Kirjoja

Kirjoja

torstaina, marraskuuta 14, 2019

Utopiaa Istanbulista

TERVEISIÄ Istanbulista, pienen UTOPIA-koulun ja samaan yksityiseen  kasvatusalan yritykseen kuuluvien Small-Hands-päiväkotien yhteisestä jo 7:stä kansainvälisestä seminaarista. Tällä kertaa teemana oli "Modern students, modern skills, modern education."

SEMINAARI kesti kolme päivää. Ohjelmaa oli kolme päivää opettajille ja sunnuntaipäivä lasten vanhemmille.

Klikkaamalla saat kuvan isommaksi.
Torstai 7.11.

TORSTAI  oli matkapäivä. Taksilla Kalasatamasta ja Educoden Tutor-opettajien valmennus-tilaisuudesta  hyvissä ajoin Helsinki- Vantaan lentokentälle. Uusikylän Kari saapui paikalle sanotaanko Just on Time :-)

Turkish Airlines lensi mainiosti, mutta Istanbulin lentokentällä ehdin  eksyä monta kertaa.

Matkaa lentokentältä suomalaisille ja maltalaisille  vieraille tarkoitettuun HotelliA zadeen oli noin 50 km, ja niinpä pääsimme nukkumaan noin klo 01 paikallista aikaa.  Aikaa nähdä unia jäi muutama tunti.

HOTELLI Azde  oli hyvätasoinen, neli-kerroksinen  rakennus, ja se sijaitsi aivan mainiolla paikalla Euroopan puolella.

Aamiainen tarjoiltiin 7.30 alkaen, joten minä jätin sen joka päivä väliin.

 Perjantai 8.11.

Herätyskello soi klo  6.45, ja kyyti koululle lähti
7.30.  Utopia- koulu, jossa seminaari pidettiin sijaitsi ehkä 30 km:n päässä Aasia puolella. K
Utopia-koulussa on kolme koulurakenusta ja kolme pihaa.
Koulussa on noin 100 oppilasta ja arvelen, että ainakin 30
aikuista.  Ruoka tehdään itse. Turkissa on uusittu juuri
opetussuunnitelmaa, ja yksitykset koulut kuten Utopia nou-
dattavat sitä, mutta niissä saa myös lisäksi hieman
muutakin oppia.
Pikkubussilla olimme perillä klo 8.50.


Oli ihana kesäinen aamu. Aurinko paistoi lämpimästi.  Koulun pihalla oli tarjoilla pientä suolaista, kahvia ja teetä.  Aamu alkoi heti innovaatio  ihmettelyllä. En ollut koskaan nähnyt kahvimukiin laitattavaa suodatinvekotinta.



Aamupäivän ohjelma

Ensimmäinen seminaaripäivä oli tarkoitettu Utopian ja Small Hands- päiväkotien opettajille. Aamupäivän ohjelmassa oli kolme luentoa ja yksi tauko. Puolen tunnin lounaan jälkeen oli niinikään kolme luentoa ja yksi tauko.

Utopia-koulun perustaja Leman  Cetín avasi seminaarin. Maailma muuttuu, niinpä koulun ja  oppimisen tapojenkin tulee muuttua. Opettaja on äärimmäisen tärkeä. Opettajan on myös uskallettava muuttaa rooliaan.

Ensimmäinen vierasluenntoitsija oli  turkkilainen professori  Tanja Gurkan. Teemana oli: Millaista on olla opettaja 21. vuosisadalla. Tanja oli innostunut meilläkin paljon mielenkiintoa herättäneistä eri sukupolvien (Z-Y-Z) välisistä tarve-eroista ja siitä,  kuinka ne tulisi ottaa huomioon vaikka itse edustaa toisenlaista polvea.  Uusi sukupolvi haluaa oppia itselleen merkityksellisiä asioita.  He haluavat vaihtoehtoja. He haluavat tehdä yhdessä.  He etsivät valmentajaa ei perinteistä opettajaa. Keskustelu oli vilkasta mutta innostunutta.

Luennot tulkattiin realiaikaisesti turkiksi ja englanniksi. Ne
myös videoitiin myöhempää käyttöä varten.
Tämän päivän nuorien diginatiivin arjen keskeisin tarve on hänen mukaansa Wifi. Kahvilakin valitaan sen perusteella.

Itse jäin pohtimaan, ovatko lasten ja nuorten perustarpeet oikeasti muuttuneet- vai onko kyse pikemmin ihmiselle tyypillisestä kyvystä: adaptoitua ripeästi muuttuvaan ympäristöön.

TAUON jälkeen oli vuorossa Utopia-koulun pitkäaikaisen yhteistyökumppanin Iso-Britanniassa asuvan Penny Tassoninin luento: Kuinka olla luova opettaja. Hän ei tarkoittanut luovuudella sitä, että opettaja luo vaan että hän opettaa luovasti- siis antaa tilaa oppilaiden luovuudelle.  Pennyn mukaan oleellista oppimisessa on kiinnostus ja innostus. Lasten kannattaa antaa mm. itse keksiä pelejä, joista oppii. Jokaiselle kuulijalle jaettiin peruna luovuutta virittämään. Mitä kaikkea sen avulla luova opettaja voikaan opettaa?

