Suomalainen koulu kiinnostaa. Eilen minulla oli tilaisuus olla voluntääri-assisenttina mukana Kaisan kahvilassa, kun japanilainen koulualan ryhmä halusi keskustella professori emeritus Pertti Kansasen kanssa mm. suomalaisista oppikirjoista.
Eipä sitä kovin usein tule pysähtyneeksi pohtimaan, olisiko suomalaisissa oppikirjoissa jotain niin erikoista, että niillä voisi olla jopa oma osansa mm. Pisa-menestyksessämme.
Nyt tuli pysähdyttyä. Ainakin tunnistimme suomalaisille oppikirjoille tyypillisiä piirteitä, jotka eivät ehkä ole kansainvälisesti yleisiä. Näitä ovat:
- Oppikirjat kirjoitetaan opetussuunnitelmalähtöisesti. Itse opetussuunnitelmat laaditaan laajasti eri tahoja - mm. oppilaiden järjestöjäkin- kuullen, ja ne päivitetään noin 10 vuoden välein. Opettajalle jää niissä mm. menetelmällistä liikkumatilaa. Opettajiin luotetaan mm. koska heillä on akateeminen loppututkinto.
- Valtio ei itse kirjoita tai tuota oppikirjoja (eräitä harvinaisia oppiaineita lukuunottamatta), mutta se osallistuu niiden hankinnan rahoittamiseen kunnille myöntämällään "valtionavulla". Valtio ei enää myöskään kontrolloi oppikirjojen sisällön opetussuunnitelmanmukaisuutta - valvontavastuu on siirretty kunnille ja siellä usein rehtorille.
- Kunnat ja koulut saavat valita itse kouluissa käytettävät oppikirjat - tai käyttävätkö niitä lainkaan. Useissa kunnissa valinnan saavat tehdä opettajat itse, kaikissa eivät.
- Suomessa oppikirjojen kustantaminen on yksityinen bisness. Kustantajia on useita, ja kilpailu saattaa nostaa laatua.
- Oppikirjat kirjoitetaan työryhmissä, joissa on vahva opettajaedustus. Yhä useammin ryhmissä on mukana myös opettajankouluttajia.
- Oppikirjoihin sisältyy usein tehtäviä, ja niihin liittyviä erillisiä työkirjoja sekä opettajan oppaita. Oppaissa on konkreetteja työtapaehdotuksia ja testejä, jotka helpottavat opettajan arjen työtä.
- 1970-luvulla hyvin keskusjohtoisesti ohjatussa peruskoulussa oppikirjat ennakkotarkastettiin. Korvamerkityillä valionavuilla taattiin kaikille oppilaille oppikirjat - ja moneen aineeseen myös työkirjat. Työkirjoissa oli eriyttäviä tehtäviä: kaikille yhteisiä ja sitten haastavampia lisätehtäviä. Muutaman vuoden ajan oli tarjolla myös itsetarkastavia oppikirjoja (ns. INO).
- 1980-luvulla alettiin purkaa hallinnon keskusjohtoisuutta. Valtakunnallisesti yhtenäisiin opetussuunnitelman perusteisiin tehtiin tilaa kunnallisille ratkaisuille. Kouluja rohkaisiin omaleimaisuuteen. Talous kasvoi kohinalla, ja rahaa riitti oppimateriaaleihin.
- 1990-luvun alussa luovuttiin koulutukseen korvamerkityistä valtionavuista ja mm. oppikirjojen ennakkotarkastuksesta. Läänien kouluosastot tarkastajineen lakkautettiin. Kunnille ja koululle siirryttiin huikeasti päätösvaltaa. Koulukohtainen ops herätettiin henkiin- vaikkeivat säädökset sellaista tunteneet. Koulut saivat keksiä jopa omia oppiaineita.
- Samaan aikaan maahan kuitenkin iski Euroopan syvin lama, ja se iski myös oppikirjoihin. Uusin kirjoihin ei saanut enää tehdä alleviivauksia. Repaleisia vanhoja kirjoja kierrätettiin vuositolkulla. Kun samaan aikaan mm. itäblokki murtui, ja kirjoissa oli edelleen vanhat kartat, opettajien oli opeteltava muuttamaan suhtautumistaan niihin. Oppikirja oli yksi informaaiom lähde, jota oli käytettävä kriittisestikin. Oppikirjojen rinnalle tuli vuosikymmenen lopussa uusi tekniikka mm. Internet, cd-romput jne.
- Vuosikymmenen loppupuolella havahduttiin siihen, että koulujen väliset erot olivat vapauden riemussa huolestuttavasti kasvaneet, ja ohjeistusta kiristettiin. 2000-luvun opetussuunnitelma oli taas monisatasivuinen ja yksityiskohtainen.
- Noista ajoista alkaen nykypäivään saakka opetussuunnitelmallinen ohjaus on edelleen vahvaa. Kuntien ja koulujen erot huolestuttavat ja ne ulottuvat myös mahdollisuuksiin hankkia oppikirjoja.
TÄMÄN teeman lopetimme pohtimalla hetken oppikirja tukevaisuutta. Ehkä oppikirjasta tulee lähtöruutuja, eheyttävien ei enää välttämätä oppiainekeskeisten teemojen alkuvirittelijöitä, joista oppilaat lähtevät etsimään yksin/yhdessä vastauksia itselleen mielekkäisiin kysymyksiin tieto-ja materaalitulvan viidakosta ja johon he palaavat löytämänsä datan kanssa rakentamaan itse kirjaan omaa tietoaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti