SURULLISISSA merkeissä vaihtui espoolaisten vuosi. Sellon tragedia nostaa jälleen kerran esiin kulttuurimme pimeää, väkivaltaista puolta.
KOULUMIEHENÄ kysyn (vaikka tässä tapauksessa suomalainen koulujärjestelmä ei olisi millään tavalla voinut vaikuttaa aikuisena Suomeen muuttaneen ihmisen mieleen), eikö meillä todellakaan ole antaa lapsille ja nuorille kunnollisia työkaluja käsitellä parisuhteen vaikeinta tilannetta: suhteen purkautumista. Eivätkö toistuvat perhetragediat ja hylätyksi tulleiden väkivaltateot joko itselleen tai muille sytytä ketään etsimään ohjelmia, joilla löytäisimme muita vaihtoehtoja purkaa mustasukkaisuutta jne. Maailmassa ei selviä, jos tunteet saavat viedä kaikkien rajojen yli. Tunnetaidot tulisi saada vahvasti opetussuunnitelmiin mukaan.
Monissa perheissä lapset saattavat oirehtia pitkäänkin tätä tapahtumaa. Naamakirjasta löytyy kirjoituksia, etteivät nuoret esim. halua enää mennä Selloon. Tällaisilla puheilla nuori palauttaa itselleen hallinnan tunnetta. Kuten asiantuntijat eilen televisiossa moneen kertaan sanoivat: on tärkeää, että lapset saavat puhua tuntemuksistaan. Meidän aikuisten tehtävä on kertoa faktat ja silti viestittää, että kyse oli yksittäistapauksesta. Rutiinit luovat turvallisuutta. Kauppakeskuksissa käyntiä ei kannata lopettaa.
Koulun alkuun on kuusi päivää. Jos tarvetta on, opettajat antavat lapsille tilaisuuden puhua tästä tragediasta samalla kun muutoinkin jutellaan joululomakuulumisista. Jos joku lapsista oirehtii vakavasti, apua löytyy:
- Kriisiapua saa ympäri vuorokauden sosiaali- ja kriisipäivystyksestä (09) 816 42439
- Kriisiapua saa myös SPR:n kriisipuhelimesta 0800-100200
- Espoon seurakuntien kriisipuhelinpäivystyksen kriisipuhelimen numero on 050 411 1619.
ELÄMÄ jatkuu. Oikein hyvää tätä vuotta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti