Uno Cygnaeus, pappi ja pedagogi

KUVA: Uno Cygnaeuksen taulu. Helsinkiläinen valokuvaamo Daniel Nyblin vedosti Uno Cygnaeuksen valokuvan, josta tehtiin painokuvia vuonna 1901. Painokuvaan on lisätty Cygnauksen nimikirjoitus. Kehystetyt kuvat levisivät kansakoulujen seinille kautta maan.

Tämä on päivittyvä lastu.

Lastun ensimmäisen version (23.1.) lähteenä ovat olleet omat muistiinpanoni kolmenkymmenen vuoden ajalta sekä internetistä löytyvä materiaali.

Tulen päivittämään tekstiä vielä ainakin kolmen teoksen tiedoilla. Kaikki kommentit ovat tervetulleita.

Pieniä korjauksia tehty 24.1. 2010 ja 26.1.2010.

TÄMÄ vuosi 2010 on Uno Cygnaeuksen syntymän 200-vuotisjuhlavuosi. Ensimmäinen juhlaseminaari on jo maanantaina Opetushallituksessa. Toiseen, Viikissa huhtikuussa pidettävään pääsen itsekin paikan päälle.

UNO CYGNAEUS (1810-1888), luonnontieteiden maisteri ja tanssiva pappi, oli ristiriitaisia tunteita herättänyt henkilö. Hänessä, niinkuin kai kaikissa, on myös hankalampia puolia; Uno oli ilmeisesti heikkona naisiin, eikä kuulema osannut pitää näppejään irti vähän vanhemmista tytöistäkään. Vielä seminaarinjohtajana hän halusi nimenomaan opettaa tyttöjä, ja viihtyi mm. tyttöjen liikuntasalissa.

Cygnaeuksella on kuitenkin aivan kiistattomat ansiot suomen kansakoululaitoksen kehittäjänä. Häntä kutsutaan suomalaisen kansakoulun ja myös opettajankoulutuksen isäksi (Tällöin kuitenkin unohdetaan H.G. Porthan). Kansan kouluja oli toki jo ennen Cygnaeusta, mutta ei kunnallista varsin johdonmukaista kansakoulujärjestelmää. Hänen kunniakseen on perustettu kouluja, nimitetty katuja, painettu postimerkki ja pystytetty patsaskin.

SUOMALAISEN pedagogiikan historiaan hän toi ainakin pestalozzilaisia ja fröbeliläisiä ideoita. Häntä kuvataan pestalozzilais-diesterwegiläiseksi. Ja hänestä lapsikeskeisen, vuorovaikutusta korostavan pedagogiikan ketju jatkui Matti Koskenniemeen ja sitä kautta tähän päivään, mm. Kari Uusikylän kautta.

Omaperäisenä ajattelija Cygnaesta ei aina pidetä, mutta tärkeänä oman aikansa eurooppalaisten ideoiden välittäjänä ja niiden toimeenpanijana.

CYGNAEUSLAISTA pedagogiikka voisi ehkä kuvailla seuraavilla piirteillä:

