KUVA: Kiusaaminen herättää vanhemmissa ymmärrettävästi vahvoja tunteita. Kiusaamisen lopettamiseksi ehdotetaan rajuja keinoja, joista osa on jopa lainvastaisia. Mutta voiko oikeutta puolustaa sellaisilla keinoilla?(Kuva Noora Hellström)
KIRJOITAN nyt hyvin herkästä asiasta.
Mm. Vartti-lehdessä on käyty tällä viikolla väkevää keskustelua koulukiusaamisesta. Lehti on haastanut lukijansa pohtimaan, kuinka kiusaaminen saadaan loppumaan. Tärkeä teema. Vaikea teema. Kannattaisiko asiaa katsoa ikäänkuin hieman kauempaa?
NÄKÖKULMA 1. Kiusaamista tavataan kaikkialla.
Kiusaamista esiintyy kouluissa. Kotona. Työssä. Urheiluseuroissa. Kirkossa. Sairaaloissa. Armeijassa. Vankilassa. Se on kaikkialla vahingollista ja vastenmielistä. Mutta sitä on. Mistään sitä ei ole saatu kitkettyä, ehkä vähennettyä.
Haluaisin tuntea ihminen, joka ei missään elämänsä vaiheessa olisi kiusannut. Minäkin olen. Ja tällä en pätkääkään vähättele kiusaamisen seurauksia.
NÄKÖKULMA 2 Päämäärä ja keinot.
En usko, että kukaan ajattelee vakavissaan, että kiusaaminen on harmitonta, vaikka joskus kiusaajaksi tulkittava on itse omasta mielestään vain kiusoittellut.
Väitän, että kaikki haluavat vähentää kiusaamista. Päämäärä on yhteinen. Keinoista on sitten huimia näkemyseroja.
NÄKÖKULMA 3. Pedagogiset ja hallinnolliset keinot
Koululla on kahdenlaisia keinoja käsitellä kiusaamista. On pedagogisia keinoja tarttua kiusaukseen, joista KIVA-hanke on kuuluisa. Oppilaille puhutaan kiusaamisesta. Se tuomitaan. Kiusaamistapauksiin puututaan, kun niitä tulee esiin, ja kiusaajien kanssa käydään kasvatuskeskusteluja. Tavoitteena on nimenomaan kasvattaa empatiaa, ja joskus herättää uinuvaa omaatuntoa.
Koululla on myös toisenlaisia, hallinnollisia keinoja ns. kurinpitokeinoja: Näitä ovat luokasta poistaminen, koulupäivän keskeyttäminen, jälki-istunto, kirjallinen varoitus ja määräaikainen erottaminen. Näistä vain osaan opettajalla on toimivalta. Määräaikainen erottaminen kuuluu Espoossa johtokunnan toimivaltaan.
Koululla EI ole esim. oikeutta pakkosiirtää kiusaajaa toiseen rangaistuskeinona. Näin voidaan tehdä vain, jos perhe siihen vapaaehtoisesti suostuu.
NÄKÖKULMA 4. Oikeutta ei voi hankkia käyttämällä vääryyttä.
Mm. Varttilehden keskustelussa on heitetty räväköitä ehdotuksia, joilla kiusaamisen uskotaan loppuva. Kiusaaja on erotettava koulusta lopullisesti. Opettajat ja rehtorit on pantava vastuuseen.
Pääosin ehdotetut keinot ovat laittomia. Oikeusvaltiossa hyväkään päämäärä ei oikeuta käyttämään sellaisia keinoja. Kouluissa on noudatettava niitä menettelytapoja, joita säädökset sallivat. Vaikka ne keinot ovat väistämättä hitaita. Vaikka ne eivät aina kiusaamista lopeta.
Oikeusvaltiossa asiat on ensin tutkittava. Suomessa on omaksuttu pääperiaate, että on tärkeää, ettei yhtäkään syytöntä tuomita. Toinen vaihtoehto olisi periaate, että yksikään syyllinen ei saa päästä tuomiotta (vaikka syyttömiä menisi mukana). Koulu käyttää julkista valtaa rangaistessaan oppilaita. Sitä valtaa on käytettävä laillisesti, oikeudenmukaisesti, objektiivisesti jne. On oltava näyttö ja todisteet. Pelkkä uhrin kertomus ei riitä. Kouluissa rikkomuksia selviteltäessä joudutaan usein käyttämään todistajina alaikäisiä lapsia. Tämä on juristinen ongelma.
Reilu tutkinta edellyttäisi, että koululla olisi juristisesti koulutettua henkilökuntaa ja työaikaa tehdä selvitykset huolella. Nyt näin ei aina ole.
NÄKÖKULMA 5. Kuka on vastuussa toisen teoista?
Suomalaisessa oikeusjärjestelmässä jokainen on vastuussa omista teoistaan. Rikosoikeudellinen vastuu alkaa 15-vuotiaana, vahingonkorvasvastuu jo paljon nuoremmilla. Esim. isä ja äiti eivät ole Suomessa samalla lailla vastuussa lapsensa tekemisistä kuin aikaisemmin, ja yhä monessa maassa.
Kiusaamisesta on vastuussa kiusaaja. Myös kiusaamisen lopettamisesta on vastuussa kiusaaja. Ei kiusaajan isä eikä äiti. Eikä opettaja eikä rehtori. Kiusaaja itse.
Eikä opettaja ja rehtori olekaan näistä asioita millään lailla vastuussa? Opettaja ja rehtori ovat virkamiehiä, jotka käyttävät julkista valtaa. He ovat eräällä lailla lapsen huoltajia koulupäivän ajan. Heillä on tästä syystä erityinen vastuu lasten hyvinvoinnista.
Virkamiehen (syyllisyys) vastuu määritellään vastuutapahtumassa tiettyjen periaatteiden mukaan: (1) On osoitettava, että virkamies on rikkonut laissa ja siihen perustuvissa ohjeissa hänelle annettuja määräyksiä. (2) Tällä määräysten rikkomisella tulee olla syy-seuraussuhde vahinkoon. Virkamiehen vastuu määritellään jälkikäteen oikeudessa osana kokonaisuutta. Pääperiaate on, että jos virkamies ei ole rikkonut säädöksiä ja hän on toiminut kuin huolellinen mies, hän ei ole vastuussa.
Kiusaamistapauksessa opettaja ja rehtori voidaan siis tuomita syyllisiksi, jos he eivät ole noudattaneet kiusaamista koskevia ohjeita. Näitä ohjeita on perusopetuslainsäädännössä ja mm. opetussuunnitelmassa. Vastuu syntyy, jos koululla ei ole tehty suunnitelmaa väkivallan, kiusaamisen ja häirinnän ehkäisemiseksi, tai sitä ei ole noudatettu tai sen noudattamista ei ole kontrolloitu. Asiallisesti toimivassa koulussa kartoitetaan kiusaamiset, käydään tapaukset läpi, pidetään oppitunteja kiusaamisesta, valvotaan oppilaita riittävästi resurssit huomioonottaen, käytetään käytettävissä olevia kurinpitokeinoja, viedään asiat tarvittaessa oppilashuoltoryhmään, tehdään vakavissa tapauksissa lastensuojeluilmoitus. Koulua ja sen rehtoria "tukistetaan" jos näin ei toimita.
Eikö koulu siis ole vastuussa kiusaamisesta ja sen loppumisesta? Sanon nyt äärimmäisen varomattomasti asian yksinkertaistaen: Ei ole. Kiusaaja on. Koulu on vastuussa siitä, että kiusaamistapauksista toimitaan niinkuin eritasoissa säädöksissä koulu määrätään toimimaan.
Poliisia ei tuomita siitä, että tapahtuu rikoksia. Palomiehiä ei viedä käräjille, jos syttyy tulipalo. Opettajille voidaan antaa määräyksiä siitä, mitä heidän pitää tehdä kiusaamisen ennaltaehkäisemiseksi ja kuinka ilmitulleet asiat on käsiteltävä. He eivät voi olla vastuussa siitä, mitä jokin toinen henkilö: kiusaaja tekee. Hän on siitä itse vastuussa.
