Kirjoja

Kirjoja

perjantaina, toukokuuta 29, 2020

Päivän aforismi


torstaina, toukokuuta 28, 2020

tiistaina, toukokuuta 26, 2020

Opettajan ammattietiikkaa oppimassa

HIENO, kirjoittajilta lahjaksi saatu  kirja ja oma kireä aikataulu ovat  huono yhdistelmä.  Mutta nyt teos on luettu:

Tirri, Kirsi ja Kuusisto, Elina. 2019. Opettajan ammattietiikkaa oppimassa. Helsinki: Gaudeamus

KIRJAN viesti on tosi tärkeä,  mutta vaikka ymmärtää sen intuitiivisesti, kuinka sanallistaa se? Tämä  teksti vaati tarkkaa lähilukua. Todennäköisesti vika on
vain omassa päässäni. Ammattietiikan käsitemaailma näyttää vilisevän  käsitteitä, ja tuntui että jokaisella viitatulla tutkijalla oli omansa. HELP.

VOI olla, että ymmärsin lukemani väärin, mutta tiivistin kirjan messagen 10 väitteeseen:

1. Suomalaisen opettajalla on suuri  vapaus -ja  vastuu

Suomalaisella  opettajalla on jopa poikkeuksellisen suuri vapaus ja vastuu suunnitella ja toteuttaa oppisisältöjä  erilaisille oppilaille. Se tuo myös eettisen vastuun.

2. Suomalainen opettaja on laadukas

Suomalainen opettaja kantaa tuon vastuun. Suomessa opettajuus on aito professio. Suomalainen opettaja on sitoutunut  tukemaan ja auttamaan jokaisen oppilaan kasvua ja kehitystä kokonaisvaltaisesti riippumatta hänen koulumenestyksestään ja sosioekonomisesta taustastaan. Opettaja on jopa  sitoutunut oppilaansa parhaaseen huolimatta siitä,  pitääkö hän oppilaasta tai onnistuuko hän työssään. Opettajan  ammatillinen  suhde oppilaaseen on pedagogista rakkautta, pyyteetöntä rakkautta.

Opettajat ovat  sitoutunut  myös ammattikuntaansa ohjaaviin eettisiin periaatteisiin ja niiden taustalla oleviin arvoihin. Suomessa opettajat ovat vanneoneet vuodesta 2017 alkaen Comeniuksen valan.

3. Opettajan työ on eettistä

Eettisten periaatteiden taustalla on seuraavia arvoja
  • Ihmisarvo
  • Totuudellisuus
  • Oikeudenmukaisuus
  • Vastuu ja vapaus ja 
  • Huolenpito
4. Opettajan moraalisuus

Opettajan ammatillisen moraalin ulottuvuuksia ovat:
1. oikeudenmukaisuus -  vrt. Kohlbergin kognitiivinen teoria. Kirja kysyy,  riittääkö se  yksin, mukaan tarvitaan myös  eettistä herkkyyttä ja huolenpitoa.
2. huolenpito - empatia oikeaa ratkaisua etsittäessä tärkeää heikon suojeleminen
3. totuudellisuus - rehellisyys.

Hyvä olisi, jos löytyy ratkaisu, joissa ne kaikki on otetaan huomioon.

Tekijät viittaavat Osariin, joka on tunnistanut 5 erilaista orientaatiota ratkaista  moraalisia dilemmoja.
  1. Välttelyorienaatio
  2. Delegaatio-orientaatio - esim. rexille
  3. Yksipuolinen -päätöksenteko - itse ei selitä
  4. Osittainen diskurssi -  päättää ja selittää
  5. Täydellisessä diskurssissa - luottaa oppilaisiin ja ottaa mukaan ratkaisemaan,.
5. Opettaja ottaa vastuu opetuksen mielekkyydestä

Opetuksen tulee olla mielekästä sekä opettajalle että oppilaille.

Opettajalle opetuksen mielekkyys syntyy opettajan sisäistämästä ammatin identiteetistä, jossa opettajan tehtävänä on kasvamaan auttaminen. Oppilaiden kasvun edistämisen lisäksi opettaja voi rakentaa työstään itselleen mielekkäämpää henkilökohtaisilla päämäärillä, jotka ulottuvat pelkkää työtä laajemmalle. ks. elämänkatsomus.

Opetuksen tulee olla mielekästä myös oppilaille. Vastuu siitä on opettajalla.

