Kirjoja

Kirjoja

perjantaina, joulukuuta 04, 2020

Rakas päiväkirja 4.12.2020. Nyyh.

 

SITÄ ollaan nyt uuden normaalin joulukuussa. 

JOULUIHMISTÄ jännittää, pikkuisen ahdistaakin,  että näin nyt on. Niin paljosta pitää luopua, eikä oikein ole ketään, jota syyttää. Tai jolla olisi ratkaisu.

Helpotti hetkeksi,  kun käänsi auton radion jouluradion kanavalle.  

OLEN oppinut, että kannattaa perjantaisin pysähtyä niinkuin sanotaan reflektoimaan viikkoa. Tasoittaa mieläMinulle se on vähän samaa kuin meditaatio syvällisemmille.

- ELI mitenkäs, Martti  nyt niinkuin viikko meni noin omasta mielestä?

- Kiitos, kun kysyit, Martti. Olisiko arvosana seitsemän puoli  tai melkein kahdeksan+?

- Käydäänkö päivä päivältä läpi?

- Sopii. Kaupunginvaltuutetulle tämä viikko oli - periaattessa- vuoden tärkein.  Maanantaina valmistauduttiin ryhmässä torstain talousarviokokoukseen. Oltiin hyvillä mielin - viikonloppuna on ilmestynyt sekä demarien "Hyviä uutisia"- mainos ja  ryhmän nettilehti. Joo olin niistä oikeasti ylpeä. Keskiviikon keskustelu oli sivistyneemää kuin tavallisesti. 

- Tiistaikin oli hyvä päivä. Meillä oli Pasin ja Peterin kanssa Teams- kokous ja artikkelimme suomalaisen peruskoulu about 50 vuodesta slovenalaiseen lehteen etenee tuhdisti. Minun vastuullani on peruskoulun synty. Ja sehän kiehtoo.

- Keskiviikkona editoin perinneseuran taltiota "Kummitustarina"-webinaaristamme. Valmista tuli, muttei täydellistä. Jostain syystä ääni katosi minuutin osalta, kun siirsi leffan iMoviesta iTunesiin.

- Torstaina etäseurasin viimeisen maisteriharjoittelukokonaisuuden - 3 tuntia- Vow. Tämä duunitehtävä oli tosi mieluinen. Kolme paria kouluilla ja yksi mielikuvituskoulussa. Ensimmäisen kerran ohjasin opetusharjoittelua 1980-luvulla. Ehkä se oli nyt tässä. Ainakaan muuta ei ole sovittu, Nooh vielä on edessä päätöspäivän sessio 15.joulukuuta.

- Perjanaina pidin timmisti  kirjallista listaa hoidettavista asioista. Silitän päälakeani: On hoidettu monta arkista asiaa. Taputan

- Nooh, Martti, mikä on siis oikeasti olo?

- Hmm. Vähän outo, haikea olo. Huomaan, kuinka monesta itselle tärkeästä ja tutusta irtipäästäminen- vaikka nyt joulun perinteistä ja itselle merkittävien ihmisten tapaamisesta muutoinkin -sattuu. Luvattujen hommien hoitaminen kaksin käsin onnistuneesti - auttaa toki  pysymään tolkuissa. Mutta vaikka minulla omassa elämässäni moni asia on tosi hyvin, on tosi vaikeaa hyväksyä, että tämä jatkuu...jatkuu... 

- Oho ja huh?

- Juuri näin oho ja huh. Olemme ihan uudessa edessä. Laitan tähän loppuun aforismin, jonka ääreen olisi hienoa pysähtyä minuutiksi. Erityisesti jokaisen puolueihmisen.






Päivän aforismi

 


torstaina, joulukuuta 03, 2020

Kummitustarinoita Espoossa – julkistustilaisuuden tallenne

Espoon perinneseura piti ensimmäisen webinaarinsa 26.11.2020 Skype-kokouksena. 

Perinneseuran sivuilla on nyt nähtävissä  kirjan Kummitustarinoita Espoossa – julkistustilaisuuden tallenne. 

14.01 minuuttia pitkässä clipsissä  kirjan kirjoittaja  Kari Forsberg ja kuvittaja/taittaja Leena Yrjölä kertovat, kuinka teos syntyi.

Lisäksi kuullaan yksi kirjan tarinoista: Albergan kartanossa kummittelee. Sen kertoo Espoon Työväenteatterin näyttelijä Jukka Jokiranta.

Tässä linkki: https://espoonperinneseura.net

Päivän aforismi


 

keskiviikkona, joulukuuta 02, 2020

Kuukauden kirja: Peruskoulun unohdetut alkuunpanijat.

Niemi, Markku (2019). Peruskoulun unohdetut alkuunpanijat. Vapaa kansalaistoiminta 1960- ja 1970-lukujen suuressa koulunuudistuksessa.  Helsinki: Into

Dipomi-insinööri Markku Niemi lupasi isälleen kirjoittaa kirjan oman isänsä ja eräiden muiden vapaaehtoisten kansalaisten merkittävästä panoksesta peruskoulun kehittämistyölle 1960- luvulla. Työstä, josta  kiitokset  ovat mennyt muille. Hyvä että lupasi. Hyvä että piti lupaksensa. Hyvä että isällä oli omaa arkistomateriaalia, sillä viralliset olivat kadonneet.

Kaikki alkoi Kiukaisten kunnassa Satakunnassa  siellä toimintansa vuonna 1959 käynnistäneen yksityisen Kiukaisten yhteiskoulun huikeista peruskoulua ennakoineista  innovaatioista. Ja sitten sekä samassa kunnassa vuonna 1964 synnytetystä  Koulu-uudistus ry:stä.  Yhdistys teki koulunuudistuksen eteen kova  työstä. Joka ovat unohtunut. Tai jos kirjaa uskoo, niin tahallaan unohdettu.

Peruskoulu kohti

Peruskoulu on maamme  ylpeyden aiheita. On väitetty, että  peruskoulun idea olisi kopioitu  Ruotsista tai jopa Itä-Saksasta. Kirjan mukaan  suomalainen peruskoulu on kuitenkin kotikutoinen idea. On totta, että peruskoulun nimi lainattiin Ruotsista. Mutta Ruotsi valitsi jo vuonna 1959 omalle peruskoululleen linjajakoisuuden, Suomi lopulta ei sitä vaan laajan valinnaisuuden. Ruotsissa opettajankoulutus jatkui seminaaeissa, meillä  se siirtyi yliopistojen OKL:lle. Ruotsissa peruskoulu-uudistus toteutui varsin kivuttomasti. Suomessa ei- täällä alkoi lähes vuosikymmenen  kestänyt koulusota. Historiaa harrastavat tietävät, ettei se edennyt itsekseen eikä kiistoitta. 

