Etäopetuksen käyttöteoriaa. Osa 2.

Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla 

ELÄMME kriisiä. Ehkä pahinta sitten toisen maailmansodan. Ihmismieli näyttää toimivan ikävissä kriiseissä hyvin johdonmukaisesti. Ensi ollaan onnellisen tietämättömiä. Sitten järkytytään. Siihen nousee viha. On löydettävä syyllinen.

Jostain syystä mm. facebookissa osa digitaaliseen opetukseen jo pitkään viehättyneisä kivittää meitä myöhemmin kukkivia lajitovereitaan, kun me emme  osaa etäopettaa vekottimilla.

Itse etsin mieluummin ratkaisuja kuin syyllisiä. Mieluummin rakennan kuin nakerran.

USKON nimenomaan lähiopetukseen. Ihmisten kohtaamiseen. Vuorovaikutukseen. Dialogiin. Elävään sanaan. Mutta...

Olen töissä yliopistolla. Koulutan tulevia luokanopettajia. Lähiopetus on lopetettu. On opeteltava uusia tapoja järjestää opetusta.

Case "Opettaja oman opetuksensa tutkijana"

SAAN parhaillaan vetää kahden luokanopettaja-opiskelijaporukan ryhmäharjoituksia. Luennot he ehtivät kuunnella jo ennen Koronaa. Toiset  ryhmäkerrat vedin elämäni ensimmäisen kerran  hostina Zoomilla. Tällä viikolla teemana oli palautteen antaminen. Olin oppinut jakamaan isohkon ryhmän osaryhmiin. Zoomissa on sitä varten Break Out Rooms-toiminta.

KERRALLA t minulle kirkastui, minkä upean lisätyökalun teknologia tuokaan omaan etäopetuksen käyttöteoriaani: Opetus on järjestettävissä oppimisprosessin juoksun mukaisesti.

Rakensin opiskelijoille annettavista tehtävistä viiden stepin mallin:

1. Ensimmäisessä tehtävässä on kirjattava itselleen ylös omat aikaisemmat käsitykset käsiteltävästä teemasta. Meillä siis palaute.(Hämärä aste)
2. Sitten on haastettava oma käsitys: On luettava jokin artikkeli ja tehtävä siitä oma kommentaari (mitä ajatuksia se herätti?) Se lähtetään ohjaajalle.

3a. Zoom- istunnossa ohjaaja saa aluksi  puheenvuoron. Hän kehystää teemaa muutaman minuutin ajan. (Herbartilainen  tavoitteen esittely ja lyhyt valmistava opetus)
3b. Jakaudutaan pienryhmiin, jossa jokainen vuorollaan esittelee oman etukäteen laatimansa kommentaarin (jossa verrataan omaa käsitystä uuteen vrt. konstruktivismi), sitten niisä keskustellaan ja lopuksi kiteytetään yhteinen näkemys,  esim. 3 timanttia - Kiitos Kata!! (vrt. sosiokonstruktivismi) (Selkiintymisen aste )
3c. Palataan samaan virtuaalisen tilaan. Yksi kustakin ryhmästä esittelee vuorolla an omat timanttinsa. Ohjaajaa kirjaa  ne.
3d. Ohjaaja tiivistää ja nostaa esiin niitä kommentaareissa olleita teemoja, jotka eivät olleet päässeet timantteihin. Näitä teemoja pohtineet saavat vielä puheenvuoron. Ohjaaja summaa tämän osuuden hertartilaisittain kohottavaan ajatukseen (Kun teemana oli palaute, poimin yhden opiskelijan ajatuksen: "Oleellista on, että palaute lähtee sydämestä")
3e. Zoom- kokonaisuus päättyy prosessin arviointiin chatissa. Toimiko? Opitko? Parannsuehdotuksia
(vrt. Engeströmin täydellisen oppimisen malli)

(4.) Kun itse kokous olisi pitänyt ohjeistaa opiskelijoita sanallistamaan ihan itselleen, miten heidän näkemyksensä muuttui. Tällä kertaa unohdin tämän. Argh.

5. Oppimisprosessi ei pääty tähän. Muokatulla tiedolla tulee tehdä jotain. Opiskelijoiden tulee laatia tämän kurssin päätteeksi oma opetuksen käyttöteoriansa. Kehoitin heitä kirjaaman lukemansa artikkelin ja käydyn keskustelun pohjalta oman lupauksensa siitä, miten he haluavat antaa palautetta.

Zoomista

En tiedä, kuinka monessa koulussa Zoomia saa käyttää. Ohjelmasta on ilmainen versio. Yliopistotasolla se on riittävän helppo. Mutta voi olla, että etäopetuksena sen opettelu ominpäin on perusopetuksen oppilaille liian hankalaa.
Jollei tässä kriisissä. Niin seuraavassa.

Mutta uskon, että muillakin vekotinohjelmilla voidaan a) syventää oppimista ja b) keventää opettajan  työmäärää, jos opetus järjestetään pitkähköiksi teemoiksi, joissa itsenäinen opiskelu ja varsinainen etäopetus vuorottelevat.