Päivän ajatelma

 

Tällainen kesäpäivä! Kauko-isä tapasi sanoa sään sattuessa näin.  Tänään minä matkin.

Päivän aforismi

 

Kansakoulunopettajaksi 60- luvulla ? Kymppikurssi- 66. Osa 2

 Lastu on päivitetty 24.7.-21

PALAAN, kuten lupasin, omakustanteeseen.

Lehtinen, Pirjo, Meri, Matti, Merimaa, Erkki ja Pörsti, Juhani. (2016 ). Kymppikurssi - 66. Ratakadulta oman elämän raiteille. Kansakoulun opettajaksi Helsingin va. opettajakorkea-koulusta.

Kirjassa siis omia opiskelu- ja työvuosiaan muisteli  yhdessä kokonainen kansakoulun-opettajakurssi. Tämä ylioppilasjoukko aloitti opiskelut syksyllä 1964 ja valmistui vuonna 1966. Opettajakorkeakouluun valittiin tuolloin mies- ja naisopiskelijoita yhtä paljon. Käytössä olis siis mieskiintiö. Tytöt olivat  ikäluokkansa valioyksilöitä. Tytöllä kuin tytöllä oli ällän paperit. Pojat olivat poikia?

Kirjasta ei juurikaan löydy viittauksia siihen, että opettajan ammattia olisi unelmoitu jo lapsesta saakka. Joillekin ura oli vaihtoehto, kun ei päässyt sinne, minne halusi.  Osaa omat vanhemmat patistivat. Tai rehtori suositteli tai ammatinvalinnan ohjaaja,. Parikin viittasi siihen, että opettajan ammatti on niin hyvä naiselle. Opettajaäidin työ sopii perheelliselle- lapsista ei tule avainlapsia.. Monelle ammatinvalinta oli sattumankauppaa. Yksi halusi ammatin, josta valmistuu ja josta on hyötyä lähetystyössä. Toinen oli nuoresta asti halunnut olla maailmanparantaja ja puolustaa heikompia.

Sisäänpääsy oli monivaiheinen. Siihen kuului opetusnäyte, soittonäyte pianolla, piirustuskoe ja rehtori Martti Ruudun puhuttelu. Niiden pohjalta valmistukseen valittiin 96 ylioppilasta.

Millaista oli kansakoulun-opettajainvalmistus 1960-luvulla?

KIRJASTA saa napakan kuvauksen tuon ajan opettajankoulutuksen tavoitteista, sisällöistä ja keinosta. ja myös siitä, miten opiskelijat saamansa koulutuksen kokivat.

Erkki Merimaan mukaan heidät perehdytettiin vuoden. 1952 kansakoulun opetus-suunnitelmakomitean mietinnön sisältämän varsinaisen kansakoulun opetussuunnitelman  pohjalta.  Opetus oli pääosin samansisiältöistä sekä mies- että naisopiskelijoille. Liikunnassa, käsitöissä ja kotitaloudessa opiskelijat kuitenkin eriytettiin Koulutuksen painopiste oli tuntimäärissä selvästi käytännön aineissa, taito- ja taideaineissa.

 Matti Meren kuvauksen perusteella koulutuksen lähtökohtana oli idea kasvattaja-  ja kutsumusopettajasta. Keskeistä oli opetajan  persoona. Opettajan oli arvostettava ja siedettävä erilaisia oppilaita ja heidän kotejaan, ylläpidettävä henkistä tasapainoaan, oltava kärsivällinen ja tunnollinen sekä kriittiseen arviointiin pystyvä. Taitava opettaja oli oppilaitten opettaja, ohjaaja ja ystävä. Kun vaikeuksia tuli, hän selvitti niiden syyt etsimällä vikaa itsestään.

Opettajan taitoihin sisältyi poikkeavien oppilaiden,  muun luokan ja opettajan keskinäinen mukautuminen, opettajan ja vanhempien välinen yhteistyö sekä kodin ja koulun kasvatusvirheiden tarkastelu.

Opettaja  ymmärsi opetussuunnitelman  laajaksi ja väljäksi, ja siksi sen  tavoitteet sitoivat opettajaa melko väljästi. Opettajaopintojen kuluessa valoittui myös suomalaisen opettajan harvinaisen suuri opetuksen vapaus. Vapauteen liittyi vastuu jatkuvaan itsekritiikkiin sekä pyrkimys vakaan ja ymmärtävöisen kasvattajan mielen ylläpitämiseen.

