Ei periksi. Uhkana kansanmurha!
Kirjoja
tiistaina, toukokuuta 31, 2022
Poikkihallinnolliset ohjelmat Espoon kehittämistyökaluina
Ensimmäiset kehitysohjelmat käynnistettiin valtuustokaudella 2013-2016. Silloin minulla oli ilo olla nuoren elinvoimaisuus-ohjelman puheenjohtajana. Tällä valtuustokaudella ohjelmia on neljä. Itse saan olla mukana vanhimmassa: Kestävä Espoo- ohjelmassa.
Poikkihallinnollisten kehitysohjelmien ensimmäinen yhteinen seminaari pidettiin 30.5. klo 15–17.15 Otaniemen lukiosssa. Tilaisuuden tarkoituksena oli jakaa tietoa kunkin kehitysohjelman tavoitteista ja sisällöistä sekä kuulla kokemuksista työn käynnistämisestä. Aluksi kuultiin alustuksia auditoriossa ja sitten oli mahdollisuus vaihtaa vapaamuotoisesti lämpiössä ajatuksia kehitysohjelmien välisistä yhteistyömahdollisuuksista tyyliin:" Kahvia, kohtaamisia ja keskustelua ohjelmien ständeillä."
Avaussanat – kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä
Niiden keskeinen tehtävä on rikkoa toimialojen välisiä seiniä: tuoda holistisuutta linja-organisaatioon. Niiden avulla löydetään paremmin uusia ideoita kuin vanhemmalla virkamiesten matriisi-organisaatiomallilla..
Kehitysohjelmia johdetaan valtuuston tekemien linjausten (visio, arvot, valtuustokauden tavoitteet) pohjalta.
 |
| Klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi. |
Vaarana tässäkin mallissa on, että katse putoaa pallosta (= kunnan tehtävät) ja eri syistä joudutaan/hakeudutaan projekteihin, otka eivät kuitenkaan tue kunnan omia tehtäviä.
Kehitysohjelmien esittelyt – ohjausryhmien puheenjohtajat ja ohjelmapäälliköt
Kullekin ohjelmaryhmälle oli varattu noin 10 minuuttia aikaa esitellä ensimmäisen valtuustovuoden aikaansaannoksia mm. valittuja ns. hyötytavoitteita ja suunniteltuja käynnistyneitä projekteja.
 |
| Helena Marttila esitteli puheenjohtajana Hyvinvoiva Espoo -ohjelman tavoitteita ja kokemuksia. |
Elinvoimainen Espoo -ohjelman tehtävänä on keskittyä nimenomaan kaupungin veto- ja pitovoimaan huippuosaajien - asiantuntijoiden ja yritysten pitämiseksi Espoossa.
Tähän liittyy mm. asdiantuntijoiden lasten koulunkäynnin järjestelyt ja mm. projekti, jolla pyritään löytämään huippuasiantuntijoiden puolisoille kiinnostavaa toimintaa. Ohjelman puheenjohtajana on Kai Mykkänen (Kok.).
Hyvinvoiva Espoo- ohjelma keskittyy espoolaisten lasten, nuorten ja ikäihmisten terveyden hyvinvoinnin edistämiseen tilanteessa, jossa ollaan EXIT-korona vaiheessa ja siirtymässä uuteen sote-järjestelmään. Aivan keskeinen haasta on nuorten mielenterveys. Toinen huolenaihe on, kuinka käy yhteisöllisen oppilashuollon. Ohjelman puheenjohtajana on Helena Marttila (Sdp.)
Kestävä Espoo- ohjelmalla on pitkät juuret. Ohjelmassa kestävyys halutaan ymmärtää laajasti ekologisena, kultturisena, sosiaalisena ja taloudellisena kestävyytena. Ohjelma on koneistoineen tuottanut hienoja tuloksia ja Espoo on palkittu moneen kertaan toimistaan. Espoo on mm. YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden (SDG) edelläkävijä. Ohjelman puheenjohtajana on Meri Löyttyniemi (Vihr.).
Tapahtumien yhteisöllinen Espoo on aivan tuore ohjelma ja sen tavoitteena on luoda espoolaisille elämyksiä ja mahdollisuuksia kokea asioita yhdessä kulttuurin, liikunnan ja urheilun tapahtumissa mutta myös tapahtumien kautta luoda yrityksille markkinoita ja lisätä kaupungin kiinnostavuutta niiden silmissä. Ohjelma juhlii myös Espoon 50-vuotista uraa kaupunkina. Ohjelman puheenjohtajana Joel Vanhanen (Kok.) ja varapuheenjohtajana demareiden Habiba Ali.
Tilaisuuteen oli kutsuttu poikkihallinnollisten kehitysohjelmien ohjausryhmät ja asiantuntijat, kaupunginhallituksen puheenjohtajisto, lautakuntien ja johtokuntien puheenjohtajat ja nuorisovaluuston puheenjohtajisto. Meitä demareita paikalla oli kaksi: Minä ja Helena Marttila.
sunnuntaina, toukokuuta 29, 2022
Taitava opettaja
Lähes 70 vuotta sitten ilmestyi arkinen opetusoppi, joka johdatti nuoria ihmisiä kansakoulunopettajan työhön. Teoksessa on paljon samaa kuin Koskenniemen samoihin aikoihin oppikoulun ja ammattikoulun opettajille kirjoittamassa Opetuksen taito- kirjassa.
