakka Helsingin suomalainen yhteiskoulu oli Suomen ainoa iltaoppikoulu/iltalukio. 

Huhtikuussa 1942 valtioneuvoston antoi Helsingin iltayhteiskoulu Oy:lle  luvan perustaa neliluokkaiseen kansakoulun oppimäärään perustuvan iltakeskikoulun. Koulun toiminta alkoi lokakuussa Kallion yhteiskoulun tiloissa. Koulu  toimi muuttaman lukuvuoden. Sitten rahat loppuivat.

1940-luvun lopun sodanjälkeisissä tunnelmissa aikuisten yksityisoppilaiden määrä lisääntyi, minkä seurauksena oppikouluihin alettiin perustaa lisää iltalinjoja.  

Syksyllä 1945 aloitti toimintansa Käpylän yhteiskoulun iltalinja. Lukuvuosi 1949–50 jäi kuitenkin iltalinjan viimeiseksi. Vuonna 1949 oli päättynyt myös Kallion iltakeskikoulun taival.

Vuonna 1947  aloitti toimintansa maan ensimmäinen ruotsinkielinen iltalukio.

Valtion iltaoppikoulu

Em. yksityisten iltaoppikoulujen lakkauttamisiin vaikutti valtionavun puuttuminen ja se, että vuonna 1946 Helsinkiin perustettiin valtion iltaoppikoulu. Se oli edullisempi. Siihen lisättiin lukioaste vuonna 1953. Valtion iltaoppikoulu tunnettiin kansan suussa ”piikakouluna”, koska maalta tulleet kotiapulaiset olivat vahvasti edustettuina opiskelijoiden parissa.  

Ryntäys oppikouluihin

1950-luvulla käynnistyi Suomessa nopea kaupungistuminen. Siihen liittyi elinkeinorakenteen muutos, joka synnytti voimakkaita koulutustarpeita.  Oppikoulussa opiskelevien suhteellinen osuus alkoi rajusti kasvaa. 

Kun vuonna 1921 oppikouluun meni sadasta lapsesta yhdeksän, kolmekymmentä vuotta myöhemmin oppikoululaisia oli jo 25 lasta sadasta. 1960-luvun alussa oppikoulua käyvin lasten suhteellinen osuus nousi 40 prosenttiin ja 70-luvun alussa jo peräti 60 prosenttiin. 

Monissa perheissä taloudelliset syyt estivät kuitenkin edelleen oppikoulun käynnin. Aikuisväestöön kertyi samalla paitsi ns. lahjakkuusreserviä myös koulutushalukkuutta. Ei ihme, että iltakouluverkoston laajeneminen sijoittuu juuri 1960-luvulle. 

Erityisen kuuluisaksi tuli  Touko Voutilaisen Käpylään Helsingin yhtenäiskoulun yhteyteen  vuonna 1962 perustama  iltalinja.  

Vuonna 1956 perustettu Käpylään Helsingin yhtenäiskoulu oli monessa mielessä innova-tiivinen. Sen  ensimmäinen rehtori Touko Voutilainen otti heti käyttöön jaksojärjestelmän, jota hän oli toteuttanut jo edellisessä toimipaikassaan Sysmässä. Yhtenäiskoulu sai oman koulutalon vuonna 1962, jolloin sen yhteyteen perustettiin myös iltalinja. Touko Voutilaisesta tuli myöhemmin molempien koulujen rehtori. Tämä Käpylän iltaoppikoulu sai luvan siirtyä luokattomuuteen vuonna 1970. 

Vuoden 1968 säädökset

Vuonna 1968 annettiin laki ja asetus valtion iltaoppikouluista ja valtionkoulujen iltalinjoista. Siinä todettiin, että varttuneen, etupäässä ansiotyössä käyvän nuorison ja aikuisten oppikoulun oppimäärien suorittamista varten voitiin perustaa suomen- tai ruotsinkielisiä valtion iltaoppikouluja ja liittää valtion oppikouluun iltalinja. Koulumuoto oli kummallekin sukupuolelle yhteinen keskikoulu, lyseo tai lukio. Keskikoulu ja lyseo rakentuivat kansakoulun kuuden luokan pohjalle ja lukio keskikoulun oppimäärälle. Opiskeltavat lukuaineet olivat samat kuin valtion lyseossa. Lukusuunnitelman vahvisti kouluhallitus. ”Mikäli toisin ei säädetä tai määrätä, on iltaoppikoulusta ja iltalinjasta soveltuvin osin voimassa, mitä valtion oppikouluista on säädetty ja määrätty”, laissa todettiin.

