Koululuokan pienoisyhteiskunta

JOTKUT kirjat ovat ruostumatonta terästä. Tämä kuuluu niihin: Koskenniemi, M. (1943). Koululuokan pienoisyhteiskunta. Tutkimuksia kansakoululuokan sosiaalisesta elämästä. Helsinki. Otava.

OLEN siis Matti Koskenniemi-fani. Tämä teos ei helpota riippuvuutta. Päinvastoin. Vaikka kirja on julkastu lähes 70 vuotta sitten, tuntuu, että siinä on jo löydetty lähes kaikki oleellinen oppilaitten sosiaalisen elämän ehdoista. Koskenniemi kysyy: Miksi joistain oppilaista tulee johtajia? Mitä luokkahenki on? Miksi joitain oppilaita kaihdetaan, syrjitään? Miksi jotkut oppilaat ystävystyvät?

Hän kysyy ja myös vastaa kirjallisuuden ja työyhtymänsä vuosina 1933-38 keräämän tutkimusaineiston pohjalta. Hän kaipaa panostusta oppilasjoukon elämän tutkimukseen. Onko sitä saatu?

Yritän seuraavassa nostaa esiin kaikkein tärkeimpiä pointteja. Noin 220-sivuinen kirja on kuitenkin niin pullollaan kutkuttavia oivalluksia, että suosittelen lainaamaan kirjan esim. helmetin kautta. Pasilan kirjavarastossa on kaksi kappaletta lainattavissa.


Oivaltavia ajatuksia lapsista ja heidän ryhmistään

Sosiaaliseen elämään kuuluvat yksilöiden väliset suhteet, yksilöiden muodostamat ryhmät, sosiaaliset verkot, lasten sosiaaliset muodostumat, joukko.  Näistä muodostuu koululuokan (sosiaalinen) rakenne.

Koululuokan sosiaalinen maailma, sen  rakenne muuttuu sangen hitaasti, jos luokan koostumuksessa ei tapahdu vallan suuria muutoksia (toveruussuhteissa tapahtuu muutoksia, erilaiset siteet katekavat ja uusia syntyy. Toveruussuhteet ovat varsim sitkeitä. jos suhde katkeaa, solmitaan suhde sellaiseen toveriin, joka on ennenkin ollut lähellä.

Yhdessä olon muodoista varhaisin on yhteinen parvi (ei pari tai pikkuryhmä). Oppilaiden täytyy ensin kokoontua yhteen, ennenkuin ryhmittyminen voi alkaa. Yhdessä eläminen on biologinen ja inhimillinen tosiasia. Sen taustalla ovat sosiaaliset perusvietit.

Merkillistä on että toisilleen vieraat lapset pääsevät perille toistensa edellytyksistä niin nopeasti; yksittyiskohtaista koettelua ja kokemusta ei ehdi tapahtua  Äärimmäisen nopea ymmärtämisprosessi on ilmeisesti synnynnäinen.

Joukon oppilaille on yhteistä itsetehostus, kukin yksilö pyrki paremaan asemaan. Silti alistutaan yhteisen johdon alaiseksi. Joukon elämässä on vallalla omat lait (joita ei tunneta). Kasvattajan työsarkana on kuitenkin aina oppilasjoukko. Joukko, ryhmä jne, määräävät yksilön käyttäytymistä (yksilö ei ole täysin vapaa).

Kansakouluaikaan kuuluu  moninaisia sosialisia suhteita:  tasa-avoisuutta, täydellistä ylivoimaisuutta, kilpailua, kiinteää toveruutta, välinpitämättömyyttä, kireitä välejä. Kouluaika on tärkeää sosiaalista harjoitteluaikaa; luonto itse lavastaa näytelmän, jotta näyttelijät saisivat harjoitella osiaan. Jo alakansakoulussa tiettyä organisaatioita (arvojärjestys yksimielinen, esiintyy johtajia).

YKSILÖIDEN VÄLISET SUHTEET

• Kahden yksilön suhteen piirteitä; toisaltaa tunnetaso (läheinen-kaukainen/kiintymys- torjunta), toisaalta arvostus, kuntoisuus (korkea-matala). Nämä ulottuuvuudet ovat toisistaan riippumattomat.

a) KIINTYMYSSUHTEET: TOVERUUS- YSTÄVYYS

• Pysyvinä suhdetiloina ystävyyssuhteet ovat harvinaisia, siihen vaikutttaa tilaisuus olla yhdessä koulun ulkopuolella 
• Näissä puitteissa lapsi hakeutuu sellaiseen seuraan, jossa tovereiden saavutukset ja heidän yksilölliset piirteensä antavat  hänen omille pyrkymyksilleen mahdollisimman sopivan taustan  
• Tapahtuu vilkasta vaihduntaa. Kouluiässä toveruussuhteet vaihtuvat. Pysyvästi vastavuoroisia toveruussuhteita on noin 1/3:lla oppilaista.
• Parhaat ystävykset eivät muistuta toisiaan. 
• Ystävyyssuhteet muodostuvat satunnaisesti mm. sen mukaan, onko mahdollisuutta viettää vapaa-aikaa yhdessä. Aikaisempi tuttuus vaikuttaa. Siihen vaikuttaa myös erittelemätön sympatian /antipatia- tunnemme vetoa toisiin (liittynee turvallisuuteen).
• Ystävältä edellytetään, että ystävän tulee olla hänen kanssaan jatkuvasti ja suhtautua häneen ystävällisesti
• Moni kuvittelee, että hänellä on paras kaveri. 
• Koulutoveri ei ole ihmisenä korvaamaton (vrt. ystävä myöhemmin murrosiässä). Suhteet eivät ole minä-sinä-suhteita
• Toverussuhteen ulkopuolella on 1/6- 1/3 -luokasta, ei vähene ajan myötä.
• Ketkä jäävät ulkopuolelle? Siihen vaikuttaa, kuinka suhtautuu yhteisiin puuhiin (pidättäytyminen, häiritseminen. ärtyminen, on kaikkien kiusana)

SUOSIO

• Tovereiden suosioon vaikuttaa  miellyttävyys (käytös, ulokomuoto), taidot ja saavutukset. Lapset joilta vastaavat ominaisuudet puuttuvat taikka jotka osoittavart selvää haluttomuutta yhteisiin puuhiim jäävät suosiota vaille.
• Pidettyjen oppilaitten ei tarvitse osoitaa suurta halua olla toisten kanssa.  

B: ARVOJÄRJESTYS

Arvojärjestys syntyy  opettajakeskeisimmissäkin luokissa syntyy. Arvojärjestys on melko varma ja säilyy jopa usean vuoden.  Keskimäärin kaksi  oppilasta sijoittuu yläpäähän ja kaksi alapäähän

• Lapset tasan tietävät kuka on luokassa arvostetuin ja kuka vähiten arvostetuin ainakin kolmannesta kansakoululuokasta alkaen
• Lapset tietävät kumpi parempi, kumpi huonompi. Huonompi alistuu omasta aloitteesta.
• Ylemmässä asemassa oleva suhtautuu alemmassa oleviin ystävällisemmin.
• Arvojärjestys on varsin pysyvä.
• Miksi jollain on korkea asema? Ei selity samoilla piirteilä kuin suosio. Kyse edellytyksistä tarvittaessa johtaa tai organisoida yhteisiä toimia. On  oltava valmis toimimaan joukoin hyväksi joukon hyväksymällä tavalla.
• Tämä arvojärjestys tunnistetaan kanojen nokkimisjärjestyksessä. Onko se ihmiselläkin viettipohjainen?
• Kyselyissä  johtajat aliarvioivat omaa asemaansa (sosiaalinen häveliäisyys). Luokan viimeiset yliarvioivat omaa asemaansa.

C. SUHDEVERKKO

• Toiset  kiinnittyvät suhdeverkkoon kiinteästi ja monin sitein. Toiset heikoisti ja harvoi sitein.
• Toveruussuhteiden verkko on sovinnaisessa koulussa seuraava: 1/4:lla pysyviä, useita kuukauksia muuttumatta säilyviä toveruussuhteita. Suurin osa luokasta on  löyhässä henkilökohtaisessa suhteessa tovereihinsa. 
• Toisten seuraan pyrkiminen on kansakouluiässä välitöntä ja yhdessäolo ennakkoluulotonta. Tulokkailla kestää ainakin muutamia kuukausia
• Kaikki eivät ole kosketuksissa kaikkien kanssa. Syntyy ”karsinoita” (ryhmiä)

D. RYHMÄT

• Ryhmät muodostuvat, toimivat ja hajoavat. Ryhmät ovat enimmäkseen lyhytaikaisia, koostumus vaihtelee helposti
• Ryhmällä on johtajan tarve. 
• Ryhmät enimmäkseen 2-5-jäsenisiä. Yksinoloa ja suurempia ryhmiä esiintyy suhteellisen vähän.
• Vain lujimman toverssuhteen toisiinsa sitomat oppilaat muodostavat koostukseltaan pysyviä ryhmiä 

