Kirjoja

Kirjoja

perjantaina, lokakuuta 30, 2020

Päivän aforismi

 


torstaina, lokakuuta 29, 2020

keskiviikkona, lokakuuta 28, 2020

tiistaina, lokakuuta 27, 2020

10 käskyä

TÄNÄÄN päättyi Helsingin yliopiston luokanopettajien tämän lukuvuoden ensimmäinen maisteriharjoittelijakso os. päättöharjoittelu. 

Päätöspäivään kuului 2 tunnin reflektio oman didaktikon kanssa. Minulle oli ilo ohjata yhdeksää pian valmistuvaa opiskelijaa kolmella eri koululla, neljässä eri luokassa.

YKSI pareista valitsi lähiopetusmallin, jossa luokan ohjaava opettaja, harjoittelijat ja oppilaat olivat fyysisestä samassa tilassa. Didaktikon ohjaus oli heilläkin ulkotunteja lukuunottamatta etäohjausta zoomilla.

KOLME muuta paria opetti etänä luokkaa, joka oli kuitenkin oman ohjaavan opettajansa kanssa samassa fyysisessä luokassa. Heillä kaikilla oli myös ulkotunteja. Didaktikon ohjaus oli heilläkin ulkotunteja lukuunottamatta etäohjausta zoomilla.

MOLEMMILLA tavoilla oli opittu tärkeitä asioita. Oli koettu onnistumisia. Oli kehitytty opettajina ja ihmisin.

KOKOSIMME  omia ajatuksiamme siitä, mitä uutta erityisesti etäharjoittelussa olimme oppineet opetuksen ilmiöstä. Vanhassa normaalissa opetukseen liittyy kaksi aivan keskeistä tekijää: tavoitteisuus ja vuorovaikutus. Etäopetuksessa tavoitteisuus jopa korostuu harjoittelijan työssä. Tuokio on pakko suunnitella ja sanoittaa selkeästi. Mutta harjoittelijalla on suuria vaikeuksia varmistaa, kuinka tavoitteisesti opiskelijat etenevät.

VUOROVAIKUTUS, joka on aivan keskeinen "lääkeaine" edistettäessä oppimista ohenee molempiin suuntiin. Oppilaiden puhetta ei aina kuule. Eleitä, ilmeitä ei näe. Ilmapiiriä ei tunne. Kehollisuus katoaa. Oppilaita ei tunne. Ulkotunneista oli tässä mielessä valtava hyöty.

JÄIMME pohtimaan, että jos etäopetuksesta tulee uusi normaali ainakin aika ajoin, tarvitsemme uudenlaista pedagogiikkaa, jossa ohenevaan vuorovaikutukseen täytyy löytää uusia korvaavia tapoja.  

JÄIMME myös pohtimaan, miten maisteriharjoittelu jatkossa voitaisiin toteuttaa optimaalisesti tilanteissa, joissa opettaja ja oppilaat ovat paikalla, mutta harjoittelijat ruudun takana.  Olimme aika samaa mieltä  siitä, että harjoittelun kannattaisi  keskittyä etätunneilla niihin tavoitteisiin, jotka istuvat luontevimmin "uuteen normaaliin" esim. panostamalla sisällön tuottamiseen: videoihin,  oppimispaketteihin...  arviointisysteemeihin. Ulkotunteja olisi hyvä olla paljon.

Harjoittelijoiden tehtävässä siis korostuisi suunnittelu ja myös tulosten arviointi ja ohenisi itse prosessin käytännön ohjaaminen - joka on tosis hankalaa ruudun takaa.  Harjoittelijoista tulisi  etätunneilla sisällön tuottajia - jotenkin siihen tapaan kuin 1960-luvulla  oletettiin opettajan ammatin muuttuvan. Aidosti läsnä olevan ohjaavan luokanopettajan rooli muuttuisi myös.  Hän vastaisi vahvemmin luokan työssä pitämisestä, työrauhasa  ja oppilaiden oppimisprosessin tukemisesta - samaan tapaan kuin näyttäisi koulutv- ohjelmaa.  

IDEOIMME  ilman lupaa "10 käskyä" meille  opetusta ohjaaville luokanopettajille ja didaktikoille hyvien kokemuksien perustella siltä varalta, että harjoittelua toteutetaan taas joskuställä konseptilla.

10 käskyä

1. Sovitaan selkeä roolitus. Harjoittelijat suunnittelevat. He ovat aivot. Luokanopettaja vastaa luokan työskentelystä. Hän on kädet.  

2. Harjoittelijat ovat etätunneilla ennen muuta sisällön tuottajia. Vrt. koulu-tv. Tai kirjeopisto. He voivat olla myös etätukiopettajia apua tarvitseville yksittäisille oppilaille tai pienille ryhmille. 

3. Luokanopettajan rooli kannattaa sopia ja  sanallistaa. Upeaa, jos harjoittelijat saavat tilata häneltä "mittatilauspalveluita".

4. Tiiminä toimiminen tuottaa voimaannuttavia kokemuksia. Kaikkia arvostetaan ja harjoittelijat kokevat olevansa oikeasti työtovereita.

5. Koululle: Vekottimet tarvitaan. "Hätäpuhelimsa" esim. Whatsupista paljon iloa; Harjoittelijat ja opettaja voivat kommunikoida sillä tuokion aikana-

6. Yliopistolle: Voisiko ohjeita selkokielistää niin, että sekä harjoittelijat että ohjaavat opettajat ymmärtävät samalla tavalla, mitä tulee tehdä. Joustavuudesta plussia.

7. Rauhaa ja aikaa reflektiokeskusteluille, vaikka kouluissa on kamala kiire.

8. Tukea, ohjeistusta - aikaa toivotaan harjoittelijaparin  ryhmäytymiseen

9. Positiivinen ohjaus voimaannuuttaa- mutta  ylipositiivinen ei yhtä paljon.

10. On hienoa, että opiskelijoilla on mahdollisuus valita etäopetus. Arvotetaan sitä.

Päivän aforismi

 


maanantaina, lokakuuta 26, 2020

Suomalaisen lukion kronikka 1630 - 2020

Päivitetty 2B.10.2010. Kiitoksia Jorma ja Kyösti!

1630 

Suomeen, Turkuun  saadaan  ensimmäinen lukio, kymnaasi, latinaksi Collegium Aboense 28.1. 1630.

Kouluun perustettiin  kuusi lehtoraattia, joista kaksi varattiin teologialle. Muut neljä opetettavaa ainetta olivat fysiikka, matematiikka, kaunopuheisuus ja logiikka, jotka kukin saivat yhden lehtoraatin. 

