Etäopetuksen käyttöteoriaa. Osa 2.

Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla 

ELÄMME kriisiä. Ehkä pahinta sitten toisen maailmansodan. Ihmismieli näyttää toimivan ikävissä kriiseissä hyvin johdonmukaisesti. Ensi ollaan onnellisen tietämättömiä. Sitten järkytytään. Siihen nousee viha. On löydettävä syyllinen.

Jostain syystä mm. facebookissa osa digitaaliseen opetukseen jo pitkään viehättyneisä kivittää meitä myöhemmin kukkivia lajitovereitaan, kun me emme  osaa etäopettaa vekottimilla.

Itse etsin mieluummin ratkaisuja kuin syyllisiä. Mieluummin rakennan kuin nakerran.

USKON nimenomaan lähiopetukseen. Ihmisten kohtaamiseen. Vuorovaikutukseen. Dialogiin. Elävään sanaan. Mutta...

Olen töissä yliopistolla. Koulutan tulevia luokanopettajia. Lähiopetus on lopetettu. On opeteltava uusia tapoja järjestää opetusta.

Case "Opettaja oman opetuksensa tutkijana"

SAAN parhaillaan vetää kahden luokanopettaja-opiskelijaporukan ryhmäharjoituksia. Luennot he ehtivät kuunnella jo ennen Koronaa. Toiset  ryhmäkerrat vedin elämäni ensimmäisen kerran  hostina Zoomilla. Tällä viikolla teemana oli palautteen antaminen. Olin oppinut jakamaan isohkon ryhmän osaryhmiin. Zoomissa on sitä varten Break Out Rooms-toiminta.

KERRALLA t minulle kirkastui, minkä upean lisätyökalun teknologia tuokaan omaan etäopetuksen käyttöteoriaani: Opetus on järjestettävissä oppimisprosessin juoksun mukaisesti.

Rakensin opiskelijoille annettavista tehtävistä viiden stepin mallin:

1. Ensimmäisessä tehtävässä on kirjattava itselleen ylös omat aikaisemmat käsitykset käsiteltävästä teemasta. Meillä siis palaute.(Hämärä aste)
2. Sitten on haastettava oma käsitys: On luettava jokin artikkeli ja tehtävä siitä oma kommentaari (mitä ajatuksia se herätti?) Se lähtetään ohjaajalle.

3a. Zoom- istunnossa ohjaaja saa aluksi  puheenvuoron. Hän kehystää teemaa muutaman minuutin ajan. (Herbartilainen  tavoitteen esittely ja lyhyt valmistava opetus)
3b. Jakaudutaan pienryhmiin, jossa jokainen vuorollaan esittelee oman etukäteen laatimansa kommentaarin (jossa verrataan omaa käsitystä uuteen vrt. konstruktivismi), sitten niisä keskustellaan ja lopuksi kiteytetään yhteinen näkemys,  esim. 3 timanttia - Kiitos Kata!! (vrt. sosiokonstruktivismi) (Selkiintymisen aste )
3c. Palataan samaan virtuaalisen tilaan. Yksi kustakin ryhmästä esittelee vuorolla an omat timanttinsa. Ohjaajaa kirjaa  ne.
3d. Ohjaaja tiivistää ja nostaa esiin niitä kommentaareissa olleita teemoja, jotka eivät olleet päässeet timantteihin. Näitä teemoja pohtineet saavat vielä puheenvuoron. Ohjaaja summaa tämän osuuden hertartilaisittain kohottavaan ajatukseen (Kun teemana oli palaute, poimin yhden opiskelijan ajatuksen: "Oleellista on, että palaute lähtee sydämestä")
3e. Zoom- kokonaisuus päättyy prosessin arviointiin chatissa. Toimiko? Opitko? Parannsuehdotuksia
(vrt. Engeströmin täydellisen oppimisen malli)

(4.) Kun itse kokous olisi pitänyt ohjeistaa opiskelijoita sanallistamaan ihan itselleen, miten heidän näkemyksensä muuttui. Tällä kertaa unohdin tämän. Argh.

5. Oppimisprosessi ei pääty tähän. Muokatulla tiedolla tulee tehdä jotain. Opiskelijoiden tulee laatia tämän kurssin päätteeksi oma opetuksen käyttöteoriansa. Kehoitin heitä kirjaaman lukemansa artikkelin ja käydyn keskustelun pohjalta oman lupauksensa siitä, miten he haluavat antaa palautetta.

Zoomista

En tiedä, kuinka monessa koulussa Zoomia saa käyttää. Ohjelmasta on ilmainen versio. Yliopistotasolla se on riittävän helppo. Mutta voi olla, että etäopetuksena sen opettelu ominpäin on perusopetuksen oppilaille liian hankalaa.
Jollei tässä kriisissä. Niin seuraavassa.

Mutta uskon, että muillakin vekotinohjelmilla voidaan a) syventää oppimista ja b) keventää opettajan  työmäärää, jos opetus järjestetään pitkähköiksi teemoiksi, joissa itsenäinen opiskelu ja varsinainen etäopetus vuorottelevat.

Etäopetuksen käyttöteoriaa kohti

Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla 

VARSIN kriisimäisellä vauhdilla ollaan siirtymässä etäopetukseen aluksi ainakin lukio- ja korkeakouluasteilla.

Jos oikein  luen mm. mediassa käytävää keskustelua, ainakin osa ajattelee, että kaikki on kunnossa,  kunhan oppikirjat/tabletit ovat kotona ja kun opettaja aikatauluttaa tavalla tai toisella jakamansa tehtävät ja kun oppilaat tekevät ne ja kun he lähettävät opettajalle tarkistettaviksi ja kun opettaja tekee niin

Etäopetus sinällään ei ole uusi asia. Jo edellisellä vuosituhannella syntyi vapaan sivistystyön alalla mm. kirjeopiskelua. Kirjekurssimateriaaleissa oli kaksi osaa: opeteltava teksti ja oppimisen varmistavat tehtävät, jotka lähetettiin opettajalle hyväksyttäviksi

Digitaalinen kehitys on avannut aivan huikeita  mahdollisuuksia  löytää dataa ja työstää sitä yksin ja yhdessä toisen kanssa ensin omaksi tiedoksi ja  sitten sitä hyödyntäviksi monenmoisiksi tuotteiksi.  Nyt on aidosti mahdollista opetella asioita vapaana ajan ja paikan rajoituksista. Hieno juttu. Nyt näitä kokemuksia pitäisi koota.