Peruskoulun kiivaimpia vastustajia varsinkin suunnittelun alkuvaiheessa olivat oppikoulujen ja kansalaiskoulujen opettajat. Ja minun muistaakseni myös yliopistoväki sekä Kouluhallituksen oppikouluväki. Pelätiin mm. ylioppilastulvaa. 

Puolustajia taas olivat kansakoulunopettajat. Puolueista puolesta oli vasemmisto ja vastaan oikeisto.  Uuden koulujärjestelmän kannattajat heräti naapurimaan Ruotsin esimerkki,

Keskustassa Maalaisliitossa  oltiin molempaa mieltä.

Virallisesta historiasta on saattanut syntyä kuva, että peruskoulun keskeiset ratkaisut ovat syntyneet nimenomaan hallintokoneistossa tai kasvatusinoilijoiden pääsä.  Niemen kirja haastaa tätä kuvaa. Monet ideoista tulivat akiivisilta kansalaisilta, joista osa kohosi myöhemmin korkeisiin tehtäviin kuten Jaakko Itälä, Erkki Lahdes ja Erkki Äärynen. Heitä yhdisti tämä Koulu-uudistus ry.

Ratkaiseva pointti osui vuoteen 1963. Eduskunta hyväksyi tuolloin laajalla enemmistöllä Ahti Karjalaisen  hallituksen valtakaudella kahdeksan  kansanedustajan tekemän toivomusaloitteen. Siinä hallitusta kehotettiin ryhtymään kiireellisiin toimenpiteisiin peruskoulumme uudistamiseksi vuoden 1959 koulukomitean hahmottamien linjausten pohjalta. Hallituksen tuli antaa kiireesti peruskoulujen uudistamisesta tarkoittavat lakiesitys. Ponsi oli peruskoulujärjestelmää siirtymisen kannalta yhtä tärkeä kuin siittäminen on lapsen syntymälle. 

Nyt asetettiin R.H. Oittisen johdolla  peruskoulukomitea valmistelemaan lakiesitystä säännöiksi, joilla määriteltäisiin yhteniskoulujärjeselmän perusrakenne. Vuonna 1965 asetettiin L.A.P. Poijärven   koulunuudistustoimikunta tukemaan komitea määrittelemään peruskoululle tavoitteet. Toimikuntaan otettiin mukaan Itälä, Aukia ja Äärynen Koulu-uudistus ry:stä.

Kiukaisten yhteiskoulu


1950-luvulla oppikouluja syntyi kuin sieniä sateella. Nahkatehtaan omistaja Aarne Hellemaa - kuva vasemmalla - ja  pappi Onni Niemi halusivat sellaisen myös Kiukaisiin. Mutteivat millaista oppiḱoulua tahansa vaan kokeiluoppikoulun,  sellaisen jota sopeuttaisiin kansakoulussa annetun alkuopetuksen jatkajaksi. Koulun perustajilla oli vahva kristillinen arvopohja. Jokaista lasta piti tukea, ja koulun piti olla ilmaista, jotta kaikilla olisi mahdollisuus mennä oppikouluun ja elämässä eteenpäin.  

Koulua ei halunnut Kiukaisiin kukaan muu kuin Niemi Ja Hellemaa. Ei kunta ei kouluväki ei kuntalaisekaan. Mutta koulu perustettiin. Paikkakuntalaiset panivat  lapsensa  mieluummin naapurikuntiin kuin patruunan kouluun. Myös paikalliset kansakoulunopettajat taktikoivat koulua vastaan antamalla muihin oppikouluihin hakeutuville parhaat lähtöpisteet.

Koulu toimi aluksi viisiluokkaisena.  Laajentumisluvan 8-luokkaiseksi se sai 9.7.1959. Koulun rakenne oli jo peruskoulun ala-aste- yläaste mallin alkuaihio. Koska maailma kansainvälistyi, otettiin Englannin kieli ensimmäiseksi kieleksi 3. luokalta. 

Oppilaspulan takia Kiukaisten koulu avattiin ulkopaikkakuntalaisille. Oppilaita tuli eri puolilta Suomea ja heille järjestettiin asunnot. 80-paikkainen asuntola  perustettiin tehtaan tyhjiksi jääneisiin asuntoihin. Koulu oli  näin osittain sisäoppilaitos. Moni muuten yleissivistävää koulutusta paitsi jäänyt sai uuden mahdollisuuden. Koulu antoi useille aikaisemmin kouluissaan vaikeuksiin joutuneille mahdollisuuden suorittaa ylioppilas- tai keskikoulututkinto.

Koulun tärkeimipiä kokeiluja oli sen linjajakoisuus: kaupallinen ja tekninen linja, jotka alkoivat oppikoulun neljänneltä luokalta ja kestivät aina ylioppilastutkintoon saakka. Kaupallisella linjalla opetussuunnitelmaan kuului kaupallisia aineita, kirjanpitoa ja konekirjoitusta. Lisäksi oli kirjakauppa-alan harjoitusmyymälä, jossa linjan oppilaat tutustuivat käytännössä liikkeen hoitoon. Kuvaamataito oli mainospiirustusta.

Teknisellä linjalla opiskeltiin ns. tekninen peruskurssi. Tämä linja edellytti lukiossa laajan matematiikan kurssia. Kuvaamataito oli teknistä piirustusta ja teknisiä töitä kuului lukionkin opetussuunnitelmaan. 

Lisäksi yhteiskoulussa kokeiltiin ns. kolmiluokkaista keskikoulua, joka pohjasi kansakoulun kuudelle vuodelle. 

Kiukaisten yhteiskoulua ei enää ole.

Kiukaisten yhteiskoulussa ja lukiossa oli enimmillään yli 400 oppilasta. Peruskoulun tultua, Kiukaisten yhteiskoulusta jäi jäljelle lukio. Lukio lakkautettiin vuonna 2011, ja Kiukaisten yläaste lopetetiin vuonna 2017.

Koulu-uudistus ry 

Ossi Niemen ja Aarne Hellemaan johdolla oli perustettu jo vuonna 1962 Koulu-uudistus ry.  Yhdistys  pyrki edistämään koulu-uudistusta vaikuttamalla  yleiseen mielipiteeseen ja päättäjiin. Se  teki ehdotuksia,  järjesti asiantuntijapiirejä ja yleisökokouksia. 

Työrukkasekseen se organisoi Koulusuunnitelmatoimiston. Aluksi sen nimi oli  Koulututkimuslaitos.

Kesällä  1964  järjestettiin Turun yliopiston myötävaikutuksella Rauman seminaarin tiloissa ensimmäinen englanninkielenkurssi - Kouluhallituksen kuvalla.   Kielikurssn a käymällä kansa- ja kansalaiskoulunopettajat  voisivat saavuttaa peruskoulunopettajan pätevyyden. 

Vuonna 1965  pelättiin että kouluhallinen heikkous vesittää koko peruskouluhankkeen.  Viralliset  tahot koettiin koulu-uudistuksen suurimmaksi jarruksi 

Niinpä Koulu-uudistus ry,  julkaisi  Koulusuunnittelutoimiston asiantuntijoiden - mm. Jaakko Itälä, Pekka Aukia, Onni Niemi, Erkki Äärynen-  kirjoittama  kirjan "Todellisen uudistuksen tie". Teoksessa vaadittiin koko suomalaista koulutusjärjestelmää järkevämmäksi. Uudistuksen tarvetta perusteltiin   yhteiskunnan voimakkaalla rakennemuutoksella, joka nostaa koulutusvaatimuksia..

Ensin oli  järjestettävä kansakoulun ja keskikoulun suhde. Peruskoulusta hahmoteltiin kolmiasteista: 1-2, 3-6 ja 7-9-luokat. Ylimmällä asteella  olisi kaksi pääopintosuuntaa: käytännöllinen ja teoreettisempi. Teoreettisemmalla  linjalla olisi  paljon valinnaisia aineita.  Erilisissa olosuhteissa tarvitaan erilaiset sovellutukset.  Maalle pienet alakoulut  1-3 lk  ja iso yläkoulu, kaupungeissa 9-vuotiset koulut.

Seuraavaksi tuli ratkoa  peruskoulun suhteet ammattikouluun, opistoihin ja lukioon. II-asteelle  teineille ehdotetiin kampusmallista nuorisokoulua. 

Aikuisten III -asteella yliopistojen  tulisi sovittaa yhteen tieteelliset tavoitteet ja  käytännön elämän vaatimukset.  Mm. lääkäreiden ja opettajien koulutus tulisi järjestää  omissa korkeakouluissa. Koulutusjärjestelmä tulisi suunnitella kokonaisuutena

Tavoitteena oli yhtenäinen koulujärjestelmä, jossa jokaisella lapsella olisi mahdollisuus löytää omia taipumuksiaan ja yhteiskunnan tarpeita vastaava yleinen peruskoulutus ja ammattikoulutus. Koulutusmahdollisuuksien tuli olla  riippumattomia vanhempien varallisuudesta, perheen koosta ja asuinpaikasta Myös lasten erilainen kehitysrytmi tulisi ottaa huomioon, 

Koulusuunnittelutoimisto 

Koulusuunnitelmatoimisto siirtyi vuosiksi 1964-1967 tekemään koulu-uudistukseen liittyvää tutkimus- ja suunnittelutyötä  Väestöliiton tiloihin, jossa toimiston  oto-puheenjohtaja  Jaakko Itälä on esimiehenä

Koulusuunnitelmatoimisto oli ensimmäinen toimisto, joka alkoi tehdä kunnille  ja maalaiskuntien liitoille suunnitelmia uuteen koulutusjärjetelmään varautumiseen. Ensimmäinen tilaustyö oli Kiukaisten koulusuunnitelma.  Tällainen työ olisi kuulunut valtion elimille, mutta valtion virkakoneisto oli liian hidas ja sillä oli  liian vähän henkilökuntaa. Näin Väestöliiton tiloihin syntyi kansalaisjärjestön voittoa tavoittelematon konsulttitoimisto suunnittelemaan peruskoulun toteutusta, kun yhteiskunnalta puuttui yhteinen visio, eikä ollut riittäviä resursseja valmistelutyöhön. Ensimmäisinä suunnittelijoina olivat  Pekka Aukia ja Jaakko Itälä. Toimisto valmisti muun muassa  aineistoja valtioneuvoston vuonna 1964 asettamalle peruskoulukomitealle.

Jaakko Itälän tehtävät muuttuivat vuonna 1966. Alunperin kasvatusasiain sihteeriksi ja sitten apulaisjohtajaksi palkatusta miehestä tuli Väestöliiton toiminnanjohtaja. Yhteistyö  kesti vuoteen 1967 asti, jonka jälkeen toiminta alkoi eriytyä. Itälää  käytettiin paljon koulunuudistuksen asiantuntijana, ja hän alkoi  suunnittelutoimiston aikaansaannoksia  Väestöliitolle. Toimiston nimi ”unohtui” monista asiakirjoista.  

Vuonna 1968  Itälä siirtyi Mannerheimin Lastesuojeluliiton toiminnanjohtajaksi. Kousuunnittelutoimisto siirtyi Kansalaiskasvatuksen keskuksen tiloihin. Syntyi uusi yhteistyöjärjestö.Koulutyön palvelutoimisto Kopa. Tarvetta olisi ollut; yhtenäiskoulu oli  päätetty toteuttaa mutta sen olemusta ja osatekijöitä ei tunnettu. Millaista metodien tulisi olla? Entä koulutilojen? Toimina loppi lyhyeen. Valtiovallata ei löytynyt tahtoa rahoittaa Kopan toimintaa. Myös koko koulunuuudistus ry:n isä; Aarne Hellemaa jättäytyi pois koulupolitiikasta. Ahkerasti koulusuunnitelmia mm. Lappiin laatint  Onni Niemi siirtyi Rauman seminaariin lehtoriksi.

Jyväskylän koulunuudistuspäivät

Suomen Ylioppilaskuntien Liito  järjesti t kolmipäiväiset Koulunuudistuspäivät Jyväskylässä vuonna 1966. Päivillä käytiin läpi mm. ajankohtaisia  vasta valmistuneen L.ArviP. Poijärven johtaman Koulunuudistustoimikunnan ajatksia.  Paikalla olivat a maan nimekkäimmät  koulu-, talous-ja  kulttuurielämänkin edustajat.  Koulusuunnittelutoimisto oli  alustajajoukossa  hyvin edustettuna; Kouluhallinto ja koulusuunnittelu-pääpuheenvuoron käytti Jaakko Itälä, peruskoulu-uudistuksen kustannuksista alusti Pekka Aukia ja lukioasteen oppilaitosten yhdistämisestä ja koulusuunnittelusta alusti Onni Niemi. Onni Niemi - kuva vasemmalla-  ja Aarne Hellamaa  mainitsivat jälkeenpäin, että nämä koulunuudistuspäivät  olivat  tapahtuma, jossa peruskoulun vastustajien selkäranka murtui ja heiltä loppuivat argumentit. 