JOHTAJA

• Johtajaksi valikoidutaan pikemmin kuin ryhdytään.  
• Iän myötä johtajuus muuttuu. Aluksi se on vaikuttava asema. Myöhemmin siihen tulee joukon puolesta tuomista. 10-vuotialla luokkahenki on jo hereillä. He Kokevat kuuluvansa luokkaan, Yhteenkuuluvuuden tunne on voimakas (sosiaalisen kehityksen positiivinen huippu). Riippuvuus tovereista suuri 4. luokan lopulla.
• Pojilla taipumus alistua yhden johtajan alaisuuteen,
• Johdettavaksi alistuminen tapahtuu ensimmäisinä kouluvuosina vietinomaisesti
• Yläkansakoulussa harjoitetaan johtajaa kohtaan tarpeen vaatiessa kritiikkiä(4. luokasta alkaen)

LUOKKAHENKI

• Luokkahenki tarkoittaa oppilaiden yhteistä suuntautumista ulospäin( yhteenkuuluvuuden tunne ja solidaarisuus). Se  kuvaa luokan saavuttaaa kehitysastetta ja toimintavalmiutta. Luokkahenki on aluksi vain virkeitä suhteita. Tunne kuulumisesta luokkaan ei ole yhteydessä sosiaalisen aseman lujuuteen.
• Koululuokan yhteenkuuluvuuden tunne on melko voimakas alakouluasteellakin tietyissä tilanteissa
• aluksi yhteisesti koetun turvattomuuden aihettaman kohtalonyhteyden tuntemista.
• Kun lapsi alkaa myöhemmin tarvita luokkatovereidensa joukkoa itsetehostuksen toimintakenttänä, yhteekuuluvuuskiin koetaan positiivisemmin.
• Kaikilla kouluasteilla on vain vähän sellaisia luokkatovereita, joista ilman muuta voitaisiin luopua.
• Alakansakouluiässä yksityiset oppilaat voivat mennä luokkien välisessä taistelussa vastapuolelle.
• Luokan oppilaat keräänyvät  herkästi yhteen myös silloin, kun opettajan toiminnassa on jotain epäoikeudenmukaista  
• Kanteleminen on verrattain yleistä
• III-luokasta alkaen koululuokka tarjoaa lapselle ympäristön , jossa hänen itsetehostusvietillään on liikkumatilaa ja seuravietillään toteutumismahdollisuuksia. Siteet, joilla hän kiinnityy luokkaas ovat tämä vuoksi lujia. Luokkaa voidaan näihin aikoihin pitää aitona yhteisönä.

LAPSEN IKÄ

• Ryhmäilmiöt vaativat toisaalta, että lapsi on tietynikäinen ja että koulua pidetään tietyllä tavalla.  Koulutulokkaalla ei ole vielä mina-sinä-suhteita (aito ystävyys) vaan lapsiystävyyksiä.

KOULUNPITOTAPA

• Tiukka herbartilaisuus ei jätä tilaa sosiaaliselle elämälle. Tällöin sitä on lähinnä välitunneilla.
• Koulussa on kaksi maailmaa: Koulun maailma, ja lasten maailma, jossa aikuisten ohjeet eivät päde (vrt. suhtautuminen kanteluun).

KOULUOKAN SOSIAALISET TYYPIT

Koululuokan tyyppivalikoima syntyy erilaisten olosuhteiden ja tietyn ikkauden kehityspiirteiden yhteistuloksena, Nähtävissä on samat perustyypit, jotka ovat inhmiselle yhteisölle yleensä ominaisia. Tyyppien erityispiirteet riippuvat sekä yksilöllisistä ominaisuuksista että yhteisön laadusta. Johtaminen luokassa voi olla aidon johtajan tai valtiaan vatassa, mutta kummatkin johtamismodot ovat alkuperäisiä ja luonnollisia.

Koskeniemen sosiaaliset tyypit:

1. Johtajat, yhteisössä määräviksi osoittautuneet henkilöt

* antavat luokan yhteiselle elämälle sen muodon 

* koululuokassa esiintyy  kaikissa olosuhteissa johtamisilmiöitä ja selviä johtajia

* yhteisössä selvä johtajan tarve (jos on  toimintaa, joka edellyttää jäsentymistä vrt. kuinka koulutyö järjestetään; vapaa.ajan leikeissä  itsestään selvää, vrt sovinnainen koulutyö. Joko joku ottaa johdon käsiin tai toverit kääntyvät puoleen yhteisten toimien järjestelijäksi (ei aina tarvita , että on osoittanut haluavansa)

* kun johtaja estetään toimimasta- rakenteessa kaaosta  (japanilainen Toki); jos poistetaan ryhmä muodostuu uudelleen ja asettaa uuden johtajan.

*Ia ja IC vaihtoiehtoilmiöitä

Ia Aito johtaja, ylivoimaisia kaikilla tai useimmilla aloilla ja omaavat yleistä arvonantoa

Ib Tilapäisjohtaja, vain harvoin tai jarvoilla aloilla tilaisuus vaikuttaa määräävästi.

* epämääräisin tyyppu(välimuoto aidon johtajan ja apurin välillä)

* reservi, josta kasvaa johtajia

Ic Valtiaat, määrävä asema perustuu alistamissuhteeseen (tyydyttää omia tarpeitaan)

* henkilökohtaiset ominaisuudet, iso ikäero (joissain ryhmissä despootti olisikin aito johtaja)

II Myötäilijät, yhteiseen toimintaan aktiivisesi osallsituvat yksilöt, joilla ei ole ylivoimaisuuteen pertustuvaa asemaa

* tavallisia, positiivisesti asennoituneita, keskimitan oppilaita 

* herätteiden antajia ja järjestelijöitä 

* heidän täytyy kuitenkin vedota toisten apuun suunnitelmiensa toteuttamiseksi  

* ovat spesialisteja omalla alueellaan,

* tähän ryhmään ja sitä läheneviin sekatyyppeihin kuuluu suurin osa oppilaista.

IIa Apurit  toimivat aktiivisesti ja oma-aloitteisesti, mutta eivät omaa itsenäitä vaikutusta yhteisöön

IIb Suosikit Asema perustuu tovereden osoittamaan kiintymykseen

* rakastettu toveri

* näyttää esintyvän kaikissa luokissa.

* alakansakouluissa tavallisimmin joku sievä tyttö

* ylemmillä luokilla kumpikin sukupuoli valitsee oman suosikkinsa 

IIc Seurailijat ottavat osaa yhteisiin toimiin vaikuttamatta kuitenkaan niihin aktiivissesti

* passiivisin näistä, osallistuminen on lähinnä kannattamista

III Syrjässäolijat, yksiöt, joiden osallistumen yhteisön toimiin on rajoittunutta

* puutuu tunnustettu arvoasema  ja sopeutuvaisuus yhteiseen elämään

* suuresti toisistaan poikkeavia tyyppejä.

* silti kokevat olevansa sitoutunteita luokkaan samoin kuin muut; epätyydyttävä asema ei vähennä tarvetta lukeutua jäseneksi,

IIIa  Eristäytyjät pysyvät omasta halustaan poissa yhteisistä toimista

* harrastukset suuntautuva kokonaan koulun ulkopuolelle

* fyysillinen vajavaissuus

IIIb Sivuutetut eivät omasta halustaan huolimatta onnistu saavuttamaan edes seurailijan asemaa

IIIc Torjutut. joiden läsnäolo aiheuttaa tirjunaa toisten oppilaitten taholta

* saattaa olla seurausta oppilaan tovereitaan kohtaan omaksumasta taisteluasenteesta 

* toisinaan oppilas ikäänkuin syyttään vetää puoleensa toverien kiukkupurkauksia ja vainoa 

* alakansakoulussa harvinaisia, kaikki kelpaavat ainakin jossain tilanteessa; vain kaikkein pahanilkeisimmät ja silmittömimmin komentelevat toverit torjutaan. (yhteisön  kyky suojella itseään negatiivisilta aineksilta ei ole herellä vielä ensimmäisinä kouluvuosina)

* yläkansakouluasteella torjuntaa aiheuttavat myös suuri fyysillinen heikkous, epämielltyyävä rumuus,  epävakainen käyttäytyminen, komenteleva, itsepäinen, liehakoiva, kielittelijä, epäystävällinen, julma, veltto, epärehellinen määritteitä, jotka eri tavoin yhtyneinä kuuluvat torjutuille tyypeille.

* torjuminen voi olla kaihtamista (rumuus)  tai avointa torjumusta

• Lähes kaikissa luokissa on samat sosiaaliset tyypit: johtajat, apurit ja syrjässä olijat.
• Sosiaalinen tyyppi on tietty sosiaalinen asema:  kuinka yksilö osallistuu yhteiseen elämään, määrä ja tapa.
• Tyypit eivät esiinnty aina puhtaina. Noin puolet oppilaista sijoituu tyyppien välille
• Luokan ”rahvas” kuuluu välityyppeihin  IIa (apuri) - IIc(seurailija) -Ib (tilapäisjohtaja) ja IIIb (sivuutettu).
• Kaikista tyypeistä opettajan  ja oppilaiden arviot eivät osu,  (Ia ja IC selviä ) 

Miksi joistakin tulee johtajia?


Kyseessä on yksilön ja ryhmän suhde.
Johtajaksi valikoituvaa kuvaa:

• Keskitason ylittävä lahjakkuus
• esintymisvarmuus
• nopea käsityskyky
• toimintavalmius
• iloinen reippaus 
• korkeanlainen fyysinen suoritustaso
• persoona, joka on  sellainen,  että saavuttaa  toveridensa tunnustusta
• asema perustuu esikuvava olemiseen, kykyyn organisoida
• siis a) yleinen pystyvyys (sopivat taipumukset)
• b) johdettavien osoittama myönteinen suhtautuminen(yhteisön myötävaikutus)

Kansakouluiässä edes ähimmät kilpailijat eivät aseta johtajan asemaa kyseenalaiseksi, vaikkei johtaja tuossa iässä osaa ottaa huomioon tovereidensa tarpeita, eikä tee myönnytyksiä. Silti alakouluikäinen johtajatyyppi muodostaa luokassaan sosiaalisen elämän keskuksen.

Yläkansakouluvuosien aikana johtajan ja johdettavien suhteessa tapahtuu vastin selvää kehittymistä

• johtajan naivi egoisimi häviää
• kritiikki johtajaa kohtaan lisääntyy; toimiiko johtaja joukon etujen mukaisesti  
• myös valtiaaseen kohdistuu kapinailmauksia

Poikien ja tyttöjen ero; pojilla enemmän  taipumuksia asettua yhden johtajan johdettavaksi. Tytöillä kiintymyspitoisella luottamuksella on suuri osa.

15-16-vuoden iässä tila muuttuu toisenlaiseksi. Kilpailu ylimmistä arvoasteista varsin kiivas (Gästrin tutkinut oppikoulupoikia), kiistakumppanit aliarvioivat toisiaan ja arvostelevat toisiaan väärällä tavalla.

Kuinka koulua tulisi kehittää?

• Koulussa tarvittaisiin tilaa sosiaaliselle elämälle. Meidän oli kai hieman tingittävä koulun  rationaalisuudesta. Tavallisesti luokka  ja opetus on muodostettu rationaalisesti: siellä ei ole lasten yhteistä elämää, ei esiinny sanottavaa sosiaalista elämää. Luokka on joukko, aggregaatti, näytäntöä seuraava yleisö.
• Rakenne johtuu tarkoituksesta, esim, elokuvayleisöllä ei ole sosiaalista rakennetta.
• sosiaalinen rakenne (perustuu vietteihin) ei ilmene rationalisoidussa koulutyössä
• (koulussa) näkyy nyt vain harvinaisina  liikkumavapauden hetkinä-työtä tehdään  yhdessä, mutta se ei ole yhteistä työtä.
• Koskenniemi kritisoi opettajan määrään istumajärjestystä. Hän uskoo, että lapset päätyvät tarkotuksenmukaisiin  ryhmityksiin.
• Työtavoissa huomioon.
• Koulutyön sosiaalinen vapauttaminen vähentäisi hapuilua toverisuhteissa.
• Onko meillä varaa  olla käyttämättä hyväksi sitä energiaa, joka sisältyy johtamisilmiöön?

Kaksi ongelmakohtaa

Koskenniemen mukaan lasten keskinäinen vuorovaikutus on kasvatustapahtuma.  Yhteinen elämä yhdessäolo,  sisältää sosiaalisen voimakentän, jolla jo sinänsä on kasvattava voima. Koskenniemi puhuu siitä luonnonvaraisen kasvatuksen maailmana. Hmm.

Koskenniemen tyypit niin selkeitä kun ovatkin, liittyvät kai myös natsipedagogiikkaan? Koskenniemi nostaa esiin mm. nyky- Saksan huomattavimmaksi kasvatusteoreetikoksi Ernst Krieckin, jonka mukaan persoonalliseksi ihmiseksi kehityäkseen yksilön on  opittava  alistumaan yhteisön lakien alaisuuteen.