Monen onneksi kouluilla on syysloma

Koulujen syyslomalla on varsin pitkät juuret. Sen on sanottu olevan jäänne  perunannostolomasta, joka otettiin käyttöön kouluissa 1940-luvulla. Tuo loma sijoittui kalenterissa syys- tai lokakuulle. Perunnanostoloma poistui 1970-luvulla,  kun Suomi oli siirtynyt maatalousvaltiosta teollisuusvaltioksi ja kansa-ja oppikouluista siirryttiin peruskoulujärjestelmään ja viisipäiväiseen kouluviikkoon. En kyllä itse muista, että 1960- luvullakaan olisi ollut Helsingissä tuollaista lomaa.

Ajatus syyslomasta heräsi henkiin 1980-luvun lopulla. Nyt sen tarkoitus oli raivata synkän syyslukukauden puoliväliin viikonloppuun yhdistettynä muutaman päivän lepotauko. Idean taustalla oli mm.  dosentti Raimo Mattisen kauan jatkunut tutkimus opettajien stressantumisesta. Marraskuussa opettajat olivat jo lopen uupuneita (HS 26.1. 1985). Tiettävästi ensimmäiset syyslomat pidettiin Kolarin kunnan kouluissa loka-marraskuun taitteessa 1985. Epäilijöitä piisasi mm. läänihallituksessa: Onkohan koulupäivät laskettu oikein?

Opettajajärjestöt kannattivat  tuolloin pidempää kesälomaa tai mallia, jossa kouluvuotta lyhennettäisiin muutamalla päivällä. Monelle perheelle syyslomasta ei ollut pelkkää iloa vaan myös  käytännön hankaluuksia.

Kaivelin vanhoja muistiinpanojani.  Syysloman herääminen näyttää  ajoittuvan omaan rexiaikaani  Auroran koulussa.  Syyslomaa ei ollut vielä 1989 eikä lamavuonna 1993.  Vuonna 1990 syyslomaa oli yksi arkipäivä. Vuonna 1991 lomapäivä oli kaksi. Viikon mittainen se oli vuosina  1992, 1994 ja 1995. Vuosina  1996 -1998, 2001, 2005, 2009 ja 2011 lomapäiviä oli taas vain kaksi. Vuonna 1999 enää  yksi päivä. Vuosina  2000, 2002, 2003, 2012 ja 2013 kolme päivää. Vuonna 2007 -2010 neljä päivää. Päivien määrään vaikutti se, kuinka monta korvaavaa lauantaipäivää koulu sai/halusi  pitää.

Poliitikon uralla olin eläkeläisenä mukana hyväksymässä syysloman kestoksi viikkoa vuodelle  2019. Kyselyssä huoltajat ja rehtorit olisivat kuitenkin toivoneet kahta päivää ja koulu olisi alkanut myöhemmin. Viikon mittainen se oli  ainakin jo vuonna 2018. Syysloma on sen jälkeen Espoossa  ollut viikon mittainen.

Toisin kuin kesä- ja talvilomalla, syyslomaa ei ole säädetty pidettäväksi, vaan sen käyttö perustuu kunnalla  olevaan valtaan sijoittaa maksimissaan 190 koulupäivää kalenteriin viikon 22 loppuun mennessä. Yleensä   syysloma on nykyään viikon pituinen, joissakin  kunnissa vain muutaman päivän kuten Vantaan ruotsinkielisissä kouluissa tänä vuonna.

Oikein antoisaa syyslomaa kaikille. Koulujen syysloma osuu hyvään kohtaan; se jakaa syyslukukauden kahtia. Loma tulee oivaan aikaan sekä oppilaiden että opettajien jaksamisen kannalta. Ja sitten alkaakin nousu kohti joulua.

Kasvatustieteellinen tiedekunta 50 vee Jubilee.

Olipa upeaa  olla mukana juhlistamassa  Kasvatustieteellisen tiedekunnan  50-vuotista taivalta Ratakadun Normaalikoulun juhlasalissa. Olipa kirkollisen komea sali saarnastuoleineen ja urkuineen. 

Ohjelmassa  oli juhlaesitelmiä - myös emeritus- että alumniperspektiivistä, Opetushallituksen pääjohtaja Minna Kelhän puheenvuoro, Toivasen Tapsan porukan huikea 15 minuuttin draamaesitys ParasKurssista (= vuonna 1974 luokan-opettajaopinnot aloittaneet, joihin itsekin kuulun) sekä opiskelijajärjestöjen videopätkiä. Meitä Paraskurssilaisia oli paikalla yli 20! Ja varmaan toista sataa  muita monelle tuttuja.