Meri summaa kirjasssa koulutuksessa tavoiteltua opettajuutta. Se oli järjestetty seminaari-perinteen mukaisesti oppiainetietoa ja käytäntötietoa korostaen. Opiskelussa keskityttiin opettamisen taitoihin. Tärkeää oli, että oppilaat saadaan tytöskentelemään tavalla, joka kehittää opiskelun taitoa. ”Tärkeää on, että läksyt opitaan, tärkeämpää on, että ne opitaan lukemaan oikealla tavalla."

Koulutuksessa oli runsaasti käytäntöä – niukasti teoriaa;  Oppimäärään kuului toki akateemisia aineita: yleistä ja kasvatuspsykologiaa, kasvatus- ja opetusoppia, etiikkaa, kouluhallintoa ja  suullista esitystaitoa. Muut opintokokonaisuudet olivat eri oppiaineiden sisältöopintoja. Matematiikassa opiskeltiin ns. uutta matematiikka alkioineen ja unioneineen. Oppiaineiden hallintaa ohjaius ”reseptologia”: konkreetit ohjeet ja esimerkit.

Menetelmällisesti koulutukseen kuului: 

• Teoriaopintoja - luennot, kirjallisuus, 
• Harjoituskursseja
• Seminaariesitelmiä
• Harjoitustunnit 

Harjoittelu keskittyi toiseen opintovuoteen.  Se sisälsi vähintään 140 tuntia opetuksen seurailua. Opiskelijoiden piti osallistua  itse pidettyjen oppituntien jälkeen ohjauksiin, eri oppiaineiden viikottaisiin ryhmäohjauksiin.  Ohjaustilanteissa korkeakoulun didaktikolla ja ohjaavalla luokan opettajalla oli erilainen rooli.  Didaktikko piti huolta  aineenhallinnan ohella harjoiteltavan opetusmuodon  oikeaoppisuudesta.  Luokanopettaja puuttui teknisiin ja ulkosiin asioihin kuten oppilaiden toiminnan hallintaan .

Osallistua piti myös  Maunulan harjoittelukouluna toimineessa kansakoulussa pidettyihin yhteistuntien jälkeisiin keskustelutilaisuuksiin. Yhteistunteja pitivät  toisen vuosikurssin opiskelijat ja näitä tunteja seurasi laajempi opettaja- ja opiskelijajoukko. Kritiikki-tapahtumassa koulun rehtori toimi puheenjohtajana, etukäteen sovittu opiskelija sihteerinä ja toinen opiskelija opponenttina.

Maunulan kansakoulussa pidettyjen harjoittelutuntien  ohella jokaisen opiskelijan tuli hakeutua toisen vuosikurssin tammikuussa  kolmeviikkoiseen opetusharjoitteluun jossakin yhdysluokkia käsittävässä maalaiskansakoulussa.

Tuohon aikaan koulutukseen kuului maatilatalouden opetukseen perehdyttävä  kolmeviikoinen maatilatalouden cum practicu. Se ajoittui ensimmäisen ja toisen opiskeluvuoden väliseen kesään.

Opiskelijoita kohdeltiin muodollisesti. Opettajat puhuttelivat  naispuolisia opiskelijoita neideiksi. Pojilla edellytettiin olevan harjoitustunneilla pikkutakki päällä.  Eikä kravattia saanut unohtaa. 

Millaiseksi hyvä opetus ymmärrettiin?

Koulutuksessa opetettiin, että opetussuunnitelma ei vastaa kysymykseen: ”Miten opetat? Jotta opetussuunnitelman tavoitteet toteutuisivat, oppilaiden pitää eläytyä oppitunnin sisältöön.  

OPETTAJAN. tuli käyttää monipuolisia työtapoja. Erityisesti hehkutettiin kahta työmuotoa: yhteistoiminnalista ryhmätyötä sekä oppilaskeskeistä opetuskeskustelua. Oppimiskäsitys oli behavioristinen. Siihen kuului

• Opettajan tavoitteen asettaminen
• Virikkeen tarjoaminen oppilaille
• Oppilaiden tulkinta
• Oppilaiden reaktiot
• Reaktion seurtaamukset
• Oppimistulokset
• Toisto, jossa oppimisen vaiheet  kertaantuivat (Ruutu)

Opetus nähtiin  vähän karrikoiden suoraviivaisesti: opettaja opettaa ja oppilaat oppivat 

Koulutuksessa painotettiin ”oikeaa” ja tuloksia tuottavaa toimintaa. Tarkkaavaisuus oli tärkeä käsite. ”Kun tarkkavaaisuus kohdistuu johonkin, se siirtyy pois muualta.”

