Luokanopettaja Kaija Kuivasen eläkekahveilla

Kaija piti tilaisuuden päätöspuheen.

 Keskiviikkona Auroran koulun henkilökunnan kahveilla oli  historian havinaa. Rehtori on vaihtumassa. Opettajia ja muuta henkilökuntaa on lähdössä pois kokonaan tai osaksi aikaa. Kahvia, kakkua, kukkia, kauniita puheita...

Kaija eläkkeelle

Lopuksi saatettiin luokanopettaja Kaija Kuivanen  eläkkeelle. Rehtori Nina Viitanen piti tosi kauniin puheen, johon oli koottu myös Kaijan 4b-luokan oppilaiden silminnäkijä-todistuksia siitä,  miksi juuri Kaija on maailman paras opettaja.

Kaijan ura Aurorassa on todella hieno.  Hän on opettanut Aurorassa (mammalomat mukaan lukien) 35 vuotta.  Siihen ei ole pystynyt täällä kukaan muu kuin viime vuonna eläkkeelle jäänyt Uma Jutila.  He molemmat ovat upea malli omaan kylään ja omaan työyhteisöön sitoutumisesta. Sellainen muuntaa opettajuutta taitavasta oppituntien pitämisestä aidoksi ja syväksi kasvattajuudeksi.

Oma pikku puheeni

Myös minua oli vihjattu pitämään puhe Kaijalle. Kävin siinä läpi yhteistä 25 vuoden matkaamme Lippajärvellä.  Tai jo vähän pidempää. Minä olen ollut Kaijan yksi opettaja OKL:ssa. Ja Kaija taas oli opettajana valitsemassa minua rehtoriksi Auroraan keväällä 1989. Tuolloin opettajia kuultiin ja he kuulustelivat hakijoita :-) 

Muistelin huikeaa 80-/90-lukujen taitetta, jolloin rahaa riitti kaikkeen, mitä vain keksittiin. 90-lukua, jolloin a)  Suomessa todella luotettiin opettajiin. Kaikkea sai kokeilla. Ja mehän kokeiltiin. Keskitimme välitunnit siestaksi. Parhaimmillaan opettajilla oli yli 30 omaa kehittämishanketta. Keksimme jopa omia oppiaineita.  b) Suomessa ajauduttin ennenkokemattomaan lamaan.  Raha ei riittänyt enää mihinkään. Silloin tarvittiin todella Team-Auroran luovuutta ja innovatiivisuutta. 2000-lukua, jolloin tämänkin koulun kansainvälistyminen kiihtyi. Pisa-tulokset toivat vieraita ovista ja ikkunoista, Olimme mukana useissa kansainvälisissä hankkeissa, niistä yksi kiinnostavimmista oli Futures. TIP-hankkeessa organisoimme siestan lisäksi myös iltapäiväksi  kymmeniä oppilaskerhoja. Reissasimme Luunjan koululeirille. Perustimme ryhmäintegraatioluokkia- joissa kehitysvammaisen lapset saivat käydä koulua yhdessä tavisten kanssa.  Niitä oli meillä oli kaksi, ja toista veti Kaija taitavien koulunkäyntiavustajien kanssa.

Kaija oli usean kehittämishankkeen avainhahmoja. Erityisesti vuosikymmenien mittaisessa koko koulun näytelmä-hankkeessa. Siinä hän yhdessä mm. Uma Jutulan, Mirja-Riikka Kilposen ja Katri Schirayn kanssa loi uskomattoman upeat musiikkimaisemat valtavine kuoroineen ja opettajista ja oppilaista koostuvine bändeineen. Onneksi monista niistä on DVD-tallenteet.

Kaikilla juhlijoilla  oli päässä jokin hattu tai peruukki. Minulla oli tohtorin hattu. Ja siitäkin kiitosta kuuluu Kaijalle ja koko ensemblelle. Juuri tämä innovatiivinen porukka sai minut innostumaan tutkimaan muutosta ilmiönä  myös teoreettisesti.

Kaunis kiitos!

Kaijan viisaat ajatukset

KAIJA piti tosi koskettavan  puheen.  Kun minä olin hoitanut historia-puolen, hän keskittyi omien sanojensa mukaan jakamaan omia hyväksi kokemiaan ideoita työtä täällä  jatkaville.  Hän kertoi aikanaan voimaantuneensa mm. Jukka Sarpilan opettamasta KISS- ideoilogiasta (Keep It Simple, Stupid). On uskallettava karsia ja keskittyä. Ja  Pekka Leinosen OPS-tiivistyksestä kolmeen kirjaimeen TTT ( oppilaalla on 3 roolia: tutkija, toimittaja ja taiteilija). Niissä tiivistyy opetussuunnitelman keskeinen message. Kaija korosti yhteisen tekemisen merkittävyyttä- jonka avulla voi myös paikata omia osaamisaukkoja ja jaksaa paljon paremmin.

Täyden kympin Kaija, tämä meidän Kaija!

Tervetuloa eläkkeelle!

SADAT  opettajat, rehtorit ja muut koulussa työtä tekevät  jäävät jälleen kesällä - usein elokuun 1. päivä eläkkeelle.

Julkaisin tässä blogissa vuosi sitten  kevään viimeisen kouluviikon aikana "vieraskyninä"  jo eläkkeelle siirtyneiden  "kokemus-asiantuntijoiden" ohjeita uusille tulokkaille.

Julkaisen  tässä uudelleen niistä tekemäni yhteenvedon. Kaunis kiitos viisaista ajatuksista Atsot, Hannut, Jukka, Kai-Ari, Pekka, Raimo ja  Sinikka!

Blogin lopussa on  vielä linkit itse kunkin ohjeisiin.

Yhteenvetoa 

Eläkkeelle siirtymiseen kuuluu kaksi prosessia yhtä aikaa:

1) Irtautuminen vanhasta: työstä, työtovereista ja vuoden, viikon ja päivän rytmistä.

2) Liittyminen uuteen, toisenlaiseen elämänvaiheeseen.

Väliin voi rakentaa myös siirtymän, sillan.

1. Irtautuminen vanhasta

on iso juttu. Se konkretistoituu irtisanoutumisilmoituksen lähettämisessä, eläkehakemuksen tekemisessä.  avainten sekä puhelimien jne. luovuttamisessa.

Irtautuminen kannattaa aloittaa ajoissa (ainakin mielessä)Aja alas hitaasti - ajoissa. Älä kuitenkaan jätä kaikkea oman arjen aktiivisuutta ylläpitäneitä asioita kerralla pois.

