lauantaina, joulukuuta 10, 2016

Arrogantti kysymys: Pitäisikö oppilailta myös vaatia jotain?

SUOMALAINEN perusopetus - ainakin sellaisena  kuin se ops-teksteissä kuvataan-  on upeasti lapsia ymmärtävää.  Koulu sitoutuu tuhansin lupauksin mukautumaan jokaisen lapsen tarpeisiin ja edellytyksiin. Jokaiselle luvataan oikeus onnistua, löytää vahvuutensa, saada kannustusta, rohkaisua ja innostusta.

SUOMI satsaa - edelleen- hienosti oppilaisiin. Opetus kaikkine välineineen on heille  maksutonta. He saavat oppimateriaalit. He saavat koululounaan. He saavat oppilashuollon palvelut. Heidän opettajansa valitaan huolellisesti ja koulutetaan perin pohjin ja myös kalliisti.

NYT jo edesmennyt professori Erkki Lahdes hermostui 1970-luvulla  pehmeään didaktiikkaan ja kirjoitti toisessa didaktiikkateoksessaan - ilmeisesti DDR:n koulutuspolitiikan vaikutuksesta-  että hän siirtyy ns. kovan didaktiikan kannattaksi.

Pehmeä didaktiikka perustii   ajatukseen, jonka mukaan lapsessa oleva oppimisvoima vapautetaan myönteisin keinoin.

Lahdeksen teos  "Peruskoulun uusi opetusoppi" (1977) edusti sen sijaan toisenlaista ajattelua. Oppilasta ei houkuteltu opettelemaan tiettyjä asioita. Tietynlainen kovuus oli hänestä tuolloin paikallaan. Ajateltiin, että valtiolla on paitsi velvollisuus järjestää hyvää opetusta myös oikeus vaatia jotain oppilailta: Omaa yrittämistä ja koulutyön tosissaan tekemistä. ”Kestävää opiskelumotivaatiota ei voida saavuttaa vetoamalla pinnallisiin miellyttävyyskokemuksiin, vaan osoittamalla, että opiskelusta sinänsä voi nauttia, saada sisäisiä palkintoja.”

TUO vaihe didaktiikassa jäi varsin lyhyeksi. Jo vuoden 1985 POP lupasi oppilaille vaikka mitä. Lahdes ei palannut pehmeä/kova didaktiikka- teemaan enää myöhemmissä didaktiikka- teoksissaan. Pehmeä linja on jatkunut vuoden 1994, 2004 ja 2014 perusteissa.

TIEDÄN, että kysymykseni on arrogantti. Mutta kysyn siitä huolimatta:  Pitäisikö meidän uskaltaa uudelleen kysyä: voidaanko oppilailta myös vaatia jotain?

perjantaina, joulukuuta 09, 2016

Kiitos hienosta juhlasta Auroran koulu!

TÄNÄÄN vietettiin Auroran koulun, neuvolan ja päiväkodin uuden rakennuksen vihkiäisiä. Tilaisuus alkoi klo 12.30  rehtori Ulriika Huiman puheella- joka olikin uuden opsin viestintä-teknisen hengen mukaisesti videoleffa.

JUHLAPUHEEN piti opetustoimenjohtaja Kaisu Toivonen- ja hyvän ja innostavan puheen pitikin.

PÄÄNUMERONA oli päiväkodin ja koulun yhteinen koko Auroran näytelmä: "Jali ja Suklaatehdas".  Sen oli taidolla ohjannut opettaja Ramm-Schmidt apunaan mm. Jukka Jokiranta.  Musiikki raikasi,  lapset laukoivat ja tanssivat. Ja miten upeasti he näyttelivätkään.  Uusia teatterivaloja saatiin käyttää, ja videotykki lavasti tilaa hauskasti.  Oppilaat olivat tehneet huikeita julisteita.

Näytelmään oli  hankittu oikein tekijänoikeuksia kunnioittaen esiintymisluvat, ja niinpä esitystä ei saanut taltioida millää tavallaan. Mutta juonen saa kertoa:

NÄYTELMÄ kertoo   rikkaasta suklaatehtailijasta Villi Vonkasta, joka  etsii salaa tehtaalleen perijää. Kultaisen pääsylipun löytäneet  viisi lasta pääsevät  vanhempineen tutustumaan kauan ihmisiltä suljettuna olleeseen suklaatehtaaseensa. Yksi toisensa jälkeen lapset putoavat pois pelistä. Jäljelle jää köyhä Jali-poika, joka voittaa lopulta satumaisen palkinnon.

JUHLATILAISUUS päättyi maljan kohottamiseen Auroralle.  Sen jälkeen kutsuvieraat ehtivät vielä tovin seurustella vaaamuotoisesti. Olipa mukava nähdä paitsi Auroran omaa väkeä: aikusia ja lapsia sekä myös entisiä rexikollegoita, hallinnon väkeä, johtokunnan jäseniä  ja paikalle kerinneitä ex-auroralaisia: Anu, Carita, Heidi, Ismo, Leena, Liisa, Marjatta, Timo...

HUOMENNA vanhemmat pääsevät katsomaan näytelmää.

