Kirjoja

Kirjoja

perjantaina, syyskuuta 21, 2018

Ei sanaakaan opsista. Puhutaan opettajan omasta pedagogiikasta

HIENO työviikko päättyi tänään ukkipäivään. Opetusharjoittelua, opetuksen suunnittelun ryhmä, kaksi Tutor-opettaja koulutuspäivää...

HUOMENNA lauantaina raikas uusi luentoteema.

Kouluissa on käyty ops-keskustelua useita vuosia. Hienoa. Ja vieläkin ehtii.

Jos historia toistaa itseään, fokus siirtyy kuitenkin seuraavan opsin unelmointiin viimeistään ensi vuonna eduskuntavaalien jälkeen.

Väliremontteja ops-tekstiin  on odotettavissa. Ja sitten perusopetussäädösten päivitystä. Ja sitten uuden tuntijaon valmistelua.

Niin kävi vuoden 1994 opsin aikana. Vuonna 1998 tekstiin lisättiin mm. käytösteema ja hyvän osaamisen kriteerit. Samana vuonna hyväksyttiin uusi perusopetuslaki ja - asetus).

Vuoden 2004 perusteiden voimassaoloaikana vuonna 2008 tekstiin tuotiin kolmiportainen tuki ja sen jälleen tehtiin laaja oppilashuollon remontti ja niiden vaatimat  säädösmuutokset.

Remontteja odotellessa olisi ehkä fiksua suunnata toviksi fokusta myös opettajien omaan pedagogiikkaan. Espoon Päivänkehrän koulussa se aloitetaan ensi lauantaina.

sunnuntaina, syyskuuta 16, 2018

Espoon perinneseura SyysMatin markkinoilla.

TAAS kerran takana oikein hienot kaksi SyysMatin- markkinapäivää.

Espoon perinneseura pystytti  ties kuinka monennetta kertaa telttansa Tuomiokirkon kellotapulin taakse tosi hienolle paikalle.

OLIMME jakaneet paikallaolo-vuorot kumpanakin päivänä  kahteen osaan. Aamuvuoro oli vähän lyhempi. Silloin päivystivät mm. Kari Forsberg, Marjatta Kuitunen ja Esko Uotila. Minulle osui lauantain ja sunnuntain 4-tuntiset vuorot.

Lauantaina kaverina oli Heikki Sorvari  ja sunnuntaina  Aapo Kirvesniemi,Yrjölän Leena ja  Seija Lohikoski.

Telttapöydillä oli lähes kaikki 17 vuoden aikana julkaistut  kirjat. Ja tällä kertaa myös kaksi painotuoretta teosta: Vuoden kauklahtelaiseksi juuri valitun Esa Lehtisen teos Punaisin silmin, jonka taitto on todella kaunis (Leena Yrjölä)  sekä Pirkko Kivimäen ja Esko Uotilan teos Muuralan sairaasta. Molemmat on lyhyesti esitelty pari päivää sitten tässä blogissa.  Klikkaa tätä linkkiä.

Teltalla kävi tosi mukavasti porukkaa. Mukana oli tuntemattomia ja tuttuja: mm. entisiä  sukon  hallinnon ihmisiä,  rexi-kollegoita, Auroran entisiä oppilaita ja oppilaiden vanhempia. Osa jäi turisemaan menneitä oikein pitkäksi toviksi. Hienoa. Onneksi oli tarjota Aapon tuolit alle.

Saimme paljon uusia ideoita, ja kauppakin kävi. Taisimme tehdä ennätysmyynnin!

TELTAN purku ja tavaroiden rahtaaminen autoihin ja sullominen Aapon varastoihin  sujui jo tottumuksesta Uotilan Eskon johdolla - noin 40 minuutissa.

ENSI vuonna ilman muuta uudestaan.

perjantaina, syyskuuta 14, 2018

EGD osa 6. Viides työsuhdeviikko takana

VOW. Työsuhteeni (50 % lehtoraatti) Helsingin yliopistoon alkoi 15.8, ja nyt takana on jo  4,5 viikkoa.

Ja mikä on ollessa. On työhuone, avaimet, työkavereita ja esimies.  Palkkakin on maksetu. Ja ensimmäinen lasku lääkäriltäkin on lähtenyt yliopistolle (saa nähdä meneekö läpi?) Kännykkä ja tietokone ovat omia.

YLIOPISTOLEHTORIN opetustyökuorma on yhä herrasmiesluokkaa, vaikka moni palkkatasoa nyyhkikin. Ja toki aikaa on jäätäväkin tutkimukselle, koska yliopisto-opetuksen oikeutus  perustuu sille.