KOULUN JA OPETTAJAN TEHTÄVÄT
Koulun ja opettajien tehtävä oli kahtalainen: Kasvavan auttaminen hänen tämän hetken pyrkimyksissään ja ongelmissaan on monesti yhtä tärkeää kuin hänen valmistamisensa tulevan ajan tehtäviin ja hänen valmistamisensa elämäntehtävänsä täyttämiseen. Edellisessä oppilaita johdatettiin tarkkaamaan omia taipumuksiaan ja kannustettiin oppilaita kehittämään omia taipumuksiaan.
Opettaja oli kasvattaja - tahtoi tai ei. Hän ei voinut tyytyä vain oppilaiden tietojen ja taitojen kehittämiseen ja siirtää muihin persoonallisuuden puoliin kohdistuvaa vaikuttamista vanhempien tai nuorisojärjestöjen tehtäväksi.
Kirjoittajien mukaan koulu/opettaja vaikuttaa kolmella tavalla:
- millainen opettaja on ihmisenä
- miten hän opettaa
- miten yhteinen elämä koulussa on järjestetty
Lapsessa tapahtuu luonnostaan ilman tahallista kasvatusta mitä suurenmoisinta kehitystä. Koulu on enemmän kuin kasvua edistävä ja hedelmöittävä kasvuympäristö, koska koulutyö on tarkoitusperäisesti suunniteltua ja ohjattua .
OPETUS
Kansakoulussa opetussuunnitelma syntyi kansakoulun omassa piirissä komiteamietinnön pohjalta. Sitä ei anneta ylhäältä päin. Kansakoululla tai paikkakunnan kansakoululaitoksella oli vapaus järjestää opetussuunnitelma haluamallaan tavalla. Opetuksen autonomia oli suomalaisen kansakoulun erikoispiirteitä.
Ikiaikaisesta läksytyksestä irtisanoudutaan: Tunnilla oppilaiden on opiskeltava eikä valmistauduttava oppikirjan kotona tapahtuvaan lukemiseen
Niinikään herbartilaisesta näkemyksestä irtisanoudutaan. Oppiminen ei ole vain mielteiden keräämistä ja järjestämistä. Lasten koulutyö ei ole opetuksen seuraamista. Heidän opiskelunsa on olennaisinta opetustilanteessa. Opetus on myös opintotyötä.
Opettajan työ ja oppilaan työ muodostavat jakamattoman kokonaisuuden. Opetus on tekijöiden mukaan suurelta osin opettajan ja oppilaiden yhteistyötä, jossa jälkimmäisten aloitteellisuudella on tärkeä sija.
PÄÄMÄÄRÄ
4. painoksen aikaan kansakoululaki oli jo voimassa 1957 kansakoululaki. 1§:
” Kansakoulussa annetaan kansalaisille tarpeellinen peruskoulutus. Kansakoulun tulee kasvattaa oppilaansa siveellisyyteen ja hyviin tapoihin sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja.”
Vuoden 1950/1952 kansakoulun opetussuunnitelmassa käsiteltiin kansakoululle asetettavia tavoitteita edellistä yksityiskohtaisemmin. Kansakoulun tehtävä luonnehditaan kasvatukseksi persoonallisuuteen, eheän ja hyvän ihmisen kasvattamiseksi.
Päämäärässä oli kaksi osaa: Yksilöllinen päämäärä oli sivistysharrastuksen herättäminen (viritetään valmius..luodaan edellytyksiä...) ja vakiinnuttaminen. Yhteisöllinen kasvatustavoite oli humaanisuus ja keskinäinen rakkaus (on totuttava...on totuttava sopeutumaan...valmennusta elämään aikuisten yhteiskunnassa..oppilasta on valmistettava).
Kirjoittajat korostavat koulun tehtävää kehittää kaikipuolisesti oppilaiden persoonallisuutta.
Oppilaat oli totutettava järjestykseen ja siisteyteen. Heissä oli herätettävä kunnioitusta uskonnollisia arvoja kohtaan. Oppilaat oli johdateltava rakastamaan isänmaataan ja olemaan suvaitsevia vieraiden kansojen jäseniä kohtaan.
AINES
Oppituntien lisäksi arkitoimetkin olivat osa koulun kasvatustyötä kasvattavia: välitunti, ruokailu, kirjojen ja opetusvälineiden hoitaminen...
MENETELMÄT
Kirjassa esiteltiin konkreettisesti Koskenniemen klassinen työmuotoluokitus.
Opettajakeskeiset työmuodot. Opettaja on sekä opiskelun alkuunpanija että työn kulun ohjaaja. Vastuu työn sujumisesta on selvästi opettajalla.
Esittävä opetus. Opettaja kertoo tai luennoi luokalle, joka tarkkaavaisesti seuraa esitystä. Sen välittäjänä voi myös olla radio tai elokuva. Työmuoto edellyttää kiintoisaa aihetta ja/tai kehittynyttä oppilasainesta, hyvää yhteyttä opettajan ja oppilaiden välillä. Opettajan on osattava käsitellä kuuntelijoille ajankohtaisia ongelmia.
