Kirjoja
torstaina, marraskuuta 26, 2020
keskiviikkona, marraskuuta 25, 2020
Hieno päivä tänään! Ja silti shame on U
TOINEN päivän työteema liityi tilaustyöhön Omnian kroniikasta. Meillä on seuraava tapaaminen huomenna, ja lähetin - sanon sen itse -ihan kunnianhimoisen työaineiston selattavaksi. Päivän huippujuttu: Löysin Google Formsin, jolla voi tehdä maksutta sähköisiä kyselyitä. Se ratkaissee korona-epidemiaan liittyviä haastatteluongelmia.
KOLMAS tämän päivän työilonaihe liittyi huomiseen Espoon perinneseuran "webinariin. Tsekkasimme Esko Uotilan kanssa teknikan, jolla saamme videot toimimaan,.
JA KRUUNUKSI saimme valmiiksi Länsiväylään ensi lauantaiksi tulevan demarimainoksen ja pohjat lauantaiaamun ilmestyvän demarien valtuustoryhmän nettilehden Valdemarin vuoden neljännen nron jutuista.
OK. Päivään mahtui myös ikäviä pikku juttuja. Törmäsi twitterissa vuosia vanhaan -laittomasti? - jatkolähetettyyn videopätkään, jossa puolustan maahanmuuttajia. Parran pituuden perusteella käytin puheenvuoron useita vuosia sitten. Seison edelleen sen takana.
SOME on huikea, myönteinen väline. Nekin joilla ei ole valtaa tai rahaa, saavat mielipiteensä esiin. Usein hyvät tavat unohtuvat. Ja sekin tosiasia, että jos julkisella foorumilla solvaa toista ihmistä, saattaa syyllistyä kunniaa loukkaavaan tekoon, josta tulee juristisia seurauksia. Laitoin tästä ystävällisen, yksityisen viestin klipsiä jakaneelle nuorelle. Nuoret ovat nuoria.
Kokonaan toinen juttu on Perussuomalaisten puoluesihteeri Simo, joka on clispsin alkuperäinen lähettäjä. Hänelle on turha nostaa journalismin eettisiä periaatteita esiin. Ymmärtääkseni hän ei ylety niihin.
HIENO päivä, toivottavasti teilläkin.
tiistaina, marraskuuta 24, 2020
Vinkkejä tietokirjan kirjoittamisesta innostuneille.
Ensimmäinen kirja julkaistiin vuonna 2000, ja tuorein Kari Forsbergin "Kummitustarinoita Espoosta" ensi torstaina klo 18. Julkistaminen tapahtuu turvallisuussyistä Skypessä.
OSANA tilaisuutta neljä muuta kirjoja kirjoittanutta perinneseuralaista Esko Uotila, Tarja Rae, Nina Mäkelä sekä minä kerromme omien "vanhojen" kirjojemme syntyprosessista.
Kuvasin ja editoin kolmen muun muutaman minuutin vinkkiclipsit eilen.
Tänään kuvaan vielä omaa prosessiani, kun toimitin elämänkertakirjaa kouluneuvos Atso Vilkkijärvestä.
"Usein ensimmäisenä – Atso Vilkkijärven taival rahastajapojasta opetusneuvokseksi / toim. Martti Hellström – 2016
7 omaa vinkkiäni
1. Oma kiinnostus ja kirjan aiheen liittyminen omaan kokemusmaailmaan ovat tosi tärkeitä. Prosessin kanssa jaksaa paremmin, jos aihe oikeasti kiinnostaa itseä ja jos tuntee edes kohtuullisesti aihealuetta entuudestaan. Eikä haittaa, jos arvelee, että se kiinnostaa muitakin :-)
2. Kirjalla on aina muoto ja sisältö. Muodolla tarkoitan rakennetta, strukturia ja tyyliä.
Atson kirjassa rakenne oli kronologinen. Päälukuja oli 12. Luku vaihtui elämäntilanteiden muuttuessa. Lukujen olisi hyvä olla about samanpituisia. Tein kullekin luvulle esillisen "sisäänmeno" sivun.
Kirjan alkuun tulee yleensä tiivis esipuhe, joka on kirjan "myyntipuhe". Kirjan loppuun tulee jälkisanat. Me laitoimme sinne myös henkilö/asiahakemiston.