• (1) Kasvatuksen päämääränä oli kristillinen siveellisyys. Kristillinen ihanne eli edelleen, mutta nyt ilman perisyntiä. Lasta kasvatettiin yhä ennen muuta iankaikkisuutta varten (mutta myös kuulaiseksi alamaiseksi).
• Ihmisihanne tiivistynee seminaarin valintakriteereissä ja opinto-ohjelmassa.
• Cygnaeuksen luonnosteli Suomen kansakoulunopettajien ohjesäännön v. 1861. Sen mukaan opettajan tulee: "Aina näyttää nuorisolle hyvää esimerkkiä kristillisessä elämässä sekä koettaa säädyllisellä käytöksellä, nuhteettomalla elämällä, opettavaisella seurustelulla ja hyödyllisellä ohjauksella hankkia lasten ja heidän vanhempiensa keskuudessa arvonantoa, jota ilman heidän toimintansa ei koskaan voi käydä siunaukselliseksi."
• Musiikillista lahjakkuutta pidettiin tärkeänä ja seminaarilaisilta vaadittiin hyvää laulutaitoa jo pääsyvaatimuksena. Soittotaito opeteltiin seminaarissa. Niinikään käden taitojen kehittäminen muodostui erittäin tärkeäksi ja siihen käytettiin useita tunteja viikossa jokaisena opiskeluvuotena. Nämä ainekset yhdessä vahvan kristilliseen arvomaailmaan perustuneen kasvatusihanteen ja voimakkaan isänmaallisen hengen kanssa muodostivat Cygnaeuksen käsityksen tasapainoisesta ihmisestä, jollaiseksi tuore kansakoulunopettaja haluttiin kasvattaa.
• Cygnaeus jakoi kasvatustavoitteet kansan kohottamiseen (1) puhtaaseen siveyteen (moraaliin), (2) tieteelliseen valistukseen ja (3) taidolliseen teollisuuteen.
• Kasvatuksen sisällöt olivat monipuoliset. Ruumista piti kehittää siinä kuin älyäkin; Terve sielu terveessä ruumissa. Tervettä ruumista edistettiin mm. liikunnalla, käsitöillä , musiikilla ja piirtämisellä. Käsityön piti olla kasvattavaa- ei keino hankkia rahaa. Cygnaeusta arvostetaan erityisesti kolmen oppiaineen aseman vahvistajana: Käsityön, liikunnan ja laulun. Uskonnolla oli kuitenkin edelleen hänellekin tärkeä rooli.
• Kansainvälisesti hänen merkittävin aikaansaannoksensa on käsityön tuominen pakolliseksi oppiaineeksi kansakouluun. Käsityöllä oli hänen ajattelussaan sivistävä tehtävä.
• Koululaulu sai tärkeän tehtävän suomalaisten moraalisena ja kansallisena kasvattajana: koulun virret, isänmaalliset laulut ja kansanlaulut iskostuivat koko kansan muistiin.
• Cygnaeus uskoi, että voimistelusta olisi huomattava ”hyöty luonnostaan hitaalle ja saamattomalle kansallemme sen saadessa lapsuudesta saakka järjestelmällistä ja ohjattua harjoitusta – – ruumiinliikkeissä. Siten se kävisi jonkin verran reippaammaksi sekä kehittyisi rohkeammaksi ja päättäväisemmäksi.”
• Oppimäärä oli vanhaan kansaopetukseen verrattuna moninkertainen (mutta hänenn suunnitelmissaan kansakoulu oli sisäoppilaitos jossa opetusta oli aamusta iltaan).
• Kasvatuksen selkeää menetelmää Cygnaeus ei esittänyt. Ehkä tähän paljolti perustuu suomalainen harvinaisuus: didaktinen vapaus. Cygnaeuksen mukaan "opetus jäi opettajan itse järjestettäväksi, kunkin kasvatusopillista kokemusta ja ymmärrystä myöten."
• Mutta hän korosti pestalozzimaista luonnonmukaisuutta. Opetukseen kuului pienillä lapsilla leikki, isommilla leikin sijasta työ. Leikki oli Cygnaeuksen mukaan ”tapa, millä lapsi elää henkisesti ja muodostaa sisäisen elämänsä ulkomaailmassa”.Isommille sopinee sitaatti: "Kouluopinta ei saa olla leikkiä vaan sen tulee olla vakavaa työtä, joka vaatii voimain ponnistusta."
• Keskeisiä opetusvälineitä olivat opettajan oma malli ja puhe.
• Cygnaueksen mielestä opettajan tuli tuntea oppilaitaan kohtaan ”pyhää rakkautta”. Rakkauden lisäksi opettajalla oli oltava innostusta ja kutsumusta.
• Cygnaeus halusi koululle omistautuneita opettajia. Opettajan työtä Cygnaeus piti kutsumuksena, ei ammattina, joka edellytti rakkautta kansaan ja kansan kouluttamiseen. Opettajilla oli pyhä kutsumus. Heidän uskontonsa oli valistus. Kutsumuksessa oli lähetystyön piirteitä. Kutsumusopettaja antautuu työlleen täysin innoin aikaansa ja vaivaansa laskematta. Cygnaeus ei pitänyt sopivana, että naimisissa oleva toimii opettajattarena.
• Miesopettajiksi kelpasivat rahvaanmiehet, mutta opettajattariksi hän halusi herrasnaisia, jotka vaikuttaisivat jalostavasti myös miehiin. Opettajilta Cygnaeus vaati hillittyä käytöstä.
• Cygnaeuksesta nainen oli ihanteellinen opettaja.
• Cygnaeus opetti itse keskustellen. Hän äänestytti vastauksia. Tärkeää oli, että oppilaat puhuisivat enemmän kuin opettaja. Cygnaeus ei tuntenut ns. hiljaista työskentelyä.
• Cygnaeus tähdensi havainto-opetuksen ja opetusvälineistön merkitystä. Opetuksessa oli seurattava havaintomenettelyä, ennen lukemista on oleva ajatus- ja puheharjoituksia kodissa ja luonnossa nähtävistä esineistä sekä havaintokuvien johdolla
• Tärkeitä periaatteita olivat lempeys. Hän ei hyväksynyt fyysistä kuritusta, mutta kurin kyllä.
• Ulkoa opettelua oli vähemmän kuin siihen aikaan oli tapana, mutta sitä oli. Uskonnossa päntättiin Jeesuksen sitaatteja päähän. Lukutunneilla lukukappaleet opeteltiin ulkoa. Myös tiettyjä kirjoitusmalleja opeteltiin ulkoa. Tämän rinnalla Cygnaeus painotti ymmärtämistä. Lukukappaleita mm. läpiselitettiin. Paitsi laskemaan ja lukemaan, lasten tuli oppia ymmärtämään lukemaansa, ajattelemaan ja soveltamaan oppimaansa.
• Opetus ei rajoittunut oppitunteihin eikä kirjojen päähänpänttäämiseen. Siihen kuului mm. puutarhanhoitoa ja aitoa maataloustyökalujen valmistusta.
• Käytännön ja lapselle tutun arvo oli tärkeä. Laskuesimerkit piti ottaa lapsen omasta ympäristöstä.
• Oppimisen seuranta/arviointi. Cygnaeuksen tapa opettaa oli sellainen, että osaaminen näkyi, kuului heti. Cygnaeukseen ideoihin kuului myös vuositutkinto. Hänen ehdotuksensa mukaan vuoden työ tuli päättyä ”juhlallisiin päättäjäisiin”, joihin lasten vanhemmat kutsuttaisiin ”kirkonkuulutuksella sekä ilmoituksella jossakin maan sanomalehdessä”. Juhlaa edeltäisi vuositutkinto, jossa piiritarkastajan ja koulun johtokunnan puheenjohtajana tahi jonkun jäsenen läsnäollessa ” opettaja saa näyttää taitojaan ja (...) lasten edistyksen tiedoissa, mutta etenkin käytännölliselle elämälle hyödylliset tulokset lasten koulunkäynnistä vuoden aikana selviävät seurakuntalaisille”. Vuositutkinto muuntui sitten pikkuhiljaa kevyemmäksi kevätjuhlaksi.
• Koulun rakenteellisia piirteitä olivat: a) sisäoppilaitosmuoto, b) siihen liittyen pitkät koulupäivät ja kouluvuosi, c) vapautuminen hallinnollisesti kirkon holhouksesta, d) tyttöjen ja poikien tasa-arvoisuus- mutta kuitenkin niin, että tytöillä ja pojilla oli useassa aineessa eri sisällöt. e) Opetus oli aluksi rinnakkais- sitten vuorokurssiperiaatteen mukaista.
• Koululla oli tärkeä yhteiskuntakehitystä edistävä tehtävä. Cygnaeus uskoi, että kun joka kuntaan saadaan kansakoulu, ei enää tarvita vankiloita. Niinikään tärkeää oli kansakunnan yhteenkuuluvuuden tunne.