6. Opettaja  tarvitsee taitoja tehdäkseen opetuksesta oppilaille mielekästä

Opettaja tarvitsee ammatillisia taitoja tehdäkseen opetuksesta myös oppilaille mielekästä.  Mielekkään opetuksen rakentamisen edellytyksiä ovat, että opettajalla on seuraavia  taitoja:
  • Eettistä  herkkyyttä. Opettaja tarvitsee herkkyyttä tunnistaa  eettisiä ongelma. Koulujen ja yhteiskunnan monikulttuurisessa ympäristössä  eettinen herkkyys on keskeistä. Opettajan työssä herkkyys näyttäytyy erityisesti kykynä asettua eri osapuolten asemaan sekä oman toiminnan vaikutusten ymmärtämisenä ja kykynä  miettiä erilaisia  ratkaisuvaihtoehtoja. 
  • Toinen taito on kasvun  ajattelutapa.  Virheistä voi oppia ja yhteisön jäsenenä kehittyä. Opettajan on uskottava jokaisen oppilaan kykyyn kasvaa ja kehittyö.  Opetuksessa on luotettava siihen, että oppilaat oppivat virheistään ja kykenevät kehittymään yhteisönsä jäseninä. 
  • Kolmas taito on elämäntarkoituksen pohdinta.  Se on tärkeää sekä opettajalle itselleen että oppilaille. Elämäntarkoitus  on vakaa, pitkäkestoinen tavoite, jossa henkilö antaa panoksensa jonkin itsensä ulkopuolella olevan asian edistämiseen, joka on samanaikaisesti  merkityksellistä hänelle itselleen. Merkityksellinen inspiroi ja motivoi.  Jos opettaminen on elämäntarkoitus, työstä tulee mielekästä ja opettaja haluuaa auttaa myös oppilaita löytämään elämälleen tarkoituksen. Elämän tarkoitus ei ole vain unelma tai haave. Henkilö on siihen sitoutunut ja tekee suunnitelmia valintoja ja tekoja saavuttaakseen sen.  Opettajan tehtävänä on ohjata myös oppilasta löytämään opiskeluunsa ja elämäänsä kestävä ja pitkäkestoinen tarkoitus.  Oppilaan on saatava pohdta omaa elämäntarkoitustaan. Elämäntarkoituksen pohtiminen tukee koulun kasvatustavoitteita ja kuuluu opetussuunnitelmaa.  
7. Opettaja kohtaa eettisiä dilemmoja.

Opettajaa  ohjaa sitoumuksellinen etiikka. Vaikeuksiin hän törmää, kun eri oapuolien ja erityisesti kun oppilaiden hyvä on keskenää  erilainen. Näin on usein mm. inkluusiossa. Kenen agentti opettaja silloin on? Opettaja ei pysty aina jakamaan aikaansa ja resursseja kaikille oppilaille tasapuolisesti. Hänelle on tarjolla  kolme erilaista tapaa perustella, kuinka olla oikeudenmukainen.
  • Equity - Kant. Samat periaatteet kaikille.  
  • Equiluty - Utilitarismi. Verrannollisuusperiaate: saavutetun hyödyn maksimointi.
  • Needs - Kullekin tarpeittensa mukaan.

8.  Koulutuksella voidaan tukea opettajan eettisen asiantuntemuksen kasvua

Eettisen asiantuntemuksen kehityksessä erotetaan seuraavat vaiheet:
  1. Noviisi - yrittää noudattaa mentorin ohjeita ja sääntöjä 
  2. Edistynyt aloittelija - kokemusta; oppii toimimaan erilaisia tilanteissa.
  3. Hrjaantunut- analysoi,  hahmottaa kokonaisuuksia, ennakoi
  4. Kokenut-  luopuu periaatteiden noudattamisesta, tietää, ajattelee huolellisteeti
  5. Asiantuntija-  toimii tietonsa varassa intuitiivises
On tutkimusnäyttöä, että tätä voidaan kouluksella tukea.

9. Ammattietiikka on kitenkin mutkikas asia

Opettajan ammattietiikan taustalla on erilaisia teorioita. Joskus niitä on jaettu kolmeen koriin:
1. teleologiseen- jossa korostetaan  hyötyä  - mm. utilitarismi.
2. deontologinen- periaate, mm. Kant.
3. intuitio - eettinen herkkyys.
10. "Idea pyöreän pöydän keskustelusta"

Oser on  kehitellyt Jurgen Habermassin ajattelun pohjalta eettisen diskurssin mallia. Ainoa
ehto osallistumiselle on valmius asettua toisen asemaan ja antaa kaikille osapuolille mahdollisuus tulla kuulluksi. Ymmärtääkseen tilannetta on oltava selvillä osallisujien tarpeista ja mielipiteistä  on ymmärrettävä heidän elämäntilannettaan ja tunnettava tilanteeseen liittyvät säännöt.

Kirsi Tirri kehitellyt tästä ns ”pyöreän pöydän keskustelua”- johon mukaan myös  koulyhteisön ulkopuolinen kriittinen ystävä. Jokaisen saa esittää näkemyksiään. Valitaan kasvatuksellisesti kestävin ratkaisu.