Kun turun kymnaasi muutettiin Turun Akatemiaksi, Katedralskolan i Åbo  perustettiin uudelleen, ja se jatkoi alempana, ei-yliopistollisena oppilaitoksena, trivaalikouluna.

10 vuoden kuluttua lukio perustettiin 1641 Viipuriin. Uudenkaupungin rauhan jälkeen Viipurin kymnaasin työtä  jatkoi  Borgå gymnasium vuonna 1723 Porvoossa.

Lukiossa on ollut  alusta saakka aineenopettajajärjestelmä. Opetuskielenä oli  latina.

1649 


Koulujärjestyksessä annettiin velvoite testimoniumiin käytöksestä ja tiedoista.  Testimonium academicumin sai, jos oli tiedot, joilla voisi jatkaa menestyksellisesti akatemiassa. Koulujärjestystä oli Ruotsissa valmistelemassa kuuluisa tsekkiläinen kasvatusoppinut Johann Comenius (1592-1670). 



1807 

Koulujärjestys ei ehtinyt astua voimaan Suomessa sodan vuoksi. Se toi Ruotsin kouluihin reaaliaineet, Koulujärjestys määritteli myös testimoniumin sisällön yksityiskohtaisemmin, niin että sitä voidaan pitää nykyaikaisen todistuksen kantamuotona. Todistuksessa esitettiin sanoin ja numeroin arvostelu eri oppiaineissa, käytöksessä ja ahkeruudessa.


Käynnistettiin Turun Akatemian pedagoginen seminaari tehostamaan opillisen koulun opettajien koulutusta. Aloitteen oli tehnyt H.G. Porthan 

Laitos antoi Suomessa  ensimmäinen järjestelmällistä opettajankoulutusta. Seminaari toimi 1820-luvulle saakka. Suomessa oli 1800-luvun alussa yksi lukio.


1810-luku 

Ylioppilasakki otettiin käyttöön 1810-luvulla, mutta  vakiintui nykyiseen muotoonsa 1870-luvulla. 

1843 

koulujärjestys  mullisti opillisen koulun.  Ala-alkeiskoulu oli vaatimaton perustietoja antava koulu. - niille, jotka aikoivat valtion palvekseen tai sellaisiin ammatteihin, joihin tarvitaan jonkinlainen tieteellinen valmistus. Yläalkeiskoulussa jatkoi triviaalikoulujen työtä. Siellä oli kaksi linjaa: opillinen papeiksi, reaali- eli siviililinja johti muille elinkeinon aloille ja virkamiehiksivalmistuville (ns. siviililinja). Tarkoitus oli saada tarpeelliset tiedot lukioihin pyrkimistä varten. 

Lukiossa oli myös kaksi linjaa: toinen papeiksi, toinen virkamiehiksi valmistuville (ns. siviililinja).  Tarkoitus oli hankkia sellainen tietomäärä, että opintoja voitiin jatkaa yliopistossa.

Latinan yksinomainen herruus  päättyi, ja siitä syntyi liikkumatilaa uusille aineille. Myös Suomen kieli sai vaatimattoman sijan ohjelmassa. Se nousi oppiaineeksi. 

Alkoi oppikoulun  lopullisen rakenteen vimmaisen etsinnän  aika, joka päättyi vasta 1914. 

1840-luvulla Suomessa oli viisi lukiota

1852 

Ylioppilastutkinto syntyi yliopistostatuuttien myötä


Oppikouluopetuksen taso alkoi 1850-luvulta lähtien  kohota,  Tuolloin  aloitettiin varsinainen oppikoulunopettajien valmistus ja  opettajien  pätevyysvaatimuksia täsmennettiin. Opettajanvalmistusta varten perustettiin  yliopistoon Suomen ja Pohjoismaiden  ensimmäinen kasvatus-ja opetusopin PROFESSUURI.  Professorin tehtäviin kuului oppikoulunopettajien koulutuksen johtaminen. Ensimmäinsenä tuolilla istui Lars Stenbäck.

1856  

Koulujärjestyksessa oppikoulu "päivitettiin".  Luonnontieteiden ja uusien kielten asema vahvistui vanhojen kielten kustannuksella. Järjestyksessä näkyy yhtenäiskouluperiaate: ala-alkeiskoulu, yläalkeiskoulu ja lukio muodostivat  yhtenäisen peräkkäisten koulujen järjestelmän. Oppikoulun peruspiirteet säilyivät entisellään, se oli uudistettu painos edeltäjästään. 

Joka puolelle maata - pääasiassa yksityisin voimin- syntyi oppikouluja. Syntyi myös suomenkielisiä oppikouluja. Tytöt ja pojat saivat yhteiskouluja;  

1858


Suomenkieliset saivat ensimmäisen oman oppikoulun Jyväskylään: Jyväskylän lyseo.

1864 

Uudenaikaisten periaatteiden mukainen harjoittelukoulu aloitti toimintansa Helsingissä. Nyt maahan syntyy normaalikoulu, jossa tulevat opettajat suorittivat opetusharjoitteluaan

1867 


Suomenkielinen opettajankoulutus alkoi; Helsingin ruotsinkieliseen normaalilyseoon perustettiin suomenkielisiä luokkia.

1869 

määrättiin, että kasvatus- ja opetusopin professorin tehtäviin kuului kaikkien maassa valmistuvien oppikoulunopettajien opetustaidon kontrollointi opetusnäytteiden perusteella.

Koululaitos erotettiin kirkon valvonnasta, eli koulujen valvonta siirrettiin pois tuomiokapituleilta ja piispoilta. 

1870 

aloitti toimintansa nykyisen Opetushallituksen edeltäjä kouluylihallitus, jonka tehtävänä oli valvoa ja säädellä Suomen koulutusjärjestelmää.


Maria Tschetschulin oli Suomen sekä Pohjoismaiden ensimmäinen naisylioppilas. Hän suoritti ylioppilastutkinnon  vuonna  1870 saatuaan yliopiston kanslerilta erityisluvan sukupuolensa vuoksi.  





1871-72 


Lukio säilyi itsenäisenä koulumuotona vuoden 1872 koulujärjestelmälakiin saakka.  Vuoden 1871 Keisarillinen julistus - by Aleksanteri II ja vuonna 1872 uusi koulujärjestys  pyyhkäisivät pois kaikki vanhat oppikoulun muodot. Yläalkeis- ja ala-alkeiskoulu yhdistettiin kahdeksanluokkaiseksi alkeisopistoksi,joihi kuului myös lukio.



