Kansakoulun isä Uno Cygnaeus sveitsiläisessä Heidi-lehdessä

PERJANTAINA 8.10 sveitsiläisen Heidi-nettilehden toimittaja Lorène Mesot halusi haastatella minua Uno Cygnaueksesta. Vinkin hän oli saanut Sahlbergin Pasilta.

JUTTU julkaistiin 26.10. 2021 - ranskaksi. Google-kääntäjän mukaan puhuimme tällaisia. Olen hieman korjannut googlea:-)

162 vuotta ennen kuin Heidi.news aloitti omat "Reinventing School" -tutkimuksensa, värikäs suomalainen pastori matkusti ympäri Eurooppaa samalla tehtävällä kuin Heidi.news tänään: löytää vaikuttavia koulutusmalleja ja opetusmetodeja. Yllätys oli, että hänen uudistusehdotuksiaan inspiroi Sveitsi

Helsingin Merimiehenkatu 9:n näyttävästä harmaasta rakennuksesta karkaa parvi lapsia värikkäissä hatuissa. Kuten monet koulut eri puolilla Suomea, koulu on nimetty Uno Cygnaeuksen, luterilaisen pastorin mukaan. Häntä pidettiin suomalaisten kansakoulujen isänä.

"Aikamoinen persoona", Martti Hellstrom kommentoi  istuessaan kinkku-kurkkuvoileivän ääressä kahvilassa muutaman korttelin päässä koulusta. Helsingin yliopiston luennoitsija, suomalaisen koulutusmallin ja peruskouluperiaatteen asiantuntija  on  ajanut  pääkaupunkiin jakamaan toimittajalle palan maansa historiasta, josta hän on erityisen kiinnostunut: ajasta,jolloin sveitsiläiset koulut inspiroivat Suomea.

Alaskasta Zürichiin, Uno Cygnaeuksen koettelemuksiin

"Kaikki alkoi, kun tsaari Aleksanteri II tuli valtaan vuonna 1855", kertoo mustasilmäinen, valkopartainen opettaja. Toisin kuin setänsä ennen häntä, Aleksanteri II antoi tietyn itsenäisyyden Suomen suuriruhtinaskunnalle, joka oli tuolloin Venäjän valtakunnan autonominen alue. Pian alue organisoitiin kunniksi, jotka vastasivat julkisesta infrastruktuurista, terveydenhuollosta ja mm. väestön koulutuksesta. Näin tehdessään keisari toivoi alueen menestyvän teollisuuden kehittämisen kautta.

Tuohon saakka  luterilainen kirkko oli järjestänyt koulutusta, ja se oli varattu varakkaille nuorille, erityisesti miehille. Kaupunkien ja maaseudun välillä oli suuria eroja. Senaatti pyysi useita koulutusalan henkilöitä tekemään uudistusehdotuksia. Yksi heistä oli Uno Cygnaeus.

"Hän oli melkoinen hahmo", Martti Hellström  tiivistää. "Hän oli pastori ja opettaja. Uransa alussa häntä syytettiin suhteista nuoriin tyttöihin, ja hänet karkotettiin useiksi vuosiksi Alaskaan. Myöhemmin papisto kutsui häntä punaiseksi papiksi hänen heidän mielestään vallankumouksellisen luonteensa vuoksi. Cygnaeus n kannatti mallia, jossa kirkko ja koulu erotettaisiin, jolloin kirkko menettäisi etuoikeutensa kunnille. Hän ei myöskään ollut kovin itsenäinen pedagoginen ajattelija,  eikä koskaan salannut sitä, että hänen kokosi niitä hyviä ideoita,  mitä  oli jo käytössä muualla.

Senaatti kiinnostui hänen ajatuksistaan ja  lähetti hänet useisiin Euroopan maihin 1850-luvun lopulla etsimään innovatiivisia ideoita lasten opettamiseksi lukemaan, kirjoittamaan ja ajattelemaan. Vuoden aikana hän matkusti Ruotsin, Tanskan, Saksan osavaltioiden ja Sveitsin halki.

Tekemällä oppiminen 1800-luvulla

Palattuaan vuonna 1859 Uno Cygneus toimitti kertomuksensa senaatille. Siinä hän  hyödynsi useiden pedagogien teorioita: sveitsiläisen Jean-Jacques Rousseaun ja Johan Heinrich Pestalozzin sekä mm. saksalaisen Adolph Diesterwegin.

Pastorin kannattama järjestelmä muistutti Bernin kantonin reformoidun alakoulun järjestelmää: vahva peruskoulu kaupungeissa ja maaseudulla, joka "tasoittaa erot parhaiden ja huonoimpien välillä", Martti Hellstromin viittaa tutkimaan aineistoon.

Pastori ei ehdottanut  tarkastettavaksi vain koulun rakennetta, vaan myös opetusmenetelmiä. Kyse ei olisi enää kuuntelemisesta, ulkoa oppimisesta ja ääneen toistamisesta, vaan myös  ymmärtämisestä kokemalla. Uno Cygnaeus korosti käsityön ja musiikin tärkeyttä koulun opetussuunnitelmassa. Häntä kiehtoi se, että Sveitsissä oppilaat viettivät aikaa puutarhoissa ja tekivät maataloustyökaluja. "Hän puolusti tärkeää paradigman muutosta", Martti Hellstrom sanoo. "Ajatus siitä, että koulu ei ole vain tiedon levittämistä, vaan myös sitä, että lapsista tehdään osaavia, monipuolisia aikuisia."

Toisin kuin senaatti  hän kannatti myös pedagogista mallia, jossa ruumiillinen kuritus olisi kielletty ja leikillä olisi  keskeinen rooli pienten lasten kasvatuksessa - inspiraationa ei tällä kertaa tullut Sveitsistä, vaan Saksasta.

Kun naiset tulivat keittiöstä opettamaan

Toinen pastorin ehdottama sveitsiläinen vallankumous koski opettajien koulutusta. Wettingenissä ja Zürichissä hän huomasi, että sekä miehet että naiset kasvoivat opettajiksi opiskellen yhdessä neljä vuotta. Yhdessä seminaareista, joissa hän vieraili, oli jopa päiväkoti.

Uno Cygneus työskenteli koko ikänsä koulutuksen eteen tavoitteenaan, että Suomesta tulisi hyvin koulutettuja, innostuneita ja omistautuneita opetuksen ammattilaisia. Gänen mielestään avioliitto pitäisi kieltää naisopettajilta.

Vaikka kaikkia hänen ehdotuksiaan ei otettu huomioon, ne muokkasivat 1860-luvulla Suomen julkisten koulujen sääntelyä, erityisesti käsityön kautta tapahtuvan kasvatus. Vieston opetus otettiin käyttöön monissa maissa. Vuonna 1863  Cygnaeus ryhtyi johtamaan maan ensimmäistä kansakoulunopettajaseminaarin Sveitsin kokemusten perusteella.

"On kiehtovaa nähdä, kuinka pedagogiset lähestymistavat ja kasvatusteoriat ovat kiertäneet maailmaa menneiden vuosisatojen aikana, vaikka ei ollut lentokoneita eikä Internetiä", Martti Hellstrom päättää. Se on ihme." Noista ajoista Suomessa on säilynyt monia perusasioita, kuten ruumiillisen työn merkitys, pyrkimys hyvin tasa-arvoiseen rakenteeseen ja luonnonläheisyys.

JUTTU löytyy netistä, mutta vain tilaajille:

https://www.heidi.news/explorations/reinventer-l-ecole/pour-reinventer-son-ecole-la-finlande-s-est-inspiree-de-la-suisse

Suomen ensimmäinen opetussuunnitelma

SUOMEN ensimmäisenä opetus-suunnitelmana voidaan pitää  Kouluylihal-lituksen kiertokirjeeessä 3.3.1881 "kaikille kansakoulujen tarkastajille, johtokunnille sekä mies- ja naisopettajille maalla" lähettämiä Mallikursseja. 

Mallikurssit   täyttävät tänä vuonna 140 vuotta. Ne  laati kaksi virkamiestä kansakoulujen ylitarkastaja Uno Cygnaeus ja kansakoulujen ylitarkastajan apulainen Gustaf F.Lönnbeck.

KIERTOKIRJEEN saate (jonkinlainen alkuaihio opsin yleisestä osasta) oli nelisivuinen ja itse eri oppiaineiden kurssit mahtuivat 9 sivuun..

TUOHON aikaan vuoden 1866 kansakouluasetus koski varsinaisesti vain kaupunki-kuntia. Maalaiskunnat saivat perustaa kansakouluja   harkintansa mukaan. Maalla  myös yksityiset kuntalaiset tai yhteisöt saivat oikeuden perustaa valtionapuun oikeuttavan kansakoulun, mikäli kunta ei perustanut kouluja tarvittavaa määrää. 

Vuoden 1866 asetuksessa  määrättiin  kaupunkikoulujen oppiaineet.

• uskonto, 
• äidinkieli 
• historia 
• maantiede 
• laskento, mittausoppi,/muoto-oppi/pintain ja kappaleitten mittaaminen
• luonnontieto, 
• piirustus, 
• laulu, 
• voimistelu ja 
• käsityöt.  

Lisäksi opetukseen voitiin lisätä maanviljelyä, eläintenhoitoa ja muita hyödyllisiä aiheita kotipiiristä.  

Kansakouluasetuksen teksti oli  niukkasanainen. Itse opetuksen suhteen he olivat olleet vuoteen 1881 saakka varsin vapaita. Cygneus oli jättänyt myös menetelmäratkaisut opettajille. Koulun tasolla päätettiin pitkään oppituntien määrät, sisällöt ja jopa todistusten arvosanaskaalat.