Opettajankoulutuksen kehittymisestä kiinnostuneille parituntinen saliosuus oli tosi antava. Nyt juhlittiin opettajankoulutuksen akatemisointia ja kasvatus-tieteellistämistä, joka astui voimaan vuonna 1974 niin aineenopettajien kuin luokanopettajien koulutuksen osalta. Aluksi kyse oli hallinnollisesti filosofisen tiedekunnan kolmannesta osastosta: kasvatustieteellisestä osastosta. Tänään se on oma tiedekuntansa. 

Professori-emeritus Pertti Kansanen piti juhlaesitelmän, jossa hän kuvasi opettajan-koulutyksen akateemisuuden kehityspolkua. Varsin pitkään kasvatusopin (sillä nimellä sitä pitkään kutsuttiin ) professorit olivat teologeja tai filosofeja. Kasvatuskäsitys  perustui toki teoreettisiin malleihin, mutta ne eivät perustuneet  tutkimukseen  eivätkä olleet empiiristä  oikeastaan ennen Aukusti Salon ja Matti Koskenniemen aikoja. Kasvatusoppi  vaihtoi nimensä kasvatustieteeksi.

Iso ja globaalisti aivan poikkeuk-sellinen suuri harppaus otettiin vuonna 1979, kun  vasta noin viisi vuotta yliopistossa tutkintodiplomiin tähdännyt  luokanopettajankoulutus muutettiin yliopistolliseen maisterintutkintoon tähtääväksi. Sen pääaine oli kasvatustiede. Samalla luokanopettajat saivat tutkinnollaan  jatko-opetuskelpoisuuden.

Nyt opettajankoulutuksen metodologinen runko on kasvatustiede. Kasvatus nähdään siinä eettisenä, suljettuna kontekstisidonnaisena, kansallisena systeeminä.

Opettajankoulutus perustuu tutkimukseen. On myönnettävä, että tutkimusperustaisia ohjeita on löydetty varsin vähän, mutta kasvatustiede antaa virikkeitä opettajan omalle didaktiselle ajattelulle.

Suomalaista opettajankoulutusta on arvioitu kansainvälisesti. Olemme pärjänneet niissä kohtuullisesti. Mm. Vuonna 1994 tehdyssä arvioinnin rankingissä suomalainen opettajankoulutus ja sen tutkimus oli  keskimääräistä parempaa.

Vahvuuksiamme on neljä: (1) opettajan ammatin vetovoima, (2)  opettajan autonomia, (3) Harjoittelukoulujärjestelmä ja (4) opettajankoulutuksen hallinnollinen  rakenne omana yksikkönä, jolloin koulutus suunnitellaan fiksusti ja opiskelussa on selkeä rakenne. 

Yliopistopedagogiikan keskuksen johtajan Auli Toomin luennon aiheena  oli tutkmus-perustainen opettajankoulutus, ja kuinka se onnistuu tukemaan opettajien ammatillista toimijuuttaa. Toomin mukaan opettajankoulutuksen historiassa on kolme eri tekijää, käännettä: (1) Käytännöllinen käänne, (2) Tutkimuksellinen käänne ja (3) Tulosvastuullisen  käänne.

Käytännöllisyys oli nimenomaan kansakoulun opettajaseminaarien hallitseviä periaatteita. Koulutuksessa harjoiteltiin nimenomaan opetuksen käytännän taitoja.

Tutkimusperustaisuuden periaate syttyy 1970-luvulla. Uutta oli keskittyminen myös siihen, kuinka opetetaan  hyödyntämään tutkimustietoa. Keskeisiä ideoita oli Kansasen sanoin omaa opetustaan tutkivan opettajan idea.

Tulosvastuullisuus opettajankoulutuksessa tarkoittaa meillä suurta vastuuta opetuksen tasosta opettajankoulutukselle itselleen, opiskelijoille, kouluille ja yhteiskunnalle.

Olellista myös jatkossa on löytää optimaalinen tasapaino näiden kolmen eri alueen välille ja ymmärtää, miten ne vaikuttavat toisiinsa.

Omassa puheennvuorossaan dekaani Johanna  Mäkelä summasi  että suomalainen akateeminen opettajankoulutus toimii tänään hyvin, ja täältä valmistuneet myös työllistyvät. Vain 2 % joutuu valtiolle :-)

Jubilee 50- seminaari toimi mainiosti. Puheenvuorot olivat sopivan lyhyitä ja silti  antavia. Parin tunnin saliosuus oli sopivan lyhyt,  tarjoilu oli oikein riittävää, ja aikaa kohdata ja jopa halia tuttuja,  ja tuntemattomiakin oli riittävästi.