1874 

Ylioppilastutkinto uusittiin.  Aikaisemmin ylioppilastutkinto oli pidetty vain Helsingin yliopistossa. Se oli  käsittänyt etupäässä suullisia kuulusteluja koulujen miltei kaikissa oppiaineissa. Nyt tämän kolmanteen kouluvaiheeseen oikeuttavan tutkinnon ydinosa siirrettiin kypsyyskokeen luontoisena oppikouluihin. Niissä järjestettiin kirjalliset kokeet, joiden kysymykset laati kuitenkin valtakunnallinen elin, ylioppilastutkinto-lautakunta.  Koe oli suoritettava äidinkielessä, toisessa kotimaisessa kielessä, yhdessä vieraassa kielessä ja matematiikassa.

1883 

Alkeisopistoista tuli lyseoita. Lyseot jaettiin klassisiin lyseoihin ja reaalilyseoihin. Reaalilyseot olivat latinattomia. 

1884 

Yksityisten koulujen valtionapu turvattiin.

1890 

annettiin asetus, joka käytännössä vahvisti naisten pääsyn yliopistoon.

1894 

Suomen ensimmäisestä tyttökoulusta: Turun ruotsinkielisestä tyttökoulusta, Heurlinska skolan i Åbo valmistui ylioppilaita.

1897  

Naiset saivat oikeuden kirjoittautua ylioppilaskuntaan.  He saivat samalla oikeuden käyttää samanlaista ylioppilaslakkia kuin miehet. Aina 1950-luvulle astioli tapana pitää  ylioppilaslakkia päässä yliopiston kesäloman ajan, vapusta syyskuun loppuun.

1899 

Ensimmäisistä suomenkielisistä kouluista: Tampereen suomalaisesta tyttökoulusta ja Turun  suomalaisesta jatko-opistosta valmistui ylioppilaita,

1914  

Koulujärjestys päätti klassisen oppikoulutradition valtakauden; reaalisivistyksestä tuli oppikoulun perusta. 

Lyseot uudistettiin siten, että reaalilyseot ja useimmat klassisista lyseoista tehtiin linjajakoisiksi; lukioon tuli kaksi rinnakkaista osastoa: klassinen osasto ja reaaliosasto. Reaalilyseoissa latina oli yksi valinnainen  aine yhdellä lukion linjalla.

Klassinen lyseo jäi harvinaiseksi poikkeuskouluksi. 

Ruumiillinen kuritus kiellettiin valtion kouluissa. 

Lukio oli osa oppikoulua. Tämä malli kesti peruskouluun saakka.

1918 

Oppikoulut saivat tuntijaon. Venäjän kielen siihen saakka suhtettoman suuren tuntimäärän jakoivat nyt keskenään äidinkieli, uskonto ja historia.

Vuoden 1918 kaaoksessa ei  järjestetty yo-tutkintoa.

1919 

Ylioppilastutkinto uudistettiin siten, että Helsingin yliopistossa toimitetut  suulliset kuulustelut siirrettiin koulujen itsensä huolehdittaviksi.

1927 

Opetusministeriö antoi luvan perustaa Helsingin suomalaiseen yhteislyseoon iltaisin toimiva kuusiluokkaisen rinnakkaislinja. Iltakursseista syntyi Eu

roopan laskutavasta riippuen ensimmäinen  tai toinen  iltaoppikoulu;  Se oli aina 1940-luvulle Suomen ainoa iltaoppikoulu/iltalukio. 

1933 

Oskari Mantereen vuonna 1926 asetetun ensimmäisen oppikoulukomitean mietintö: Komitea piti  oppikoulun opetustoiminnan suurimpana epäkohtana sen pirstaleisuutta, joka konkretisoituu tilkkutäkkimäisenä koko lukuvuoden samana pysyvänä työjärjestyksenä. Suuremman keskittämisen mahdollistamiseksi se ehdotti  oppiaineiden ryhmittelyä ja niiden opiskelun vuorottelua.


1939  

Laki oppikouluista. Oppikoulu koostui edelleen keskikoulusta ja lukiosta. 

Valtion koulut olivat lyseoita ja yhteislyseoita. Lisäksi oli  normaalilyseoita, yksityisiä kouluja ja yhteiskouluja.

1939- 1944 

Toisen maailmansodan aikana järjestettiin  ns. sotilasylioppilaskirjoituksia.  Niissä oli vain kolme ainetta: äidinkieli, vieras kieli sekä joko matematiikka tai reaali. Vuosina 1940 ja 1942 tutkintoa ei lainkaan järjestetty. Tuolloin  lukion viimeisen luokan oppilaat julistettiin ylioppilaiksi päästötodistuksen arvosanojen perusteella.


1941 

julkaistiin valtion oppikoulujen oppiennätykset  ja metodiset ohjeet.

1943 

Matematiikka ja reaalikoe tehtiin ylioppilastutkinnossa  vaihtoehtoisiksi. Ylioppilastutkinnon kirjallisiin kokeisiin kuuluivat nyt  äidinkieli, toinen kotimainen kieli, vieras kieli sekä matematiikka tai reaalikoe

1946 

Helsinkiin perustettiin valtion iltaoppikoulu.

1947 

asetuksessa pakollisten yo-kokeiden määrä pudotettiin neljään, jolloin matematiikasta ja reaalista tuli vaihtoehtoisia. Nyt sallittiin enintään kahden ylimääräisen kokeen suorittaminen.

1950–1951 


Sysmän yhteiskoulussa otettiin käyttöön luokattomuuden esiaste, periodisysteemi eli jaksoluku. 

KUVASSA  Rehtori Touko Vuotilainen





1956 

Periodilukua ryhdyttiin toteuttamaan Helsingin Yhtenäiskoulussa. Täälläkin rehtorina Touko Voutilainen.

1960-luku

Erityistehtävälukioiden juuret ulottuvat 1960- ja 1970-luvuilla. Tuolloin valtioneuvosto myönsi oikeuden taideaineiden opetuksen painottamiseen neljälle lukiolle: Kaustisen lukiolle, Savonlinnan taidelukiolle, Kuopion musiikkilukiolle ja Madetojan lukiolle.

1962 

Helsingin yhtenäiskoulun yhteyteen  perustettiin  Käpylässä iltalinja.  Se siirtyi kokonaan periodiopiskeluun/jaksojärjestelmään kokonaan. Virallisesti  se oli luokallinen.

