Onko peruskoulu rikki?

Minulla on ilo olla  ensi viikon  tiistaina  mukana  Matti Louekosken juoksuttamassa peruskoulu paneelissa, Juttutuvassa. Paneelisss pohditaan, mikä on mennyt peruskoulussa pieleen -jos on - ja mikä voisi olla korjausliike. Tilaisuuden aluksi Louekoski haastattelee perukouluun siirtymistä johtanutta kouluhallituksen ex-pääjohtaja Erkki Ahoa-

Pyysin Faceboolissa ajatuksia parviälyltä. Vastauksia tuli yli 60. Jäsensin niitä kahteen koriin; ensiksi ongelmiiin ja sitten ratkaisuihin joita näihin ongelmiin ehdotettiin. Kiitoksia, parviäly, avusta.

Mikä on peruskoulussa mennyt pieleen?

Ei ole mennyt!

• Alan asiantuntijat varmaankin osaavat analysoida tilannetta syvällisemmin, mutta vanhemman näkökulmasta en löydä moitteen sanaa peruskoulusta.
• Kysyin professorilta ennen haastttatlua, että voisitko kerro minulle mistä on oikeasti kysymys oppimistulosten laskussa peruskoulussa. Pikku paussi ennen vastausta.- Lähtisin kuitenkin liikkeeelle enemmän yhteiskunnan suunnasta kuin peruskoulusta. - vastasi minulle ei niin tuttu Treen yliopiston professori.
• Maailma on vain muuttunut./ Peruskoulu on osa systeemistä kokonaisuutta. /Perusasiat ovat muuttuneet arjessa./ Kun maailma ei pysähdy, elämme ainutlaatuisen muutoksen aikaa. Uhkana on koko maapallon elinkelpoisuus. /Muutosta yhteiskunnassa, perheissä, koulutuksen arvostuksessa, kuntapolitiikassa, lapsiperheiden köyhyydessä. 25  % perheissä on yksinhuoltaja jne,jne./Murrosikä on aientunut./Se, että se nähdään erillisenä hankkeena muusta yhteiskunnasta kun se on oikeasti yksi hanke monesta pitämässä yllä kokonaisuutta.
• Yhteiskunnalliset muutokset (toimintaympäristö)
• Perusopetuksessa ei ole mennyt mitään pieleen. Lapset ovat muuttuneet, koska koko maailma muuttunut. Me teemme kouluissa edelleen hyvää työtä, mutta segregaation, väkivaltaisten elokuvien ja koukuttavien pelien myötä opetus- ja kasvatustehtävä on haastavampi. 

On mennyt!

• A1-kielen aiennus. Yksi asia mikä minua alkuopena hiertää on A1-kielen pakollinen aloittaminen ekaluokalla. Tottahan se on, että lapset ovat kieliherkässä iässä jne. Mutta, nämäkin kaksi tuntia pitäisi käyttää matematiikan ja suomen kielen perusasioiden opiskeluun. Kaikilla pitäisi kolmannelle siirryttäessä olla niin vahva pohja perusasioista että uuden kielen opiskelu tämän jälkeen on helpompaa eikä todellakaan liian myöhäistä. Eniten tästä kärsivät S2 oppilaat, joille suomen kieli on hankalaa. Siihen päälle pitäisi vielä opiskella englantia tai kuten meillä espanjaa. Minusta päätös aloittaa vieraan kielen opiskelu kaikilla oppilailla oli hätäisesti tehty. Siinä ei ajateltu S2 oppilaita tai muita heikompia oppilaita. Osallahan paukut riittää ja taitoa on.
• Alkuopetuksen S2 erillisopetus.
• Armovitoset  
• Asenne koulutukseen on muuttunut (polarisoitunut myös). Ministerit, kukin vuorollaan, haluavat nimensä historiaan ja tekevät uudistuksen, mikä otetaan valmistelematta raakileena käyttöön ja ennen kuin ollaan saatu tämä raakile edes pieneen alkuun.
• Digitalisaatio. 25v kokemuksella näkisin, että digitalisaatio ja laitteisiin kiinni kasvaminen on suurin pulma, mukaan lukien hukassa oleva vanhemmuus. Nämä liittyvät myös toisiinsa.Lapsi ehdollistetaan jo taaperoiässä ruudun tuijottamiseen, samaa tekevät vanhemmat. Älylaitteet tekevät haittaa hermostolle ja vuorovaikutustaitojen kehittymiselle, tunneälylle, luovuudelle, motoriikalle. On lapsia, jotka eivät osaa enää leikkiä, koska laitteet eivät ruoki mielikuvitusta. Dopamiiniannos, mielihyvä on saatava laitteen kautta. Tämä aivokemia on sama kuin huumeiden käyttäjillä.Kouluun tullessaan lapsi ei kykene yhtä hyvin kärsivällisyyttä ja keskittymistä vaativaan työskentekyyn, hän on impulsiivinen ja helposti turhautuva. Kun tähän soppaan otetaan mukaan laitekeskeinen opetus, on turha ihmetellä oppimisen ja käytöksen pulmia. Nepsy-oireet ovat suoraan verrannolliset laitteiden parissa vietettyyn aikaan.
• Emme tarvitse laitosta (OPH), jolla ei ole resursseja=rahaa vaatimiensa tehtävien toteuttamiseen.  Onko opetushallituksen kehittämisrooli pystynyt riittävästi tukemaan perusopetustamme. 
• En ole asiantuntija, mutta ihmetyttää miten pieni Viro hoitanut itsensä Euroopan kärkeen? Jotain on nyt pielessä!
• Erityisopettajien koulutuksen laiminlyönti erityisesti sisällöllisesti ja siksi myös käytännön käytännön toteutuksessa.  
• Erityisopetuksen toteutus tavoitteellisesti suunnittelematonta toteutus 
• Ns. peruskoulun kehittäjien (virastot, järjestöt jne.) peruskouluun kohdistama intohimo kehittää koulua ja tasapäistää (virtaviivaistaa) kaikki (koulua kuuntelematta). Tuloksena ärtyneitä ja väsyneitä sähköjäniksiä, joilla on edelleen kaikesta huolimatta suuri sydän ja upea sitoutuneisuus. Kysymys kuuluu: kuinka kauan. Peruskoulun parantaminen on helppoa (ainakin kuvitelmissani). Yhteiskunnallista tilannetta emme voi muuttaa kuin vähän, mutta ns. peruskoulun kehittäjien kouran voisimme irrottaa koulusta!  
• Ilmiöoppiminen. 
• Inkluusion toteuttamisen lähes täydellinen epäonnistuminen./ Erityisoppilaiden siirto inklusiivisesti normaaliluokkiin ilman, että resurssit olisivat seuranneet mukana./Toimimattomat integraatioratkaisut, ilman tarvittavia pienryhmiä heikentää oppimistuloksia.
• Kaksi tuntia englantia 1. luokkalaisille on pois oman äidinkielen vahvistamisesta - puhumattakaan, että äidinkieli olisi jokin muu kuin suomi. Nyt 1. luokan oppilaiden kanssa jahnataan englannin tunneilla sanastoa ja asioita, jotka 3.-luokkalaisten kanssa opittiin luku- ja kirjoitustaidon kartuttua tehokkaasti. 
• Kivijalan murentaminen, jota yritetään paikkailla projekteilla ja hankkeilla. 
• Kolmiportainen tuki. Aivan älytön himmeli.
• Kouluissa opettajan aikaa vie liikaa oppilahuollolliset ja tukitoimiin liittyvät lomakkeet ja paperit. Samalla varsinainen opetus ja opettajan oppilaan välinen kohtaaminen vähenee. 
• Kännykät. Addiktoituminen alkaa jo varhain niin, että yläkoulussa kännykän "snap chat" -ryhmissä on oltava mukana 24/7./ Addiktio alkaa jo alakoulussa./Alakoulussa ne kielletään ja sitä kieltoa totellaan . Mites yläkouluissa ?/Enpä voisi kovin kehua, että alakouluissakaan läheskään aina totellaan ja kokemusta asiasta on jo aika monelta vuodelta. Murrosikä on aikaistunut niin, että monet alakoululaiset ovat jo murrosiässä ja toisaalta koukuttuminen voi olla todella voimakasta. Snapchat, tiktok, muu some, videot…
• Lapsuuden ainutkertaisuus on unohdettu
• Lukeminen on kateissa.
• Opettaja ei saa käyttää oppikirjoja ja työkirjoja halutessaan.
• Opettajien jaksaminen: Kuinka kauan opettajat vielä jaksavat vai onko koulutus seuraava hoitoala?
• Opetusviranomaisten myötäjuoksijoiden ja perässähiihtäjien vaikutus koulun kehittämiseen.
• OPS 2016..Paljon on toki tapahtunut tuon (90-luku)  jälkeen yhteiskunnallisia ja muita ilmiöitä, jotka vaikuttavat kouluun. Ja aika moni sukupolvi on saatu addiktoitua älykapulaan, joka imee ajan, huomion ja keskittymisen. Peruskoulun yläasteen pedagogiikan ja nuorten motivaatio-ongelmat.  2014 Ops-perusteissa kera esimerkiksi Espoon opetussuunnitelman ja koulukohtaisen osion on yhteensä 700 sivua, ja kun tuo viedään ePerusteet työkaluun, on kouluni ops pdf-muotoisena muistaakseni 3254 sivua!Eikö opetuksen ja kasvatuksen periaatteita ja tavoitteita pystyisi ilmaisemaan yksinkertaisemmin? Opettajat yrittävät tulkata mitä opetetaan, miten ja miten arvioidaan? Helposti opetussuunnitelman hahmottaminen hämärtyy massiiviseen usvaan. Opetussuunnitelmassa on upeita ajatuksia, vaan moneen kertaan sanottuna ja hiukan kryptisesti ilmaistuna.
• En tarkoita, että ennen olisi ollut paremmin, mutta jonkinasteinen paluu 1994 rakenteen suuntaan voisi auttaa. Ainakin se, että luotettaisiin koulujen innovaatiokykyyn. Toki eriyttämisen suhteen kaivattaisiin ohjausta ja pedagogisia malleja, sillä nykyisen haitarin soittamiseen ei esimerkiksi luokanopettajalla riitä "siipien kärkiväli", vaikka luokka saisikin muuta tukea monessa muodossa.
• Pieleen on mennyt kun tarkastelee miten peruskoululaisten osaaminen ja huonontunut Pisa-tulosten mukaan. Sama tulee esille myös Karvin tuloksissa
• Suomen Luokanopettajat:Olen viime aikoina lukenut Suomen Luokanopettajat ry:n (ent. Luokanopettajaliitto) tulevaisuuden peruskoulu ajatelmia (noin 10-vuoden ajatelmia eteenpäin nimenomaan 2020-lukuun). Pahin ei toteutunut, mutta toivottu kehitys ei myöskään. Oikeastaan kehitystä ei ole ollut kovinkaan paljon...tämän synkkänä havaitsin.
• Säästöt
• Tietokoneen käyttöä oppii myöhemminkin - nyt rahaa syydetään jokaisen omaan tietokoneeseen sen sijaan, että panostettaisiin pienempiin opetusryhmiin ja henkilökunnan lisäämiseen. Sähköiset kirjat sama juttu - joku muu kuin opiskelijat hyötyy koulutuksen digitalisaatiosta eniten. 
• Väkivalta.  Pedagogiset tukivasteiden käyttö oikein ei ole onnistunut Suomessa. Esimerkiksi käytöshäiriöstä oppilasta ei laiteta tuen piiriin esim. Tehostettuun tukeen.Jokaisen oppilaan oikeus onsaada pedagogiset tukivasteet!Jos oppilaalla ei ole diagnoosia ei uskalleta rohkeasti tuen piiriin siirtää oppilasta. Käytös on yhtä tärkeä laittaa tuen piiriin kuin esim. oppimisvaikeus.Mikä on syy, että koulussa on entistä enemmän väkivaltaa (oppilaiden välillä ja henkilökuntaa kohtaan) ja käytöksestä johtuvia pulmia?Kuukausi sitten oppilas potkaisi turvakengillä ohjaajaa kasvoihin. Hän sai vakavat vammat (kasvin luun murtumia ja päävamma).Puukotuksia oli useampia ympäri Suomea peruskouluissa.
• Yhteiskunta on muuttunut. / Mun lempikohtani: "...mistä on oikeasti kysymys oppimistulosten laskussa peruskoulussa. Pikku paussi ennen vastausta.- Lähtisin kuitenkin liikkeeelle enemmän yhteiskunnan suunnasta kuin peruskoulusta.Kunpa tää tulis paremmin esille joka kerta, kun asiaa käsitellään. 
• Yhteisöllisyyden puute. 
• Ylidiagnosoinnin kautta kouluille kasautuneet rajattomat velvoitteet./Paljon kirjataan mutta mitä datalla tehdään? Kaikenlainen kirjaaminen tuntuu pikkuhommalta mutta onko se sittenkään?

Miten ongelmia voitaisiin ratkaista?