Tottakai minulle ja koko Paraskurssin porukalle oli niin upeaa saada nähdä se Tapsan porukan versio omasta muistelmateoksestamme, joka julkistettiin kesäkuussa. Ja miten huikea esitys kursimme kokemuksista tuolloin uuden akateemisen luokanopettajan-koulutuksen koekaniineina olikaan. 

Kuvasin siitä 15 minuttin eesityksestä  pätkiä ja editoin sen leffaksi. Tässä linkki, jos sattuu kiinnostamaan.

Kouluvaarin terveisiä juuri ennen syyslomaa

  K ylläpä aika rientää. Viimeinen keskiviikko-   ja kouluvaaripäivä ennen syyslomaa.  Loma tekee kaikille varmasti hyvää. Sen jälkeen  alkaakin nousu kohti joulua.  

Päivän ja seuraavienkin ohjelmaa käytiin läpi. 4b:lla on nyt vastuullaan ruokasalin tuolien alaslasku ja pöytien pyyhkiminen. Keiden vuoro? Työkasvatusta. Yes. . Siestalla otettaisin sisaruskuvia, ja nyt saatiin ohjeet pikkusisaruksen hakemisesta. Oppilaat otettiin mukaan suunnittelemaan torstain liikunnan ohjelmaa. Jumppasali  kun on varattu koulukuvauksille, ja luvassa on huomenna hurja ilma. Paras ehdotus voitti: liikuntaleikkejä omassa luokassa. Oppilaita houkuteltiin menemään mukaan ensi viikolla maanantai-iltapäivisin alkavaan sanataiteen kerhoon. Valtio maksaa.

Sitten musatunti. Luokka harjoitteli niin innoissaan kuppien avulla rytmijuttuja. Youtubesta. Hauskaa. Sitten katsottiin oppilaiden pyynnöstä uudelleen leffa nokkiskeikasta. Viimeiset soittonäytöt annettiin. Nokkahuilun soittojakso päättyy nyt,  ja vihkoon koottiin muistoja siitä. Syysloman jälkeen keskitytään sitten laulamiseen. Lopputuotteena  saattaa olla  oma  lastenlaululevy. Lähes kaikki halusivat laulaa soolon . Loput saavat  säestystehtävän.

Musa vähän venyi, mutta hyvin ehdittiin hyvin tarkastaa, että kotilaskut oli tehty ja treenata jakolaskua pelaamalla pareittain. 

Opettaja määräsi pelikaverit. Näin kaikki kohtaävat näin vuorollaan toisensa, eikä ketään torjuta- mikä on vaarana, jos oppilaat itse valitsevat parin.

Tauolle. Kahvi maistui ja raikkaat viinirypäleet.

Kouluvaari pääsi "rehtorin puhutteluun"  tärkeistä ajankohtaisista kouluasioista. Luokassa syvennyttiin sillä aikaa suomen kieleen ja  opeteltiin ymmärtämään sen monelle vieraampia sanoja. 

 

Espoo Cateringin lounaslistalla  oli  kaksi keittoa: tomaatti- ja jauhelihakeitto. Lisäksi tarjolla oli lämmintä leipää, juustoa, omenaa ja banaania, vettä ja maitoa. Tykättiin.

 

Pikku ruuansulattelutauon jälkeen alkoivat kielitunnit. Tunnin alussa oli sanakoe. Sitten kuunneltiin emateriaalista natiivien repliikkejä Lontoosta, toistettiin  yhteen ääneen ja drillattiin vielä kolmen hengen ryhmissä. Repetitio mater studiorum est.

Ulkona  satoi. Sisällä oli taas  tarjoilla teatteri- ja  bändikerho. Iltapäivällä oli luvassa laaja-alaisen erityisopettajan tunti koulukiusaamisen vastustamisesta,

Kouluvaari  joutui sanomaan kesken päivän iloiset heipat, koska hänellä oli kiire yliopistolle. Siellä oli alkamassa kasvatustieteellisen tiedekunnan 50-vuotisjuhlat.

Kiitoksia taas auroralaisille ja 4B-luokalle mukavas-ta koulupäivästä. Nähdään hyvin ansaitun syysloma-viikon jälkeen

 

Kohti kuntavaaleja 2025

Suostuin. Espoon demarien kunnallisjärjestön edustajisto hyväksyi tänään 50 ensimmäistä kuntavaaliehdokastaan. 

Ensimmäisen kerran mukana vaaleissa vuonna 2012. Silloin läpi tuolla numerolla ja tuolla naamalla. 