- Opettaja: kertoo, kuvailee, selostaa, lukee, näyttää
- Oppilaat: kuuntelevat, katseleva
- Esim. satutunti ala-asteella, kuvaus Kolumbuksen Amerikan-retkestä
Kyselevä opetus. Opettaja perehdyttää luokkaa uuteen asiaan toisiaan seuraavien kysymysten avulla. Niitä tai niihin annettuja vastauksia pohtimalla oppilaat ovat mukana asian käsittelyssä. Tällainen älyllinen ponnistelu on kehittävää. Vaikeutena on kysymysten sovittaminen eri tasolla olevien oppilaiden kyvyn mukaisiksi.
- Opettaja: kyselee, kehottaa, arvostele
- Oppilaat: vastaavat, täydentävät, selostavat, arvostelevat
- Esim. 10 kertomisen säännön johtaminen laskennossa, pespektiiviopin alkeiden käsittely
Yhteinen harjoitus. Opettaja johtaa luokan harjoitusta oppilaiden suorittaessa yhteisiä tehtäviä. Työskentely tapahtuu joko samanaikaisesti, yhden rintaman työnä tai yksilöllisesti mutta määräaikaan mukautuen.
- Opettaja: määrää, näyttää, seuraa ja neuvoo työtä, arvostelee tuloksia.
- Oppilaat: suorittavat, kysyvät neuvoa
- Esim. sanelukirjoitus, lauluharjoitus
Oppilaskeskeiset työmuodot. Luonteenomaista, että työn eteneminen jopa joskus sen suunnitteleminenkin ovat osittain oppilaiden aloitteen ja harrastusten varassa. Vastuuta työn sujumisesta on oppilaiden harteilla.
Yksilöllinen työskentely. Työtä välittömästi ohjaavan opettajan sijassa ovat hänen laatimansa tai muualta ( esim. oppikirjasta) saadut työohjeet. Oppilaat voivat valita erilaisia tehtäviä ja edetä työssään edellytystensä mukaisesti.
- Opettaja: antaa tehtäviä. ohjeita ja neuvoja, seuraa työtä., arvostelee tuloksia
- Oppilaat: ehdottavat ja valitsevat tehtäviä, suorottavat niitä, pyytäät ja antavat neuvoja, arvostelevat tuloksia.
- Esim. vapa kirjoitus- ja kuvitustehtävä, idätyskokeen tulosten tutkiminen
Oppilaiden esitykset. Oppilaat suorittavat valinnaisia esityksiä toistensa kuultavaksi ja nähtäväksi ja harjaantuvat samalla itse. Esitys voi olla yksittäis- tai joukkosuorituksia tai yhteistoiminnalista ( näytelmä), kaikissa tapauksissa esitettäävää eläydytään ja ilmaisussa varmistutaan.
- Opettaja: avustaa suunnittelussa, seuraa ja neuvoo harjoitusta, rohkaisee, osallistuu tulosten arvosteluun
- Oppilaat: suunnittelevat ja harjoittavat, esittävät, arvostelevat suorituksia.
- Esim. lausunta, kuoroluku
Ryhmätyöskentely. Luokan tehtävä jaetaan yksityisten oppilasryhmien suoritettavaksi, jolloin oppilaat osallistuvat suunnitelman tekoon ja työnjaosta päättämiseen.. Eri ryhmien saamat tulokset kootaan lopuksi esitystehtävien ja yhteisen keskustelun avulla hyödyntämään koko luokkaa
- Opettaja; osallistuu suunnitteluun, antaa ohjeita ja seuraa työtä., osallistuu tulosten arvosteluun ja johtaa niiden kokoamista
- Oppilaat: suunnittelevat työtä, suorittavat työnjaon, työskentelevät tosiaan auttaen, esittävät tuloksia ja keskustelevat niistä
- Esim. sammakon kehityksen tutkiminen, erilaisia virsia virsikirjassa
Yhteistoiminnalliset työmuodot. Niissä ei ole nähtävissä selvää vastuunjakoa työn etenemisestä, vaan tilanne on suuressa määrin yhteinen.
Opetuskeskustelu. Opettaja ja oppilaat saavat esittää tietojaan ja käsityksiään; he ovat keskustelijoina tasavertaisia. Oppilaiden osuus aiheen käsittelyssä jopa valinnassa on tärkeä. Keskustelussa pyritään yhteisesti omaksuttuun tavoitteeseen.
- Opettaja: johtaa ( useimmiten) keskustelua, tekee ehdotuksia ja yhteenvetoja ja antaa ohjeita.
- Oppilaat: johtavat ( joskus) keskustelua, osallistuvat siihen
- Esim. Miten voisimme ilahduttaa äitiä? Miten pääsisimme myöhästymisistä?
Juhla. Tilanteen vire työntää opettajan johto-aseman taka-alalle ja liittää kaikki läsnäolijat yhteen, sityä varmemmin mitä enemmän myös suunnittelu on ollut yhteistä.
- Opettaja: osallistuu suunnitteluun, ehdottaa, neucvoo, avustaa harjoituksia, seuraa esityksiö
- Oppilaat osallistuvat suunnitteluun, harjoittelevat, esiintyvät ja seuraavat esityskiä.
- Esim. äitienpäiväjuhla, vanhempien kokouksen ohjelma.
Lapsen persoonallisuuteen vaikuttaakseen opettajan oli toimittava persoonallisella tavalla.