1968   

Laki ja asetus valtion iltaoppikouluista ja valtionkoulujen iltalinjoista. Alaikärajaksi 16 vuotta. 

1968 - 1970 

Kiitolinja -kokeilussa tarjottiin  halukkaille iltakoulun aikuisopiskelijoille nopeutettua reittiä, ns. ”kiitolinjaa”, jossa lukio olisi suoritettu kahdessa vuodessa. Kokeilu ei onnistunut.

1970 

Lukio sai ensimmäinen  opetussuunnitelmansa . Tätä ennen lukioita oli ohjattu vain  oppiennätyksillä.

Käpylän iltaoppikoulu sai luvan siirtyä luokattomuuteen. 

Juuri ennen peruskoulu-uudistusta muodostui lukioon kolmas linja: kielil- ja matematiikkalinjan rinnalle tuli reaalilinja

1970-luvulla tuli mahdolliseksi täydentää tutkintoa ylimääräisillä kokeilla, joista kokelas sai erillisen todistuksen. 

1971-72  


Suomen Teiniliitto sai läpi ajamansa kouluneuvosto-uudistuksen. Eduskunta sääti lain vuonna 1971, ja asetus annettiin vuonna 1972.   



1972-77 

Siirtyminen peruskoulujärjestelmään merkisti lukioiden itsenäistymistä omaksi koulumuodokseen.   Rinnakkaiskoulujärjestelmä purkautui. Lukio oli nyt kolmivuotinen ja luokallinen.

1972 

Päivälukioissa  käynnistyvät ensimmäiset varsinaiset luokattomuuden kokeilut. Alppilan yhteislyseossa kokeilu aiheutti kaaoksen, ja lyseo palasi luokalliseen järjestelmään.


Mäkelänrinteen yhteiskoulu - KUVASSA-  aloitti  luokattoman toiminnan kokeilun ja onnistui. Koulu on ollut luokaton siitä lähtien, ensin vuoteen 1978 virallisena kokeiluna ja sen jälkeen erityisluvan turvin vuoteen 1994 saakka.


1973 


Vuoden 1971 koulutuskomitea - puheenjohtajana Jaakko Itälä- teki ehdotuksen koko ikäluokan yhtenäisestä ”nuorisokoulusta”. Siinä olisi ammattialoittain eriytyvä  ”sektorit” ja lukion korvaava yleissivistäväsektori. Vähimmäistavoitteeltaan samantasonen yleissivistävä koulutus  halutiin koko ikäluokalle. Erillistä lukiota ei nää olisi.  



1974  

Valtioneuvosto  hylkäsi sekä Koulutuskomitean ehdottaman yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen yhdistävän yhtenäisen ”nuorisokoulun” että luokattoman järjestelmän. Lukio oli edelleen kolmivuotinen ja luokallinen. Päätöksella valtioneuvosto  veti vuonna 1972 päivälukioissa käynnistyneen luokattoman lukion kokeilulta  alta maton.

1977

 Lukion opetussuunnitelmatoimikunnan mietintö - Lukiosta ei vielä  tullut luokatonta.

1978

Kurssimuotoisuuskokeilu alkoi.

1981 

valtioneuvosto määräsi  Kaustisen lukiolle, Savonlinnan taidelukiolle, Kuopion musiikkilukiolle ja Madetojan lukiolle erityisen tehtävän taideaineisiin.

1982 /1983 

Lukiolaki.  Opetussuunnitelmat laaditaan paikallisesti ja  vain perusteet valtakunnallisesti. Opsissa myös kunnallisia osioita. Ops kunnallinen.  Jos kunnassa useita lukioita, ops kaikille yhteinen.

Koko maassa siirryttiin kurssimuotoiseen luokalliseen lukioon Iltaoppikouluissa oli jo 1960-luvun lopussa toteutettu  luokattoman järjestelmän kokeilu. Tämä johti 1980- luvulla siirtymiseen ensin luokalliseen  kurssimuotoiseen lukioon. Kuokattomuudesta omaksuttiin jaksojärjestelmä/jaksotettu työjärjestys ja kurssimuotoisuus.  Muutokse mukautettiin perinteeseen ja uudistus jäi pinnalliseksi ja tekniseksi. 

Lukio oli edelleen kolmivuotinen - olennaisilta osiltaan vuosisadan muuttumattomana toiminut  lukio.  Luokallinen lukio oli vuosiluokkiin sidottu järjestelmä. Kurssit oli kiinnitetty kolmeen luokka-asteeseen.

Vuonna 1982 otettiin lukioissa valtakunnallisesti käyttöön uusi kurssimuotoinen luokallinen opetussuunnitelma suosituksin toteuttaa se jaksojärjestelmässä.Sen pohjalta laadittiin kuntakohtainen ops.

1983 

Iltaoppikouluista tuli iltalukioita,  joissa voi suorittaa  lukion oppimäärän. Iltalukio oli tarkoitettu työssä käyville tai joka tapauksessa  aikuisille. Alaikärajaksi asetettiin 18 vuotta.

Lain mukaan iltalukio toimi luokattomana tai luokallisena. Luokaton oli myös kurssimuotoinen. 

1985

 Lukion oppimäärän sai suorittaa myös viidessä  kansanopistossa  

1987 

Luokattoman lukion kokeilu no. 2. Virkaehtosopimuskiista viivytti aloittamista. Kokeilu jatkui vuoteen 1994. Mukana oli myös ammatillisia oppilaitoksia

”Luokattomuus” jäi vaihtelevassa määrin uuden ja vanhan järjestelmän välimuodoksi.  Luokalle jättämisestä luovuttiin. 

1990 

Eduskunta ei katsonut aiheelliseksi rakentaa  kokonaan uutta koulumuotoa, vaan piti parempana jatkaa lukion ja ammatillisten oppilaitosten yhteistyötä.

1991

Lainsäädännön muutoksessa vuonna 1991 toimivalta  myöntää  lukiolle lupa erityistehtävään siirtyi valtioneuvostolta opetusministeriölle. 

1992/1993  

muutettiin lukiolakia niin, että opiskelija voi suorittaa ammatillisissa ja  muissa oppilaitoksissa kursseja, jotka hyväksytään lukion opinnoiksi. Lukio voi olla luokallinen tai luokaton. Kurssimuotoisen opiskelu. Opetusministeriölla edelleen  mahdollisuus määrätä lukiolle  erityyinen tehtävä. 