Vuoden 1968 asetuksessa iltaoppikoulun ja iltalinjan oppilaan alaikärajaksi säädettiin 16 vuotta. 

Lain  voimaantulohetkellä oli olemassa vain yksi valtion iltaoppikoulu. Säädösten ulkopuolelle jäivät   suurena enemmistönä yksityiset iltaoppikoulut. Niiden asema jäi epävakaaksi.

” Iltaoppikoulu on luonteensa mukaan avoin oppilaitos, jonka tehtävänä on tarjota koulutukseen halukkaille toinen mahdollisuus. Tämän vuoksi toimikunta pitää tärkeänä, että jokaisella pyrkijällä olisi mahdollisuus päästä yrittämään …” – Iltaoppikoulutoimikunta 1971, 21.)

Moni aikuinen suorittikin  "myöhäisheränneenä" keskikoulun ja lukion kursseja. Tämä oli edelleen mahdollista myös yksityisoppilaana. Jokainen oppikoulu oli velvollinen ottamaan yksityisoppilaita 10 % koulun oppilasmäärästä. Opiskelu tapahtui omin neuvoin tai käyttämällä hyväksi esim. kirjeopistojen, kansalais-ja työväenopistojen, kansanopistojen ja kansankorkeakoulujen tentteihin valmentavaa opetusta.  

Peruskoulu-uudistuksen jälkeen

Peruskoulu-uudistuksen myötä oppikoulu lakkasi olemasta. Oppikouluista jäi jäljelle oikeastaan vain lukio. Suurin osa yksityisistä iltakouluista ja -linjoista siirtyi 70-luvulla kunnan omistukseen. Ongelmallisiksi jäivät mm. iltakeskikoulun asema, valtionapujen määräytymisperusteet ja iltaopiskelijan sosiaaliset edut.  Iltaoppikoulun tehtäviä jatkoivat myös muut oppilaitokset, joissa  voitiin suorittaa peruskoulun tai lukion oppimäärä. Mm. kansanopistot.

Kun Helsinki siirtyi peruskoulujärjestelmään vuonna 1977, valtion iltaoppikoulu muutettiin Ressun lukion iltalinjaksi. Helsingin yksityislyseon iltalinjan toiminta  jatkoi Töölön yhteiskoulun aikuislukio.

Iltaoppikouluista iltalukioita  

Vuonna 1983 iltaoppikouluista tuli iltalukioita,  joissa voi suorittaa  lukion oppimäärän. Lain mukaan iltalukio toimi luokattomana tai luokallisena. Luokattoman - siis kurssimuotoisen- iltalukion oppilaiden oikeudesta osallistua ylioppilastutkintoon säädettiin asetuksella. 

Edelleen oli mahdollista käydä lukio myös yksityisoppilaana. Lukio oli velvollinen ottamaan yksityisoppilaita kouluhallituksen ohjeiden mukaan.

Iltalukio oli tarkoitettu työssä käyville tai joka tapauksessa  aikuisille. Kun vuoden 1968 asetuksessa iltaoppikoulun ja iltalinjan oppilaan alaikärajaksi oli säädetty 16 vuotta, nyt alaikärajaksi asetettiin 18 vuotta. Vastedes iltakoulu ei siis voinut toimia alaikäisten vaihtoehtoisena opinpolkuna. Iltalukioissa  oli   mahdollista  suorittaa myös peruskoulun oppimäärää.

Aikuisten perusopetus on yhä olemassa, mutta se on supistunut marginaaliseksi integroitumis-väyläksi. Vuonna 1980 siihen osallistui  5400, vuonna 2000 1400 ja vuonna 2006 enää 850 henkilöä.