CYGNAEUKSEN ELÄMÄ PÄHKINÄNKUORESSA

Uno Cygnaues syntyi 12.10. 1810 Hämeenlinnassa. Lapsuutensa hän asui Janakkalassa Leppäkosken kartanossa. Hämeen läänin rahastonhoitaja-isä kuoli, kun Uno oli 8 v. Äiti jäi elämättään viittä lasta. Uno Cygnaeus kasvoi kuulema äidin ja siskojen hemmottelemana. Opin hän sai vaihtuvilta kotiopettajilta, joista yksi muun muassa pakotti lievän rikkomuksen tehneen oppilaan ryömimään pöydän alle muiden lasten potkittavaksi. Myös triviaalikoulussa hänen opettajansa vaihtuivat. Ainakin kaksi heistä kuoli.

Ylioppilaaksi Uno pääsi vuonna 1827 17- vuotiaana. Hän pääsi opiskelemaan Turkuun, mutta tulipalon vuoksi opinnot alkoivat vuoden myöhässä Helsingissä . Cygnaeus vietti riehakasta opiskelijaelämää, jota hän ei myöhemmin juuri halunnut muistella. Luonnontieteiden maisteriksi hän valmistui vuonna 1836 26-vuotiaana. Pappisvihkimyksen hän sai 1837.

Työuransa Cygnaeus aloitti Viipurissa, jossa hän toimi pappina ja mm. vankilapastorina. Juorujen mukaan pastori oli saattanut viipurilaisen piian raskaaksi, ja näin Cygnaeus joutui jo parin vuoden jälkeen pakenemaan häpeää Venäjän Alaskaan, ja otti juuri perustetun Sitkan luterilaisen seurakunnan saarnaajan viran. Lähtöön vaikutti myös hyvät ansiot ja mahdollisuus koota luonnontieteellisiä aineistoja. Tässä tehtävässä hän toimi viisi vuotta (1839- 1847). Tanssivan papin naistenmiehen maine eli vahvana.

Takaisin Eurooppaan palattuaan hän toimi kaksitoista vuotta Pietarin Pyhän Marian seurakunnan kirkkokoulun johtajana ja inspehtorina. Hän toimi pappina, meni naimisiin ja perehtyi ulkomaisiin pedagogeihin.

Vuonna 1857 hän osallistui senaatiin avamaan keskusteluun kansansivistyksestä

Wiborg-lehdessä kirjoittamallaan artikkelilla "Muutama sana Suomen kansakoululaitoksesta". Hän arvosteli ankarasti laajassa kirkollisasioiden toimituskunnalle osoittamassaan lausunnossa tuomiokapitulien ehdotuksia kansakoulujen kehittämiseksi. Kansakouluista aiottiin lukkarien johtamia, rippikouluun valmistavia opinahjoja. Cygnaeuksen mielestä koulua oli lähdettävä suunnittelemaan kokonaan uudelta pohjalta. Kansakoulun tulisi kehittää lapsia sekä henkisesti että fyysisesti. Koulun tehtävänä oli opettaa heitä paitsi laskemaan ja lukemaan myös ymmärtämään lukemaansa, ajattelemaan ja soveltamaan oppimaansa myöhemmissä toimissaan.

Cygnaeuksen vallankumouksellisessa ehdotuksessa kansakoulu oli valtion koulu, joka antaisi kaikille lapsille yhteisen pohjakoulutuksen. Hän tähdensi hyötyä, joka syntyisi niin kreivien, itsellisten kuin torppareidenkin lasten käydessä samaa koulua. Koulunkäynti loisi perustan erisäätyisten ihmisten keskinäiselle kunnioitukselle, synnyttäisi ystävyyssuhteita yli säätyrajojen ja tasoittaisi ”paremman” ja ”huonomman” väen välistä juopaa. Kaikille yhteisellä peruskoulutuksella rakennettaisiin yhteistä isänmaata.

Kansansivistys oli Cygnaeukselle tärkeää ei vain siveelliseltä ja humaanilta kannalta, vaan valtiontalouden vuoksi. Korkea kansansivistys ja siitä aiheutuva yleisempi siveellisyys, suurempi työhalu ja yritteliäisyys sekä kohonnut kansallistietoisuus olivat yleisen hyvinvoinnin paras tae ja kansan kaikenpuolisen itsenäisyyden varmin lähde.

Senaatti antoikin Cygnaeukselle tehtäväksi perehtyä kansanopetuksen tilaan. Hän tutustui kesällä 1858 Suomen kouluoloihin ja sen jälkeen vuoden kestäneellä tutkimusmatkalla mm. Ruotsiin, Tanskaan, Saksan valtioihin ja Sveitsiin ottaakseen selvää, minkälaisissa kouluissa oppilaat oppivat ja missä eivät oppineet. Kotiin palattuaan hän laati matkakertomuksen ja jätti sen senaatille 1859.