• Selvitä eläkkeen suuruus ja eläkeikä ajoissa. Käytännössä tulotaso putoaa noin 40 %. 
• Päätä eläkkeellejääntipäivä hyvissä ajoin. 
• Siivoa mielesi ja kotisi viisaasti! 
• Voit tehdä pehmeän  laskun eläkkeellä oloon- hakeudu esim. projekteihin. Älä heitä hullun raivolla arvokastakin pois!
• Tilaa matka heti ensimmäisiksi eläkepäiviksi.
• Hoida itsesi aluksi niin hyvään kuntoon kuin mahdollista! Aloita esim. jumppa vuotta ennen.

Siirtymäsilta

MONI kokemusasiantuntijoistamme ei  heti katkaissut napanuoraa työelämään. Pääosa heistä jatkoi eläkkeelle siirryttyään työntekoa jossain muodossa, mutta ei vanhassa  virassaan.  Eikä  juurikaan omassa vanhassa työpaikassa.

• Ei tarvitse heti ryhtyä totaalieläkeläiseksi
• Työelämästä ei ole  pakko jäädä pois. Tee mahdollisimman paljon itseäsi kiinnostavaa työtä, jota valitset vapaasti.
• Jätä entinen työpaikka uusien osaajien ja toimijoiden harteille. Käy vanhan koulusi juhlissa.
• Hae määräaikaiseksi opettajaksi ihan muuhun toimenkuvaan kuin siihen, mistä jäit eläkkeelle. Tee töitä, joissa voit pitää hauskaa.
• Tee sijaisuuksia; näe erilaisia oppilaita ja luokkia, rehtoreita ja opettajienhuoneita sekä tapoja toimia.

2) Liittyminen uuteen, toisenlaiseen elämänvaiheeseen  

KIINNITTYMINEN  uuteen elämänvaiheeseen ei tapahdu kaikille hetkessä. Onkin hyvä, että asiat myös jatkuvat.

• Jatka harrastuksia (matkailu, soitto)
• Jatka touhuja, esim.yhdiststoimintaa
• Varaa aikaa ystäville.

Yht´äkkiä onkin aikaa vaikka kuinka. Kuinka täyttää työn jättämä aukko? Monelle - mutta ei toki kaikille - se on outo tilanne ja kalenteria täytetään vaikka väkisin? Mitä tekisi? Tässä ideoita:

• Hanki uusia harrastuksia tai syventele vanhoja. 
• Hoida puutarhaasi ja kirjakokoelmaasi hyvin, mitä sitten oletkin niiksi vapaasti valinnut.
• Kirjoittele. Kirjoittaminen helpottaa  ja selkeyttää.   
• Käy kahviloissa
• Käy marjassa ja  sienessä
• Liiku ulkona. Tee ulkona.
• Lue. 
• Luo  itsellesi uusi päivä- ja viikko-ohjelma. Laadi uusia rutiineja.Toisaalta: Vapaan ihmisen kalenteri riittää.
• Lähde politiikkaan?
• Matkustelu on elämän yksi suoloista.
• Mene mukaan paikalliseen senioriyhdistykseen.
• Mietiskele.
• Ole itseksesi.
• Osallistu vapaaehtoistyöhön.
• Pidä huolta sosiaalisesta verkostosta, muustakin kuin lähiverkostosta.
• Tapaa ystäviä ja kollegoita. Muistelkaa menneitä ja hämmästelkää nykymenoa.- Toisaalta Älä syyllistä itseäsi, vaikket ehdikään jatkuvasti tavata sukulaisia ja ystäviä.
• Tapaa jälkikasvua.
• Tee kävelyretkiä.
• Toteuta unelmasi, esim. uusi  kakkosasunto kesämökkimaisemiin.
• Tutki menneisyyttä; Kokoa perheesi tarinaa jälkikasvua varten.
• Vietä aikaa puolison kanssa
• Älä jää yöpukuun, äläkä  koteloidu kotiin
• Älä suunnittele (liika)

ELÄKKEELLE siirtymiseen liittyy kaksi vähän arkaa, ikävääkin asiaa. Toinen on vanhenemiseen liittyvä terveyden lähes väistämätön heikkeneminen. Krämppää alkaa tulla. On arvioitu, että noin puolet eläkeläisen jäljellä olevista elinvuosista hoidetaan terveyttä ja puolet eletään sairauksien ja niiden hoidon kanssa. Jos elän yhtä pitkään kuin isäni (74 vuotta), tuolla kaavalla saan hoitaa terveyttä vielä kolme vuotta, ja sitten alan hoitaa sairauksiani. Mutta kuka tietää. Elämä on arvaamaton. Juuri siksi - minusta - on tosi tärkeää tehdä selkeä päätös, mihin aikansa käyttää. Mikä on minulle tärkeää?

Terveyteensä voi vaikuttaa ainakin jonkin verran. Kokemusasiantuntijamme antoivat tällaisia neuvoja:

• Liiku ulkona 
• Käytä  tabletteja ja sen sellaisia lääkärin määräysten mukaan! 
• Muista terveet elämäntavat. Et kestä gin-toniceja niin kuin pari vuosikymmentä sitten. Korkki kiinni?
• Nuku
• Ole  kohtuudella varovainen! Et ole enää raikulityttö tai -poika fyysisesti.
• Pidä pääkoppasi liikkeessä, hiero älynystyröitäsi - siis käytä aivojasi!
• Syö terveellisesti:- Sokeri ja suola ovat ravintoa ja myrkkyä yhtaikaa.
• Älä tupakoi: tupakka on lähes täysin tappavaa herkkua.

 
Toinen arka asia on talous. Osa on osannut panna sukanvarteen.  Jollei ole, noin 40 %:n tulotason lasku vaikuttaa kyllä kulutustottumuksiin.  Toisaalta eläkeläisellä on monia pikkuetuja. Alennuksia saa museoissa, lounasravintoloissa. Monet hienot asiat ovat täysin ilmaisia: puistot, metsät, uimarannat, kirjastot, ladut... 

Pari kokemusasiantuntijaamme pohti myös raha-asioita.

•  Eksistentialistinen taloudellinen vastikkeeton vapautesi on saamasi nettoeläkkeen suuruinen.
• Aluksi tuli mieleen ajatus, että eihän tällä millään pärjää. Mutta kyllä sillä pärjää. Vielä soitto verottajalle, joka kertoi miten paljon voin ansaita sen vaikuttamatta eläkkeeseen.
•  Ajattele rahaa vain pakkotilanteissa

Mikä eläkkellä on ihanaa?  

