Miltä näyttää sosiokonstruktivistinen opetus?

Tilasin Helmetistä kirjan:

Kauppila, Reijo. A. 2007. Ihmisen tapa oppia. Johdatus sosiokonstruktivistiseen oppimiskäsitykseen. Jyväskylä: PS-Kustannus

Häpeäkseni huomasin kaksi asiaa. 1) Oli  lukenut sen jo aikaisemmin ja kirjoittanut siitä blogilastunkin vuonna 2007.  Enkä yhtään muistanut. 2) Kun luin sen jutun, huomasin, kuinka pikkuasioista  silloin innostuin, ja kuinka nyt kiinnostavimmat olin ohittanut.

Kirjan helmi on nimittäin sen yritys konkretisoida,  millaista olisi opetus, joka perustetaan sosiokonstruktivistiselle oppimisnäkemykselle.

Kirjassa on viisi osaa:
1. Sosiokonstruktivistisen oppimiskäsityksen kehystekijöitä: katsaus oppimiskäsityksiin
 2.  Sosiokonstruktivistisen oppimiskäsityksen kehittäjiä
3.  Sosiokonstruktivistismin teoreettis-filosofisia perusteita
4.  Sosiokonstruktivistismin pedagogisia sovellutuksia ja
5.  Vuorovaikutus oppimisen tukena

Esittelen löydöksiäni (ja kuten konstruktuvismeihin sopii omia lisäyksiäni) kahdessa nipussa: Ensimmäiseen kokoan sosiokonstruktivismin olettamusperustaa tms.  ja sitten toiseen konkreetteja pedagogisia sovellutuksia. Merkintä (MH) kertoo että kyseessä on poiminta muusta lähteestä kuin tästä kirjasta.

Olettamusperustasta 

Muistaakseni 1980-luvun lopulla alettiin vahvasti markkinoida ns. uutta oppimis- ja tietokäsitystä.  Behaviorismille löytyi haastaja, jolla oli monia eri nimiä.  Yksinkertaistaen ketju oli kognitivismi- (yksilöllinen) konstruktivismi - sosiaalinen konstruktivismi.

Kaikkiin oppimiskäsityksiin kuuluu  haaste; kuinka oppilaissa voidaan saada aikaa syvää motivaatiota. Kuinka  saada oppilaat sitoutumaan opiskeluun yhä paremmin.  Motivointi on opettajan olennainen tehtävä (oppimiskäsityksestä riippumatta).

Kognitivismi haastoi behavioristisen ajatuksen, jossa oppiminen oli  ulkoisesti ohjattua (palkkiot, rangaistukset(, reagointia ja  muistiin säilömistä. Tieto oli yhä tositietoa, joskin muuttuvaa, muttei pelkkiä faktoja. Se kertoi, että oppiminen onkin akiivista, yksilöllistä  prosessointia, joka vaatii intentionaalisuutta ja tähtää ymmärtämiseen. Aisteilla kerätty tieto muovataan sisäisiksi malleiksi maailmasta.  Oppiminen on muutos ajattelussa. Ihminen rakentaa mieleen malleja (skeemat)   Toiminnassa opitaan. Huomiota lapsen ajattelun tasoihin (Piaget).

Konstruktivismi omaksui prosessointiajattelun ja syvensi sitä. Tietokäsitys oli dynaaminen ja relativistinen.  Tieto on väliaikaista. Tieto on omaa tietoa. Oppiminen on näkemyksen yksilöllistä rakentamista. Moivaatio käynnistyy tarpeista ja omista tavoitteista. Oppiminen on tulkintaa, se on aktiivinen tiedon konstruointiprosessi  Se kiinnitti huomiota kielen rajoituksiin. (Wittgenstein).

Sosiokonstruktivismi laajensi oppimisen yksilöstä ryhmään ja liitti siihen situaation, kontekstin ja elämäntilanteen. Ne  määrittelevät oppijaa  enemmän kuin hänen omat kykynsä tai tavoitteensa.
Tiedolla on välinearvo. ”Tieto on nesteeksi sulatettua” (John Dewey). Kielen merkitys.  Havaintoihin ei voi luottaa.  Oppiminen on yhteistä tulkintaa todellisuudesta.  Ihminen on osa  omaa yhteisöään, verkostoaan- tietokoneineen. Älykkyys on kollektiivista. Oppimisen viimekätisenä päämääränä on gadamerilainen kokeneeksi  tuleminen. Oppija konstruoi tietoa henkilökohtaisesti mutta vahvistaa oppimaansa  sosiaalisessa vuorovaiktuksessa.