Peruskoulu nyt

Suomi siirtyi peruskouluun vuosina 1972- 77.  Moni asia on niistä ajoista muuttunut.  Niemen mukaan 1990-luvulla alkoi voimistua yksilökeskeinen ajattelu. Kilpailu- ja markkinahenkisyys levisivät koulumaailmaan,  ja tasa-arvon ideaa alettiin murentaa. Suomesta oli tullut professori Sirkka Ahosen sanoin: kilpailukykyvaltio. Jokainen oppilas alkoi olla  oman onnensa seppä. Kouluja ajettiin keskinäisen kilpailuun. Tukitoimia suunniteltiin kohdennettavaksi ensisijaisesti kilpailussa hyvin menestyville kouluille.

Onni Niemelle ja muille demokraattista koulu-uudistusta ajaneille tämä oli katkera pettymys. Markku Niemi lainaa emeritusprofessori Kari Uusikylää, jonka mukaan lasten ja nuorten lahjakkuuden, luovuuden ja onnellisen elämän edellytyksiä ei luoda vaan tuhotaan kilparadoilla.

Tänään kiivasti digitalisoituvassa maailmassa koulutustarpeet ovat aivan eri kokoluokkaa kuin peruskoulun alkuvaiheessa. Olemmeko jälleen tilanteessa, jossa tarvittaisiin rohkeita uudistuksia ja uudistajia.

Kirjan päähenkilöistä

Aarne Hellemaa 1902 - 1985) oli diplomi-insinööri ja  Friitalan nahkatehtaan perustajan Arthur Hellmanin poika. Hän perusti Kiukaisiin oman nahkatehtaan:  Satanahka oy:n. Tehtaassa oli 400 työntekijää.  Hellemaa oli kristitty liikemies ja aktiivinen toimija. Hänen aloitteestaan perustettiin Kiukaisiin  kansalaisopisto, vapaapalokunta sekä tuo Kiukaisten yhteiskoulu. Hän oli keskeinen vaikuttaja - varmaan rahoittajakin - Koulun uudistus ry:ssä.

Kansallisessa tasolla hän luopui koulunuudistusharrastuksestaan 1960-luvun lopulla ja siirtyy edistämään nahkateillisuuta Afrikan kehitysmaissa.

Onni Niemi   (1914- 2011)  toimi  Harjavallan seurakunnassa nuorisopappina ja siirtyi sieltä Kiukaisten kansalaisopiston tilapäiseksi johtajaksi. Vuonna 1956 hänestä tuli toimintansa juuri  aloittaneen Kiukaisten kokeiluoppikoulun ensimmäinen rehtori ja Koulun uudistus ry:n toimija. Koulu ja yhdistys viitoittivat tietä valtakunnalliselle peruskoulu-uudistukselle. Niemestä tuli uudistuksen yksi keskeinen taustavaikuttaja.

Onni Niemen suurtyö Koulusuunnittelutoimiston konsulttina oli Lapin läänin koulutussuunnitelma. yöura päättyi Rauman OKL:n historian ja uskonnin didaktiikan lehtorina. Akateemiselta arvoltaan hän oli KT.  Eläkkeelle jäätyään Miemi  kirjoitti omakustanteisina kirjoina mm. teokset Sata vuotta pähkinänkuoressa ja Sodan jälkimainingeissa.


Jaakko Itälä
 (1933 - 2017]) oli valtiotieteen maisteri ja kunniatohtori. Hän  nousi kirjan esittelemien vaiheiden jälkeen hyvin merkittäväksi valtakunnalliseksi vaikuttajaksi. Hän oli  liberaalisen puolueen puhenjohtaja, kansaedustaja ja kaksi kertaa myös opetusministeri sekä kaupunginvaltuutettu. Hän johti keskiasteen uudistusta ajanutta komiteaa. Itälää pidetään Suomen koulujärjestelmän uudistajana. Hän ajoi muun muassa peruskoulu-uudistusta.

Työura oli sekin merkittävä; Itälä  ehti Wikipedian mukaan toimia Ylioppilaslehden toimittajana, Akavan tiedotussihteerinä, Yläneen keskikoulun rehtorina,  Gummeruksen mainospäällikköna, Kunnallisvirkamiesliiton järjestösihteerinä, useissa eri tehtävissä ensin Väestöliitossa ja sitten   Mannerheimin Lastensuojeluliitossa.

Ks.  

https://docplayer.fi/113669909-Koulu-uudistusprosessin-kayntiinpanon-unohdetut-arkkitehdit-aarne-hellemaa-ja-onni-niemi.html


tiistaina, joulukuuta 01, 2020

maanantaina, marraskuuta 30, 2020

sunnuntaina, marraskuuta 29, 2020

Jouluradio päälle

JOULURADIO on  pääkaupunkiseudun seurakuntien yhteisen mediatoimituksen ja  sen oman henkilökunnan tuottama radioasema, joka kuuluu ympäri Suomea. 

Jouluradio  aloitti toimintansa vuonna 2003, siis 17 vuotta sitten. Seuraavana jouluna ohjelmaa saattoi kuunnella myös internetin kautta. Netissä osoite on jouluradio.fi

Jouluradio  soittaa joulumusiikkia - popista virsiin-  marraskuun alusta loppiaiseen. Ilman puheita. 

Minä panin ylpeänä


kirkkovaltuutettuna - YKV- jouluradion päälle tänään. Vietiin vaimon kanssa kynttilöitä  haudoille ja laulettiin radion tahdissa sitten autossa Hoosiannaa.

JOULUIHMINEN nauttii. 

Joululaulut tuovat mielelle rauhaa keskellä tätä kurjaa  marraskuun kuraa ja koronaa. 

Vahva suositus. 

Hoosianna soi Jouluradiossa tänään aina tasatunnein.



 

Päivän aforismi

 


lauantaina, marraskuuta 28, 2020

Yrjo Yrjönsuuri. R.I.P.

OPETUSNEUVOS Yrjö Yrjönsuuri kuoli kesäkuussa. Tänään Helsingin Sanomissa oli hänen poikansa Mikon laatima muistokirjoitus. Minulla ei ollut iloa tehdä hänen kanssaan yhteistyötä, mutta perehdyin innolla hänen ja hänen vaimonsa opetusta koskevaan ajatteluun.

Teinpä haun muistiinpanoihini. Huomasin, että aikamoisen jäljen he ovat jättäneet myös omaan tapaani jäsentää opetusta.

Opetuksen keskeinen käsite on siis opetus.  Opettajan toiminta on opettamista. Oppilaiden toiminta on opiskelua. Molempien  tavoitteena on, että oppilas oppii osaamaan. Jotenkin näin tiivistäisin heidän ajatteluaan. 

Kirjoitin itselleni ylös  aakkosittain miten Yrjönsuuret ovat käsitteellistäneet vähän yksityiskohtaisemmin opetusilmiöön liittyviä tekijöitä.

