Etäopetuksen käyttöteoriaa kohti

Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla 

VARSIN kriisimäisellä vauhdilla ollaan siirtymässä etäopetukseen aluksi ainakin lukio- ja korkeakouluasteilla.

Jos oikein  luen mm. mediassa käytävää keskustelua, ainakin osa ajattelee, että kaikki on kunnossa,  kunhan oppikirjat/tabletit ovat kotona ja kun opettaja aikatauluttaa tavalla tai toisella jakamansa tehtävät ja kun oppilaat tekevät ne ja kun he lähettävät opettajalle tarkistettaviksi ja kun opettaja tekee niin

Etäopetus sinällään ei ole uusi asia. Jo edellisellä vuosituhannella syntyi vapaan sivistystyön alalla mm. kirjeopiskelua. Kirjekurssimateriaaleissa oli kaksi osaa: opeteltava teksti ja oppimisen varmistavat tehtävät, jotka lähetettiin opettajalle hyväksyttäviksi

Digitaalinen kehitys on avannut aivan huikeita  mahdollisuuksia  löytää dataa ja työstää sitä yksin ja yhdessä toisen kanssa ensin omaksi tiedoksi ja  sitten sitä hyödyntäviksi monenmoisiksi tuotteiksi.  Nyt on aidosti mahdollista opetella asioita vapaana ajan ja paikan rajoituksista. Hieno juttu. Nyt näitä kokemuksia pitäisi koota.

Mutta samalla olisi todella tärkeää hahmotella  myös pedagogista näkemystä siitä, miten niin itsestään selvä aito, tavoitteinen interaktio voitaisiin korvata  etäopetuksessa niin, että  yksin opiskeleva saisi oppimisprosessiin tarvittavaa tukea. Niin että loppukevät ei olisi vain feikkiä, erehdyttävästi opiskelua muistuttavaa koulunkäyntitoimintaa, vaan että yksin opiskeleva oikeasti oppisi. Tämä edellyttää meiltä jokaiselta oman etäopetuksen käyttöteorian  pohtimista. Jos käsite käyttöteoria on vieras, käy tässä linkissä: https://popuphautomo.blogspot.com/2019/09/ohjeet-kayttoteorian-laatimiseen.html

Myös Helsingin yliopisto on siirtymässä pedagogiseen poikkeustilaan. Lähiopetukselle etsitään vimmatusti vaihtoehtoja. Omalla vastuullani on mm. kahden luokanopettajaopiskelijaryhmän perehdyttäminen äärimmäisen mielenkiintoisiin opettajuuden teemoihin tutkimusartikkelien pohjalta. Näitä  aivan liian harvoin  opiskelun aikana käsiteltäviä teemoja ovat mm. lasten käsitykset hyvästä opettajasta, opettajien uralta poissiirtymisen syyt, opettajan läsnäolon merkitys ja opettajan auktoriteetti.

Näistä teemoista on syntynyt aina huikeaa keskustelua, kun etukäteen luetusta artikkelista on saatu käydä yhdessä ja pienryhmissä aitoa yhteistä tietämystä moniäänisesti rakentavaa dialogia.  Mutta kuinka saavuttaa  "elävän läsnäolevan sanan" vaikutus oppimiseen ilman sitä.? Olen itse ollut niin useissa webinaareissa jne. mukana, että suhtaudun - anteeksi vain- varsin epäilevästi monessa suhteessa ansiokkaan idean aitoon kykyyn  johtaa  oppimista. Kuinka usein ne jäävätkään pelkäksi informaatiomassan esittelyksi ja pikakommentoimiseksi.  Ja pakko kysyä: kuinka usea ns. osallistuja on aikuisten oikeasti koneensa äärellä käytävän keskustelun sielunmaisemassa vaan ihan jossain muualla.

NIINPÄ kirjoitin auki  itselleni omaa etäopetuksen käyttöteoriaani, joka ei ole tekniikkalähtöinen siis jonkin ICT-ohjelman mukainen.  Se perustuu ajatukseen, että oikeasti oppiakseen kustakin aiheesta on tehtävä useita oppimisprosessin eri vaiheita  tukevia  tehtäviä. Niitä voidaan tehdä  yksin tai yhäkin ryhmässä (esim. whatsup).

Oman käyttöteoriani taustalta tunnistan erilaisia oppimiskäsityksiä aina Herbartista ja  Kaljusesta  Kirsti Longan oivaltavan opetuksen malliin.

Ehkä tämä alla oleva aihiomainen  tehtävä, jonka lähetin niille opiskelijoille, jotka olivat pois ensimmäiselta ryhmäkerralta, auttaa ymmärtämään, mitä ajan takaa. Teemana  oli siis hyvä opettaja.

1. Mieti oman koulu-urasi ajalta opettaja, joka jätti sinuun innostavan jäljen. Mikä teki hänestä hyvän opettajan? Kirjoita se itsellesi ylös. 

2. Lue artikkeli  tutkimuksesta, jossa oli selvitetty hollantilaislasten käsityksiä hyvästä opettajasta  ja kirjaa itsellesi ylös tuossa tutkimuksessa löydetyt hyvän opettajan  piirteet  sekä  omat ajatuksesi  tutkimuksen luotettavuudesta. Vertaa vielä tutkimustuloksia omaan kokemuksesi hyvästä opettajasta. Kirjaa havaintosi itsellesi ylös. 

4. VARSINAINEN TUOTOS:  Laadi  fiktiivinen max A4-sivun mittainen kirje Helsingin Sanomien yleisönosastoon siellä  (leikisti) käytävään keskustelun, jossa on vaadittu opettajankoulutuksen valintojen uudistamista. Ota kasvatuksen asiantuntijana kantaa siihen tulisiko/ja jos niin miten opettajankoulutukseen valintaprosessissa ottaa huomioon juuri tämän tutkimuksen tulokset lasten mielipiteistä. Osoita kirjoituksessa tutkijamaista asiallisuutta ja kriittisyyttä. Hio otsikko. Lähetä  kirjoitus minulle emailiin. 

MITÄ ajattelette?