11 kommenttia:
Olipas hyvä kirjoitus!
Itse olen äiti, jonka koulukiusattu lapsi yläasteella päätti ryhtyä itse kiusaajaksi. Onneksi tämä loppui jo alkutaipaleissaan. Kiusaaminen on vaikea asia käsitellä niin kiusatun kuin kiusaajankin vanhempana.
Ensin koittaa nostaa lapsen itsetuntoa jonka kiusaaminen tappoi kokonaan ja sen jälkeen vedota tunteisiin ja omakohtaisiin kokemuksiin miltä itsestä tuntui kun oli kiusan kohteena, jotta hän lopettaisi kiusaamisen. Tosin tässä tapauksessa lapseni kiusaama luokkatoveri oli alistunut jo kiusaamiselle ja koki jo pelkän hei sanan kiusaamiseksi.
Voimia kouluille ja oppilaille vaikean asian käsittelyyn.
Eli rehtori ei ole vastuussa mistään?! Eikä koulun opettajat?! Silti kirjoituksessasi vertaat opettajia "lapsen huoltajaan"? Minkälainen on sellainen huoltaja (tässä tapauksessa rehtori/opettaja) joka ei ole loppujen lopuksi mistään vastuussa? (vedoten lakiin).
Eli annetaanko kiusaamisten jatkua, kun mitään sanktioita ei tule ainakaan opettajille ja rehtorille? Rehtori ja opettajat voivat painaa päänsä iltaisin tyynyyn hyvällä omallatunnolla, viis veisaten kiusaajasta sekä kiusatusta koska nämä lapset ovat itse vastuussa itsestään...
On se surullista, kun sille ei löydy tahtoa saada loppumaan. Jos miestä pyyhkästään nenään kadulla, on se selvä poliisi asia ja jatkuessa esim. lähestymiskielto ja sehän pakottaisi muuttamaan koulua. Ei se voi olla sen vaikeampaa nuoremmille.
Kaikki vaan tuntuu keksivän, miten asian siirtää jonkun muun vastuulle.
Rehtori on vastuussa siitä mitä hän kiusaamistapauksissa tekee. Tämä on tosi vaikea asia. Ja siitä kirjoittava tulee helposti väärinymmärretyksi.
Uskon, että pääosa rehtoreista tekee tosi paljon töitä edistääkseen koulussaan yhteisöllisyyttä ja sellaista toimintakulttuuria, jossa lasten olisi hyvä olla. Rehtori rakentaa yhdessä opettajien kanssa myös toimintatavat, joilla kiusaamistapaukset käsitellään ja pysäytetään.
Rehtori on vastuussa (toiminut väärin) kiusaamistapauksesta mm. silloin, jos hän kuulee asiasta, eikä tee mitään. Eli hän antaa kiusaamisen jatkua. Ei tutki asiaa.
Rehtori on vastuussa, jos koulussa ei ole suunnitelmia jne.
Korostan: Rehtori ei siis saa olla tekemättä kaikkea, mitä voi. Hän ei voi painaa asioita villaisella.
Mutta hän ei ole vastuussa toisen ihmisen teosta. Hän on vastuussa omista teoistaan.
Erittäin hyvä kirjoitus. Samalla tavalla rehtori tai opettaja ei voi olla vastuussa oppilaan väkivallanteoista. Niitä voi pyrkiä ehkäisemään ja ennakoimaan, voi suunnitella huolella ja järjestää olosuhteet suotuisiksi, mutta jos joku siitä huolimatta silpaisee toista nyrkillä, ei se ei ole läsnäolleen opettajan vika, vaan lyöjän.
Kuka katsoo asiaa "kauempaa" kiusatun lapsen näkökulmasta? Miten selittää hänelle se vääryys, että juuri hänen elämänsä tuli invalidisoiduksi yhteiskunnallisessa instituutiossa, jota aikuiset hallinnoivat? Kiusattua lasta ei auta tieto siitä, että kiusaamista tapahtuu jossakin määrin aina ja kaikkialla, aikuistenkin maailmassa. Kiusaaminen on vaikea asia, mutta yksilön kannalta traagisten seuraamusten vuoksi, radikaalit ehdotukset ymmärrettäviä. Koulun tasolla voidaan tehdä paljon kiusaamisen ehkäisemiseksi. Ensimmäinen asia on toimintakulttuuri, jossa aikuiset ehdottomasti tuomitsevat kiusaamisen. Opettajien ja rehtorin pitäisi harjoittaa myös jatkuvaa itsereflektiivisyyttä, jotteivat sokeutuisi työssään kiusaamiselle. Kiusaaminen on kuitenkin niin vakava asia, että yhteiskunnan tulisi muutenkin kuin yksittäisten koulujen tasolla etsiä siihen ratkaisuja. Missä on niiden ihmisten vastuu, jotka koulujen resursseista päättävät?
Erittäin tärkeä näkökulma ja hyviä ajatuksia. Kiitos.
Luulen että loppujen lopuksi meidän vanhempien asenteesta riippuu lastemmekin asenne, myös kiusaamiseen. Meistä moni taitaa hyväksyä, tai ainakaan ei tuomitse, TV-kiusaamisen (Idols, Huippumalli, Big Brother yms). Kovin monessa yhteydessä piikikäs ja "hauska" henkilön julkinen arvostelu ja nolaaminen on jopa ihailtavaa, eikö sekin ole kiusaamista? Tuntuu hassulta että koulukiusaaminen tai työpaikkakiusaaminen olisi tuomittavaa mutta muu, yleinen, kiusaaminen hyväksyttävää. Olen samaa mieltä että vastuussa kiusaamisesta on kiusaaja, mutta ihan vastuuttomia eivät ole ne kaveritkaan, jotka kiusaamisen hiljaa hyväksyvät. Ja "moraalista" vastuuta kantavat myös molempien vanhemmat, minä ja moni muu kotikasvattaja omalla esimerkillään.
Noin vuosi sitten kirjoitit opttajasta, jonka polvi oli vaurioitunut oppilaan toiminnan johdoata ja kiehuit raivosta, kun vakuutusyhtiö ei halunnut maksaa korvauksia.
Pitkäaikainen koulukiusaaminen jättää elinikäiset henkiset vauriot eikä kukaan korvaa niistä mitään. Oletko koskaan kiehunut raivosta tämän takia?
Entä sitten kiusaajan vastuu? Jos joku vahingossa leikkien yhteydessä sattuu sytyttämään koulun tuleen hän maksaa siitä miljoonakorvauksia korkoineen loppuikänsä. Toisen ihmisen henkinen tuhoaminen tahallisesti vuosien ajan ei johda mihinkään korvauksiin.
Ja puhe siitä, että kiusaamista on kaikkialla ei pidä paikkaansa. Olen ollut opiskelu- ja työpaikoissa, joissa kiusaamista ei ole ollut. Se ei ole mikään luonnonlaki ja siihen vetoaminen pitäisi lopettaa.
Hei
Nimimerkki Anonyymi nostaa esiin vaikeita kysymyksiä.
Kiehun raivosta kohdatessani vääryttää, väkivaltaa joka kohdistuu aikusiin tai lapsiin. Väkivalta voi olla fyysistä tai henkistä.
Olen samaa mieltä: asiat eivät ole henkisesti kiusatun oikeusturvan osalta kohdallaan. Tarvitaan muutoksia säädöksiin. Olen itse asiassa juuri tänään puhunut näistä asioista eduskunnan sivistuysvaliokunnan puheenjohtajan kanssa.
KIrjoitin tämän lastun näkökulmasta; mikä on juristisesti tilanne nyt. Minusta se on kaikkien hyvä tietää.
Se ei tarkoita, etteikö asiantilaa tulisi muuttaa. Olen sitä mieltä, että kouluilta puuttuu keinot kaikkein vaikeimpia tilanteita varten.
Aurora ja sadat muut koulut opettelevat parhaillaan uutta Kiva-koulu-metodia, jolla on saatu kiusaamisen puolittumaan.
Mutta Kivakoulukaan ei pääse vielä nollaan.
Lähetä kommentti