• Aika paljon voisimme oppia, jos tarkastelisimme analyyttisesti ja yhdessä kaikkia niitä oppivelvollisuuskouöun kehittämisen ohjelmia ja hankkeita, joita viime vuosikymmeninä on toimeenpantu. Miksi ne eivät ole tuottaneet toivottuja tuloksia. Yhtenä analyysikehyksenä voisi olla CYNEFIN-tulkinta sovellettuna oppivelvollisuuskoulun arkeen yleensä ja erityisesti lasten ollessa murrosiässä. Toisena voisi olla strateginen palvelumuotoilu ja erityisesti sen kolme horisonttia, mitä voidaan tehdä parin vuoden sisällä, viiden vuoden aikana ja missä on katsottava 2030-luvulla. Guruna voisi olla Anna Valtonen Aalto-yliopistosta. Ja sitten vielä? Tässä oli paljon samoja ajatuksia kuin sotehallinnonnon reformeissa 1980- ja 1990-luvuilta alkaen. Niidenkin seurauksista kannattaisi oppia.Armovitoset pois
• Auktoriteetti opettajille takaisin
• Asioita pitää ajatella uusiksi. Korjausliike on uusi normaali. 
• Didaktiikka ja opettajien täydennyskoulutus kunniaan.
• Harrastukset. Koulussa X oli hyvä henki ja oppilaat saivat kannustavaa ohjausta myös harrastuksissa kuten naytelmä- ja bändiharrastiksessa ja liikunnassa.Tämä ei varmaan ole monissa kouluissa ollut yhtä innostunutta. Motivointia harrastusten suhteen tulisi voida lisätä kouluissa yleensä.
• Ilmiöoppiminen pois
• Integraatio ei saa olla säästökeino eikä lukujärjestyksellinen juttu. Erityisen tuen oppilaan on saatava erityistä tukea kaikissa niissä oppiaineissa, joissa tarve on.
• Koulun pitää muuttua, jotta voidaan tarjota niitä taitoja, joita huomisen maailmassa välttämättä tarvitaan. Ja samalla ihmisen perustarpeet eivät ole muuttuneet mihinkään. Jokainen tarvitsee toista ihmistä, nähdyksi ja kuulluksi tulemista. Majakkana ihmisyys, yhdenvertaisuus ja sivistys!
• Koulunäytelmien ja yhdessä tekemisen iloaa.  
• Kuunnellaan opettajia enemmän, ongelmat ja onnistumiset tunnetaan koulun arjessa./ Voitaisiinko kenttää kuunnella enemmän, kaikki ratkaisut eivät olisi byrokraattien käsissä.
• Maailma on muuttunut. 
• Jos ajatellaan, että peruskoulu tarjoaa peruskoulutuksen kaikille vs. koulutuksen historia, niin ollaanko menty pieleen nykyisessä moninaisessa maailmassa 🤷 koulutuksen laatu ja mahdollisuudet kouluttautua eteenpäin ovat erilaiset riippuen monista tekijöistä. Se mitä on ajateltu -72 ja millainen maailma ja esim. hyvinvointivaltio käsitys on ollut silloin on ihan eri kuin nyt. En siis tiedä voiko vertailua tehdä menneen ja nykyisen välillä vai onko tarkoitus katsoa tulevaisuuteen kuten ehkä on tehty -72, jolloin ehkä mietittiin teknologian hyötyjä, jotka nyt ovat olemassa ja nyt mietitään, mitkä teknologiset asiat ovat hyväksi ja mitkä eivät. Ehkä siis muutoksen katsominen tulevan ja nykyisen välillä olennaista, mutta muistaen että uusi ei välttämättä parempi kuin vanha. Ja vanha ei (välttämättä) palaa. Ehkä siis tarvitaan jokin uusi kombo uutta, vanhaa, tulevaa 🤷 Yksittäiset nostot tuskin riittävät selittämään tilannetta tai ratkaisemaan tulevaa.
• Malttia koulun kehittämiseen. /Rauhaa opsinytimen kehittämiselle./  Jos nyt katson opettajan näkökulmasta-uudistuksia on ollut. Melkoisesti. Etenkin viime vuosina. Ja kun kuitenkin jokainen uudistus edellyttää omien varsinkin jo pitkään työssä olleen ajatusrakennelmien uudelleen tarkastelua ja usein muutosta, ihmettelen, miten tässä kiihtyvässä uudistamisen temmossa tulee sisäistettyä opettamisen ja oppimisen "trendejä". Ja kuitenkin. Jos on tarkoitus valmistaa oppijaa " tulevaisuuden kansalaiseksi" mitä se ikinä onkaan, ei kai voi pyöriä omassa vaikkapa sitten 1980- luvulla rakentuneessa kuplassaan? Mitä työkaluja tähän kuplasta irtaantumiseen on tarjolla?
• Motivaatio. Koulun tuloksissa on kysymys lapsen/nuoren yksilöllisen oppimismotivaation tavoittamisesta. Siitä kysymyksestä voidaan tavoittaa paljon vaikuttavia tekijöitä: opetusjärjestelyt, opetusmenetelmät, opetussuunitelman soveltaminen, kannustus, ym., ym. Tietysti koulun ongelmat voidaan yhteiskunnallistaa, mieltää vaikka rahan puutteeksi, mutta luulen sen olevan aika pitkä tie korjata oppimistuloksia.
• Museokoululle ei. 
• Hiljaisella mielellä luin toissapäiväisen keskusteluavauksesi kommentteja. En millään muotoa haluaisi, että lapsenlapseni joutuisivat kurikouluun, jossa strateginen linja on menneisyyden säilyttäminen. Uskallan tämän sanoa, koska kuulun jo yli 60-vuotiaana ikäihmisiin. Haluammeko, että koulu on museo, sinnittelijä-vaakalauta vai tulevaisuuden ponnahduslauta? OKKA-säätiön ekososiaalisen sivistyksen indikaattoreista saa yhden peilin: 1) olemassa olevaa toisintavaa, 2) tulevaisuutta ennakoivaa ja 3) yhteiskuntaa uudistavaa orientaatiota. https://koulujaymparisto.fi/…/kestavan-tulevaisuuden…/
• Ketä varten koulu on? Mitä ja miksi opetetaan, ohjataan ja opiskellaan?
• On tärkeää tunnista ketjua, jota edetään ja on tultu näihin päiviin. Kasvatuksessa ja opetuksessa kvartaali on 25 vuotta, tai ainakin 12,5v 
• On uskallettava kyseenalaistaa. Pahin opettajuuteen liittyvä pulma on se, että opettajakunta ei uskalla kyseenalaistaa ylhäältä tulleita ohjeistuksia, jotka ovat vieneet vinoon peruskoulun tavoitteita kiihtyvällä vauhdilla v.sta 2016. Silloin opsin uudistuksen yhteydessä poistettiin käsialakirjoitus, taito-ja taideaineiden kehystä vähennettiin, tilalle tuli ohjelmointia, robotiikkaa ja muuta pelleilyä mm valinnaisuutta, jotka söivät tunteja perustaitojen opetukselta. Pisteenä iin päälle monissa kouluissa luovuttiin pulpeteista, oppikirjoista ja seinällisistä luokista, avoin oppimisympäristö oli mukamas raikas tapa modernisoida suomalaista koulumaailmaa.
• Opettaja on jätetty yksin. Tommi Kinnunen kirjoitti muutama vuosi sitten kolumnissaan, että opettaja on lopulta jätetty uudistamisessa kovin yksin. Kaikenlaisesta nopeatempoisessa perehdytyksestä huolimatta. Uudistamisessa kun opettajan tulee huomioida yhteiskunnalliset tarpeet, yksilöiden tarpeet, ja lopulta reunaehdot, joiden sisällä tarpeet toteutuvat, kuten paljonko sitä rahaa on käytettävissä perusmateriaaliin, tuntijakoon, opetusryhmien kokoon, ja oliko sulla 2 vai 12 tuen tarpeista luokallasi, toteutuuko vertais/itse yms. arviointi niillä työkaluilla, joita on käytettävissä, mikä aika suunnataan kunnassa käyttöön otettuun turvataidot, tunnetaidot, kiusaamisen ehkäisy, nuorten yhteiskunnallinen vaikuttaminen, paras koulu/kunta ohjelmaan jne jne. Loputtomiin. Joku nää uudistukset (ja niihin liittyvät kyselyt, kirjaamiset, arvioinnit jne jne) sinne kouluun jalkauttaa. Usein näennäisesti yhdessä mutta lopulta kovin yksin.
• Opettajat opettamaan, työn turhakkeet minimiin.
• Opetushallituksen tehtävät ministeriön osastoksi.
• OPS2016 yleinen osa on upea. Toivottavasti tosiaan tätä koulun toimintakulttuuria ohjaavaa osaa ei kovin lähdetä uusiksi pyöräyttämään seuraavalla kierroksella. Se on todennäköisesti vielä seitsemän vuoden jälkeen kesken. /2014 OPSia voi toki kritisoida, muttei listatuista ainakaan A1-kieli, oppimisen tuki ja suurimmalta osalta digitalisaatiokaan ole niistä riippuvaisia.
• Paluu 90-luvun opsiin (MH): "Saimme 1994 uuden, lyhyen opetussuunnitelman, 100 sivua. Koulut saivat vapauden kehittää opetustaan, oli akvaariokouluja, joiden innovaatioita saattoi seurata. Osaamista ja ideoita jaettiin"/ Pari kommenttia pohdintaan: yllättää tuo 90-luvun nostalgisointi, kun rahoituksen, norminpurun ja oppimistulosten käänteen näkökulmasta näyttää siltä, että rakenteellisesti ne suurimmat virheet on tehty juuri siellä.
• Perusongelma on resurssitaso, joka ei ole reagoinut koulun työkentän vaatimustason nousuun. Siinä missä aikoinaan voitiin pohtia, mihin halutaan erityisesti panostaa, nyt mennään kädestä suuhun, eikä resurssit kata edes välttämättömperustoimintoja (kuten oppimisen tuki, oppimateriaalit…)
• Perusasiat kunniaan./ Takaisin perusasioihin./Perusasiat ja työn tekeminen takaisin arvoonsa. Pitää rohkeasti valita mitä halutaan. Kaikkea ei voi saada./Koulukirjat, kuri ja karttakeppi takaisin 
• Pienryhmät takaisin 
• Pitää kysyä, mitä muuttuva maailma peruskoululta edellyttää. Mitä pitäisi missäkin tapahtua, että peruskoulussakin voitaisiin onnistua.  
• Sivistys ja kokonaishyvinvointi.Oppiminen ja terveys edellä mennään. Järjestys voi lapsen tianteestariippuen vaihtua. ..Mutta ei toinen ilman toista. Kannattaa miettiä mitä kokonaishyvinvointi on?
•  Soten myötä meidän on jossain vaiheessa mietittävä kunnan asema ja tehtävä uusiksi, ja sehän on käytännössä sivistys- ja terveyden edistäminen. Miten tämä hyvinvoinnin ekosysteemi toteutetaan kustannusjärkevästi ja ihmiselle laadukkaan arkisesti on se ydinkysymys.
• Systeemi: Organisaatio on järjestelmä, joka koostuu osasysteemeistä. Nämä ovat vuorovaikutuksessa toistensa ja ympäristön kanssa pyrkien sisäiseen ja ulkoiseen tasapainoon. Vuorovaikutus on systeemiteorian peruskäsite. Systeemiteoreettinen näkemys painottaa sitä, että organisaatiota voidaan ymmärtää vain, jos kaikki osatekijät otetaan huomioon. Systeemisen näkemyksen mukaan koulun opetusta ja kasvatustyötä tuetaan parantamalla koulusysteemin osien vuorovaikutusta. Koulun laatua ja laadunhallintaa ei voi jättää opettajan ja oppilaan vuorovaikutussuhteen varaan. Integraaliteoria opastaakin tietä kokonaisuuden ymmärtämiseen ja hallintaan ja kokonaisuuden näkemisen taitoon.
• Syytä kääritä hihat. Joka tasolla. Mutta eteenpäin on mentävä. Opettajien kokemusta arvostaen.
• Tarvitaan omaa pientä ja turvallista kotiryhmää, jonka jäsen saa tuntea olevansa.
• Tarvitaan osaamista, johtamista ja suuntaa.
• Tarvitsemme kouluihin  enemmän iloa, kohtaamista ja välittämistä, paljon musiikkia ja liikuntaa, aikaa perusasioihin ja kiireettömyyttä
• Tarvitsemme kouluihin pienempiä opetusryhmiä.
• Tehdä itse.  Tärkeämpää, kuin alituinen syy(llise)n etsiminen on kuunnella itseään, vaikka sitä sisäistä opettajaa, ja esittää kysymys: Mitä Minä Voin Tehdä? Kysymys on hyvä toistaa neljä kertaa, jokaista sanaa erikseen painottaen. MITÄ minä voin tehdä? Mitä MINÄ voin tehdä? Mitä minä VOIN tehdä? Mitä minä voin TEHDÄ? Sen jälkeen kääritään hihat ja ryhdytään toimeen. Parhaamme yritämme mekin ja välillä sattuu. Kovasti!
• Tuettua koulussa  työskentelevien aikuisten tuettua työssäoppimisen pitkäkestoista oppimisprosessia, aikaa yhteiselle ajattelulle. Jotta ops muuttuisi yhdenvertaisuutta tuottaviksi tavoiksi olla, elää ja toimia kouluissa. 
• Työraha takaisin. Opettajien tulisi nostaa kissa pöydälle ja saada työrauha kouluihin perinteisiin opetusmetodeihin palaamalla. Laitteet minimiin alakoulussa! Opettajien olisi lisäksi tehtävä työtä itsensä kanssa siten, että he kykenevät läsnäolevaan vuorovaikutukseen luokassa. Jos opettaja on itse stressin uuvuttama, suorittava, ylitunnollinen, ylikierroksilla kiepova hermoraunio, kuinka hän pystyy opettamaan lapsille hyväksyvän läsnäolon taitoa. Se on oppimisen kivijalka. Lapsi, joka tulee aidosti kohdatuksi, ilman kiirettä, ilman laitetta vuorovaikutuksen välissä, positiivisen pedagogiikan kautta, oppii luottamaan itseensä ja maailmaan. Sen jälkeen voi oppia tietoja ja taitoja.
• Vastuu koulunkäynnistä myös vanhemmille.
• Vuorovaikutus ja ihmisenä olemisen valmiudet. Usko itseen, tulevaisuuteen sekä taskussa matkalle mukaan kohtuulliset tiedot ja taidot. 
• Yhteisö: Olisi hieman helpompaa nähdä kokonaisuus, kun sen ytimessä olisi lasten kehitys omatoimisesti pärjääviksi aikuisiksi yleensä ja oppivelvollisuuskoulun mahdollisuudet ja velvollisuudet tukea heitä aikuistumisen monilla poluilla. Koulun myös lasten kehitysyhteisö sen lisäksi että se on aikuisten työyhteisö. Keskeinen kysymys on näiden kahden tehtävän yhteensovittaminen ja siihen tarvitaan myös lasten kehitysyhteisöjen erityispiirteiden ymmärrystä. 

Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja

Mitä siis tiivistää vastauksia? Vaikka osa oppilaista ei opi yhtä hyvin kuin ennen, vika ei ehkä olekaan yksin peruskoulussa. Peruskoulu on osa systeemiä ja muuttuvaa- myös huonoon suuntaan-  maailmaa. Parviäly nosti esiin monia epäkohtia jotka pääosin palaavat jännitteeseen koululle annettujen velvoitteiden ja niille myönnettyjen resurssien kuiluun. 

Osa vastaajista ei fanita vuoden 2014 perusteiden pohjalta tehtyjä ratkaisuja. Näitä ovat mm. A1-kielen varhennus, digitalisaatio, ilmiöopetus, kolmiportainen tuki, liian suuri määrä opittavia asioita. Tekstiä on liikaa ja se on kryptisesti kirjoitettu.

Entä millaisia korjausliikkeitä ehdotetaan: työ-ja muutosrauhaa ja paluuta vanhaan mm. 90-luvun autonomiaan, tuttuihin menetelmiin,  oppikirjoihin mutta toisalta myös sopeutumista muuttuvaan maailmaan ja tulevaisuuden ennakointiin. Opettajien kuuntelemista.

Peruskoulun isoista rakenteista  (kesto, työajat, viikkotuntimäärät, luokan-ja aineenopettajien työnjako, koulukoon kasvattaminen... ) ei  olla huolissaan. Eikä toisaalta muuttuneesta opettajan ja oppilaan pedagogisesta roolittamisesta.

Poimin tähän loppuun vielä yhden viisaan ajatuksen:

 " Lapsissa ei ole mitään korjattavaa, vaan aikuisten toiminnassa.

"

Noin 50 vinkkiä työrauhaan

Minulla on ilo osallistua torstaina yliopistolla vasta opinnot aloittaneille luokanopettajille järjestettävään paneeliin. Teemana on työrauha.

Käännyin FB:n parviälyn puoleen, koska minusta olisi  upeaa saada viedä opiskelijoille  terveisinä muitakin kuin omia ajatuksia. Niinpä kysyin:  "Mitä te haluaisitte näille nuorille sanoa?"

Ja he halusivat. Sekä määritellä työrauhaa, että antaa sen rakentamiselle ja ylläpitämiselle hienoja  vinkkejä

Työrauhakäsitteen määrittelyä

Työrauhakäsitteen määrittely ei ole ihan helppoa. Ainakaan se ei tarkoita vain hiljaisuutta.

• "Työrauha on ihan eri asia kuin hiljaisuus."                                                      

• "Työrauhan" käsitettä kannattaa purkaa. Mitä sillä tarkoitetaan? Hiljaisuutta kenties? Vai rikkooko hiljaisuuden vaatimus rauhan työskennellä yhdessä? Työelämässä me aikuiset törmäämme jatkuvasti tilanteisiin, joissa organisaation muutokset, rajoitukset ja sääntelyt häiritsevät työrauhaa."                                                                                           

• " Tuleeko open hallinnan tunne (työrauha) siitä, että oppilaat ovat hiljaa vai siitä, että ääntäkin päästäen oppilaat puuhaavat yhdessä annetun tehtävän parissa Innoissaan. Voiko työrauha olla välillä äänekästä. Työrauha on eri asia kuin pelko.               

• "Kieltenopettajana totean, että työn äänet ovat meillä usein aika äänekkäitä. Myös keskenään eri hommia tekevät joukko näyttää usein kaoottiselta...Mutta työn äänet sallittu."      

• "Maria Montessorin väitetään sanoneen, että luokkahuoneen pitää kuulostaa mehiläispesältä, ei pubilta. Tällä vertauksella hän teki eron työn äänien ja yleisen mölinän välille.
 
Kun lähempi tarkastelu paljastaa, että kukaan ei hömppää vaan jokainen osallistuu johonkin selvästi tavoitteelliseen toimintaan, ollaan työn touhussa vaikka "rauhaa" olisi vaikea määritellä.
"     

• " 
Jokaiselle oppilaalle tulee taata oikeus työrauhaan. Oppilaiden käsitys siitä on usein aika erilainen kuin vanhalla opettajalla. Pääasia, että äänet syntyvät innostuksesta ja tehtävän imusta, eikä asiaankuulumattomasta häirinnästä.


"

Lisäksi työrauha tarkoittaa eri toimijoille ja eri tilanteissa eri asiaa.

• " Edelleen olisi hyvä miettiä kenen työrauhasta puhutaan, kun siitä puhutaan."" Koulun kokonaisuus rakentuu hyvin erilaisista osista. Koulu on yhteisö joka muodostuu erivaltaisista osista, joista rakentuu kokonaisuus. Luulenpa että opettajilla, muulla henkilökunnalla ja oppilailla (ehkä vanhemmillakin) on erilainen sisältö työrauhalle, yksilöllisistä eroista puhumattakaan."; " Varmasti on paitsi yksilöittäin niin myös koulun toimijoiden ryhmissä aika erilaisia määritelmiä/tarpeita."                                                                                                        

• " Mitä on työrauha, kun oppilaat työskentelevät yksin – ja mitä työrauha on, kun työskennellään toiminnallisesti ryhmissä?"
                                                                                                     

• "  Oppilaiden ensisijainen tarve koulussa on olla vuorovaikutuksessa omaan viiteryhmään, tästä seuraa usein ristiriita opettajan työrauhan käsitteen kanssa. Mutta ei sovittamaton."

Koko käsite saatettiin kokea ongelmalliseksi

• "  Hiljaisuuden pedagogiassa opettaja määrittelee esiintymiselleen rauhan. Yhteisöllisessä pedagogiassa on monta määritelmää työrauhalle joka on minusta innostusta rajoittava käsite sinänsä. Hyvä työvire tai joku muu olisi parempi."

Mutta olisiko kaikille hyvä määritelmä mahdollisuis keskittyä työskentelyyn/opiskeluun?

• " Työrauha terminä on ollut ainakin joillekin kansainvälisille kollegoilleni hyvin innostava. Meidän tutkimuksessa määrittelimme, että työrauha ei välttämättä tarkoita hiljaisuutta, vaan mahdollisuutta keskittyä työskentelyyn. Englanniksi lähimmät termit ovat classroom management, discipline tai classroom climate. Mikään näistä ei oikein tavoita työrauhan ydintä.
" ; "  Muistelen, että Koskenniemi määritteli työrauhan ”tavoitteen mukaiseksi toiminnaksi”. Joskus siis nauretaan ja ’riehutaan’, joskus sitten keskitytään ja mennään sisäänpäin. "  

• "Työrauha-käsite voisi olla sellaisen tuokion kuvaus jossa kaikilla on mahdollisuus olla opiskelun mielentilassa."                                                                                                   

• " Minä olen alkanut käyttää oppilaille sanaa "opiskelurauha". Jotenkin se kuvaa mun mielestä paremmin sitä, että pitää antaa kaikkien keskittyä juurikin siihen opiskeluun - tehtiin sitä sitten omalla paikalla yksin tai ryhmässä aiheesta keskustellen.
"       

• " Kysyin alussa että kenen työrauhasta puhutaan, koska yleensä opettaja sen määrittelee, koska voi.
 Kun homma toimii ja kaikilla on hyvä olla, silloin syntyy työrauha, joka joskus on hiljaisuutta ja joskus yhdessä toimimisesta lähtevää ääntä." 

•  "Työrauha vallitsee silloin, kun työnteon fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset edellytykset ovat kunnossa eli missään ei ole korjattavaa."

Kovin moni asia voi myös rikkoa työrauhaa. Myös opettaja :-) Ja tilat. Ja järjestelyt

• "Omia lapsiani on norssissa ja he sanovat toistuvasti, että harjoittelijoissa ärsyttävintä on se, että he koko ajan tulevat häiritsemään, kommentoimaan ja tyrkyttämään omia ajatuksiaan. Erityisen ärsyttävää tämä tuntuu olevan taideaineissa. Joskus opettajankin voi olla vaikea antaa oppilaille "työrauhaa", jos aiheesta olisi paljon juteltavaa. Ja sekin on ihan ok." / " Jäin miettimään, mikä on opettajan ohjauksen ja oman näkemyksen tyrkyttämisen välinen ero. " / "Opettajan pitkät monologit voivat siis myös olla työrauhaa rikkovia. "     

•   "Työrauhassa tai työrauhattomuudessa on asioita, joihin voi opettajana vaikuttaa. Sitten on asioita, johon ei voi vaikuttaa. Tämä olisi tärkeää tiedostaa. Opettaja, yhdessä muiden kanssa, voi olla synnyttämässä molempia, rauhaa tai rauhattomuutta. "                  

• "Nyt kun rakennetaan monenlaisia kouluja, niin huomataan selkeämmin miten paljon koulun arkkitehtuuri ohjaa työrauhan käsitteen sisältöä. Se voi olla huono tai hyvä asia."/ " Työrauhan haasteista avoimissa ympäristöissä
."      

• " Inkluusion haaste kouluissa, miten siihen vaalmistautua?"  

•  "Kaikkein pahin tähän asiaan liittyä, johon aikoinaan törmäsin, oli luokan pulpettien laittaminen ryhmiin ja sen jälkeen täyden hiljaisuuden vaatiminen.

"    

• "Juteltiin juuri tästä aiheesta opekollegan kanssa tänään. Puhuttiin siitä, että pienessä koulussa tai pienellä paikkakunnalla usein kyetään ottamaan koppi jokaisesta, jolloin on myös parempi työrauha. Usein isossa ryhmässä ja isossa tilassa lapsi alkaa häiritä. 

About 50 vinkkiä työrauhaan

Toiveita opettajankoulukseen

1. Vaatikaa kouluttajiltanne elämänmakuinen määritelmä työrauhalle ei pelkkää teoriajargonia.

2. Vaatikaa koulutuksessa tosielämän tietoa keinoista, joilla työrauhaan on  pystytty vaikuttamaan positiivisesti. Vierailkaa kouluissa ja pyytäkää vierailijoita luennoille, jotka työskentelevät haastavien ryhmien kanssa ja kehittävät asiaan ratkaisuja.

3. Toivoisin ...  että kaikki valmistuvat opettajat perehtyisivät koulutusaikanaan vaativaan erityiseen tukeen. Edes vähäsen. Se saattaisi antaa perspektiiviä tulevaan työelämään. Myös työrauhan ja luokan tai ryhmän hallintaan. Tarkkisluokat ja kehitysvammaiset lapset ja nuoret opettivat enemmän kuin mikään muu. Ytimessä persoonalliset kohtaamiset ja vuorovaikutus,joka ei tietysti hetkessä synny...

4. Nauttikaa opiskeluvuosista. Eli lapsuus ja nuoruus täytyy osata elää elämää kokien ja tapahtumista nauttien. Ei sitä valmistumista tarvitse oman elämän hinnalla kiihdyttää.