Mutta samalla olisi todella tärkeää hahmotella  myös pedagogista näkemystä siitä, miten niin itsestään selvä aito, tavoitteinen interaktio voitaisiin korvata  etäopetuksessa niin, että  yksin opiskeleva saisi oppimisprosessiin tarvittavaa tukea. Niin että loppukevät ei olisi vain feikkiä, erehdyttävästi opiskelua muistuttavaa koulunkäyntitoimintaa, vaan että yksin opiskeleva oikeasti oppisi. Tämä edellyttää meiltä jokaiselta oman etäopetuksen käyttöteorian  pohtimista. Jos käsite käyttöteoria on vieras, käy tässä linkissä: https://popuphautomo.blogspot.com/2019/09/ohjeet-kayttoteorian-laatimiseen.html

Myös Helsingin yliopisto on siirtymässä pedagogiseen poikkeustilaan. Lähiopetukselle etsitään vimmatusti vaihtoehtoja. Omalla vastuullani on mm. kahden luokanopettajaopiskelijaryhmän perehdyttäminen äärimmäisen mielenkiintoisiin opettajuuden teemoihin tutkimusartikkelien pohjalta. Näitä  aivan liian harvoin  opiskelun aikana käsiteltäviä teemoja ovat mm. lasten käsitykset hyvästä opettajasta, opettajien uralta poissiirtymisen syyt, opettajan läsnäolon merkitys ja opettajan auktoriteetti.

Näistä teemoista on syntynyt aina huikeaa keskustelua, kun etukäteen luetusta artikkelista on saatu käydä yhdessä ja pienryhmissä aitoa yhteistä tietämystä moniäänisesti rakentavaa dialogia.  Mutta kuinka saavuttaa  "elävän läsnäolevan sanan" vaikutus oppimiseen ilman sitä.? Olen itse ollut niin useissa webinaareissa jne. mukana, että suhtaudun - anteeksi vain- varsin epäilevästi monessa suhteessa ansiokkaan idean aitoon kykyyn  johtaa  oppimista. Kuinka usein ne jäävätkään pelkäksi informaatiomassan esittelyksi ja pikakommentoimiseksi.  Ja pakko kysyä: kuinka usea ns. osallistuja on aikuisten oikeasti koneensa äärellä käytävän keskustelun sielunmaisemassa vaan ihan jossain muualla.

NIINPÄ kirjoitin auki  itselleni omaa etäopetuksen käyttöteoriaani, joka ei ole tekniikkalähtöinen siis jonkin ICT-ohjelman mukainen.  Se perustuu ajatukseen, että oikeasti oppiakseen kustakin aiheesta on tehtävä useita oppimisprosessin eri vaiheita  tukevia  tehtäviä. Niitä voidaan tehdä  yksin tai yhäkin ryhmässä (esim. whatsup).

Oman käyttöteoriani taustalta tunnistan erilaisia oppimiskäsityksiä aina Herbartista ja  Kaljusesta  Kirsti Longan oivaltavan opetuksen malliin.

Ehkä tämä alla oleva aihiomainen  tehtävä, jonka lähetin niille opiskelijoille, jotka olivat pois ensimmäiselta ryhmäkerralta, auttaa ymmärtämään, mitä ajan takaa. Teemana  oli siis hyvä opettaja.

1. Mieti oman koulu-urasi ajalta opettaja, joka jätti sinuun innostavan jäljen. Mikä teki hänestä hyvän opettajan? Kirjoita se itsellesi ylös. 

2. Lue artikkeli  tutkimuksesta, jossa oli selvitetty hollantilaislasten käsityksiä hyvästä opettajasta  ja kirjaa itsellesi ylös tuossa tutkimuksessa löydetyt hyvän opettajan  piirteet  sekä  omat ajatuksesi  tutkimuksen luotettavuudesta. Vertaa vielä tutkimustuloksia omaan kokemuksesi hyvästä opettajasta. Kirjaa havaintosi itsellesi ylös. 

4. VARSINAINEN TUOTOS:  Laadi  fiktiivinen max A4-sivun mittainen kirje Helsingin Sanomien yleisönosastoon siellä  (leikisti) käytävään keskustelun, jossa on vaadittu opettajankoulutuksen valintojen uudistamista. Ota kasvatuksen asiantuntijana kantaa siihen tulisiko/ja jos niin miten opettajankoulutukseen valintaprosessissa ottaa huomioon juuri tämän tutkimuksen tulokset lasten mielipiteistä. Osoita kirjoituksessa tutkijamaista asiallisuutta ja kriittisyyttä. Hio otsikko. Lähetä  kirjoitus minulle emailiin. 

MITÄ ajattelette? 

25 verryttelykysymystä uuden lukuvuoden alkuun

Päivitetty13.8.-19
KOULUT alkavat about viikon kuluttua. Kokosin upeille suomalaisille opettajille  25 kiperää kysymystä (ja vähän vinkkejä), joita pohtimalla voi verrytellä itsensä taas pedagogiseen iskukuntoon.

OMA  KÄYTTÖTEORIASI 
(didaktiikkasi olettamusperusta)

Pohdi oma opetuksen käyttöteoriaasi?