Mikä näytti tehneen vaikutuksen Cygnaeukseen? Tällaisia asioita näyttävät olleen:

• Suurimman vaikutuksen Cygnaeukseen teki Sveitsin koululaitos. Hän kiinnostui erityisesti pestalozzilaisesta ja fröbeliläisestä pedagogiikasta. Fröbelin lahjoja käytettiin myöhemmin seminaarin lastentarhassa.
• Hampurin fröbeliläisessä lastentarhassa hän innostui leikin avulla tapahtuvasta työkasvatuksesta. Lapset saivat luonnollista hoitoa ja kasvatusta. Siellä lasta pidettiin alinomaan toiminnassa. Työskentely oli kuitenkin leikinomaista, ja se herätti lapsessa iloa ja mieltymystä. Lapsen luovuudelle oli koko ajan tilaa; lapsi ei jäljitellyt, vaan sai itse aikaan uutta (Jälkikäteen arvioiden mm. fröbeliläinen piirustuksenopetus oli kuitenkin varsin mekaanista).
• Fröbeliläisissä lastentarhoissa ei opetettu uskontoa eikä suosittu ulkolukua, vaan vaadittiin kaikkeen opetukseen havainnollisuutta.
• Myös Liesingissä sijaitsevassa Jan Daniel Georgesin kasvatuslaitoksessa Levanassa fröbeliläistä työkasvatusta annettiin lapsille koko kouluajan.
• Sveitsiläiset kasvitarhat kiehtoivat hänen mieltään. Cygnaeus kävi Zürichissä Küsnachtin seminaarissa, jossa tehtiin puutarhatöitä ja harjoitettiin muun muassa viininviljelyä.
• Cygnaeusta kiinnosti Zürichissä myös orpokoti ja kuurojen oppilaitos, jossa tehtiin paljon puutarhatöitä ja myös käsitöitä.
• Weissenfelsin seminaarin harjoituskouluna oli kuurojenkoulu, mikä edisti havainnollisen opetustavan oppimista, mutta tästä koulusta puuttuivat kokonaan ruumiillinen kasvatus ja käytännölliset työt.
• Idea siitä, että myös vammaiset (sokeat, kuurot, "vajaamieliset") lapset kävisivät kansakoulua yhdessä muitten lasten kanssa
• Sveitsissä seminaarit olivat erilaisia, mutta kaikki olivat sisäoppilaitoksia, niissä kaikissa tehtiin käsitöitä ja hoidettiin puutarhaa ja niissä oli hyvä ilmapiiri
• Wettingenin seminaarissa harrastettiin maanviljelystä. Siitä oli taloudellistakin hyötyä seminaarille, joka sijaitsi vanhassa luostarissa.
• Saksin kouluissa saatiin paljon tietoa, mutta harjaannuttiin huonosti osaamiseen.
• Dresdenissä Cygnaeus tutustui lastenseimeen, jollaisen hän päätti perustaa myös seminaarin yhteyteen. Hänen mielestään seimessä opittiin parhaiten psyykkistä ja fyysistä lastenhoitoa.
• Hän vakuuttui matkallaan siitä, että seminaarinopettajien oli päästävä tutustumaan saksilaisiin seminaareihin ja harjoituskouluihin, joita hän piti korkeatasoisina.
• Eniten hän kritikoi Suomen ja Ruotsin koulutointa. Kotimaan katsauksessa hän puhui lapsityövoiman väärinkäytöstä ja puuttui tyttöjen koulukasvatukseen.
• Koulun uskonnollinen pohja askarrutti Cygnaeusta.
• Ruotsin koululaitos ja sen 'valvonta' sekä opettajanvalmistus oli hoidettu huonosti. Tanskassakaan ei vielä oltu vapauduttu täysin papiston valvonnasta.

Uno Cygnaeuksen matka oli opinto-, tutkimusmatka ja eräänlainen kansainvälinen koulutuksen arviointimatka. Hän laati useita lehtikirjoituksia, kirjoitti matkakirjeitä, piti matkapäiväkirjaa ja lopulta laati matkakertomuksen senaatille- kuin olisi saanut kaikki ideat matkalla. Hän korosti ajatusta "työn avulla työhön" kasvattamisesta: tiedon saamisen lisäksi piti harjaantua käsillä tekemiseen.

Helmikuussa 1860 senaatti pyysi Cygnaeukselta täydellistä ehdotusta kansakoululaitoksen ja opettajienvalmistuksen järjestämisestä Suomeen. Lopulliset ehdotuksensa kansakoulu- laitoksen järjestämisestä Cygnaeus jätti vuonna 1861. Ehdotusta tutki sitten 12-jäseninen komitea, jossa oli tunnettuja kansalaisia. Cygnaeus laati vielä komitealle vastineen. Komitea laati oman esityksensä pääosin Cygnaeuksen ehdotuksiin perustuen vuonna 1862.

Vuonna 1861 Cygnaeus nimittettiin kansakoulujen ylitarkastajaksi. Jyväskylän Seminaari perustettiin vuonna 1863. Ensimmäinen maaseutua koskeva kansakouluasetus annettiin 11.5.1866. Asetuksen antamispäivää alettiin myöhemmin pitää kansakoulun perustamispäivänä.

Seminaari oli 4-vuotinen naisille ja miehille tarkoitettu yhteisseminaari. Seminaarin yhteydessä oli harjoittelukoulu ja lastenseimi, jotta tytöt oppivat hoitamaan lapsia valistunein, tieteellisin periaattein. Lehtorit olivat yliopistollisen loppututkinnon suorittaneita, ja he olivat opiskelleet ulkomailla 1-2 vuotta. Heidän koulutustasonsa oli kansainvälisestikin katsottuna erittäin korkea.

Cygnaeus toimi oman virkansa ohella Jyväskylän seminaarin ensimmäisenä johtajana vuoteen 1869 asti, jolloin hän siirtyi kokopäiväiseen kansakoulujen ylitarkastajan toimeen. Seminaarissa hän ajautui riitoihin lehtoreiden kanssa, jotka nousivat häntä vastaan. Häntä syytettiin suosikkijärjestelmästä, naisten suosimisesta ja despotismista.

Vuosina 1870-87 Cygnaeus oli kouluylihallituksen jäsen. Vanhoilla päivillään hän oli vakava ja omanarvontuntoinen virkamies, joka teki yllätystarkastuksia kouluihin

Cygnaeuksen aloitteesta koulutettiin ja nimitettiin vuodesta 1874 alkaen myös joukko aluksi sivutoimisia kansakoulujen tarkastajia valvomaan opetuksen tasoa kouluissa. Cygnaeus halusi näin poistaa erityisesti kirkon ja papiston tuolloin vielä vahvat epäluulot kansakoulua kohtaan. Paikallistarkastajat olivat pääasiassa seurakuntapappeja. Vuonna 1885 saatiin vakinaiset maaseudun kansakoulujen piiritarkastajat, aluksi yksi joka lääniin. Uudet piiritarkastajat olivat akateemisen oppiarvon ja pedagogisen valmennuksen saaneita ansioituneita miehiä, mutta he joutuivat johtamaan piiriään ilman hallinnollista koulutusta.

Tarkastajien apuna toimi paikallisia johtokuntia, joihin tuon ajan lautakuntatavan mukaan kuului pappi, neljä johtavaa maanviljelijää, torppari ja opettaja-sihteeri, joka yleensä vastasi tehtävien hoidosta. Suuret kaupungit palkkasivat itse kansakouluntarkastajansa.

Uno Cygnaeus kuoli vuonna 1888. Hänen hautansa on Helsingissä Hietaniemen hautausmaalla.

YHTEENVETOA

Uno Cygnaeus oli suurmies. Hänen osuuttaan kansakoululaitoksen syntyyn ei voi kiistää, vaikka suunnitelmaa ei sellaisenaan toteuttukaan. Elämänsä viime vuosina Cygnaeus itse ei kuitenkaan ollut vakuuttunut siitä, oliko kansakoulun idea ymmärretty Suomessa oikein. Väitetään, että kansakoulusta tuli pikemminkin sellainen, kuin J.V. Snellman oli halunnut.

Pettymys varmasti oli, kuinka hitaasti kansakoulu-uudistus toteutui. Vuonna 1890 kansakoululaisia oli väkiluvusta vain 2,5 % eli hieman yli 53 000. Useimmat kansakoulut perustettiin vasta vuoden 1898 jälkeen.

Monet Cygnaeuksen ajatukset kuitenkin toteutuivat (ainakin jonkin aikaa):

• Kansakoulu irrotettiin kirkon alaisuudesta ja määrättiin kunnalliseksi. Kansakoulu oli erillään kirkosta- muttei uskonnosta. Koulun tuli olla syvästi uskonnollinen.(Ajatus sopi hyvin orotodoksiselle keisarille).
• Cygnaeukselle koulu oli jumalanpalvelusta. Jokaisen koulupäivän rutiineihin kuului aamu- ja usein myös loppuhartaus. Hartauksien tilalle tuli peruskoulussa päivänavaus.
• Maan ensimmäinen seminaari perustettiin maaseudun liepeille, koska seminaarista valmistuvat opettajat tulisivat työskentelemään tavallisen kansan parissa.
• Lastentarha-aate tuli Suomeen, kun Uno Cygnaeus perusti Jyväskylän seminaariin lastentarhan. Valitettavasti se lakkautettiin Cygnaeuksen kuoleman jälkeen vuonna 1889.
• Cygnaeus halusi kansakoulujen yhteyteen perustettavan puutarhoja ja puutarhanhoidon sisältyvän kansakoulujen opetukseen.
• Cygnaeukseen ideoihin kuului myös vuositutkinto. Vuositutkinto muuntui sitten pikkuhiljaa kevyemmäksi kevätjuhlaksi.
• Cygnaeuksen ansiosta koulustamme tuli lapsia kunnioittava ja ymmärtävä eikä abstrakteja tietoja pänttäävä.

Kaikki ideat eivät toteutuneet - ainakaan heti.

• Cygnaeus ajoi kansakoulua, johon kuuluisi sekä ala- että yläkansakoulu. Näin kävi vain kaupunkien osalta. Maalla alkuopetus jätettiin kotien hoidettavaksi. Alakoulut toteutuivat laajassa mitassa vasta vuoden 1921 oppivelvollisuuslain jälkeen. Kansakoulussa oli aluksi 4-luokkainen "ylhäisempi kansakoulu". Ylempi kansakoulu oli tarkoitettu kaupungeissa 8-14-vuotiaille, maaseudun vastaava ja Jyväskylän seminaarin mallikoulu 10-16-vuotiaille. Kaupungeissa ja mallikoulussa oli 6-10-vuotiaille lapsille järjestettävä alkeiden opetusta varten 2-luokkainen alempi kansakoulu. Yhtenäinen kansakoulu toteutui vuoden 1921 jälkeen.
• Cygnaeus tavoitteli kaikille yhteistä kansakoulua ja siihen liittyen koulupakkoa. Hän halusi pakotteita sekä vanhemmille että kunnille. Mm. talonpojat kavahtivat kuitenkin kansakouluista koituvia huomattavia menoja. Sivistyneistö ei halunnut laittaa lapsiaan samaan kouluun rahvaan lasten kanssa. Niinpä kansakoulua ei haluttu hyväksyä oppikoulun pohjakouluksi. Säätyläiset laittoivat lapsensa mieluummin ykistyisiin, valmistaviin kouluihin. Lopullisesti Cygnaeuksen idea toteutui vasta vuonna 1972-77 peruskoulujärjestelmään siirryttäessä.
• Cygnaeus vastusti ruumiillista kuristusta (mutta senaatti oli toista mieltä) ja hapeärangaistuksia. Rangaistuksen oli hänestä oltava kasvattavaa; lyönneista ei opi mitään. Ruumiillinen kuritus kiellettiin valtion kouluissa vuonna 1914.
• Uno Cygnaeus olisi liittänyt yleiseen kansakoulujärjestelmäänsä myös sokeiden, kuurojen ja raajarikkoisten peruskoulutuksen. ”Heikkokykyisten” olisi pitänyt opiskella samassa ryhmässä muiden lasten kanssa, mutta hänen käsityksensä unohdettiin hyvin pian. 1900-luvun alkupuolella oli vallalla käsitys, jonka mukaan poikkeaviksi luokiteltujen paikka oli laitoksissa, koska vammaisten lasten katsottiin häiritsevän muiden lasten oppimista. Idea toteutui 1900-luvun lopulla, kun alkoi inkluusion läpimurto.
• Tytöille ja pojille tuli mieluiten olla eri koulut tai opetusta tuli ainakin antaa erikseen. Määräys tyttöjen ja poikien opettamisesta erikseen kumottiin vasta vuonna 1886.
• Cygnaeus esitti vuonna 1860 annetussa ehdotuksessa Suomen kansakoulutoimesta kansakoulun toimivan sisäoppilaitosperiaatteella. Pääosasta kouluja tuli kuitenkin "käymälaitoksia" ei asumalaitoksia. Cygnaueksen mielestä monissa kodeissa annettiin luonnonvastaista kasvatusta. Tuhansilla lapsilla ei ollut perhettä.
• Uno Cygnaeus kantoi huolta siitä, että seminaariston opettajien pitäisi toimittaa kansantajuista kasvatusopillista aikakauslehteä. Lehti ei kuitenkaan saanut julkaisulupaa sortovuosien aikana. Vasta 15.12.1905 ilmestyi Opettajain Lehden näytenumero.

Cygnaeus ja hänen kansakoulunsa ovat saaneet paljon huomionosoituksia:

- Cygnaeus sai kunniatohtorin arvonimen.

- Jean Sibelius sävelsi kansakoululaisten marssi Uno Cygnaeuksen muistolle

- Lokakuun 12. päivänä 1933 vietettiin Uno Cygnaeuksen syntymäpäivänä ensimmäisen kerran erityisenä kansakoulun päivää.

- Cygnaeuksen mukaan on nimetty kouluja useissa kaupungeissa (mm. Porissa, Turussa ja Jyväskylässä).

- Cygnaeuksenkatu tuli Töölöön vuonna 1906.

- Muistomerkki on mm. Hämeenlinnassa (Kasvun kivi 1965)

- Patsas Jyväskylässä Cygnaeuksen puistossa.

- Postimerkki hänestä julkaistiin vuonna 1960.

- Cygnaeus-palkinto on kunnianosoitus oppivelvollisuuskoulumme alkuunpanijan ja ensimmäisen kehittäjän Uno Cygnaeuksen elämäntyölle. Opetushallitus myöntää sen yksityiselle henkilölle tai yhteisölle erityisistä ansioista Opetushallituksen alaisen yleissivistävän koulutuksen, ammatillisen koulutuksen, aikuiskoulutuksen tai muun sivistystoimen kentällä.

" Uno Cygnaeus oli kuin pyrstötähti, joka saapuessaan loistavalla valollaan äkkiä häikäisi

ympäristön ja väistyi hiljaa ja huomaamatta valon voiman vähentyessä."

KIRJALLISUUTTA

Ahonen, S. (2003). Yhteinen koulu- tasa-arvoa vai tasapäisyyttä? Koulutuksellinen tasa-arvo Snellmanista tähän päivään. Tampere: Vastapaino.

Cygnaeus, U. (1910). Uno Cygnaeuksen kirjoitukset Suomen kansakoulun perustamisesta ja järjestämisestä. Toim. Lönnbeck, Gustaf. F. Helsinki: Kansanvalistusseura.

Nurmi, V. (1995). Suomen kansakoulunopettajaseminaarien historia. Helsinki: Opetuslaan Ammattijärjestö OAJ.

Salokannel, A. (1918). Uno Cygnaeus ja nykyaikainen kansakoulun uudistus. Helsinki: Otava

Simola, H.(1997). Ulossulkemisesta itsevalikointiin. Opettajuus, kansalaisuus ja käyttäytymisen arvostelu suomalaisissa kansa- ja peruskouludokumenteissa vuosina 1861-1996. Helsingin opetusviraston julkaisusarja A3: 1997.

Syväoja, H. (2004). Kansakoulu- suomalaisten kasvattaja. Perussivistystä kansalle 1866-1977. Jyväskylä: PS-kustannus.

Uusikylä, K. (2006). Hyvä paha opettaja. Helsinki: Minerva.

Valtasaari, A., Henttonen, A., Järvi.L., & Nurmi, V. (toim.).(1966). Kansakoulu 1866/1966. Helsinki: Otava.

Wahlström, E. (2004). Tanssiva pappi. Helsinki: Schildts