Kiertokirje 3.3.1881

  

Kiertokirjeessä kuvattiin aluksi tilannetta:  

"... kun kansakoulun harrastus sillä ajalla myöskin on ehtinyt juurtua kansan tun­toon, näyttää huolenpito sen enemmästä kehittymisestä ajettuun suuntaan nyt vaativan, että sen opetusohjelmaa erityisemmin suunnitellaan, kuin tätä ennen on voinut tapahtua. Vaikka eri kansakouluille jyrkkä yhden-muotoisuus tässä ohjel­massa ei ole tarpeen, eikä sitä voi pitää suotavanakaan, vaatii kuitenkin jo muu­tamien yhteis-kunnallisten oikeuksien nauttiminen, joka perustuu läpikäytyyn kansa- koulukurssiin, että kansakoulujen oppi- ja harjoitus-aineiden laajuus ja suunta likemmin määrätään. ”

Mallikurssit kirjoitettiin määrittämään koulutointa, koska kansakouluasetuksen suuntaviivoja ei ilmeisesti oltu riittävästi  noudatettu. 

NYT tuntijako ja sisällöt määriteltiin. Tätä ennen apuna oli saattanut käyttää keisarin 11.5.1866 vahvistama seminaarin mallikoulun ”opetuskaavaa”. Myös tavoitteista sanottiin jo jotakin.

” Jokainen poika siis olisi jossakussa määrässä kasvatettava sotamieheksi, nimittäin urholliseksi ja nerolliseksi, tarkaksi ja järjestystä rakastavaksi, isänmaan eteen itsensä uhraavaksi, sekä kunnolliseksi yksinkertaisissa sotamiehen liikkeissä, pilkkaan ampumisessa, y. m. taitavaksi kansalaiseksi”. 

Neljävuotinen koulu jaettiin kahteen luokkaan, jossa kummallakin oli kaksi vuosiosastoa.  Kummallakin alempi osasto oli perustavana osastona,  toisena vuonna laajennettiin ennen opittua tietovarastoa. Taustalla oli idea ns. laajenevista piireistä.  Parillinen luokka oli kertausta.  Niinpä

” Kummankin luokan mo­lemmilla vuosiosastoilla voidaan siis ilman mitäkään haittaa harjoittaa opetusta rinnakkain ja yht aikaa, ja niissä aineissa, jotka ovat yhteisiä molemmille luokille, voi opetus suureksi osaksi siten tapahtua yht’aikaa ja rinnakkain kaikilla osastoilla. "

Tämä elpotti opettajaa. Hän pääsi hikoilemasta neljän läksykunnan opetuksessa samalla tunnilla ja voi supistaa työnsä kahteen.

Mallikurssien sisältö edellytti, että oppilaat osasivat lukea tullessaan kouluun. Maalla alkuopetus- johon kuului velvollisuus opettaa lapset lukemaan- oli kotien vastuulla.

Mallikurssit 1881

Tuntijako

Kansakoulutoimelle asetettiin opetusta ohjaavat viikkotuntimäärät. Suurin tuntimäärä oli äidinkielellä (lukeminen: yhteensä 26 tuntia,. uskonopilla yhteensä 24 tuntia, käsitöillä yhteensä 2o tuntia  ja laskennolla yhteensä 16 tuntia. Tuntijako oli suositus ei normi.

Oppiaineiden kurssit

Mallikurssit olivat opetettavien sisältöjen kokoelma, jossa lyhyesti kuvattiin myös opetuksen tavoitteet. Suurelta osin oppikurssit kuvattiin  viittaamalla johonkin yleisimmin käytettyihin oppikirjoihin. Useimpien aineiden kurssi mahtui puoleen sivuun,

Tässä muutamia otteita eri oppiaineisiin annetuista ohjeista:

Käsityöt

"Käsityön opetus tuli tapahtua helpommasta vaikeampaan. Yleistä kätevyyttä harjoittaessa oli tärkeää ”silmän, havaintovoiman ja kauneusaistin kehittäminen sekä käden harjoittaminen työasetta vapaasti käyttämään.”

Uskonoppi

"Ensimmäisen luokan kurssi piplianhistoriassa laajennetaan, jonkun laveamman oppikirjan, esim. ,,Kouluraamatun", mukaan, tahi suorastaan lukemalla raamatusta, varsinkin uudesta testamentista .... Rinnakkain tämän kanssa yleisimmät pääpiirteet raamatuntiedossa. Piplianhistorian päätteeksi: kristillisen kirkon perustammen, Apostolien tekoraamatun mukaan, sekä lyhyt silmäys sen myöhempiin vaiheihin, joko opettajan suullisen esityksen tahi supistetun oppikirjan, esim. ,,Lastenraamatun", mukaan.."  

Maantiede

Alkaen kotiseudusta, Suomenmaan luonnollinen ja valtiollinen maantiede lyhyesti. Katsahdus maanosiin ja valtameriin. Europan luonnollinen ja valtiolli­nen maantiede. — Laajuutensa puolesta vastaava Erslev-Modeen’in oppikirjaa kansakouluille...

Yleinen historia

Pääasiallisesti elämäkerrallisten kertomusten kautta saatetaan oppilaat tun­temaan maailmanhistorian käännöskohtiin kuuluvat henkilöt ja tapaukset... joku kuva siitä, mitä kunakin aikakautena on ollut omitui­sinta, sekä joku käsitys ihmiskunnan kehittymisen pääpiirteistä aina meidän ai­kaamme saakka.

Kuvaanto

Se laji kuvaantoa, jota, asianhaaroihin kat­soen, saattaa ja täytyy kansakoulussa pääasiallisesti harjoittaa, on linjaalipiirustus, jonka erityisenä tarkoituksena on saattaa oppilaalle mahdolliseksi yksinkertaisem­pien rakennus- ja huonekalupiirustuksien käsittäminen ja laatiminen.  

Laulu

Lauluopetuksen pääasiallisella tarkoituksena kansakoulussa on puhdas ja tunnokas yksiääninen laulu. Suurinta huomiota pantakoon laulun sanoihin, ja valittakoon ainoastaan semmoisia lauluja, jotka uskonnollisen, isänmaallisen ja ru­nollisen sekä lapsille helposti käsitettävän ja miellyttävän sisällön ja vastaavan muodon kautta todellakin soveltuvat tähän.  

Voimistelu

"...voimistelun suureen merkitykseen ruumiilliselle kasvatukselle ja erinomaisena järjestyksellisenä sivistyksen välikappaleena, niinkuin myös siihen erityiseen tärkeyteen, minkä tämä aine nyt on saanut poikaoppilasten suhteen, yleisen asevelvollisuuden toimeen pantua. ” 

Käsityöt

” Silmän, havaintovoiman ja kauneus-aistin kehittäminen sekä käden har­joittaminen työasetta vapaasti käyttämään on pidettävä käsityö-opetuksen pää­ tarkoituksena kansakoulussa.” 

"Vasta ilmestyvässä erityisessä kiertokirjeessä on Ylihallitus tätä paitsi antava joitakuita määräyksiä, jotka koskevat tähän kuuluvia seikkoja.” 

 Menetelmät

Menetelmäohjeita oli joitakin

Äidinkieli (lukeminen)

Sisälukua, jonka tarkoituksena on: a) että lukeminen käy selvään ja on pahoista tavoista vapaa, b) että sisältö oikein käsitetään, c) että oppilaat sen oi­kein kertovat ja d) että lukemisessa lausunta vähitellen saa ajatuksenmukaisen äänenpainonsa.   

Kirjoittaminen

Ainekirjoitusta, pääasiallisesti kotitoimeksi.  

Uskonoppi

... piplianhistoriaan että katekismukseen: sopivia raamatunlauseita ja virrenvärsyjä ulkoa luettaviksi. 

Jonakuna tuntina viikon lopulla läpikäydään ja selitetään yksinkertaisesti Ja lyhyesti seuraavan sunnuntain evankeliumi. 

... Piplianhistorian päätteeksi: kristillisen kirkon pe­rustaminen, Apostolien tekoraamatun mukaan, sekä lyhyt silmäys sen myöhempiin vaiheihin, joko opettajan suullisen esityksen tahi supistetun oppikirjan, esim. „Lastenraamatun“, mukaan. 

Suomen historia.

Isänmaan historiaa käytellään pääasiallisesti yhteydessä äidinkielen luke­ misen kanssa, siten, että lukukirjasta, sopivimmin „Maamme kirjasta*' (3:s—6:s luku), luetaan tähän kuuluvat kertomukset järjestetyssä jaksossa. Luokalla täten läpikäydyt lukukappaleet annetaan myöskin kotona luettaviksi ja vapaasti (s. o. ei sanasta sanaan) ulkomuistilta kerrottaviksi.  

 Laskento

Alkutoimitukset kokonaisilla luvuilla päässä ja taululla. ..

Alkutoimitukset tavallisilla ja kymmenmurto-luvuilJà. ...Pääasiallisesti harjoitellaan taululla ja käytetään nimitettyjä lukuja. 

Mittausopillinen muoto-oppi y. m. 

Opettaminen tapahtuu pääasiallisesti tehtäviä ratkaisemalla, joista sitten tietopuoliset väitteet johdetaan. 

 Luonnontiede ja sen käytäntä

Lukukirjasta tähän kuuluvia kertomuksia luettaessa I:llä luokalla, jolla tämä aine ei semmoisenaan vielä esiinny, on, niin paljon kuin mahdollista, myöskin ha­vainto otettava avuksi, siten että näytetään luonnollisia esineitä ja valmisteita, tehdään luonnon-opillisia kokeita, j. n. e.  

Yhteenvetoa 

Mallikurssien keskeinen tehtävä näyttää olleen paitsi yhtenäistää myös järkeistää opetusta ja myös helpottaa opettajan työtä. Monissa aineissa hänellä oli käytettävissä oppikirjat, joiden sisällöt oli myös ennakkoon tarkastettu. Erityisesti suosittiin narratiivisia kirjoja kertomuksineen. 

Oppiainevalikoima oli laaja. Asioita opittiin opetuksesta, lukemalla ja tekemällä tehtäviä. Opetettavia asioita havainnollistettiin ja kerrattiin.Taitoja opittiin tekemällä. Läksyillä oli vahva tehtävä.  Läksyjä ei pitänyt osata sanatarkasti vaan vapaasti. 

Kun kansakoulu oli 20-vuotias (1887). Osa 2

JATKAN tässä lastussa FINLANDIA-nettikirjakaupan herkun: Emilia Karoliina Ljungbergin kirjoittaman (1887)  17-sivuisen vihkosen esittelyä. Kyseessä on mitä ilmeisimmin kansakoulun 20-vuotisjuhlassa (Raumalla?) pidetty esitelmä.  Cygnaeus oli  tuolloin  Kouluylihallituksessa ylitarkastajana – 77 vuotiaana – ja hänellä oli vielä vuosi elinaikaa. Kansakoulu oli  maaseudulla vapaaehtoinen (kaupungeille oli säädetty koulupakko; vasta vuonna 1898 annetiin  piirijakoasetus). Edelleen "suojelen" Emmin kieltä a.m.a.p.

Kansakoulun tilannetta vuonna 1887

JUHLAESITELMÄN pitäjä siirtyy lyhyen kansansivistyksen historian esittelyssä sitten 1800-luvulle. Vuosiadan alun ajan jatkui "huolimattomuus kansanvalistuksen edistämisessä".

Se poistui vasta 1800-luvun puolivälissä, kun Venäjän keisari Aleksanteri II oli nyt Suomen suuriruhtinaana. Hänen lempeän hallituksensa aikana oli Suomi ikäänkuin virkistynyt siitä uupumuksen tilasta, mihinkä se erotettuna  vanhasta kotimaastaan Ruotsista ensin oli vaipunut. Ja kun uusi vilkkaampi liike heräsi maamme kaikilla aloilla, nousi kansansivistyksen aatekin uuteen eloon. Senaatin käskystä tehtiin nyt uusia ehdotuksia kansakoulun perustamisesta ja kehotettiin asiata harrastavia henkilöitä lausumaan mielipiteensä niistä. Niiden joukossa, jotka ilolla vastaan  ottivat tämän kehotuksen, oli  kansakoulujen nykyinen (tuolloinen) ylitarkastaja Uno Cygnaeus.

Cygnaeus

Emmi kuvailee lyhyesti  kansakoulun isäksi myöhemmin nousseen Cygnaeuksen uran alkua  ja työtehtäviä. "Hän jätti uskonnon opettajana toimensa  Pietarissa, kun Suomen senaatti 1858 määräsi ja kutsui hänet valtion kustannuksella lähtemään ulkomaille, tutkimaan kansansivistykseen kuuluvia asioita."

Suomen palattuaan julkaisi Cygn. kirjoituksen, jossa kertoi käynnistään ulkomaiden oppilaitoksissa ja mitä hänen mielestään  siellä kansanopetuksen suhteen oli huomioon otettavaa. Hänelle annettiin tehtävä: Hänen piti näet valmistaman täydellinen suunnitelma, jonka mukaan Suomen kansakoululaitos oli järjestettävä.

Emmi ihailee selvästi Cygnaeuksen työtä: "Eikä hänen työnsä ollutkaan turha. Suomen kansan opetus on laskettu ylevälle, ajanmukaiselle kannalle. Sivistyksen tarve selvenee selvenemistään. Nyt ei enää tyydytä muutamiin koneentapaisesti ulkoa opittuihin läksyihin, vaan opetukseen ajetaan se vaatimus, että  se on oleva kasvattava, jalostuttava."

Kansakoulut 1887

Tilanne vuonna 1887 ei ollut huono. "1866 Suomi sai kansakouluasetuksensa, ja joka vuosi perustetaan uusia kouluja... Neljä eri seminaaria… valmistaa opettajia kansakouluille...
Kaikissa kaupungeissä on jo kansakouluja, alemmat ja ylemmät kansakoulut yhteenlaskettuina luku nousee 202. Näissä kouluissa on yhteensä 14 110 oppilasta...Maalla ei ole vielä kansakouluja joka pitäjässä, mutta joka vuosi vähenee kansakouluja kaipaavien kuntien luku. Pernajan pitäjässä on peräti 8 kansakoulua ! Maalaiskuntien kansakouluissa kävi 1884-85 yhteensä 35 764 oppilasta.

Huolenaiheita

"1887 kansakoulu on vielä jokseenkin nuori, eikä se vielä joka paikassa ole voittanut sitä luottamusta, mitä sille sopii toivo", Emmi kirjoittaa. Vika ei selvästikään ole hänen mielestään itse koulussa - vaan suomen kansassa ja erityisesti kodeissa. Se ei ymmärrä koulun hyötyä. Suomen kansa oli nykykielellä siis muutosvastarintainen.

Suomen kansa rakastaa vanhoja tapojansa, pitää sitkeydellä kiinni perityistä mielipiteistään ja sen vuoksi se karsain silmin katsoo kaikkea, mikä on uutta ja jonka hyötyä se ei vielä oikein voi käsittää.

Emmin mukaan kyse on väärinkäsityksestä: Etupäässä luulen syyn siihen olevan sen, että kansakoulun tarkoitus  monessa kohden on väärin käsitettu. Kuulee toisinaan sanottavan: Minä en tahdo lapsistani puoliherroja tai puolimamselleja, tahdon kelvollisia ihmisiä, jotka häpeemättä tekevät sitä työtä, mitä heidän vanhempansakin tekevät, ja jotka eivät pidä itseänsä vanhempiaan parempina.

Emmin mukaan koulun toivo oppilaistaan on aivan sama. Ei heitä koskaan ole opetettu työtä halveksimaan. Että kaikki työ,  kuinka alhainen hyvänsä, kun vaan on rehellinen, työ, joka ei  tule kenellekään pahennukseksi, on arvossa pidettävää. Ylpeys osoittaa aina tyhmyyttä.

Ei kansakoulu ole myöskään ole laitos, jossa opetetaan rahaa ansaitsemaan. Sen tarkoitus on monta kertaa korkeampi ja jalompi. Sen tarkoitus on kehittää oppilaittensa ymmärrys, kasvattaa heistä ajattelevia ihmisiä, herättää heissä halua täyttämään velvollisuuksiaan, ja antaa ne tiedot ja taidot, joita jokainen elämässä kansalaisena ja kristitynä ehdottomasti tarvitsee. (Hienosti on tavoitteet kuvattu).  Sen tarkoitus on vielä ensiksi ja viimeiseksi saattaa oppilaansa lasten parhaimman ystävän Jeesuksen Kristuksen luo, hänen luoksensa, joka on sanonut: Tulkaa  minun tyköni kaikki ja te saatte levon teidän sieluillenne.

Kansakoulusa sanotaan vielä: Siellä opetetaan niin paljon tarpeettomia asioita.  Miksi hyödyksi on se ja se oppiaine?  Ne ovat kuitenkin niin valitut ja niin sovitetut, että  oppilas jossain määrin voi oppia tuntemaan luontoa, ihmiselämää ja Jumalaa.  Kansakoulun silmämääränä on yleinen ihmissivistys, eikä mikään siihen kuuluva oppiaine on tarpeeton, eikä saa olla sivuseikkana, sillä  kaikki siihen kuuluvat aineet  tekevät yhdessä kokonaisuuden, jossa yksi on toisen edistäjänä ja täytteenä

Vaikka kansakoulu siis ei valmista mihinkään erityiseen ammattiin, ovat kuitenkin ne tiedot ja taidot, mitkä oppilas on siinä saanut, suuresti käytännöllisestikin hyödyksi ja edistävät monin tavoin hänen toimeentuloansa elämässä.

Koulun ja kodin jännite

EMMI näyttää kantavan huolta kansakoulunopettajien työn raskaudesta ja työn hedelmien epävarmuudesta. Hän  lohduttaa heitä: Kansakoulunopettaja saa olla vakuutettuna siitä, että hänen työnsä on Herran, ja siinä on hänen voimansa. Hän on kylväjä, Herra antaa kasvun.

Sitten hän kääntää hieman toruvan katseensa koteihin: Mutta että koulu voisi niin paljon kuin mahdollista päästä päämääräänsä perille, tulee vanhempien ystävällisillä silmillä katsella koulua ja koulun työtä, eikä yleenkatseella  puhua yhdestäkään oppiaineesta, josta he  sitten enemmän tai vähemmän ymmärtävät sen hyötyä.

Monista vanhemmista on yhdentekevää, josko heidän lapsensa käyvät koulu tai ei. He saavat käydä, jos heitä huvittaa, mutta jos he mieluimmin ovat poissa, saavat he tehdä senkin. On kuitenkin mahdotonta, että työ oikein voisi menestyä koulussa, niin kauan kun vanhemmat osoittavat sellaista välinpitämättömyyttä.

Koulu on kodin ystävä, tuleehan kodinkin olla koulun ja vasta kun koti ja koulu sillä tavalla ystävinä käyvät  käsi kädessä, voivat ne vaikuttaa jotakin lasten ja kasvavan nuorison edistämiseksi ja  jalostuttamiseksi. Ei suinkaan ole yhdentekevää, minkälaisen kasvatuksen lapset saavat, ei heille itselleen, eikä rakkaalle isänmaalleen, siitähän senkin tulevaisuus suureksi osaksi riippuu.

Kansakoulu  isänmaan asialla

EMMI näkee kansansivistyksen suurena isänmaallisena työnä: Isänmaan hyödyttämisessä kansakoulu on välikappaleena kansan hyödyksi ja edistämiseksi. Jos joku sen tähden sanoo: kansakouluja ei  tarvita, onhan ennenkin tultu  kansakouluitta toimeen ja tullaan kyllä nytkin, niin tahdon vastata: et ole kansan ystävä, etkä ymmärrä kansan tarvetta. Suomen kansa ei tahdo jäädä muista kansoista jälkeen, valo ja sivistys on senkin elämän ehtona.

On tosin niitäkin vanhempia, jotka  sen käsittävät ja jotka se vuoksi katselevat koulua ystävällisillä silmillä. He kehoittavat lapsiaan tottelevaisuuteen opettajia kohtaan ja pitävät huolen siitä, että lapset tunnollisesti suorittavat sen, mitä heille koulusta kotityöksi on annettu. Lasten kasvatus on kodin ja koulun tehtävä, ei  yksinään koulun. Jollei lapsi  jo pienoisesta kotona ole totutettu tottelemaan, on koulun työ kahta vertaa vaikeampi.