Kiitos hienosta juhlasta rehtori Huima ja koko Auroran väki!

torstaina, joulukuuta 08, 2016

Kuukauden (teologinen) kirja: "Kapinallinen. Jeesus Nasaretilaisen aika ja elämä"

JOULU tulee. Mahtavaa. Niinpä on oikea aika pohtia taas teologiaa. Eli kuka se Jeesus olikaan?

Reza Aslanilta ilmestyi  vuonna 2014 suomeksi teos: "Kapinallinen. Jeesus Nasaretilaisen aika ja elämä" (alkuteos: Zealot. The Life and Times of Jesus of Nazareth). Helsinki: Gummerus.

Suosittelen. Yksi parhaimmista koskaan lukemistani kuvauksista Jeesuksesta ja kristinuskon synnystä. Tai pitäisi oikeastaan sanoa kahdesta eri Jeesuksesta: juutalaisesta selootista ja jumalaisesta Kristuksesta.

" Kaksi tuhatta vuotta sitten juutalainen saarnamies ja ihmeidentekijä värväsi seuraajia Galileassa perustaakseen heidän kanssaan Jumalan valtakunnan. Menestys oli niin hyvä, että roomalaiset vangitsivat, tuomitsivat ja ristiinnaulitsivat hänet. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin hänen seuraajansa puhuivat hänestä Jumalana."

Noin 300 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen  Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325 piispoilla oli   kaksi Jeesus-tulkintaa.  Toisen mukaan Jeesus oli ehkä täydellinen ihminen, mutta joka tapauksessa   ihminen.  Toisen käsityksen mukaan Jeesus oli  Jumalan inkarnaatio, siis Jumalan ainoa poika.  60-luvulla teloitetun,  itse itsensä apostoliksi kohottaneen Paavalin tulkinta Jeesuksesta  voitti (Omasta mielestään Paavali ei muuten ollut 13. apostoli vaan ensimmäinen).  Paavalin Kristus peitti historian Jeesuksen alleen. Tämä on myös nykyisen evankelisluterilaisen kirkon  käsitys Jeesuksesta. Miksi näin tapahtui, siitä  Aslanin on kirjoittanut tämän kirja.

Ihmis-Jeesus

JEESUS oli juutalainen. Hän oli yksi sadoista tai tuhansista selooteista, kiivailijoista, jotka kokosivat joukkoja kuuntelemaan, kuinka Jumalan valtakunta tulee ja  Pyhän maan valloittanut Rooma kukistetaan yhdessä itsekästä yhteistyötä tehneen rikkaan papiston kanssa. Messiaaksi julistautuneita,  jotka lupasivat pelastaa kansan, oli  useita. Ja heidät  teloitettiin.  Useimmat nimenomaan ristillä.

"Kiertelevä saarnaaja kulki kylästä kylään julistaen kovaan ääneen maailmanloppua kintrereillään joukko resuisia seuraajia".

Pyhä maa oli valloitettu 63 eaa. Jeesuksen aikoihin maassa oli  paljon köyhiä. Kuivuus kiusasi. Väki velkaantui ja menetti maansa.  Galileassa noustiin kapinaan. Köyhät hyökkäsivät juutalaista ylimistöä ja Rooman tasavallan nimissä toimineita vastaan. He ryöstivät rikkailta ja antoivat satunnaisesti köyhille. Rosvojoukot olivat lähtöisin köyhtyneistä kylistä  kuten Betlehem.

Jeesus aloitti oman kapinointinsa liittymällä noin vuonna 28 jaa. askeetikko  Johannes Kastajan opetuslapseksi. Kun Kastaja teloitettiin, Jeesus kokosi  oman 72 opetuslapsen joukkonsa ja kiersi kylästä kylään puhumassa ja opettamassa mm. Kastajalta oppimaansa Isä Meidän-rukousta.  Kapernaumissa hän teki ensimmäiset ihmetekonsa, ja kansa hullaantui. Hän oli  nyt pahojen henkien manaaja ja ihmeiden tekijä. Samanlaisia maagikkoja liikkui  tosi paljon, mutta Jeesus ei ottanut maksua. Suosio oli niin lujaa, että hänen oli paettava yksinäisyyteen. Jeesus  ei koskaan sanonut olevansa Messias, sillä se olisi ollut  sama kuin allekirjoittaisi oman kuolemantuomionsa.

Noin vuonna 30-33 jaa. Jeesus hyökkäsi joukoineen temppelissä hänen mielestään Jumalan pettäneiden rahanvaihtajien kimppuun. Se tarkoitti avointa kapinaa. Hänet kavallettiin ja teloitettiin. Ristiinaulitseminen oli tavallinen tuomiokansankiihottajille. Kidutus jatkui siinä pitkään eikä tarvittu kiduttajaa. Aslanin mukaan Jeesuksen kanssa yhtäaikaa ristiinaulitut olivat hekin olleet  mukana kansankiihottamisessa.

Opetuslapset pakenivat. Jeesus oli epäonnistunut.

Sitten tapahtui jotain   merkillistä. Useat opetuslapset vakuuttuivat, että Jeesus oli  noussut kuolleista. He olivat siitä niin vakuuttuneita, että olivat valmiit kuolemaan.