Iltalukioista aikuislukioita

Vuoden 1994 aikuislukiolaki muutti iltalukiot aikuislukioiksi ja iltalinjat aikuislinjoiksi. Nimenmuutos oli  vuonna 1983 tehdyn  ikärajan tarkistamisen jälkeen luontevaa. Aikuislukio määriteltiin tutkinto-tavoitteista, yleissivistävää opetusta antavaksi oppilaitokseksi, jossa erityisesti aikuiset henkilöt saavat lukio- ja peruskouluopetusta. 

Maksullisena toimintana saatiin  järjestää myös muuta koulutusta. Aikuislukio voi erikoistua tiettyjen opetussisältöjen tai kohderyhmien opetukseen. Opetus voitiin toteuttaa etäopetuksena tai muita erityisiä opetusmuotoja käyttäen. Perustamisluvan myönsi valtioneuvosto kunnalle tai kuntaryhmälle.

Vuonna 1998 aikuislukiolain tilalle lukiolaki 

Vuonna 1998  Lukiolaki korvasi aikuislukiolain.  Nyt lukio oli lakiteknisesti  sama nuorille ja aikuisille. Samalla saatiin myös  taito- ja taidenaineet aikuislukioihin vapaaehtoisiksi yli 18-vuotiaana opinnot aloittaville. Alle 18-vuotias pääsi aikuislukioon vain erityisestä syystä.

Lain mukaan opetus voitiin toteuttaa etäopetuksena "tai muita erityisiä opetusmuotoja käyttäen".   

Aikuislukioiden kehitys 2000-luvulla

2000- luvulle osui isoja murroksia: koulutustason nousu, väestön ikääntyminen, työelämän haasteiden muutos, maahanmuuttajien määrän lisääntyminen ja mm.  digitalisaatio.

Aikuislukioiden määrä on tällä vuosituhannella vähentynyt, ja niiden  asema on muuttunut monella tavalla.

Varsinaisia itsenäisiä aikuislukioita on nyt noin 20 ja apulaisrehtorin johtamia aikuisilinjoja 14. Koulut ovat pieniä ja opettajat ns.  sekalehtoreita. Aikuislukion opetussuunnitelmaa on käytössä noin 50:ssä oppilaitoksessa, joista osa on mm. kansanopistoja.

Kaikki lukiot ovat eläneet 2000-luvulla kiihtyvän muutoksen aikaa. Ylioppilaskirjoituksien sähköistömisen valmistelu alkoi vuonna 2013. Vuosina 2014 ja 2017 parannettiin arvosanojen vertailtavuutta. Ohjeet siitä, milloin saa käyttää laskinta  ja kuinka monta kertaa yo-kirjoituksen saa uusia on muutettu.  Kirjoitettavien aineiden määrää on muutettu. Syksystä  2016 alkaen yo-kirjoitukset on arvioitu anonyymisti. Uudet opetussuunnitelmat otettiin käyttöön syksyllä 2016 ja pian taas otetaan seuraavat. Uusimmassa lukiossa siirrytään vuonna 2021 kurssimuotoisuudesta opintopisteisiin.

Aikuislukioilta on vaadittu  vielä enemmän muutoksensietoa. 2000-luvun alussa ruvettiin järjestämään useassa aikuislukiossa  tutkintotavoitteista, erityisesti maahanmuuttajille suunnattua perusopetusta. Tätä ennen puutteellinen kielitaito oli johtanut vaikeuksiin, kun  yli 18 vuotiaita ei  otettu peruskouluun. Eiran aikuislukio oli tässä edelläkävijä. Espoo lähti mukaan vuonna 2011.

Vuonna 2016 tehtiin lakimuutos, joka antoi luvan järjestää aikuisille - ennen muuta maahanmuuttaja-aikuisille perusopetusta. Siinä oli kaksi vaihetta:  Alkuvaihe, johon  voi kuulua lukutaitovaihe ja  päättövaihe. Samalla erillinen luku- ja kirjoitustaidon opetus lakkasi. Opiskelu oli kokopäiväistä. Opintoja  henkilökohtaistettiin. Jokaiselle laadittiin  oma HOPS.  Todettu osaaminen tunnustettiin. Ohjelmassa voi olla työelämään tutustumista ja ammatillisia opintoja.

Seuraavana  vuonna 2017  käynnistyi  lukiokoulutukseen valmistava koulumuoto, jossa annettiin tutkinto-tavoitteista erityisesti maahanmuuttajille  suunnattua perusopetusta.  