LOUNAALLE oli varattu aikaa puoli tuntia. Muut söivät sen kauniissa ulkoilmassa, me vieraat sisällä. Mukavia makuelämyksiä kummassakin paikassa.

Iltapäivän ohjelma

Lounaan jälkeen oli vuorossa minun 1,5 tunnin luentoni, jonka olin otsikoinut: Suomalaisen pedagogiikan timantit. Jäsensin pedagogiikkaamme kolmen opettajan tärkeä roolin kautta. Oppilaan edunvalvojana opettaja rakentaa oppilaisiin heistä aidosti kiinnostunutta ja välittävä vuorovaikutussuhdetta (ns. pedagoginen suhde).

Oppimisen liiderinä hän rakentaa opetusta niin, että se tukee  erilaisia  oppimisprosesseja. mahdollisimman  hyvin.  On vastaanottavaa, transformatiivista ja uutta luovaa oppimista. Tietoja, taitoja ja asenteita opitaan niinikään kaikkia eri tavoilla.

Opettaja  jäsentää  ja havannollista eri aisteilla oppiaineista  ja osaa liittää nyt työstettävän isoon kuvaan ja aikaisemmin tuttuun. Hän tankkaa  motivaatioita - ja on itse innostunut. Hän organisoi työn niin, että oppilaat eri työtavoin paitsi oppivat voivat myös käyttää oikeasti oppimaansa. Hän ei yritä oppia oppilaitten puolesta. Hän pitää tavoitteet kirkkaina.  Oppiminen huipentuu tuotokseen, jossa tietoa jaetaan ja maailmaan parhaimmillaan parannetaan.

Luokan  managerina opettaja rakentaa ryhmään ja tilaan turvallisuutta ja innostusta lisäävän struktuurin mm. säännöistä, rutiineista ja rituaaleista. Ja niistä kiinnipitämisestä.

Konkreetteina, praktisina ideoina näille rooleille esittelin mm. välittävän, lämpimän  puheen, jossa kuunnellaan molemmilla korvilla, epämuodolliset keskustelut oppilaiden kanssa, tavoitteisuuden, yhteissuunnittelun, monet tavat antaa näyttö osaamisesta ja lapsen perustarpeiden huomioonottamisesta.

Minun jälkeeni stagelle nousi Utopiaan Tanskasta palkattu eriyisopettaja Joergen Olesen. Hänen teemanaan oli luokan ulkopuolella annettava opetus.  Oppia voi myös muualla kuin sisätiloissa. Ja usein mielekkäämmin ja innostavammin. Ulos meno tuo paljon lisäarvoa mm. fyysiselle hyvinvoinnille.

Ensimmäisen seminaaripäivän päätti maltalaisen Peter Buttigiegin tunnin luento aiheesta: Opettaja fasilitaattorina ja luokkahuoneen managerina.






SEMINAARIPÄIVÄ päätyi klo 16.45, ja sen jälkeen vieraat ja heidän isäntänsä vietiin hienoon kalaravintolaan aivan Bosborin salmelle. Ja ruokaa riitti ja riitti...

Hotellille pääsimme illan jo pimeessä noin klo 23.

"Kasvatus ei ele  pullon täyttämistä, vaan liekin sytyttämistä."









Lauantai 9.11. 


Herätyskello soi aikaisin ja kyyti vei ripeästi. Toinen seminaaripäivä oli sekin korvamerkitty opettajille.

PÄIVÄN aloitti meidän oman: professori Kari Uusikylän luento teemasta Hyvä ja paha opetus sekä Pisa-menetyksen syyt.

Kari kertoi kuinka paljon suomalainen koulu on muuttunut parempaan suuntaan niistä (hänen) ajoista, jolloin opettajina oli sodan särkemiä miehiä. Hänellä oli useita oppilaiden  nöyryyttämisestä kertovia tarinoita- mutta myös  aivan päinvastaisista tilanteista, joissa yksikin hyvä opettaja oli ollut oppilaalleen ikimuistoinen.

Kari korosti jokainen oppilaan oikeutta tulla kohdelluksi arvostavasti ja yksilönä, joka saa käyttää omia vahvuuksiaan, lahjojaan.

" Jokaiselle lapsella pitäisi olla  ainakin yksi aikuinen, joka uskoo häneen."

TAUON jälleen oli vuorossa maltalaisen erityisopettajan Annabel Saidin luento Eriyttäminen luokassa. Annabel oli vakuuttava eriyttämisen ja inkluusion puolestapuhuja. Jokainen lapsi on erilainen.

LOUNAALLE oli varattu puolituntia. Turkkilainen kattaus oli taas hyvin maittava. Sen voimin jaksoi upeasti kuunnella  niinikään maltalaisen pienen kaupungin pormestarin Edward Saidin mielenkiintoista ja kauniisti kuvina juoksutettua luentoa  tämän kaupungin virkamiesten toimista tukea lasten oppimista ja koulujen toimintaa. Oppilaille järjestettiin mm. tilaisuuksia esiintyä.