Ohjeita oikeisiin töihin

5. Kun menette ensimmäiseen työpaikkaanne, hyvin todennäköisesti koulullanne ei ole yhteisesti sovittuja käytänteitä työrauhan ylläpitämiseksi. Älkää tyytykö siihen, koska hyvä työrauha rakentuu koko työyhteisön yhteistoimintana. Hyviä ja toimivia esimerkkejä löytyy.

6. Älkää tyytykö helppoihin ja yksinkertaisiin laastariratkaisuihin. Työrauhan rakentaminen on pitkä prosessi, jossa vahvistetaan kaikkien mukanaolioiden keskinäistä luottamusta. Työrauha ei tule koskaan valmiiksi...kuten ei opettajakaan.

Ohjeita opetukseen

7. Pidä oppilaat tietosina siitä,  mitä ollaan tekemässä ja miksi.  Kansanen ja Byman aikoinaan kirjoittivat ’oppilaiden suostuttelusta tai houkuttelusta’. En niin tykännyt. Mutta ehkä nykytutkimuksen termit toimijuus (agency) ja osallisuus (involvement) auttavat opettajia ja lapsia määrittelemään omaa toimintaansa. Kiva kun on kivaa!/ Opettaja välittää tavoitteen oppilaille- tietoisuus.

8. Tunnin kulku kirjoitettuna taululle ja tunnin tavoite. Kuvakortit auttavat hahmottamaan mikä työtapa on milloinkin.

9. Erilaisissa tilanteissa työskentely on erilaista ja siksi sen turvaaminen vaatii kulloinkin hyvin erilaista ohjausta.


10. Työyhteisö ON KOKONAISUUS, ei vain KURIA vaan JÄRJESTYSTÄ, tarkoituksenmaukaista yhteistoimintaa.

11. Ja kypsään ikään ehtineenä opena sitä aina vaan uudestaan hämmästyy, että kun antaa oppilaille aikaa ja mahdollisuuden keskittyä opiskelemaan ja tekemään projektitöitä, miten upeita töitä sieltä syntyykäään!


12. Mitä isomman osan tunneista opetat sitä vähemmän oppilaat oppivat. Mitä isomman osan tunneista oppilaat opiskelevat sitä enemmän he oppivat.

13. Olin vuosi sitten äänimaisematutkijoiden seminaarissa Kreikassa ja siellä Viveka Lyberg kertoi mielenkiintoisen tutkimustuloksen sopivan haasteellisten ja motivoivien tehtävien vaikutuksesta työrauhaan ja siis samalla äänimaisemaan. En ehtinyt silloin pyytää ko. tutkimusta. Keskittynyt oppija ei häiriinny eikä häiritse.

14. Suunnittele tunteja riittävästi, ennaltaehkäise selkeillä työskentelyohjeilla levottomuutta.

15. Selkeä, toistuva tuntirutiini voi auttaa, jos luokka on levoton. Ole ystävällinen, selkeä ja luja.

16. Selkeys, rutiinit ja oppimista tukeva ilmapiiri ylläpitävät hyvää työrauhaa.
Kaiken a ja o on kokemukseni mukaan ennakointi.


Kasvatus työntekoon

17.  Ihan pienten olisi hyvä opetella työntekoon, muun muassa tylsyyden sietämistä, sinnikkyyttä saattaa työ valmiiksi. Hiljaisuutta sopivina annoksina.


18. Luokanopettajat opettavat alakouluikäisiä, joten vastaan siitä näkökulmasta. Ihan pienten olisi hyvä opetella työntekoon, muun muassa tylsyyden sietämistä, sinnikkyyttä saattaa työ valmiiksi. Pitää opetella yhdessä toimimisen ja keskustelun taitoja, …

19. Ohjaa oppijan huomio työhön.

Ohjeita oppilaiden ymmärtämiseen/kohtaamiseen

20.  Maslowin tarvehierarkia. Kaikki muut tarpeet tulee olla kunnossa ennen kuin voi keskittyä oppimiseen, joka kolmion kärjessä.

21. Kaikki pienten lasten nykyiset tai entiset vanhemmat tuntevat työrauhasta myös määritelmän "Mä osaan ite!", lyhyemmin "Mä ite!" tai "Ite!"


22. Kaikki lähtee hyvästä vuorovaikutuksesta ja miten kohtaa lapset ja nuoret..

23. Ymmärrä, kannusta, katso rakkaudellisin silmin oppilasta, joka vasta ihmetellen katsoo maailmaa ja haluaa oppia siitä kaiken, vaikkei itsekään sitä vielä tiedä janoavansa. 
On tärkeää antaa myös aikaa oppimiselle. Pitää antaa rauha omaksua asia ja tilaa ajattelulle.


24. Pelolla saa oppilaat olemaan hiljaa mutta vuorovaikutus- ja itsesäätelytaitoja sekä empatiaa harjoittelemalla päästään oikeaan työrauhaan."   

Palautteella ohjaaminen

25. Avaintekijöitä ja ajatuksia liittyen työrauhaan: palautteen antaminen pääasiassa siitä, minkä toivoo jatkuvan, huumori, vastuutehtävät juuri niille joidenkin mielestä käytökseltään haastaville oppilaille

Tehdään laumasta yhteisö

26. Luokka ei ole sellainen tai tällainen itsestään, vaan sellainen ja tällainen yhdessä syntyneen ja synnytetyn yhteisen kulttuurin tuloksena, jota ilmapiiriksikin kutsutaan. Mikä synnyttää hyvää ilmapiiriä? Itse panostaisin ryhmäyttämiseen ja ryhmädynamiikan kannatteluun."

27. Hyvä työrauha linkittyy vahvasti oppimiseen. Mitä paremmin opettajalla on luokka hallinnassa, sitä monipuolisempia ja vaativampia työtapoja opetuksessa voidaan käyttää. Oppilaiden tavoitteiden mukainen itseohjautuvuus ei synny itsestään. Se on opettajan pitkäjänteisen työn tulos.

 Jos luokassanne ei ole "työrauhaa", niin tarkistakaa opetustanne.

28. Miten saatan lapset hyväksytyksi omassa lapsiryhmässään. Tätä taitoa lisää koulun aikuisille!


29. Itse koen että työrauha rakentuu oppilastuntemukseen ja ryhmäytymiseen. Ryhmät hakevat luontaisesti johtajaa, opettajan on saatava itselleen se paikka. Ei mielistelmällä tai olemalla "rento" eikä myöskään turhalla tiukkuudella. Empaattinen ja johdonmuk…Näytä lisää


30. Pitää opetella yhdessä toimimisen ja keskustelun taitoja, oman mielipiteen perustelemista ja toisen ihmisen kuuntelemista. Toisen puheenvuoron kunnioittamista.

31. Koulun tarkoitus on varmaankin oppilaan oppiminen. Asiat, jotka tätä tukevat, ovat työrauhaa lisääviä. 

Lapseni ovat käyneet Montessorieskarin ja alakoulua. On kyllä upea pedagogiikka! Toisen kunnioittaminen ja arvostaminen sekä auttaminen ovat keskiössä. Myös opettajan suunnalta.

32. Luokan säännöt:
1. Rakkaus 2. Tilannetaju 3. Itsesäätelykyky 4. Sinnikkyys Näillä neljällä pärjää - toistoa, rutiineja, ja palkitsemista. Käsitteet pitää tietysti avata. Jos joku rikkoo sääntöjä, kysytään:
Oliko teko rakkaudellinen, osasitko säädellä itseäsi, osoittiko teko itsesäätelykykyä. Toimii jopa ekaluokalla.

33. Meillä OLI koulun säännöt, oikein seinällä, yhdessä koulun johdon kanssa tehtyinä, painettuina. ME, työyhteisömme: "meidän Lapsemme", Kouluhenkilökunta /Opet ja lastemme Vanhemmat sovimme YHDEN säännön noudatettavaksemme "OTA TOISET…

34. Ryhmäytys, ryhmäytys, ryhmäytys!!!!

35. oppimisen ja opetuksen vastuusäännöstöä,

Muistetaan erilaisuus

36. Millaisessa tilanteessa kaikilla samassa tilassa olevilla on työrauha? Esim. toinen rauhoittuu tutun taustamusiikin avulla, toisen työskentelyä se häiritsee. Toinen rauhoittuu liikkeen kautta, toinen paikallaan olemalla.

37. Minä annan nuorille (mediaharrastuksessa) usein työrauhan poistumalla itse tilasta. Näin he eivät odota minulta ohjausta ja pienryhmien johtajien on helpompi olla omassa roolissaan.Kun nuoret lähtevät kuvaamaan, esimerkiksi haastattelemaan poliitikkoa tai asiantuntijaa, en lähde mukaan, jotta nuorilla olisi työrauha.


Katse itseenpäin

38. Open vuorovaikutustaidot suureessa roolissa koulun alemmilla asteilla.

39. Ole salliva ja rento työkavereiden kesken. Huokaise jos on rankkaa, mutta älä vaahtoa opehuoneessa. Kannusta ja tue muita, kannustava ele riittää. Huolehdi osaltasi työpaikan hyvästä ilmapiiristä, se kannattelee opea. Pidä kynnys matalana hakea tukea mentoroinnista ja työnohjauksesta. Ja esimieheltäsi, se kuuluu hänen työhönsä, työsuojelun näkökulmasta

40. Lämmin vuorovaikutus ja hyvin suunniteltu ennakoitava koulutyö takaavat työrauhan.
 Opeta oppilaitasi, älä oppiainettasi.

41. Ymmärrä, kannusta, katso rakkaudellisin silmin oppilasta, joka vasta ihmetellen katsoo maailmaa ja haluaa oppia siitä kaiken, vaikkei itsekään sitä vielä tiedä janoavansa.

42.Valmista itsesi, älä opetusta!

 Huolehdi omasta kunnostasi, niin fyysisestä kuin henkisestikin. Käy salilla. Älä tee töitä myöhään, nuku kunnolla.

43. Ei provosoiduta, työrauhaa häiritsevä käytös hyvin harvoin henkilökohtaista vahvuudet esiin ja niiden kautta tekemistä

Työn kunnioitus arvona

44.  Kannattaa tutustua Montessorin kurin käsitteeseen. Montessoriryhmissä kuri liittyy toisen työn kunnioittamiseen. Niin opettajan kuin muiden oppilaiden.
 


Yhteistyö

45.Tukeudu vertaisiin eli kollegoihisi: tehkää työtä yhdessä eli yhteisopettajuus käyttöön!

Järjestelyt

46. Hiljainen tila

Osallistumisrakenteet

47. Oppilaiden kokemus työrauhasta tulee varmasti esille niiden käytäntöjen kautta, joilla oppilaat muutenkin osallistuvat oman yhteisön päätöksentekoon ja kehittämiseen. Jos sellaisia käytäntöjä on...
Varmaan voidaan tehostaa oppilaiden osallisuutta. Myös joustavat oprtusjärjestelyt ja ehkä etenkin tilat auttavat.

Ohjeita ongelmatilanteisiin 

48. Avaintekijöitä ja ajatuksia liittyen työrauhaan: ratkaisukeskeinen työote a ja o, positiivinen pedagogiikka, sen muistaminen, että käyttäytyminen on taito siinä missä lukeminenkin. Sitä opetetaan, ei olla vihaisia, jos sitä taitoa ei vielä hallitse.

49. Ja kun tunti lähtee lapasesta, käy läpi mitä siinä tapahtui ja korjaa toimintaasi. Opi. Ja sitten unohda koko juttu. Oppilaasikin unohtavat.
                           

KIITOS!

Kaija-Leena Alatalo  Elisa Annala  Pirkko Elfvengren  Rauno Haapaniemi  Markku Hannula  Antti Harjunmaa  Anu Heikkinen  Olli-Pekka Hiipakka  Anna-Kaisa Huotari  Katri Issakainen  Iiris Jero Jaana M. Jääskeläinen  Jouni Kaipainen Vuokko Kangas Jutta- Riina Karhunen Lauri Kemppinen Ismo Kiesiläinen Leena Krokfors  Kaija Kumpukallio Markku Lang Marja Laurila Marjo Lehto Pekka Leinonen Soile Partanen Jaana Perkkinen Marianne Ropponen Ilona Ruiz Timo Saavalainen Saara Salomaa Erja Sandberg Vesa-Matti Sarenius Minna Suorsa Mari Thure Marika Toivola Tero Toivanen Anne Tuukkanen Pauliina Veräjänkorva Os Simula Jesse Vierelä Liisa Vilppola Sanna Wedman

Sekä naama että peili suoria ja vinoja

OLI hienoa saada kutsu  Opetushallitukseen 19.9.2019  tapaamiseen, jossa pohdittiin, miten  eri tahot voisivat  vaikuttaa yleiseen mielikuvaan perusopetuksesta ja siten ehkäistä perusopetusta koskevaa huolipuhetta ja lisätä autonomisten toimijoiden keskinäistä luottamusta.

Hain ja sain  facebookissa parviälyltä ajatusjelppiä. Kävin myös keskusteluja yliopistolla ja vetämässäni vertaisvalmennuksen koulutus-tilaisuudessa Lappeenrannassa.