Lopuksi

Aina iltaoppikoulun alkuajoista lähtien aikuisten yleissivistävä opetus on tarjonnut opiskeluväylän niille, joilla ei ole ollut lapsina tai nuorina mahdollisuutta, kiinnostusta tai kypsyyttä hankkia korkeampaa koulutusta. Se on mahdollistanut työn, perheen ja opiskelun yhdistämisen. 

Aikuislukio on tarjonnut yksilölle oikeuden hankkia opillista  pätevyyttä  silloin, kun tämä opiskelijasta itsestään tuntuu tärkeältä. Aikuislukiot edistävät tasa-arvoa. Ne mahdollistavat opiskelun työn ohella. Ne tuovat koulutusjärjestelmään joustoa ja tehokkuutta. Aikuisten yleissivistävässä opetuksessa etsitään sitkeästi koulutusmahdollisuuksia vaikeissakin tilanteissa.

Mutta aikuislukioilla on monia haasteita:

• Opiskelija-aineksen eri-ikäisyys tuo luokkatilanteisiin jännitteitä, joihin päivälukiossa ei helposti törmää. 
• Tosi asia on, että opiskelijamäärät hiipuvat. On kysytty, kulkeeko aikuislukiotoiminta kohti auringonlaskua? Nyt keskeisenä kohderyhmänä ovat maahanmuuttajanuoret. Esimerkiksi Töölön yhteislyseon aikuislukiossa yli puolet on maahanmuuttajataustaisia. Heillä on valtava taustojen ja opiskeluvalmiuksien kirjo. Ajatus toisesta mahdollisuudesta elää edelleen tässä kohderyhmässä.  
• Onko koko nimeke aikuislukio harhaanjohtava, jos lukiolaiset täälläkin ovat nuoria?  Maahanmuuttajien aikuislukio?
• Puutetta on aikuisille sopivista materiaaleista, tukipalveluista, rahasta, opiskelijaeduista.
• Paljon keskeyttämisiä 
• Peruopetukselle on tarvetta.  Sitä tarvitsee  Suomessa joka vuosi 2500 yli 18- vuotiasta. Heistä 90%  on maahanmuuttajataustaisia.

Aikuislukioiden innovatiivisuus

Aikuislukiot ovat olleet edelläkävijöitä joustavien ja yksilöllisten opiskeluohjelmien luomisessa ja siten elinikäisen oppimisen idean käytäntöön viemisessä. Näitä ovat olleet mm. 

• 1960-luvulta- peridiopetus,
• 1970-luvulta alkaen mm. vankilaopetus ja luokattomuus, 
• 1980-luvulta maahanmuuttajien opetus.
• 1990- luvulta etäopetus, verkko-opetua, monimuoto-opetus. Yhteisiä kurssitarjottimia…verkostoitumista...

Etälukioprojekti 1997-2004 

Etälukioprojektissa oli mukana 70 lukiota, ja loppuvaiheeessa 4000 opiskelijaa. Projektissa oli mahdollista  suorittaa opintoja joustavasti eri puolilla maata. Näin pienetkin lukiot saattoivat tarjota ja ostaa virtuaalisia koulutuspalveluita. Opetuksessa käytettiin myös  radio- ja tv-opiskeluohjelmia.

Etälukiotoiminta vakiintui nopeasti osaksi aikuislukioiden normaalia toimintaa.

Syntyi käsite monimuoto-opiskelu, josta käytetiin myöhemmin termiä verkko-opetus. Etälukio paikkasi merkittävän aukon: perhesyistä johtuvat vaikeudet opiskella.

Projektin pohjalta on syntynyt yhteistyöverkostoja ja yhteinen verkkotarjotin.

Pohjois-Pohjanmaalla toimii  yhä eLukio, johon kuuluu 22 itsenäistä lukiota. eLukio mahdollistaa lukio-opinnot haja-asututusalueilla ja ottaa huomioon työelämän taroeet. tarjoamalla  lukio-opintoja verkossa. Yhä usempi opiskelija on päivälukiolainen, joka täydentää oman lukionsa kurssitarjotinta.

 

Aikuislukion perusidea kiteytyy kuitenkin yhä  toteamukseen uudesta alusta. Ja kaikki  tämän edullisesti.