Sivistyksen (aamu)päivää Juvanpuistossa

Espoolaiset opettajajärjestöt (EKPY ja mm. EKOAY) jatkoivat tänään valtakunnallisena sivistyksen päivänä  viikonloppuna Haikossa alkanutta opettajien, hallinnon ja poliitikkojen vuoropuhelua. Useat päiväkodit, peruskoulut ja mm. Omnia avasivat ovet vieraille. 

Minulle tarjoutui mahdollisuus vierailla Niipperissä Juvanpuiston koulussa heti aamutuimaan. Siitä onkin jo aikaa, kun siellä viimeksi kävin. Silloin rexinä oli Vesa Äyräs. 

JUVANPUISTON koulu on yhtenäinen peruskoulu, jossa on luokat 1-9.  Upea koulurakennus valmistui parikymmentä vuotta sitten. Tilat ovat avarat ja hyvässä kunnossa. Mutta ahdasta on. Oppilaita on jo lähes 600. Koulu on täynnä. Vapaata tilaa olisi Kalajärvellä, mutta sinne on aika matka.  Juviksessa  on monia oppilaita, jotka tarvitsevat tukea ja siihen tarvittaisiin mm. pienryhmätiloja. Mutta  niitä nyt  ei ole. 

OLI hienoa saada tavata koulun rehtori Pia Lahtinen,  kymmenkunta opettajaa - osa oikein tuttuja- ja mm. vahtimestari. Kaunis kiitos keskusteluista, kahvista ja pullasta.

Huolenaiheita on kaikissa kouluissa, niin täälläkin. Mutta Juvis on monessa suhteessa luova koulu, jossa asenne tukea tarvitseviin on rakentava. Täällä myös osataan ja uskalletaan kokeilla uusia ja joustavia ratkaisuja vastata mm. kasvavan tuen tarvitsejoiden joukon jatkuvasti muuttuviin haasteisiin. Yhteisöllisyyttä vahvistetaan niin oppilaiden kuin aikuistenkin kesken. Erityisopettajien yhteistyöhön satsataan, ja he voivat näin olla  mukana myös  opettajatiimeissä.

Kun ei ole tarpeeksi luokkatiloja, yläluokillakin aineenopettajilla on isot opetusryhmät. Mutta täällä säästyvä resurssi osataan käyttää erityisopettajien määrään (ja laatuun: kaikki erityisoopettajat ovat muodollisesti päteviä), koulunkäynnin ohjaajien  sekä  kehuttujen yhteisöpedagogien palkkaamiseen.

Poliitikkovieraana vien monia terveisiä hallintoon. Ja erityisesti sen, että  espoolaiskoulujen haastemäärät vaihtelevat  hyvin paljon toisistaan. Koulujen resurssoinnissa olisi vielä vahvemmin otettava tämä huomioon, jotta taitavat opettajamme eivät uupuisi ja karkaisi  monella tavalla levollisempiin "maalaiskouluihin".

Viikkoraportti 40

(+) Monet asiat etenee. PED0032 -tuotokset on arvioitu. Uusi puhelin hankittu ja pian osataan myös käytyää sitä. Nopeita kokouksia, (-) Takaisku: Mersuun taas korjaus.  

 Maanantai 30.9.

Hyvä aamu. PED0032-lopullisen työn palautuspäivä.  Lounaaksi  löytyi vielä palapaistia ja valkosipuli-perinoita.  

Mentiin Marjun kanssa Giganttiin  puhelinostoksille.  Puolison vanhuspuhelimen tietojen siirtoon tarvittiin tuntikausia.  Tuli äkkikutsu vara1:lle (Liisa Kivekäs on nukkunut pois, ja Habiba nousee tilalle varsinaiseksi) valtuustoseminaariin Otaniemeen. Teemana on innovaatiot.  

Klo 18.30 Lippulaivassa vaaliohjelmatilaisuus. Nyt kuultiin molemmilla korvilla  Etelä-Espoon palvelutoiveita

...............................................

Tiistai 1.10.

Tänään vuorossa oli Martin puhelimen tietojen siirto. Onnistui (4 tuntia).  Nyt on sitten iPhone 14. Perinneseuran syyskuun etäkokous tänään klo 16. Ja sitten klo 18 seurakuntaneuvoston kokous Viherissä. Sieltä Kurtakkoon laittamaan pikkupoikia nukkumaan, Kotona 23.30.

Keskiviikko 2.10.

Kouluvaaripäivä. Kivaa. Opeteltiin kotona uusien kännyköiden käyttöä. Kunnallisjärjestöllä oli poliittinen kokous, mutta samaan aikaan kutsuttiin koolle kasvun ja oppimisen lautakunnan etäkokous. Auton puhdistusta katsastusta varten. Viihteeksi pätkä pysäyttävää poliisisarjaa.

Torstai 3.10.

Mersu katsastukseen klo 9.40. Käyttökieltoon. Apua! Jarruputket hajalla- Sitä sai sitten kävellä Juvanmalmilta Järvenperään.  Mersu jäi samaan paikkaan korjaamolle. Onneksi siellä oli aikaa. Veholla edellista vaaata aikaa sai odottaa kuukauden. Saa nähdä, saako sen huomenna. Lounaaksi jauhelihakeittoa a´la Marjut

 Perjantai4.10.

PED0032 Palaute opiskelijoille. Lähti ajoissa. Hyvät arvosanat. Lounaaksi vielä jauhelihakeittoa. MB saatiin kuntoon ja jälki-katsastettua. 980 €. Huh.  Korjatuilla jarruilla kauppoihin.

 Lauantai 5.10.

Koska auto oli taas käytettävissä, sillä Haikon kartanoon ja EKOAY:n seminaariin Porvooseen. Rakennus on tosi komea.  Paljon asiaa. Sitten kotiin. Reitti on todella nopea. Iltapalaksi pizzaa. TV:stä "Elämäni biisi".

Sunnuntai 6.10.

Hyvin nukuttu. Ensi viikon hommien suunnittelua. Huippuna tuloss Jubilee 50. Lounaaksi niin maistuvaa kana ja riisiä. Sukeltelua virtuaalikoulun idean syntyyn 30 vuoden taakse.. Ennen unia vielä tanssittin. tähtien kanssa.

 

MInä keksin virtuaalikoulun idean? Oliko se niin?

Tyhjentelin vanhoja  laatikoita. Löysin nipun lehtiä 30 vuoden takaa. HUPS. Niiden mukaan juuri minä olin keksinyt virtuaalikoulun.  Enpä muistanut.

1990-luvun alussa Suomeen oltiin vasta luomassa nykyään niin itsestään selvää  sähköpostia. Syntyi Elisan kaupallinen versio; Harmi kyllä vain joillain  kouluilla oli mahdollisuus ottaa se käyttöön. 

1991

Heikki Korpinen

Teknillinen korkeakoulu innostui haasteesta  ja palkkasi hommiin vastavaa talkoilla aiemmin suunnitelleet Heikki Korpisen ja Jarmo Hallikkaan. 

Vuonna 1991 syntyikin  Tuhannen toimittajan lehti. Ideana oli luoda alusta, johon opettajat ja oppilaat voisivat  lähettää toistensa  luettavaksi juttuja.

 

Jostain syystä minut pyydettiin mukaan. Auroran Koulu osallistui pian  MAPIksi kastetun telemaattisen multimedian rakentamiseen  ja kokeiluun Heikki Korpisen johdolla. Osallistuimme mm.  menestyksellä ensimmäisin kansainvälisiiin TeleOlympialaisiin. Niiden idea oli järjestää  YU-kisat joka koulun omalla kentällä ja , lähettää tulokset vertailtaviksi. Taisimme saada yhden mitallinkin,

1993

 MAPin symboli oli kartta, josta näkyi erilaisia rakennuksia. Kullakin rakennuksella oli oma tehtävänsä. 

MAP avattiin  23.10. 1993. Se  oli tuolloin koululaisille, heidän vanhemmilleen ja opettajille tarkoitettu Internetin maksuton sähköposti- ja sisältöpalvelu. Sen toteutti Teknillinen korkeakoulu, ja rahoituksesta vastasivat Suomen itsenäisyyden juhla-rahasto Sitra.  Silloinen opetusministeri Uosukainen  vihki Freenetin käyttöön. 

1994

Vuonna 1994 Aurora toimi MAP-kartan terveyskeskuksessa osana Euroopan Terveet koulut-projektia. Kutsuimme  vanhempia mukaan uuden opsin suunnittelutyöhön Frenetin keskustelupalastalle.

1995

Löytämäni Internet-lehti 1995:1 kertoo että  ” kesällä 1995 Freenetin väki kutsui Hellströmin päivän varoitusajalla pitämään luentoa Freenetistä kiinnostuneille opettajille. Edellisenä yönä Hellström ei ehtinyt nukkua ja silloin hän keksi, että miten olisi uudentyyppinen Internetissä toimiva virtuaalikoulu. Aikaisemmin termi: virtuaalikoulu oli ymmärretty normaalin, fyysisesti koossa oleva  koululuokan työskentelyksi tietoverkoissa. Entäpä jos oppilas voisikin seilata omin päin  usean koulun yhteisen opetuksen piirissä?  Rakennettaisiin systemaattinen ”koulu”, jota voisi käydä mistä koulusta  tahansa.”