Lyhyen tauon jälkeen oli vuorossa suomalainen äijätiimin kolmannen jäsenen Jukka Somerharjun luento Freinet-pedagogikkasta yhtenä tapana oppia. Jukka oli tuomassa tätä pedagogiikka Suomeen 1980-luvulla ja hän  perusti mm. Elävä koulu-seuran. Hän näytti autenttisia - tosi hauskoja clipsejä tältä ajalta, mm. aikanaan uria uurtaneesta hyvinkääläisestä Hakalan koulusta.

PIENEN tauon jälkeen viimeisen luennon piti  Utopian englantilaisen linjan  opettaja Sean Paul, joka vastaa mm. koulun ops-työstä. Hänen teemansa oli: Modernit oppilaat, modernit taidot.  Hän kertoi kolleegansa kanssa konkreeteista   eheyttämiskokeiluista, joissa yhdistettiin matematiikan ja englannin opiskelua.

SEMINAARI päättyi klo 17, ja sitten siirryimme opettajien autoilla Istanbuliin ravintolaan,  tällä kertaa Aasian puolelle. Runsaaseen illalliseen kuului nyt aitoa kebabbia. Ilta oli hauska,  ja nukkumaankin päästiin ajoissa.
 .
Sunnuntai 10.11.

Suomessa oli sunnuntaina isänpäivä. Täällä Turkin isän Alaturkin kuoleman muistopäivä.

Herätys taas ajoissa, sillä pikkubussi nouti meidät kello 7.50. Kolmannen päivä ohjelma jakautui konkreetisti kahteen kerrokseen. Opettajille oli omaa ohjelma  päärakennuksen alakerrassa, ja vanhemmille yläkerrassa. Vanhempia oli paikalla ehkä nelisenkymmentä.

SEMINAARIN aluksi muutaman minuutin yli yhdeksän soivat Alaturkin kuolinhetkellä  sireenit, ja seminaariväki lauloi seisaaltaan Turkin kansallislaulun.

Sali oli tosi täynnä uuden oppimisesta kiinnostuneita. Lapsilla oli seminaarin kolmen päivän  ajan lomaa. Viime kevään tapahtumassa  lapset olivat aktiivisesti mukana.

Leman avasi päivän puhumalla puolisen tuntia perheiden roolista globaalissa maailmassa.

" To be in Your own childś memories tomorrow. You have to be in their lives today."

Tämän jälkeen oli Uusikylän Karin vuoro. Luennon otsikkona oli:  Kuinka vanhemmat voivat ohjata lapsiaan kohti arvokkaita kasvatustavoitteita


Kari puhui lämmöllä lasten lahjoista ja lahjakkuudesta: Jokaista tulisi tukea löytämään oma juttunsa ja saamaan siihen ohjausta. Esimerkkinä hän käytti omaa  mahdollisuuttaan oppia soittamaan klarinettia.

PIENEN tauon jälkeen stagelle nousi jälleen Penny Tassoni.  Nyt myös opettajat pääsivät hetkeksi yläkertaan. Pennyn teemana oli "Miksi kirjoilla ja musiikilla on väliä perhe-elämässä?". Hän rohkaisi vanhempia lukemaan lapsilleen - vaikkapa aluksi vain viikon joka päivä 10 minuuttia.

LOUNASTAUON jälkeen professori Tanju Gurkan piti vanhemmille käytännössä saman luennon kuin perjantaina opettajille. Otsikoksi käsiohjelmaan oli kirjattu: " Haasteita, joita vanhemmat kohtaavat 21. vuosisadalla ja ehdotuksia ratkaisuiksi".

SEN jälkeen oli minun luentoni: Vanhempien pedagogisesta roolista Suomessa- opettamisvelvollisuudesta oppimiskumppanuuteen.

Loin (ainakin) itseäni kiinnostavan katsauksen kodin ja koulun (valtion) suhteisiin uudella ajalla.  Uskonpuhdistus pakotti kansan opettelemaan lukemaan- motiivi oli upea: muuten ei päässyt naimisiin. Mutta nöyrryyttävä

1700-luvulla Ruotsi-Suomessa säädettiin vanhemmille velvollisuus opettaa lapsensa lukemaan sakon uhalla.  Homma ei iseiltä eikä äideiltä kuitenkaan  toiminut. Niinpä  kirkko synnytti ensimmäiset rahvaan koulut - lapsille ja aikuisille (vrt. 7 veljestä). Aluksi opettajina olivat papit ja kun he kypsyivät niin lukkarit ja kylän nohevat pojat. Kansa oppi,  mutta hampaita kiristellen tai jalkapuussa istuen.

1800-luvulla fennomaaninen eliitti näki rahvaan lukutaidon - ja laajemmin kansansivistyksen- välttämättömäksi. Autonomiseen Suomeen syntyi aluksi filantrooppisia kouluja ja sitten  1800-luvun puolivälin jälkeen kansa- ja oppikouluja.

Rahvas ei innostunut vapaaehtoisista kouluista, päinvastoin se piti niitä herrojen touhuina. Mutta porvaristo kyllä; se alkoi perustaa vimmatusti oppikouluja. Sen lapsille avautui sitä kautta tie virkamiehiksi, kun 1700-luvun lopulla oli luovuttu aatelin etuoikeudesta näihin virkoihin.