Valtioneuvoston vuonna 1993 antama tuntijakopäätös mahdollisti kaikille lukioille aikaisempaan verrattuna suuren valinnaisuuden tuntijaossa. Näin annettiin kaikille lukioille mahdollisuus profiloida ja painottaa opetustarjontaansa haluamallaan tavalla. Samaan aikaan toteutetut opiskelijavalinnan säännösmuutokset mahdollistivat kaikille lukioille aikaisemmin vain erityislukioiden käytössä olleen opiskelijavalintamenettelyn, muun muassa mahdollisuuden pääsykokeiden käyttöön.

1994  

Luokattomuus mahdolliseksi  kaikille lukioille. Opiskelija ei kuulu mihinkään ikäluokkaan tai perusluokkaan. Oman luokan tilalla 20-40 opiskelijan ohjasryhmä. 

Oppimäärä kursseina.   Kolmenlaisia kursseja: pakollisia, syventäviä ja soveltavia Pakollisia kursseja 46-49. Lukuvuodessa  5-6 jaksoa. Jaksojen valiin koeviikot. Opintojen kesto 2-4 vuotta. Luokalle ei enää jätetty Tilalle tulivat ns.  etenemisesteet. 

Kursseja sai  suorittaa myös itsenäisesti ja korvata jollakin hyväksytyllä tavalla. Opiskelua muovattiin:  itsenäisen työskentelyn suuntaan:  tutkielmia, esitelmiä, ryhmätöitä,  ohjattua itseopiskelua.

 ”Luokattomuus” jäi yhä  vaihtelevassa määrin uuden ja vanhan järjestelmän välimuodoksi. "luokallinen luokaton" ja "luokaton luokaton". Toinen merkittävä lukion muutos oli siirtyminen kokeilun jälkeen luokattomaan lukioon

Yo-tutkinnon sai  suorittaa hajautettuna korkeintaan kolmelle peräkkäiselle tutkintokerralle. Se voitiin suorittaa yhtä hyvin syksyllä kuin keväälläkin. 

Uudet Lukion opetussuunnitelman perusteet; 

Lukioasetuksen oppilasarvostelua koskevat pykälät muutettiin, jotta luokattomuus olisi mahdollinen. Akvaarioprojekti oli tukemassa opsin laadintaa. 

Lukiot saivat profiloitua. Lukiokohtainen opetussuunnitelma.

Vuonna 1994  37:stä erityistehtäväluvan saaneesta lukiosta oli taidelukioita 14 (musiikki, kuvataide ja ilmaisu- taito), urheilulukioita 12, tiedelukioita 5 (luonnontieteet, ympäristökasvatus ja tekniikka), kielilukioita 2 ja 2 ruotsinkielistä lukiota, jotka ovat painottuneet osittain taiteisiin, luon-nontieteisiin ja kansainvälisyyskasvatukseen sekä 2 IB-lukioita.

AIKUISLUKIOLAKI  muutti iltalukiot aikuislukioiksi ja iltalinjat aikuislinjoiksi. Aikuislukiossa voi suorittaa peruskoulun oppimäärän, lukion oppimäärän ja ylioppilas- tutkinnon sekä peruskoulun ja lukion yksittäisten oppiaineiden tutkintoja. Kurssit olivat joko  pakollisia tai  vapaaehtoisia. Monimuoto-opetusta. Etäopetus tehtiin mahdolliseksi

1995/1996 

Yo-tutkintoraketeen kokeilu: Normaalia valinnaisempi ylioppilastutkinto. Uudessa tutkintorakenteessa oli kirjoitettava vähintään neljä koetta, joista ainoastaan äidinkieli on kaikille pakollinen, ja loput kolme sai valita toisen kotimaisen kielen, vieraan kielen, matematiikan ja reaalin joukosta.

Opetushallitus aloitti LUKIODIPLOMIN  kehittämistyön. Diplomi olisi lukioaikaisen opiskelun näyttö niissä oppiaineissa, joissa ei ole mahdollista suorittaa ylioppilastutkintoa. Kehittämistyö aloitettiin kuvataiteessa, musiikissa, draamassa ja teatterissa, käsityössä, liikunnassa ja kotitaloudessa. 

1997-2004  

Etälukioprojektissa mukana 70 lukiota, ja loppuvaiheeessa 4000 opiskelijaa. Projektissa oli mahdollista  suorittaa opintoja joustavasti eri puolilla maata. Näin pienetkin lukiot saattoivat tarjota ja ostaa virtuaalisia koulutuspalveluita. Opetuksessa käytettiin myös  radio- ja tv-opiskeluohjelmia.

1998  

Uuden lukiolain mukaan lukiokoulutus on kunnalle vapaaehtoinen tehtävä, jonka järjestämiseen voidaan myöntää lupa myös mm. kuntayhtymälle, rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle. 

Lukioille tuli velvollisuus yhteistyöhön muiden oppilaitosten kanssa. Lain mukaan opetus voitiin toteuttaa etäopetuksena "tai muita erityisiä opetusmuotoja käyttäen".

Tuli mahdolliseksi suorittaa kaksi tutkintoa, jopa kolme; ammatillisen perustutkinto,  ylioppilastutkinto ja sai lukion päättötodistuksen. Opetusministeriö  oli pyrkinyt jo  1970-luvulla  yhdistämään ammattikoulutuksen ja lukion nuorisokouluksi. Se ei toteutunut, mutta hankkeen tuloksena syntyi vuonna 1998 aloitettu kaksoistutkinto.

Aikuislukiolain tilalle LUKIOLAKI  Nyt lukio oli lakiteknisesti  sama nuorille ja aikuisille. Samalla saatiin myös  taito- ja taidenaineet aikuislukioihin vapaaehtoisiksi yli 18-vuotiaana opinnot aloittaville. Alle 18-vuotias pääsi aikuislukioon vain erityisestä

1999 

Julkaistiin nuorille tarkoitetun lukiokoulutuksen opiskelijan arvioinnin perusteet. Lukion oppiaineet jaetttiin  kolmeen osaan; pakollisiin, syventäviin ja  soveltaviin kursseihin. Kurssin arviointi perustui paitsi mahdollisiin kirjallisiin kokeisiin, opintojen edistymisen jatkuvan havainnointiin ja opiskelijan tuotosten arviointiin. Myös opiskelijan oma itsearviointi voidaan ottaa huomioon käyttäen hyväksi mm. kurssin arviointikeskusteluja. Kaksi hylättyä kurssisuoritusta samassa oppiaineessa aiheuttaa  etenemisesteen.