1. Mikä on Sinusta opetuksessa tärkeintä?  

• Oppilaat oppivat? Vai löytävät innostuksen?
• Oppilaat oppivat? Vai oppivat  oppimaan? 
• Kasvavat hyviksi ihmisiksi ja kelpo kansalaisiksi? Vai löytävät omat vahvuutena ja intohimonsa? 
• Oppilaat suorittavat kurssit? Vai että heillä on hyvä olla?
• Miten valintasi näkyvät ?

2. Millainen on oma oppimisnäkemyksesi? Mihin  oppilaat tarvitsevat opettajaa oppimisessa? 

Miksi?

Kokosin  kirjallisuudesta tällaisen eklektisen mallin oppimiselle prosessina.

Opettaja voi päättää olla (moralisoimatta) esimerkiksi:

• aktiivinen tarkkailija
• aktivaattori
• arvostelija
• asiantuntija
• auktoriteettiesiintyjä
• doseeraja (annostelija)
• drillaaja/harjoitusmestari
• fasilitaattori/prosessien juoksuttaja
• haastaja/paarma
• hilpeän vireen ylläpitäjä
• innostaja/ inspiroija/virittäjä
• itseoppimisen avustaja
• järjestysmies
• kannustaja 
• karaisija
• kasvattaja
• kellokalle
• kivenhakkaaja
• kontrolloija
• kurinpitäjä/työrauhanturvaaja
• kuulustelija
• kyselijä
• "kätilö"
• läksyttäjä
• malli-ihminen
• mentor
• mestari (oppipoikajärjestelmä)
• motivaattori
• muotoaja
• neuvonantaja
• opetusryhmän työskentelyn suunnittelija ja ohjaaja .
• opetustaiteilija
• opetustapahtumien tuottaja
• opinsiemenen kylväjä
• oppimaan ohjaaja
• organisoija 
• orkesterin johtaja
• oppiaineksen annostelija
• oppimisen esteiden poistaja
• oppimiskumppani/kanssaoppija
• palautteen antaja
• prosessien ohjaaja
• puutarhuri /kukkakeppi
• rajojen antaja
• sisällön tuottaja
• sovittelija
• sparraaja 
• tarkkailija
• tiedon jakaja
• tiedonlähde
• tiedon välittäjä
• tiedon yksinkertaistaja/selittäjä
• tien näyttäjä
• totuttaja (dresyyri)
• totuuden edustaja
• tukija
• tutkivan ryhmän vetäjä
• työelämässä tarpeettimien varastonhoitaja
• työnjohtaja
• työn  ohjaaja
• vahvistaja
• valmentaja
• vanhempi työtoveri
• vartija
• vastuunkantaja
• yksinkertaistaja
• ymmärtävä huomiotsija
• ystävä

Ks. lisää
https://pedagogiikkaa.blogspot.com/2019/03/tutkivasta-oppimisesta.html
https://pedagogiikkaa.blogspot.com/2017/09/1980-luvun-kiehtova-kognitivistinen.html
https://pedagogiikkaa.blogspot.com/2017/08/miten-ennen-opittiin-oikein.html
https://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/10/oivaltava-oppiminen-osa-1.html

3. Mitkä ovat vahvuutesi opettajana? Entä heikkoutesi? 

Muista kehittää itseäsi. Kokeile joka päivä jotain.

OMA DIDAKTIIKKASI

4. Millaiset periaatteet ovat  Sinulle opetuksessa betonoituja (niistä et tingi)?

Tässä tiiviisti ”klassiset”didaktiset periaatteet:

• Eheyttäminen (luonnolliset kokonaisuudet), opetuksen keskitys, peräkkäisyys,
• Elämänläheisyys
• Epäsuora/suora opetus
• Havainnollisuus
• Informaatio (muokkaus helposti vastaanotettavaksi)

• Kiireettömyys
• Kilpailu
• Kotiseudun ja isänmaan periaate
• Kuri
• Lapsikeskeisyys (ikäkausi, erilaisuus, leikki, yksilöllisyys)vs. opettajakeskeisyys. Kumman tulee olla opetuksessa aktiivinen, kumman passiivinen - opettajan vai oppilaan?

• Luonnonmukaisuus
• Luovuus
• Motivaatio
• Perinpohjaisuus
• Siirtovaikutus

• Sosiaalisuus
• Tehokkuus
• Toiminnallisuus (aktiivisuus, työn periaate, käsityö, itsetoiminta, omatomisuus, ponnistelu, tekemällä oppiminen, työ)
• Vapaus
• Yhteistoiminnallisuus

• Yksilöllisyys (eriyttäminen)

5. Miten periaatteesi näkyvät konkreetisti?

6.  Millainen on aktiivinen työtapakirjosi?

Erilaisia työtapoja on satoja. Esim.

Aforismit (mietelauseet)
Aikaisemmin opetetun kuulustelu (läksynkuulustelu eri tavoin:, suullisesti, kirjallisesti, vuorotellen, satunnaisessa järjestyksessä...)
Ainekirjoitus (annettu otsikko, useita otsikoita, alku...)
Aivoriihi (tuotetaan ideoita, ei kritisoida; ideatalkoot- tuotetaan yhdessä mahdollisimman paljon ideoita)
Aktiivimoniste ( tarkkailutehtäviä luennon, videon seurannan tueksi, kysymyksiä, puuttuvia sanoja.. aktivoiva kysymyssarja ennen elokuva- tai tv-esitystä)

Asiantuntijavierailu (alustus, ennalta laadittuja kysymyksiä)
Askartelu tiedonhankinnan välineenä (kokeillaan)
Avustettu itseoppiminen (opettaja auttaa)
Demonstraatio (opettajan havaintoesitys, näyttävä opetus)
Draamaharjoitukset (hyvin monenlaisia harjoitteita)

