 |
Soini, T., Pietarinen, J. ja Pyhältö, K. (2016).
Koulun kehittämisen taskukirja. Pieni kirja, suuri ajatus. e-kirja. |
Päivitetty 10.9.2018
10 vuotta suomalaiskouluja kehittäneet tutkijat ovat koonneet taskukirjan kokemuksiaan mm. siitä, miksi kouluja on niin vaikeaa muuttaa. 40-sivuisen kirjan voi ladata ilmaiseksi netistä. Linkki on jutun lopussa. Tässä pieni puffi.
TUTKIJARYHMÄ ei koostu fanaatikoista. Uudistus-vimmaisessa ajassamme he eivät halua saneerata koulua perustuksia myöten - vaan maltilla.
Kehittämisessä sen itsensä vuoksi ei ole heistä järkeä. Kehittäminen on kestävää, kun se on merkityksellistä oppimista kohti jotain parempaa, toimivampaa ja eheämpää.
Koululla on heidän mielestään väliä. Siksi he kirjoittavat koulusta ja opettajista kauniisti ( ja ilman rasittavia lähdeviitteitä :-). He haluavat puhua kaikkien koulun toimijoiden oikeudesta oppimiseen ja hyvinvointiin ja etsiä keinoja siihen, miten se voisi olla mahdollista.
Miksi mitään ei tapahdu, vaikka hirveästi puuhataan ja touhutaan?
Tutkijat ovat huomanneet saman kuin sadat, ehkä tuhannet heitä ennen. Koulua on todella vaikeaa muuttaa. Koulu on tärkeä ja arvokas. Koulu kaikille on ollut vahva kansallinen ja kansainvälinen tahdonilmaus. Koulu yrittää saada kaikki pysymään mukana – edes jotenkin. Monelle koulu voi olla turvasatama. Siksi koulu on vahvojen jännitteiden kenttä ja keskenään ristiriitaisten toiveiden tynnyri. Kaikki pitää muuttaa. Mitään ei saa muuttaa. Kaikki vanha olisi tärkeää opettaa. Mihin saisi uudet mahtumaan? Niinpä koulun oppisisällöt senkun paisuvat.
Koulun kehittämisen perusjännitteet nousevat heidän mukaansa koulun kaksoistehtävästä. Ensinnäkin koulu on sekä oppimisen että hyvinvoinnin edistäjä (Aikaisemmin mm. Pyhältö yhdisti tavoitteet pedagogiseksi hyvinvoinniksi). Ilman riittävää hyvinvointia ei oppiminen onnistu. Toisaalta oppiminen voi tuottaa hyvinvointia ja hyvinvointia edistäviä toiminnan ja ajattelun tapoja voi oppia. Toinen perusjännite on se, että koulun tehtävä on sekä säilyttää että uudistaa yhteiskuntaa ja kulttuuria.
Ei niin, etteikö yritystä kehittää koulua ja opetusta löytyisi. Projekteja tulee ja ja menee. Kouluilla saattaa olla käynnissä yhtä aikaa jopa kymmeniä toisistaan irrallisia ja tarkkarajaisua hankkeita. Ja tämä on yksi keskeinen ongelma.
Ratkaisuja?
Millaisilla tempuilla kehittäminen sitten onnistuisi? No ei tempuilla. Mutta poimin teoksesta seuraavat, minusta viisaat ajatukset. Sanoitan niitä myös omilla sanoillani.
1. Tavoitteena tulee olla
kestävä koulun kehittäminen. Se vaatii systeemistä otetta, kokonaisvaltaisuutta. Systeemisen otteen ytimessä on ymmärrys koulun perustehtävästä: tuottaa laadukasta oppimista ja hyvinvointia, siirtää vanhaa ja luoda uuttaa. Koulun merkityksellinen kehittäminen on tasapainoilua jännitteiden välillä. Niistä on puhuttava. Yhdessä. Kannattaa tehdä ajatuskokeita. Kuka tästä hyötyy? Asioita olisi hyvä tarkastella eri koulusysteemin tasojen ja toimijaryhmien näkökulmista ja huomioiden koulun perusjännitteet.
2. Kehittäminen on oppimista, jolla on suunta. Tavoitteet on sanoitettava (ja perusteltava) selvästi. Ettei käy niin, että valtakunnan tasolla ideoitu hyväntahtoinen uudistus muuttuu kentälle kulkeutuessaan niin, että opettajat kokevat sen jopa pahantahtoiseksi vallankäytöksi.