Koonnaan noista ajatuksista vein mukanani tapaamiseen ja annoin  Opetushallitukselle. Kiitos vielä kerran kaikille hyvän edistämiseen osallistuneille

TAPAAMINEN oli  jäsennetty vallan mainiosti. Kaikilta oli pyydetty etukäteen ajatuksia.  Itse tapaamisen ohjelmassa (klo 9.30- 12) oli seuraavat vaiheet:

• Kahvitarjoilu
• Tilaisuuden tavoitteista, Oph:n edustaja
• Esittäytyminen ja päällimmäinen ajatus (kaikki kertoivat)
• Kooste osallistujien vastauksista ennakkotehtäviin  esiteltiin suullisesti.
• Jakauduttiin kahteen ryhmään tiivustämään  ennakkovastauksissa esiinnostettuja asioita. Niitä piti ryhmitellä  (faktat, huolet, ydinkysymykset ja  ratkaisuehdotukset)
• Yhteenveto, jatkotoimia ja odotuksia Opetushallitukselle. Pääjohtaja  Olli-Pekka Heinonen oli kuulolla. (Aivan upea idea)

Paikalle oli saatu todella monen vaikuttajatahon vaikuttajia. Heti aluksi sovittiin, että keskustelut ovat siten luottamuksellisia, ettei yksittäisten henkilöiden käsityseroja ollut syytä tässä vaiheessa viedä julkisuuteen. Ei niitä itse asiassa juuri ollutkaan. Porukka oli hyvin yksimielinen.

Faktat

Elämme mielenkiintoista aikaa, jonka trendejä ovat kriittisyys, riitely ja syyllisten etsiminen muista -   ei vain Suomessa, eikä koske vain koulua.  Riidanaiheita riittää kotomaassa:  oppikirjat. Suvivirsi. Tonttutanssit. Digi. 3-portainen tuki. Uudet koulurakennukset...

Nyt  yksittäiset tapaukset levitetään yleiseksi tilannekuvaksi.

Tänään on monenlaisia faktoja. Keskustelu on  kahtiajakoista. Asiantuntijapuhe sekoittuu sujuvasti mielipiteisiin.

Medialla on uusi doktriini: Lööpit.  Medialla  ei ole koulutoimittajia. Jopa Ylessä on  sensaatio-hakuisuutta ja klikkijournalismia. Mediassa ei julkaista ajantasaisia tieteellisiä vertaisarvioituja julkaisuja.

Monet asiat esitellään (yksipuolisesti vain) uhkiksi: mm. digitalisaatio.

Tavallisille ihmisille on epäselvää, mikä elin vastaa koulutoimessa mistäkin.

Somen keskustelukulttuuri on ahdistava: osalta keskustelijoista  puuttuu suodatin

Valitettavasti negatiivinen koulupuheen vaikutus näkyy jo. Hakijamäärät ovat laskeneet sekä opettajankoulutukseen, että virkoihin- erityisesti varhaiskasvatuksessa. Somekeskustelu on muuttunut uhkailevaksi: enää kaikki eivät uskalla  osallistua siihen.

Vastaliikkettä tarvitaan.

Mistä huolipuhe kertoo?

Aitoa huolta ei tule tukahduttaa.
Vikaa on sekä naamoissa että peilissä. Mutta myös ansioita.
Opettajan työssä koetaan tällä hetkellä aidosti raskautta.
Hallintoon yhteyttä ottavat eivät  tunne  hallinnon vastuunjakoa ja roolitusta.

Juurisyyt (ydinkysymykset)

Kaikki eivät enää arvosta koulutusta.
Koneisto (ja mm. ops) puhuu hallintoa- ei suomea.
Medialla on uusi doktriini: mennään mainosmyynti ja klikkauslistat edellä. Hyviä uutisia ei saada julkisuuteen.
Kaikille uudistuksille ei ole yleistä tukea.

Ratkaisuehdotuksia

Viestintä on äärimmäisen tärkeää. Se vaikuttaa mielikuviin, asenteisiin ja toimintaan.
Yksimielisyys oli vahvaa näiden ehdotusten osalta:

• Tarvitaan  ennakoivaa faktaperustausta viestintää.
• On vahvistettava  keskinäistä luottamusta ja osallisuutta.
• On osallistuttava yhteiskunnalliseen keskusteluun ja ajankohtaisiin aiheisiin. 
• On nostettava esille hyviä asioita.
• Mm. ops-uudistuksesta pitää osata kiteyttää oleellinen ja keskittyä viestinnässä vahvistamaan sitä.
• Peruskoulu tarvitsee  brändäystä: maailmalta tullaan ihailemaan suomalaista koulua, mutta kuinka saisimme itsemme ja mm. oppilaat ylpeiksi siitä, että he käyvät peruskoulua.
• Tukea viestintään - myös koulun tasolle-  tarvitaan kaikilla tasoilla.
• Olisi tärkeää viestiä yhdessä. Järjestää keskustelutilaisuuksia.
• Viestintäkoulutukseen ja viestintästrategian laadintaan tulisi satsata. Viestinnässä on osattava ennakoida.  Laatia tietopaketteja.  Huomiota myös kriisiviestintään: ensin  tulisi keskustella sisäisesti  ja vasta sitten  mennä julkisuuteen. Vakavista ongelmista tulisi tiedottaa matalalla kynnyksellä
• OKL:sten olisi syytä tehostaa omaa mainontaansa, jotta ammatin vetovoima säilyisi.
• Työssäjaksamiseen huomiota.
• Jokaisen tahon tulisi kysyä, viestinkö vastuullisesti. Mahdollisesti nykyinen tapa uudistaa opetussuunnitelmaa 10 vuoden välein on ollut "teollisuuskauden ratkaisu". Seuraava ops pitänee tehdä toisella tavoin.

Sen takana seisottiin, että on kunnioitettava toimittajien autonomiaa. Lisäksi esitettiin ajatuksia, joista eivät ihan kaikki innostuneet:

• Toisten mielestä kouluhallintoon tarvitaan viestintäroolitusta, taso/taho  jolla on tarpeeksi korkea asema vastata.
• Olisiko oltava rohkeutta viestiä myös altavastaajana?

Tapaaminen oli startti pysyvän viestintäyhteistyön käynnistämiseksi. Jatkossa mukaan on tarkoitus kutsua  toimijoita laajemmin.

PARVIÄLYN ajatuksia on esitelty blogilastussa:
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2019/09/onko-naama-vai-peili-vino-ja-mita-sitten.html

Parviälyn ajatuksia keskusteluun peruskoulusta.

Päivitetään vielä .mm. parviälyn reflektion pohjalta.

KERROIN 7.9.tässä blogissa  että  olen saanut kutsun Opetushallituksesta 19.9.2019  tapaamiseen, jonka tarkoituksena on pohtia, miten voisimme vaikuttaa yleiseen mielikuvaan perusopetuksesta ja siten ehkäistä perusopetusta koskevaa huolipuhetta ja lisätä autonomisten toimijoiden keskinäistä luottamusta.

PYYSIN facebookissa parviälyltä ajatusjelppiä. Ja sainkin- esitän ne sitaatteina ilman lähdettä. Tässä luonnosmainen kooste parviälyn pohdinnoista. Odottelen vielä tovin ajatuksia, lisään niihin omani, puren ja sulattelen ja vien niitä sitten eteenpäin. Tablettiopetys

Peruskoulukritiikkiä

Mistä asioista peruskoulua on mediassa vedetty kölin ali

• Digiloikan ihannoinnista - käden taitojen unohtamisesta- liiallisesta ruutuajasta (mm. Pasi Sahberg, Talouselämä)- maailman digitaalisaatiosta putoamisesta.  Tablettiopetus on mahalasku (Turun Sanomat)
• Eheyttämisestä/ilmiöoppimisesta-
• e- oppimateriaalien liiallisesta käytöstä/puutteesta/käyttötavoista (esim. Vantaa)
• Epäoikeutetuista vaatimuksista korvata hajonnut tabletti (Yle)
• Heikosta luktaidosta (IltaSanomat)
• Hiihtämisen opetuksen laiminlyönnistä (Karjalainen)
• Inkluusion hitaasta /liian nopeasta etenemisestä (mm. OAJ nostanut esiin)
• Kalliista luokkaretkistä vrt. maksuton perusopetus ( Aamuposti)
• Kello 8:n aamuista (Yle)
• Kolmiportaisen tuen toimimattomuudesta (paperityö, puuttuvat resurssit)
• Konsruktivistisen tietokäsityksen ylilyönnistä (mm. Kari Uusikylä)
• Koulujen jakaumisesta hyviin ja huonoihin (mm. Suomen Uutiset- Halla-aho)
• Kouluissa loukataan tekijänoikeuksia kopioimalla työkirjojen sivuja ( Helsingin Sanomat)
• Koulukiusaamiseen puuttumisesta (mm. Sysmän yhteiskoulu)
• Koulukuvauksista (mm. Helsingin Sanomat)
• Koululakkautuksista (mm. Kuntalehti)
• Koulun todellisten asiantuntijoiden kuulematta jättämisestä  (Suomenmaa)
• Koulun sivistystehtävän unohtamisesta/muuttuminen markkinatoriksi (Kari Uusikylä)
• Koulunkäyntiavustajien vähäisestä määrästä (vrt. huononäköinen poika. Järvenpää)
• Koulutuksellisen tasa-arvon romahtamisesta  (mm. OAJ)
• Koulurakennusten kunnosta (sisäilmaongelmat, home) (mm. Helsikin, Espoo, Lahti...Lapin Kansa)
• Koulushoppailun mahdollistamisesta/eriytyvästä peruskoulusta
• Kuntien välisistä eroista opetuksen järjestämisessa
• Kyyditysjärjestelyistä mm, erityisoppilaiden (Yle)
• Lapsivaikutusten arvioinnin laiminltönnistä (mm. Matti Rimpelä)
• Lapsuuden unohtamisesta ( Jari T. Hakala, Yle)
• Laskevista Pisa-tuloksista
• Liian lahjakkaiden oppilaiden unohtamisesta ( Ylioppilaslehti)
• Liian löysä kuri (mm. MTV3)
• Liiasta kivan pidosta (mm. Keltikangas-Järvinen), 
• Liiasta vaativuudesta (itseohjautuvuus), joka johtaa syrjäytymiseen (mm. Keltikangas-Järvinen; Ilta-Lehti)
• Metodien liian vanhan- /uudenaikaisuudesta/kankeudesta/touhupedagogiikasta (mm. Lpr Pontus, Vantaa: Hämis)
• Opetussuunnitelman perusteista 2014 (mutta on sitä myös kehuttu); opetus- sanan puuttuminen tekstistä- tilalla on ohjaus (mm. Kari Uusikylä)
• Opettajia liiallisesti yksintyöskentelystä ( Marika Toivola)
• Opettajien poliittisesta mielipiteistä (Huhtasaaren; MTV)
• Opettajien työssään kokemasta väkivallasta
• Opettajien raivokohtauksista  (Iltalehti)
• Opettajien täydennyskoulutuksen laiminlyönnistä (mm. OAJ nostanut esiin)
• Opetussuunitelma  6. luvun sekavuudesta (mm. OPH itse); Opetussuunnitelma ei anna opettajille riittävästi eväitä arviointiin. ”Oppilaan oikeusturva on vaarassa” 
• Opetussuunnitelman toteumisen erilaisuudesta  ja ylilyönneistä eri kouluissa  (mm. Keskisuomalainen)
• Oppilaiden heitteillejättämisestä/syrjäyttämisestä (Liisa Keltikangas- Järvinen,  Helsingin Uutiset)
• Opettajien uupumisesta  (mm. työaikajärjestelyt)
• Oppilashuollon palveluiden niukkuudesta
• Oppimistulosten nokahduksesta / perustaitojen puutteellisuudesta peruskoulun päättövaiheessa (mm. Iltasanomat)
• Pakollisesta ruotsinkielen opiskelusta (Perussuomalaiset)
• Perheiden epäarvoisuus sähköisten oppimateriaalien käytössä (YLE)
• Poikien pakottamisesta ammattikouluihin (Helsingin uutiset)
• Poikien pudokkuudesta/ syrjäytymisestä tyttöjen suomisimisesta (mm. Jari Sinkkonen)
• Puutteelisista, loppuun kierrätetyistä oppimateriaaleista (YLE)
• Sukupuolittuneista käytännöistä/ sukupuoliöyhytyksestä ( Halla-aho)
• Suvi-virren laulattamisesta/laulattamatta jättämisestä 
• Päättöarvioinnin epäluotettavuudesta (mm. Karvi)
• Turvapaikanhakijoiden aiheuttamasta huolesta henkilökunnan terveydelle (Hommafoorum)
• Uudesta kouluarkkitehtuurista (avoin konttori, ei omia luokkia, meteli mm. Kari Uusikylä,  Juha T. Hakala, Yle)
• Uudistuksen toimenpanon puutteista (OAJ, Iltasanomat)
• Virsi-Visa-kilpailusta (mm. Keski-Pohjanmaa)
• Wilmasta (rangaistuskirjana)
• Yksittäisissä kouluissa tapahtuneista ylilyönneistä  uusien opetusmenetelmien käytössä (Olli-Pekka Heinonen, Yle)
• Älylaitteiden ja pelien liiallisesta suosimisesta/kieltämisestä

10  kysymystä

1. Kumpi on vino: naama vai peili?

Emmekai ammu alas viesintuojaa?