Elokuvan tms. esityksen seuraaminen (esteettisesti nauttien esim. Neill, tai etukäteen valmisteltuna) ja tekeminen (mm. animaatiot)
Esimerkkien käyttäminen (tapa konkretisoida) Esitelmä (opettajan, oppilaan, asiantuntijan; oppilas voi valmistaa kotona)
Raportti, joka laaditaan esim. retkillä tehdyistä muistiinpanoista
Esteettiset ryhmäkokemukset (yhteislaulu, yhteissoitto,  ryhmäliikunta, dramatisointi)
Etukäteen teksin lukeminen ja "märehtiminen" (Comenius)

Etäopiskelu (esim. kotoa käsin)
"Flipped classroom" (etukäteen kotona katsotaan clipsi, ja sitä työstetään koulussa)
Haastattelu (toimittajan roolissa)
Harjaannuttaminen (opiskelutekninen
Harjoitus (drilli)

Hiljainen, äänetön lukeminen/Hiljainen työ (lukemista, tehtäviä)
Imitaatio (näyttäminen ja perässä tekeminen)
Improvisoiminen, valmistelematta esiintyminen (Koskenniemi)
Iskulauseet (mm. luokan seinillä)
Itsekorjaavat opetusvälineet ja pelit (mm. Montessori)

Itseneuvova opetus (Oiva Louhisolan INO, itseohjaava materiaali)
Itsenäinen työ (vrt. yksilöllinen työ ja vapaa toiminta); Itsenäisiä suunnittelu-ja organisointitehtäviä; tehtäväkortit; työkirja)
Itseopiskelu itseohjaavan materiaalin avulla ja itsetestaus (vrt. välietappimalli. itseopiskelu- kontrollimalli)
Juhla (esim. luokkajuhlan suunnitelu ja toteuttamine, Koskenniemi)
Kalamalja (akvaariokeskustelu, jossa puhujat vaihtuvat)

Kartokeetit (Oppilaat painavat ja jakavat oman tutkimustehtävänsä tulokset muille; Freinet)
Katekisaatio (ulkoaopetellut kysymykset ja vastaukset)
Keksimällä (oivaltamalla) oppiminen
Kenttäretki
Kertaaminen (palautetaan mieleen jo opiskeltua)
Kertomukset (luettuna, kuunneltuna, katsottuna)

Keskustelu (ohjaus, kahden kesken, erilaiset keskustelumuodot, dialogi
Ketju- eli sarjatehtävät, yksikkötehtävät
Kiertoharjoittelu (pistetyöskentelyä)
Kilpailut (kilpatoveri jesuiitat)
Kirjallinen esitys (esitelmä, joka luetaan)

Kirjallinen harjoitus (taululla)
Kirjavinkkaus (oppilaat tai aikuinen esittelee suositeltavia kirjoja. Voi vinkata muutakin)
Kirjoittamalla oppiminen
Kirjojen (tai taulutekstin) kopiointi (vihkoon)
Koe (tentti)

Kokeellinen työskentely (tehdään siis tutkimus)
Koko luokan keskustelu ongelmista
Korvakuulolta opettelu
Kotitehtävät (tehtävätyypit voivat vaihdella)
Koulukävely (tunti ulkona, muistiinpanot, koonta)

Koulunäytelmä (oppilasryhmä, luokka tai koko koulu tekee näytelmän, oopperan tms.)
Kuunnelman teko (kuulokuva)
Kuuntelu roolissa (esim. Bonon hatut)
Kuunteluharjoitus
Kuvien selostaminen

Kyselevä opetus (klassinen metodi, jossa opettaja käyttää ns. kehittäviä kysymyksiä)
Kyselytunti (esim. oppilaat saavat kysyä opettajalta tai vieraalta)
Kysymällä oppiminen (esim. opettajalta)
Käsitekartat (Mind Maps) (osppilaat kuvaavat, mitä tietävät asiasta)
Lauluista oppiminen

Lehden tekeminen
Leikkivä oppiminen/leikki
Leirikoulu
Luento (haastatteluluento, keskusteluluento, pariluento)
Kulkemalla opetteleminen

Lukukappaleen läpiselittäminen (Cygnaeus)
Luontopolku (monine muunnelmineen; sovellus suunnistusradasta)
Luova askartelu, liikunta, toiminta
Lukemalla opettelu (mm. ymmärtävä tekstinluku/Peep Koort. Usein liittyy alleviivaaminen)
Maastotyöskentely/maasto-opiskelu (tutkimus)

Mielikuvitusmatkailu
Muistiinpainamisen tekniikat (jo antiikin aikana)
Muistiinpanot
Mukailut/mukaelmat luetusta
Museokäynti

Muunnostehtävät
Märehtiminen (Comenius, Gezelius- ruminare): moneen kertaa asian läpikäyminen
Nukketeatteri
Näyttelykävely (posterit, cafe-learning…)
Näyttelykäynnit (etukäteisvalmennus)

Näyttävä opetus (opettaja näyttää oppilaille esim. dataprojektin avulla kalan perkauksen)
Ohjaaminen (oppimassa olevien oppilaiden virittäminen ja organisoiminen työhön sekä työssä opastaminen)
Ohjattu opetus (oppilas pystyy etenemään materiaalin ohjaamana.  Opetuspakettiin kuuluu kirja + empiirisesti testatut tehtävät. Tarkastuspisteet, joissa on mallivastaukset. Opettajaa tarvitaan)
Ohjatut leikit (ns. pedagogiset leikit)
Oma-aloitteinen harjoittelu (opettaja tukee, kannustaa, antaa mahdollisuuksia esiintyä jne.)