Toisen lehden:  Kirjastolehden 2/1996 mukaan ”Suomen Freenetin  tupaantuliaisissa  juhannuksen aikoihin -95  olin ehdottanut mehulasi kourassa, että Freenetiistä rakennettaisiin paikka.  jossa voisi suorittaa virallisia  peruskouluopintoja ajasta ja paikasta, rajoista ja asteista riippumatta.” 

Kolmas laatikosta löytynyt lehti oli  New Yorkin Uutiset .Lehdessä oli pikku juttu 26.12.1995 _ ” Internet  school is coming”.  Jutun  mukaan ” espoolaisen Auroran koulun  rehtori Martti Hellström sai kesäkuussa idean perustaa  tietokonepohjainen koulu internettiin. Projektiin kytkettiin suomen Freenet-verkko.  Internet-lehti 1995:1 kertoo, että kuvasin aivotuotteni virtuaalikouluksi. Olin kuulema keksinyt virtuaalikoulun. Vastaavia hankkeita ei kuulema maailmalta löytynyt.

Idea otettiin varsin ällistyneenä vastaan. Minulla vaadittiin lehdissä prenikkaa. Kesän ajan kehittelimme  Heikki Korpisen kanssa ideaa. Ops-työ oli kiivasta, ja Opetushallitus käynnisti ns.  Akvaarioprojektin.. Ajatus kutkutti niin paljon, että halusin esitellä  toimintamallin Opetushallituksen Akvaariokesässä, joka oli vuoden suurin koulujen messutapahtuma. Auroran koulu  ilmoittautui mukaan  Opetushallituksen Akvaario-projektiin. Olimme mukana  arvokasvatuksen verkostossa, ja meidän kehittämishankkeenamme oli Freenetin virtuaalikoulu.

Akvaariokesä

22.-23.9. 1995  Tampereelle järjestettiin Akvaariokesä. Etsimme mukaan kouluja, joiden kanssa olisimme  voineet tehdä toimivan demon. 

Uskonnon opettajat innostuivat. Niinpä esittelimme  Tampereella ensimmäistä demokurssin uskonnosta..  Laitoimme sen nähtäville internetin sivuille.  Idea oli, että oppilas  suorittaa peruskoulun opintoja omasta tietokoneesta saatavien tehtävien ja ohjeiden mukaan.  Ensi alkuun työtapaa oli  tarkoitus tarjota koululaisille, joille ryhmässä opiskeleminen ei syystä tai toisesta sovi: sairaille, kiusatuille, ulkomailla asuville, lahjakkaille…

Aurorasta oli juttu myös Tietoverkossa. Sen mukaan Auroran koulu Espoossa on edelläkävijä tietokoneiden opetuskäytössä ja rehtori Martti Hellström tunnetaan maailman ensimmäisen virtuaalikoulun isänä. Virtuaalikoulun  kokeilulukukausi alkoi uskonnon opetuksella nyt tammikuussa. Muiden aineiden opetuspaketit valmistuvat  parin vuoden aikataululla.

Kouvola Sanomien   jutun mukaan  ”Freenetin virtuaalikoulun toiminta-ajatuksena on tarjota 10-15-vuotiaille oppilaille mahdollisuus suorittaa peruskoulun opintoja omasta tietokoneesta saatavien tehtävien ja ohjeiden mukaan. Oppilas tekee tehtävät omavastuisesti ja omassa tahdissa. Kurssit koostuvat tehtäväpattereista ja  yhteisistä viruaalikokootumisista, eli sessioista. Tämä edellyttää aktiivista osallistumista sähköpostikeskusteluun.”

22.11. 1995 pidettiin virtuaalikoulun starttitilaisuus Dipolissa.  

” Freenetin virtuaalikoulu on nyt sitten virallisesti startannut. Starttiseminaari pidettin perjantaina 22.11. Dipolissa. Tarkoitus oli, että 10-20 koulua  tekisivät projektissa yhteistyötä. Koulut voivat sijaita eri puolilla maata. Ja että  virtuaalikoulun ensimmäinen varsinainen lukukausi alkaisi  tammikuussa 1996.  Tiedontuottajia olisivat opettajat ja tutkijat, mutta yhtä hyvin koulun partnereina voivat olla järjestöt, liitot,  valtio ja kunnat, ” Ajatus on, että valtakunnan huipputietous saadaan kaikkien koulujen käyttöön, rehtori  Hellström sanoi.