Attribuutiot

Attribuutiolla Yrjönsuuret tarkoittavat - Weineriin vedoten-  päätelmää, jonka toimija tekee toimintansa onnistumisen  tai epäonnistumisen syistä. Attribuutioilla on kolme perusominaisuutta: sijainti, pysyvyys ja kontrolloitavuus.

  • Sijainti tarkoittaa sitä, missä määrin esim. oppilas pitää toimintansa onnistumisen tai epäonnistumisen  syitä hänestä itsestään johtuvina ja missä määrin muista tekijöistä johtuvina (=  sisäiset tai ulkoiset syyt) 
  • Pysyvyys tarkoittaa sitä, pitääkö esim. oppilas syitä vain nyt tapahtuneessa tilapäisesti ilmenneinä vaiko pysyvästi hänen toimintaansa liittyvinä (=  pysyvät ja tilapäiset tekijät)
  • Kontrolloitavuus tarkoittaa toimintaan liittyvän vastuun määrittämistä, sitä missä määrin syyt ovat sellaisia, että toiminta on lainkaan voinut niihin vaikuttaa ( =kontrolloitavat ja ei-kontrolloitavat tekijät) 

Opiskelu on intentionaalista toimintaa.  Intentionaalisen toiminnan kannalta on  keskeistä, millaisilla attribuutioilla opiskelija selittää omaa oppimistaan tai oppimattomuuttaan.

............................................... 

Perästä kuuluu
Minusta tämä jäsennys on aivan mainio työkalu, kun opettaja haluaa auttaa opiskelun mielentilasta pudonnutta oppilasta takaisi toimintaan.

Ei-oppiminen 

Yrjönsuurien ajattelutavassa oppiminen on siis toiminnan seuraus ei itse toimintaa - kuten kasvatuspsykologeilla. Ja aina ei opi vaikka haluaisi.  Yrjönsuurten mukaan Jarvis (1991) esittää kolme  tyyppiä ei-oppimista:

  1. ennakko-otaksuma: Oppilas ei edes havaitse opittavaa asiaa. Hän voi  pitää kiinni aikaisemmista uskomuksistaan ja  otaksuu, että uusi on hänen aikaisempien  kokemustensa kaltainen, eikä opi mitään.
  2.  ei-käsittely: Oppilas kyllä  havaitsee, että kokemuksessa on jotain uutta, mutta hän ei pidä sitä itselleen merkityksellisenä eikä ryhdy  käsittelemään sitä  ja
  3. hylkääminen. Oppilas  käsittelee kokemustaan, mutta reflektoituaan tai/ja kerättyään uusia kokemuksia ei pidä  sitä kuitenkaan itselleen merkityksellisenä vaan hylkää kokemuksen eikä opi siitä mitään.
Jarvisin mukaan nimenomaan oppilaan arviot merkityksellisyydestä ja merkityksettömyydestä ratkaisevat sen tapahtuuko oppimista. 

.............................................................. 

Perästä kuuluu
Jäsennys yhdistää hyvin herbartilaista ja konstruktivisista käsitystä oppimisesta prosessina, joka alkaa havainnoista ja etenee oppimisen kun se sopii vanhaan. Mieleen palautuu myös valikoivan tarkkaavaisuden käsite.

Interaktio

Yrjönsuurille opetus on  ihmisten välistä interaktiivista,  intentionaalista toimintaa. Toisten ihmisten merkitys oppimiselle on iso; se on oppimisen valtaväylä. Yksilö oppii toisilta ihmisiltä ja hän oppii asioista, joita toiset ihmiset ovat tuottaneet.

.............................................. 

Perästä kuuluu
Opetuksella on kaksi ydinominaisuutta: tavoitteisuus ja interaktio.Onko niin, että interaktio jää tässö hieman ohuesti käsitellyksi? 


Intentio

Yrjönsuurille ihmisen kaikki toiminta on intentionaalista, siis aikomuksellista.  Kaikki aikomuksellisuus ei ole  tietoista eikä tavoitteellista.

"Mitä ihminen tekee, sen hän  tekee  intentionaalisesti, vaikka ei tiedostaisikaan toimintansa intentiota tai edes tekoa." 

Luen tekstiä niin, että opetuksessa aikomuksellisuuden tulee  kuitenkin olla tavoitteista ja tietoista.  Ja vielä yhteistä.

Opetus on  ihmisten välistä interaktiivista intentionaalista toimintaa. Jollei opettajalla ja oppijalla ole yhteistä intentiota oppimiseen, opetusta ei   tapahdu, vaikka oltaisiinkin esimerkiksi luokkahuoneessa.

Inhimillisen toiminnan selittäminen on mahdollista vain silloin, kun ymmärretään toimijan intentiot.  Intentioita on kuienkin vaikea tarkasti eritellä, koska ne jäävät usein tiedostamatta ja perustuvat eri tilanteissa erilaisiin mahdollisuuksiin, kuten kokonaisuuden yht´äkkiseen hahmottamiseen, oivaltamiseen jne.

Yrjö Yrjönsuuri on kirjoittanut, etteivät kaikki oppilaat opi ja opiskele koulussa eikä opettaja opeta kaikkia.  Opettaja voi olla opettavinaan kaikkia. Mutta keneen opettaja  oikeasti kiinnittää huomiota? Muut voivat olla läsnäolevaa turhaa joukkoa. Näin hän kertoo mm. omista kouluajoistaan, jolloin opettaja opetti nimenomaan häntä.

Intentionaalisen toiminnan vaiheet ovat: 

  1. aikomuksen muodostaminen
  2. teon valinta
  3. teon toteuttaminen. 

................................................................................

Perästä kuuluu                                                                                                                                               Erittäin mielenkiintoista eettistä pohdiskelua. Opetanko oikeasti kaikkia?


Opettajan tehtävä

Opettajalla tulee olla intentio: saada oppilas oppimaan. Hän voi auttaa oppilasta kahdella tavalla: 

  1. avaamalla asioiden merkityksiä ja 
  2. tankkaamalla opittavaksi halutun asian merkittävyyttä.

Opettajan rooli on tukea oppilasta sekä merkitysten (mielekkyyden) että merkittävyyden ongelmissa.

" Opettaja omilla teoillaan tukee oppilasta sopiviin tekoihin oppilaan kohtaamien, mielekkyys- ja merkitysellisyystulkintoihin liittyvien kognitiivisten konfliktien ratkaisussa."

Toisaalta opettajan tehtävänä on tuoda esiin  oppilaan mielekkyys- ja merkityksellisyyskokemusten rajoilla olevia ongelmia eli hänen tehtävänään on synnyttää sellaisia  kognitiivisia konflikteja, jotka opiskelija aikaisemmin oppimansa perusteella jo on valmis ratkaisemmaan ainakin opettajan ja toisten oppilaitten kanssa yhteisesti toimiessa.