Omakohtainen harjoittelu laitteilla (lähellä edellistä)
Omat kysymykset (kootaan ja ryhdytään etsimään vastauksia)
Ongelmanratkaisu (tutkimustehtävä, joka voidaan ratkoa monin tavoin mm. tekemällä kysely)
Opettaja roolissa (draamaharjoite jossa näytellään yhdessä tarinaa, joka kehkeytyy koko ajan)
Opettajan elävä sana (mm. Cleve): elävä puhe. Opettajan esitys

Opettajan johdolla tai oppikirjasta tapahtuva opiskelu
Opettajan kerronta
Opetuskeskustelu (disputaatio keskiajan yliopistossa)
Opintokäynti/Opintoretki
Oppikirjalähtöinen opetus (Cleve); oppikirjan uuden tekstin käsittely ja havainnollistaminen

Oppilaan esitys
Oppilaat ohjaajina tai apuopettajina (Monitori-opetus, Gezelius, Bell- Lancaster)
Oppilaiden kysymykset (esim. nimettöminä sukupuoliasioista, terveydenhoitaja vastaa)
Oppilaita  ”kädestä” pitäen ohjaavaa opetus (esim. tukiopetuksessa)
Oppilastyöt (tarkoittaa mm. päättötyötä)

Oppimispelit (valtava määrä pelejä Lukot jne.)
Oppimispäiväkirja (lokikirja, ryhmäpäiväkirja)
Palautekeskustelu
Paneelikeskustelu
Pariporinat/Muurahaispesä/ vierustoverikeskustelu 

Paritehtävät
Perässälausuminen (Pestalozzi)
Pienryhmätyö
Piirtäminen  tiedonhankinnan välineenä
Portfolio

Probleemi- eli ratkotehtävät (tehtävä ilman alkuvalmistelua)
Problem Based Learning (tapaus)
Projektityö (yksilöllinen, yhdessä)
Prosessikirjoitus
Puheharjoitus

Roolileikit ja -työ
Ryhmätyö, työkunta
Sanelu
Sanelukirjoitus
Seinälehti

Simulaatio
Suurryhmäopetus
Tarinat ja kertomukset/ Tarinat (oppilaat pudotetaan tarinaan)
Taulutyö
Teatterikäynti

Teemapäivä ja - viikko
Tehtäväopetus (työohjeet, työkortit)
Tekstin jäljentäminen
Tieto- ja hakuteosten käyttäminen tiedonhankinnan välineenä
Tietokilpailut

Toistamistehtävät
Tutkiva oppiminen
Työharjoitukset (oikea esim. pellolla)
Työpajat
Työpisteopiskelu

Ulkoluku ja kuulustelu
Urakkatyöskentely
Tutkimustehtävä (mm. Neill)
Vapaa aine/kirjoitelma/ piirustus
Vapaa keskustelu (mm. Salomaa)

Vapaaehtoistyö
Vertaisopettaminen
Vertaukset
Vierailijat
Vihkotyö

Vuorotellen lukeminen
Väittely
Yhteen tahtiin tekeminen
Yhteenveto (tiivistelmä)
Yhteenääneen lukeminen

Yhteinen harjoitus
Yhteistoiminnallinen oppiminen (mm. Lumipallo,  Palapeli, ryhmätutkimus)
Yksilöohjaus, yksilöllinen ohjelma

7. Miksi juuri ne?

Ks. lisää
http://hellstromtyotavat.blogspot.com
http://hellstromtyotavat.blogspot.com/2011/01/23.html
http://hellstromtyotavat.blogspot.com/2011/01/25.html
http://hellstromtyotavat.blogspot.com/2011/01/95.html

REFLEKTOIDUT RUTIINIT

8. Miten luokkasi toimii? 
Juuri opettaja luo luokkaan sen toimintakulttuurin - josta syntyy oppilaiden oppimisympäristö. Hyvät rutiinit tuovat turvallisuutta, joka edistää oppimista. Rutiinit ja säännöt suojaavat koulutyötä. Ne luovat luokkaan johdonmukaisen, työrauhaa edistävän järjestyksen. Rutiineita tarvitsevia arkisia asioista ovat:

• istumajärjestys, 
• päivän alku,
• tunnin alku, 
• myöhästymiset, 
• tavaroiden unohtelut, 
• puheenvuoron pyytämistavat, 
• oppilaiden liikkuminen ja keskusteleminen, 
• kuinka pyydetään apua, mitä tehdään, kun oma työ on valmis, 
• millaisia vaiheita tunnissa on, 
• kuinka oppitunti ja koulupäivän lopetetaan. 

Kirjaa ylös omat tunti-, päivä- ja viikkorutiinit. Pidä niistä kiinni. Joustamalla luot vaihtelua. Muista päivänavaus joka päivä.

9. Millainen on tavallinen oppituntisi kulku/rakenne?
 Normitunnin kaava näyttää olevan  yhä: Kotitehtävät - Uuden asian lämmittely - Uuden haltuunotto (eri tavoin) - Tilaisuuksia harjoitella ja käyttää - Oppimisen arviointi ja tuokion reflektio.

10. Millainen on tavallinen koulupäiväsi rakenne? 
Tuttuja päivärutiineita ovat esim.: Päivänavaus. Poissaolojen tarkistus. Uutiskatsaus.Päivän ohjelma läpikäynti. Ruokajonojärjestelyt. Kotiinlähtökättelyt.

11. Millainen on tavallinen kouluviikon rakenne? 
Viikkorutiineita voivat olla: Viikonlopun kuulumiset (porinat), viikon urakan yhteissuunnittelu. Viikon yhteinen tavoite. Viikon yhteenveto (+- ja —listat).

12. Millaiset ovat luokan säännöt?
Luo yhdessä oppilaiden kanssa luokan pelisäännöt ja mitä niiden rikkomisesta seuraa.  Pidä niistä kiinni.

AIKA ajoin voi tehdä omille rutiineilleen pätevyystestin. Onko viimeinen käyttöpäivä jo mennyt?

OPPILAANTUNTEMUS

13. Tunnetko (oikeasti) oppilaasi?
Opettele tuntemaan oppilaat. Osaatko heidän nimensä? Mikä kutakin kiinnostaa? Missä kukin on vahva? Ketkä ovat jo hyvin itseohjautuvia? Keiden opiskelu on hyvin opettajariippuvaista? Millaiset yleiset oppimisvalmiudet heillä on? Missä ja ketkä tarvitsevat apua? Mene välitunneille mukaan. Tarkkaile, jääkö joku leikkein ja keskustelujen ulkopuolelle.

Tutkimusten mukaan oppilaat suosivat eniten oppilaita, jotka ovat samanlaisia kuin he itse. Professionaali opettaja luo jokaiseen oppilaaseen tahdikkaan suhteen. Keskity erityisesti oppilaisiin, joita et tavallisesti  huomaa.

LAUMASTA RYHMÄ

14. Miten teen oppilaistasi luokkayhteisön? 

Älä jätä luokkaa laumaksi. Laumalla ei ole yhteistä päämäärää eikä toimivaa työnjakoa. Sillä ei ole  yhteistä suuntaa, vain suunnaton määrä energiaa. Lauma syntyy. Ryhmä on tehtävä. Lauman ryhmäyttäminen on opettajan tehtävä.  Koululuokan kasvun tavoitteena on keskinäisen auttamisen yhteisö.

Tässä mm. keinovalikkoa:

• Tutustukaa toisiinne
• Kaiva esiin ryhmäyttämisleikkejä ja leikkikää niitä http://hellstromtyotavat.blogspot.com/2011/01/43.html
• Mainioita ovat kysymykset, joihin on vain oikeita vastauksia (esim. Mikä oli lempinimesi pienenä?)
• Seuraa oppilaiden välisiä  suhteista (esim. sosiometriset kyselyt, seuranta)
• Estä kiusaaminen - älä jätä oppilaita keskenään Muodosta itse ryhmät ja istumajärjestys.
• Rakenna johdonmukaisesti työrauhaa.  Vaali ja vaadi myönteista  luokkailmastoa. Opettaja vaikuttaa siihen käyttäytymällä ystävällisesti
• Opettajan on oltava johdonmukainen, asiallinen, lämminhenkinen ja oikeudenmukainen
• Ohjaa luokasta toisiaan auttava luokka. Kootkaa luokan osaamispankki: millaisia erityistaitoja kullakin on (vahvuus), joilla voi auttaa tarvittaessa toisia.
• Saata oppilaat vuorollaan tekemään töitä kaikkien kanssa.  Ryhmää  kiinnitytään kiinnittymällä ryhmän jäseniin. Teetä harjoitteita, joissa syntyy keskusteluyhteyksiä ja joissa pohditaan paisti käsityksiä käsiteltävistä asioista myös ryhmässä toimimisesta.

Ks. lisää

http://hellstromtyotavat.blogspot.com/2011/01/6.html 

ILMAPIIRITYÖ

15.  Osaatko rakentaa  luokkaan positiivista ilmapiiriä?  Kuinka sen teet?

Positiivinen emotionaalinen ilmapiiri luo turvallisia lähtökohtia oppimishalukkuuden synnylle





Tässä keinovalikkoa:

• Käytä aikaa  luokan hengen rakentamiseen. Etsikää yhteisiä asioita, innostuksen kohteita.
• Laatikaa yhdessä luona säännöt ja sopikaa seuraukset
• Positiivinen ilmapiiri ja vuorovaikutus tukevat myös työrauhaa; Sano jotakin kannustavaa joka päivä jokaikiselle oppilaalle.
• Keksi pieniä vastuutehtäviä, joita oppilaat vuorollaan hoitavat.
• Ottakaa ratkaisukeskeinen ote ongelmiin.

Lisää kuvateksti

TYÖRAUHA

16.  Osaatko rakentaa  luokkaan johdomukaisesti työrauhaa? Miten?

Poimin vanhoista ja uudemmistakin kirjoista opettajille annettuja ohjeita, kuinka "hallita" luokkaa.   Tässä aakkosjärjestyksessä moralisoimatta:

• Anna selkeä lyhyt käsky/kielto
• Ennakoi (kootkaa tilanteet, joissa viime vuonna tuli  helposti riita. Ideoikaa, miten niitä voisi välttää?)
• Eristä (esim. sijoitusluokka, "lataamo")
• Harjoitellaan puuttuvaa taitoa
• Havainnoi valppaasti
• Hoida epäjärkestyksen oireet jo alkuvaiheessa 
• Huomaa pikkuvihjeet ennenkuin taivas repeää
• Huomauta
• Huuda
• Häpäise
• Jousta (lisäajan antaminen, vaihtoehtojen tarjoaminen)
• Kahdenkesken miksi-keskustelu
• Katkaisut;  kasku, liikkuminen, nopea tuuletus..
• Kiristä, uhkaa, varoita
• Kysymys-vastaus - kiväritulita
• Käy kahdenkeskeinen keskustelu. 
• Luokan säännöt.  Kuinka jokaisella  olisi mahdollisuus oppia ja voida hyvin? Sitä mukaa, kun törmäätte ristiriitoihin, laatika siitä uusi sääntö. Kirjatkaa näkyviin.
• Mainitse nimi
• Minä-viestit (Gordon)
• Monipuoliset menetelmät
• Odota kunnes oppilaat kuuntelevat sinua
• Ohita huumorilla
• Oma esimerkki
• Opeta hyvin
• Osallista oppilaat sääntöjen määräämiseen
• Osoita kylmyyttä
• Palauta sääntö mieleen
• Palkinto koko luokalla, kun asiat sujuvat
• Pedagoginen katse 
• Pidä luokka liikkeessä. Vaihda toimintaa 15 minuutin välein
• Pidä opetuksessa  selkeä punainen lanka. 
• Pidä saarna
• Puutu ajoissa
• Pyydä
• Rakenna hyvä suhde oppilaisiin
• Rakenna luokkaan toimivat säännöt ja rutiinit (= järjestys)
• Rakenna luottamusta; Työrauhaa rakennetaan vastuun jakamisella, luottamalla.
• Rankaise
• Ratkaise yhdessä oppilaiden kanssa
• Rikkomuksia varten luokan tuomiosituin
• Sovittele 
• Suostuttele
• Tarjoa vaihtoehtoja
• Tee varasuunnitelma
• Time on Task- seuranta
• Tukiryhmät
• Vaadi, velvoita
• Varoita (keltainen kortti)
• Valvo
• Vertaistuki
• Vältä pitkiä yksinpuheluita
• Älä kokoa oppilaita parveen 

Ks. lisää

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2008/01/tyrauhaa.html

OPETUSTYÖN SUUNNITELMALLISUUS

a. VALMISTAUTUMINEN

17.  Onko sinulla systemaattinen tapa suunnitella vai improvisoitko? 

Loogisesti opetuksen pitäisi lähteä tavoitteista. Tutkimusten mukaan  lähtökohtana on kuitenkin konkreetimpi asia.