Sisällissodan jälkeen Suomeen säädettiin oppivelvollisuus. Poliittisille harhapoluille joutuneet vanhemmat eivät saaneet estää lasten kouluttautumista. Rahvaan lapset pantiinkin tiukkaan kuriin. Opettajat alkoivat myös (pakko)sivistää  vanhempia ja opettaa heille,  kuinka lapsia tulee -kasvattaa.

(Vasta) Toisen maailmansodan jälkeen myös rahvaan kotien suhtautuminen koulutukseen muuttui myönteiseksi.  Oppikoulu oli selkeä tie parempiin työtehtäviin. Ympäri maata- myös maaseudulle - perustettiinkin vanhempien toimesta yksityisiä oppikouluja, ja 1970-luvulla taisi jo 60-70% ikäluokasta käydä tätä koulumuotoa.

PERUSKOULU takasi sitten lopullisesti saman maksuttoman koulupolun kaikille taustasta riippumatta. On ikävää lukea, kuinka vielä peruskoulun alkuvaiheissa opettajat vastustivat monissa paikoissa konkreetisti vanhempainyhdistyksiä, mutta viimeistään 1990-luvun laman aikoina vanhempien merkitys opettajien yhteistyökumppaneina kirkastui.

TÄNÄÄN suomalainen koti ja koulu ovat paitsi kasvatus- parhaimmillaan myös oppimiskumppaneita. Toki media nostaa edelleen riidanaiheita, mutta  tosiasia on, että meillä Suomessa vallitsee harvinainen luottamuksen kulttuuri. Yhä useammassa koulussa vanhemmat nähdään arvokkaana tasavertaisena resurssina.

Konkreettisina onnistuneina yhteistyömuotoina esittelin mm. yhteiset juhlat, leirikoulut, toiminnalliset vanhempainillat ja vanhempien vertaistoiminnan.

Jatkossa koulun tulee avautua ja kutsua  sekä luoda rakenteita, joilla ympäröivä maailma: vanhemmat, isovanhemmat  ja kylän toimijat saadaan jakamaan arvokasta osaamistaan.

KLO 15.05 suomalaisdelegaatio pakkautui sitten autoihin ja sai  kyydin hotellille.  Oli upeaa saada hetki seikkailla ihan omin päin Istanbulin kapeilla kaduilla. Illan suussa tapasimme toki vielä muutaman seminaarivieraan pikapizzan äärellä. Ja sitten pehkuihin.

Maanantai 12.11.

Maanantai oli kotiinlähtöpäivä. Onneksi ilmakin oli pilvisempi. Kun ei tarvinnut ehtiä mihinkään. minäkin ehdin neljänteen kerrokseen aamiaista katsomaan (ja pari siivua maistamaan). Kävimme kolmeen pekkaan pikaisesti Suuressa Basaarissa, ja sitten iki-ihana Leman tulikin jo  Jeepillään noutamaan meidät lentokentälle.

Noin 40 minuutin automatkalla ehdimme jakaa kokemuksiamme seminaarista.  Ja vaikka mistä muustakin.

ITSE lento Suomeen sujui vallan mainiosti.

Hieno reissu. Vaikka kalenteri hukkui. Mutta home sweet home myös.

Summaa

NYT kun keikasta on muutama päivä, pystyy jo hieman paitsi referoimaan myös reflektoimaan koettua. Omat luentoni valmistuivat viime tipassa. Sain niihin punaisen langan, mutta paljon olisi vielä voinut tiivistää  asioita.


Kari Uusikylä piti omaperäiset äärimmäisen vahvasti ihmisten tunteita koskettaneet luennot, joissa näkyi upeasti jokaisen lapsen ihmisarvo ja opettajan työn eettinen luonne,

Jos Kari ja minä hänen yhtenä oppilaanaan olemmekin pedagogiikan dinosauruksia, Team Suomen kolmas jäsen: Jukka Somerharju oli elävä esimerkki uusia, avoimen pedagogiikan ratkaisuja etsivistä arjen opettajista.

Vaikka me kaikki vieraat tulimme  eri ilmansuunnista, kaikilla meillä  oli hyvin samat,  globaalit ajatukset:  Jokainen lapsi on arvokas. Jokaisella on  lahjoja. Erilaisuus on rikkaus. Inkluusio on arvokasta. Kilpailu vahingoittaa. Oppiminen on enemmän kuin mieleenpainamista. Muuttuvassa maailmassa on opittava paitsi traditio myös tukevaisuustaidot ennen muuta oppimaan oppimisen taito. Oppia voi monella tavalla ja kaikkialla- ja eritysesti taiteen keinoin. On tärkeää löytää oma intohimo ja luoda sille elintilaa. Koulu ei selviä haasteita yksin. Kodeilla on äärimmäisen tärkeä kasvatusrooli, joka alkaa aamupalasta ja päättyy iltasatuun.

KAIKILLA meillä luennoitsijoilla oli palava halu jakaa ajatuksiaan ja auttaa Lemanin  koulua  sen valitsemalla tiellä. Mutta vähintään yhtä paljon meillä oli opittavaa tästä koulusta. Kuinka vähintääkin varsin haastavassa kulttuurisessa tilanteessa uskalletaan ja jaksetaan etsiä ja kokeilla uutta?  Aivan käsittämätöntä on, että tällainen pieni koulu voi ilman mitää  kunnallista tai valtakunnallista apua rakentaa ympärilleen kansainvälisen oppimisverkoston.

Ilmeisesti seuraavan kerran kohtaamme Suomen Educassa tammikuussa. Kari Uusikylä luennoi siellä pian julkaistavasta kirjastaan, jossa hän palaa yhteen tärkeään teemaansa: lahjakkuuteen.


keskiviikkona, marraskuuta 13, 2019

tiistaina, marraskuuta 05, 2019

lauantaina, marraskuuta 02, 2019

Espoon Aikuislukio 50 vee

ESPOON aikuislukio juhli  eilen perjantaina 50-vuotissynttäreitään Tapiolan upouusiksi pannnuissa tiloissaan. Paikalla oli koulun entisiä ja nykyisiä opettajia  ja rehtoreita sekä  yhteistyökumppaneita  useita kymmeniä.

JUHLAT alkoivat kuohumaljalla ja hienolla monikulttuurisen kuoron itse tekemällä laululla. Kuoron takarivissä oli odotetusti Omnia- kuntayhtymä njohtaja Sampo Suihko.

Juhlapuheen piti Espoon sivistystoimenjohtaja Harri Rinta-Aho.  Teemana oli lukion tulevaisuus. Hän korosti puheessaan aikuislukion työn tärkeyttä ja kaikkien lukioiden sivistystehtävän ensisijaisuutta. Nykyistä tapaa uusia opetussuunnitelma kerralla  kerran 10 vuodessa hän piti vanhanaikaisena- ja lisäksi opettajia uuvuttavana.

Tämän jälkeen oli vuorossa ruokailu. Tarjolla oli niin suolaista kuin makeaa, kylmää ja kuumaa.

Hieman ennen jälkiruokakahvia pidin oman 12 minuutin jälkiruokapuheeni aikuislukion juurista. Ensimmäinen lukiohan starttasi Turussa vuonna 1630. Se olikin aina autonomian aikaan saakka ainoa lukiomme.  Ns. vanha lukio kuoli vuonna 1843, ja samalla käynnistyi oppikoulun hidas ja monivaiheinen muovautuminen. Muodon, jonka  minunkin ikäiseni tuntevat, oppikoulu sai 1914 ;tuolloin vakiintui rakenne: keskikoulu ja lukio.

Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.
Merkittäviä poijuja  ja malleja tiellä kohti aikuisille tarkoitettua lukiota olivat jo 1800-luvulla toiminee ilta- ja ehtookoulut, iltaisin toimineet ammattikoulut, privaatisti koulua käyneet ja merkittävänä käänteenä vuonna 1924 käynnistynyt ryhmämuotoinen iltaopiskelu. Siitä syntyikin Helsinkiin Euroopan ensimmäinen iltaoppikoulu vuonna 1927.

Espoo sai oman oppikoulunsa hiukan tulkinnan tiukkuudesta riippuen joko aikaisin vuonna 1909 (Kauniaisiin) tai myöhään vuonna 1939. (Viherlaaksoon).

Ensimmäinen iltalinja käynnistyi Tapiolassa 1969 ja toinen Viherlaaksossa 1972. Peruskoulun tultua nämä linjat muuttuivat iltalukioiksi 1988 ja sitten 1994 aikuislukioiksi. Kaksi lukiotamme yhdistyi vuonna 2005 Espoon aikuislukioksi. Vuonna 2010 ne muuttivat saman katon alle,ja  vuonna 2015 osaksi Omniaa.

Tänään aikuislukio-opetusta annetaan noin 50 oppilaitoksessa. Aikuislukioiden määrä vähenee koko ajan, mutta ei niiden työn arvo. Ne ovat pieni sivistystyötä jatkava aikuiskoulutuksen heimo, joka edelleen tarjoaa toisen mahdollisuuden niille, jotka syystä tai toisesta eivät ole käyneet kouluja loppuun lapsuus- ja nuoruusvuosina.  Myös juhlaväestä näki, kuinka syvästi aikuislukioväki on tähän työhönsä ja näiden aikuisten auttamiseen sitoutunut.

Iltakahvien jälkeen alkoi nähtiin vielä huikea standup-osuus ja rento "lehtorin sohvalla" haastattelusessio. Ja kun HouseBand  alkoi rokata, minun oli  aika livahtaa kotiin,

perjantaina, marraskuuta 01, 2019

tiistaina, lokakuuta 29, 2019

Koulutusoppia 35 vuoden takaa


Peltonen, Matti. (1984) Koulutusoppi. Helsinki: Otava.

Arvostettu,  erityisesti aikuisten opetusta pohtinut professori Matti Peltonen ehti elämässään kirjoittaa paljon ja painavaa. Törmäsin sattumalta tähän Koulutusoppi-teokseen. En ollut sitä koskaan lukenut tai edes nähnyt, mutta ihan lukematon oli tämä Helmetistä löytynyt kappalekin.

Vautsi. Tästä oli iloa.  Päälinjat ovat hyvin samat kuin vuonna 1970 ilmestyneessä "Kouluttajana opetusopissa", mutta tämä oli  minusta vielä parempi.

Teemoina ovat siis aikuisoppiminen, aikuisten opettaminen  ja kouluttaminen nimenomaan työelämässä. Pääosa hienoista ideoista on pätevää myös muun ikäisille.