Kun kansakoulu oli 20-vuotias (1887). Osa 1

Ljungberg),  Emmi. (1887). 

Kansanopetus ja kansakoulut Suomessa. 

Esitelmä. Kansanvalistusseuran toimituksia 

I.VI. Kahdestoista vuosikerta. Neljäs wihko.  

Helsinki: Kansanvalistusseura. (17 s)

FINLANDIA-nettikirjakaupan listoilla oli tosi harvinainen herkku. 17-sivuinen vihkonen esitelmästä kansanopetuksesta ja kansakouluista, joka pidettiin vuonna 1887. Siis about 20 vuotta siitä, kun kansakouluasetus astui voimaan (1866) ja ensimmäinen parvi Cygnaeuksen kouluttamia opettajia (1863-1866) oli juuri lähtenyt viemään sivistyksen valoa. Cygnaeus oli  Koulu-hallituksessa ylitarkastajana, ja hänellä oli vielä vuosi elinaikaa. Kansakoulu oli vielä maaseudulla vapaaehtoinen (kaupungeille oli säädetty koulupakko; vasta vuonna 1898  annettiini piirijakoasetus). Tottakai ostin sen.

Esitelmän piti ja vihkosen kirjoitti nimimerkki Emmi. Hän on mitä ilmeisemmin  opettajatar, kirjailija, neiti Emilia Karoliina Ljungberg (synt. 1848). Ljungberg toimi vuosia opettajana Raumalla ja siirtyi  sitten heikentyneen kuulonsa vuoksi vuonna 1889 Mariayhdistyksen turvakodin johtajaksi Helsinkiin. Hän joutui pian jättämään tämänkin työn  ja ”vietti useita vuosia yksityistä kovien ruumiillisten kärsimysten raskauttamaa elämää.”  Hän  kuoli vuonna 1900 ”pitemmän ajan hivuttavaa tautia sairastettuaan”. (11.12.1900 Rauman Lehti no 143 s. 2)

SURULLISTA. Tekstistä näkee, että Emmi harrasti kirjoittamista. Teksti kulkee, ja hän totisesti osasi tiivistää Suomen siihenastisen sivistyshistoria kompaktiin pakettiin. Tässä 1.  osassa  referoin vielä tiivistetymmin hänen tarinaansa ajalta ennen Cygnaeuksen kansakoulua. Kieli on siirretty aikalailla Emmin näköisenä. Osa 2,  käsittelee kansakoulun tilannetta vuonna 1887. Se  julkaistaan  huomenna.

Suomalaisen kansan sivistämisen alkuhämärä

Esihistorian aika

"Tuntemattomina ja pakanuuden pimeydessä elivät esi-isämme monta vuosisataa tässä syrjäisessä maassa", Emmi aloittaa. Euroopan sivistyneet kansat eivät tienneet meistä juuri  mitään. Wanhoista runoista, joita suuri rakas kansalaisemme Elias Lönnrot on koonnut Kalevalaan, huomaamme, että esi-isämme ajattelivat monta jaloa ajatusta ja että he yleensä olivat jalo kansa, jolla monessa suhteessa oli suuri elämän viisaus. Kirjoja ei ollut.  Luonto oli heidän opettajansa.

Historia alkaa

Kristinusko tuotiin heillekin, mutta he eivät ensi alusta sitä ymmärtäneet, eivätkä tahtoneet sitä ymmärtää. Mutta vaikka kristinusko sillä tavoin vastoin suomalaisten omaa tahtoa oli tuotu maahan, ja waikka he kauan tekivät kovaa vastarintaa, oli se nyt kuitenkin tänne istutettu  ja juurtui vähitellen levenemistään.  Kristinuskon jäljissä tuli sivistys  maahamme, mutta kansanopetuksesta ei sittenkään vielä pitkään aikaan ollut puhetta. Katolinen usko ei näet pitänyt  huolta siitä.

Uusi aika

Mutta parempi aika koitti. Uskonpuhdistus oli Saksasta, jossa Lutherus sitä saarnasi. Sieltä se on levinnyt meidänkin maahamme, ja uskonpuhdistuksen periaatteita oli Jumalan sanan julkaiseminen kansan kielellä.

Pappein kokouksessa 1569  (muissa historian teoksissa vuosi on 1562 MH) oli päätetty, ettei kukaan saisi käydä Herran ehtoolliselle, jos ei hän vähintäin tainnut Jumalan  kymmenet käskyt, uskon tunnustuksen ja Isä meidän rukouksen. Nämä säännöt vahvistettiin kirkkojärjestyksessä 1571.

Gezeliukset: isä ja poika

Valistuksen kallista työtä edelleen edistyttivät  ja levittivät piispat Gezelius, isä ja poika.
Ensimmäisenä välikappaleena isä piti  n papiston korottamista opissa ja sivistyksessä. Toisena välikappaleena oli sopiva oppikirja. Hän toimitti sen vuoksi katkismuksen, jonka hän nimitti ”Lasten paras tawara”… Kirja  tarkoitus oli kahtalainen. Sen piti oleman ohjeena papeille ja sanankuulijain kädessä oppikirjana.

Gezelius määräsi, että  seurakunnan lukkarin piti ottaman luoksensa  joku nerokas  ja hyvätapainen poika joka kylältä, ja opettaman häntä  oikein varmaksi lukijaksi.  Tämä poika tulisi sitten kyläläisten lastenopettajaksi.

Tähän asti lukutaito oli ollut ainoastansa ulkolukua muistista.  Gezelius huomasi sisäluvun olevan kaiken lukutaidon ja tiedon perustuksena. Kauan aikaa mietti hän, miten lukutaito voitaisiin saada yleisemmäksi ja vihdoin syntyi se tehokas ajatus, joka on miltei  Gezeliuksien suurin ansio. Vuonna 1682 julkaisi Gezelius näet erään säännön opetusmuodosta, josta hän lausui, että kaikilla opilla on yhdenkaltainen alku ja että kansakoulu sen tähden on pidettävä kaikkien kouluin pohja- ja kantakouluna. Kansakoulun tarkoitus oli siis  hänen mukaansa  jakaa kasvavalle nuorisolle  puhtaalle sisäluvulle perustettu, varma ja  selvä uskonopin tunteminen katkismuksen kautta.

Koulu jakaantui kolmeen  eri osaan: a) pitäjänkoulu , b) kyläkoulu ja c) kotikoulu.

Pitäjänkoulun piti olla vakinainen laitos kirkon läheisyydessä. Opettajaksi määräsi kirkkoherra lukkarin tai jonkun muun henkilön, jolla oli tähän ammattiin tarpeelliset ominaisuudet. (vastasivat maalla 1800-luvun lopulla  olleita kiertokouluja MH). Oppilata oli pitäjänkoulussa  koko vuoden ilman mitään lupa-aikaa. Keväällä ja kesällä luettiin 8 tuntia päivässä, syksyllä ja talvella 7 tuntia. Oppilaat olivat hyvin eritasoisia. Sen tähden määrättiin, että hän oppilaistaan valitsi parhaimmat apuopettajiksi (kuulustelemaan).

Kyläkoulusta Gezelius säätää, että kyläkunta pitäisi sukkelan ja siivon pojan pitäjänkoulusta, joka siellä saatuasa oppia, voisi sitä jakaa kyläkuntansa lapsille.

Kotikoulu saatiin toimeen siten, että lapset, jotka olivat koulussa olleet, kotona lukisivat ja veisiaisivat niitten perheenjäsenten kanssa, jotka eivät olleet ensinkään kouluopetusta saaneet.

Gezeliusten ajoista säilynyt tapa on myös katkismussaarnat ja tutkiskelu.

Gezelius nuoremma   ajasta voimme myös johdattaa rippikoulun, sillä pappeinkokouksessa 1696 päätettiin, ettei nuorta kansaa saisi laskea ripille , ennenkuin heitä muutamia viikkoja ensin on katkismuksesta tutkittu ja kuulustelu, kunnes he sen tarkoin taitavat

1700-luku

Tällä tavoin lukutaito ja  uskonoppi Suomen kansasta alkoi ja kehittyi. Isonvihan onnettomat ajat tekivät miltei lopun tuosta niin onnellisesti  alotetusta  sivistystyöstä.

Kun vihdoin rauha1721 solmittiin Uudessakaupungissa, alkoi kansa vähitellen toipua uupumustilastaan. (Gezeliuksen seuraajat eivät käsittäneet ”kansan syvintä tarvetta”).
Vuonna 1779 tehtiin  ehdotus valtiopäivillä: katkismuksen ulkoluku pääasia.(Se ei saanut hallitsijan vahvistusta, muutoin harmi)

Autonomisen Suomen alkuaika

Huolimattomuus kansanvalistuksen edistämisessä  poistui vasta 1800-luvun puolivälissä. Venäjän keisari Aleksanteri II oli  nyt Suomen suuriruhtinaana. Hänen lempeän hallituksensa aikana oli Suomi ikäänkuin virkistynyt siitä uupumuksen tilasta, mihinkä se erotettuna  vanhasta kotimaastaan Ruotsista ensin oli vaipunut ja kun uusi vilkkaampi liike heräsi maamme kaikilla aloilla, nousi kansansivistyksen aatekin uuteen eloon.

Jatkuu...

Uno Cygnaeus ja nykyaikainen kansakoulun uudistus

Salokannel, A. (1918). Uno Cygnaeus ja nykyaikainen kansakoulun uudistus. Kasvatusopillisia tutkielmia 8. Toimittanut Mikael Soininen. Helsinki: Otava.

Päivitetty 28.1.

ONNEKSI on Helmet. Sain helposti luettavaksi lähes kadonneen teoksen, jossa vertaillaan 1900-luvun alun kansakoulua (Opetussuunnitelmakomitean ideoita) niihin suunnitelmiin, joita Uno Cygnaues alunperin esitteli. Vertailu auttaa tunnistamaan Cygnaeuksen pedagogiikkaa. Hieman yli 100-sivuinen teos on helppolukuinen- ja antava.

Pääasia selviää jo Mikael Soinisen kirjoittamasta esipuheesta: "Kansakoulu on joutunut oppikoulun vaikutuksen alaiseksi enemmän kuin alkujaan oli tarkoitettu ... kansakoulusta ei pitänyt muodostua kaukaisilla, abstraktsisilla tietoaloilla liikkuvan oppi- ja virkamieskoulun vaivaiskasvuista jäljennöstä." Lentävä lause kuuluu: "Takaisin Cygnaeukseen”.

Cygnaeuksen ehdotukset eivät siis tulleet sellaisenaan hyväksytyiksi kansakouluasetukseen. Ainakin seuraavat ideat ammuttiin alas:

• Kunnollinen alkuopetus on kivijalka. Kun kansakoulu perustettiin, maaseudulle ei luvattu alakouluja- ainoastaan kaupunkeihin. "Vailla seisoo yhä kansakoulu". (Tilanne korjaantui vasta oppivelvollisuuslain jälkeen 1921). Perustaksi jäi siten parannettu kotiopetus. Ehkä juuri tästä syystä Cygnaeus korosti, että kansakoulun oli kasvatettava kykeneviä äitejä, joiden pyhä tehtävä oli kasvattaa järkiperäisesti. Kirkon ylläpitämiä kiertokouluja Cygnaues piti hylättyinä kantoina.
• Cygnaeus ajoi asumakoulua, jota käytäisiin 6 viikkoa vaille koko vuosi. Kansakoulusta tuli käymäkoulu.

Moni asia meni kirjan mukaan läpi. Tässä niitä:

• Havainto-opetus. Tiedon alkulähteenä pidettiin havaintoja. Opetuksessa rikastetaan tietokykyä. Luonnonmukainen, havainto-opetukseen perustuva järjellinen lastenkasvatus tähtäsi kaikkien henkisten voimien kehittymistä. Harjoitetaan lasten aistimia ja teroitetaan tarkkaavaisuutta, opetetaan selvästi sanomaan, millaisia mielteitä havainto heidän mielessään herättää... Cygnaeuksella havainto-opetus oli kuvapitoista, ja sen väitettiin johtaneen kuvainpalvontaan.
• Havainto-opetuksen tuli johtaa toimintaan (esim. muovailua, rakentelua, piirustus, maalaus, laulu, leikki, kirjoitus, näytelmäesitykset)
• Cygnaeus näyttää (minun käsitykseni mukaan) olleen narrativiisuuden esi-isiä. Hän korosti hyvien kertomusten kasvattavaa merkitystä niin uskonnossa kuin historiassakin.
• Cygnaeus periaatteessa vastusti "kuolettavaa, konemaista, lapsen luonnonvastaista opetustapaa, jossa...vaaditaan abstraktisten opinkappaleiden, sääntöjen ja määritelmien ulkolukua...miltei yksinomaan kirjatyötä (esim. katekismus)...Havaintopetus kulki asiasta sanaan, esimerkistä sääntöön.
• Kuitenkin Cygnaeus kannatti myös ulkoaopettelua. Ulkoa piti opetella mm. raamatun jakeita, virsien säkeitä kirjepohjia jne.
• Cygnaeuksen ohjeet lukemisen opettelusta olivat kaavamaisia. Lukeminen läheni ulkolukua. Siihen kuului moneen kertaan jauhamista, joka kuolettaa harrastusta. Lukeminen oli kaiken pohjana, myös kieliopin; lukemisesta tuli helposti kieliopillista saivartelua.
• Kirjoittaminen oli jäljentämistä suoraan kirjasta tai muistista (ei vapaata kirjoittamista).
• Ilman muuta cygnaeuslainen on idea käsitöistä. Töitä tehtiin mallin mukaan. Pojilla ja tytöillä oli eri käsityöt.
• Laululla oli Cygnaeukselle iso merkitys. "Laulu yhdistää ja kohottaa sydämiä... laulamaan opitaan yhdessäolon virkistämiseksi ja jalostamiseksi itse koulussa."
• Liikunnassa Cygnaeus suosi järjestettyjä leikkejä mm. liikeleikkejä.
• Cygnaeuksen mukaan läksyt piti tehdä koulussa, ei kotona (huom. koulua oli asumalaitoksessa lähes koko päivä)
• Tytöillä ja pojilla oli erilainen tuntijako ja erilainen oppimäärä monessa aineessa (mm. pojilla teknistä työtä taloutta ja maanviljelystöitä, tytöillä käsitöitä, puutarhatöitä, ja lastenhoitoa). Pojilla oli enemmän mittausoppia kuin tytöillä. Tyttökoulussa opeteltiin taloustöitä, ruuanlaittoa ja pyykin pesua. Pojat siistivät huoneen, hakkaavat halot ja kantoivat ne huoneeseen. Cygneus ei puoltanut yhteiskasvatusta (tämä oli minulle uutta).
• Historian opetuksessa kerrottiin ja luettin kertomuksia ja lyhyitä elämänkertoja. Kurssi ei ollut yhtenäinen.
• Luonnontieteissä käytettiin havainto-opetusta. Opetus nojasi paljolti oppikirjan käyttöön ja karttaan. Cygnaeuksen ideana oli myös koulukasvitarha.
• Ruumiillinen kasvatus oli tärkeää. ”Älköön opettaja kärsikö mitään likaa lasten ruumiissa, vaatteissa, vihoissa, kirjoissa tai muussa...eikä myöskään tomua ja siivottomuutta kouluhuonessa.” Tavoitteena oli tottuminen terveelliseen elämäntapaan.
• Cygnaues kannatti kasvatusopillista voimistelua, raitista ilmaa ja kylmää vettä. Ohjelmaan kuului maltillisia sotilaallisia harjoitteita pojilla. mm maaliin ammuntaa, kiipeämistä ja kilpajuoksua.
• Hän tunsi myös motivaation, mielenkiinnon periaatteen. Läheinen, tuttu, herättää harrastuksen (huom! sana jo täällä ennen Herbartia). Katsellaan ja selitetään esineitä.
• Cygnaeus kannatti leikkiä lastentarhassa, mutta leikin tuli olla järjestettyä (esim puupalikoiden rakentelua).

Loppulauseena Salokannel kirjoittaa, ettei pohdi, missä määrin Cygnaeuksen ehdotukset olivat hänen omiaan ja missä määrin niihin on vieraita esikuvia. Joka tapauksessa Cygnaeus suunnitteli kansakoulun, joka ei saattanut olla vain kirja- ja lukukoulu, vaan etupäässä työn ja toiminnan koulu. Suomen kansakoulu "oli saava käytännöllisen ja yleishyödyllisen luonteen", joka toiselta puolelta tavoitteli nousevan kansan henkistä ja siveellistä kasvua.

Uno Cygnaeus, pappi ja pedagogi

KUVA: Uno Cygnaeuksen taulu. Helsinkiläinen valokuvaamo Daniel Nyblin vedosti Uno Cygnaeuksen valokuvan, josta tehtiin painokuvia vuonna 1901. Painokuvaan on lisätty Cygnauksen nimikirjoitus. Kehystetyt kuvat levisivät kansakoulujen seinille kautta maan.

Tämä on päivittyvä lastu.

Lastun ensimmäisen version (23.1.) lähteenä ovat olleet omat muistiinpanoni kolmenkymmenen vuoden ajalta sekä internetistä löytyvä materiaali.

Tulen päivittämään tekstiä vielä ainakin kolmen teoksen tiedoilla. Kaikki kommentit ovat tervetulleita.

Pieniä korjauksia tehty 24.1. 2010 ja 26.1.2010.

TÄMÄ vuosi 2010 on Uno Cygnaeuksen syntymän 200-vuotisjuhlavuosi. Ensimmäinen juhlaseminaari on jo maanantaina Opetushallituksessa. Toiseen, Viikissa huhtikuussa pidettävään pääsen itsekin paikan päälle.

UNO CYGNAEUS (1810-1888), luonnontieteiden maisteri ja tanssiva pappi, oli ristiriitaisia tunteita herättänyt henkilö. Hänessä, niinkuin kai kaikissa, on myös hankalampia puolia; Uno oli ilmeisesti heikkona naisiin, eikä kuulema osannut pitää näppejään irti vähän vanhemmista tytöistäkään. Vielä seminaarinjohtajana hän halusi nimenomaan opettaa tyttöjä, ja viihtyi mm. tyttöjen liikuntasalissa.

Cygnaeuksella on kuitenkin aivan kiistattomat ansiot suomen kansakoululaitoksen kehittäjänä. Häntä kutsutaan suomalaisen kansakoulun ja myös opettajankoulutuksen isäksi (Tällöin kuitenkin unohdetaan H.G. Porthan). Kansan kouluja oli toki jo ennen Cygnaeusta, mutta ei kunnallista varsin johdonmukaista kansakoulujärjestelmää. Hänen kunniakseen on perustettu kouluja, nimitetty katuja, painettu postimerkki ja pystytetty patsaskin.

SUOMALAISEN pedagogiikan historiaan hän toi ainakin pestalozzilaisia ja fröbeliläisiä ideoita. Häntä kuvataan pestalozzilais-diesterwegiläiseksi. Ja hänestä lapsikeskeisen, vuorovaikutusta korostavan pedagogiikan ketju jatkui Matti Koskenniemeen ja sitä kautta tähän päivään, mm. Kari Uusikylän kautta.

Omaperäisenä ajattelija Cygnaesta ei aina pidetä, mutta tärkeänä oman aikansa eurooppalaisten ideoiden välittäjänä ja niiden toimeenpanijana.