Muotoon kuuluu myös ratkaisu kuvien ja ns. inserttien käytöstä. Itse virkistin tekstiä pikku tarinoilla, leikkeillä ja toisten ihmisten kommenteilla. On myös hyvä miettiä otsikointisysteemi; kuinka monta eri tasoista otsikkoa on käytössä? Ovatko otsikot lausemuodossa? Mitä fonttia käytetään?
3. Kirjan keskeisin juttu on sisältö. Mistä löytää dataa, jota kirjoittaja muokkaa tiedoksi? Tässä tapauksessa olin Hannu Hanhi. Atsolla oli valtavasti materiaalia tallella: valokuvia, muistiinpanoja, kirjeitä jne. Ne erotettiin pääteksistä eri fonteilla ja usein myös väripohjalla.
Pääosin aineisto syntyi muutaman viikon välein pidetyissä haastattelusessioissa. Minä nauhoitin keskustelut Atson ja hänen vaimonsa kanssa, kirjoitin niistä luonnokset ja Atso reflektoi- ja paranteli.
Valokuvien digitoiminen tehtiin ihan älykännykällä, mutta suosittelen kuitenkin skannausta.
Kun rakenne, karkea sisällysluettelo oli tehty jo alussa, oli mahdollista hioa tekstiä mistä luvusta tahansa alkaen.
4. Kun miettii, mitä ja miten kirjoittaa, on ratkaistava keille sitä ensisijaisesti tekee. Asiantuntijoille? Tavallisille ihmisille? Kaikille on hyvä kirjoittaa hyvää suomea lyhyin lausein. Maino ohje on, että yksi kappale käsittelee yhtä asiaa, väitettä perusteluineen.
5. Kirja on myös taitettava. Hoidin sen Macin pages-ohjelmalla, mikä ei ole kovin kaksinen työkalu taittoon. Mutta helppo. Sitten koko hoito pdf:ksi.
6. Teksti pitää oikolukea useita kertoja. Voi sitä kirjoitusvirheiden määrää! Tähän kannattaa varata aikaa. Ja pyytää tarkkasilmäisiä kavereita avuksi.
7. Siten on valittava hyvä kirjapaino. Pyydä tarjouksia. Ja on päätettävä painosmäärä. Yleensä ns. omakustanteissa muutama sata tulee usein suhteellisesti paljon edullisemmaksi kuin muutama kymmenen.
Vielä ehdit!
Tervetuloa Espoon perinneseuran maksuttomaan Kummitus-webinaariin torstaina 26.11 klo 18 !
Kirjan esittelyn jälkeen perinneseuran tietokirjailijat antavat vinkkejä oman tietokirjan kirjoittamista harkitseville.
Webinaari toteutetaan skypekokouksena. Linkki lähetetään erikseen tapahtumaan ilmoittautuville. Ilmoittaudu tänne https://bit.ly/ilmoittaudu-26112020
Lisätietoja Espoon perinneseurasta osoitteessa :
https://espoonperinneseura.net
https://www.facebook.com/EspoonPerinneseura
sunnuntaina, marraskuuta 22, 2020
lauantaina, marraskuuta 21, 2020
perjantaina, marraskuuta 20, 2020
Espoolaisia kummitustarinoita
Tervetuloa Espoon perinneseuran maksuttomaan Kummitus-webinaariin
torstaina 26.11 klo 18 !
Espoon perinneseura julkistaa jälleen uuden kirjan. Kari Forsberg on koonnut kummitustarinoita Espoosta. Kauniin kirjan on taittanut ja kuvittanut Leena Yrjölä.
Webinaarisa kirjan tekijä kertovat kirjastaan, ja kuullaan ja nähdään yksi näistä keromuksista. Lukijana on Jukka Jokiranta Espoon työväenteatterista.
Kirjan esittelyn jälkeen perinneseuran tietokirjailijat antavat vinkkejä oman tietokirjan kirjoittamista harkitseville.
Webinaari toteutetaan skypekokouksena. Linkki lähetetään erikseen tapahtumaan ilmoittautuville. Ilmoittaudu tänne
https://bit.ly/ilmoittaudu-26112020
Lisätietoja Espoon perinneseurasta osoitteessa :
torstaina, marraskuuta 19, 2020
Aikamatkalla Wordpressiin. Osa 2: Koulujen johtokunnat
HEINÄKUUSSA aloin aika ajoin julkaista uudestaan blogilastuja ensimmäisestä noin vuoden ajan 2006-2007 pitämästäni wordpress- blogista.