Jeesuksen opetuslapset perustivat Jerusalemiin seurakunnan, jota johti Jeesuksen nuorempi veli luku- ja kirjoitustaidoton Jaakob vanhurskas. Jotain alkuperäisestä Jeesuksen opista kertoo se, että
tämä  köyhien puolustaja ei omistanut mitään, ei edes vaatteitaan. Hän  ei juonut viiniä, ei syönyt lihaa, ei peseytynyt. Hän oli loppuun saakka juutalainen:  ”Usko ilman  lain tekoja on kuollut”.

Saulus ja Jumala-Jeesus

Kuvaan astui pian fariseus Saulus, joka vainosi  Jeesuksen opetuslapsia, kunnes koki noin vuonna 37 jaa. näyn: Jeesus puhui suoraan  hänelle. Jeesus olikin ikiaikainen jumala, joka pelasti kuolemallaan kaikki häneen uskovat, ei vain juutalaisia. Paavali muutti Jeesuksen Kristukseksi. Tämä Kristus oli kosminen olento, joka oli ollut olemassa  jo ennen aikaa. Paavali  irtautui juutalaisuudesta mm. ympärileikkauksesta. "Kristus on näet lain loppu." Historiallinen lihaksi tullut Jeesus ei kiinnostanut häntä. Hän ei saanut hänestä tietoja - eikä  halunnutkaan. Poika oli puhunut suoraan hänelle.

Saulus muutti  nimensä Paavaliksi ja aloitti  oman käännytystyönsä, jonka  Jaakobin johtama  seurakunta huomasi  pian harhaoppiseksi. Jaakob lähetti samoille seuduille omia uskon lähettiläitä oikaisemaan Paavalin oppia. Syntyi kaksi koulukuntaa; toista johti Jeesuksen veli Jaakob ja  toista entinen fariseus Paavali. Koulukunnat olivat avoimesti vihamielisiä.

Paavali kutsuttiin puhutteluun Jerusalemiin;  hänen oli peruttava omat opetuksensa  (mm. että Mooseksen lakia  ei tarvitse noudattaa). Kun juutalaiset tunnistivat hänet, hänet pahoinpideltiin, melkein tapettiin. Roomalaissotilaat osuivat paikalle, vangitsivat hänet ja lähettivät Rooman kansalaisena oikeuteen  Roomaan.

Kaaos

Vuonna 62 jaa. Jerusalem oli  kaaoksessa. Tikarimiehet tappoivat roomalaisia.  Vallan kaappasi  Ananias, joka nousi  ylipapiksi. Hän vangitutti  Jaakobin ja syytti häntä  Jumalan pilkasta. Jaakob kivitettiin kuoliaaksi.

Roomassa Paavali  oli  kotiarestissa, mutta jatkoi  oman uskonsa levittämistä kunnes keisari Nero teloitti hänet  ja Pietarin noin vuonna 66.

Samana vuonna juutalaiset hyökkäsivät Jerusalemissa roomalaisten kimppuun ja tappoivat heidät.  Neljä vuotta he pitivät kaupunkia hallussaan.  Vuonna 70 koko Jerusalem tuhottiin ja asukkaat teurastettiin. Alkuperäinen Jeesus-liike kuoli. Lähetystyö juutalaisten omassa keskuudessa loppui. Uusi Paavalin tulkinnalle perustuva uskonto: usko Kristukseen levisi  Välimerelle.

Paavalin valtava merkitys

Kertomus  Jeesuksesta ei  ole syntynyt  kronologisesti. Ensin kirjoitettiin  Paavalin kirjeet,  noin 50-luvulla. Ensimmäinen evankeliumi Markuksen evankeliumi kirjoitettiin vuonna 70. Siinä ei ollut vielä lainkaan puhetta Jeesuksen poikkeuksellisesta syntymästä eikä ylösnousemuksen kokemuksista. 20 vuotta myöhemmin ilmestyivät Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit, joissa Jeesuksen olemus oli  jo muuttunut paavalilaiseksi. Johanneksen evankeliumi syntyi  100-120 jaa.

Paavalin oppi kiehtoi.  Jeesuksen tunteneiden tilalle tuli uusi toimijajoukko: sivistyneitä, kaupungistuneita, kreikankielisiä diasporajuutalaisia, jotka olivat  perehtyneet kreikkalaiseen filosofofiaan ja hellenistiseen ajattelutapaan. Nyt oli  tärkeää päivittää kertomus Jeesuksesta sellaiseksi, että sen voi kertoa Rooman valtakunnassa.

Jeesuksen kapinallisuus oli siistittävä pois. Israel oli ollut Jeesukselle  kaikki kaikessa. Nyt hänestä tehtiin  globalisti.  Jeesus ei puhunut  itsestään  messiaana. Hän kutsui itseään Ihmisen pojaksi, mikä on  arvoituksellinen ilmaisu. Nyt hänestä tehtiin messias, mutta sana tulkittiin uudella tavalla Kristukseksi, kuolemasta vapahtajaksi.  Jeesus tuunattiin rauhanomaiseksi  hengelliseksi johtajaksi, jollaisena roomalaiset pystyisivät hänet hyväksymään.  Syntymään liitettiin tapahtumia, joilla  toteutettiin Raamatun  profetiaa.  Neitsellinen syntymä tarvittiin ehkä kätkemään kiusallinen totuus: Jeesus oli syntynyt avioliiton ulkopuolella? Kuolemantuomio kuvattiin juutalaisten itse aiheuttamaksi. Todellisuudessa täysin raakalaismainen hirmuhallitsija Pontius Pilatus pantiin vain pesemään kätensä.