CYGNAEUSLAISTA pedagogiikka voisi ehkä kuvailla seuraavilla piirteillä:

• (1) Kasvatuksen päämääränä oli kristillinen siveellisyys. Kristillinen ihanne eli edelleen, mutta nyt ilman perisyntiä. Lasta kasvatettiin yhä ennen muuta iankaikkisuutta varten (mutta myös kuulaiseksi alamaiseksi).
• Ihmisihanne tiivistynee seminaarin valintakriteereissä ja opinto-ohjelmassa.
• Cygnaeuksen luonnosteli Suomen kansakoulunopettajien ohjesäännön v. 1861. Sen mukaan opettajan tulee: "Aina näyttää nuorisolle hyvää esimerkkiä kristillisessä elämässä sekä koettaa säädyllisellä käytöksellä, nuhteettomalla elämällä, opettavaisella seurustelulla ja hyödyllisellä ohjauksella hankkia lasten ja heidän vanhempiensa keskuudessa arvonantoa, jota ilman heidän toimintansa ei koskaan voi käydä siunaukselliseksi."
• Musiikillista lahjakkuutta pidettiin tärkeänä ja seminaarilaisilta vaadittiin hyvää laulutaitoa jo pääsyvaatimuksena. Soittotaito opeteltiin seminaarissa. Niinikään käden taitojen kehittäminen muodostui erittäin tärkeäksi ja siihen käytettiin useita tunteja viikossa jokaisena opiskeluvuotena. Nämä ainekset yhdessä vahvan kristilliseen arvomaailmaan perustuneen kasvatusihanteen ja voimakkaan isänmaallisen hengen kanssa muodostivat Cygnaeuksen käsityksen tasapainoisesta ihmisestä, jollaiseksi tuore kansakoulunopettaja haluttiin kasvattaa.
• Cygnaeus jakoi kasvatustavoitteet kansan kohottamiseen (1) puhtaaseen siveyteen (moraaliin), (2) tieteelliseen valistukseen ja (3) taidolliseen teollisuuteen.
• Kasvatuksen sisällöt olivat monipuoliset. Ruumista piti kehittää siinä kuin älyäkin; Terve sielu terveessä ruumissa. Tervettä ruumista edistettiin mm. liikunnalla, käsitöillä , musiikilla ja piirtämisellä. Käsityön piti olla kasvattavaa- ei keino hankkia rahaa. Cygnaeusta arvostetaan erityisesti kolmen oppiaineen aseman vahvistajana: Käsityön, liikunnan ja laulun. Uskonnolla oli kuitenkin edelleen hänellekin tärkeä rooli.
• Kansainvälisesti hänen merkittävin aikaansaannoksensa on käsityön tuominen pakolliseksi oppiaineeksi kansakouluun. Käsityöllä oli hänen ajattelussaan sivistävä tehtävä.
• Koululaulu sai tärkeän tehtävän suomalaisten moraalisena ja kansallisena kasvattajana: koulun virret, isänmaalliset laulut ja kansanlaulut iskostuivat koko kansan muistiin.
• Cygnaeus uskoi, että voimistelusta olisi huomattava ”hyöty luonnostaan hitaalle ja saamattomalle kansallemme sen saadessa lapsuudesta saakka järjestelmällistä ja ohjattua harjoitusta – – ruumiinliikkeissä. Siten se kävisi jonkin verran reippaammaksi sekä kehittyisi rohkeammaksi ja päättäväisemmäksi.”
• Oppimäärä oli vanhaan kansaopetukseen verrattuna moninkertainen (mutta hänenn suunnitelmissaan kansakoulu oli sisäoppilaitos jossa opetusta oli aamusta iltaan).
• Kasvatuksen selkeää menetelmää Cygnaeus ei esittänyt. Ehkä tähän paljolti perustuu suomalainen harvinaisuus: didaktinen vapaus. Cygnaeuksen mukaan "opetus jäi opettajan itse järjestettäväksi, kunkin kasvatusopillista kokemusta ja ymmärrystä myöten."
• Mutta hän korosti pestalozzimaista luonnonmukaisuutta. Opetukseen kuului pienillä lapsilla leikki, isommilla leikin sijasta työ. Leikki oli Cygnaeuksen mukaan ”tapa, millä lapsi elää henkisesti ja muodostaa sisäisen elämänsä ulkomaailmassa”.Isommille sopinee sitaatti: "Kouluopinta ei saa olla leikkiä vaan sen tulee olla vakavaa työtä, joka vaatii voimain ponnistusta."
• Keskeisiä opetusvälineitä olivat opettajan oma malli ja puhe.
• Cygnaueksen mielestä opettajan tuli tuntea oppilaitaan kohtaan ”pyhää rakkautta”. Rakkauden lisäksi opettajalla oli oltava innostusta ja kutsumusta.
• Cygnaeus halusi koululle omistautuneita opettajia. Opettajan työtä Cygnaeus piti kutsumuksena, ei ammattina, joka edellytti rakkautta kansaan ja kansan kouluttamiseen. Opettajilla oli pyhä kutsumus. Heidän uskontonsa oli valistus. Kutsumuksessa oli lähetystyön piirteitä. Kutsumusopettaja antautuu työlleen täysin innoin aikaansa ja vaivaansa laskematta. Cygnaeus ei pitänyt sopivana, että naimisissa oleva toimii opettajattarena.
• Miesopettajiksi kelpasivat rahvaanmiehet, mutta opettajattariksi hän halusi herrasnaisia, jotka vaikuttaisivat jalostavasti myös miehiin. Opettajilta Cygnaeus vaati hillittyä käytöstä.
• Cygnaeuksesta nainen oli ihanteellinen opettaja.
• Cygnaeus opetti itse keskustellen. Hän äänestytti vastauksia. Tärkeää oli, että oppilaat puhuisivat enemmän kuin opettaja. Cygnaeus ei tuntenut ns. hiljaista työskentelyä.
• Cygnaeus tähdensi havainto-opetuksen ja opetusvälineistön merkitystä. Opetuksessa oli seurattava havaintomenettelyä, ennen lukemista on oleva ajatus- ja puheharjoituksia kodissa ja luonnossa nähtävistä esineistä sekä havaintokuvien johdolla
• Tärkeitä periaatteita olivat lempeys. Hän ei hyväksynyt fyysistä kuritusta, mutta kurin kyllä.
• Ulkoa opettelua oli vähemmän kuin siihen aikaan oli tapana, mutta sitä oli. Uskonnossa päntättiin Jeesuksen sitaatteja päähän. Lukutunneilla lukukappaleet opeteltiin ulkoa. Myös tiettyjä kirjoitusmalleja opeteltiin ulkoa. Tämän rinnalla Cygnaeus painotti ymmärtämistä. Lukukappaleita mm. läpiselitettiin. Paitsi laskemaan ja lukemaan, lasten tuli oppia ymmärtämään lukemaansa, ajattelemaan ja soveltamaan oppimaansa.
• Opetus ei rajoittunut oppitunteihin eikä kirjojen päähänpänttäämiseen. Siihen kuului mm. puutarhanhoitoa ja aitoa maataloustyökalujen valmistusta.
• Käytännön ja lapselle tutun arvo oli tärkeä. Laskuesimerkit piti ottaa lapsen omasta ympäristöstä.
• Oppimisen seuranta/arviointi. Cygnaeuksen tapa opettaa oli sellainen, että osaaminen näkyi, kuului heti. Cygnaeukseen ideoihin kuului myös vuositutkinto. Hänen ehdotuksensa mukaan vuoden työ tuli päättyä ”juhlallisiin päättäjäisiin”, joihin lasten vanhemmat kutsuttaisiin ”kirkonkuulutuksella sekä ilmoituksella jossakin maan sanomalehdessä”. Juhlaa edeltäisi vuositutkinto, jossa piiritarkastajan ja koulun johtokunnan puheenjohtajana tahi jonkun jäsenen läsnäollessa ” opettaja saa näyttää taitojaan ja (...) lasten edistyksen tiedoissa, mutta etenkin käytännölliselle elämälle hyödylliset tulokset lasten koulunkäynnistä vuoden aikana selviävät seurakuntalaisille”. Vuositutkinto muuntui sitten pikkuhiljaa kevyemmäksi kevätjuhlaksi.
• Koulun rakenteellisia piirteitä olivat: a) sisäoppilaitosmuoto, b) siihen liittyen pitkät koulupäivät ja kouluvuosi, c) vapautuminen hallinnollisesti kirkon holhouksesta, d) tyttöjen ja poikien tasa-arvoisuus- mutta kuitenkin niin, että tytöillä ja pojilla oli useassa aineessa eri sisällöt. e) Opetus oli aluksi rinnakkais- sitten vuorokurssiperiaatteen mukaista.
• Koululla oli tärkeä yhteiskuntakehitystä edistävä tehtävä. Cygnaeus uskoi, että kun joka kuntaan saadaan kansakoulu, ei enää tarvita vankiloita. Niinikään tärkeää oli kansakunnan yhteenkuuluvuuden tunne.

CYGNAEUKSEN ELÄMÄ PÄHKINÄNKUORESSA

Uno Cygnaues syntyi 12.10. 1810 Hämeenlinnassa. Lapsuutensa hän asui Janakkalassa Leppäkosken kartanossa. Hämeen läänin rahastonhoitaja-isä kuoli, kun Uno oli 8 v. Äiti jäi elämättään viittä lasta. Uno Cygnaeus kasvoi kuulema äidin ja siskojen hemmottelemana. Opin hän sai vaihtuvilta kotiopettajilta, joista yksi muun muassa pakotti lievän rikkomuksen tehneen oppilaan ryömimään pöydän alle muiden lasten potkittavaksi. Myös triviaalikoulussa hänen opettajansa vaihtuivat. Ainakin kaksi heistä kuoli.

Ylioppilaaksi Uno pääsi vuonna 1827 17- vuotiaana. Hän pääsi opiskelemaan Turkuun, mutta tulipalon vuoksi opinnot alkoivat vuoden myöhässä Helsingissä . Cygnaeus vietti riehakasta opiskelijaelämää, jota hän ei myöhemmin juuri halunnut muistella. Luonnontieteiden maisteriksi hän valmistui vuonna 1836 26-vuotiaana. Pappisvihkimyksen hän sai 1837.