Tässä poimintoja herkuista sanakirjatyyliin.

AIKUISOPPIMINEN
Aikuiset ovat erilaisia, yksi on hyvä yhdessä toinen toisessa. Oikea lääke on erilaisuuden hyväksyminen ja sen hyväksikäyttäminen.

Aikuiset oppivat hyvin, mutta erilailla kuin lapset. Kaikista elämänkokemuksistaan huolimatta ihminen säilyttää oppimiskyvyn läpi elämän, joskin ennen opittu, kokemukset ja opitut skeemat vaikuttavat ratkaisevasti uuden oppimiseen.

Aikuisten mekaaninen ulkomuisti on heikompi kuin lasten, mutta looginen järkeilymuisti korvaa mainiosti mekaanisen muistin puutteet. 

Aikuinen hakee herkemmin loogista ohjausta - tarvitsee enemmän kertausta  - eri aistien avulla-

Fysiologiset ja aistimien muutokset  alkavat haitata opiskelua yleensä vasta eläkeiässä. Välitön muisti (havainto- ja työmuisti) huononee nopeammin kuin varastomuisti

Henkinen joustavuus  alkaa vähetä keski-iän jälkeen.
(Vuonna 1970: Aikuisen on vaikea oppia vanhoja asioita uudella tavalla, mutta uusien asioiden oppiminen on helpompaa.  Aikuinen ei ole kärsivällinen oppija; kertaus ei jaksa heitä motivoida.)
ARVIOINTI
Arvointi on koulutuksen osatekijäin - prosessien, tulosten ja vaikutusten- mittausta.

Oppilaalle  arviointi selittää:
mitä hän jo tietää
mitä hänen tulisi tietää
mitä häneltä on jäänyt oppimatta
miten hyvin hän on oppinut
miten hyvin hän tietää
mitä hän osaa tehdä
miten hyvin hän osaa tehdä

Arvioinnilla on 4 tehtävää: toteava, motitoiva, ohjaava ja ennustava.

KOULUTUKSEN IHMISKUVA
Ihminen on kehityskykyinen. Oppimiskyky säilyy. Ihmiset ovat erilaisia. Persoonallisuus on kokonaisuus, johon kuuluvat ajattelu-, toiminta- ja suhtautumisvalmiudet.

KOULUTUS
Koulutus maksaa, mutta se myös tuottaa. Se luo voimavaroja. Koulutus on myös uuden ja vanhan työntekijän palvelua.
(v. 1970: Koulutuksella tarkoitetaan  tässä työn edellyttämien tietojen, taitojen ja asenteiden tehokasta opettamista - joko uusille työntekijöille tai henkilökunnan pitämiseksi toimintakykyisenä, jotta sitä ei  tarvitse korvata uudella).  
Päävastuu koulutuksesta on valtiovallalla. Julkinen koulutusjärjestelmä ei kuitenkaan riitä  elinkeinoelämän tarpeisiin.

LUENTO
Yksi tavoite luennolle. Tukea antavat asia- vahvistavat yksityiskohdat (tosiasiat, esimerkit, lainaukset auktoriteeteilta, tarinat, ajatukset) - loppulause  (yhteenveto, loppulause, joka yhdistää kaikki ajatukset.  Toista pääasiat,  paras kasku loppuun) - ja vasta sitten suunnittele johdanto  (kertomus, hämmästyttävä asia, ratkaistava tehtävä)

Luento voi olla "puhdas" tai "kehitetty" = tuetaan välineillä, materiaaleilla ja muilla menetelmillä.

MOTIIVI
Motiivi = henkilön sisältä nousevat virikkeet. Yllykkeet herättävät niitä.

MOTIVAATIO (OPPIA)
Motivaatio on oppimistulosten edellytys. 
(Vuonna 1970: Motivaatio on oppilaan tila, joka määrää, millä aktiivisuudella ja mihin suuntautuneena ihminen  tietyssä tilanteessa toimii. Motivaatiossa on Peltosen mukaan kaksi osatekijää: aktivaatiotaso, joka  säätelee toiminnan kokonaismäärää, voimakkuutta ja vireyttä sekä suuntaaminen, joka määrää toiminnan suunnan ja kohteen.)
MOTIVOIMINEN
Opettajan keinoja pitää motivaatiota korkeana: 
  • Yllykkeet
  • Avainsana hyöty 
  • Oppiaineksen ydinkohtien valitseminen ja korostaminen
  • Oppilaille annetut tehtävät, keskustelut, kysymykset, arvostelu, opettajan ja oppilaidenvuorovaikutus (kuuntele! ymmärtääksesi. Älä keskeytä koskaan)
  • Opetustapojen vaihtelu yhdenkin opetustilanteen aikana. Vältä pitkiä yksinpuheluita. Demonstraatiot
  • Lyhyt katkaisu nostaa aktivaatiotasoa (esim, kasku, liikkuminen, tuuletus) 
  • Mahdollisimman usein palautetta 
  • Arvostelu, välitavoitteet ja ohjeet oikeasta opetuksen seuraamistavasta pitävä aktiivisuutta yllä  Koulukokeet (Olemme kiinnostuneita tietämään vastauksen” Miten onnistuimme?”). Mittaus motivoi.  
  • Hyvä valaistus 
  • Vaihteleva äänenkäyttö
OPETTAMINEN 
Opettaminen on havaitsemisen edistämistä. Sic! Työkaluna havainnollistaminen.