TÄMÄ nro:lla 6 uusittava lastu on julkaistu 7. 3. 2006 - 14, 5 vuotta sitten. Siinä 52-vuotias Martti puolustaa koulujen johtokuntia. Teema on ajankohtainen taas. Joulukuun valtuusto tekee päätöksiä Espoon uudesta organi-saatioista. Yksi ehdotus on lakkauttaa koulujen yllätys- ylläytys- koulujen johtokunnat.
MUUTAMA kommentti 66-vuotiaalta Martilta lopussa tyylin perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja.
Koulu tarvitsee oman johtokunnan
90-LUVULLA tehtiin paljon hätiköityjä ratkaisuja. Kun kunnille annettiin lupa järjestää itse oma hallintonsa, monin paikoin lakkau-tettiin koulujen johtokunnat. Muutaman kokouspalkkioeuron vuoksi.
ESPOOSSA toimittiin toisin.Lähes jokaisella koululla on edelleen oma johtokunta, ja johtokunnan jäsenistä pääosa on lasten huoltajia. Myös johtokunnan puheenjohtajalla on lapsi koulussa.
Johtokunta on tärkeä asianosaistahojen kohtaamispaikka. Johtokunnalla on merkittävää päätösvaltaa, jos se haluaa valtaa käyttää. Koulun työntekijöillä on johtokunnassa kaksi paikkaa- heille se on paitsi edustustehtävä myös aito vaikuttamismahdollisuus. Vanhemmille johtokunta on mahdollisuus tuoda viestiä muilta vanhemmilta. Koululle hyvin toimiva johtokunta on tärkeä lisävoimavara.
MINULLA ON OLLUT ilo tehdä Aurorassa yhteistyötä jo viiden johtokunnan kanssa: Hämäläinen-Tyynilä I, Palsala I ja Palsala II ja WihuriI saivat paljon aikaan.
Hämäläisen johtokunnan ansioihin kuuluu mm. koulun oman linjan tukeminen ja oman yläkoulun Järvenperän koulun rakentamisen hoputtaminen.
Palsalan johtokunnat tukivat koulua vaikeina lamavuosina, olivat mukana koulun oman opsin luomisessa ja järjestivät koulun TN-luokan saneerauksen uhkaamalla kieltää opetuksen tiloissa.
Palsalan ja Wihurin johtokunnat lahjoittivat kokousrahojaan oppikirjoihin, ja suututtivat päättäjiä kai kaupunginhallitusta myöten. Wihurin aikana taisteltiin koulun käyttöön Kuninkaantieltä vapautuneet parakit yhteistyössä Koti & Koulu ry:n kanssa.
UUSIN JOHTOKUNTAMME, jota vetää Paula Ahonen-Rainio, istui eilen vuoden ensimmäistä kokoustaan. Vuoden aikana on jo hyväksytty koululle opetussuunnitelma. Paperiasiat etenivat eilenkin jouhevasti, ja kävimme innostavaa keskustelua mm. huoltajakyselyn tuloksista. Kysely ei mennyt numeroilla kauhean hyvin. Vanhemmat ovat erittäin tyytymättömiä koulun tiloihin, opetusvälineisiin ja suuriin luokkakokoihin.
Koulun peruskorjaussuunnitelmat on poistettu listoilta. Silti sekä Koti & koulu ry:n johtokunta että tämä virallinen johtokuntamme olivat sitä mieltä, että Auroran koulu on heille maailman paras, eikä kyselyssä esitetty kritiikki kohdistu kouluun vaan kaupunkiin opetuksen järjestäjänä.
Johtokunnassamme on monen alan osaajia, kypsiä aikuisia ja ihan kaikilla on aidon rakentava ote johtokuntatyöhön. Se tuntuu hyvältä.
HYVÄ, että on johtokunnat. Hyvät johtokunnat. Meillä on. Se ei ole pik-ku-juttu.
7.3.2006
Perästä kuuluu sanoi torvensoittaja
Paula Ahonen-Rainion johtokunta toimi valtuustokauden 2005-2009. Sen jälkeen puheenjohtajaksi tuli Susanna Lehti vuosiksi 2009- 2013. Viimeinen puheenjohtajani Auroran rexinä oli Anu Arvonen.