Työuransa Cygnaeus aloitti Viipurissa, jossa hän toimi pappina ja mm. vankilapastorina. Juorujen mukaan pastori oli saattanut viipurilaisen piian raskaaksi, ja näin Cygnaeus joutui jo parin vuoden jälkeen pakenemaan häpeää Venäjän Alaskaan, ja otti juuri perustetun Sitkan luterilaisen seurakunnan saarnaajan viran. Lähtöön vaikutti myös hyvät ansiot ja mahdollisuus koota luonnontieteellisiä aineistoja. Tässä tehtävässä hän toimi viisi vuotta (1839- 1847). Tanssivan papin naistenmiehen maine eli vahvana.

Takaisin Eurooppaan palattuaan hän toimi kaksitoista vuotta Pietarin Pyhän Marian seurakunnan kirkkokoulun johtajana ja inspehtorina. Hän toimi pappina, meni naimisiin ja perehtyi ulkomaisiin pedagogeihin.

Vuonna 1857 hän osallistui senaatiin avamaan keskusteluun kansansivistyksestä

Wiborg-lehdessä kirjoittamallaan artikkelilla "Muutama sana Suomen kansakoululaitoksesta". Hän arvosteli ankarasti laajassa kirkollisasioiden toimituskunnalle osoittamassaan lausunnossa tuomiokapitulien ehdotuksia kansakoulujen kehittämiseksi. Kansakouluista aiottiin lukkarien johtamia, rippikouluun valmistavia opinahjoja. Cygnaeuksen mielestä koulua oli lähdettävä suunnittelemaan kokonaan uudelta pohjalta. Kansakoulun tulisi kehittää lapsia sekä henkisesti että fyysisesti. Koulun tehtävänä oli opettaa heitä paitsi laskemaan ja lukemaan myös ymmärtämään lukemaansa, ajattelemaan ja soveltamaan oppimaansa myöhemmissä toimissaan.

Cygnaeuksen vallankumouksellisessa ehdotuksessa kansakoulu oli valtion koulu, joka antaisi kaikille lapsille yhteisen pohjakoulutuksen. Hän tähdensi hyötyä, joka syntyisi niin kreivien, itsellisten kuin torppareidenkin lasten käydessä samaa koulua. Koulunkäynti loisi perustan erisäätyisten ihmisten keskinäiselle kunnioitukselle, synnyttäisi ystävyyssuhteita yli säätyrajojen ja tasoittaisi ”paremman” ja ”huonomman” väen välistä juopaa. Kaikille yhteisellä peruskoulutuksella rakennettaisiin yhteistä isänmaata.

Kansansivistys oli Cygnaeukselle tärkeää ei vain siveelliseltä ja humaanilta kannalta, vaan valtiontalouden vuoksi. Korkea kansansivistys ja siitä aiheutuva yleisempi siveellisyys, suurempi työhalu ja yritteliäisyys sekä kohonnut kansallistietoisuus olivat yleisen hyvinvoinnin paras tae ja kansan kaikenpuolisen itsenäisyyden varmin lähde.

Senaatti antoikin Cygnaeukselle tehtäväksi perehtyä kansanopetuksen tilaan. Hän tutustui kesällä 1858 Suomen kouluoloihin ja sen jälkeen vuoden kestäneellä tutkimusmatkalla mm. Ruotsiin, Tanskaan, Saksan valtioihin ja Sveitsiin ottaakseen selvää, minkälaisissa kouluissa oppilaat oppivat ja missä eivät oppineet. Kotiin palattuaan hän laati matkakertomuksen ja jätti sen senaatille 1859.

Mikä näytti tehneen vaikutuksen Cygnaeukseen? Tällaisia asioita näyttävät olleen:

• Suurimman vaikutuksen Cygnaeukseen teki Sveitsin koululaitos. Hän kiinnostui erityisesti pestalozzilaisesta ja fröbeliläisestä pedagogiikasta. Fröbelin lahjoja käytettiin myöhemmin seminaarin lastentarhassa.
• Hampurin fröbeliläisessä lastentarhassa hän innostui leikin avulla tapahtuvasta työkasvatuksesta. Lapset saivat luonnollista hoitoa ja kasvatusta. Siellä lasta pidettiin alinomaan toiminnassa. Työskentely oli kuitenkin leikinomaista, ja se herätti lapsessa iloa ja mieltymystä. Lapsen luovuudelle oli koko ajan tilaa; lapsi ei jäljitellyt, vaan sai itse aikaan uutta (Jälkikäteen arvioiden mm. fröbeliläinen piirustuksenopetus oli kuitenkin varsin mekaanista).
• Fröbeliläisissä lastentarhoissa ei opetettu uskontoa eikä suosittu ulkolukua, vaan vaadittiin kaikkeen opetukseen havainnollisuutta.
• Myös Liesingissä sijaitsevassa Jan Daniel Georgesin kasvatuslaitoksessa Levanassa fröbeliläistä työkasvatusta annettiin lapsille koko kouluajan.
• Sveitsiläiset kasvitarhat kiehtoivat hänen mieltään. Cygnaeus kävi Zürichissä Küsnachtin seminaarissa, jossa tehtiin puutarhatöitä ja harjoitettiin muun muassa viininviljelyä.
• Cygnaeusta kiinnosti Zürichissä myös orpokoti ja kuurojen oppilaitos, jossa tehtiin paljon puutarhatöitä ja myös käsitöitä.
• Weissenfelsin seminaarin harjoituskouluna oli kuurojenkoulu, mikä edisti havainnollisen opetustavan oppimista, mutta tästä koulusta puuttuivat kokonaan ruumiillinen kasvatus ja käytännölliset työt.
• Idea siitä, että myös vammaiset (sokeat, kuurot, "vajaamieliset") lapset kävisivät kansakoulua yhdessä muitten lasten kanssa
• Sveitsissä seminaarit olivat erilaisia, mutta kaikki olivat sisäoppilaitoksia, niissä kaikissa tehtiin käsitöitä ja hoidettiin puutarhaa ja niissä oli hyvä ilmapiiri
• Wettingenin seminaarissa harrastettiin maanviljelystä. Siitä oli taloudellistakin hyötyä seminaarille, joka sijaitsi vanhassa luostarissa.
• Saksin kouluissa saatiin paljon tietoa, mutta harjaannuttiin huonosti osaamiseen.
• Dresdenissä Cygnaeus tutustui lastenseimeen, jollaisen hän päätti perustaa myös seminaarin yhteyteen. Hänen mielestään seimessä opittiin parhaiten psyykkistä ja fyysistä lastenhoitoa.
• Hän vakuuttui matkallaan siitä, että seminaarinopettajien oli päästävä tutustumaan saksilaisiin seminaareihin ja harjoituskouluihin, joita hän piti korkeatasoisina.
• Eniten hän kritikoi Suomen ja Ruotsin koulutointa. Kotimaan katsauksessa hän puhui lapsityövoiman väärinkäytöstä ja puuttui tyttöjen koulukasvatukseen.
• Koulun uskonnollinen pohja askarrutti Cygnaeusta.
• Ruotsin koululaitos ja sen 'valvonta' sekä opettajanvalmistus oli hoidettu huonosti. Tanskassakaan ei vielä oltu vapauduttu täysin papiston valvonnasta.

Uno Cygnaeuksen matka oli opinto-, tutkimusmatka ja eräänlainen kansainvälinen koulutuksen arviointimatka. Hän laati useita lehtikirjoituksia, kirjoitti matkakirjeitä, piti matkapäiväkirjaa ja lopulta laati matkakertomuksen senaatille- kuin olisi saanut kaikki ideat matkalla. Hän korosti ajatusta "työn avulla työhön" kasvattamisesta: tiedon saamisen lisäksi piti harjaantua käsillä tekemiseen.

Helmikuussa 1860 senaatti pyysi Cygnaeukselta täydellistä ehdotusta kansakoululaitoksen ja opettajienvalmistuksen järjestämisestä Suomeen. Lopulliset ehdotuksensa kansakoulu- laitoksen järjestämisestä Cygnaeus jätti vuonna 1861. Ehdotusta tutki sitten 12-jäseninen komitea, jossa oli tunnettuja kansalaisia. Cygnaeus laati vielä komitealle vastineen. Komitea laati oman esityksensä pääosin Cygnaeuksen ehdotuksiin perustuen vuonna 1862.

Vuonna 1861 Cygnaeus nimittettiin kansakoulujen ylitarkastajaksi. Jyväskylän Seminaari perustettiin vuonna 1863. Ensimmäinen maaseutua koskeva kansakouluasetus annettiin 11.5.1866. Asetuksen antamispäivää alettiin myöhemmin pitää kansakoulun perustamispäivänä.

Seminaari oli 4-vuotinen naisille ja miehille tarkoitettu yhteisseminaari. Seminaarin yhteydessä oli harjoittelukoulu ja lastenseimi, jotta tytöt oppivat hoitamaan lapsia valistunein, tieteellisin periaattein. Lehtorit olivat yliopistollisen loppututkinnon suorittaneita, ja he olivat opiskelleet ulkomailla 1-2 vuotta. Heidän koulutustasonsa oli kansainvälisestikin katsottuna erittäin korkea.

Cygnaeus toimi oman virkansa ohella Jyväskylän seminaarin ensimmäisenä johtajana vuoteen 1869 asti, jolloin hän siirtyi kokopäiväiseen kansakoulujen ylitarkastajan toimeen. Seminaarissa hän ajautui riitoihin lehtoreiden kanssa, jotka nousivat häntä vastaan. Häntä syytettiin suosikkijärjestelmästä, naisten suosimisesta ja despotismista.

Vuosina 1870-87 Cygnaeus oli kouluylihallituksen jäsen. Vanhoilla päivillään hän oli vakava ja omanarvontuntoinen virkamies, joka teki yllätystarkastuksia kouluihin

Cygnaeuksen aloitteesta koulutettiin ja nimitettiin vuodesta 1874 alkaen myös joukko aluksi sivutoimisia kansakoulujen tarkastajia valvomaan opetuksen tasoa kouluissa. Cygnaeus halusi näin poistaa erityisesti kirkon ja papiston tuolloin vielä vahvat epäluulot kansakoulua kohtaan. Paikallistarkastajat olivat pääasiassa seurakuntapappeja. Vuonna 1885 saatiin vakinaiset maaseudun kansakoulujen piiritarkastajat, aluksi yksi joka lääniin. Uudet piiritarkastajat olivat akateemisen oppiarvon ja pedagogisen valmennuksen saaneita ansioituneita miehiä, mutta he joutuivat johtamaan piiriään ilman hallinnollista koulutusta.