.................................................................. 

Perästä kuuluu                                                                                                                                               Opettajan tärkein tehtävä ei siis ole siirtää tietoa tai jäsentää sitä valmiiksi, vaan merkityksellistää ja motivoida oppilasta toimimaan intentionaalisesti. Hmm. Tässä opponoin. Olen mieluummin herbartilainen kognitivisti. Vanhanaikaisesti uskon, että on paljon asioita, joissa taito selittää asiaa ja sijoittaa se isompaan kuvaan on kullanarvoinen. 

Opettaminen

Opettajan tehtävä opetuksessa on opettaminen. Opettaminen suuntautuu tai johtaa  toisen oppimiseen siis intentionaaliseen toimintaan. Oppilas on sen subjekti.  Opettaja  voi antaa  perusteita  toisen ihmisen intentionaaliselle  toiminnalle, mutta hän ei voi  sitä kausaalisesti aiheuttaa. Toinen ihminen voi auttaa, ohjailla ja joskus pakottaa toista oppimaan.

Vaikka opettajan toiminnan tarkoituksena olisi saada aikaan oppimista,  se ei aina johda tavoiteltuun tulokseen. Tällöinkin opettajan toiminta  on intentionaalista

............................................................ 

Perästä kuuluu                                                                                                                                               Tässä ollaan sanoisiko aika syvillä vesillä. Oletan, että tässä tieyllä tavalla yritetään ratkaista kiistakysymystä,onko opettaja opettanut,jollei oppilas opi.Oppilas voi oppia, vaikkei kukaan opeta.

Opetus

Opetus voidaan määritellä niin, että siinä opettaja ja oppilas  ryhtyvät yhteiseen intentionaaliseen toimintaan oppilaan  oppimisen edistämiseksi. Ja hieman toisin sanoin: Opetus on kahden henkilön yhteistä intentionaalista toimintaa, jossa toisen intentiona on oppia tietty sisältö  ja toisen intentiona auttaa toista oppimaan tämä sisältö.

Taitava opettaja voi olla samanaikaisesti yhteisessä toiminnassa useiden oppilaitten kanssa.

............................................................ 


Perästä kuuluu                                                                                                                                               Käsitteitä määriteltäessä elämää usein yksinkertaistetaan. Jään kaipaamaan ryhmää.


Opiskelu 

Yrjönsuuret käyttävät omassa opetusta koskevassa käsitteistössään arkikielen sana: opiskelu. Heille opiskelu on yksilön aikomuksellista toimintaa, jonka intentiona on tietyn sisällön oppiminen. Sisältö on tässä ymmärrettävä laajasti. Kysymys on jonkin osaamisen oppimisesta ja myös osaamisen hankkimis- ja käyttötaitojen oppimisesta. Oppiminen on tuon toiminnan aikaansaama sisäinen tapahtuma. Oppiminen on sellaisen saavuttamista, johon oppilas ei ole aikaisemmin kyennyt. 

Aikomuksellista opiskelu on siksi, että oppilas voi suunnitella ja tehdä tekoja oppiakseen tietyn taidon, mutta hän ei voi täysin määrätä omaa oppimistaan. Asia, jolla on merkitys, on mielekäs. Jos ilmiötä koskeva uusi tieto sopii täydentämään oppilaan aikaisempia uskomuksia, hän voi helposti liittää sen aikaisempaan. Jos sisältö on ristiriidassa aikaisempien tietojen kanssa, syntyy konflikti, joka oppilaan on ratkaistava. Jos hän hyväksyy uuden tiedon, hän korjaa aikaisempia uskomuksiaan saadakseen uuden tiedon sovitettua niihin. Jos konflikti on kohtuuttoman suuri, oppilas ei kykene sitä ratkaisemaan. 

Merkityksellistä on opiskelu, jossa opiskelija pitää opittavaa sisältöä omien uskomustensa mukaisesti tärkeänä ja sen oppimista itselleen hyvänä ja mieluisana. 

Opiskelu  on oppimista tavoittelevaa yksilön  intentionaalista toimintaa. Oppiakseen tavoittelemaansa osaamista ihmisen on opiskeltava. Yksinkertaisesti sitä, että ryhtyy  intentionaalisesti  toimimaan, jotta oppisi  tietyn sisällön, sen, mihin huomio on suuntautunut, tavoitella tietoisesti jotakin osaamista. 

Opiskelijan toiminta on sitä, että hän asettaa itselleen päämääriä oppimisen suhteen ja valitsee keinot, joiden hän arvelee olevan edullisia näiden päämäärien saavuttamiseksi.

Opiskelijalla on käytettävissään  kaksi toiminnan keinoa:  kokemusten kerääminen ja niiden reflektointi.    Kokemuksia hän voi hankkia  joko ilmiötä suoraan havaitsemalla tai  saamalla niistä tietoa muilta. Reflektoinnissa oppilas pohtii, mitä uusi kokemus merkitsee hänen aikaisemman osaamisensa kannalta. 

Opiskelu on kontingenttia eli jaksottaista, opiskelu ja muu toiminta vaihtelevat. Oppilas arvioi jatkuvasti, onko hän edistynyt sen sisällön oppimisessa, joka on hänen intentionsa kohde, ja kannattaako hänen jatkaa toimintaansa. Jokaisessa vaiheessa on mahdollista, että opiskelu loppuu. Tahdonvoiman lisäksi ratkaisuun vaikuttaa se, millaisen arvion oppilas tekee opittavan sisällön ja opiskelun mielekkyydestä ja merkityksellisyydestä. 

On monenlaista ihmisen toimintaa  kieli, musiikki, matematiikka jne). Kunkin erityyppisen toiminnan  oppiminen  vaatii omanlaistaan toimintaa. Toimiessaan opiskelija

  • liittää kokemuksiinsa merkityksiä
  • hän reflektoi, mitä kokemus merkitseee hänen aikaisemman osaamisensa kannalta
  • kuvitelmat, kokemukset ja ajattelu vuorottelevat, niitä vertaillaan ja niiden merkityksiä arvioidaan. 
  • aikaisempi oppiminen luo pohjan uuden oppimiselle
  • toimintaan liittyy siihen sitoutuminen.

Opiskelussa toiminta kohdistuu suurelta osin ihmisten konstruoimaan tiedon kokonaisuuteen, vaikka toiminnan  lähtökohtana olisikin pidetty  luontoa tai ihmismieleen kuuluvia asioita. Opiskelussa toiminnan intentioiden kohteiksi ei voi samalla kertaa ottaa kovin laajaa kohdetta. 