Suunnitelmamme oli hakea   opetusministeriön kautta 10-20  ala-asteen koulua, jotka tulevat aluksi muodostamaan ensimmäisen virtuaalikoulun. Kaikilla olisi omat vastuualueensa ja yhteistyökumppaninsa, jotka antaisivat tukea käytännön opetukseen. Käytännössä oppilaat tulisivat olemaan 5-6-luokkalaisia, jotka ovat tarpeeksi itseohjautuvia. Oppilaan valinnan mahdollisuudet kasvaisivat räjähtämällä,  jos 20  koulua olisikin yhteistyössä, Hellströn hehkuttaa. Yhden koulun opetusresussin sijasta 10-20 yhteistyössä olevan koulun yhteinen panos oppilaiden ja opettajien käyttöön. Oppilaat saisivat internetin kautta  muodostaa kouluryppään järjestämästä opetuksesta  jätkeviä kokonaisuuksia halujensa ja kykyjensä mukaan. Tämä Antaa mahdollisuuden näyttäkokeeseen.

Virtuaalikoululle laadittin kolmen vuoden alustava aikataulu.  Tavoite oli , että vuonna 1998 tietäisimme, kannattako virtuaalikoulua jatkaa.  

Uskonnon opetukseen tehty demo oli oppilaiden mielestä liian mutkikas. Sitten teimme demon kirjaston käyttöön liittyvän. Kolmas demo käsitteli postimerkkien avulla Suomen historiaa.

Ajatus sai onnellista julkisuutta, kun minut  kutsuttiin puhumaan Sanomalehtien liittoon. Etsin yhteistyökumppaneita, jotka voisivat tukea kokeilua. Sanomalehtien liiton  toivottiin auttavan pikkujournalistin tutkinnon kehittelyssä. Lehdet alkoivat kirjoittaa innostuneesti virtuaalikouluhankkeesta. 

Vuosi 1996

Ensimmäinen oikea virtuaalikurssi oli siis kirjastonkäytön kurssi, joka hoidettiin  Auroran koulun ja Espoon Viherlaakson kirjaston yhteistyönä.

Kirjastolehdessä 2/96 oli Martin kirjoittama juttu ”Virtuaalikoulu kokeilee  kirjastonkäytön verkkokurssia”.  

Sen mukaan Suomen Freenettiin on rakennettu hahmo  tiettävästi maailman ensimmäiselle virtuaaliselle peruskoululle, koululle, jota voisi käydä tietokoneen avulla, Ensimmäinen demo  ala-asteen uskonnonkurssista esiteltiin Opetushallituksen koulutusmessuilla ns. Akvaariokesässä  syyskuussa -95. Istutimme tuolloin Tamperetalossa  ohikulkijota virtuaalikoulun pulpettiin kolme päivää.

Helmikuun alusta- 96 alkaa toisen kirjastonkäytöstä tehdyn pilottikursisin kokeilu. Kurssin valmistelu oli alkanut syksyllä 95. Nyt mukana on oppilaitakin. Kurssilla he  opiskelivat omatoimisiksi kirjastonkäyttäjiksi. Kurssin käytyään sai  diplomin. Kurssia veti opettaja Juha Hyvärinen.  Auroran vastuualueeksi tuli   FreeNetin mediacenerin  kirjaston lastenosasto.

Vielä helmikuussa 1996  taivas oli kirkas: Keski-Suomalainen- lehdestä  10.2. 1996 lainaus:  ” Espoolainen Auroran koulu on virtuaalikokeilussa ensimmäinen maailmassa. Tällä viikolla koulussa alkoi ensimmäinen virtuaalikurssi yhdessä paikallisen kirjaston kanssa. Rehtori Martti Hellström kertoo virtuaalikoulun jakavan ihmisten mielipiteitä samoin kuin kaikki, joka on uutta ja aikaisemmasta poikkeavaa, Ei ole tarkoituskaan, että jokainen oppilas opiskelisi kaiken verkon välityksellä. On selvää, että perinteistä koulua tarvitaan aina, mutta virtuaalikoulu mahdollistaa monille oppilaille tehokkaamman opetuksen kuin perunteinen, Hellström arvelee. Hellström on Freenetin virtuaalikoulun perustajia, mutta hän korostaa myös perustaitojen oppimisen merkitystä. Netistä ei ole mitään hyötyä,jollei osaa lukea ja kirjoittaa

Jutusta näkyy, että aikataulu oli muuttunut: ” Täydellä teholla virtuaalikoulu aloittaa toimintansa vasta ensi syksynä, kun virtuaalikoulun mahdollisuuksista on enemmän kokemuksia ja kun opetusministeriö on myöntänyt apurahat hankkeelle”

Helsingin Sanomat julkaisi 19.4. 1996 jutun Freenetistä otsikolla ”Mikro korvaa pulpetin”. Jutussa kerrotaan, että kolmen vuoden kokeiluna toteutettavasta Freenet-koulusta  puuhataan järjestelmää, jossa osa parinkymmenen koulun opetuksesta hoidetaan internetissä. Verkkokoulua voi käydä niin omasta koulusta  kuin kotoakin käsin. ” Virtuaalikoulussa ei lahjakkaita lapsia tarvitse  istuttaa koulussa turhaan, kertoo virtuaalikouluhankkeen puuhamies  Martti Hellström.