Vaikuttavaa opetusta suunnitellessa

• Aseta  ensin tavoitteet, mielellään yhtäaikaa useita. Mitä uutta tulisi osata? Tavoite voi olla tieto, taito tai suhtautumistapa. Tavoitteiden tulee olla relevantit,  konkreetit, ymmärrettävät, yksiselitteiset - ja omaksi koettavat.  
• Aseta tavoitteille taso: kuinka syvästi asia on hallittava. Esim. tiedot: tutustuu... hallitsee, taidot: kokeilee... käyttää luovasti, suhtautumistapa: tutustuu... omaksuu
• valitse sisältö: luo   oppilaille mielekäs ja kiinnostava kokonaisuus, jossa on heille tuttua ja uutta. Poimi ydinasiat. Mieti termit.  Muokkaa aines helpoksi- muttei  liian helpoksi vastaanottaa 
• Ota huomioon oppilaitten kiinnostuksen kohteet, harrastukset,
• Selvitä lähtötaso: mitä siitä jo osataan (diagnostinen, toteava arviointi).  Esim. keskustelu ennen opetuksen alkua. Testi kysymällä. Tarkkaile. 
• Käännä sisällöt kysymyksiksi ja oppimistehtäviksi
• Ota oppilaat mukaan valitsemaan ja kokeilemaan työtapoja. Miten oppisitte tämän asian parhaiten? 
• Valitse tavoitteen kannalta fiksut työtavat.
• Rakenna tuokion kulku vastaamaan oppimisprosessin luonnollista kulkua: Tunnin kaava: havaita- ajatella- käyttää - Göbfeld

18. Maltatko opettaa vähän ja ohjata paljon?

Jätä tilaa oppilaiden omille oivalluksille.

• Anna  oppia itse ja harjoitella
• Kerää ja anna palautetta. Kannusta. Ihaile. Innosta. Anna edistettä
• Opasta. Auta vain kun apua pyydetään.
• Pidä oppilaat toiminnassa.

b. SEURANTA

19. Huomaatko, kun joku oivaltaa! Miten?

• Tarkkaile. Kerää ja anna palautetta 
• Seuraa eleitä, ilmeitä. Pikkutestejä?
• Kannusta, innosta, rohkaise. Luo positiivisia kohtaamisia.
• Anna tietoa edistymisestä.
• Seuraa myös kelloa

20. Huomaatko, kun joku putoaa kyydistä? Miten?

• Seuraa oppimismotivaatiota. Eleitä, ilmeitä, touhuja. Pidä suunnassa.
• Estä ennakolta.”Räätälöi  onnistumisia”!!! Välitavoitteet, palaute  ja ohjeet oikeasta  pitävät aktiivisuutta yllä.
• Kukaan ei jaksa koko ajan samaa. 15 minuutin jälkeen keskittyminen herpaantuu. Tuo vaihtelua. Pikku välitunti? Liikuntahetki? Tuuletus?
• Jos on hankaluuksia eikä työ suju, jututa. Kuuntele tunteita. Mitä nyt?  Kysele. Mitä voisimme tehdä toisin?
• Pyydä oppilastovereita neuvomaan.
• Muuta tehtäviä. Vaikeustason lasku  motivoi uudelleen.
• Elvytä oppimistarvetta: Motivoi, rohkaise! Lisää virikkeitä.
• Vahvista itseluottamusta.  
• Tee kompromisseja. Tarkista tavoitteita ja konkretisoi niitä .Aikalisä?
• Räätälöi onnistumisia.
• Rentouta.
• Puhukaa esiin nousevista tunteista (kiukku tms.)
• Vaihtelua
• Järjestä tukea
• Järjestä ajoissa tuen piiriin
• Keksi korvaava näyttö…
• Jollei muu auta, anna ”terapiatehtäviä” (väritä)

c. TULOSTEN JA PROSESSIEN  ARVIOINTI

21. Onko sinulla harkitut arviointirutiinit? 

On tärkeää tarkastaa annetut tehtävät. Mielellään oppilas itse. Mitä opimme itse asiasta? Mitä opimme itse oppimisesta? Reflektoikaa.

• Varaa aikaa töiden ihailulle.  
• Perinteinen arviointiväline on koulukoe. Koe voi olla kirjallinen tai suullinen (kuulustelu). Se voidaan tehdä yksin rai ryhmissä.

 Arvioikaa myös valittua työtapaa. Mitä kannattaisi tehdä seuraavalla kerralla toisin?