LUKIODIPLOMIT  kehitettiin OPKM:n  asettaman työryhmän vuonna 1993 jättämän mietinnön pohjalta. Tavoite oli, että  lukion opiskelija saisi mahdollisuuden antaa erityisen näytön osaamisestaan ja harrastuneisuudestaan taito- ja taideaineissa. Diplomit  otettiin käyttöön vaiheittain lukuvuodesta 1999-2000 alkaen. Lukiodiplomeja voi suorittaa kotitaloudessa, kuvataiteessa, käsityössä, liikunnassa, mediassa, musiikissa, tanssissa ja teatterissa.

2003 


Lukio  sai uuden opetussuunnitelman

2000-luvun alussa ruvettiin järjestämään useassa aikuislukiossa  tutkintotavoitteista, erityisesti maahanmuuttajille suunnattua perusopetusta. Tätä ennen puutteellinen kielitaito oli johtanut vaikeuksiin, kun  yli 18 vuotiaita ei  otettu peruskouluun. Eiran aikuislukio oli tässä edelläkävijä.  




2005 

otettiin koko maassa käyttöön lukion uusi yo-tutkintorakenne. Uudessa tutkintorakenteessa oli kirjoitettava vähintään neljä koetta, joista ainoastaan äidinkieli oli kaikille pakollinen, ja loput kolme sai valita toisen kotimaisen kielen, vieraan kielen, matematiikan ja reaalin joukosta. Uudistuksen yhteydessä keskustelua herätti etenkin se, että toisen kotimaisen kielen kokeen pakollisuus poistui.

2006  

Vanha yo-reaalikoe lakkautettiin ja jaettiin erillisiin ainereaaleihin.

2007 

Otsikko- ja aineistoaineen kirjoittamisen sijaan äidinkielessä sosritettiin esseekoe ja tekstitaidon koe 

2013 

Lukion päättötutkintoa  uudistettiin  valinnaisemmaksi ja vähemmän kohtalokkaaksi.  Tämä täytyy vielä varmistaa.

2014 

Parannettiin arvosanojen vertailtavuutta. 

LUVA eli maahanmuuttajille ja vieraskielisille tarkoitettu lukiokoulutukseen valmistava koulutus käynnistyi vuonna 2014.  Lukiolain muutos hyväksyttiin joulun alla 2013 ja se tuli voimaan 1.2.2014. OPH  antoi  LUVAn ops-perusteet. LUVA ei ole tutkintotavoitteista koulutusta, mutta sen tavoitteena on valmistaa opiskelijaa siirtymään tutkintotavoitteiseen koulutukseen. 

2015 


Lukio sai uudet opetussuunnitelman perusteet. Ne otettiin käytröön  vuonna 2016. 

Lukiodiplomikurssi kuvattiin lukion opetussuunniteomassa soveltavina kursseina. Lukiodiplomien järjestäminen oli lukiolle vapaaehtoista. 


2016 

Syksyllä alkoi ylioppilaskirjoitusten  sähköistyminen.

Lakimuutos  antoi AIKUISLUKIOILLE  luvan järjestää aikuisille - ennen muuta maahanmuuttaja-aikuisille perusopetusta. Siinä oli kaksi vaihetta:  Alkuvaihe, johon  voi kuulua lukutaitovaihe ja  päättövaihe. Samalla erillinen luku- ja kirjoitustaidon opetus lakkasi. 

2017 

Parannettiin jälleen arvosanojen vertailtavuutta yo-kirjoituksissa. 

Ensimmäiset lukiot saivat ns. ERITYISEN KOULUTUSTEHTÄVÄN. Jo aikaisemmin oli ollut erikoislukioita, mm. urheilulukioita. Näissä erikoislukiossa oli yksi tai useampi koulutuslinja, jonka oppilaat noudattavat valtakunnallisesta opetussuunnitelmasta poikkeavaa opetussuunnitelmaa ja  joihin haetaan omana hakukohteenaan yhteishaussa.  Erityisalueita ovat olleet

  • luonnontieteiden, kielten ja taideaineiden erityislukiot
  • kristillinen lukio
  • urheilulukiot
  • kansainväliseen ylioppilastutkintoon johtava koulutus (IB-linjat)
  • Reifeprüfung-tutkintoon johtava koulutus
  • steinerkoulut
  • kansainväliset koulut.

Lukio tänään

Suomessa on tällä hetkellä noin 340  lukiota. Lisäksi lukiokoulutusta annetaan 41 muussa oppilaitoksessa, mm. kansanopistoissa. Vuosittain lukio-opiskelunsa aloittaa vajaat 35 000 opiskelijaa, joista n. 3700 aikuisopiskelijaa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö voi myöntää kunnalle, kuntayhtymälle, rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle luvan lukiokoulutuksen järjestämiseen. Suomessa oli vuonna vuonna 2018 oli yhteensä 270 lukiokoulutuksen järjestäjää. Kunnat huolehtivat  tavallisesti lukiokoulutuksen järjestämisestä, mutta lukio-opetusta järjestävät   myös yksityiset koulutuksen järjestäjät  sekä valtion ja yliopistojen oppilaitoksse  Joissakin tapauksissa kunnat ovat siirtäneet lukiokoulutuksen järjestämisen omistamilleen kuntayhtymille. 

Valtion rahoitusvastuu on pienentynyt  usean vuoden ajan. Kolme neljäsosaa lukiokoulutuksen rahoituksesta tulee kunnilta ja enää alle neljännes valtiolta. 

Lukiokoulutuksella on  oma yleissivistävää tehtävä. Lukio on edelleen asiallisesti nopein ja suorin reitti korkea-asteen opetukseen, vaikka Suomessa  myös reitti ammatillisen koulutuksen kautta on käytössä.

Yo-tutkinto

Tänään yo- tutkintoon kuuluu vähintään neljä koetta, joista äidinkielen koe (suomi, ruotsi, pohjoissaame, inarinsaame tai koltansaame) on kaikille pakollinen. Muut kolme pakollista koetta kokelas voi valita seuraavista: toisen kotimaisen kielen koe, vieraan kielen koe, matematiikan koe tai joku reaaliaineen koe. 

Yhden  pakollisista kokeista tulee  olla pitkän oppimäärän koe. Neljän pakollisen kokeen lisäksi kokelas voi suorittaa ylimääräisiä kokeita valintansa mukaan. Kokelas valitsee pakolliset kokeet ilmoittautuessaan ensimmäistä kertaa suorittamaan tutkintoa. Valinta on sitova, eli kokelas ei voi vaihtaa pakollisia aineita ilmoittautumisen jälkeen. Samassa aineessa ei voi suorittaa sekä lyhyen että pitkän oppimäärän koetta 

Ylioppilaskirjoituksia pidetään keväällä ja syksyllä. Ylioppilastutkinnon kokeiden suorittamisen voi hajauttaa enintään kolmelle peräkkäiselle tutkintokerralle. 