• Aikaa jää kaikelle sille muulle kiinnostavalle, jolle  aikaisemmin ei ole ollut aikaa.
• Aikatauluttomuus
• Ei tarvitse tehdä kompromisseja
• Ei tarvitse puhua kenenkään kanssa (jollei halua)
• Eläkeläisalennukset
• Elämä ja erotiikka jatkuu- rakkauskin elää myös digiaikaa
• Voi olla kuka vaan, tehdä mitä vaan - kunhan on oma itsensä.
• Voi tehdä mitä haluat, silloin kun sinulle sopii.
• Hitaat, rauhalliset aamut. Vihdoinkin voit lukea Hesarista ne pidemmätkin jutut.
• Upeaa- lapsenlapset ja heidän hoitamisensa

Linkit eläkkeelle jo jääneiden kirjoituksiin:

Raimo Hautanen
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/06/vinkkeja-elakkeelle-nyt-jaavalle.html

Jukka Jokiranta
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/05/vinkkeja-elakkeelle-nyt-jaavalle.html

Kai-Ari Lundell
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/05/vinkkeja-elakkeelle-nyt-siirtyville_27.html

Pekka Rokka
https://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/05/vinkkeja-elakkeelle-nyt-siirtyville_30.html

Hannu Suntio
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/05/vinkkeja-elakkeelle-nyt-siirtyville.html

Atso Taipale
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/05/vinkkeja-elakkeelle-nyt-siirtyville_28.html

Hannu Tuominen
https://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/05/vinkkeja-elakkeelle-nyt-siirtyville_31.html

Atso Vilkkijärvi
https://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/06/vinkkeja-elakkeelle-nyt-siirtyville.html

Sinikka Willberg
https://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/06/vinkkeja-elakkeelle-nyt-jaavalle_2.html

Eräitä muita lastuja

EKOAY:n eläkeinfossa
https://pedagogiikkaa.blogspot.com/2014/02/ekoayn-elakeinfossa.html

HS- artikkeli:eläkkeelle jääminen voi olla kriisi
https://pedagogiikkaa.blogspot.com/2016/05/elakkeelle-jaaminen-voi-olla-kriisi.html

OKL 1974-77-kurssilaisten ajatuksia eläkkeelle jäämisestä
https://pedagogiikkaa.blogspot.com/2014/09/okl-74-77.html

Viisaita ajatuksia eläkkeelle siirtyvälle. Kiitos!

SADAT  opettajat ovat jäämässä kesän tullen - usein elokuun 1. pvä eläkkeelle. Olen julkaissut tässä blogissa koulutyön viimeisen viikon aikana "vieraskyninä"  jo eläkkeelle siirtyneiden 9 "kokemusasiantuntijan" ohjeita. Tässä teeman viimeisessä lastussa teen niistä yhteenvedon.

Kauni kiitos viisaista ajatuksista Atsot, Hannut, Jukka, Kai-Ari, Pekka, Raimo ja  Sinikka!

Yhteenvetoa 

Eläkkeelle siirtymiseen kuuluu kaksi prosessia yhtä aikaa: 1) Irtautuminen vanhasta: työstä, työtovereista ja vuoden, viikon ja päivän rytmistä. 2) Liittyminen uuteen, toisenlaiseen elämänvaiheeseen.  Väliin voi rakentaa myös siirtymän, sillan.

IRTAUTUMINEN on iso juttu. Se konkretistoituu irtisanoutumisilmoituksessa, eläkehakemuksen tekemisessä avainten sekä puhelimien jne. luovuttamisessa. Irtautuminen kannattaa aloittaa ajoissa (ainakin mielessä)

• Aja alas hitaasti - ajoissa. Älä kuitenkaan jätä kaikkea omaa arjen aktiivisuutta ylläpitäneitä asioita kerralla pois
• Selvitä eläkkeen suuruus ja eläkeikä ajoissa. Käytännössä tulotaso putoaa noin 40 %. 
• Päätä eläkkeellejääntipäivä hyvissä ajoin. 
• Siivoa mielesi ja kotisi viisaasti! 
• Voit tehdä pehmeän  laskun eläkkeellä oloon- hakeudu esim. projekteihin. Älä heitä hullun raivolla arvokastakin pois!
• Tilaa matka heti ensimmäisiksi eläkepäiviksi.
• Hoida itsesi aluksi niin hyvään kuntoon kuin mahdollista! Aloita esim. jumppa vuotta ennen.

“ Aamulla soitto kotiin, sitten fillarin selkään ja menoksi."

MONI kokemusasiantuntijoistamme ei  heti katkaissut napanuoraa työelämään. Pääosa heistä jatkoi eläkkeelle siirryttyään työntekoa jossain muodossa, mutta ei omassa virassaan.  Eikä  juurikaan omassa vanhassa työpaikassa.

• Ei tarvitse heti ryhtyä totaalieläkeläiseksi
• Työelämästä ei ole  pakko jäädä pois. Tee mahdollisimman paljon itseäsi kiinnostavaa työtä, jota valitset vapaasti.
• Jätä entinen työpaikka uusien osaajien ja toimijoiden harteille. Käy vanhan koulusi juhlissa.
• Hae määräaikaiseksi opettajaksi ihan muuhun toimenkuvaan kuin siihen, mistä jäit eläkkeelle. Tee töitä, joissa voit pitää hauskaa.
• Tee sijaisuuksia; näe erilaisia oppilaita ja luokkia, rehtoreita ja opettajienhuoneita sekä tapoja toimia.

KIINNITTYMINEN  uuteen elämänvaiheeseen ei tapahdu kaikille hetkessä. Onkin hyvä, että asiat myös jatkuvat.

• Jatka harrastuksia (matkailu, soitto)
• Jatka touhuja, esim.yhdisfystoimintaa
• Varaa aikaa ystäville.

Yht´äkkiä onkin aikaa vaikka kuinka. Kuinka täyttää työn jättämä aukko? Monelle - mutta ei toki kaikille - se on outo tilanne ja kalenteria täytetään vaikka väkisin? Mitä tekisi? Tässä ideoita:

• Hanki uusia harrastuksia tai syventele vanhoja. 
• Hoida puutarhaasi ja kirjakokoelmaasi hyvin, mitä sitten oletkin niiksi vapaasti valinnut.
• Kirjoittele. Kirjoittaminen helpottaa  ja selkeyttää.   
• Käy kahviloissa
• Käy marjassa ja  sienessä
• Liiku ulkona. Tee ulkona.
• Lue. 
• Luo  itsellesi uusi päivä- ja viikko-ohjelma. Laadi uusia rutiineja.Toisaalta: Vapaan ihmisen kalenteri riittää.
• Lähde politiikkaan?
• Matkustelu on elämän yksi suoloista.
• Mene mukaan paikalliseen senioriyhdistykseen.
• Mietiskele.
• Ole itseksesi.
• Osallistu vapaaehtoistyöhön.
• Pidä huolta sosiaalisesta verkostosta, muustakin kuin lähiverkostosta.
• Tapaa ystäviä ja kollegoita. Muistelkaa menneitä ja hämmästelkää nykymenoa.- Toisaalta Älä syyllistä itseäsi, vaikket ehdikään jatkuvasti tavata sukulaisia ja ystäviä.
• Tapaa jälkikasvua.
• Tee kävelyretkiä.
• Toteuta unelmasi, esim. uusi  kakkosasunto kesämökkimaisemiin.
• Tutki menneisyyttä; Kokoa perheesi tarinaa jälkikasvua varten.
• Vietä aikaa puolison kanssa
• Älä jää yöpukuun, äläkä  koteloidu kotiin
• Älä suunnittele (liika)

“Eläkeläisellä tulee olla tekemistä sopivasti, mutta ei liikaa: kalenteri ei  tarvitse olla täynnä."