OPPITUNNIT opittiin rakentamaan Herbartin muodollisiin asteisin perustuen:  

• Opiskeltavan asian käynnistäjänä toimi analyysi, jonka aikana opettaja houkuttelee tarkastelujen kohteeksi aikaisemmin opitut tai muuten tutut uuden aineksen omaksumista tukevat kokemukset ja mielleyhtymät.
• Analyysia seuraa synteesi, jonka kuluessa opettaja esittää oppilailleen uuden tietoaineksen huolellisesti strukturoituna osa osalta.
• Kolmantena vaiheena on apperseptioprosessia tukeva assosiaatio, jossa opettaja varmistaa uuden kokemuksen sulautumisen osaksi yksilön aiempia kokemuksia
• Assosiaatiota seuraa sitten systeemi, jossa opettaja auttaa oppilaita etsimään opiskeltavaan asiaan liittyviä yleisiä lainalaisuuksia.
• Viimeisen vaiheen Herbart nimesi metodiksi, jonka aikana opettaja suo oppilaille mahdollisuuden soveltaa tietoainesta sen käyttökelpoisuuden varmistamiseksi. 

Oppimäärään kuului akateemisia aineita: yleistä ja kasvatuspsykologiaa, kasvatus- ja opetusoppia, etiikka, kouluhallintoa ja  suullista esitystaitoa. Oppimiskäsitys oli behavioristinen. Siihen kuului seuraavat vaiheet:

• Opettajan tavoitteen asettaminen
• Virikkeen tarjoaminen oppilaille
• Oppilaiden tulkinta
• Oppilaiden reaktiot
• Reaktion seurtaamukset
• Oppimistulokset
• Toisto, jossa oppimisen vaiheet  kertaantuivat.

Tarkkaavaisuus oli  tärkeä käsite. ”Kun tarkkavaaisuus kohdistuu johonkion, se siirtyy pois muualta”

Puhuttiin myös oivaltavasta oppimisesta. Taustalla oli hahmospykologia.

Muut opintokokonaisuudet olivat eri oppiaineiden sisältöopintoja.  Matematiikassa opiskeltiin ns. Uutta matematiikka alkioineen ja unioineineen,.

 Harjoittelu keskittyi toiseen opintovuoteen.  Se sisälsi vähintään 140 tuntia opetuksenj seurailua. Opiskelijoiden piti osallistua itse pidettyjen oppituntien jälkeen ohjauksiin ja  eri oppiaineiden viikottaisiin ryhmäohjauksiin.  Ohjaustilanteissa korkeakoulun didaktikolla ja ohjaavalla luokan opettajalla oli erilainen rooli.  Didaktikko piti huolta  aineenhallinnan ohella harjoiteltavan opetusmuodon  oikeaoppisuudesta.  Luokanopettaja puuttui teknisiin ja ulkosiin asioihin kuten oppilaiden toiminnan hallintaan  

Osallistua piti myös  Maunulan harjoittelukouluna toimineessa kansakoulussa pidettyihin yhteistuntien jälkeisiin keskustelutilaisuuksiin. Yhteistunteja pitivät  toisen vuosikurssin opiskelijat ja näitä tunteja seurasi laajempi opettaja- ja opiskelijajoukko. Kritiikki-tapahtumassa koulun rehtori toimi puheenjohtajana, etukäteen sovittu opiskelija sihteerinä ja toinen opiskelija opponenttina.

Maunulan kansakoulussa pidettyjen harjoittelutuntien  ohella jokaisen opiskelijan tuli hakeutua toisen vuosikurssin tammikuussa  kolmeviikkoiseen opetusharjoitteluun jossakin yhdysluokkia käsittävässä maalaiskansakoulussa.

Millaiseksi opiskelijat saamansa koulutuksen kokivat?

MUISTELUKSISTA syntyy kuva, että kurssin henki oli tosi hyvä. Kurssi oli yhteisö, johon iskostui pyrkimys olla  apuna ja tukena toinen toisilleen. Luentomuistiinpanoja kopiotiin ja jaettiin niille, joilla ei ollut mahdollisuutta osallistua luennoilla. Harjoitustuntien suunnitelmia vaihdettiin ja toisia kannustettiin tuntien kritiikeissä.  

Moni asia nostettiin kirjassa myönteisesti esiin. Poimin seuraavia.