3. Lähdetään liikkeelle koulun arjesta. Mikä toimii, mikä ei enää? Koulu kehittyy
arkea tuunaamalla kokeilujen ja säätämisen (pohdinta ja korjaukset) kautta siten, että arjen toimintakyky säilyy koko kehittämistyön ajan.
4. Vähemmän on enemmän. On fokusoitava, mitä aiotaan muuttaa.
Fokusoitava siihen, mihin voidaan vaikuttaa ja jonka muuttaminen on mahdollisimman vaikuttavaa. (ks kuva)
5. Erilaisista projekteista, kehittämishankkeista ja uusien toimintamuotojen etsimisestä kertyy kouluille paljon tietoa. Tätä tietoa tulisi koota, analysoida ja käyttää hyväksi.
6. Kukaan ei pysty yksin muuttamaan koulua. Tarvitaan
koherenssia, yhteistä, jaettua näkemystä siitä, mitä aiotaan tehdä ja miksi.
Puhutaan ja tehdään yhdessä. Tarvitaan yhdessä pohdintaa.
7. Enemmän yhteissäätelyä - vähemmän yksinsäätelyä. Yhteissäätely on yhteistä ponnistelua tavoitteena tehdä työympäristöstä parempi kaikille. Kannattaa tehdä ajatuskokeita. Kuka tästä hyötyy? Asioita olisi hyvä tarkastella eri koulusysteemin tasojen ja toimijaryhmien näkökulmista ja huomioiden koulun perusjännitteet. Ihminen on läpikotaisin sosiaalinen olento. Toimivia, jaksamista tukevia toimintatapoja ei rakenneta yksin.
8. Pidetään huolta jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Hyvinvointi tarttuu. Hyvinvoiva opettaja pystyy paremmin tukemaan oppilaan merkityksellisyyden kokemusta. Hän jaksaa kohdata ja luoda toivoa.
Tartutammeko hyvinvointia ja pahoinvointia?
9. Opettajat on otettava aidosti mukaan subjekteiksi ei objekteiksi- niinkuin he nyt tutkijoiden mukaan kokevat. Rehtoria tarvitaan. Vahvistamaan opettajien toimijuutta. Ne opettajat, jotka kokevat vahvaa toimijuutta, jaksavat innostua ja voivat hyvin työssään, kuvaavat itsesäätelyn rinnalla yhdessä kollegojen kanssa tapahtuvaa säätelyä.
10. Myös oppilaat mukaan kokeilemaan ja pohtimaan. Usein opettaja toteuttaa yksin kaikki kokeilun vaiheet: suunnittelu, toteutus ja arviointi. Niitä kannattaisi toteuttaa oppilaiden kanssa, yhdessä oppimista hyödyntäen, oppilaita näihin prosesseihin osallistamalla.
11. On uskallettava ylittää koulun sisään ajan mittaan rakentuneita ja juuriltaan hyvin syvälle istu- tettuja arjen työskentelyn raja-aitoja (ns. betonirautoja). Opettajat oppivat tutkitusti kokeilemalla ja kokeiluja pohdiskelemalla.
12. On tunnettava muutosteoriaa. Yksi kehittämistyön tosiasia on, että se tuottaa miltei aina hetkellisen aallonpohjan. Toiminta tuntuu vaikeutuvat ja hidastuvan, kun uutta toimintatapaa vielä harjoitellaan ja kehitetään, ja tämä kuormittaa.
13. Aktiivinen muutosvastarinta ei ole ollenkaan kehittämisen pahin este – päinvastoin, se on usein erittäin hyödyllistä!
14. Opettajat tarvitsevat oppimisen halua, pystyvyysuskoa ja osaamista.
TEKIJÖIDEN mukaan koulun kehittämisen taskukirja on toiminut heille tutkijoina välitilin- päätöksenä. Se on mahdollistanut pysähtymisen ja etäisyyden oton, jäsentelyn vaiheeseen seisahtumisen. Hienoa, että teitte sen.
LINKKI e-kirjaan:
http://www.learninginschool.fi/cms/wp-content/uploads/2016/02/Koulun-kehittämisen-taskukirja.pdf