Opiskelija  pyrkii toiminnassaan  kausaaliyhteyteen tekojensa ja oppimisen välillä. Jonkinlainen yhteys  toiminnan ja  oppimisen välillä onkin, mutta sitä ei täsmällisesti hallita.  Opiskelun käsitteessä opiskelijan aikomuksellisuudella on tätkeä merkitys. Hän voi ja hänen kannattaa suunnitella, millaisin teoin hän osaamista hankkii. Toisaalta on huomattava, että oppiminen ei ole tahdonalaista. Opiskelu ei aina saa aikaan oppimista. Oppilas voi suunnitella ja tehdä tekoja oppiakseen tietyn taidon, mutta hän ei voi täysin määrätä omaa oppimistaan. 

Kaikkien tekojen  yhteydessä opitaan jotain, mutta silti ei pystytä selittämään, miksi opitaan tai määrittämään mitä ja kuinka hyvin opitaan. Ihminen ei voi toimia niin, että hän aina oppisi täsmälleen haluamansa asian. Kuitenkin yksilön oppiminen riippuu aina jossain määrin hänen  tekojensa laadusta ja määrästä.

Ryhtyäkö opiskelemaan?

Oppilas ratkaisee opetuksessa, ryhtyykö hän  toimimaan oppiakseen jotain kohtaamastaan ilmiöstä. Opiskelija reflektoi ilmiön merkitystä omalta kannaltaan. Onko kohdattu ilmiö ja siitä saatu kokemus sellainen, että siinä on hänestä opittavaa. Yrjönsuuret nostavat reflektion kriteereiksi asin mielekkyyden ja merkityksellisyyden. 

Mielekäs on asia, jolla on merkitys. Merkitseekö se jotain hänen kannaltaan? Pitääkö opiskelija opittavaa sisältöä omien uskomustensa mukaisesti hyväksyttävällä tavalla olemassa olevana ja siitä saatavaa tietoa totuudenmukaisena. 

Jos ilmiötä koskeva tieto, uusi totuus, sopii täydentämään hänen aikaisempia uskomuksiaan, hän voi helposti liittää sen aikaisempaan.  

Jos sisältö on ristiriidassa hänen aikaisempien tietojen kanssa, syntyy konflikti, joka hänen on ratkaistava. Jos hän hyväksyy uuden tiedon perusteet,  hän korjaa tarpeellisessa määrin aikaisempia uskomuksiaan saadakseen uuden tiedon sovitettua niihin. Jos konflikti on kohtuuttoman suuri, opiskelija ei kykene  sitä ratkaisemaan.

Opiskelun merkityksellisyydeksi kutsutaan sitä, pitääkö  opiskelija opittavaa sisältöä omien uskomustensa mukaisesti tärkeänä ja sen oppimista itselleen hyvänä ja mieluisana.

Syntyy ongelma, jos  valittu sisältö ei ole mielekäs.

.......................................... 

Perästä kuuluu                                                                                                                                               Tykkäsin kovasti käsitteen kuvailusta.


 "Opiskelun tilasta putoaminen"

Kaikki oppilaat eivät opiskele, vaikka käyvätkin koulussa. Joskus se, että koulu on sosiaalinen toimintapaikka, jossa tavataan ystäviä ja vietetään aikaa, saattaa olla oppilaille tärkeämpää kuin oppiminen. 

Koulunkäynnistä, joka ei ole aitoa opiskelua ja jossa ei pyritä oikeasti oppimaan, puhutaan joskus kou- lunkäyntitoimintana. Oppilas voi suuntautua opetuksessa muuhun  kuin oppimiseen. Hänellä voi olla tunneilla enemmän viihdyttävää korviketoimintaa. Pahimmillaan hän häiritsee tahallaan muiden oppilaiden opiskelua ja opettajan opettamista.

Opiskelija   arvioi teko teolta sitä,  onko hän edistynyt  sen sisällön oppimisessä, joka on hänen intentionsa kohde ja kannattaako hänen jatkaa toimintaansa. Jokaisessa vaiheessa on olemassa se vaihtoehto, että opiskelu loppuuu.  Kyseessä on opiskelijan mielekkyys- ja merkityseksellisyysarviot ja hänen oma tahtonsa. 

Opiskelu on kontigenttia eli jaksottaista toimintaa: opiskelu ja muu toiminta vaihtelevat.Toimijan intentiot vaihtuvat alati.  Opiskelu on myös kompleksista toimintaa;  se voi, liittyä moniin muihin toimintoihin  

Edetäkseen oppimisessa henkilön, joka haluaa oppia, on pyrittävä voittamaan katkoskohdat ja palauttamaan   toiminta oppimiseen johtavaksi opiskeluksi. 

............................ 

Perästä kuuluu                                                                                                                                               Tykkäsin erityisesti täsä oppimisen jaksottaisuudesta.Kukaan ei jaksa keskittyä kovin kauaa kerralla.


Oppiminen

Oppiminen  on jokaiselle yksilölle  jonkin sellaisen saavuttamista, mihin hän ei ole  aikaisemmin kyennyt. 

 ”Oppimista on tarkasteltava ihmisessä tapahtuvana ilmiönä, johon ihminen voi vaikuttaa teoillaan, mutta jota hän ei kuitenkaan voi täysin määrätä. Ihminen voi oppia sattumalta. Aina emme edes tiedosta, mitä olemme oppineet. Opiskelu ei aina saa aikaan oppimista.” 

Yksilön oppiminen riippuu aina jossain määrin hänen  tekojensa laadusta ja määrästä . Ihminen voi intentoida ja  tehdä tekoja oppiakseen tietyn asian, mutta hän ei voi  täysin määrätä omaa oppimistaan Kaikkien tekojen  yhteydessä opitaan jotain, mutta silti ei pystytä selittämään, miksi opitaan tai määrittämään mitä ja kuinka hyvin opitaan.  

Oppiminen  on jokaiselle yksilölle  jonkin sellaisen saavuttamista, mihin hän ei ole  aikaisemmin kyennyt. Osaamassaan toiminnassa  ihminen voi  intentionaalisesti suuntautua kokonaisuuteen ajattelematta  tietoisesti osatoimintoja.

................................................. 

Perästä kuuluu                                                                                                                                               Hyvin määritelty, vaikka jääkin vähän abstraktiksi

 

Suuntautuminen

Yrjönsuuret kirjoittavat myös kolmenlaisesta suuntautumisesta.

  1. Pintasuuntautuneessa opiskeluss  intentiot suuntautuvat selviytymiseen. Opiskelu on välineellistä. Intentiot suuntautuvat kokeista selviytymiseen ja pelkoon epäonnistumisesta.
  2. Syväsuuntautuneessa opiskelussa intentiot suuntautuvat oppimisen merkitykseen. Oppiminen itsessään on merkityksellist. 
  3. Saavutussuuntautuneisessa opiskelssa  intentiot suuntautuvat pätemiseen. Merkityksellistä on kilpailussa menestminen.,  hyvät arvosanat  ja päteminen.
......................................... 