Muodon muutos

" Käytännössä kaiken,  mitä Jeesuksesta kerrotaan, kirjoittivat ihmiset, jotka eivät olleet koskaan tulleet tuntemaan Jeesus Nasaretilaista hänen elinaikanaan."

Kirjoittajat  muunsivat  vähä vähältä Jeesuksen vallankumouksellisesta selootista  roomalaistetuksi puolijumalaksi. Miehestä, joka pyrki vapauttamaan juutalaiset roomalaisten sorron alta  ja epäonnistui siinä,  taivaalliseksi olennoksi, joka ei ollut lainkaan kiinnostunut  maallisista asioista. Luku- ja kirjoitustaidoton maalaismies riisuttii  alkuperäisestä vapaustaistelijan asustaan ja verhottiin lihaksi tulleen Jumalan kaapuun.

Mielenkiintoinen tulkinta.


Kirjoittajasta

20 vuotta vieneen tutkimustyön pohjalta syntyneen  tietokirjan  kirjoitti uskontotieteilijä Reza Aslan (s. 1972). Teos nousi
New York Timesin bestsellerlistan ykköseksi.

Aslan  on syntynyt Iranissa, mutta asuu nykyään Los Angelesissa. Hän on  suorittanut tohtorintutkinnon uskontososiologiasta  ja toimii University of Californiassa ”luovan kirjoittamisen professorina”.

Muita tässä blogissa esiteltyjä Jeesusta käsitteleviä teoksia



lauantaina, joulukuuta 03, 2016

Kaksi ainoaa yksin oikeaa totuutta oppimisesta?

OLEN yhtenä didaktiikan dinosauruksena yrittänyt ymmärtää satojen erilaisten oppimis-näkemysten kirjoa.

Kysyn: miksi teorioita ja malleja on näin luvuton/luvaton määrä? Hämmästelen myös, miksi jokainen jonkin teorian keksinyt on mielestään ainoana löytänyt juuri oikean totuuden ja kaikki muut kaikki ovat väärässä.  Nooh. Ymmärrän  toki. Kyse on paitsi arvostuksesta myös valtataistelusta  tiedeyhteisön sisällä ja tappelusta tutkimusrahoista.

KOSKA itselläni ei ole tuollaisia intohimoja,  yritän kaikin  voimin etsiä sovitteluratkaisua.  Keksin sellaisen  eilen yöllä klo 03.30.

OPPIMINEN on syvästi ihmisen: Homo Sapiensin perusolemus. Kyse on muihin lajeihin verrattuna täysin ylivoimaisesta kyvystä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin (adaptaatio). Oleellista on ollut aina siirtää sukupolvelta toiselle kokemuksista ja niiden tulkinnoista syntynyt tieto, traditio. Yhtä oleellista on aina ollut myös kykyä oppia ja luoda aivan uutta.

KOULUINSTITUUTIO on alunperin syntynyt tallentamaan traditiota uuden sukupolven päihin. Viimeistään 1900-luvulla mm. marxismin vaikutuksesta tätä perinteistä tehtävää alettiin haastaa esittämällä koululle uusi tehtävä: muuttaa maailmaa paremmaksi. Jostain syystä näitä kahta koulun tehtävää ei ole haluttu  juuri koskaan nähdä toisiaan tukevina vaan keskenään vaihtoehtoisina .Osa kouluväestä on linnoittautunut puolustamaan yleissivistystä siis traditiota ja siksi perinteistä opetuskäsitystä. Osa - erityisesti  kasvatuspsykologien johtama ryhmä-  uskoo ns. uuteen oppimiskäsitykseen ja on  ylikiinnostunut vain uuden tiedon rakentamisesta. (Googlettakapa esim. termi konnektionismi).

OLEMME siis tilanteessa, jossa meille myydään kahta ainoaa oikeaa totuutta oppimisesta, jotka eivät voi olla totta yhtä aikaa. Mikseivät?

ITSE ajattelen, että päinvastoin. Koululla on kaksi yhtä tärkeää tehtävää: (1) siirtää traditio ja (2) antaa eväät tuon tradition kehittämiselle. Tapa, jolla traditio otetaan  tehokkaasti haltuun - näin väitän - vaatii erilaista  opetusta ja sen taustalle erilaista oppimiskäsitystä kuin tapa, jolla traditiota kehitetään - siis luodaan aidosti uutta tietoa. Kyse ei ole valinnasta näiden kahden opetusnäkemyksen välillä vaan niiden älykkäästä yhteensovittamisesta.