ELÄKKEELLE siirtymiseen liittyy kaksi vähän arkaa, ikävääkin asiaa. Toinen on vanhenemiseen liittyvä terveyden lähes väistämätön heikkeneminen. Krämppää alkaa tulla. On arvioitu, että noin puolet eläkeläisen jäljellä olevista elinvuosista eletään sairauksien ja niiden hoidon kanssa. Jos elän yhtä pitkään kuin isäni (74 vuotta), tuolla kaavalla saan hoitaa terveyttä vielä kolme vuotta, ja sitten alan hoitaa sairauksiani. Mutta kuka tietää. Elämä on arvaamaton. Juuri siksi - minusta - on tosi tärkeää tehdä selkeä päätös, mihin aikansa käyttää. Mikä on minulle tärkeää?

Terveyteensä voi vaikuttaa ainakin jonkin verran. Kokemusasiantuntijamme antoivat tällaisia neuvoja:

• Liiku ulkona 
• Käytä  tabletteja ja sen sellaisia lääkärin määräysten mukaan! 
• Muista terveet elämäntavat. Et kestä gin-toniceja niin kuin pari vuosikymmentä sitten. Korkki kiinni?
• Nuku
• Ole  kohtuudella varovainen! Et ole enää raikulityttö tai -poika fyysisesti.
• Pidä pääkoppasi liikkeessä, hiero älynystyröitäsi - siis käytä aivojasi!
• Syö terveellisesti:- Sokeri ja suola ovat ravintoa ja myrkkyä yhtaikaa.
• Älä tupakoi: tupakka on lähes täysin tappavaa herkkua.

 “Joka aamu on armo uus!”  

Toinen arka asia on talous. Osa on osannut panna sukanvarteen.  Jollei ole, noin 40 %:n tulotason lasku vaikuttaa kyllä kulutustottumuksiin.  Toisaalta eläkeläisellä on monia pikkuetuja. Alennuksia saa museoissa, lounasravintoloissa. Monet hienot asiat ovat täysin ilmaisia: puistot, metsät, uimarannat, kirjastot, ladut... 

Pari kokemusasiantuntijaamme pohti myös raha-asioita.

•  Eksistentialistinen taloudellinen vastikkeeton vapautesi on saamasi nettoeläkkeen suuruinen.
• Aluksi tuli mieleen ajatus, että eihän tällä millään pärjää. Mutta kyllä sillä pärjää. Vielä soitto verottajalle, joka kertoi miten paljon voin ansaita sen vaikuttamatta eläkkeeseen.
•  Ajattele rahaa vain pakkotilanteissa.

“Elä eilistä, huomista - mutta ennen kaikkea tätä päivää, ihmettelemällä, utelemalla, tarkkai-lemalla, arjesta nauttimalla."

Mikä eläkkellä on ihanaa?  

• Aikaa jää kaikelle sille muulle kiinnostavalle, jolle  aikaisemmin ei ole ollut aikaa.
• Aikatauluttomuus
• Ei tarvitse tehdä kompromisseja
• Ei tarvitse puhua kenenkään kanssa (jollei halua)
• Eläkeläisalennukset
• Elämä ja erotiikka jatkuu- rakkauskin elää myös digiaikaa
• Voi olla kuka vaan, tehdä mitä vaan - kunhan on oma itsensä.
• Voi tehdä mitä haluat, silloin kun sinulle sopii.
• Hitaat, rauhalliset aamut. Vihdoinkin voit lukea Hesarista ne pidemmätkin jutut.
• Upeaa- lapsenlapset ja heidän hoitamisensa

“Tee sitä, mitä haluat. Olet sen ansainnut.” 

Vinkkejä eläkkeelle nyt siirtyville opettajille. Kokemusasiantuntija 10.

SADAT  opettajat ovat jäämässä kesän tullen eläkkeelle. Julkaisen tässä blogissa jo eläkkeelle siirtyneiden "kokemusasiantuntijoiden" ohjeita.  Upean moni mukaan kutsutuista otti haasteen vastaan, ja lupasi kertoa omista kokemuksistaan.  Niinpä koulun lukuvuoden loppuun asti  tämän blogin  teemana on  tämä aikuiselämän yksi suurimmista muutoksista. Tänään otsikkona on:

Atso Vilkkijärvi
Tässä joitakin ajatuksia

Myönteisiä asioita on ollut  matkustelu, jota harrastimme  alkuvuosina eläkkeelle jäämiseni jälkeen, ja erityisesti kirjan teko kanssasi. Se tuotti pajon virkistävää ja miellyttävää toimintaa kahden vuoden ajan, ja myöskin pysyvän ja jälkeenikin jäävän tuloksen. Kiitos Sinulle siitä.

Sitten asioita , joita en ole tehnyt, mutta olisi pitänyt tehdä.
- Yhteyden pito entisin ystäviin, joita on tullut sekä työn että muun toiminnan kautta.
- Harrastusten ylläpitäminen.
- Uudet harrastukset. Aloitimme Tuulikin kanssa golfin, mutta jouduimme toteamaan, että olimme aloittaneet liian myöhään. (Harrastukset, jotka vaativat tiettyä fyysytä kuntoa kannattaisi aloittaa jo ennen eläkeikää).
- Kotiin "koteloitumista" kannattaa yrittää välttää kaikin keinoin.
- Uusien ystävien saaminen ei eläkeiässäkään ole liian  myöhäistä.

Atso Vilkkijärvi

Kouluneuvos Atso Vilkkijärvi jäi Espoon suomenkielisen koulutoimen johtajan virasta eläkkeelle vuonna 2000. Hän on ehtinyt olla eläkkeellä 17 vuotta. 

Kirja, johon Vilkkijärvi viittaa, on nimeltään "Usein ensimmäisenä". Espoon perinneseuralla on niitä vielä muutama kappale myynnissä, jos kiinnostaa. Tässä linkki kirjan esittelyyn :

http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/08/atso-vilkkijarven-muistelmat-kohta.html

Teoksen voi ostaa Espoon perinneseuran nettikaupasta.
http://espoonperinneseura.net/shop/

Vinkkejä eläkkeelle nyt jäävälle opettajalle. Kokemusasiantuntija 9.