Tarkastajien apuna toimi paikallisia johtokuntia, joihin tuon ajan lautakuntatavan mukaan kuului pappi, neljä johtavaa maanviljelijää, torppari ja opettaja-sihteeri, joka yleensä vastasi tehtävien hoidosta. Suuret kaupungit palkkasivat itse kansakouluntarkastajansa.

Uno Cygnaeus kuoli vuonna 1888. Hänen hautansa on Helsingissä Hietaniemen hautausmaalla.

YHTEENVETOA

Uno Cygnaeus oli suurmies. Hänen osuuttaan kansakoululaitoksen syntyyn ei voi kiistää, vaikka suunnitelmaa ei sellaisenaan toteuttukaan. Elämänsä viime vuosina Cygnaeus itse ei kuitenkaan ollut vakuuttunut siitä, oliko kansakoulun idea ymmärretty Suomessa oikein. Väitetään, että kansakoulusta tuli pikemminkin sellainen, kuin J.V. Snellman oli halunnut.

Pettymys varmasti oli, kuinka hitaasti kansakoulu-uudistus toteutui. Vuonna 1890 kansakoululaisia oli väkiluvusta vain 2,5 % eli hieman yli 53 000. Useimmat kansakoulut perustettiin vasta vuoden 1898 jälkeen.

Monet Cygnaeuksen ajatukset kuitenkin toteutuivat (ainakin jonkin aikaa):

• Kansakoulu irrotettiin kirkon alaisuudesta ja määrättiin kunnalliseksi. Kansakoulu oli erillään kirkosta- muttei uskonnosta. Koulun tuli olla syvästi uskonnollinen.(Ajatus sopi hyvin orotodoksiselle keisarille).
• Cygnaeukselle koulu oli jumalanpalvelusta. Jokaisen koulupäivän rutiineihin kuului aamu- ja usein myös loppuhartaus. Hartauksien tilalle tuli peruskoulussa päivänavaus.
• Maan ensimmäinen seminaari perustettiin maaseudun liepeille, koska seminaarista valmistuvat opettajat tulisivat työskentelemään tavallisen kansan parissa.
• Lastentarha-aate tuli Suomeen, kun Uno Cygnaeus perusti Jyväskylän seminaariin lastentarhan. Valitettavasti se lakkautettiin Cygnaeuksen kuoleman jälkeen vuonna 1889.
• Cygnaeus halusi kansakoulujen yhteyteen perustettavan puutarhoja ja puutarhanhoidon sisältyvän kansakoulujen opetukseen.
• Cygnaeukseen ideoihin kuului myös vuositutkinto. Vuositutkinto muuntui sitten pikkuhiljaa kevyemmäksi kevätjuhlaksi.
• Cygnaeuksen ansiosta koulustamme tuli lapsia kunnioittava ja ymmärtävä eikä abstrakteja tietoja pänttäävä.

Kaikki ideat eivät toteutuneet - ainakaan heti.

• Cygnaeus ajoi kansakoulua, johon kuuluisi sekä ala- että yläkansakoulu. Näin kävi vain kaupunkien osalta. Maalla alkuopetus jätettiin kotien hoidettavaksi. Alakoulut toteutuivat laajassa mitassa vasta vuoden 1921 oppivelvollisuuslain jälkeen. Kansakoulussa oli aluksi 4-luokkainen "ylhäisempi kansakoulu". Ylempi kansakoulu oli tarkoitettu kaupungeissa 8-14-vuotiaille, maaseudun vastaava ja Jyväskylän seminaarin mallikoulu 10-16-vuotiaille. Kaupungeissa ja mallikoulussa oli 6-10-vuotiaille lapsille järjestettävä alkeiden opetusta varten 2-luokkainen alempi kansakoulu. Yhtenäinen kansakoulu toteutui vuoden 1921 jälkeen.
• Cygnaeus tavoitteli kaikille yhteistä kansakoulua ja siihen liittyen koulupakkoa. Hän halusi pakotteita sekä vanhemmille että kunnille. Mm. talonpojat kavahtivat kuitenkin kansakouluista koituvia huomattavia menoja. Sivistyneistö ei halunnut laittaa lapsiaan samaan kouluun rahvaan lasten kanssa. Niinpä kansakoulua ei haluttu hyväksyä oppikoulun pohjakouluksi. Säätyläiset laittoivat lapsensa mieluummin ykistyisiin, valmistaviin kouluihin. Lopullisesti Cygnaeuksen idea toteutui vasta vuonna 1972-77 peruskoulujärjestelmään siirryttäessä.
• Cygnaeus vastusti ruumiillista kuristusta (mutta senaatti oli toista mieltä) ja hapeärangaistuksia. Rangaistuksen oli hänestä oltava kasvattavaa; lyönneista ei opi mitään. Ruumiillinen kuritus kiellettiin valtion kouluissa vuonna 1914.
• Uno Cygnaeus olisi liittänyt yleiseen kansakoulujärjestelmäänsä myös sokeiden, kuurojen ja raajarikkoisten peruskoulutuksen. ”Heikkokykyisten” olisi pitänyt opiskella samassa ryhmässä muiden lasten kanssa, mutta hänen käsityksensä unohdettiin hyvin pian. 1900-luvun alkupuolella oli vallalla käsitys, jonka mukaan poikkeaviksi luokiteltujen paikka oli laitoksissa, koska vammaisten lasten katsottiin häiritsevän muiden lasten oppimista. Idea toteutui 1900-luvun lopulla, kun alkoi inkluusion läpimurto.
• Tytöille ja pojille tuli mieluiten olla eri koulut tai opetusta tuli ainakin antaa erikseen. Määräys tyttöjen ja poikien opettamisesta erikseen kumottiin vasta vuonna 1886.
• Cygnaeus esitti vuonna 1860 annetussa ehdotuksessa Suomen kansakoulutoimesta kansakoulun toimivan sisäoppilaitosperiaatteella. Pääosasta kouluja tuli kuitenkin "käymälaitoksia" ei asumalaitoksia. Cygnaueksen mielestä monissa kodeissa annettiin luonnonvastaista kasvatusta. Tuhansilla lapsilla ei ollut perhettä.
• Uno Cygnaeus kantoi huolta siitä, että seminaariston opettajien pitäisi toimittaa kansantajuista kasvatusopillista aikakauslehteä. Lehti ei kuitenkaan saanut julkaisulupaa sortovuosien aikana. Vasta 15.12.1905 ilmestyi Opettajain Lehden näytenumero.

Cygnaeus ja hänen kansakoulunsa ovat saaneet paljon huomionosoituksia:

- Cygnaeus sai kunniatohtorin arvonimen.

- Jean Sibelius sävelsi kansakoululaisten marssi Uno Cygnaeuksen muistolle

- Lokakuun 12. päivänä 1933 vietettiin Uno Cygnaeuksen syntymäpäivänä ensimmäisen kerran erityisenä kansakoulun päivää.

- Cygnaeuksen mukaan on nimetty kouluja useissa kaupungeissa (mm. Porissa, Turussa ja Jyväskylässä).

- Cygnaeuksenkatu tuli Töölöön vuonna 1906.

- Muistomerkki on mm. Hämeenlinnassa (Kasvun kivi 1965)

- Patsas Jyväskylässä Cygnaeuksen puistossa.

- Postimerkki hänestä julkaistiin vuonna 1960.

- Cygnaeus-palkinto on kunnianosoitus oppivelvollisuuskoulumme alkuunpanijan ja ensimmäisen kehittäjän Uno Cygnaeuksen elämäntyölle. Opetushallitus myöntää sen yksityiselle henkilölle tai yhteisölle erityisistä ansioista Opetushallituksen alaisen yleissivistävän koulutuksen, ammatillisen koulutuksen, aikuiskoulutuksen tai muun sivistystoimen kentällä.

" Uno Cygnaeus oli kuin pyrstötähti, joka saapuessaan loistavalla valollaan äkkiä häikäisi

ympäristön ja väistyi hiljaa ja huomaamatta valon voiman vähentyessä."

KIRJALLISUUTTA

Ahonen, S. (2003). Yhteinen koulu- tasa-arvoa vai tasapäisyyttä? Koulutuksellinen tasa-arvo Snellmanista tähän päivään. Tampere: Vastapaino.

Cygnaeus, U. (1910). Uno Cygnaeuksen kirjoitukset Suomen kansakoulun perustamisesta ja järjestämisestä. Toim. Lönnbeck, Gustaf. F. Helsinki: Kansanvalistusseura.

Nurmi, V. (1995). Suomen kansakoulunopettajaseminaarien historia. Helsinki: Opetuslaan Ammattijärjestö OAJ.

Salokannel, A. (1918). Uno Cygnaeus ja nykyaikainen kansakoulun uudistus. Helsinki: Otava

Simola, H.(1997). Ulossulkemisesta itsevalikointiin. Opettajuus, kansalaisuus ja käyttäytymisen arvostelu suomalaisissa kansa- ja peruskouludokumenteissa vuosina 1861-1996. Helsingin opetusviraston julkaisusarja A3: 1997.

Syväoja, H. (2004). Kansakoulu- suomalaisten kasvattaja. Perussivistystä kansalle 1866-1977. Jyväskylä: PS-kustannus.

Uusikylä, K. (2006). Hyvä paha opettaja. Helsinki: Minerva.

Valtasaari, A., Henttonen, A., Järvi.L., & Nurmi, V. (toim.).(1966). Kansakoulu 1866/1966. Helsinki: Otava.

Wahlström, E. (2004). Tanssiva pappi. Helsinki: Schildts