UUSIN opsimme - erityisesti työtapojen osalta- kuvaa tapaa, jolla oppilas rakentaa omaa tietämystään siis omia näkemyksiään. Tuo kuvaus  tukee nimenomaan uuden tiedon rakentamista. Samalla opsista on photoshopattu pois perinteinen opettaminen. Uusi opsimme hyljeksii -syystä jota en ymmärrä-  sitä vuosisatojen  aikana kertynyttä kokemustietoa  kuinka vanha traditio omaksutaan: painetaan mieleen ja ymmärretään.  Oma näkemykseni on, että vanhan tradition omaksumisen osalta yksi kehittyneimmistä ja edelleen käyttökelpoisista malleista oli  professori Yrjö Engeströmin 1980-luvulla esittämä täydellisen oppimisen malli.

JAKO vanhanaikaiseen ja uudenaikaiseen opetuksen on triviaali yksinkertaistus. Edelleen tärkeimmät asiat on opetettava vaikka korvasta vetäen - Jukka Sarjalaa siteeraten- mutta jotta luomme lapsillemme ja nuorillemme edellytykset selvitä huikean nopeasti muuttuvassa maailmassa,  se ei riitä. Meidän on opetettava myös, kuinka kokonaan uusi tieto syntyy.

EI ole kahta ainoaa yksin oikeaa totuutta oppimisesta. Ne ovat totta vain yhdessä ja yhtä aikaa.

torstaina, joulukuuta 01, 2016

10 OPS-käskyä

PERUSOPETUKSEN opetussuunnitelma otettiin käyttöön alakouluissa tänä  syksynä. Yläkoululuokat ovat vuorossa syksyllä 2017.

Minulla on ollut ilo sparrata satoja kouluja ja: tuhansia opettajia ja rehtoreita  uuden opsin ajatteluun - sellaisena kuin sen ymmärrän ja aina kriittisesti nyt jo puolentoista vuoden ajana. Ei kriittisenä siksi, ettei ops toteutuisi. Vaan jotta arvokkain siitä toteutuisi.

TOUR- OPS 2016  alkoi tammikuussa 2015 Espoon Steiner-koulusta. Tuolloin  fokuksessa oli oppilaan muuttuva rooli. Sitten kiertue  on vienyt iloa  ja "päivystävää dosenttia"  Espooseen, Forssaan, Helsinkiin, Hämeenlinnaan, Jyväskylään, Kajaaniin, Kankaanpäähän, Kauhavalle, Kokkolaan, Kuopioon, Lapualle,  Mäntsälään, Nivalaan, Nokialle, Nurmijärvelle, Ouluun, Paimioon, Porvooseen, Pyhäjärvelle, Rovaniemelle, Sauvoon, Seinäjoelle, Siuntioon, Sipooseen, Tampereelle, Vantaalle ...

Samaan syssyyn sitä joutui/pääsi Opettaja-lehden ja Ylen haastatteluihin. Pedagogista soihtua  on jaettu suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Viestiä on viety myös omaan vanhaan kouluun:  Auroraan. Sessioiden kesto on vaihdellut  45 minuutista kolmen päivän sarjaan. Pääosin palaute on ollut tosi kannustavaa. Mutta mokiakin on tullut.

TÄMÄN viikon tiistaina TOUR- OPS2016 tuli maaliin  tämän syksyn osalta.  Paljon olen  itse oppinut. Olen tehnyt sanahakuja perusteista. Olen analysoinut Nurmijärven kunnan opsin. Espoon koulutuksiin tehtiin lisäksi kaksi  videota, joilla on ollut ilahduttava määrä katsojia.  Matkan varrella syntyi myös idea toimintakulttuurin "katsastuskortista"  ja 100 helpon ops-vinkin blogilastut- jotka käännettiin ruotsiksi ja englanniksi.

KUN keikkoja on kymmeniä, on tärkeää tuoreuttaa esitystä. Kiertueen ajan olen hionut konseptia ja ennen muuta dioja, joihin Stand up-luentoni  perustuvat.  Niihin on lisätty uusia kuvia, musiikkia ja videoita. Olen etsinyt opsiin erilaisia näkökulmia: arvioinnin muutos, didaktinen vapaus (osana demokaattista  komentoketjua ja pedagogiikan historiaa), kodin uusi rooli, oppimisen käsitemaailma (erilaiset oppimiskäsitykset), opettajan ja oppilaan pedagoginen rooli, eheyttämisen portaat, koulun muutos helikopterista käsin ja ops didaktiikan ja kasvatuspsykologian silmin.

10 OPS-käskyä

JOS pitäisi tiivistää jakamani message 10 käskyyn, ehkä ne kuuluisivat näin:

(1) Lue perusteet - oikeasti- muuten harhaoppiset vievät sinua narusta. Lue sitä itse ja yhdessä kollegoiden kanssa. Puhukaa siitä.

(2) Tulkitse perusteet. Älä ylitulkitse. Blandaa 96 % :inen pirtu koulun arkeen ja luokkasi todellisuuteen.

(3) Älä provosoidu, vaikka ops on kirjoitettu "hallinnoksi", ei suomeksi eikä pedagogiikan kielellä. Älä anna Orwellin paljastaman uuskielen hämätä itseäsi. Moni asia on tuttua ja jatkuu, vaikka sanat on jostain syystä vaihdetuu. Pidä kiinni omista käsitteistäsi.

(4) Hyväksy, että joudut tekemään kompromisseja yhteiskunnan antaminen lupausten ja mahdollisuuksien välillä juuri niiden oppilaiden hyväksi, jotka Sinulle on annettu.