Loppusanat

Yhdyn mainospuheisiin. Teos tarjoaa paitsi  herättäviä ajatuksia, myös tutkimustietoa ja  konkreettisia pedagogisia ideoita opettajan työn tueksi. Se soveltuu niin opettajille, vanhemmille kuin opettajaksi opiskelevillekin.

maanantaina, toukokuuta 25, 2020

Mainio maanantai

HERÄTYS ajoissa! Pakko. Ja innostus. Sillä maanantaina 25.5. klo 8.15 alkoivat  opetusnäytteet, jotka olivat osa  kasvatustieteen (didaktiikan) yliopistonlehtorin käynnissä olevaa rekrytointiprosessia. Opetusnäyteet annettiin/katsotiin  etänä Teamsilla.

Isosta joukosta tehtävästä kiinnostuneita oli valittu kolme parasta pitämään kukin 20 minuutin opetustuokio yhdestä ihan oikean kurssin - EDUK 801- yhden oikean luokanopettajille suunnatun ryhmäkerran teemasta.

Aiheena oli "Ryhmätyö- ja vuorovaikutustaitojen merkitys osana koulun moninaisia vuorovaikutus-ympäristöjä."

Opetusnäytteet arvioi kasvatustieteellisen tiedekunnan opetustaitotoimikunta, mutta muukin yliopistoväki oli tervetullut seuramaan tuokioita. Meitä olikin parhaimmillaan noin 36.  Kunkin näytteen jälkeen  yleisöllä oli mahdollisuus esittää kysymyksiä.

KAIKKI kolme lehtorikokelasta piti mielenkiintoisen ja myös erilaisen luennon. Opin paljon. Puheen tukena oli kaikilla  diaesitykset, joillakin myös videoclipsi. Yleisö osallistui "opiskelijoina" tuokioihin chattaamalla simuloiduissa ryhmätilanteissa. Viranhakijat eivät saaneet seurata toisensa esityksiä. Koko sessio oli ohi kello 10.30. Oli hienoa saada olla osa tällaista akateemista perinnettä.

SITTEN tulikin tekstiviesti. Voidaanko Vespa noutaa jo tänään. Ou Yeah!

Vespa kuntoon!

OSTIN Vespa 250 gt:ni  vm. 2003 vuonna 2007.  Edellisen kerran minulla oli ollut vespa  teininä vuonna 1970.  Se oli 60-lukulainen. Lempinimi on "vinkuähky, mutta sekin oli kauniin punainen.

Muistaakseni maksoin  tästä uudesta noin 2500 €.

Kerran kaadoin sen  kotihiekalle. Argh. Onneksi oli vakuutus  ja sain sen korjattua. Muuten olen vain nauttinut kesäisistä  ajeluista.

Talviunet oma  vespani otti aluksi Frank Nymanilla Kauniaisissa, ja viime vuodet akuttomana omassa autokatoksessa.

Sinne se sai ikävä kyllä jäädä seisomaan  myös ihanan kesän 2019, koska olin laittanut akun ruuvit jne. niin hyvään talteen, etten niitä enää löytänyt. Ja sitten tuli muka muita kiireitä.

No. Viime viikolla lopulta ryhdistäydyin.  Etsin Vantaalta korjaamon, joka osaisi panna paitsi akun paikalleen, myös huoltaa vespan, tarkistaa, miksi käynnistymisessä on ongelmia, mistä vinkuva ääni johtuu ja vaihtaa alle uudet renkaat. Ja mitä palvelua sainkaan ? Muutamalla kympillä Vespa haettiin kotipihalta.

Nyt saa jännittää, milloin tulee valmiiksi. No, maksaa, mitä maksaa, kesä 2020 tulee ja minä-iso-poika aion viilettää taas vespalla.

Pikku ilon aihe tämäkin 

Olen macci-miehiä, ja syyllinen siihen on muuten KT Jorma Kuusela. Emeritus-opetusneuvos.

Macceja on ehtinyt olla jo melkoinen määrä. Ensin pönttömacci. Sen jälkeen iMacceja. Osatyökykyisiä läppäreitä on yhä hyllyllä kaksi ja yhä viriilikäytössä vuonna 2014 ostettu. Plus ipadit. Plus iPhonet.

Niin tyytyväinen. On  tuotettu tekstejä ja tehty väitöskirja, on taitettu useita kirjoja. On editoitu kuulokuvia ja leffoja. Musiikinteko  (Garage) on vielä ihanasti kokematta.

Mutta nyt tämä rakas MacProni vm. 2014  alkaa väsyä. Näppäimistön nro  8 + vasen (- merkki  ovat kokonaan kuolleet. Nyyh.

Kävelin tänään  reippaasti Sellon Tectoriin kuuntelemaan tuomion. Kestin kuin mies, ettei korjaus kannata enää tämän ikäiseen. Lasku tulisi olemmaan ainakin  600 €.