VIIKKO meni nopeasti.  Mutta siihen mahtui mikrolomakin vaimon kanssa.  Ilman virkavapausanomuksia. Aivan uusi kokemus.

Millainen siis oli tämän viikon Saldo?  Kiitos kysymästä: positiivinen. Oikein positiivinen.

Maisteriharjoittelu

Maisteriharjoittelujen toinen viikko on nyt hoidettu kanta. Pian valmistuvat luokanopettajat ovat kuunnelleet ohjaajiensa opetusta yhden viikon, ja nyt tämän toisen harjoitteluviikon he ovat opettaneet yhdessä. Ja hyvin ovatkin opettaneet. Ovat ilmiselvästi saaneet hyvää opetusta. Mutta kuinka ihanan yksilöllisiä he ovatkaan.

Kaikki omat harjoittelijani ovat ekaluokissa, ja hieman sitä jää pohtimaan, kannattaisiko ykkösperiodissa valita harjoitteluluokissa hieman vanhemmat oppilaat. Kaikki toki sujuu, mutta syntyy tunnelma, että vielä muutaman viikon oppilaille tekisi eetvarttia saada olla oman opensa kanssa.

Uudet opiskelijat

Ihan tuoreiden opiskelijoiden E-ryhmän kanssa on käynnistynyt jo kaksi kurssia, joiden ryhmäistuntoja saan vetää. Toinen on otsikoltaan pedagoginen vuorovaikutus ja toinen opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi. Kahden viikon päästä alkaa vielä kolmas kurssi Opetussunnitelma ja koulun kehittäminen. Kaikissa niissä kuljetan läpäisyperiaattena opettajaturorointia.

Oma duuni

TÄNÄÄN minulla oli ilo olla kehittämiskeskustelussa esimieheni, dosentti  Riitta Jyrhämän kanssa. Yliopistolla keskusteluun valmistaudutaan täyttämällä kehittämiskeskustelulomake. Siinä on 4 pääkohtaa: edellisen työvuoden töiden arviointi, tulevan vuoden haasteet ja tavoitteet, henkilökohtainen kehittämissuunnitelma ja kohta: sovittujen asioiden seuranta. Täytin lomakkeen  omalta osaltani eilen illalla.

Riitalla  oli aikaa jutella ja opastaa minua  yli tunti. Kävimme läpi, mitä kaikkea uuden työntekijän tulee tehdä. Mm. laatia työsuunnitelma, siis minun tapauksessani siitä, mitä aion tehdä about 710 työtunnin aikana (kaava 1624:2:12 *10,5). Lisäksi haasteenani on opetella yliopiston työkaluohjelmien käyttö ( Moodle, Webbooli, Optime Porta ja Flamma). Ja heti tänään kilttinä poikana opettelin lataamaan Moodleen liitteitä. Ja latasinkin.

Päätän tämän työviikon tämän viikon mieliaforismiini. Aforismien
arvo  oivalletaan  usein (vain) niissä tilanteissa, joissa elämä
hetkeksi avaa konkreetisti niiden merkityksen ja aforismi koskettaa
syvältä.
KUN työsuhteeni on 50 %:nen, viikkoon  mahtuu muutakin.

Tämä viikko onkin ollut oikein MonitoimiMartin viikko. Paitsi että on hoidettu omaa terveyttä on parannettu maailmaa  sekä politiikan että seurakuntatyön saroilla.

Maanantaina oli Espoon valtuuston kokous, ja turpaan tuli. Veroäyriä ei korotettu, mikä tarkoittaa vuodelle 2019 syksystä alkaen jopa 12 %:n leikkauksia opetukseen. Argh.

Akuutteja tulehduksia on edelleen Saunalahden koulun rehtorin erottamisasia, joka näyttää sirrtyvän suoraan kaupunginhallituksen käsiteltäväksi.  Uusia tulehduksia liittyy kahden lukion siirtoon Otaniemeen ja niiden yhdistämiseen.

Seurakuntavaalit lähestyvät, ja nimiä tarvitaan. Deadline on maanantaina. Onneksi on puhelin. Torstaina oli  lisäksi  varsiun värikäs viestintätoimikunnan kokous, jossa kokeneet viestinnän osaajat kantoivat vastuuta edessä olevan viestintäorganisaation kehittämisestä.