(5) Muista:  ops on utopia, uljas tavoite, jota kohti mennään.  Se ei ole statukseltaan laki vaan pedagogis-hallinnollinnen suunnitteluasiakirja, tavoitteisto. Älä ahdistu sivu- ja asiamäärästä.  Rento hyppy.

(6) On hyvä noudattaa opsia. Vielä parempaa on  tukea sen avulla oppilaiden kasvua ja oppimista.

(7) Luota itseesi. Olet ammattilainen. Suomessa opettajuus on professio- niinkuin kirurgikin. Sinuun luotetaan. Siksi sinulla on pedagoginen vapaus. Oikeus tehdä itsenäisiä ratkaisuja.

(8) Ole  luottamuksen arvoinen.  Pedagoginen vapaus ei ole veto-oikeus koulutuspolitiikkaan vaan haaste käyttää omaa järkeä ja perustella ratkaisut.

(9) Anna anteeksi, että opsissa on tuhansia keskenään ristiriitaisia lupauksia. Tiedä, että koulun kuvitellaan olevan kaikkeuden keskus, ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Ymmärrä, ettei se voi sitä olla. Älä silti masennu. Valitse yksi askel kohti parempaa kerrallaan.

(10) Kaikkein tärkeintä on välittää. Traditiota-  mutta sitäkin enemmän itse välittämistä.

maanantaina, marraskuuta 28, 2016

Kuukauden kirja: Kultainen kirja (1530)

Erasmuksen kirja on tosi pienikokoinen. Sivuja on
122.
JOULUKUUN kasvatusalan kuukauden kirja olkoon Erasmus Rotterdamilaisen "Kultainen kirja. Nuorten hyvistä tavoista", jonka turkulainen  Faros-kustannus Oy julkaissut vuonna 2005 uudelleen suomennettuna.

Alunperin kirja ilmestyi vuonna 1530 nimellä "De civilitate morum puerillum", vapaasti suomennettuna:  Nuorukaisten hyvistä tavoista.  Se kirjoitettin helppolukuiseksi ja nopeasti omaksuttavaksi. Teos käännettiin aikanaan 14 kielelle, suomeksi  jo vuonna 1670 nimellä Cullainen kiria. Kustantajana oli Johannes Gezelius.

Kysessä on tiettävästi ensimmäinen käytösopas, ja sitä pidetään eurooppalaisen tapakulttuurin lähtökohtana. Teos oli tarkoitettu Veeren ruhtinaan Henrik-pojalle, mutta myös soveltaen myös muille pojille - opastukseksi muun muassa opinnoissa ja käytöstavoissa.

Erasmuksen mukaan nuorten kasvatus koostui useasta osasta.  Tärkein tehtävä oli istuttaa  hurskauden taimia hauraaseen mieleen. Toinen tehtävä on opettaa rakkautta ja tietämystä  vapausta taiteista (siis trivium ja quadrium MH). Kolmanneksi oli tärkeää antaa ohjeita elämän velvollisuuksista ja neljänneksi harjoittaa hyviä tapoja pienestä pitäen. "On eduksi, että ihminen on kaikin puolin järestyksessä niin mielen ja ruumiin kuin eleiden ja vaatetuksen suhteen".

Kohtuullisuus, säädyllisyys, oikeudenmukaisuus ja kunnia olivat hyveitä, joita Erasmus tarjosi prinssille ohjeiksi. Erasmus varoitti öykkäröinnista, joka on muille kiusallista. Omahyväisyys ja rehenteleväisyys on syytä jättää kotiin. Sopiva käytös toteutuu itsesäätelyn ja -hillinnän kautta.  Mm.  pöytätavat opitaan  parhaiten juurruttamalla ne jo lapsuusiässä.  

Poimin  kirjasta  käytöstapoja, joihin tuolloin kiinnitettiin huomiota.

  • alastomuus
  • asento
  • askellus
  • hampaiden valkaiseminen
  • haukotteleminen
  • hengittäminen (ja kuorsaaminen)
  • ilman päästäminen
  • kampaaminen
  • karkeat sanat
  • keskeyttäminen
  • kuorsaaminen
  • käsien peseminen
  • käsillä elehtiminen
  • leikit
  • meikkaaminen
  • nauraminen
  • niistäminen
  • pidoissa 
  • pukeutuminen
  • pään ja korvien kaiveleminen
  • ruokaileminen
  • silmiin katsominen
  • sylkeminen
  • vanhusten kunnioittaminen
  • virtsaaminen
  • ylenantaminen 

Alastomuus

" Sellaisten ruumiinjäsenten paljastaminen, joihin luonto on liittänyt häpeän, pitäisi olla kaukana hyvästä käytöksestä. Jos  välttämättömyys kuitenkin vaatii tällaista toimintaa, se pitää tehdä säädyllisesti ja vaatimattomasti, vaikkei paikalla olisi ketään. Enkelit ovat aina lähellä..."

" Kun olet riisuutumassa tai nousemassa vuoteesta, muista  häveliäisyys ja katso, ettet paljasta toisen katseelle mitään, minkä tavat ja luonto ovat peitettäväksi tarkoittaneet."