Helpotin surutyötä  ostamalla  hieman alle satasella irtonäppäimet kaiken varalta. Niiden avulla tulen saattamaan MacPron kunniaakasti hautaan.

Yhteensä ei-huono- päivä

Kello on nyt 18.54. Ei- huono-päivä. Sain vielä hoidettua asunto-osakeyhtiön hallituksen vaihtumisesta kertovat tiedot ao. rekisteriin. Ei ollut ihan pikku juttu. Tarkoitus oli hoitaa asiaa jo  kesäkuussa 2019 :-)

PS:
Huomenna Ylen toimittaja  soittaa klo 9  ja haluaa jututtaa koulujen työrauhasta. "Päivystävä dosentti"is still alive.


sunnuntaina, toukokuuta 24, 2020

Varhaiskasvatuksen pedagogiikka

JUURI ennenkuin Helsingin yliopisto sulki ovensa maaliskuussa,  nappasin 4.kerroksen aulan pöydältä mukaani 30 vuotta vanha kiertoon laitetun teoksen:

Brotherus, Annu, Hasari, Allan, Helimäki, Elina. 1990. Varhaiskasvatuksen pedagogiikka.  Rauma: Kirjayhtymä.

150-sivuinen kirja oli kuin uusi. Ei alleviivauksia. Ei töhryjä. Olinko ekalukija?

Kun googletin teoksen nimeä, huomasin, että Kirsti Kotila  ja Lasse Lipponen ovat muuten varastaneet  sen tänä keväänä julkaisulle, toimittalleen  teokselle. Hyi!

Tarpeeseen uusi kirja varmaan tulee. Koko varhaiskasvatuksen asetelma on ehtinyt muuttua  Brotheruksen ym. kirjan ilmestymisen jälkeen. Tuohon aikaan varhaiskasvatus oli  osa sosiaalihuoltoa. Päivähoitopalveluiden piiriin kasautui keskimääräistä enemmän ns. ”haavoittuvissa” olosuhteissa kasvavia lapsia…Myös varhaiskasvatuksen käsitteistö oli vakiintumaton.

Siksi päätin lukea kirjaa valikoiden ja etsiä ajatelmia, jotka voisivat olla  yhä ajankohtaisia. Niitä oli. Oikein harmitti, kuinka vähän olen varhaiskasvatuksen pedagogiikka ja didaktiikkaa seurannut.'

Tässä 6 parasta ajatusta. Ja lopuksi vielä bonus.














1. Kasvatuksen määritelmä

Kasvatus on lapsen  spontaanin toiminnan sekä aikuisen tietoisen ohjaamisen optimaalista yhteensovitamista. –  Ulla Härkönen 1989

2. Varhaiskasvatuksen tehtävä

Varhaiskasvatuksen pyrkimyksenä on saada kasvatus ja kehitys vastaamaan toisiaan.

3. Varhaiskasvatuksen menetelmät

Varhaiskasvatuksen neljä menetelmällistä kokonaisuutta ovat:
  • leikki - leikin ongelmien pääratkaisukeinot ovat toiminta ja puhe. Leikissä on aina luovuuden ulottuvuus. Lasten on sovittava, mitä he leikkivät, jaettava roolit keskenään, mietittävä eri esineiden funktiot leikissa jne.Jos aikuinen määrää, mitä ja miten leikitään, se ei ole enää leikkiä
  • työ- työllä on  tavoite. Leikillä ei ole käytännön tulosta. Hyvin järjestetyt työtehtävät herättävä lapsessa  työhalun ja valmiuden työpanokseen. Ne antavat tekijälleen työniloa sekä johtavat tietoiseen itsekuriin ja vastuuntuntoon
  • opetus= oppituokio, se ei ole irrallinen leikistä eikä työstä.
  • perushoito= pukeminen, riisuminen, peseytyminen, WC-toiminnot, ruokailu,lepo, uni, ulkoilu. 
4. Metodiset perusmuodot

A. Monologiset perusmuodot
1. Esittävä kasvatus ja opetus
  • tekee edeltä
  • näyttää edeltä
  • johdattelee edeltä
  • esittää/kuvaa edeltä
2. Lasten itsenäinen työskentely

B. Dialogiset perusmuodot
1. Keskustelu
  • heuristinen - keksiväää
  • hermeneuttinen  - lähtee tunnelmasta
  • katekeettinen

2. Yhteistyö eli yhteistoiminnalliset muodot
  • Yhteinen tehtävä, esitys, harjoitus

5. Kasvattajan kasvatustaidot
  • Kasvatustietoisuus
  • Havainnointi - osaa lukea lapsia ja lapsiryhmää
  • Suunnittelu
  • Sisällön hallinta
  • Ihmissuhdetaidot
  • Kommunikointitaidot
  • Motivointi- ja akivointitaidot
  • Sosiaalisen järjestyksen taidot
  • Arviointitaidot
6. Fröbelin toimintojen jako