Jos virtuaalikouluhanke etenee niin kuin on suunniteltu, kokeilussa mukana olevat oppilaat voivat suorittaa  osan koulustaan verkko-opiskeluna, Tavoitteena on, että jokainen  kahdestakymmenestä osanottajakoulusta  järjestää yhden oppiaineen opetuksen. Oppilas saa kurssitodistuksen, jonka oman koulun opettaja ottaa arvostelussaan huomioon…

Hellström uskoo, että opetusmenetelmien kehittyessä myös maasedun pikkukouluissa on mahdollista saada huippuopetusta. Hanke edellyttää, että opettajille järjestetään virtuaalididaktiikan koulutusta,

Pulpetti-lehti 1996 : Oppilas etsisi tietoa, tekisi tehtävä ja antaisi työnäytteitä. Hän etenisi omaa tahtiaan, mutta opettajat seuraisivat hänen edistymistään ja antaisivat ohjausta ja  arvioisivat työskentelyä.

Mitään erityistä lupaa virtuaalikoulun aloittamiseen ei tarvita. Oppilaat olisivat mukana olevien koulujen oppilaita. Uusi lainsäädäntö mahdollistaa etäopetuksen. 

Suomalaisesta ideasta onkin oltu kiinnostuneita Euroopan Unionssa. Tämä on maailman innovaatio, Hellström hehkuttaa. Virtuaalikoululla olisi paljon hyvää annettavaa  koulujen yhteistyöhön, Se parantaa pienten koulujen  asemaa.  Virtuaalikoulu voisi olla päänavaus lahjakkaille oppilaille. Toisalta, jos on heikko yhdessä aineessa, ei tarvitse kerrata sen takia kaikkea.

-  Toivon, että virtuaalikoulu tuo yksilöllisyyttä opetukseen, Hellström sanoo.

Etenimme siis demoihin saakka. Ideaa ylistettiin. Suunnitelmat jalkauttamiselle olivat valmiit. Oli yhteistyökumppaneita. Anoimme rahaa… Mutta sitten:  Opetusministeriöltä ei tullut rahaa. Muistiinpanoistani 31.7. 1996 löytyy kirjaus, että Opm:n edustaja oli kuulema sitä mieltä, että  Freenet on este koulujen siirtymiselle hajautettuun järjestelmään ( omiin servereihin).

Virtuaalikoulu ei kokonaan kuollut.  Toiminta jatkui. 18.9.98 avattiin  uusittu kirjastonkäytön kurssi. 22.10.98 avattiin  Suomen taiteen kulta-aika yhteistyökumppaneina Gallen-Kallela-museo ja  Graafiset neliöt. 

1998

Sain  6.11. 1998 kirjeen  eduskunnasta Markku Markkulalta: "Kävimme tänään kirjastolain toisen käsittelyn keskustelut eduskunnan täysistunnossa. Kirjastoseikkailu 2001 sai kiitosta. Esimerkiillisyydestään… Te kaikki kirjastoseikkalun luojat olette olleet edelläkävijöitä.

Auroran koulun virtuaalikouluhanke : ” Kirjastoseikkailu 2001”  tempaisi Espoon kaupunginkirjaston Viherlaakson kirjaston mukaansa. Liikkeelle lähdettiin laajalla opetus- ja tehtäväaineistolla. Kirjastoseikkailu 2001 oli  kolmas versio kirjastonkäytön opetuksesta verkossa  ja on suunniteltu ala-asteen opettajille ja koululaisille. Mukana on tehtäviä, joiden vastaukset voi lähettää sähköpostitse  joko opettajalle tai  lähikirjastoille.

2001

Freenet toimi Suomessa vuoteen 2001 asti.  Loppuvaiheessa sen toiminta perustui pääasiassa WWW-sivuihin. Maksulliset Internet-palveluntarjoajat olivat syrjäyttäneet Freenetin Internet-yhteyskäytössä jo vuosia aiemmin Freenetin Tuki ry siirtyi sitten lakkautettavien yhdistysten listalle. 

Että sellainen tarina. Olin siis virtuaalikoulun isä. Ei tullut miljoonia. Mutta idea on nyt totta.