Median tehtävä on nostaa esiin ongelmia ja epäkohtia. Mutta onko tutkiva journalismi kuollut?


" Koulu on jo kokonaisuutena erinomainen, ja nuoremme ovat kansainvälisten pisa-tutkimusten mukaan 10 maailman parhaimman maan joukossa, joten voimme olla koulustamme ylpeitä.

" Kysyisin, miksi mielikuvaa pitää parantaa, kun itse tuotteessakin on kehitettävää? Yleensä mielikuva vastaa todellisuutta... Maailma muuttuu kovaa vauhtia, jos ei ole näkyä tai näkemystä, ei brändin kiillottaminen oikeasti auta. Näin hieman kärjistäen."

" Yksi viestintää koskeva laki kuuluu: millään viestinnällisillä keinoilla ei voida ratkaista pielessä olevia sisällöllisiä tai sosiaalisia ongelmia. Kun vastaat kysymykseen, mitkä tekijät ovat aiheuttaneet moiset kysymykset, löydät vastauksen haasteisiisi."

(Kommentti edelliseen:) " Kyllä nämä viimeaikaiset monet kirjoitukset jostakin kertovat ja kuten NN hyvin tuolla ylempänä totesi, millään viestinnällisillä keinoilla ei voida ratkaista pielessä olevia sisällöllisiä tai sosiaalisia ongelmia. Pitää pureutua vahvemmin juurisyihin, tehdä aidosti myös poikkihallinnollista yhteistyötä jne.

" Ehkä koululaitoksen yksi suurimmista uutisoinneista on jatkuvasti "koulukiusaaminen". Otsikoihin nousevat julkkikset, jotka julistavat, että heitä on koulukiusattu. Koulu puuttuu pääosin hyvin niihin kiusaamistapauksiin, mistä saadaan tietoa. Nollatoleranssiin tulee pyrkiä, mutta kun "ihminen on peto", koskaan ei päästä täydelliseen kiusaamattomuuteen. .."

" Suurin osa kouluhallinnon ja koulukehittäjien tuottamaa viestintää on ammattihenkilöiden puhetta ja tulkintaa. Vanhempien, oppilaiden ja opettajien KOKEMUSta ei koulutasolla suunnitelmallisesti seurata, sitä ei osta hyödyntää lähijohtamisessa. Reklamaatiot eivät johda systeemivirheiden korjaamiseen. Esimerkiksi kiusaamisessa hoidetaan seurauksia, ei rakenteellisia syitä.! Näin jätetään avoin tila tyytymättömyyden purkamiseen mediassa. Se tulee näkyviin kärjistettyinä mediakeskusteluina. Siihen ammattilaiset vastaavat ”pyhäpuheella”, jolla selitetään pois kielteiset kokemukset."

"Entä jos 'juurisyy' onkin institutionaalisessa luottamuksesta ja sen horjumisessa. .. Suosittelen tuoretta tutkimusta, jossa selvitettiin lapsiperheiden ja lasten kokemusten merkitystä insitutionaalisen luottamuksen rakentumisessa. "

(Viittaus edelliseen:) Lopulta toimimme monessa mielessä luottamuksen varassa ja sitä ei ole varaa murentaa. Kaikkien LAPE-muutosohjelmassa työskentelevien olisi syytä lukaista tuo artikkeli."

Toinen kommentti: " lasten, nuorten ja perheiden kokemukset ovat tärkeitä ja ne pitäisi nostaa keskiöön."

2. Jos vika on naamassa, kenen/keiden naamassa?

 "90-luvulla olin rehtorien koulutuksessa Lahdessa. Joku jyväskyläläinen guru oli haastettu kertomaan meille, että se, mitä koulussa tehdään, ei ole niin tärkeää kuin se, miltä se näyttää. Tarkistin vielä, kuulinko ja ymmärsinkö oikein. Guru vakuutteli tarkoittaneensa juuri sitä. Minä kun ajattelin, että tärkeää on tehdä oikeita asioita. Tässä vaikuttaisi olevan samanlainen tendenssi."

" @Uuttakoulua hankkeessa haastattelemme parhaillaan Uudellamaalla vanhempia yhdessä Suomen Vanhempainliitton kanssa. Tukea tarvitsevien lasten vanhempien haastatteluissa nousee paljon esiin tuskaa, kuulluksi tulemattomuutta, loukatuksi tulemisen kokemusta, altavastaajan asemaan jäämistä, kokemusta näennäisestä osallistumisesta. Vanhemmat arvostavat kuulluksi tulemista. Myös sitä, että joku opetusalan toimija ilmaisee pahoittelunsa tapahtuneesta. Tämä on alue, johon opetusalan tulisi uudella tavalla aidosti tarttua."

" Jatkuva muutos on muotia ja kuulemma todellisuuden syvin olemus. Se kuitenkin vie paljon energiaa ja aikaa eli tulee kalliiksi. Pyrkisin minimoimaan turhat muutokset. Koulu on monien intohimojen kohde, sen pitäisi tehdä kaikkea mahdollista saavuttaakseen " hyvän peruskoulun" maineen. "

" Karsisin tätä suorittamista, joka lisää kiirettä ja väsyttää opettajat. Tähän samaan suorittamisklusteriin kuuluu osaltaan hankkeet, joita on paljon. "

" Suuri ongelma on myös se, että koulun toimintaa johdetaan koulun ulkopuolelta, valtion ja kunnan virastoista, hankeklustereista ja monista muista paikoista. Tämä johtaa siiloutumiseen, jossa todellisuuden näkee ja tuntee ainoastaan rehtori, eikä hän välttämättä kykene tätä "ylitarjontaa" hallitsemaan. "

" Vastaukseni koulun ongelmiin on vanha ja jopa antiikkinen. Eräältä kasvattajalta kysyttiin aikanaan, että mikä on lapsille parasta. Hän vastasi, että monien harrastusten ja tapahtumissa juoksemisten sijaan, tulisi viettää aikaa sohvalla yhdessä tekemättä mitään. Voitaisiin yrittää soveltaa järkevällä tavalla antiikin hengessä skholea eli joutenoloa (ei suorittavaa), jossa pyritään kehittymään ihmisinä niin henkisesti kuin ruumiillisesti (POL 2 §)."

" Koulua on yritetty kehittää yritysmaailman standardien mukaan tulostavoitteelliseksi. Perusopetusikäiset kuitenkin ovat vielä lapsia ja kehittyvät eri tahtiin, joten suorittaminen johtaa drop outtien lisääntymiseen (tai mukana pitämiseen armovitosilla ilman kunnollista luku- ja kirjoitustaitoa) ja suorittamisstressiin (numerot ovat erinomaisia, mutta inhimilliset valmiudet jäävät hankkimatta ahdistuksen ja stressin tähden). "

3. Jos se vino naama kuuluu opettajille ja yksittäisille  kouluille,  niin miten ja miksi?


" Miksi kielteiset kokemukset purkautuvat joukkotiedotuksen kautta? Eikö niille ole sijaa koulujen ja kouluhallinnon arjessa, arjen työn arvioinnin ja kehittämisen välttämättömänä perustana?"

4. Jos se vino naama kuuluu kunnille/ kuntien kouluhallinnolle,  niin miten ja miksi?

" Miksi kielteiset kokemukset purkautuvat joukkotiedotuksen kautta? Eikö niille ole sijaa koulujen ja kouluhallinnon arjessa, arjen työn arvioinnin ja kehittämisen välttämättömänä perustana?"

" ... Viimeiset 30+ -vuotta olen katsellut koulua 150 km Helsingistä käsin ja täytyy sanoa, että koko ajan on koulu kurjistunut! Resurssit ja valinnanmahdollisuudet vähenevät eivätkä suinkaan kasva.
Eri kuntien mahdollisuus rahoittaa lasten opiskelua vaikuttaa liikaa, eriarvoistaa. Kaipaan kovasti entistä mallia, jossa valtionosuudet olivat suurempia."

5. Entä jos se vino naama onkin Opetushallituksen/-hallinnon oma naama, niin miten ja miksi?

Laadun muutos
”Koulua koskeva laatuajattelu on vuosien varrella muuttunut; heiluri heiluu asioiden oikein tekemisen ja oikeiden asioiden tekemisen ääripäiden välillä. 1970-luvulla laatua oli valtion vaatimusten mukainen julkinen palvelu (valtio asiakkaana). 1980-luvulla laatua oli koulujen omaleimaisuus ja opettajien ammatillisen näkemyksen mukainen opetus. 1990-luvulla käsitys muuttui: Laatua olikin opetus, joka oli asiakasvanhempien odotusten mukaista. 2000-luvulla on nähtävissä taas paluu laatuajatteluun, jossa laatu on valtion vaatimusten mukainen.”

"Ongelmana on se, että koulun laadun arviointiin niin OPH kuin KARVIKIN soveltaa mekaanisten organisaatioiden laatumalleja sen sijaan että perehtyisi ja käynnistäisi koulutuksen laadun kehittämisen inhimillisten organisaatioiden laadun kehittämisen malleihin. "

Luottamuksen rakentaminen
"Suosittelen lämpimästi tuoreen tutkimuksen huolellista lukemista: Miten muodostuu institutionaalinen luottamus? MIkä oppilaiden, banhempien ja koulun aikuisten  kokemuksen merkitys institutionaalisen luottamuksen rakentajana ja horjuttajana?
Tämä tutkimus kohdistui lapsiperheiden ja lasten sosiaali- ja terveyspalveluihin. Suosittelen vastaavaa tutkimusta perusopetuksesta."

Sivistysjohdon sitouttaminen
" Tullessani... halusin uskoa, että sitouttaminen kannattaa lähteä siitä, että sitouttaa sivistysjohdon ja viedään tekeminen rakenteisiin (järjestetään resurssi, kirjataan lukuvuosisuunnitelmaan, hoidetaan käytännön asiat kuntoon). Olin väärässä. Ylhäältä päin annettu tekeminen näyttää aiheuttavan sen, että hanskat putoavat käsistä.

Opettajien tavoittaminen
"Mikä on se kanava, jolla opettajat aidosti tavoittaa: Olen seurannut useita vuosia keskustelua somessa ja mediassa ja osallistunut siihen varsin aktiivisesti. Harmittava huomioni on se, että opettajat eivät lue/kommentoi asiapitoisia artikkeleja tai tutkimuksia, vaan FB-ryhmissä ja Twitterissä keskusteluja ohjaavat eniten iltapäivälehtien ja osittain paikallislehtien provokatiiviset avaukset. Tämän lisäksi innostusta – ja kahtia jakautuneisuutta -  aiheuttavat muutaman emeritusprofessorin kirjoitukset, joissa ei välttämättä tarvitse olla kerta toisensa jälkeen mitään sisältöä, vaan niitä jaetaan vain siksi, että niissä solvataan opetuksen järjestäjiä ja valtakunnan tason toimijoita. Mikseivät toimittajat löydä Irmeli Halista kommentoimaan OPSia tai Jouni Välijärveä kommentoimaan PISAa? (Jotka molemmat ovat myös jos onnellisesti jalka osittain eläkkeellä.)"

Suuren yleisön tavoittaminen
" Vaikeinta kuitenkin on suuren yleisön voittaminen. Median avaukset eivät luo luottamusta koulun tulevaisuuteen tai edes sen nykyisyyteen. Opetusviranomaisten viestintä on mielestäni liian vaikeasti sanoitettua. Luin esimerkiksi pian kommenteille tulevaa arvioinnin tekstiä, ja vaikka olen varsin sisällä asiassa, mietin, miten perusopettaja sen tekstin lukee..."

"Suuren yleisön tavoittaminen myönteisesti."

" Opetushallinnon korkeilla virkamiehillä ei ole rohkeutta seisoa esim. opsin  takana, vaan kritiikin noustessa he pehmenevät. Uskottavuus menee."

Johdon merkitys
" Johtajien pitää viestiä ja johtaa. Näky pitää saada ymmärrettävään muotoon. Vähän ihoa peliin!"

" Oph: yhteiskunnallinen huomio ja arvostuspuhe alan tärkeyteen, koulutuksen nostamiseen jalustalle, jonka se ansaitsee pikavoittojen sijaan."