OPETUS
Opetus on tarkoituksellista, tavoitteista ja järjestelmällistä oppilaiden, opettajien ja opetuksen sisällön välistä vuorovaikutusta. Opetus ja oppiminen ovat erottamattomia. Opettaminen ja oppiminen ovat saman prosessin osia.

OPISKELU
Opiskelu on tavoitteellista toimintaa.  Toiminnan sujuminen ja oppimistulokset  riippuvat siitä, kuinka vireästi opiskelija työskentelee. Kuinka vahva halu oppia on?

OPPIMINEN 
Peltonen siteeraa Kososta: Oppiminen merkitsee ongelman ratkaisuedellytysten parantumista. Ihmisellä on valmius oppia. Opittu jäsentyy skeemoiksi, jotka ovat usen vaikeasti muutettavia.

Oppiminen koostuu motivoitumisesta, havaitsemisesta ja muistamisesta. (unohtuiko tekeminen? MH)

On kolme oppimisen perusmuotoa, joiden pohjana on aivojen kolme toiminnallista järjestelmää:
1. Aivorunko säätelee vireystilaa ja suuntautumista, energian käyttöä, valintoja ja tunteita  = asenteet. Asenteita muuttavat  parhaiten omat kokemukset. Lisäksi tässä auttavat  eläytyminen (esim. näytelmä), kahdenkeskiset keskustelut, ryhmätyöt - erityisesti työkunta, aivoriihi, dramatisointi, case -menetelmä, projekti.
2. Aivojen väliosa ohjaa toimintaa ja taitojen käyttöä/tottumuksia =  taidot
Taitoja oppii lähes yksinomaan harjoitusten avulla.  Mielikuvaharjoittelu , dramatisointi, case-menetelmä ja projekti toimivat myös. Hyviä keinoja tukea taitojen oppimista ovat sisäisen mallin käyttö, jaksotettu harjoittelu, tieto tuloksista,välitön palaute, omat havainnot ja kouluttajan palaute. Toisin, kuin moni ehkä ajatelee, mallin seuraaminen ei ole aina tehokasta. Mallin on oltava arvostettu viiteryhmässä. 
3. Aivokuori säätelee tiedon vastaanottamista ja ajattelutottumuksia, jäsentelyä ja tulkintaa  = tiedot. Tietojen oppimiseen kelpaa kaikki, missä käytetään aisteja.  Aiemmin opittu selittää 2/3 oppimisen eroista. Hyviä keinoja tukea tietojen oppimista ovat  analogioiden vastakohtien ja yhtymäkohtien etsiminen, jäsentely ja kokoaminen.Opitun tarkastaminen tehostaa oppimista 
Minua miellyttää kovasti Peltosen tapa yrittää ymmärtää oppiminen etenevänä prosessina (numerointi on omani: olen yhdistänyt tähän hänen vuoden 1970 ajatuksia ja myös omiani )
1. MOTIVOITUMINEN 
(Vuonna 1970: ... pitää herättää kiinnostus. "Kiinnostunut oppii paremmin.”.. Oppimiseen tarvitaan halua oppia.)
2. HAVAITSEMINEN  
Aistit  herätetään. Ihmisen näköaisti on keskeisin havaintojenkanava (75%), koska aivojen näkökuori on kehittynein.  
(Vuonna 1970: "Ajatuksemme samoin kuin lihaksemme aktivoituvat, kun aistejamme ärsytetään.  Me emme ajattele, ennenkuin aistimme on herätetty toimintaan... Aistit pitää siis ensin aktivoida. Vasta silloin oppilaiden ajatukset  todella tajuavat ja hyväksyvät tosiasioita, käsityksiä ja taitoja, joita opettajaa haluaa  heille jakaa)
Havaitseminen on oppimisen edellytys. Ihminen aistii. Aiemmin opittu ohjaa luokittelua. Motivaatio ohjaa valikointia. Havaittua muokataan, yksinkertaistetaan, täydennetään ja yhdistellään. Aistittua ja muokattua vielä tulkitaan.  Asenteet, entiset tiedot ja taidot  ohjaavat tulkintaa.   
3. MH: ONNISTUVA TOIMINTA                                                                                                              
Oppilas orientoituu oppimaan juuri tätä ja ryhtyy toimeen. Näin käy, kun oppilaille                                                                        kerrotaan, mitä heiltä konkreetisti odotetaan (tuotoksen kuvaus MH). Tavoitteet tule hyväksyä ja sisäistää. Ydinkohtia tulee korostaa.                                                                                   
Sitten edetään optimaalisen (ei maksimaalisen) teorian mukaisesti. Edetään loogisesti. Vaihdellaan työtapoja. Luodaan positiivinen ilmapiiri. Tankataan motivaatiota. Pidetään tavoitteita esillä. Kannustetaan. Käytetään muuttuneita tilanteita hyväksi. Otetaan oppilaat optimaalisesti huomioon yksilöinä (mm. yhteissuunnittelu, eriyttäminen, valinnat). Annetaan oppilaiden toimia transaformatiivisesti ja holistisesti. Oppilas oivaltaa, oppii. Hän näkee työn tulokset ja saa tunnustusta.      
4. TORJUTAAN UNOHTAMINEN                                                                           
(Vuonna 1970: Opettaja tehtävä on siis opettaa niin, että asia jää muistiin. Keinoja on useita. Mitä useammalla aistilla on opittu, mitä vilkkaammalla ja voimakkaamalla tavalla asia on esitetty,  sitä paremmin opitun muistaa. Mitä voimakkaampi ärsyke, sitä voimakkaampi reaktio. )   
5. HYVÄKSI KÄYTTÄMINEN     
Annetaan oppilaille nauttia osaamisestaan ja mahdollisuus soveltaa sitä. Esim. opettamalla toisia (MH)
OPPIMISEN STRATEGIAT
Tästä oikein nautin: Ihminen voi oppia holistisesti, jolloin hän liittää faktoja pääteeman ympärille tai meristisesti, jolloin huomio on yksityiskohdissa. Edellinen tuottaa parempia tuloksia.