MUTTA nyt alkaa viikonloppu. Nautitaan siitä.

sunnuntaina, syyskuuta 09, 2018

Koulun kehittämisen taskukirja

Soini, T., Pietarinen, J. ja Pyhältö, K. (2016).
 Koulun kehittämisen taskukirja. Pieni kirja, suuri ajatus.  e-kirja. 
Päivitetty 10.9.2018

10 vuotta suomalaiskouluja kehittäneet  tutkijat ovat koonneet  taskukirjan kokemuksiaan mm. siitä, miksi kouluja on niin vaikeaa muuttaa. 40-sivuisen kirjan voi ladata ilmaiseksi netistä. Linkki on jutun lopussa. Tässä pieni puffi.

TUTKIJARYHMÄ ei koostu fanaatikoista. Uudistus-vimmaisessa ajassamme he eivät halua saneerata koulua perustuksia myöten - vaan maltilla.

Kehittämisessä sen itsensä vuoksi ei ole heistä järkeä. Kehittäminen on kestävää, kun se on merkityksellistä oppimista kohti jotain parempaa, toimivampaa ja eheämpää.

Koululla on heidän mielestään väliä. Siksi he kirjoittavat koulusta ja opettajista kauniisti ( ja ilman rasittavia lähdeviitteitä  :-). He haluavat puhua kaikkien koulun toimijoiden oikeudesta oppimiseen ja hyvinvointiin ja etsiä keinoja siihen, miten se voisi olla mahdollista.

Miksi mitään ei tapahdu, vaikka hirveästi puuhataan ja touhutaan?

Tutkijat ovat huomanneet saman kuin sadat, ehkä tuhannet heitä ennen. Koulua on todella vaikeaa muuttaa. Koulu on tärkeä ja arvokas. Koulu kaikille on ollut vahva kansallinen ja kansainvälinen tahdonilmaus. Koulu  yrittää saada kaikki  pysymään mukana – edes jotenkin. Monelle koulu voi olla turvasatama. Siksi koulu on vahvojen jännitteiden kenttä ja keskenään ristiriitaisten toiveiden tynnyri. Kaikki pitää muuttaa. Mitään ei saa muuttaa.  Kaikki vanha olisi tärkeää opettaa. Mihin saisi uudet mahtumaan? Niinpä koulun oppisisällöt senkun paisuvat.

Koulun kehittämisen perusjännitteet nousevat heidän mukaansa koulun kaksoistehtävästä. Ensinnäkin koulu on sekä oppimisen että hyvinvoinnin edistäjä (Aikaisemmin mm. Pyhältö yhdisti  tavoitteet pedagogiseksi hyvinvoinniksi).  Ilman riittävää hyvinvointia ei oppiminen onnistu. Toisaalta oppiminen voi tuottaa hyvinvointia ja hyvinvointia edistäviä toiminnan ja ajattelun tapoja voi oppia. Toinen perusjännite on se, että koulun tehtävä on sekä säilyttää että uudistaa yhteiskuntaa ja kulttuuria.

Ei niin, etteikö yritystä kehittää koulua ja opetusta löytyisi. Projekteja tulee ja ja menee. Kouluilla saattaa olla käynnissä yhtä aikaa jopa kymmeniä toisistaan irrallisia ja tarkkarajaisua hankkeita. Ja tämä on yksi keskeinen ongelma.

Ratkaisuja?

Millaisilla tempuilla kehittäminen sitten onnistuisi? No ei tempuilla. Mutta poimin teoksesta seuraavat, minusta viisaat ajatukset.  Sanoitan niitä myös omilla sanoillani.

1. Tavoitteena tulee olla kestävä koulun kehittäminen. Se vaatii systeemistä otetta, kokonaisvaltaisuutta. Systeemisen otteen ytimessä on ymmärrys koulun perustehtävästä: tuottaa laadukasta oppimista ja hyvinvointia, siirtää vanhaa ja luoda uuttaa.  Koulun merkityksellinen kehittäminen on tasapainoilua jännitteiden välillä. Niistä on puhuttava. Yhdessä.  Kannattaa tehdä ajatuskokeita.  Kuka tästä hyötyy? Asioita olisi hyvä tarkastella eri koulusysteemin tasojen ja toimijaryhmien näkökulmista ja huomioiden koulun perusjännitteet.

2. Kehittäminen on oppimista, jolla on suunta. Tavoitteet on sanoitettava (ja perusteltava) selvästi. Ettei käy niin, että valtakunnan tasolla ideoitu hyväntahtoinen uudistus muuttuu kentälle kulkeutuessaan niin, että opettajat kokevat sen jopa pahantahtoiseksi vallankäytöksi.

3. Lähdetään liikkeelle koulun arjesta. Mikä toimii, mikä ei enää? Koulu kehittyy arkea tuunaamalla  kokeilujen ja säätämisen  (pohdinta ja korjaukset) kautta siten, että arjen toimintakyky säilyy koko kehittämistyön ajan.
4. Vähemmän on enemmän. On fokusoitava, mitä aiotaan muuttaa. Fokusoitava siihen, mihin voidaan vaikuttaa  ja jonka muuttaminen on mahdollisimman vaikuttavaa. (ks kuva)

5. Erilaisista projekteista,  kehittämishankkeista ja uusien toimintamuotojen etsimisestä kertyy  kouluille paljon tietoa. Tätä tietoa tulisi  koota,  analysoida ja käyttää hyväksi.

6. Kukaan ei pysty yksin muuttamaan koulua. Tarvitaan koherenssia, yhteistä, jaettua näkemystä siitä, mitä aiotaan tehdä ja miksi. Puhutaan ja tehdään yhdessä. Tarvitaan yhdessä pohdintaa.

7. Enemmän yhteissäätelyä - vähemmän yksinsäätelyä. Yhteissäätely on yhteistä ponnistelua tavoitteena tehdä työympäristöstä parempi kaikille. Kannattaa tehdä ajatuskokeita.  Kuka tästä hyötyy? Asioita olisi hyvä tarkastella eri koulusysteemin tasojen ja toimijaryhmien näkökulmista ja huomioiden koulun perusjännitteet. Ihminen on läpikotaisin sosiaalinen olento. Toimivia, jaksamista tukevia toimintatapoja ei rakenneta yksin.

8. Pidetään huolta jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Hyvinvointi tarttuu. Hyvinvoiva opettaja pystyy paremmin tukemaan oppilaan merkityksellisyyden kokemusta. Hän jaksaa kohdata ja luoda toivoa.
Tartutammeko hyvinvointia ja pahoinvointia?

9. Opettajat on otettava aidosti mukaan subjekteiksi ei objekteiksi- niinkuin he nyt tutkijoiden mukaan kokevat. Rehtoria tarvitaan. Vahvistamaan opettajien toimijuutta. Ne opettajat, jotka kokevat vahvaa toimijuutta, jaksavat innostua ja voivat hyvin työssään, kuvaavat itsesäätelyn rinnalla yhdessä kollegojen kanssa tapahtuvaa säätelyä.

10. Myös oppilaat mukaan kokeilemaan ja pohtimaan. Usein  opettaja toteuttaa yksin kaikki kokeilun vaiheet: suunnittelu, toteutus ja arviointi. Niitä kannattaisi toteuttaa oppilaiden kanssa, yhdessä oppimista hyödyntäen, oppilaita näihin prosesseihin osallistamalla.

11. On uskallettava  ylittää koulun sisään ajan mittaan rakentuneita ja juuriltaan hyvin syvälle istu- tettuja arjen työskentelyn raja-aitoja (ns. betonirautoja). Opettajat oppivat tutkitusti kokeilemalla ja kokeiluja pohdiskelemalla.

12. On tunnettava muutosteoriaa.  Yksi kehittämistyön tosiasia on, että se tuottaa miltei aina hetkellisen aallonpohjan. Toiminta tuntuu vaikeutuvat ja hidastuvan, kun uutta toimintatapaa vielä harjoitellaan ja kehitetään, ja tämä kuormittaa.

13. Aktiivinen muutosvastarinta ei ole ollenkaan kehittämisen pahin este – päinvastoin, se on usein erittäin hyödyllistä!

14.  Opettajat tarvitsevat oppimisen halua, pystyvyysuskoa  ja osaamista.

TEKIJÖIDEN mukaan  koulun kehittämisen taskukirja on toiminut heille tutkijoina välitilin- päätöksenä. Se on mahdollistanut  pysähtymisen ja etäisyyden oton, jäsentelyn vaiheeseen seisahtumisen. Hienoa, että teitte sen.

LINKKI e-kirjaan:
http://www.learninginschool.fi/cms/wp-content/uploads/2016/02/Koulun-kehittämisen-taskukirja.pdf

Espoon perinneseura julkaisee kaksi uutta kirjaa


ESPOON perinneseura jatkaa aktiivista julkaisutoimintaa.  Kaksi uutta kirjaa on ostettavissa SyysMatin markkinoilla ensi viikonloppuna. Kirjat tulevat myyntiin myös perinneseuran Perinnekauppaan, Tapiolan Akateemiseen Kirjakauppaan ja Auroran kappeliin.