SADAT  opettajat ovat jäämässä kesän tullen eläkkeelle. Julkaisen tässä blogissa jo eläkkeelle siirtyneiden "kokemus-asiantuntijoiden" ohjeita.  Upean moni mukaan kutsutuista otti haasteen vastaan, ja lupasi kertoa omista kokemuksistaan.  Niinpä koulun lukuvuoden loppuun asti  tämän blogin  teemana on  tämä aikuiselämän yksi suurimmista muutoksista. Tänään otsikkona on:

Sinikka Willberg
Lista itselleni sopineita juttuja

Tein samoin kuin eräs kollega, joka päätti saada itsensä fyysisesti ja henkisesti hyvään kuntoon ajoissa ennen eläkkeelle siirtymistä eli noin vuotta ennen. Ostin kahden vuoden jumppakortin, joten kuntoilu jatkui eläkkeelle siirtymisen jälkeenkin.

Koskaanhan ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan, mutta on helpompi kestää vastoinkäymisiä, kun on itse kunnossa.

En lupaillut muille mitään vaan tein sellaista, mikä ilahdutti. Koska työaikana oli usein kiireistä, lähdin ensimmäisinä vapaapäivinä ensin jumppaan ja sen jälkeen kävelemään Helsingin keskustaan ihailemaan kauniita vanhoja rakennuksia ja kävin yksin lounaalla viihtyisässä kahvilassa. Kaipasin aikaa, jolloin minun ei tarvinnut tehdä kompromisseja, eikä puhua kenenkään kanssa. En ollut suunnittellut tuollaisia päiviä etukäteen, ne vain tuntuivat ihanan rauhallisilta ja mukavilta.

Olin varannut etukäteen viikon matkan Italiaan. Se oli ainoa ennakkosuunnitelma. Se tapahtui kolme päivää viimeisestä työpäivästä. Sopi hyvin minulle. Nautin kovasti matkasta.

Minulla kesti melko kauan ennen kuin osasin olla rauhassa, levollisena kotona. Tuntui oudolta, vaikka olinkin odottanut eläkkeelle jäämistä mielelläni. Jos lojuin sängyssä aamulla pitkään, mikä oli etukäteen tuntunut houkuttelevalta ajatukselta, tuntui, kuin olisin ollut sairaslomalla. Joten minulle sopi paremmin pukeutua nopeasti, vaikka jäinkin kotiin.

Kävin ensimmäisten kuukausien aikana 3-5 kertaa viikossa jumpassa kaupungilla bussimatkan päässä, ja melkein joka kerralla kahvilassa ainakin espressolla. Oli ihanaa, kun oli aikaa.

Olen aina ollut kova suunnittelemaan menemisen pitkällekin etukäteen, mutta silloin yllätyksekseni toimikin toisin.

Vähitellen hiljaiselo tuntui riittävän ja hakeuduin ystävieni pariin.

Minulle parasta ja tärkeintä on ollut aika lapsenlapsien kanssa. Olin ollut eläkkeellä kaksi vuotta, kun ensimmäinen lapsenlapseni syntyi. Olin aivan haltioissani, kun sain pitää häntä sylissäni, katsella silmiin, silittää pehmeää ihoa. Se rakkauden määrä, minkä saa ja antaa, on sanoinkuvaamaton. Sain myös toisen suuren lahjan puolitoista vuotta myöhemmin. Kun näen pienet, ilahdun suuresti, olen levollinen ja onnellinen. Minulle pienen lapsen läheisyys on parasta terapiaa.

Monet eläkeläiset kertovat työstään, jota tekevät silloin tällöin tai säännöllisesti. Minullakin oli aiemmin suunnitelmissa perustaa toiminimi, mutta suunnitelmat muuttuivat.

Jotkut kysyvät, miten saan päiväni kulumaan. Itse en mieti sellaista lainkaan. Työaika oli erittäin kiireistä. Viisi vuotta eläkkeelle jäämisen jälkeen nautin aikatauluttomuudesta, rauhallisista aamuista ja myös niistä päivistä, jolloin lähdenkin jo aikaisin jumppaan. Olen lapsesta asti osannut olla itsekseni, miettiä asioita, kuunnella musiikkia, lukea, käydä yksin kävelyllä, istuskella kahviloissa.

On ollut mukava huomata, että muutamien läheisten ystävien lisäksi yhteys luokka- ja kurssi kavereihin on säilynyt, ja tapaamiset ovat tihentyneet.

Olen tyytyväinen itsessäni siihen, että olen vähitellen oppinut olemaan suunnittelematta liikaa elämääni.

Havahduin siihen, että elämä ei ole koskaan enää samanlainen kuin ennen. Itsestäänselvyys, eikä kuitenkaan. Hyväksyminen on tuonut omaan elämääni tyyneyttä ja kiitollisuutta siitä, mitä minulla on ollut ja on tällä hetkellä.

Eräs viisas nainen neuvoi minua olemaan lempeä itseäni itseäni kohtaan jonkin ajatuksen, havainnon, teon tai tekemättä jättämisen avulla.

Kirjoituksessani on oleellisimmat asiat siitä, mitä eläkeaika on tuonut minulle. Ei neuvoja, koska olen edelleen opettelumatkalla olemaan antamatta muille neuvoja.

Sinikka  Willberg

Sinikka Willberg valmistui luokanopettajaksi  Helsingin OKL:lta vuonna 1977. Pitkään uraan Helsingissä  mahtui myös kouluttautuminen erityisopettajaksi peruskoulun ja sitten siirtyminen ensimmäisten joukossa  lukioon erityisopettajaksi.

Vinkkejä eläkkeelle nyt jäävälle opettajalle. Kokemusasiantuntija 8.

SADAT  opettajat ovat jäämässä kesän tullen eläkkeelle. Julkaisen tässä blogissa jo eläkkeelle siirtyneiden "kokemus-asiantuntijoiden" ohjeita.  Upean moni mukaan kutsutuista otti haasteen vastaan, ja lupasi kertoa omista kokemuksistaan.  Niinpä koulun lukuvuoden loppuun asti  tämän blogin  teemana on  tämä aikuiselämän yksi suurimmista muutoksista. Tänään otsikkona on:

Raimo Hautanen
Eläkkeellä pitää olla tekemistä

Palautin Seinäjoen Kivistön koulun avaimet uudelle rehtorille juhannusaattona 2017. Jäin vuosilomalle ja sen jälkeen vanhuuseläkkeelle.

Avainten jättämisessä konkretisoitui viran ja vastuun siirto. Nyt en enää pääse ohi kulkiessa katsomaan, ovatko viherkasvit saaneet riittävästi vettä tai onko laatikkoon tullut postia.
Olen ollut aina kohtuullisen ahkera yhdistysihminen. Kuusitoistavuotiaasta lähtien olen ollut jonkin puljun vetäjänä tai hallituksessa. Sama touhu jatkui työuran ajan.