Tutkinnon suoritettuaan kokelas voi halutessaan täydentää tutkintoaan ylimääräisillä aineilla tai käydä kerran korottamassa alkuperäiseen tutkintoon kuuluvaa hyväksyttyä koetta ilman aikarajoitusta. 

Täydennettäessä hyväksyttyä tutkintoa jälkeenpäin voidaan kirjoittaa myös tutkintoon jo ennestään kuuluvan aineen toisella vaativuustasolla. 

Hylättyä pakollista koetta on uusittava ennen kuin tutkintoa voidaan täydentää uusilla aineilla. Hylättyä pakollista koetta voidaan uusia kaksi kertaa kolmen seuraavan tutkintokerran aikana. Hylätyn ylimääräisen kokeen saa uusia kaksi kertaa ilman aikarajoitusta

Hylätty arvosana pakollisessa aineessa estää lähtökohtaisesti kokelasta tulemasta ylioppilaaksi, joskin hän voi tietyissä tilanteissa saada muista kirjoitetuista aineista kompensaatiopisteitä, joiden avulla hylätyn arvosanan estävä vaikutus voidaan kompensoida (ks kompensaatio).

Ylioppilastutkinnon kokeet arvostellaan arvosanoilla (korkeimmasta alimpaan)

  • laudatur (L), 
  • eximia cum laude approbatur (E), 
  • magna cum laude approbatur (M),
  •  cum laude approbatur (C), 
  • lubenter approbatur (B), 
  • approbatur (A) ja 
  • improbatur (I).

Uusi lukio 2021-


Vuonna 2019 hyväksyttyjen lukion opetussuunitelman perusteiden mukaiset opetussuunnitelma otetaan käyttöön vuonna 2021.

Lukiossa on pakollisia että valinnaisia opintoja. Kurssin sijaan puhutaan opintojaksoista, jotka kootaan moduuleista. Yksi opintojakso  voi koostua yhdestä tai useammasta moduulista. Jakso  voi sisältää moduuleita useista oppiaineista. Jokainen lukio voi itse rakentaa moduuleista mieleisiään oppiaineiden omia tai yhteisiä opintojaksoja.

Pakolliset opinnot jäsennetään oppiainekohtaisesti 1–3 opintopisteen laajuisiksi moduuleiksi. Oppiaineen tavoitteet, keskeiset sisällöt ja arviointi kuvataan moduuleilla.  

Valinnaiset opinnot ovat kahden opintopisteen laajuisia moduuleja.

Opintoihin voi liittää lukiodiplomeita ja muita valinnaisia opintoja lukion tarjonnan mukaisesti. Opiskeltavat oppiaineet ovat samat kuin tähän asti, mutta opintojen laajuus lasketaan opintopisteissä ja opintojaksoissa. Lukio päättää opintojaksojen laajuudet. 

Nuorille tarkoitettu lukion oppimäärä on jatkossa 75 kurssin sijaan 150 opintopistettä. Aikuisille tarkoitetun lukiokoulutuksen laajuus on 88 opintopistettä.

Opinnot arvioidaan opintojaksoittain. Jos opintojaksossa on moduuleita useista eri oppiaineista, annetaan kustakin oppiaineesta omat arvosanat. Jos taas opintojakso koostuu vain yhden oppiaineen moduuleista, annetaan arvosana tästä aineesta. 

Päättöarviointi tehdään oppiainekohtaisesti samalla tavalla kuin aiemminkin. Päättöarvosanaan vaikuttavat pakollisten ja valtakunnallisten valinnaisten opintojen moduulien arvosanat ja opintopisteiden määrä.

Yo-kokeen painoarvo korkeakouluvalinnoissa kasvaa. Opiskelijat, jotka aloittavat ylioppilaskokeet vasta keväällä 2022 tai sen jälkeen, kirjoittavat neljän aineen sijasta vähintään viisi ainetta. Kaikki kirjoittavat pakollisena joko äidinkielen ja kirjallisuuden tai  suomi/ruotsi toisena kielenä sekä kolme näistä aineista: matematiikka, vieras kieli, toinen kotimainen kieli ja reaaliaine. Näiden lisäksi valitaan vielä yksi aine. Vähintään yhdessä kokeessa (matematiikka, vieras kieli tai toinen kotimainen kieli) on kirjoitettava pitkä oppimäärä. Opiskelijat pystyvät myös uusimaan kokeita rajattomasti.


sunnuntaina, lokakuuta 25, 2020

lauantaina, lokakuuta 24, 2020

Viikon 43 saldoa

 

HIENO työviikko alkaa olla taputettu. 

Periaatteessa viikko 43 oli yliopistolla lepoviikko 1. ja 2. periodin  välillä. Mutta  äkkiähän kalenteri täyttyy. 

TÄNÄÄN on tosi tyytyväinen fiilis. On tehty ja on ajateltu. Ks. Bruce Leen aforismi lastun lopussa. 

On tehty paljon, ja jotain jopa hyvin. On käynnistetty innostavia juttuja ja sattunut mukavia asioita. 

Totta kai on tullut myös kritiikkiä. Eikä kaikki ole mennyt nappiin. 

Mutta aika ajoin on hyvä listata mukavia asioita. Se tekee kuulema mielelle hyvää.

VIIKON 43 mukavuuksia

DEMARIEN NETTILEHTI VALDEMARI

OLEN ollut kahdeksan vuotta demariryhmän tiedottaja  ja ilmeisesti vieläkin ainoan espoolaisryhmän nettilehden päätoimittaja. Valdemari on vuoden lokakuuhun  2020 mennessä ilmestynyt 52  kertaa, ja siinä on julkaistu  753 juttua.

NETTILEHDEN idea on otettu hyvin vastaan. Yhteensä  kaikkia ilmestyneitä numeroita on luettu tähän mennessä 32.413 kertaa! 

Joka numerossa esitellään valtuustoryhmän ja valtuuston kokouksen demareille tärkeitä asioita. Kun  uusi numero ilmestyy, vanhemmat jutut siirtyvät arkistoon.  