Sosiokonstruktivismin aakkoset

Pähkinänkuoressa sosiokonstruktivismi tarkoittaa

• Humanistista ihmiskäsitystä; ihminen on sosiaalinen olento, johon kulttuuri ja yhteiskunta vaikuttavat. Itseohjautuvuden ja "aikuisuuden" idea (MH)
• Ihminen oppii rakentamalla tietoa, kokeillen, erehtyen, kokien, reflektoiden, oivaltaen
• Kriittisyyttä jopa omaa ajattelua kohtaan
• Koulun näkemistä toiminnallisena yhteiskunnan muotona, ei yhteiskunnan saarekkeena (Dewey) 
• Merkityksellistä oppimista
• Moniäänisyys- polyfonia
• Non-formaali oppiminen on IN. 
• Osallisuutta konstruktiiviseen vuoro-vaikutukseen
• Siirtymää omaksumisesta osallistumiseen
• Sosiaalisen elementin vahvuutta; sosiaalinen verkko potentiaalisena resurssina: opettajat ja kaverit  
• Vastavuoroinen opettaminen
• Vähäistä stressiä
• Yhteinen puhuminen ja kuunteleminen tienä ymmärtämiseen; Usko elävään sanaan, keskusteluun (MH)
• Yhteistyö kilpailun sijaan (MH)
• Yhteistoiminnallisuus

Pedagogisia sovellutuksia

Sosiokonstruktivismi  näkyy opetustapahtumassä näin:autenttisia tilanteita

• Eheyttäminen, ilmiöt (MH)
• Harjoitellaan sosiaalisia taitoja:neuvottelua, esiintymistä, viestintää, empatiaa
• (Kulun avautuminen; oppimiskumppanit MH)
• Omat kysymykset ja omat tulkinnat tavoitteena
• Problem-based-learning
• Reflektio (itsearviointi,vertaisarviointi MH)
• Metodeja: aivoriihi, keskustelu, monipuolinen vuorovaikutus, oppilaat opettamaan toisiaan, oppipoikajärjestelmä (MH), parityö, porinaryhmät, roolipelit (MH)
• Tietoa ei tarjota valmiina (MH); Tiedolle on saatava toiminnallinen viitekehys, joka ottaa huomioon oppilaiden pyrkimykset. 
• Vastavuoroinen opettaminen: oppilaat vuorollaan vetäjinä.
• Yhteissuunnittelua (MH)

Oppilaan rooli:
(HUOM: Oppijana on  sosiaalinen yksikkö, kollektiivi yksilön sijaan. MH)

Oppilas on oppija. Oppimisen omistajuus on oppilaalla. Opiskelijassa on halu oppia.
Hän pyrkii itseohjautuvuuteen: ottaa vastuuta opiskelustaan ja tavoitteen asettelusta ja arvioi  omaa oppimistaan.

Oppija on tavoitteellinen ja aktiivinen. Hän osallistuu tiedon hankintaan. Hän kerää aisteilla tietoa ja  muodostaa sisäisiä malleja. Hän valikoi, arvioi ja tulkitsee. Hän opettaa toisia ja toisten resurssi.

Ryhmän rooli:
Kauppila huomaa,  kuinka suuri merkitys kavereilla on opiskelulle. Kaverit määrittelevät usein opiskelijan kanssa, miten korkeisiin tavoitteisiin pyritään. Joskus kaverit voivat jopa rangaista pingottamisesta. Koska oppilaat etsivät sosiaalista hyväksyntää, heidän on vaikea irrottautua kaverien vaikutuksesta.

Opettajan rooli
Opettaja  on osa oppimisympäristöä, vanhempi työtoveri, malli, hän haastaa ajattelemaan yhdessä. Opettajaa tarvitaan lähinnä opetustapahtumien tuottajaksi ja sparraajaksi. Opettajan tehtävä on motivoiminen osoittaa tehtävän mielekkyys. Hän jakaa tehtävän osiin, joissa yhteistyö on mahdollista Hän kohottaa ryhmähenkeä. Hän laatii aikatauluja ja sopii niistä, tarjoaa näkökulmia,. lisää suoritus-paineita, kehittää kannusteita, antaa tunnustuksia ja huomiota s.123

Opettaja järjestää tilanteita. Hän on  fasilitaattori, uteliaisuuden herättäjä, mentori, oppimisen tuki, kasvamaan saattaja, aktivaattori ja rajojen antaja. Opettajaa toki tarvitaan

Kauppila  tarjoaa  opettajalle tutorin roolia. Opettaja-tuutorin tehtäviksi poimin seuraavia:
1. auttaa oppilasta luomaan itselleen motivoiva tavoite (esim.sopiva vaikeusaste)
2. tankata motivatiota tavoitteeseen, antaa visioita (mielikuva, kun jo osaa)
3. oppilaan innostaminen ja rohkaiseminen
4. kuormittavien tekijöiden poistaminen
5. opittavien asioiden taustoittaminen
6. oppimisen seuraaminen
7. kommentointi
8. arviointi

Opettajan keskeinen tehtävä on motivoida. Kuinka temppu tehdään?
1. Ensinnäkin opettajan on oltava itse innostunut asioita (ja oppilaista), joita opettaa
2. Opettajan kannattaa vaikuttaa koko luokkaan, sen kulttuuriin.
- ryhmähenki (yhteiset tapahtumat ja projektit)
- keskustellaan opetuksen merkityksestä
- palautetaan mieleen miellyttäviä kokemuksia
- tuodaan iloa ja mielihyvää kouluun
- pyydetään vanhempia keskustelemaan koulun merkityksestä
- motivoivat työtavat.
3. Oppilaan tutorointi
- opettajan psyykkinen tuki
- itseluottamisen vahvistaminen
- tavoitteet luovat motivaatiota- tavoite, joka on mahdollista saavuttaa
- kokonaistavoite ja osatavoitteet opiskelun kestävä idea)
- ohjaus tavoitetta kohti
- näky itsestä kouluttautuneena (mielikuvatyöskentely)
- positivisten oppimsikokemustenmuistaminen (miellekartta)
- metaforat (oppimiskokemukselle esim. mikä eläin)
- vedotaan suotuisiin sosiaalisiin malleihin
- motivoiva vuorovaikutus
- hyödyn ja ilon osoittaminen
- Kognitiivinen konflikti on oppimisen keskeisin mekanismi. Mielekkäät, omakohtaiset, mielihyvää tuottavat kokemukset, sopivan haastavat tehtävät ja motivoivat työtavat tovat tärkeitä.

Oppilaiden motivaation taso vaihtelee. Eri tasoille Kauppila tarjoaa tällaisia keinoja:
- Käytä ryhmää apuna. Luo hyvä ryhmähenki, jossa saavutuksista palkiaan.  Kaverit ovat parhaita kannustajia.
- Tiedosta kilpailevat tekijät.  Teetä päätös opiskelutavoitteista, aikatauluista jne. Kerrota se kavereille, jolloin syntyy sosiaalinen velvoite. (Opettaja siis ohjailee paineita)
- Käytä sosiaalisia palkintoja:  kannustus, kehumiset, materiaaliset palkkiot toimivat joskus riman nostamisesta.
- Pidä huolta, että opiskelijoiden ryhmänormit eivät ole liian alhaiset.
- Laatikaa henkilökohtaisia ohjelmia ; Ryhmä tukemaan ja kannustamaan.

Kirjoittajasta

Teoksen kirjoittaja on kouluneuvos, valtiotieteiden tohtori, psykologi Reijo Kauppila. Kauppila on  toiminut mm. Etelä-Pohjanmaan Opiston rehtorina  Hän on kirjoittanut  mm. kirjat Opi

ja opeta tehokkaasti (PS-kustannus, 2003) sekä Vuorovaikutus- ja

sosiaaliset taidot (PS-kustannus 2005).

Ttällä hetkellä  hän näyttää olevan akiivinen senioritoiminnassa.