Koulutyön ohella henkireikänä oli sanomalehtityö. Toimin maakuntalehden kulttuuritoimituksen avustajana, kriitikkona ja kolumnistina. Pääsin tapaamaan mielenkiintoisia ihmisiä ja juttelemaan aikuisten kanssa.

Eläkkeelle jäätyäni lehtityötä riittää edelleen mukavasti. Kirjoittelen Seinäjoen kaupunkilehti Epariin kulttuurista ja kokoan Talo tarinoi- sarjaan juttuja kaupungin vanhoista rakennuksista. Nyt on aikaa pikkutarkkaan taustatutkimukseen.

Politiikan saralla riittää jonkin verran yhdistyksiä ja pari mielenkiintoista luottamustehtävää. Erityisesti Seinäjoen kaupunginteatterin hallituksen jäsenyys on palkitsevaa.
Lastenlasten hoitaminen ja heidän kehityksensä seuraaminen ovat papalle parasta mitä maailma tarjoaa.

Eläkevuoden aikana olen ollut muutaman kerran luokanopettajan sijaisena vaimoni koulussa ja äskettäin entisessä työpaikassani. Oli huojentava kokemus, kun sain oppitunnin jälkeen istua teemuki kädessä opettajahuoneessa rupattelemassa niitä näitä. Ei tarvinnut rientää rehtorinkansliaan sähköpostin ääreen tai vastaanottamaan puheluita.

Eläkeläisellä tulee olla tekemistä sopivasti, mutta ei liikaa. Harrastukset kannattaa hankkia ennen eläkkeelle jäämistä. Nyt niitä voi halutessaan laajentaa ja syventää.

Raimo Hautanen

Raimo Hautanen esittelikin itsensä jutussa napakasti.  Monitoimimiehen uraan viimeisiin vuosiin  kuului myös Luokanopettaja-lehden päätoimittajuus.

Vinkkejä eläkkeelle nyt jäävälle opettajalle. Kokemusasiantuntija 7.

SADAT  opettajat ovat jäämässä kesän tullen eläkkeelle. Julkaisen tässä blogissa jo eläkkeelle siirtyneiden "kokemus-asiantuntijoiden" ohjeita.  Upean moni mukaan kutsutuista otti haasteen vastaan, ja lupasi kertoa omista kokemuksistaan.  Niinpä koulun lukuvuoden loppuun asti  tämän blogin  teemana on  tämä aikuiselämän yksi suurimmista muutoksista. Tänään otsikkona on:

Jukka Jokiranta

Eläke - uhka vai mahdollisuus

En ollut ennen eläköitymistäni - v. 2016 - juuri ajatellut koko sanaa, se tuntui kuuluvan kauas tulevaisuuteen. Kun vanhempani jäivät eläkkeelle, asiasta vaiettiin, koska vuosisadan alkupuolella syntyneille oli jotenkin noloa jäädä sairaseläkkeelle, vaikka ansiotyö olikin aloitettu jo 13-vuotiaana.

Huvittuneena olen seurannut eläkkeelle jääneitä kollegoitani.

Monet heistä ovat palanneet töihin eivätkä ole näyttäneet vanhentuneilta mutteivat näyttäneet viihtyvänkään.

Kun postiluukusta tipahti työeläkekortti, se oli shokki: mitä, kuka, minäkö, koska - ei!

Toisaalta takaraivossa alkoi kehittyä uteliaisuutta: saisiko tuolla kortilla jostain alennusta?

Teknisesti eläköityminen on helppoa. Soitto Kelaan, josta saa tietää eläkkeensä määrän. Aluksi tuli mieleen ajatus, että eihän tällä millään pärjää. Mutta kyllä sillä pärjää. Vielä soitto verottajalle, joka kertoi miten paljon voin ansaita sen vaikuttamatta eläkkeeseen.

Eläkkeelle jääminen jättää ison aukon elämään. Jotkut täyttävät sen työllä, toiset harrastuksilla, järjestötyöllä ynnä muulla.

Entäs sitten sellaiset kuin minä jotka eivät ole verkostoituneet?

Minä olen täyttänyt sen aukon elämällä eilistä, huomista - mutta ennen kaikkea tätä päivää, ihmettelemällä, utelemalla, tarkkailemalla, arjesta nauttimalla. Vähän niin kuin havukka-aholaisittain - ja olen huomannut, ettei aika tahdo millään riittää.

Kun meillä Espoossa 80-luvun alussa perustettiin teatteri-ilmaisun ryhmiä, mukana oli myös kysely, jossa oli yksi kysymys: miksi haluat liittyä ryhmään?

Eräs tukeva poika vastasi: siksi, että voi kerran viikossa olla laiha.

Kas siinä!

Sitä on eläkkeelläolo. Voi olla kuka vaan, tehdä mitä vaan - kunhan on oma itsensä.

Jukka Jokiranta

Jukka Jokiranta ehti toimia luokanopettajana Espoossa mm. Soukan ja Auroran kouluilla  kymmeniä vuosia. Eläkkeelle hän jäi kesällä 2016 täysin koululaitosta palvelleena. Jukka on suomen ensimmäisiä draamaopettajia, ja opetti päivätyön ohella myös ilmaisukoulu Eskossa. Viimeisenä työvuotenaan hän heitti keikkaa myös Jukka Sarpilan johtamassa Päivänkehrän koulussa.

Vinkkejä eläkkeelle nyt siirtyville opettajille. Kokemusasiantuntija 6.

SADAT  opettajat ovat jäämässä kesän tullen eläkkeelle. Julkaisen tässä blogissa jo eläkkeelle siirtyneiden "kokemusasiantuntijoiden" ohjeita.  Upean moni mukaan kutsutuista otti haasteen vastaan, ja lupasi kertoa omista kokemuksistaan.  Niinpä koulun lukuvuoden loppuun asti  tämän blogin  teemana on  tämä aikuiselämän yksi suurimmista muutoksista. Tänään otsikkona on:

Hannu Tuominen:
Viisaasti eläkkeelle?

1. Eläkeikä ei tarkoita, että työelämästä olisi pakko jäädä pois. Sinulla on ammattitaitoa ja asiantuntemusta. Nyt voit tehdä mitä haluat, silloin kun sinulle sopii. Hae asiantuntijatehtäviin. Hae määräaikaiseksi opettajaksi ihan muuhun toimenkuvaan kuin siihen, mistä jäit eläkkeelle. Tee töitä, joissa voit pitää hauskaa.