6. Jos vinouden juuret ovatkin  nykyisessä opetussuunnitelmassa, niin miten ja miksi?

" Toisinaan digitaalisuudessa on menty harhaan, kun on liian vahvasti uskottu opiskelijan itse osaavan etsiä netin suosta tarpeelliset tiedot. Tällöin on kuviteltu, ettei nuori tai lapsi tarvitse enää ihmistä ohjaamaan ja opettamaan, kun robotti opettaa... Joissakin maissa kaikki huomio on kiinnitetty älypuhelimiin, ja lasten vieroittamiseen niistä, jotta lapsi edes hetken keskittyisi opiskelemaan. Tässäkin kasvatuksen ääripäät ovat eri linjoilla. Konservatiivit haluavat kouluja, joissa ei käytetä kännyköitä, kun taas demokraattisen ja avoimen oppimisympäristön kannattajat katsovat, että älykännykät ja padit ovat loistavia oppimisen tukijoita. "

"... kasvatuksen tutkijat ovat nostaneet esille, että autoritaarisen opetuksen aika on ohi, ja juuri oppijalähtöisyys johtaisi parempiin tuloksiin oppimisessa. Kasvatukseen onkin muodostunut kaksi pientä mutta äänekästä kuppikuntaa. Populistiset ääriliikkeet haluavat palattavan 1950-luvun jämptiin kasvatukseen, kun taas vapaan, avoimen, ja demokraattisen kasvatuksen kannattajat haluavat koulun, jossa lapset voivat edetä omatahtisesti ja ilman aikuisten jatkuvaa kontrollia ja osaamisen arviointia."

7a. Jos se vino naama onkin vanhemmilla

" Sellainen itsestäänselvyys jäi näkemättä, että useimmiten ihmisten mielikuva peruskoulusta on ensin omien muistojen mukainen, myöhemmin siihen sekottuu lasten ja koti/koulu -yhteistyön kokemukset... Ylipäätään ajatus siitä, että peruskoulu on jotakin tai kuva peruskoulusta on jotakin, on lopulta kuvaus ihmisistä, heidän toiminnastaan ja heidän välisistä suhteistaan: koulun aikuisista ja koulun lapsista, siltä osin kuin kulloinenkin ihminen sen itse käsittää tai muistaa."


7b. Millaisin keinoilla naamaa voisi suoristaa?

"Näitä opetuskokeiluja kannattaisi testatata pahimissa muuttokouluissa, joissa on Suomi kakkos kielenä oppilaita mahdollisimman paljon. Se on tulevaisuutta ja siihen pitäisi panostaa. Opettaja lehti voisi kertoa myös negatiivisista kehityksistä opetuksessa mm muista maista. Ruotsi on tällä hetkellä samassa tilanteessa kun Suomi kymmenen vuoden kuluttua. Hymyilevät pikkukoulujen bedagokit ovat myös tärkeitä mutta maailma muuttuu vauhdilla.."

" Tämä on kyllä niin monisyinen juttu mutta yksilöiden, koulujen ja opsin syyttelyn sijaan voisi miettiä, millaisilla asioilla koneisto toimisi paremmin ja että ulospäin feikkaamisen sijaan kaikki olisimme aidosti tyytyväisempiä, jolloin julkisen negatiivisuuden tarve vähenee."

Resursseja lisää
" Miten olisi yksinkertaisesti pitämällä huolta siitä perusopetuksesta."

" Ryhmäkokoja ei tule kasvattaa liian isoiksi, sillä isossa ryhmässä ihminen ei opi yhtä tehokkaasti kuin pienessä. Luokalle jättäminen pari kertaa peruskoulun aikana johtaa siihen, että nuori on 18 vuotias keskiasteen alussa..."

"Luokkakoko on hyvä esimerkki tästä. Luokkakoolla ei tutkimusnäytön perusteella ole juuri vaikutusta oppimiseen, mikäli opettaja mukauttaa menetelmiä kokoon sopeuttaen. Sen sijaan (tästä en ole nähnyt tutkimusta) arkijärkikin sanoo, että sillä on vaikutusta opettajan jaksamiseen -> pitkällä tähtäimellä hyvinvointiin -> joka todennäköisesti heijastuu myös oppilaisiin."

"Käytännön ylläpito-, it- ja siisteys- ym. asiat resurssoinnin kautta kuntoon kouluissa opetushlökunnan voimavaroja vapauttaen."

"Luokkakoot pienemmiksi ja opetukseen resurssointi."

"Peruskoulu markkinoituu ops-tasolla ja juhlapuheissa paikkana, jossa oppilaita kohdataan yksilöllisesti. Kuitenkin edelleenkin koulu toimii joukkomuotoisesti, oppilaat ovat ryhmissä, luokissa 20-30 lasta tai nuorta kerrallaan. Yläkoulun opettajalla voi olla satoja oppilaita lukuvuoden aikana. Koulu ei näillä resursseilla anna yksilöopetusta. Eli lyhyesti: koululta odotetaan jotain sellaista mihin se ei pysty. Tämä pitäisi uskaltaa sanoa ääneen."

Avoimuutta
" Avoimuus kaikenlaiseen keskusteluun."

Henkilöstöratkaisuja
"...  jos ei osaa argumentoida virheellistä mielikuvaa vastaan, kannattaa vaihtaa ne, joiden vastuulla kokonaisuus on. "

Kodin ja koulun yhteistyö
" Vanhemmat on mielestäni hyvä tutustuttaa uuteen opsiin. Ja mielelläni ottaisin luokkaani päättäjiäkin sekä toimittajia tutustumaan tämän päivän kouluun ja opiskelemiseen.
Vanhemmille pidin neljä vanhempainiltaa , kun lapsensa aloittivat ensimmäisen luokan. Tutustuimme uuteen opsiin ja kerroin käytännön tavoistamme toteuttaa sitä.Lisäksi kerroin säännöllisesti Wilman kautta, mitä opiskelemme ja miten. Eli OPS pitää tehdä tutuksi!"

"  Ottakaa keskusteluun mukaan Hankenista palveluyritysten johtamisen ja markkinoin tutkimuksen Nordic Schoolin edustaja kertomaan miksi lapsen, nuoren, vanhempien ja koulun kokemus on tärkeää ja miten siitä nousee ymmärrystä, joka mahdollistaa - soveltaen - hyvinvoinnin ja oppimisen yhdessä luomisen kouluyhteisössä. Erityisen keskeinen käsite on yleistynyt kokemus instituutioista, siitä oli äskettäin kiinnostava tutkimus Yhteiskuntapolitiikka -lehdessä."

Opettajien palkkaus
"Opettajien (etenkin lo palkkakuoppa) palkkaus kuntoon."

Huomio oleelliseen
"Lopetetaan julkinen nyhveeräys sivuseikkojen kuten opettajien KIITOSlahjojen (!?!?!), valokuvausrahojen ym. vastaavien kadehtiminen (vrt yritysmaailma, haloo, mittakaava!!!), samat henkilöt maksavat lapsille tarvikkeitaja itselleen opetusmateriaaleja ym omasta pussistaan pitkin lukuvuotta, mikäli eivät halua resurssien estävän opetuksen kehittämistään, mikä on tietenkin väärin, mutta faktaa, valokuvausrahastot toimivat ennen hyvin myös varakassana pedagogisiin pikahankintoihin, retkikustannuksiin, nykyään kaikki jäykästi kilpailutuksen ja kostien takana."

Opettajien hyvinvointi
"Satsataan opettajien työhyvinvointiin. Noin esimerkkinä em. Kiitoslahjojen vastaanottajien työhyvinvointiin resursoidaan tällä hetkellä esim Helsingissä koulubudjeteissa n. 20e/hlö/vuosi (en muista tarkkaa summaa, mutta jokseenkin naurettavaa, kertoo arvostuksesta)"

"Turhan byrokratian karsiminen koulumaailmasta ja opettajan työstä, aikaa opetuksen suunnittelulle."

"Opettajiin kohdistettujen säästö- ja kyykytystoimien hautaaminen (työaikauudistukset)"

"Opettajien pitkien lomien tuoma etu yksin ei ole enää riittävä (joskin nykyään melkeinpä ainoa ihan hyväntekeväisyyden ohella) houkutus alalle suhteessa palkkakuoppaan, vta-suunnitelmiin, sekä alalla ja yhteiskunnassa tapahtuneisiin muutoksiin, nämä uhkaavat vuosikymmenen aikana viedä alan työvoimapulaan."

"Turhat, vuosittain vaihtuvat, päälleliimatut hankkeet ja kirjaamiset minimiin."

" Olisikin mielenkiintoista kääntää keskustelu opettajien työssäviihtyvyyteen ja hyvinvointiin, sekä kouluihin yhteisöinä. Tavallaan jokainen päivä ja jokainen tunti on ”sisäistä markkinointia”.
Ja vaikka tietenkin koulun pitää olla lapsi- ja oppijakeskeinen, olisi tärkeää huomata, että hyvinvoiva opettaja säteilee hyvinvointia luokkaansa, onnellinen onnellisuutta, tasapainoinen tasapainoisuutta - mutta stressaantunut stressiä, pahoinvoiva pahoinvointia, muutoksen keskellä hukassa oleva sekavuutta, jne. Haluaa tai ei."

Täydennyskoulutusta

"Lisätään opettajille suunnattua täydennyskoulutusta erityispedagogiikassa, haastavien lasten ja nuorten kohtaamisessa, empatia- ja hyvinvointitaidoissa ja -opetuksessa."

Kuntien sivistysjohto

" Kuntien sivistystoimien ja koulujen tulee myös ottaa aktiivisempi ote ulkoiseen viestintään, josta hyötyvät suuren yleisön lisäksi myös huoltajat ja oppilaat/opiskelijatkin. Siihen tarvitaan aikaa, rahaa ja ihmisiä, mutta varmasti kannattaa."

" Yhden mallin ja totuuden, mustan tai valkoisen sijaan pitäisi korostaa oppilaan yksilöllistä kohtaamista ja kasvatusta. Tämä tarkoittaa erilaisia ja joustavia ratkaisuja on sitten kyse esim. inkluusiosta, oppimisympäristöistä tai itseohjautuvuudesta."

" Opettajien äänta pitää kuunnella. Moni todella pitää ammatistaan mutta nyt on lupa myös kertoa huolista ja vaikeuksusta. Opettajan riittämättömyys on totta ja siihen pitää tulla apua. Opettajia voi myös haastatella. Innokkaita opettajia löytyy ja meillä on hyvin koulutetut opettajat. Kysykää opettajilta mitä kouluun kuuluu! Kouluttakaa opettajia pysymään tässä ajassa taitavia ja kyvykkäitä juuri tämän ajan haasteisiin."

" Peruskoulumme vahvuus on ja tulee olemaan tasa-arvoinen koulutus kaikille taustasta riippumatta. Peruskoulua tulee kehittää tutkimusperustaisesti, jotta nuoremme saavat edelleen maailman parhaan koulutuksen. Myös opettajia ja vanhempia tulee tukea kasvatustyössä..."

Metodit

"Tulisikin miettiä, miten ihan oikeasti voisimme luoda oppimismetodin, jossa kaikki nuoret saataisiin vähintään 10 vuodessa oppimaan peruskoulun oppimäärä. Oppijaa ei tule jättää yksin, mutta toisaalta omatahtista oppimista tulee vahvistaa. Tässä voisimme tietoisesti kehittää myös uusia arvioinnin tapoja, joita vaikkapa... matematiikan opettaja Pekka Peura on kehittänyt."

Palkkaus

" Tärkeää on että kasvatustyötä tekevien palkkaus nousee säälliselle tasolle. Alle parin tonnin palkoilla harva opettaja jaksaa tehdä työtä. Heikko palkkaus onkin omiaan hidastamaan opettajan ammatin vetovoimaa, ja halua kehittää työtä. Viime aikaisessa uutisoinnissa onkin nostettu esille erityisesti pula luokanopettajista ja matematiikan opettajista."

Opettajankoulutus

"Myöskään opettajakoulutuksen koulutuspaikat eivät täyty entisen tahtiin. Nuoria kiinnostaa enemmän toimiminen vaikkapa lääkäreinä tai lakimiehinä, sillä siinä alkupalkkakin on usein monikertainen opettajan palkkaan nähden. Palkan ohella tärkeää olisi antaa opettajien kouluttaa itseään haluamaissaan koulutuksissa ja tähän voisi käyttää palkallista työaikaa. Singaporessa opettaja saakin käyttää 50% työajastaan työnsä kehittämiseen ja kouluttautumiseen, sekä suunnitteluun, ja vain 50% työjasta on varsinaista opetustyötä. OAJ on myös nostanut esille opettajien työhyvinvoinnin, joka on nostettu teemaksi lukuvuodelle 2019-2020. Linkki - OAJ on valinnut teemaksi opettajien työhyvinvoinnin."

Kodin ja koulun yhteistyö

"... luottamusta kotien kanssa rakennetaan jokaisessa koulussa joka päivä. On tärkeää puhua viestinnästä ja peruskoulun "julkisuuskuvasta" kansallisella tasolla, mutta on myös tärkeää ymmärtää, että vanhempien näkemys koulusta syntyy siitä kokemuksesta, jonka hän saa oman lapsensa koulusta. Vanhempien tulee saada nähdä, kuulla ja kokea, mitä koulussa tehdään, jotta heille muodostuu käsitys koulusta. Toki käsitys on yksiulotteinen, koska se perustuu yhteen (tai muutamaan) kouluun, mutta tuo käsitys on todennäköisesti vankempi kuin median kautta tuleva näkemys."

Tutkimus

" Minustakin on tärkeä tutkia. Tutkimus antaa asiatietoa siitä, mikä on hyvin, ja missä on korjattavaa."