Monia kasvatustehtäviä opettaja sai suorittaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Hänen oli itse ratkaistava, koska ja missä yhteydessä hän koettaa vaikuttaa oppilaisiin ja miten hän sen tekee.
Didaktiset periaatteet
Olin tunnistavinani tekstistä seuraavia didaktisia periaatteita (tavoitteia, joilla on jykevä asema)
Aineksen muokkaus oppilaille sopivaksi /motivaatio
Oppiaines oli sovitettava oppilaiden mukaan. Toisaalta oppiaineksen valinnassa on otettava huomioon ne vaatimukset, joita muut koulut ja yhteiskunta asettavat. Se, mitä koulussa opiskellaan, muodostelee oppilaitten ajatusmaailmaa. Se riippuu ratkaisevasti siitä, tajuavatko oppilaat opittavien asioiden merkityksen ja koskettavatko ne riittävästi heitä.
Työskentely saatettava vastaamaan lapsen kehitysasteen luonnetta ja edellytyksiä. Esim. taloudellinen ajattelutapa transponoidaan lapsenkokoikseksi = käyttää säästeliäästi koulutarvikkeita.
Elämänläheisyys
Havainnollisuus
Johdonmukaisuus
Kaiken, mitä luokassa tapahtuu, on oltava saman johtoaatteen mukaista.
Kokonaisuuden vaatimus
Tunnin on oltava kokonaisuus. Oppitunnissa eroteltiin seuraavat vaiheet.
- valmistautumisvaihe - kuuluu raekuuroimainen kertaus 169
- omaksumisvaihe - jaksoissa - jäsentely taululle
- harjantumisvaihe
- kertaaminen ja harjoittaminen
- kokonaisuus
Oppitunneista muodostuu sarja.
Kotitehtävät
Tärkein osa opinnoista on suoritettava koulussa (kk:n ops 1950/1952) Kotitehtävät on suunniteltava.
Kurin ja tytörauhan periaate
Kirjoittajat jakavat käsistyksen: Kuriton koulu on vedetön mylly. Mutta he myös pohtivat, mistä järjestyshäiriöt johtuvat: Syynä voivat olla hankalat oppilaat syynä (vai epätyydyttävä asema luokassa), vaikea luokka syynä ( ei ole sulautunut yhteen, taistelua vallasta) mutta myös opettaja (komenteleva opettaja, liian helpot tai vaikeat tehtävät, kuivaa yksinpuhelua, huono suunnittelu)
Lapsen/lapsuuden kunnioitus
Lapsi elää enimmäkseen nykyhetkessä.
Mielihyvän periaate ”kiva”
Kouluikäkin on elämää. Lapsella ja nuorella on oikeus saada tyydytystä tämän hetken toiminnasta.
Onnistumisen periaate
Työn onnistuminen kiihottaa sen tekijää ponnistelemaan.
Oppilaan tuntemus
Oppilaisiin on tutustuttava myös sellaisina kuin he ovat toistensa parissa ollessaan (luokkana).
Osallisuuden periaate
Tunteeko oppilas itsensä tarpeelliseksi? Oppilaiden omat pyrkimykset on opetuksessa riittävästi otettu huomioon.
Sosiaalisuuden periaate
Oppilaat ovat sekä yksilöitä että yhdessä luokka. He ovat erilaisia joukossa ollen kuin yksin. He ovat myös erilaisia eri henkilöiden seurassa. Oppilas on osa luokkaansa ja siitä riippuvainen. Koululuokkaan sisältyy väkeviä sosiaalisia voimia. Johtajat ovat ”avainoppilaita”(aito johtaja tai valtias).
Tavoitteisuus
Niin opettajan kuin oppilaitten on tiedettävä, mihin pyritään (yksi tapa: antaa työlle nimi).
HYVÄ OPETTAJA
Hyvä opettaja on paitsi opintojen johtaja myös kasvattaja. Hänellä on esikuvan vastuu - pukeutumista myöten.
Opettaja on aina näyttämöllä. Moni silmä tarkkailee hänen ulkonaista esiintymistään ja asuaan. Opettaja antaa oppilailleen tässä suhteessa hyvän tai huonon esimerkin. Siisti, puhdas ja hillitty puku sekä kunnossa olevat jalkineet ynnä puhdas nenäliina voivat tuntua itsestään selviltä vaatimuksilta. Valitettavasti ei aina pidetä yhtä selvänä, että vastakkaiset piirreet haittaavat opettajan työtä. Näissä asioissa ja myös henkilökohtaisen puhtauden osalta koululla on tärkeä kasvatustehtävä, joka tosin on vaikea siksi, että kotien mahdollisuudet ha vaatimukset poikkeavat suuresti poikkeavat toisistaan. Vain opettaja, jonka oma ulkoasu ja siisteys ovat moitteettomat, voi saada oppilaat omaehtoisesti huolehtimaan ulkoasustaan.
Hyvä opettaja toimii persoonallisella tavalla. Opettamisen taito on suurelta osin improvisaation taitoa. Toki tarvitaan perussuuntauksen suunnittelu: tunnin päätarkoitus, mistä työ aloitetaan ja mihin päädytään, mikä on opettajan ja mikä on oppilaiden osuus työssä. mihin tapaan työtä tehdään. Valmistautumista eri mahdollisuuksien varalle.
TAITAVA OPETTAJA on varmaan ollut aikanaan tosi tärkeä teos. Yhä siitä huokuu aito opettajuuden arvostus. Tuntuu, että kovin vähän uutta ja merkittävää oli tuolloin keksimättä. Ja paljon siinä esitetystä odottaa yhä toteuttajia.
Sananen tekijöistä
Varmaan siksikin oli hyvä ottaa kirjoituskumppaniksi tuore Heinolan seminaarin johtaja Antero Valtasaari.
Antero Valtasaari (1908-1976 ) oli kouluneuvos ja kokenut seminaarinlehtori ja rehtori. Hän oli myös monipuolinen kulttuuripersoona, taitava puheenpitäjä ja teatteriohjaaja sekä tuottelias oppi-ja kurssikirjailija.
Viikkoraportti 21/2022
Kesän odotuksen toiseksi viimeinen viikko. Sen kunniaksi ohjelmassa reissuviikko Tukholmaan.
VIIKKO 21
Maanantai 23.5.
Iltapäivällä sitten reissulle Tukholmaan Jonten ja Riitan kanssa. Bussi-Juna-Ratikka. Kalakeitto napaan. Ja sitten laivalle.
Aivan huikea merimatka iltaa kohti: tyyntä, kaunista. Hytti nro 10620.
Tiistai 24.5.
Aamiainen laivalla ja sitten kaupungille.
Jännä juttu muuten: Lähes missään ei saanut maksaa kruunuilla, vain kortilla.
Sisäänkirjaus hotelliin klo 15, ja siten Pena-serkun ja tämän Manne-puolison kotia katsomaan. Todella hieno uusi eko-kaupuginosa nousee Östermalmin lähistölle. Joka talo eri näköinen. Ei ostoskeskuksia vaan joka talossa eri pikku kauppa. Luontoa. Urheilukenttiä.
Yhdessä kävellen syömään teatteriravintolaan hotellimme vieressä ja sitten Hotelliin yöksi. Hyvin nukuttiin
Keskiviikko 25.5.
Sitten aamukävelylle. On se Östermalm upea kaupunginosa. Ihmiset hyvinvoivia ja - pukeutuneita. Kaikki paikat siistejä. Talot ja autot komeita.
Pikkusuolaiset upeassa hallissa matkalaukkujen kanssa. Sitten metrolla Gärtanille Ja sitten laivaan.
Toisen kerran Grande Buffet. Uusi trubaduuri. Ja tv:stä jännitettiin Suomi-Latviaa, kunnes kuultiin, että matsi oli pelattu jo tiistaina :-)
Torstai 26.5.
Aamulla meri oli sumuinen. Nyt aamiainen pienemmälle ryhmälle suunnitellussa Ravintola Italianossa. Maistuikin paremmin.
Klo 10.40 paluu tihkusateiseen Helsinkiin. Junalla ja bussilla kotiin Espooseen.
Perjantai 27.5.
Syksyn YTO-koulutuspäivän teams-suunnittelua Hiiden-kiven koulun johtoryhmän ja Asko Leppilammen kanssa. Mahdollisesti neljä sessiota ja välitehtävät.
Tein pikkuclipsin Tukholman reissusta.
Lauantai 28.5.
Sadekuuroja ja puolipilvistä. Naputtelua. Ostoksilla Mankkaalla. Lounaaksi suseja. Päivälliseksi nakkisämpylä. Viihteeksi Suomi- Usa (4-3). Ja sitten taas naputtelua.
Sunnuntai 29.5.
Pilvinen aamu. Sota jatkuu Ukrainassa.
Valtuustoryhmän ylimääräinen Teams-kokous illalla. Teemana TakE. Millaisilla taloudellisilla linjauksilla lähdetään seuraavina sote- vuosina liikkeelle jäljelle jäävässä Espoossa?
Ja sitten kruunuksi Suomi- Kanada 4-3.
lauantaina, toukokuuta 28, 2022
Kuukauden kirja: Opettamisen taito
ESITTELEN tätä Koskenniemen kirjaa jo toisen kerran. Ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1953. Kuusi vuotta sitten innostuin toisesta painoksesta, joka ilmestyi vuonna 1959. Tämä 4. painos on tarkistettu laitos. Peruskoulu-suunnitelmat olivat pitkällä Kouluuudistus-toimikunta oli juuri julkaissut mietintönsä. Ja jo neljän vuoden kuluttua ilmestyi klassikko Didaktiikka. Peruskoulua varten.
TÄMÄ kirja oli siis tarkoitettu nuorille ihmisille, jotka olivat päättäneet ruveta toisen asteen - siis silloin oppikoulun ja ammattikoulun opettajiksi.
MIKSI? Opetuksen päämäärä
Koulun ja sen opettajien tehtävänä oli Koskenniemen mukaan tietenkin huolehtia siitä, että sen oppilaat saavuttavat tietyt normit, standardimitat, jotta voi täyttää tuon ajan tehtäviä. Mutta tämän lisäksi monesti yhtä tärkeää oli avustaa kasvavaa hänen tämän hetken pyrkimyksissään ja ongelmissaan.
Toisen asteen koulun tehtävä on ennen muuta pyrkiä ihmisen kasvattamiseen. Hyvän ihmisen kasvattamiseen. (vrt. Rousseau)
Tärkeitä tavoitteita on myös itsekuri. Työrauha on vain välitavoite - itsekuri on lopullinen tavoite.
Opettajaa tarvitaan opetuksessa. Opettajan tehtävä on osoittaa mikä on oppimisen arvoista. Häntä tarvitaan myös neuvomaan, miten työ on suoritettava.
MITÄ: Opetuksen sisällöt
Koskenniemi ei ota kantaa eri oppaineiden keskinäiseen arvoon. Sisällöt määritellään opetussuunnitelmassa. Oppikoulussa oli tuolloin voimassa vuoden 1941 oppiennätykset. Mutta niitä on karsittava vastaamaan oppilaiden edellytyksiä. Ja: Emme opi koulua vaan elämää varten.
Koskenniemen mukaan Yhtä tärkeää kuin taito suorittaa opintoja opettajan antaminen ohjeiden mukaan, on taito asettaa itselleen tavoitteita ja suunnitella työnsä sekä taito punnita, onko nuo tavoitteet saavutettu. Tässä Koskenniemi oli aikaansa edellä.
MITEN: Opetuksen menetelmät
Koululla on kolme keinoa kasvattaa: oppiaines, koulun työ- ja elämäntapa sekä opettajan vaikutus ihmisenä.
Voimassa oli myös vuoden 1941 metodiset ohjeet.
Koskenniemi korostaa menetelmien monipuolisuutta.Erilaiset tavoitteet edellyttävät erilaisia opetusmenetelmiä. Hän jäsentää karkeasti, että luokka on opettajan johdolla yhteisessä työssä tai luokka jakaantuu työhön, joilloin kullekin oppilaalle tai oppilasryhmälle on omat tehtävänsä. Tähän jakoon uppoavat sitten kaikki koskeniemeläiset työtavat, joita hän esittelee erikseen. Tässä muutama poiminta hänen ajatuksistaan:
- Kyselevä opetus ei ole kuulustelua vaan sillä on opastava ja kehittävä tarkoitus.
- Kyselevää opetusta kannattaa kehittää kohti vuoropuheista opetusta (ja opetuskeskustelua). Kysymysten on oltava kielellisesti huoliteltuja. On osoitettava oliko vastaus oikein. Pään nyökkäys ok
- Opettaja voi selostaa tai näyttää tai esittää
- Opettaja toimii eräänlaisena tulkkina. Hän kääntää kuultua tai luettua esitystä oppilaiden tajuamalle kielelle
- Ryhmätyö on hyvä työtapa: Kumppani on tehokas apuopettaja. Tärkeä vaihe on töiden koonta.
- Kertaaminen on tärkeää. Myös oma-aloitteisesti.
- Palkinnot ovat ok. Rangaistukset eivät. Voimassa oli vuoden 1872 koulujärjestys.
- Huumori on myös keino
- Hyviä keinoja ovat myös välittömät kokemukset mm. retkillä
Opetuksen apiuvälineistä nousevat esiin mm. oppikirja (pääasiallinen) ja liitutaulu.
Arvostelu
Arvostelun tulee palvella sekä yksilöä että yhteiskuntaa. Sen on oltava luotettava. Luokalle jättämisen hyötyä Koskenniemi epäilee - mitä sillä on voitettavissa?
Didaktisia periaatteita
Koskenniemi selvästi arvostaa lapsuutta. "Aikuisten luvattuun maailmaan ei ole syytä pitää liikaa kiirettä." (vrt.Rousseau)
Toinen tärkeä periaate on oppilaiden erilaisuuden hyväksyminen. Tämä edellyttää oppilaantuntemusta (vrt.Quintilianus ).
Hän suosittelee myös oppilaiden osallistamista: "Osallisuus työn tavoitteen asettamiseen on oppilaan aktiivisena pysymisen tärkeitä edellytyksiä." Työn tuloksellisuuden kokeminen on oppilaan aktiivisena pysymisen tärkeitä edellytyksiä ."
Oppiaineksen osalta on tarpeellisen karsinnan lisäksi mainio idea sisältöjen muotoilu ongelmiksi (vrt. Dewey)
Oppitunnin on oltava kokonaisuus. Koskenniemi yksinkertaistaa esittelemäänsä Soinisen kaavaa kolmeen vaiheeseen:
Oppitunnin on oltava kokonaisuus:
- Valmistavat toimenpiteet - raekuuromainen kuulustelu
- Perehtyminen- tehtävän ilmoitus, perehtyminen jaksoittain osista kokonaisuuteen johtavaa tietä. Lopuksi kokoaminen.
- Harjoitus: kotitehtävä selvästi.
Hyvä opettaja
Poimin kirjasta hyvän opettajan ominaisuuksia. Kokosin tällaisen listan.
HYVÄ(LLÄ) OPETTAJA(LLA) (ON)
- Aineenhallinta - ja hän pitää omasta aineestaabn
- Huumorintajua
- Integratiivinen menettelytapa (ei autoritäärinen)
- Myönteisyyttä, joka on oppimisen pääedellytys.
- Kasvattaja tahtoo tai ei
- Päättäväinen
- Sisäinen kutsumus
- Sovittaa opetuksen oppilaille (karsii oppiaineksen juuri käsillä olevan oppilasparven edellytysten mukaiseksi)
- Aloittaa opetuksen siitä, missä oppilas on
- Tietynlainen etäisyys
- Oikeidenmukainen
- Oma persoonalinen ote työhön (se on parasta, mitä opettaja saa aikaan)
- On kiinnostunut oppilaiden harrastuksista
- Oppilaan tuntemusta
- Pitää oppilaista
- Suunnittelee tuntinsa. Tunnin tehtävä on tietty oppikirjan katkelma.
Kirjoittajasta
Matti Koskenniemi oli tämän painoksen ilmestyessä kasvatustieteen professorina Helsingin yliopistoilla. Hän kirjoitti opetusoppeja kahdelle opettajasukupolvelle: sodanjälkeiselle peräti kaksi kappaletta ja peruskoulujärjestelmään siirtyneelle sukupolvelle vielä yhden yhdessä Kaisa Hälisen kanssa.
Olen tässä blogissa esitellyt hänen ajatuksiaan useassa lastussa. Tässä linkkejä niihin:
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2009/02/kansakoulun-opetusoppi-osa-10.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2009/01/koskenniemi-vanhan-pedagogin-pakinoita_02.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2009/01/koskenniemi-vanhan-pedagogin-pakinoita_02.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2012/07/kesaretki-kasvatustieteen-historiaan_28.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2012/07/kesaretki-kasvatustieteen-historiaan_31.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2014/10/10-suurta-suomalaista.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2016/02/kuukauden-kirja-opettamisen-taito.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2012/07/kesaretki-kasvatustieteen-historiaan_31.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2014/10/10-suurta-suomalaista.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2016/02/kuukauden-kirja-opettamisen-taito.html
sunnuntaina, toukokuuta 22, 2022
Unohdettuja pedagogeja. J.H. Tuhkanen. Osa 2
Tuhkanen, J.H. (1913). Sielu- ja opetusoppi esiseminaareja varten. Hämeenlinna. Suomalainen Kirjapaino Oy
Eletään siis viimeistä vuotta ennen ensimmäistä maailmansotaa. Suomi on autonominen osa Venäjää, jolla on jo oma eduskunta.
Pedagogiikassa eletään isoa murrosta. Herbartilaisuus teki meillä läpimurtoa. Muualla ns. uusi koulu. Uskonnon asemaa kyseenalaista empiirinen tiede.
Suomessa oli voimassa kunnallinen koulupakko mutta ei vielä oppivelvollisuutta. Kansakoulun kanssa oppilaista kilpaili kiivaasti kirkollinen kiertokoulu. Maaseudulla kunta ei järjestänyt alkuopetusta. Siitä vastasivat kodit, joille kirkko tarjosi apua omissa pikkulasten kouluissaan.
J.S. Tuhkanen kirjoitti oman opetusoppinsa nimenomaan kirkollisten (vaihtoehto)koulujen opettajiksi haluaville ja siksi ns. esiseminaareihin lähteneille. Ja kiehtovan teoksen opetuksen historiasta kiinnostuneille kirjoittikin.
Kirjan rakenne
Kirjassa on kaksi osaa: Sieluoppi ss. 1- 73 ja Opetusoppi ss. 74-169. Minua kiinnistaa eniten opetusoppi, ja jäsennän kirjan antia klassisten kysynysten avulla: Miksi? Mitä? Miten?
Miksi?
Tuhkasen kasvatusopissa kasvatuksen keskeinen päämäärä on kristillinen siveellisyys. Oleellista on suojata lapsen sielun puhtautta. Lisäksi ihanneihmisen ruumis on terve ja voimakas. Pään osalta on tärkeää herättää harrastus (oikeisiin asioihin).
Mitä?
Tärkein oppiaine oli uskonto. Mutta jo alkuopetuksessa tuli opettaa myös sisälukua, luonnon tuntemusta ja arvostusta, alkeiskäsitteitä maantiedosta ja historiasta, kaunokirjoitusta, piirustusta ja laulu- ja koululeikkejä.
Kotiseutuperiaate ja kotoinen elämänpiiri olivat tärkeitä alkuopetuksessa.
Miten?
Tuhkasen teoksen menetelmäkirjo on opettajakeskeinen, mutta samalla hämmentävän monipuolinen. Opetus voi olla analyyttistä, deduktiivista, erittelevää, geneettistä, heuristista, keksivää, kokoilevaa, löytävää, rakentavaa, synteettistä...Puhuttu sana on voimallisin ase, jolla voidaan vaikuttaa ihmisen sielunelämään. Menetelmiin kuuluu totuttamista ja karaisua ja totuttamista mutta myös opintomatkoja.
Opetus on suullista, näyttävää tai harjoittavaa. Suullinen opetus onyksinpuheista a) kertovaa - asiallista,selväpiirteistä, lastentajuista ja havaintorikasta. b) vuoropuheista - kyselevää . Kysymysten on oltava asianmukaisia, vain yksi oikea vastaus, koskee vain yhtä asiaa, ei liian vaikeatajuinen, … kielellisesti oikeita, selviä, ensin kysymys sitten oppilaan nimi.
Näyttävä esitys: yksi asia kerrallaan. Osat oikeassa järjestyksessä. Lapset käyttämään käsitteitä. Liitutaulu! Liitutaulupiirustus on näkyvä puhekieli
Ylipäätään opetuksen tuli olla asiallista, johdonmukaista, selvää ja reipasta. Oppilasta johdatetttiin havainnon ja sanan avulla opetuksen esineen käsitteeseen.