• Joukossa oli erinomaisia opettajia mm.. Ellen Urho - kuin toista rotua. Martti Ruutu- suuresti kunnioitettu- mm. Kuoronjohtajana,Yrjö Nora  ylioppilaskunnan inspehtori, Päivi Oinonen, Meri Ollikainen, Lauri Santtu- taiteilija ja persoona
• Innostavia aineita olivat  kuvaamataito, liikunta ja musiikki- erityisesti kuorotoiminta
• Kolmiviikkoinen opetusharjoittelu maalaiskansakoulussa - opintojen parasta antia.
• Humoristi-kurssitoverit/ystävyyssuhteet
• Maatilaharjoittelu oli ikimuistoinen kokemus
• Monet ylioppilaskunnan omat tapahtumat
• Retket jne,.

Moni asia myös kiukutti. Poimin seuraavia:

• "Välillä olin aika ahdistunut opettajakorkeakoulussa, koska siellä on niin paljon kaikkea, mitä pitää opiskella  lyhyen ajan kuluessa , erityisesti mielessäni  ovat musiikki ja soittaminen ja ne harmonikopit, rangaistuskopit Mutta asiaa oli liian paljon, kun käytettiin kaatosystemiä  ja iltakaudet näperreltiin käsitöitä ja kuviskirja.".
• Koulumaisuus ja pikkutarkkuus; tilkkukokoelmat, piirustuskirjat, jäkäläkokoelmat..
• Näytetunnit eli yhteistunti- pahin.  
• Käsittämättömän huonosti valmistelu yhdysluokkaopetukseen 
• Opiskelu oli kiireistä- lyhyeen aikaan kahteen vuoteen oli tungettu paljon asiaa ja opittavaa; koko opettajaseminaarien 4-6 vuoden ohjelma ja tiedettä siteeksi..
• Opettajakorkeakoulu oli aika vanhoillinen, jopa ahdistava laitos, pysähtynyt jonnekin 30-luvulle metodeineen ja lehtoreineen.
• Harjoittelu Maunulan  harjoittelukoululla oli välillä tragikoomista., jos mietitään miten tosielämässä niitå oppitunteja suunniteltiin ja pidettiiin. Tehtiin yksityiskohtaiset  tuntisuunnitukset, piirrettiin tummalla liidulla luonnokset taululle, jotka sitten kuin taikaiskusta ”ilmestyivät” esille tunnin aikana.
• Yhteistunnit, joista harjoiteltiin viikkotolkulla 
• Lahja Salosen puhetaidon tunnit olivat joka kerta koetuskivi koko ryhmälle:kenet hän määrää pitämään alkiuharjoitukset  (naamanvääntelyt, kielenkiettokset ja selviäänkö niistä  ilman, että kaikki purskahtavat nauruun.

" Pintaraapaisua, sanotaan, kaikkea vähän mutta ei mitään kunnolla. Mutta näillä eväillä mentiin jopa yli 40 vuotta yhteen mittaan."

" Koin, että opettajakorkeakoulun opiskelusta oli todella hyötyä, koska olimme kaksi vuotta tehneet tosi tiukkaa ja tarkasti ohjattua opiskelua. Opetus oli ollut toisi monipuolista, monitasoista ja monenlaista."

Perästä kuuluu sanoi torvensoittaja

Mielenkiintoista.  Itse aloitin luokanopettajaopinnot Ratakadulla 10 vuotta myöhemmin kuin tämä Kymppikurssi.  Kokoonnuimme siellä sen ensimmäisen kerran. Sitten talon remontti alkoi. Remontti kesti kolme vuotta, ja saimme siellä todistuksemme. Ne muuten jakoi yksi kymppikurssilainen: Kari Uusikylä.  Muutoin oma kolmivuotinen opiskelumme tapahtui pääosin Töölönkadulla ja yliopiston muissa rakennuksissa.

Kymppikurssin kanssa meillä oli vielä muutama yhteinen opettaja: Martti Ruutu, Veikko Poijörvi ja legendaarinen Lahja Salonen. Ohjelmalle oli tyystin toisenlainen. 

Oman kurssimme 74-77 tarkoituksena on tehdä vastaavanlainen muisteluteos vuoden 2022 kevääksi. 

 .

Päivän aforismi

 

Päivän aforismi

 

Päivän aforismi

 

Hgin va. opettajakorkeakoulun Kymppikurssi -66. Osa 1

SITÄ ollaan sitä ikäluokkaa, josta yhä useampi alkaa kirjoittaa muistelmia.  Suvustaan, vanhemmistaan, omasta perheestään tai ihan itsestään. Eikä hullumpi idea. Seuraava sukupolvi katuu usein, ettei tullut kysyneeksi  edelliseltä ajoissa omista juuristaan. Itsekin tein omasta Rauni-äidistäni pienen kirjasen juuri ennen hänen poismenoaan. Hän ehti silmäillä sitä useaan kertaan.