22. Osaatko antaa ikävän palautteen rakentavasti? Miten teet sen? 

Niille, jotka eivät onnistuneet, voi hyvin antaa mahdollisuuden uusia näyttö

Ks. lisää:
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2017/09/syvyytta-arviointiin.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2017/08/oppilasarvioinnin-kronikka.html
http://hellstromtyotavat.blogspot.com/2017/04/100-mm-palautteen-antaminen-tuplatahti.html

OSAAMISEN ILO 

23. Luotko oppilaille tilaisuuksia käyttää hankittua osaamista?  Vai onko opetus vain läpikäymistä?

Estä myös unohtamista palaamalla myöhemmin  asiaan eri näkökulmista

• Anna jo osaavien opettaa muita
• Järjestäkää töistä näyttely ja kutsukaa kummiluokka sinne
• Opettakaa asia niille, joista siitä on hyötyä
• Tehkää oikeasti

OPETTAJAN OMA REFLEKTIO 

24. Miten systemaattisesti kirjaat ylös kokemuksesi opetuksesta?

Kannattaisi koota  kokemuksia esim. omaan päiväkirjaan.   Ota pieleen menneistä tuokioista opiksi vastaisuuden varalta.  Pyydä oppilaita antamaan palautetta myös Sinulle. Missä  onnistuit tänään oppilaiden työn organisoijana hyvin? Mitä  mielenkiintoista  voisit järjestää oppilaille huomiseksi?

25. Seuraatko myös itseäsi?

Oletko itse aidosti läsnä. Ole oma itsesi.  Keskitytkö asiaan?   Ole läsnä myös oppilaille. Motivoi itsesi hyvälle tuulelle, kun menet luokkaan. Oppiminen syntyy kokemuksista. Siitä mitä nähdään, kuullaan, koetaan. Opettaja on yksi malli, jonka omaa toimintaa seurataan. Toimi samalla tavalla kuin toivot oppilaiden toimivan.

Opettaja oman työnsä tutkijana

SUOMALAISEN -ja erityisesti helsinkiläisen- opettajankoulutuksen keskeisiä, arvokkaita  ja omaperäisiä  tavoitteita on ohjata opettajaksi opiskelevat omaa työtään tutkiviksi opettajiksi. Suomeksi: haluamme, että heillä on tutkijamainen ote omaan työhönsä. Että he tietävät, mitä  opetuksesta oikeasti tiedetään. Että he osaavat lukea tutkimuksia myös kriittisesti ja päivittää omaa opetusotettaan. Tämä on keskeinen suomalaisen pedagogiikan herkun: didaktisen autonomian edellytys.

YKSI tämän tavoitteen keskeisiä koulutuskokonaisuuksia  on Helsingissä 10 opintopisteen kurssi nimeltä "Opettaja oman työnsä tutkijana". PED006- kurssiin kuuluu luentoja, luettavaa kirjallisuutta  ja ryhmäistuntoja. Kurssi on monelle viimeinen osasuoritus ennen ns. maisteriharjoittelua (os. päättöharjoittelu), jonka  jälkeen he lähtevät hommiin.

TÄNÄ lukuvuonna luentojen teemoja olivat:
-  Viisi näkökulmaa pedagogiseen toimintatutkimukseen
-  Pedagogisen päätöksenteon taito

-  Kattaus opettajuutta ja 

-  Noviisista ekspertiksi

LUENTOJEN lisäksi jokainen opiskelija osallistui kahdeksaan ryhmäistuntoon.  Neljä istunnoista oli ns. artikkeliseminaareja. Oikeaoppisen Flipped Classroomin mukaisesti opiskelijoiden piti lukea etukäteen tieteellinen artikkeli ja laatia siitä ns. kommentaari. Englanninkielisten- varsin vaativien-artikkelien teemoja olivat: 

- Millainen on hyvä opettaja oppilaiden näkökulmasta! 

- Miksi jotkut työnsä aloittavat opettajat jättävät työnsä, jotkut jäävät? 

- Onko positiivinen pedagogiikka vanhaa viiniä uudessa pullossa? 

- Mitä on läsnäolo opetuksessa? 

Artikkeliseminaareissa käytiin sitten läpi eri tavoin, mitä näistä kommentaareista oli opittu. Omassa noin 20 opiskelija B-ryhmässäni väiteltiin, leikittiin open spacea ja  rakennettiin yhdessä yhteistä tietoa.

KOLME  ryhmäistuntoa oli ns. videoseminaareja. Kurssista vastannut pääkouluttaja (Kata S.) oli kuvannut aitoja opetustuokioita, ja niitä reflektoitiin etukäteen luetun  artikkelin avaamasta näkökulmasta. Artikkeleistä kunkin poimimia helmiä koottiin  mm.  aakkoskoonnalla ja    oikeaoppisella  käsitekartalla.

Katseluteemoja olivat:  

- Millaisia kommunikatiivisia vuorovaikutuksen tapoja nähdyssä opetuspuheessa on? 

- Miten opettaja voi tukea oppilaan autonomian kehittymistä ja miksi opettajat käyttävät kontrolloivaa opetustapaa?

-  Miten oppilaat kyseenalaistavat opetusta vuorovaikutustilanteissa?

VIIMEISELLÄ kerralla käytiin läpi päivitetyt käyttöteoriat. Miten näkemys opettajuudesta, jota itse kukin tavoittelee, oli kehittynyt?

Lopuksi vedettiin kurssin aikana opittua yhteen. Työtapoina B-ryhmässä oli mm. kuvapostikortit ja värikorttiarvioinnit.

Omasta  ryhmästäni, mutta myös kaikista muista  ryhmistä saatiin kurssista  tosi kiittävää palautetta. Homma toimi.

KYLLÄ on   opettajankoulutus todella ottanut ison metodien loikan niistä ajoista kun itse opiskelin tai olin hommissa OKL:lla 1980-luvulla. Vaikka huippulaatua se oli silloinkin.

MYÖS osaamisen arvointitavat ovat muuttuneet. Luennoista ei pidetty perinteistä valvottua tenttiä, vaan sen korvasi essee. Artikkeliseminaarien jälkeen opiskelijat täyttivät itsearviointilomakkeen, jossa he arvioivat omaa panostaan.  Itsearvointi otetaan kurssin arvosanassa huomioon.  Videoistunnoista opiskelijat laativat vielä oppimispäiväkirjan, jonka arvostelussa otetaan  mm. huomioon, kuinka hyvin vastaaja hyödyntää lukemiaan artikkeleita.

Hienoa saada olla mukana tällaisessa.