Tuhkanen jäsensi hyvää opetusta jo tuolloin kovin herbartilaisesti:
Opetuksen lähtökohdaksi otetaan lapsille tunnettu mielle- ja harrastuspiiri. Opetuksessa on selkeät vaiheet:
- Valmistava keskustelu -palautetaan mieliin opetusen aineeseen kuuluvia mielikuvia ennen opituista asioista. Kaiken uuden oppiminen tapahtui entisten jo tunnettujen mielteiden valossa.
- Uuden esittäminen. Askel askeleelta lyhyissä jaksoissa. Huom! muistiin painaminen ”Mitä opettaja on kertonut, se on lasten jälleen kerrottava.”
- Liitetään vanhat ja uudet mielteet yhteen - oltava samankaltaisuutta, yhteenkuuluuvaisuutta, yhdenaikaisuutta.
- Syventävä käsittely. Pohdiskellaan
- Yhteenveto. Kootaan kokonaisuus, Kohottava loppu?
Hyvä opetus on helppoa. Opetus ontehtävä niin helppotajuiseksi, että lapset pystyvät sitä seuraamaan. Ikäkausi on otettava huomioon. Henkinen toiminta ja sen kehittäminen on sovitettava aivojen kehitystä vastaavalle tasolle. Hyvä opetus herättää harrastuksia. Opetus on asiallista, johdonmukaista, selvää ja reipasta. Vaihtelevaa.
Luokassa onoltava hyvä järjestys ja hiljaisuus- ja niitä on valvottava. Hiljaisuuden ylläpitämiseksi riittää useimmiten nuhteleva katse, opetuksen katkaiseminen tai kysymys järjestyksen rikkojalle.
Opetus ei saa olla liian rasittavaa. Sen on oltava vaihtelevaa. Työn ja levon vaihtelu on tarpeellista.
Millainen on hyvä opettaja?
Hyvälle opettajalle on tärkeintä aito jumalan pelko. Hän on ruumiillisesti ja henkisesti terve. Hän rakastaa vilpittömästi oppilaitaan. Hänellä on ammatillinen valmius, luonnon antamat lahjat ja koulutus.
Hyvä opettaja on esikuva. Hän on rikkaruohojen kitkijä ja hyveiden taimilavan valvoja. Hänen persoonansa on hyväntahtoinen, selvänäköinen ja tunnollinen. Hänellä on tarkka arvostelukyky. Hän ottaaosaa oppilaitten harrastuksiin. Hän pitää oppilaat toiminnassa. Hän valvoo.
Opettaja ulkonainen esiintyminen on arvokasta, esityksensä eloisaa, osanottonsa tehtäväänsä harrasta. Hän on rauhallinen.
Hyvä opettaja opettaa havainnollisesti, selvästi ja johdonmukaisesti yksi asia kerrallaan. Hän uudistaa havaintoja. Hän tukee sekä koneellista että ymmärryksen tukemaa muistamista.
Jokaisen jakson päätyttyä hän kokoaa opetuksen tuloksen kokonaisuudeksi, jonka eri osat ovat oikeassa järjestyksessä ja suhteessa toisiinsa liittyneet.
Viikkoraportti 20/2022
Tulossa ahkera kok0usviikko. Ja muutenkin touhua ja vauhtia riittää.
VIIKKO 20
Maanantai 16.5.
Omnian tarina oli jaossa valtuutetuille. Monelle kelpasi.
Tiistai 17.5.
Hieno aamu. Hesari julkasi JJ:n muistokirjoituksen.
Päivä meni kootessa aineistoa juttuun Auroran koulusta 1957- 2022. Päivälliseksi hyvää lihapataa.
Keskiviikko 18.5.
Aamulla huilausta, ja sitten taas Auroran koulun muistoihin.
EKOAY oli kutsunut taas poliitiikkoja ja virkamiehiä neuvonpitoon. Tällä kertaa Harakanpesään klo 17-20.
Kiitos hyvästä keskustelusta.
Torstai 19.5.
Aamulla kouluvaarina jelppaamaan Auroran koulun kevätnäytelmän harjoituksia klo 8.15-10. Hyvin meni Ruma Ankanpoikanen. Kuvassa vastuuopettaja ohjaa näyttelijöitä.
Pikalounas Hesestä. Juustohampurilaiset.
Perillä rakettispagettia. Korista ja korttipelejä. Ja vähän netti-
Perjantai 20.5.
Deadline Lippajärveläisten juhlalehteen pyydetystä parisivuisesta jutusta Auroran koulusta. Tiukkaa teki. Mutta lähetin. Auroran kevätjuhla oli mennyt niin upeasti. So proud.
Eläke tuli tilille.
Lauantai 21.5.
Huilausta. Kaunis kevätpäivä. Ja sitten taas naputtamaan artikkelia suomalaisista opettajapolvista. Tilaus oli 16 sivua, nyt kasassa noin 250 sivua:-)
Sunnuntai 22.5.
Perinneseuralla myyntipöytä Espoon keskuksen leijonien kevättapahtumassa. Aika hiljaista oli.
Sitten lähetin JJ:n muistokirjoituksen myös Opettaja-lehteen .
Lounaaksi kanafajitasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)