SAIN jokin aika sitten kirjan, jossa omia opiskeluvuosiaan muisteli  yhdessä kokonainen kansakoulunopettajakurssi. Tämä Helsingin va. opettajakorkeakoulun ns. Kymppikurssi valmistui vuonna 1966. Kurssille valittiin 1964  96 ylioppilasta kahden vuoden opintoihin. Mukana oli monille yhä tuttuja nimiä: Matti Meri, Erkki Merimaa ja mm. Kari Uusikylä.  Kurssi vietti vuonna 2015 50-vuotisriemujuhlia, joiden yhteydessä julkmaistiin 50-vuo-tisjuhlakirja "Kymppikurssi- 66. Ratakadulta oman elämän raiteille.

JUHLAKIRJA on vallan mainio. Ensinnäkin siitä saa hyvän kuvan yhden opettaja-ikäluokan urapoluista. Palaan tähän antiin myöhemmin osassa 2. Toisekseen se on mainio malli myös muille kursseille siitä, kuinka tällainen muisteluteos voidaan toimittaa. Keskityn nyt tähän teemaan.

Kuinka Kymppikurssin  juhlakirja syntyi?

Kymppikurssin henki oli ollut hyvä. He pitivät säännöllisesti tapaamisia eri puolilla maata viiden vuoden välein, ja vuodesta 2006 alkaen useamminkin.  Tapaamisissa oli tapana muistella. Kipinä kirjan tekoon syttyi vuonna 2009, kun kaksi kurssilaista toi mukanaan valokuvia opiskeluajoilta. Nostalgiatunnelmassa yhdessä päätettiin kerätä niitä lisää. 

Vuonna 2013 kuvia  sitten katsottiin sähköisessä muodossa. Päätettiin tuottaa DVD OKY-66-Story. Seuraava tapahtumaa valmistellut helsinkiläisten ryhmä päätti kuitenkin laajentaa storya julkaisuksi, jossa olisi kirjoituksia, valokuvia tapahtumista ja opiske-luaikoina tehdyistä materiaaleista. 

Ryhmä lähetti aineistopyynnön  sitten sähköpostia niille 79:lle kurssilaiselle, joista yhä oli yhteytiedot. Valokuvia lähetti 23 kurssilasielta  ja juttuja kirjoitti laskujeni mukaan 34, osa useita. Ja tosissan paneutuen heistä kaksi Matti Meri ja Erkki Merimaa. Palautetuista materiaaleista syntyi sitten tuo julkaisu

Julkaisutoimikuntaan kuului 12 kurssilaista. Varsinaisen toimitustyön tekivät  Pirjo Lehtinen, Matti Meri, Erkki Merimaa ja Juhani Pörsti. Kirjan taittoi Laura Lehtinen, joka ei ilmeisesti itse kuulunut Kymppikurssiin.

Millainen rakenne juhlakirjassa oli?

MYÖS rakenteeltaan juhlakirja on mainio. Siihen sai kirjoittaa pitkiä ja lyhyitä juttuja. Lyhyimmässä taisi olla kuusi riviä ja 30 sanaa. Sisällysluettelo oli tällainen:

• Lukijalle
• Matti Meri: Runsaasti käytäntöä – niukasti teoriaa; kansakoulunopettajaksi kahdessä vuodessa. (15 alaotsikkoa kasvattajaopettajasta... opettajuuteen juurtuen) 26 s
• Erkki Merimaa: Koulu muuttuu, muuttuko opettaja – Koulu muistoissamme (9 alaotsikkoa opettajakorkeakoulun painopisteistä...kiitoksiin meille kaikille) 10 s
• Muisteluksia opiskeluajalta.(14 muistelijaa) 38 s
• Muistinpätkiä (12 pätkijää) 10 s
• Ylioppilaskuntatoiminta ( 2 kirjoittajaa) 10 s
• Matkoilla (3 kirjoittaaa, Tallinna ja Turku) 10 s
• Opettamassa, opiskelemassa, oppimassa- tarinoita opettajan uralta(14 kirjoittajaa) 24 s
• Tapaamisia (5 kirjoittajaa) 21 s
• Loppusanat  (muistelu "laitumellepäästöjuhlasta") 2 s
• Liitteet: (Helsingin va. korkeakoulun opettajakunta, Maunulan harjoittelukoulun opettajat. Toimihenkilöt. Opiskelijaluettelo 1966. 50-vuotisriemujuhlien ohjelma) 8 s

KIRJASSA ei ole mainoksia. Ei selkeää viittausta sponsporeihin eikä kustantajaan. Niinpä rahoitus on varmaankin hoidettu itse ja kirja painettu omakustanteensa.