Fröbel kehitti opeussuunitelemallin, jossa toimintoja yhdisti jokin yhteinen teema, kuukausiaihe. Suomessa siitä käytettiin nimeä keskusaihe. Toiminnat Fröbel jakoi  kehoa ja sen jäseniä edistäviin ja mieltä ja henkeä edistäviin













Etäkoulun pedagoginen surkeus

Joskus kun lukee kirjaa, ja etsii jotain, löytääkin jotain mielenkiintoisempaa. Teksiä lukiessani huomasin kauhistuvani, kuinka nyt niin kehuttu tapa korvata lähiopetus etäopetuksella näyttää jopa innostavan useita. Tottakai parhaat ideat on koottava talteen seuraavaa kauhun hetkeä varten. Mutta mikään onnela se ei ole, ei opettajille, ei vanhemmille, ei lapsille. Perusopetuksen osalta etäopetus on vain survival.

Olisi äärimmäisen tärkeä pysähtyä potimaan, mitkä oppimista ja kasvua edistävät opetusilmiön elementit katoavat/heikkenevät, kun aito ennen itsestään selvä opettajan ja oppilaiden  paikalla- ja läsnäolo jää pois. Vasta kun ne tunnistetaan, voidaan löytää  korjausliikkeet,  joilla niitä voitaisiin subventoida.

Varhaiskasvatuksen pedagogiikka-teos avasi silmiäni huomaamaan mm. seuraavia  vakavia takasiskuja, kun opetusta toteutetaan  etänä  perusopetuksessa:
  • Lapsen spontaani toiminta katoaa opettajan näkyvistä. Usein myös useat oppilaat.
  • Etäopetuksessa vuorovaikutus köyhtyy, pahimmillaan tehtävien lähettämiseksi ja tarkastamiseksi
  • Epäsuoran ohjaamisen keinovalikko kutistuu.
  • Lapsiryhmän keskinäinen vuorovaikutus köyhtyy.
  • Välitön aito vuorovaikutus taantuu välilliseksi
  • Tahaton vuorovaikutus jää huomaamatta
  • Päivärytmin valvonta vaikeutuu
  • Menetetään yhteinen leikki ja yhteinen ruokahetki
  • Kasvatus supistuu, kun arjen toiminnat jäävät kottin 
  • Työtapavalikko supistuu huolestuttavasti, kun keinot tehdä oikeasti jäävät sanallisiksi
  • Mahdollisuudet tarkkailla oppilaiden vireystilaa heikkenevät
  • Yksilölliset erojen huomioon ottaaminen heikkenee, kun ei voi seurata ryhmää kokonaisuutena
  • Opettaja  mahdollisuudet lukea oppilasta supistuvat
  • Opettaja mahdollisuudet huomata avun tarve heikkenevät
  • Opettajan mahdollisuudet saada arjessa vertaistukea heikkenevät
En nosta näitä esiin maristakseni vaan jotta oikeasti pysähtyisimme pohtimaan niihin ratkaisuja.

lauantaina, toukokuuta 23, 2020

Kauko Kalaojan "Polun päässä tarina"

Pian 20 vuotta eläkkeellä ollut kansakoulun-/ luokanopettaja Kauko Kalaoja on julkaissut jo neljännen muisteluteoksensa.

Vuonna 2015 ilmestyi ensimmäinen  omakustanne "Toppilan pojat". Se  kertoo hänen omasta lapsuudestaan Oulussa.

Vuonna 2016 ilmestyi kirja opettajavuosilta:  "Koulumestari".

Seuraavana vuonna 2017 oli vuorossa:  " Neittävä - neitien kylä", johon on koottu tarinoita Vaalan Neittävän kylän historiasta.

Ja viime vuonna tämä  "Polun päässä tarina".

KIRJAN päähenkilön nimi on Eino. Sukunimeä ei ole.  Olen, että  Eino on oikeasti Kauko. Siksi samansukuiset heidän polkunsa  ovat.

Rakenne on nykyelokuvista tuttu aikamatkailu- juoni ei etene kronologisesti.  Siinä on 20 päälukua, joissa seurataan  Einon elämää lapsuudesta aina vuoteen 2019 saakka.

Kirjoittajan  päähuomio näyttää nyt olevan eläkevuosissa ja elämänkestoissa harrastuksissa jäkälänpoiminnasta mieskuoroihin ja tietenkin moniin liikuntalajeihin.  Kirjoitustyyli vaihtelee hassuista pikkusattumuksista  realistiseen, ahdistavaan sairaalakokemukseen.