Kaikki aivan huikeita tyyppejä. Eivätkä vain puheenjohtajat, vaan koko vanhempien joukko.
Kokemusasiantuntijana toivon, että Espoo ei aja alas tätä yhtä aidon lähidemokratian rakennetta, koska monet muut kaupungit ovat niin tehneet. Tai saadakseen noin 300 000 €:n säästöt. Miksi?
Esitän 5 syytä:
- Johtokunnat ovat olleet eritäin merkittävä virallinen vaikutusväylä vanhemmille mm. kun kouluja on yritetty lakkauttaa heistä perusteettomasi tai kun koulussa on esiintynyt esim. sisäilmaongelmia, joihin ei ole puututtu.
- Johtokunnan jäsenet ja erityisesti puheenjohtajat ovat olleet virallinen väylä, jonka kautta huoltajat voivat välittää koululle sekä ideoitaan että huoliaan. Ne ovat myös äänitorvi, jota kautta nekin vanhemmat voivat nostaa esiin huoliaan oman koulunsa toimintavoista, joita pelottaa omalle lapselleen siitä koituvia seurauksia. On aihetta pelkoon tai ei.
- Johtokunnalla on oikeasti tärkeitä tehtäviä, joista päätettäessä niin vanhemmat kuin henkilökuntakin tulevat kuulluiksi: Johtokunta mm.
- hyväksyy oppilaitoskohtaisen opetussuunnitelman,
- opiskeluhuoltosuunnitelman,
- ja niihin liittyvät suunnitelmat sekä
- lukuvuosisuunnitelman ja
- toimintasuunnitelman sekä seuraa ja arvioi yhdessä opettajakunnan ja oppilaskunnan kanssa niiden toteutumista,
- hyväksyy lautakunnan päättämiä oppilasvalintaperusteita tarkentavat perusteet koulussa tai lukiossa toteutettavaan painotettuun, englanninkieliseen, kaksikieliseen, kielikylpy- tai montessoriopetukseen,
- hyväksyy peruskoulun tai lukion järjestyssäännöt,
- erottaa oppilaan peruskoulusta enintään 3 kuukauden ajaksi sekä päättää tarvittaessa määräaikaista erottamista koskevan päätöksen täytäntöönpanosta lainvoimaa vailla olevana ja täytäntöönpanon aloittamisen ajankohdasta,
- erottaa opiskelijan lukiosta enintään 1 vuoden ajaksi, ellei lautakunta ole oikeuttanut rehtoria päättämään erottamisesta enintään 3 kuukauden ajaksi, sekä päättää tarvittaessa määräaikaista erottamista koskevan päätöksen täytäntöönpanosta lainvoimaa vailla olevana ja täytäntöönpanon aloittamisen ajankohdasta,
- pidättää lukion opiskelijalta oikeuden opiskeluun rikostutkimuksen ajaksi,
- hyväksyy oppilaitoksen tasa-arvosuunnitelman ja yhdenvertaisuussuunnitelman.
3. Kokouksissa sanallistetaan toimintaa ja tehdään rehtorin johdolla valmistetut päätökset myös vanhemmille näkyviksi. Ja otetaan ystävällismielisesti vaikeita asioita esiin.
4. Asukkaiden osallisuus on keskeinen Espoon tarina arvo. Meidän ei pitäisi purkaa yhtään osallisuusrakenneta. Pikemminkin johtokuntien tehtäviä tulisi minusta syventää ja laajentaa. Kyse on kuntalaisten lähidemokratian arvostamisesta.
5. Monet äärimmäisen vakavat ja vaikeat asiat kuten koulukiusaaminen ja kouluväkivalta tarvitsevatt yhteisiä, virallisen statuksen omaavia rakenteita.
Epäviralliset vanhempainyhdistykset ja luokkatoimikunnat tekevät äärettömän tärkeää työtä. Niiden perustaminen on kuitenkin vapaaehtoista. Ne ovat eräänlaisia kannutusyhdistyksiä.
PS. Tässä linkki johtokuntatyön oppaaseen
https://www.espoo.fi/download/noname/%7B2315105E-4616-420B-A524-A31BC13D3ACA%7D/91792
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)