Muuralan sairaala – Espoon ensimmäinen
Pirkko Kivimäki ja Esko Uotila

Espoon ensimmäinen sairaala aloitti toimintansa Muuralassa noin sata vuotta sitten. Kirja kertoo sairaalan monista vaiheista, sairaanhoidon kehityksestä, henkilökunnan tehtävistä ja toiminnan muutoksista Espoon kasvaessa maalaispitäjästä suureksi kaupungiksi. Varsinaisen sairaalatoiminnan jälkeen Muurala toimi pitkään terveyskeskuksen vuodeosastona ja viime vuosinaan päiväsairaalana.

Kirjassa on Muuralassa hoitotyössä toimineiden ja potilaina olleiden muistoja sairaalasta. Sairaalan tarina tuli päätökseensä, kun päiväsairaalan toiminta siirtyi keväällä 2017 Muuralasta uuteen Espoon sairaalaan Jorviin.

Kirja julkistetaan ja sitä voi ostaa SyysMatin Markkinoilla. Tekijät ovat tavattavissa perinneseuran teltalla lauantaina 15.9. klo 12-12.30.

Punaisin silmin –Espoon Kauklahti 1917-18
Esa Lahtinen



Sisällissodissa ei ole voittajia – ainoastaan häviäjiä.  Vuonna 1918 myös Kauklahdessa koettiin suuria kärsimyksiä ja tappioita.

Esa Lahtinen kertoo kirjassaan, mitä Kauklahdessa tapahtui vuonna 1918 ja miten kauklahtelaisille kävi sisällissodassa ja sen jälkeisissä tapahtumissa.

Punaisin silmin -teoksen lähteinä ovat valtiorikosylioikeuden ja valtiorikosoikeuksien asiakirjat sekä Suomen sotasurmat 1914–1922  nimitiedosto. Jonkin verran teoksessa on käytetty lähteenä aikaisempaa tutkimusta, kirjallisuutta sekä muistitietoa. Paljon tietoa on jäänyt tallentamatta, koska aikanaan toiset eivät saaneet ja toiset eivät halunneet muistella. Vielä tänä päivänäkin muistaminen on ollut monelle vaikeata.

Kirja julkistetaan 15.9. ja sitä voi ostaa Kauklahti-päivässä ja SyysMatin Markkinoilla. Esa Lahtinen on tavattavissa Kauklahti-päivänä Kauklahti-seuran esittelypisteessä lauantaina 15.9. klo 11-14 ja SyysMatin Markkinoilla perinneseuran teltalla sunnuntaina 16.9. klo 12-12.30.

SyysMatin Markkinat 15.-16.9.2018

Espoon perinneseura on mukana SyysMatin Markkinoilla Espoon tuomiokirkonmäellä lauantaina 15.9. ja sunnuntaina 16.9.2018 klo 10-16 ja Kauklahti-päivässä Kauklahden kappelilla lauantaina 15.9.2018 klo 11-14.

Perinneseura julkaisee tapahtumissa kirjat
- Muuralan sairaala – Espoon Ensimmäinen ja
- Punaisin silmin – Espoon Kauklahti 1917–1918.

Tarjolla ovat myös muut kirjat, jotka on esitelty sivulla espoonperinneseura.net/julkaisut.


Tervetuloa tutustumaan perinneseuran toimintaan ja julkaisuihin!

Espoon perinneseura

espoonperinneseura.net
www.facebook.com/EspoonPerinneseura
espoonperinne@gmail.com

perjantaina, syyskuuta 07, 2018

tiistaina, syyskuuta 04, 2018

Eläkeläinen goes Duuni. Osa 5

Rakas päiväkirja! 
Sitä on nyt oltu oikeasti eka päivä töissä eikä vain palkkalistoilla.  On istuttu työhuoneessa 4. kerroksessa.  Menty sisään oikein omalla avaimella. On saatu ensimmäinen palkkakin.

On kuunneltu  yhdessä koko ikäluokan kanssa   FT Markus Talvion sympaattinen  luento vuorovaikutus- ja tunnetaidoista Minerva-agoralla. 

On pidetty sen jälkeen  ensimmäinen ryhmäistunto opettajaturorina 1. vuosikurssin E-ryhmälle. Muut didaktikot pitivät omille ryhmilleen.

Miksi sinusta tulee opettaja?  Millaista polkua pitkin päätös syntyi? 

On esitelty oma itse. 

On käyty läpi perusasioita opiskelusta ja HOPSista. On muistutettu, että 60 op takaa firmalle rahaa.

On jaettu ryhmä pienempiin, ja annettu kullekin ensimmäinen läksy. 

On jaettu käyntikortti.

Jännitti? Joo. 


sunnuntaina, syyskuuta 02, 2018