Polulta poimittua

Eino kirjoittaa unohdukselta suojaan 1940- ja 1950-luvun poikien elämää, johon kuului urheilun lisäksi elintarvikekortit, kesäsiirtolat, kiroilun harjoittelut, kivisodat, koululaisten kenkäavustukset, kängitappelut, luvattomat hissiajelut, läskisoosi, onkiminen, oppikoulun sisäänpääsykokeet, polttolasit,  ritsat, tupakkakokeilut, varastoihin livahtamiset...

Sekin selvisi, mistä oman isäni tuhahdus "perseen suti" on peräisin. Oulusta tietenkin.

Nuoren aikuisen elämästä mieleen ovat valoisasti jääneet mm.  oppikoulun viimevuodet, armeija-aika, sijaisopettajakokemus, kaksivuotinen opiskelu Oulun opettajanvalmistuslaitoksella, urheilu ja tanssit ja vaihtuvat tanssitettavat.

Koulutyöhönkin kirjoittaja näyttää olleen hyvin tyytyväinen. Lisäksi hän kertoo akiivisista urheiluvuosistaan uskomattoman yksityiskohtaisesti, omasta  perheestään ja erityisesti oman pojan ja tyttärenpojan urheiluharrastuksista, joissa hän sai isänä ja pappana olla mukana.

Kirja osoittaa, että on niitä ollut ennenkin ruuhkavuosia tiukkoine aikatauluineen, ei vain nyt. Kesäisin perhe matkusteli ja vietti aikaa kesämökillä. Marjoja kerättiin ihan myytäväksi asti. Jäkälää poimittiin 40 vuotta.

Eino pääsi/joutui eläkkeelle  kun 60 vuotta tuli täyteen vuonna 2001. Erilaiset liikunta- ja luontoharrastukset ovat jatkuneet. Koiraa ei otettu.

Hän laati itselleen tiukan päivärytmin.  Ensimmäisiä aamutoimia oli radion aukaiseminen. Teevesi lämpimäksi. Kahvi tippumaan. Pukeutuminen. Aamiainen. Aamupostin noutaminen...

Niinikään viikonpäivät oli rytmitetty harrastusten mukaan liikunta- (ti-pe) ja lepopäiviin (la-su). Maanantai oli kotihommapäivä. Vanhat harrastukset mm. lentopallon ja kaukalopallo jatkuivat, ja uusia tuli mm.  mieskuoro ulkomaan matkoineen ja puutarhanhoito. Tärkeä vinkki:  omien menojen väliin on sovitettava vaimon kuunteleminen,

ERI osissa kirjaa Eino ottaa kantaa myös nykykouluun, jossa 90-luku oli suurten muutosten aikaa.  Paljon on tullut hyvää, mutta ei  aina vain hyvää. Opettajien suunnittelutyö on lisääntynyt.  Kiirettä. Hössötystä.  Opettajan auktoriteetti on kadonnut. Suvivirttä ei saa laulaa.  Hienohömppää Wilmassa. Kuri ja järjestys takaisin!

Koulukiusamiseen Einolla olisi lääke: Sääntö ei auta. Luokka on saatava opiskelemaan ja toimimaan sellaisella vauhdilla, ettei kellään tule mieleenkään ryhtyä  ketään kiusaamaan. Välitunneille toimintaa, että 15 minuuttia jää  lyhyeksi.

Ei kun kaikki kirjoittamaan!

KIRJA rohkaiskoon meitä muitakin kirjoittamaan  muisteluksia. Kirjan päähenkilö Eino perustelee muistelmien kirjoittamista sillä, että lapsuudesta kirjoittaminen on parasta terapiaa. Toinen hyvä syy on, että muistiinpantuina muistot  auttavat huomaamaan, jos ja kun muistisairaus etenee. Ja tietenkin niistä on iloa suvun nuoremmille sukupolville.

Luvussa: Loppuloora Eino haastattelee itseään. Hyviä kysymyksiä oman muistelman pohjaksi ovat mm.
  • Oliko sinulla opettajaesikuvia?
  • Mitkä asiat ovat eläkkeellä olleet tärkeimpiä?
  • Millaisia harratuksia sinulla on?
  • Mitkä ovat vahvuuksiasi?
  • Millaisia ovat huolenaiheesi?
  • Entä heikkoutesi?
  • Millainen on hyvä ystävä?
  • Mitä mieltä olet salaisuuksien pitämisestä?
  • Millaista musiikkia haluat  kuunnella?
  • Millaisia tv-ohjelmia katsot?
  • Neuvoja elämänhallintaan?
KIRJAN nimi "Polun päässä on tarina" osuu sisältöön hienosti - vaikka polku vielä jatkuu  monta vuotta. Kiitos kun kirjoitit, Kauko. Jos teoksesta otetaan toinen painos, suosittelen lisäämään väliotsikoita.

77-vuotias kaukalopalloilija Kauko
Ylen haastattelussa 2019.
Kirjoittajasta lyhyesti

Kauko Kalaoja syntyi Oulussa vuonna 1941. Hän teki pitkän uran opettajana sekä kansa- että peruskoulussa ja jäi eläkkeelle vuonna 2001.