Asento:

" Olkapäiden tulisi  olla tasapainossa, ei niin kuin laivan purjeet, joista toinen on ylhällä ja toinen alhaalla."
" ..ne, jotka laiskuudesta ovat omaksuneet velton ryhdin, ovat taanneet itselleen kyttyräselän.."
" ... Eikä käsiä ole soveliasta pitää selän takana, sillä niin toimivat ainoastaan varkaat. "
" Istuminen polvet toisistaan erillään tai seisominen jalat haarallaan tai ristissä on rehentelijöiden tapa."
"Jalkojen siirteleminen istuessa on typeryyden merkki."

Askellus

"Askelluksen ei tulisi olla sen paremmin raukeaa kuin hätäistäkään, sillä edellinen on heikkouden, jälkimmäinen raivokkuuden merkki."

Hampaiden valkaiseminen

" Hampaiden... valkaiseminen jauheella sopii vain tytöille."

Haukotteleminen

"Jos tunnet tarvetta haukotella etkä pysty kääntymään syrjemmälle tai siirtymään pois, peitä suusi liinalla tai kämmenellä ja tee sittem ristinmerkki."

Hengittäminen

" Osoittaa huonoa käytöstä hengittää äänekkäästi sieraimillaan, sillä se on suuttumuksen merkki. Sitäkin pahempaa on kuorsata kuin  raivopää..."

Ilman päästäminen:

" On niitä, jotka kehottavat nuorukaisia hillitsemään ilmavaivojaan puristamalla pakaroitaan yhteen. Mutta ei ole hyvien tapojen mukaista aiheuttaa itselleen sairautta, jotta yrittäisi vaikuttaa kohteliaalta. Jos joudut antamaan periksi, tee se yksin. Mutta jos et, kuten vanha sanaparsi sanoo, peitä ääni yskäisyllä."

Kampaaminen

" Hiusten tulisi olla sievät, mutta ei niin laitetut kuin tyttöjen kampaus."

Karkeat sanat

" Rehdin nuorukaisen ei pitäisi omaksua karkeita sanoja kielenkäyttöönsä."
" Jos asiat vaativat jonkin häpeällisen ruumiin osan mainitsemista, siihen tulisi viitata  hienotunteisella kiertoilmauksella."

Keskeyttäminen

" On moukkamaista keskeyttää puhuja ennenkuin hän on lopettanut kertomuksensa"

Käsien peseminen

" Älä koskaan  istu pöytään pesemättä käsiäsi ja puhdistamatta kynsiäisi liasta, joka niihin on tarttunut, sillä muutoin sinua kutsutaan likasormeksi."

Käsillä elehtiminen

" ..elehtimein käsillä kertoo heikosta tasapainosta."

Leikit

" Jos kamppailet kokemattomia vastustajia vastaan ja voitat kerran toisensa jälkeen, anna toisinaan päihittää itsesi; se tekee leikistä hauskempaa.

Meikkaaminen:

" Poskia ei pidä pullistella, eikä niitä kannata tärvellä ihomaalilla kuten narrit."

Nauraminen

" Hörönauru ja kohtuuton hilpeys...on sopimatonta... Nauraminen yksinään tai vailla selvää syytä lasketaan joko tyhmyydeksi tai mielenvikaisuudeksi."

Niistäminen + muuta:

"Sieraimiin ei saisi kerätä räkää."

" Sopimatonta on  pudistella päätään ja heilutella hiuksiaan, yskiä tarpeettomasti, rykiä, samoin kuin raapia päätään, kaivella korviaan, niistää nenäänsä, sivellä kasvojaan aivan kuin pyyhkisi pois häpeää, hieroa takaraivoaan ja nostella hartioitaan. "

Pidoissa

" Kun pyyhit käsiäisi, pyyhi mielestäsi samalla kaikki huolet, sillä on huonotapaista  olla pidoissa surullinen ja levittää murhettaan muihin."
" Jos juhlat kestävät kaummin kuin on lapsille sopivaa ja alkavat muuttua irstailuksi, poistu paikalta, kun olet kylläinen, joko vaivihkaa tai pyydettyäsi luvan."

Pukeutuminen:

Erasmus kannatti täyspukeutumista. Vaatteiden tarkoituksena on kaunistaa ja verhota ruumista.
Paidassa ei saa olla virtsatahroja, eikä iho kaipaa tatuointeja. Puhtaus kuuluu luonnostaan sivistyneeseen käytökseen.

" Vaatteen tehtävä on verhota se, mikä on siveetöntä näyttää muiden silmille."
" Sivistynyt huolettomuus sopii nuorille."

Ruokaileminen:

" Kieltydy kohteliaasti, jos sinut kutsutaan kovin kunnioitetulle paikalle."
" Vanhempien ihmisten ja toipilaiden on soveliasta nojata toisella tai molemmalla kyynärpäällä pöytään."
" Älä koske ensimmäisenä ruokaan."
" Sinun ei tulisi ottaa ...kaikkea... vaan tyytyä siihen annokseen, joka edessäsi on."
" Pureskele ruokasi ennenkuin juot."
" Epäkohteliasta on ... tuijottaa herkeämättä toista ihmistä."
" Naiselle hiljaisuus on viehättävä ominaisuus, mutta  vielä viehättävämpi se on lapsille."
"Jotkut pikemminkin hotkivat kuin nauttivat ruokansa, aivan kuin ne, kuten sanonta kuuluu, jotka kohta joutuvat kaltereiden taakse. Tällainen ahmiminen on tyypillistä varkaille. Jotkut ahtavat kerralla suuhunsa niin paljon, että heidän poskensa paisuvat kuin palkeet. Jotkut avaavat pureskellessaan leukansa niin ammolleen, että ääntelevät kuin siat. Jotkut taas hengittävät niellessään niin raskaasti, että tuntuu kuin heitä kuristettaisiin. Ei ole kohteliasta eikä turvallistakaan juoda tai puhua suu täynnä ruokaa."
" On töykeää tarjota toiselle jotakin sellaista, jonka itse olet puoliksi syönyt. Yhtä karkeaa on kastaa puoliksi syöty leivänpala uudelleen keittoon ja vastenmielistä sylkäistä ulos pureskeltua ruokaa ja pudottaa takaisin lautaselle. Jos olet syönyt jotakin, jota et pysty nielemään, sinun pitää hienotunteisesti kääntyä poispäin ja heittää se jonnekin....Älä heitä luita tai muita jätteitä pöydän alle lattiaa roskaamaan tai paiskaa niitä pöytäliinalle, puhumattakaan siitä, että laittaisit ne tarjoiluastialle. Laita ne lautasesi reunalle tai astialle, joka on annettu nimenomaan tähteitä varten."

Silmiin katsominen:

" Kun kohtaat toisen ihmisen, katso aina silmiin, sillä silmät paljastavat mitä sinä olet. Ohi katsojalla eivät useinkaan ole puhtaat jauhot pussissa. Levolliset ja kunnioittavat silmät kertovat omistamastasi kauneudesta. Julmat silmät viittaavat vihaisuuteen, julkeat röyhkeyteen ja levottomat mielipuolisuuteen. "

Sylkeminen

" Sylkiessä käänny poispäin, ettet pärski toisten päälle... Liman uudelleen nieleminen on siivotonta..."

Vanhusten kunnioittaminen
"... on noustava seisomaan vanhusten edessä."

Virtsaaminen:

" Virtsan pidättäminen on haitaksi terveydelle, mutta hyvät tavat edellyttävät tarpeen tekemistä yksinäisyydessä. "

Ylenantaminen

" Vetäydy syrjään, jos olet antamaisillasi ylen. Oksentaminen ei ole sinänsä rumaa, mutta ylesyömisen jälkeen se on häpeällistä."

Yhteenvetoa

En ole ihan varma, kumpi on vaikeampaa: elää uuden ajan alun tapojen vai nykyisen tavattomuuden mukaan.  Mainio on kuitenkin yhä  Erasmuksen ohje: Samalla kun on itseään kohtaan vaativa on annettava auliisti anteeksi hairahdus muille.

"  On sellaisia, jotka korvaavat muilla avuillaan käytöksensä karkeuden. En siis tarkoita sitä, ettei voisi olla hyvä ihminen, vaikkei osaisikaan käyttäytyä. Mutta jos toveri tekee virheen tietämättömyyttään asiassa, jolla on seuraamuksensa, on kohteliasta neuvoa häntä kahden kesken."

Lyhyesti Erasmus Rotterdamilaisesta  

Erasmus (1466- 1536) oli Euroopan johtavia renessanssihumanisteja ja oman aikakautensa kuuluisin oppinut.

Hänen nimensä oli alunperin Gerrit Gerritzoonsin.  Gerrit oli  katolisen papin ja lääkärin tyttären  avioton poika.

Vanhempien kuoltua, hän opiskeli luostarissa ryhtyäkseen munkiksi,  mutta siirtyi sitten eri ruhtinaiden palvelukseen.  Erasmus oli ensimmäinen, joka elätti itsensä vapaana kirjailijana. Kirjapainotaito oli juuri keksitty.

Suomalainen Mikael Agricola oli Erasmuksen oppilaita.


sunnuntaina, marraskuuta 27, 2016

Aika viikko

AIKAMOINEN viikko. Alkuviikko täyttä politiikkaa. Isoja odotuksia ja ikäviä ja kovia pettymyksiä. Mutta synkkyydestä  myös noustiin.

LOPPUVIIKKO didaktiikkaa.  Hieno seminaari opetuksen asiantuntijoiden kanssa Espoon  opetuksen menestystarinasta. Upeiden sipoolaisten ja kainuulaisten opettajien sparrausta uuden opsin mielenmaisemiin arvioinnin osalta, suomalaisen opettajan didaktisen vapauden ulottuvuuksiin  ja vastuisiin sekä muutosteoriaan.

Kohtaamisia. Stand up-luennoissa onnistumisiakin. Ja juuri nyt "Opettajan didaktiikan" taittoversion viimeiset hionnat.

VIIMEINEN syksyn ops-luento ensi viikolla. Sitten se teema alkaa olla siinä.

VIIKON kaksi huippukohtaa silti tiistainen saunapäivä Herra Miltonin kanssa ja sunnuntainen vierailu oma  Noora-kuopuksen ja Jonin uudessa  kodissa Kirkkonummella.