Perästä kuuluu                                                                                                                                               Oppilaantuntemukseen tästä jaottelusta on paljon iloa.


Tilanneorientaatiot

Koulutuksessa ongelmana on usein koulutettavien intentioiden suuntautuminen aivan muuhun kuin omaan oppimiseen tai ainakaan kouluttajan intentoiman sisällön oppimiseen. Ihmisillä on monien rinnakkaisten ja perättäisten intentioiden riimuverkkoja, joiden mukaan hän toimii. Intentioiden perustan voimakkuutta sanotaan motivaatioksi

Yrjönsuurien mukaan se, millainen oppilaan tilanneorientaatio on, ratkaisee millä intensiteetillä hän opiskelee opettajan ohjeiden mukaan.  Tiedonhankinnan suuntautumista koskevat tutkimukset osoittavat selvästi, että oppimista tapahtuu nimenomaan sen mukaan, miten opiskelijan  intentiot suuntautuvat. Yksilö voi suuntautua koulutustilanteessa muuhun kuin oppimiseen, pyrkimättä omaan oppimiseen. Miksi näin? He voivat toimia puolustaakseen minäänsä. He voivat tehdä jotain muuta. Ihminen  on voinut  oppia sellaisia strategioita, joilla he selviytyvät tilanteesta.

On olemassa  neljä erilaista tilanneorientaatiota. Ne ratkaisevat ryhtyykö oppilas lainkaan yhteisen tehtävän täyttämiseen suuntautuvaan toimintaan

  1. Tehtäväorientaatio:  intentio kohdistuu tehtävään  ja oppimiseen. 
  2. Riippuvuusorientaatio:  yksilö on epäitsenäinen, intentiot kohdistuvat ohjaajaan ja oppilastovereihin Hän hakee heidän huomiotaan ja hyväksyntää. Kyse on sosiaalisesta riippuvuudesta, ja sen  ehkä pahin muoto on opittu avuttomuus,  vastuuttomuus itsestä johtaa luovuttamiseen.  Oppilaan tavoitteena on vain selviytyä tilanteesta. 
  3. Minädefenssiivinen orientaatio:  intentiona on minän puolustus.  Oppilas käyttää energiaa epäonnistumisen selittämiseen ja suorituksen välttämiseen. 
  4. Luopumisorientaatio: yksilön intentiona on olla omistautumatta tehtävään tai toimintaan ja olla tilanteesta välinpitämätön. Tehtävä koetaan tarpeettomaksi. Oppilaalla ei  ole  oppimisen merkitykselliseksi kokevaa motivaatiojännitystä. Tehtävä selitellään tarpeettomaksi. 
..................................... 

Perästä kuuluu                                                                                                                                               Oppilaantuntemukseen ja ohjaukseen tästä jaottelusta on paljon iloa.


Tiedonrakenne

Opiskelua ja opetusta voidaan tarkastella myös tiedon rakenteen avulla.  Tiedonalueella on rakenne, struktuuri. Sillä Yrjönsuuret tarkoittavat tiedonaluetta sellaisena kuin se esitetään kirjallisuudessa.Tämä tietoaineksen rakenne  on perusta, jolle opiskelu ja  opetus suunnitellaan. 

Kun tietoaines järjestetään  enemmän opiskelua ja opetusta varten  kuin tietoaineksen struktuuria ajatellen puhutaan didaktisesta struktuurista. 

Kognitiivisella struktuurilla tarkoitetaan  yksilön mieleensä konstruoimaa tiedonrakennetta. Opiskelija pyrkii aikaisemman saavuttamansa struktuurin pohjalta etsimään sellaisia kokemuksia tietoaineksen struktuurista, että hän voi täydentää tai korjata omaa kognitiivista struktuuriaan. Koska hänellä ei ole käsitystä tietoaineksen struktuurista omaa kognitiivista struktuuriaan laajemmin, hänen on vaikea saada kokonaiskuvaa siitä, mitä hänen tulisi tehdä 

Henkilön, joka pyrkii opettamaan toiselle jonkin sisällön, on aluksi muodostettava opittavan sisällön tietoaineksen struktuurista itselleen kognitiivinen struktuuri eli hänen on konstruoitava oma tulkinta opittavan sisällön rakenteesta .Opettajan on myö koko ajan arvioitava opetettavan kognitiivisen struktuurin muodostumista.

Ratkaisevaksi tekijäksi oppimisen etenemisessä muodostuu opiskelijan tulkinta tietoaineksen struktuurin tai didaktisen struktuurin taustalla olevasta toisen henkilön - esim. opettajan.- kognitiivisesta struktuurista Toisen henkilön kognitiivisen struktuurin tulkintaa sanotaan  myötästrukturoinniksi.Yksilö olettaa yleensä, että muilla on pitkälle samanlainen  tulkintatapa kuin itsellä.

Opetuksessa  opettaja esittää opetettavan asian niin, että opiskelija voi myötäkonstruoida  hänen kognitiivista struktuuriaan. Opettajan tulee  myös myötäkonstruoida opiskelijan kognitiivisen struktuurin kehittymistä niin, että hän pystyy auttamaan opiskelijaa strukturoimaan sitä edelleen.

................................... 

Perästä kuuluu                                                                                                                                               LÖytyihän se kuitenkin se iso kuva ja selitäminen. Tämä on maiskis.


_________________________________________________________________

YRJÖ YRJÖNSUURI 

Yrjö Yrjönsuuri  (1933- 2020 ) oli matematiikan opettaja, oppikirjantekijä, puhuja ja kouluttaja. Vuodesta 1962 hän toimi matematiikan didaktiikan lehtorina Opettajakorkeakoulussa. 

Vuonna 1973 hänet kutsuttiin Kouluhallituksen ylijohtajaksi vastuualueena pedagoginen kehittämistoiminta. Siihen kuului mm. se kuuluisa joukko-oppi. 

1980-luvulla  Yrjönsuuri  tarttui  uudelleen tohtoriopintoihin. Kasvatustieteen väitöskirja valmistui 1990 Vuodesta 1991 alkaen Yrjönsuuri toimi Opetushallituksen opetusneuvoksena ja useita jaksoja myös kasvatustieteen professorina eri yliopistoissa. 

Eläkevuosinakin hän osallistui useisiin koulutuksen kehittämis- ja arviointihankkeisiin muun muassa Palestiinassa ja Sri Lankalla.  

Puoliso  Raija Yrjönsuuri oli myös hänen merkittävä  työtoverinsa. Raija Yrjönsuuri kuoli vuonna 2009.

Ks. Muistokirjoitus


Päivän aforismi