Linkki aikaisemmin esiteltyyn teokseen:

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/06/retropedagogiikkaa-koulumestarin.html

perjantaina, toukokuuta 22, 2020

Maisteri-opetus-harjoittelu vietiin etänä maaliin












HELSINGIN yliopistolla luokanopettajankoulutuksessa lukuvuosi jakautuu neljään osaan. Kussakin voi suorittaa viiden viikon mittaisen, opinnot usein päättävän maisteriharjoittelun.

Tämän lukuvuoden viimeinen harjoittelu vietiin maaliin keskiviikkona 20.5 pidetyssä lopetuspäivässä. Tapasin omat harjoittelijana etänä klo 10, ja varsinainen ohjelma alkoi sekin etänä  teamsilla klo 12 ja päättyi klo 16.30.

Aamupäivän osuudessa kävimme läpi teemoja, joita opiskelijat  tästä poikkeuksellisesti etänä ohjatusta  ja toteutetusta  harjoittelusta  kirjoittamistaan  raporteissa nostiva esiin. Kirjasin itselleni muistiin tällaisia:

  • Aikataulu - tuokioiden- kannattaisi laatia niin, että näkee myös parin työtä.
  • Esittelyvideoiden teko itsestä lähensi oppilaisiin ja  vanhempiin.
  • Formatiivinen arviointi, prosessin etenemisen seuraaminen oli vaikeaa. Arvioitiin  tuotoksia ja muistuteltiin puuttuvista tehtävistä. Vääriin vastauksiin reagoimista oli hyvä harjoitella.
  • Hyvä idea oppmisen tukeen: mahdollisuus täydentää matikan koetta.
  • Kaikkien  aktivointi ei ollut helppoa.  Joskus jo tavoittaminen oli vaikeaa.  Luokassa voi hiljaistakin pyytää vastaamaan, etänä ei aina onnistu. Nopeat vievät vastausvuorot vielä useammin. Toisaalta esiin nousi eri oppilaita kuin lähiopetuksessa.
  • Kuva koulun kokonaisarjesta jäi ehkä ohueksi.
  • Live-tapaamiset oppilaiden kanssa  olivat tärkeitä.
  • Molemmissa kouluissa vekottimet oli otettu käyttöön ja saatu ne toimimaan. Molemmat harjoitteluluokat olivat etäkoulunkäyntiin sitoutuneita.
  • Monipuolisia työtapoja voi käyttää myös etäopetuksessa: draama, itsenäinen työskentely,  kahoot, kirjavinkkausanimaatio, musiikin nauhoittaminen, opettajan esitys, opetuskeskustelu, pienryhmäopetus, projektit, roolileikit, ryhmätyöt, väittelyt... Vapaaehtoinen neuvontatunti ei toiminut. 
  • Oppilaantuntemus kertyi hitasti- onneksi ohjaava opettaja auttoi.
  • Oppilaat kokivat oman tahtiin etenemisen  hyväksi.
  • Oppilaita kannatti osallistaa mukaan suunnitteluun ja arviointiin.
  • Palautekysely kannattaa;  oppilailta oli tullu hyvää. Sellainen lähetettiin myös koteihin,
  • Saatiinko vertaisten välille autenttista vuorovaikutusta?
  • Tehtävien tarkastaminen vei tosi paljon aikaa.
  • Tekniikkaa oli käytettävissä, ja ohjelmat otettiin nopeasti haltuun. Verkko ei ollut aina vahva- siksi naamoja ei nähnyt- ja se oli ikävää. Whatsapp-toimi hyvin.
  • Uusi tilanne pakottikin kokeilemaan uutta. Sai toimia inspiraation varassa.
  • Vuorovaikutus kapeni. Se on vähemmän vastavuoroista. Lähiopetuksessa voi kiertämällä nähdä,  miten kukin etenee tehtävissään. Näkee eleet ja ilmeet  ja keholliset viestit.  Opettaja voi antaa sanatontakin palautetta.
  • Yhdessä suunniteltiin ja arvioitiinkin, mutta yhdessä opettamista oli vähän.

Iltapäivän ohjelma

Viikin norssin vastuulla oli sitten  iltapäivän ohjelma. Session veti lehtori Emmi Hatjasalo. Hyvin veti. Ohjelmassa oli kolme osaa: esittäytyminen, opiskelijoiden esitelmät  ja pienen tauon jälkeen ns.  nk. pyöreän pöydän osuus alkaa, jossa  norssien opettajatrio vastasi opiskelijoiden etukäteen ja spontaanista lähettämiin kysymyksiin.