2. Liiku ulkona. Eläkkeellä olemisessa parasta on se, että voit marraskuussakin ulkoilla silloin, kun on päivänvaloa.

3. Tee itsellesi päivä- ja viikko-ohjelma. Laadi uusia rutiineja.

4. Nauti hitaista aamuista. Vihdoinkin voit lukea Hesarista ne pidemmätkin jutut.

5. Muilla voi olla odotuksia sen suhteen, mitä teet nyt, kun sinulla ”on aikaa”. Jätä ne odotukset arvoonsa ja tee sitä, mitä haluat. Olet sen ansainnut.

6. Muista terveet elämäntavat. Kaikesta huolimatta käyt jo seitsemättäkymmentä.. Et kestä gin&toniceja niin kuin pari vuosikymmentä sitten. Kroppasi vaatii liikunnalta lisäkierroksia pysyäkseen niin nuorena kuin se mielestäsi on.

7. Jos sinulla on unelma, toteuta se nyt.

Hannu Tuominen

Hannu Tuominen asuu Helsingissä, mutta pääosan opettaja- ja rehtoriurastaan hän teki Vantaalla ja Espoossa. Hannu on yhä aktiivisesti mukana mm. politiikassa.

Vinkkejä eläkkeelle nyt siirtyville opettajille. Kokemusasiantuntija 5.

SADAT  opettajat ovat jäämässä kesän tullen eläkkeelle. Julkaisen tässä blogissa jo eläkkeelle siirtyneiden "kokemusasiantuntijoiden" ohjeita.  Upean moni mukaan kutsutuista otti haasteen vastaan, ja lupasi kertoa omista kokemuksistaan.  Niinpä koulun lukuvuoden loppuun asti  tämän blogin  teemana on  tämä aikuiselämän yksi suurimmista muutoksista. Tänään otsikkona on:

Pekka Rokka:
Viisaasti eläkkeelle

Oman ajattelun peruslähtökohta eläkkeelle jäädessä oli, että
- oma osaaminen ei ole kadonnut mihinkään,
- entinen työpaikka tulee jättää uusien osaajien ja toimijoiden
harteille,
- kaikkea omaa arjen aktiivisuutta ylläpitäneitä asioita ei kannata
kerralla jättää pois,
- sosiaalisesta verkostosta, muustakin kuin lähiverkostosta, on pidettävä huolta,
- ulkona tekemisestä ja/tai liikkumisesta kannattaa huolehtia,
- päivärytmi on haettava kohdalleen ja
- todellakin aikaa jää kaikelle sille muulle kiinnostavalle, jolle  aikaisemmin ei ole ollut aikaa. Tosin on hyvä muistaa, että kalenteri ei  tarvitse olla täynnä.

Pekka Rokka

Pekka Rokka on keravalainen, Kurkelan koulun ex-rehtori, yhtä aktiivinen oppi- ja tietokirjailija ja valtiotieteen tohtori. Hän jäi eläkkeelle muutama vuosi sitten.

Vinkkejä eläkkeelle nyt siirtyville opettajille. Kokemusasiantuntija 3.

SADAT  opettajat ovat jäämässä kesän tullen eläkkeelle. Julkaisen tässä blogissa jo eläkkeelle siirtyneiden "kokemusasiantuntijoiden" ohjeita.  Upean moni mukaan kutsutuista otti haasteen vastaan, ja lupasi kertoa omista kokemuksistaan.  Niinpä koulun lukuvuoden loppuun asti  tämän blogin  teemana on  tämä aikuiselämän yksi suurimmista muutoksista. Tänään otsikkona on:

Atso Taipale
Tervetuloa eläkkeelle!

Jäin tosiaan syksyllä 2011 eläkkeelle ja koen onnistuneeni työstä irrottautumisessa ja  uuden päiväjärjestyksen löytämisessä. Olen kiitollinen, että tällainenkin elämänvaihe on osunut kohdalleni. Noudatin enemmän tai vähemmän sitoutuneesti seuraavia ohjeita kuvaamallani tavalla

1) Työstä irtautuminen

Pyysin Valtiokonttorilta eläkelaskelman täytettyäni 60 vuotta. Siinä kerrottiin, että voin siirtyä eläkkeelle muutama kuukausi ennen 64. syntymäpäivää ja arvio kuukausieläkkeestä. Samanikäinen bisnesmaailmassa työskennellyt vaimoni oli juuri irtautumassa työelämästä yksilöllisen eläkesopimuksen mukaan ja niin päätin, että noudatan  Valtiokonttorin ehdotusta ja jään syksyllä eläkkeelle 2011. Ratkaisu oli nopeasti tehty ja helppo perustella itselle perheen tilanteen kannalta. Ajattelin, että nyt voisi pikku hiljaa  hellittää ja valmistautua jouten oloon, mutta se epäonnistui täydellisesti. Tuntui siltä, että työnantaja lisäsi koko ajan vastuita, jouduin olemaan paljon sivistystoimen johtoryhmän kokouksissa, suunnittelemassa kaupungin uutta johtamisjärjestelmää ja mentoroimassa uusia esimiehiä. Huomasin myös, että 1200 opiskelijan ja noin 60 opettajaa käsittävän koulun vetäminen alkoi käydä voimille. Keväällä 2011 tajusin, että tarvitsen jonkinlaista pehmeää laskua eläkkeellä oloon ja hakeuduin silloisen HY:n Palmenian ja OPH:n projekteihin. Vedin eri kumppaneiden kanssa useita opettajien ja rehtoreiden koulutusohjelmia ja tein rehtorikoulutukseen ja lukion kehittämiseen liittyviä raportteja OPH:lle ja OKM:lle. Pisteen panin tälle koulutouhulle keväällä 2017, jolloin lopetin  kouluttajahommat ja sain   erään koulutusohjelman ohessa syntyneen tieteellisen artikkelin  kansainväliseen julkaisuun.

Mielestäni hyvä ratkaisu oli päättää ajoissa eläköitymisen ajankohta. Hidas alasajo auttoi ainakin minua, hienoa, että siihen oli mahdollisuus. Jätin myös yli kolmekymmentä vuotta johtamani koulun taakse. Olen käynyt siellä muistaakseni kolme kertaa kutsusta juhlissa. Minulle riittää siltäosin paikallislehden uutisointi, muutaman kerran, lähinnä alkuvuosiin ajoittuen, olen käynyt puhelinkeskusteluja  ja sähköpostiviestittelyä seuraajani kanssa.

2) Uusi elämän sisältö

Vaimon kanssa olemme aina viettäneet paljon aikaa yhdessä ja siitä on ollut helppo jatkaa. Meillä on kaksi lasta ja neljä lastenlasta (nyt 11-21vuotiaita), jotka kaikki asuvat ulkomailla.