TUOREIN numero on yksi tuhdeimmista. Jos kiinnostaa, sen löytää osoitteesta: 

http://espoonvaldemari.blogspot.com



DEMARIEN VALTUUSTORYHMÄN ISO MAINOS

Tänä aamuna Länsiväylässä sivulla 7 on demarien valtuustoryhmän tosi iso mainos "hyviä uutisia". Taittaja on oikea ammattilainen, ja oli tosi iso ilo saada tehdä ryhmän tiedottajana hänen kanssaan duunia. 

Tekstin pistekoko on 6,5 ja siis pieni. Mutta automainoksissa näytti olevan vielä pienempi :-) Seuraavalla kerralla pikkuisen isompana. 

Niin moni ryhmän jäsen saatiin kirjoittamaan. Hienoa!

ELÄKE!

Tiistaina tuli tilille eläke. Nyt kun korona on lähes täysin syönyt keikat, niin on se tosi hyvä, että on Suomessa on eläke.  Muuten sitä varmaan pitäisi mennä taas keräämään pulloja, niinkuin nuorena perheenisänä tuli tehtyä. Luokanopettajan palkka oli aika pieni.

HYVÄ TEKO

Viikkoon osui vielä hieno pikku juttu, kun sain olla mukana auttamassa vanhempaa ystävää, joka oli huolissaan erään sairaalan jääkylmässä  potilashuoneessa paelevasta puolisostaan. Kun tarpeksi vahvat nimet puuttuivat asiaa, niin nyt ovat patterit lämpimät.  Kiitos heille.


KAUPUNGINVALTUUSTON KOKOUS

Maanantain valtuustonkokouksessa riitti draamaa, kun käsiteltiin talouden sopeuttamisohjelmaa. Sopimuksen ulkopuolelle jättäyneillä adrenaalini virtasi ja sumeni hyvän käytöksen rajat.  Oikein trumppilaista sanailua. Valefaktoja :-) 

Mutta teknikka toimi. 


KOULUKIRJA


Otavalta tuli jännä kirje. Saamme Saku Tuomisen kanssa ostaa kirjan tekijöinä tosi edullisesti vuonna 2017 ilmestynyttä "Koulukirjaamme". No totta kai ostetaan.

OMNIAN KRONIKKA

Olen saanut tilaustyön kirjoittaa Omniasta kronikka. Hieno juttu. Ja hieno aihe. Noin vuoden mittaisen  työn tarkoitus on tehdä haastatteluihin ja erilaisiin julkaisuihin perustuva tutkimusmielinen aikamatka aboutn 20 vuotta kestäneeseen  Omnian muutos- ja kasvumatkaan.  Lopputuloksena tulee olemaan  kertomus siitä, kuinka  erikseen toimineista ammatillisten oppilaitosten rykelmästä kasvoi kolmen kunnan koulutuskuntayhtymä, yhtenäinen oppilaitos ja lopulta kansainvälisesti ainutlaatuinen, elinikäisen ja elämälaajuisen oppimisen keskus. 

Olen nyt tätät työtä varten oikein rekisteröitynyt Tmi- yrittäjä. Firman nimi on ProRector. Jännää, mitä kaikkea pitää oppia.

OPETUS-JA VARHAISKASVATUSLAUTAKUNNAN KOKOUS

Espoon opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta kokoontui syksyn neljänteen- nyt ylimääräiseen-  kokoukseensa jälleen teamsillä.  Kokouksen aluksi lautakunnalle esiteltiin Persujen pyytämä selvitys Kilonpuiston koulun väkivaltatapahtumasta.

Listan ainoa varsinainen päätösasia oli yksityisille varhais-kasvatuspalveluiden tuottajille tarkoitetun ns. palvelusetelin enimmäisarvo, kertoimet ja hintakatto.  Palvelusetelillä tarkoitetaan kunnan sitoumusta suorittaa tietty ennalta määrätty rahamäärä palveluntuottajalle korvaamaan kuluja. Palvelusetelin käyttäjällä- siis perheellä-  on oikeus valita haluamansa kunnan hyväksymä palvelusetelipalveluntuottaja.  

Enemmistö lautakunnan jäsenistä vastusti  lisärahan lappaamista tässä  taloustilantessa ja piti virkamiesten valmistelemaa esitystä jopa poikkeuksellisen hyvänä.  Lisäksi lautakunta päätti esittää, että varhaiskasvatuksen palvelusetelissä otetaan käyttöön hintakatto. Tämä on tärkeää, jotta tavallisetkin perheet voivat saada lapsensa näihin pieniin yksikköihin.

PAPERINEN MAISTERIHARJOITTELU

ENSI viikolla alkaa syksyn toinen maisteriharjoittelujakso. Pääosa luokanopettajaopiskelijoista suorittaa sen lähiopetuksena helsinkiläiskouluissa, ja me yleisdidaktikot ohjaamme sitä etänä- paitsi ulkotunneilla.

YKSI pari on kuitenkin saanut luvan suorittaa harjoittelun kokonaan fiktiivisesti, ja tällä kertaa minä saan ohjata heitä. Sain muutama viikko siten fb:n parviälyltä hienoja ideoita. Pidimme tällä viikolla opiskelijoiden kanssa  pari zoom-suunnittelukokousta, ja puhkumme kaikki kolme  intoa. 

Ensi viikolla syntyy sitten mielikuvituskoulu toimintakulttuureinen, fiktiivinen luokka oppilaineen, tutkimusperustaisesti laadittuine lukkareineen ja luokan käytänteineen. Viikoilla 2-5 suunnitellaan koko päivien opetus ja yksi tunti hyvin tarkasti videoineen, tehtävineen jne. Opettelen vielä käyttämään ns. eläytymismeneelmää.  Nastaa.

TSL:N ESPOON JA KAUNIAISTEN OPINTOPIIRIN HALLITUKSEN KOKOUS


OLEN ollut vuoden 2019 kesästä alkaen opintopiirin puheenjohtaja. Koronan vuoksi kevätkokous pidettiin pari viikoa sitten, ja nyt saimme  syyskokouksen asiakirjat kuntoon. Se pitää pitää joulukuun loppun mennessä.

Olemme käynnistämässä vielä tänä sykysynä uutta toimintamuotoa: Espoon työväenteatteria. Sen ensimmäinen tuotos tulee olemaan yhteistyössä Espoon perinneseuran kanssa tehtävä kummitusjuttu- mikroleffa. Näyttelijänä on Jukka Jokiranta ja kuvaajana Jukka Lahti. 

Filmi perustuu Kari Forströmin pian julkistettavaan kirjaan espoolaisista kummitustarinoista

TÄNÄÄN ja huomenna huilausta.