Kaikki tähän harjoitteluun halunneet/päässeet 14 opiskelijat olivat paikalla.  Kahdeksan heistä suoritti etäharjoittelun "elävillä" oppilailla, ja kuusi  ilman kontakia oppilaisiin. Hiedän harjoittelunsa fokusoitui opetuksen suunnitteluun ja opetusvideoiden tekoon.

Etäopetusta "oikeasti" antaneiden kokemuksista

Etäopetusta annettiin kolmessa koulussa:  Haagassa, Mäntymäellä ja Snellussa. Näissä harjoitelleiden opiskelijoiden kokemuksista kirjasin ylös seuraavia ajatuksia:

  • Etäopetus saatiin sujumaan, ja siihen saatiin arvokkaita kokemuksia, joita voidaan tarvita jatkossa.
  • Etäopetuksessa ei kuitenkaan pystytä yhtä laadukkaaseen opetukseen kuin oikeassa lähiopetuksessa. Toivottavasti etäopetus ei korvaa lähiopetusta kokonaan, 
  • Hieno laite oli iPevovisalizer- muistutti dataprojektoria.  Yhtä aikaa näkyi esim. oppikirja ja oma naama.
  • Kaikilta vastuunotto ei sujunut yhtä hyvin,
  • Kontaktointitavat olivat moninaiset. Joissain luokissa livetapaamisia mm. aamuvieteinä' oli useita päivittäin, joissan kerta-pari viikossa. Tätä jäätiin pohtimaan.
  • Lisää monipuolisia työtapoja; taideteokset,
  • Tehtäviä annettiin eri tavoin; viikkourakat, puolen viikon urakat, päivätehtävät,  pidemmän ajanjakson projktit. Tehtävien annon rytmitystä kannatta miettiä.

Kirjallisesti ja videoilla harjoittelun suorittaneiden kokemuksista.

Kaikkiaan kuusi harjoittelijaa siis "kuvitteli" opettavansa. Tästä mallista kirjasin ylös seuraavia ajatuksia:
  • Opiskelijoille avautui paljon aikaisempaa syvemmin, miten tärkeää suunnittelu on, ja he saivat siihen ohjaajaltaan upeaa tukea. 
  • Tällä ryhmällä ohjaus ja yhteistyö oli korostuneen vahvaa.
  • Videoiden teko auttoi panostamaan opetuspuheen ja ohjeiden annon selkeyteen.

Pyöreän pöydän antia

Norssien lehtorit kertoivat myös omista etäopetuskokemuksistaan; he olivat löytäneet  paljon innostavaa sellaista, jota voisivat ottaa käyttöön myös lähiopetuksessa.

Opiskelijoilla oli paljon kysyttävää koulun arjesta ja he saivat hyviä vastauksia mm. näihin kysymyksiin?

  • Keneltä saa apua, jos tarvitsee?
  • Kuinka kouluilla perehdytetään uusia opettajia?
  • Miten pitkä opettajan työpäivä on? Pitääkö olla aina tavattavissa?
  • Mitä kaikkia muita tehtäviä opettajalle kuuluu?
  • Mitä pitäisi tehdä ensimmäisessä vanhempainillassa?

Se oli sitten siinä

NÄILLE 14:lle opiskelijalle maisteriharjoittelu oli viimeinen osasuoritus, joka puuttui tutkinnosta. Kunhan Viikki kuittaa sinne määrätyt tehtävät ok:ksi, saan kirjoittaa suoritusmerkinnät omille neljälleni.

Kirjasin itselleni muutaman ajatuksen etäohjauksesta nyt  kun asia ovat vielä mielessä:

  • Avauspäivän didaktikon session ohjelma on pakko suunnitella syvemmin; lähiopetuksessa se voi olla nopea tutustuminen ja pelisääntöjen avaaminen
  • Kovin erilaiset vekottimet. Joka luokalla oli hieman eri ohjelmat. Lopulta löytyi ratkaisu, jolla pääsi myös seuraamaan itse toimintaa. Voisi olla fiksua, että jatkossa käytettäisiin yliopiston hallinnoimia ohjelmia, jolloin didaktikko pääsee helpommin seuraamaan livesessioita.
  • Ohjausta voisi helpottaa realiaikainen oppimispäiväkirja esim. googledrivessa
  • Opetusvideoiden tekoon kannattaa suositella.  Samoin yhdessä opettamiseen.
  • Orientaatioviikon ohjelma täytyisi suunnitella uusiksi.
  • Tavoiteasetantaan laittaisin enemmän huomiota. 
  • Yhteinen zoom-sessio koko tiimille. Pidin kerran viikossa about tunnin mittaisen reflektio-session, jossa olivat paikalla kaikki neljä harjoittelijaa ja olemmat ohjaavat opettajat. Kun kokemuksia etäopetuksesta ei juuri ollut, näin saimme  vinkkejä toinen toisiltamme.

HYVÄ, mutta vähän haikeakin mieli.