" Moni kasvatusalan ihminen haluaa tietoisesti kehittää suomalaista peruskoulua. Opetushallitus on kehittämässä muidenmuassa arviontijärjestelmää tasapuoliseksi. Uusi hallitus ja opetusministeri Li Andersson haluavat panostaa koulutukseen. Myös oppositiopuolueet ovat vahvasti nyt puhumassa koulutuksen puolesta. Toivokaamme, että koulutusta kuitenkin kehitetään yli puoluerajojen, eikä siitä tule eturistiriitojen kenttää. Hyvää suomalaista peruskoulua kannattaa kehittää edelleen lasten tasa-arvon ja luovuuden sekä omatahtisen ohjatun oppimisen pohjalta! Ohessa kuvassa tiivistettynä ne seikat, joilla mielestäni peruskoulua tulisi kehittää 2020-luvun Suomessa. Kaikki yhdessä ja samaan suuntaan - valoa kohti."

8. Miten Opetushallitus voisi tuunata oma naamaansa?

"..."maineen palauttamiseen" ei liene mitään vippaskonsteja. Tarvitaan paljon työtä ja osaamista. Mieluiten oikea-aikaisesti eikä jälkikäteen puolustellen. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan."

"  ...  Jos olisin OPH:n pääjohtaja aloittaisin perkaamalla kaikki viime vuosina OPH:n antamat koulujen toimintaa koskevat ohjeistot ja ns. kehityshankkeet. Keskittyisin kahteen asiaan: OPS:n toteutukseen ja rehtorien koulutukseen. Lopettaisin haahuilun metodisten kysymysten parissa, koska se alue kuuluu opettajille, jotka sen hallitsevat. Palauttaisin koulun tarkasteluun laadun kysymykset inhimillisen organisaation viitekehyksen perustalta mekaanisten laatumallien sijasta. Ehkä tässä olisi aluksi viisaalle kylliksi."

" OPH on the road - vastaavasti kuin OAJ. Pitää mennä koulujen arkeen ja todellisuuteen vahvasti; inkluusion ongelmat, kuntien ja kaupungin oppilaiden ja opetushenkilöstön hyvin erilaiset toimintaedellytykset jne. Lista on pitkä. Rantautua pitää - niin Oph:n kuin OKM:n virkamieskunnan olisi hyvä viettää viikko opena - ajatus, jota kaikki heittävät vuodesta toiseen mutta ihan oikeasti, pitäisi myös joskus toteuttaa."

" Nyt OPH turvautuu samaan viestintästrategiaan kuin poliittiset puolueet, jotka valittavat, ettei heidän hyvä sanomansa mene perille. Tämä tie on loppuun saakka ajattelemattomasti valittu. Identiteetti, imago, profiili ja profilointi- viitekehyksen parissa on mukava askarrella ja panna siihen rahaa palamaan."

" Opetushallitus - Utbildningsstyrelsen ja muut institutionaaliset hallinnon tasot voisivat järjestää kiertueen kentällä, ja tutustua aivan tavallisiin suomalaisiin kouluihin ja kuulla opettajia. Jos jotain parannettavaa jossakin päin Suomea on, niin sen tietävät parhaiten ne jotka arjessa tekevät työtä."

(Vastaus edelliseen:) " Tiedän, että oph:n työntekijät ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa kentän kanssa. Katso esim. #paraskoulukiihdyttämö, niin saat esimerkin, miten ja mitä eripuolilla Suomea on kehitteillä yhteistyössä oph:n innovaatiokeskuksen kanssa."

" Positiivisia uutisointeja, joissa tuodaan esille tutkimustietoa ja esimerkkejä hyvistä käytänteistä."

" Samalla olisi syytä oikeasti viestiä koko maan kattavasti niitä hyviä malleja kaikkiin koulun asioihin liittyen, joista voitaisiin saada oppia jakoon. Sille saisi olla oma sivustonsa, jota OPH ylläpitäisi. Sillä edellytyksellä, että se katselisi koko maan laajuisesti asioita, ilman hyväveliverkostoja. Siinä hyväveliverkostoja. Siinä syntyisi uusi ja todellinen "kokeilukeskus... oppimisen hyväveliverkosto syntyy, kun rekrytoidaan ja palkitaan hankkeilla sopeutuvuuden (ei kyvykkyyden) perusteella tutuista post-itlappujen liimaajista sopivin ajoin. Sitten komppaajat kuitenkin sahaavat julkisessa viestinnässä omaa oksaa. Oi va voiva!"

" Voisiko OPH vaikka tilata ja julkaista tutkijoilta lyhyitä asiantuntijalausuntoja eri asioista?... Jos vaikka tulee joku kohu, niin sitten pyydetään alan tutkijaa kirjoittamaan aiheesta ja oph julkaisee tms. Tai ennaltaehkäisevästi jaetaan tietoa koulutukseen liittyvistä hyvistä asioista."

" OKM:n, OPH:n ja KARVIn tulisi valtionhallinnon edustajina  ottaa aktiivisempi valtakunnallinen ja globaali mediarooli ja kertoa ymmärrettävästi ja suunnitelmallisesti 1) mitä ne aikovat tehdä, 2) mikä on kehityksen suunta ja 3) miksi juuri tätä tavoitellaan!... Myös valtion ja kuntien opetushallintojen välille tarvitaan "kuuma linja". Ennen kaikkea pitäisi toimia proaktiivisesti ja positiivisellä ilmeellä. -

" En tiedä miten OPH hoitaa koulutuksen julkisuuskuvaa. Aika monilla organisaatioilla on yhdyskuntasuhteista vastaava asiantuntija.  Koulutus on julkista palvelua, jota arvioidaan entistä enemmän julkisuudessa. Varmasti on tärkeää olla aktiivinen joka tasolla. Tämä on tärkeä asia ihan koulutuksen tuloksellisuudenkin kannalta. Ja onhan opettajilla syytä olla ylpeä työstään."

"  Hyvän yleiskielen ja peruskäsitteiden johdonmukainen käyttö on aina tärkeää. Palautteen kerääminen ja sen vieminen kehittämistyön keskiöön pitäisi olla jo vakiintunutta käytäntöä, mutta parannettavaa varmaankin on edelleen. Digitaalisuus on tullut avuksi, mutta se ei korvaa aitoa kuulluksi tulemista. Pahimmillaan digiympäristöt vain lisäävät vuorovaikutuksen haasteita. .." 

(Kommentti edelliseen) " Jospa kysymys ei olekaan kielestä eikä dialogista yleisellä tasolla, ei viestinnällä ratkaistavissa olevista haasteista (Suosittelen Osmo Wiion jo 1970-luvulla kiteyttämien vistintälakien palauttamista mieleen, https://fi.wikipedia.org/wiki/Osmo_A._Wiio). "

" Wiion ensimmäinen "laki": ”Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta.”, on hieman pessimistinen, mutta omalla tavallaan hauskakin. Pessimisti ei pety...... Vahva lukusuositus kaikille tuohon artikkeliin: http://www.julkari.fi/handle/10024/137210. "

"  Ei tämä nyt niin monimutkaista ole. Johtajien pitää viestiä ja johtaa. Näky pitää saada ymmärrettävään muotoon. Vähän ihoa peliin!"

9. Mutta, jos vika onkin peilissä, niin miten  ja miksi?

" Peruskouluviestinnässä suuri pulma on tällä hetkellä se, että keskustelua luodaan pääasiassa klikkiotsikoiden kautta. Sisältö artikkeleissa saattaa olla paikkaansa pitämätöntä mutu-tietoa, ja näistä syntyy pelkkää kahtiajakautumista: ei päästä edes aitoon dialogiin, sillä lähtökohdat ovat vain mustia tai valkoisia. Yllättävää kyllä, tähän kelkkaan on lähtenyt myös Yle ja Hesari. Lukisin mielelläni juttuja opettajien tekemistä innostavista oppimisen hetkistä tai tavoista, mutta eipä taida klikkauksia syntyä ”Maijan luokassa oppilaat oppivat vuorovaikutusta ryhmätyössä” tai ”Pekka piirtää  vaikeat matikan laskut tarinoiksi- uusi ops kannustaa käyttämään monipuolisia opetusmenetelmiä!”.

 " Mediassa käyty koulukeskustelu on asiantuntemattomuuden huippua hipovaa. YLEllä sen paremmin suurimmilla lehdilläkään ei ole juuri lainkaan koulutuspolitiikaan tai koulutukseen erikoistuneita toimittajia. Siksi keskustelu menee "musta tuntuu" linjalla, vaikka tutkittua ja arvioitua tietoa olisi tarjolla. Välillä nostetaan asioita negatiiviseen tarkasteluun ja sitten todetaan, ettei se nyt niin ollutkaan. "

" Alan ammattilaisille ihan perusohjeistus: Älä arvostele julkisesti persoonaa, vaan keskustele kriittisesti asioista ja ilmiöistä. "

" Konservatiivisen oikeistopopulismin natina koulutusta, poliisia ja terveydenhoitoa sekä sosiaalitoimea kohtaan ei ole suomalainen ilmiö, vaan globaali. Tällä tietenkin tavoitellaan sitä, että kun ensin on muka todistettu nykytila hyvin heikoksi, voidaan sitten tuoda oma agenda tilalle. Tyypillisimpiä piirteitä, joista tunnistaa mediakohun sylttytehtaalta... Yleistetään yhden esimerkin perusteella koko instituutio kehnoksi brändiksi B) Väitetään että itsellä on varma ja luotettava vaihtoehto tilalle ja C) Väitetään että tuo oma vaihtoehto on moderni ja nykymalli on vanhentunut. Toisaalta samaan hengenvetoon saatetaan väittää, että nyt tarvitaan paluu johonkin menneeseen kulta-aikaan, jolloin kaikki oli hienosti. "

"...uutisointiin tulisi nostaa perusopetuksen tärkeä rooli, jossa opetetaan toisen huomioiminen ja inhimillisyyden korostaminen."

(Kommentti edelliseen:) " Sanoilla luomme todellisuutta. Se kasvaa, mistä puhumme. Fokuksella on merkitystä."

"Vastuu negatiivisista mielikuvista kuuluu jossain määrin toimittajille, jotka eivät tuo tasapuolisesti esille erilaisia näkökulmia tai antavat eri toimijoiden levittää virheellistä tietoa."

10.  Millaisin keinoin  peiliä  voisi  suoristaa?

"... kun suoritin nuorena...  mediatieteen opintoja, niin professorien perusopetus oli: ei ole olemassa mitään yleistä mielipidettä. Ihmisten mielipiteet, media ja julkisuus virtaavat omaa kulkuaan. Erilaiset intressitahot pyrkivät vaikuttamaan suuntaan jos toiseenkin. Paras keino vahvistaa koulun brändiä on luottaa suomalaiseen koulutukseen, ja olla sen tukena ylpeänä. Ja kuulla kenttää."

BONUS-kysymys: Onko meillä oikeasti vakava ongelma? Vai onko kriittinen keskustelu sittenkin hyväksi?

" Suomalainen peruskoulu on maailmalla hieno brändi, mutta kotimaassa sitä ei osata arvostaa. Kun ei ole käsitystä millaista muualla on, niin suuri yleisö ei näe metsää puilta. Minusta kotimaassa saatu kova kritiikki on edelleen kehittänyt koulua ja kun on vaadittu, niin siihen on vastattu. Lisäksi pitkää kehityskaarta ei nähdä, kun katsotaan vain kengänkärkiin."

" Opetushallituksen reaktio kertoo aidosta huolesta peruskoulun tilasta Suomessa. Opettajien ääni hukkuu usein median ja hallinnon vuoropuheluun..."

" Eniten minua surettaa nykykeskustelussa nimekkäidenkin ihmisten ala-arvoinen tapa käydä persoonien kimppuun. Se toki kertoo aina viestijästä, mutta alan ulkopuolisten silmissä nolaa myös alalla toimivia yleisemmin. Ja luo pelon ilmapiiriä alalle."

" .. nykykeskustelu on tuonut koulujen moninaisuuden esiin. Asia, jota on pyritty kiistämään vuosikymmenet... Kaikkia kiusattuja opettajia ja oppilaita kohtaan on kuin uusi isku vasten kasvoja se, että pyritään vaientamaan ne äänet, jotka tuovat viestejä ongelmista. "

" Ei ongelmia tarvitse pelätä. Pelottavinta on ratkaisuhaluttomuus ja -kyvyttömyys. "

" Opetushallinto on huolissaan peruskoulun maineesta. Miten on mahdollista, että usein maailman parhaiden joukkoon kuuluvasta peruskoulustamme on niin runsaasti kriittistä viestintää? Mitä pitäisi tehdä? Viesintäkampanja kiilloittamaan peruskoulun mainetta?

" Joukkohysterian kautta huutelu ja joukkomielikuvan luominen ovat haudanneet järkidialogin alleen. Tämä on kuitenkin välivaihe matkalla jonnekin uuteen. Niin kuin aina. "

" Olisiko niin, että nykyisin koulussa kiusataan opettajia sekä ylhäältä että alhaalta? Vitsi vitsi."