Toinen jako on transformointi, jossa ihminen liittää opettelemaasa  omaa tulkintaa, erittelee, kombonoi, etsii syysuhteita- ) vs. rekisteröivä strategia, jossa uusi vastaanotetaan ja  tallennetaan sellaisenaan. Edellinen auttaa  paremmin muistamaan

OSAAMINEN
Osaamisella on tasot

SIIRTOVAIKUTUS
Opittavan asian transfer palaa sen soveltamisarvoon.


SUUNNITTELU
(Vuonna 1970: Tee ensin luonnos: otsikko, konkreetit tavoitteet, arvio opetusajasta ja sen jakamisesta osiin,  aiheluonnos: laadi kaavakuva loogisesta sisällöstä (koko kurssi),  poimi avainsanat, ratkaise  asiajärjestys (opeta asiat oikeassa järjestyksessä - se auttaa oppimaan), valitse menetelmät, tee tarkistuslista  tarvittavista materiaaleista ja välineistä sekä ratkaise, miten  osaaminen tullaan arvioimaan)
Oppitunnin pikasuunnitelma
  • Otsikko
  • Yksityiskohtaiset tavoitteet
  • Arvio opetusajasta
  • opetusmateriaali
  • aiheluonnos:  alaotsikot ja ydinkohdat
  • opetushuomautukset  (esim.menetelmät, kysymykset)
  • yhteenveto, jonka voi antaa oppilaalle



LOPUKSI VIELÄ YKSI TIMANTTI: 
OPETUKSEN TEORIA = DIDAKTISEN OPITIMOINNIN TEORIA

Peltonen kertoo koonneensa tätä teoriaa kolmen vuosikymmenen ajan. Ydinidea on vaikutusten käyräviivaisuus

Tietojen aluella opettajan on hallittava oppiaines kahdella tavalla:  Asiantuntijana ja didaktisesti.Miten oppiaines jakaantuu opetettaviin kokonaisuuksiin.Ydinkohdat. Solmukohdat.Ja niihin tavallisesti liittyvät vaikeudet.

Taitojen alueella on hallittava 1. perustaidot ( viestintä-, henkilösuhteiden hoito-, sosiaaliset taidot ja motivointitaito), 2. Opetusmenetelmien hallinta ja 3.  Kokonaisuuksien hallinta (suunnittelu, totettaminen, hallinto ja kehittäminen) 

(Asenteiden alueella) Opetuksen säätely ja  oppilaan orientointi-alue koostuu kahdesta osuudesta: opettajan omasta  osuudesta  ja opettajan aikaansaamasta oppilaiden suuntautuneesta käyttäytymisestä. On hallittava tietyt periaatteet, joka koskettavat opettajan ja oppilaan toimintaa tai psyykkistä tilaa.

Toiminnan 3 säätelyperiaattetta  ovat: optimaalisuus-, tilanne- ja vaihtelunperiaate.  Optimaalisuuden periaate kuuluu: kutakin toimenpidettä tai tilannetta on sovellettava tarpeeksi, mutta ei  liian montaa kertaa. Tilanneperiaate kuuluu: Tilanne on käytettävä hyväksi. Muuttunut tilanne (esim. häiriöt) on käytettävä hyväksi.Vaihtelun periaate kuuluu: Toimenpiteitä on syytä vaihdella.

Ihmisen psyykkinen tila määrä  sen, mitä, miten ja kuinka paljon hän oppii. Psyykkisen tilan orientoimisen periaatteita on neljä: motivaation,  tulkinta-, yksilöllisyyden ja myönteisyyden periaatteet.

Motivaation periaate: oppilaissa on saatava aikaan optimaalinen motivaatio.
Tulkinnan periaate (Opettajan on saatava oppilaat tulkitsemaan ärsykkeet oikein- avautuu hieman vaikeasti- oppilaiden on koettava, että tehtävä lähtee tavoiteesta ei esim. opettajan turhautumisesta)
Yksilöllisyyden periaate: oppilaat optimaalisesti huomioon yksilöinä 
Myönteisyyden periaate: Opettajan on saatava oppilaay kokemaan opetustilanne pääasiassa myönteisenä. Mm. Positiivinen vahvistaminen.


maanantaina, lokakuuta 28, 2019