Lastenhoitovelvotteita ei  ole ja tapaamme jälkikasvua lähinnä kesäaikaan. He ovat meille tärkeitä ja he ovat ajatuksissa ja puheissakin melkein joka päivä.Toteutimme unelmamme ja rakensimme uuden kakkosasunnon kesämökkimaisemiimme pohjois-Hämeeseen, jossa asumme 5-6 kk vuodessa. Meillä on iso tontti ja hienot marja- ja sienimetsät vieressä, joten harrastamista riittää.

Olen ahkera kirjaston käyttäjä - palvelut ovat kertakaikkiaan loistavia. Vanhana historianopettajana menneisyyden tutkiminen on  mieluisa harrastus. Olen kirjoitellut kotiseutujulkaisuihin ja koonnut perheemme tarinaa jälkikasvua varten.

Toimimme aktiivisesti paikallisessa senioriyhdistyksessä. Olen mm. vetänyt yhteiskunnallista keskustelukerhoa ja osallistunut vapaaehtoistyöhön.

Matkailuakin olemme harrastaneet, joskaan se ei kiehdo niin paljon kuin etukäteen kuvittelimme.

Olin valtakunnallisen Pro Lukio -yhdistyksen puheenjohtaja vuosina 2012-2014.  Täällä maalla kuulun yksityistien hoitokuntaan ja ylläpidän mm. osakasrekisteriä. Muutoin olen kartellut kaikenlaista kaikenlaista kokoustamista. Tässähän on kyse omasta viihtymisestä. Olen aina viihtynyt pienissä porukoissa,  yksin tai läheisten ihmisten kanssa.

Eläkkeellä olossa parasta on se, että voi  suunnitella päiväjärjestyksensä  omilla ehdoilla. Olen aina ollut himoliikkuja ja  liikunta ja ulkoilu kuuluu päiväjärjestykseeni. Aamukahvipöydässä meillä on tapana kysäistä toisiltamme, mitä aiot tänään tehdä. Tekemistä löytyy aina. “Joka aamu on armo uus” luki vanhassa huoneentaulussa - siitä olemme kiitollisia.

Atso Taipale

Atso Taipale jäi eläkkelle  Järvenpään lukion rehtorin virasrta vuonna 2011-  7 vuotta sitten. Atso on toimunut vuosikymmenten ajan oppilaitosjohdon kouluttajana. Tuohon sivu-uraan liittyi myös hänen kasvatustieteen väitöskirjansa varjostus-metodista.

Vinkkejä eläkkeelle nyt siirtyville opettajille. Kokemusasiantuntija 2.

SADAT  opettajat ovat jäämässä kesän tullen eläkkeelle. Julkaisen tässä blogissa jo eläkkeelle siirtyneiden "kokemusasiantuntijoiden" ohjeita.  Upean moni mukaan kutsutuista otti haasteen vastaan, ja lupasi kertoa omista kokemuksistaan.  Niinpä koulun lukuvuoden loppuun asti  tämän blogin  teemana on  tämä aikuiselämän yksi suurimmista muutoksista. Tänään otsikkona on:

Kai-Ari Lundell:
Eräänlainen eläkeratkaisu tämäkin

Jäin eläkkeelle luokanopettajan virastani pari vuotta sitten. Opettajan hommia en kuitenkaan jättänyt, sillä teen jatkuvasti lyhytaikaisia sijaisuuksia Lounais-Vantaan peruskouluissa. Aamulla soitto kotiin, sitten fillarin selkään ja menoksi.

Sijaistaminen on hauskaa. Näen erilaisia oppilaita ja luokkia, rehtoreita ja opettajienhuoneita sekä tapoja toimia. Hyvin hauskaa on nähdä maikkoja, joihin olen tutustunut aiemmin vaikkapa ammattiyhdistystoiminnassa tai koulujen välisissä urheilutapahtumissa.

Eniten silmiäni on avannut sijaistaminen yläkoulussa. Peruskoulun alkuaikoina yläkoulun opettajina oli monia katkeroituneita entisiä oppikoulun maikkoja, jotkut heistä eivät sopeutuneet peruskouluun. Nyt kaikki kasvattavat, ja opettamisen ilo paistaa aineenopettajankin silmissä.

Toisin kuin monet muut opettajaeläkeläiset haluan pitää kiinni säännöllisestä elämästä ja lukujärjestyksestä. Olen aina hengittänyt kouluvuoden rytmin mukaan. Koen olevani vielä liian nuori heittäytyäkseni totaalieläkeläiseksi.

Matkustelu on edelleen elämäni yksi suoloista. Ne suolat tulivat verenperintönä, sillä olen lentovirkailijan poika. Pari kertaa vuodessa menen Liverpooliin Anfieldille katsomaan futista. Perheen kanssa reissataan muualle. Kesällä mökkeillään.

Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Jos opintotuet olisivat olleet nykyisen kaltaisia, olisin valmistuttuani jäänyt Jyväskylään opiskelemaan yhteiskuntapolitiikkaa ryyditettynä kirjallisuudella ja taidekasvatuksella. Mutta opintolainaa en lisää ottanut, vaan lähdin heti luokanopettajan hommiin kotikaupunkiini Vantaalle.

Eläkkeellä kannattaa tehdä sitä, mitä ei aiemmin ole hennonnut tehdä.

Lähdin mukaan politiikkaan.

Olen aina pitänyt silkkana vitsinä, kun vireät eläkeläiset valittavat, että eläkkeellä kiire on kova. En naura enää. Nautin siitä, kun on toimintaa.

”Aamulla kouluun, ja illalla luottamustoimiin. Se on sellainen seniorin maanantai.”

Kai-Ari Lundell

Kai-Ari on koulutukseltaan luokanopettaja, suurimman osan työurastaan hän teki Vantaan Pähkinärinteen koulussa. Hän oli aktiivisesti mukana VOAY:n toiminnassa yhteysopettajana, oli pari vuotta OAJ:n valtuutettunakin. Kai-Ari valittiin vuoden luokanopettajaksi v. 2013. Monet tuntevat hänet aktiivisena koulublogistina.

Kai-Ari oli eduskuntavaaliehdokas v. 2015. Hän on Vantaan kaupunginvaltuutettu ja kuuluu  opetuslautakuntaan ja sisäilmaneuvottelukuntaan. Hän on myös OPH:n johtokunnan varajäsen.

Vinkkejä eläkkeelle nyt siirtyville opettajille. Kokemusasiantuntija 1.

TAAS sadat opettajat - ja toki muutkin- ovat jäämässä kesän tullen eläkkeelle. Julkaisen tässä blogissa jo eläkkeelle siirtyneiden "kokemus-asiantuntijoiden" ohjeita.  Upean moni mukaan kutsutuista otti haasteen vastaan, ja lupasi kertoa omista kokemuksistaan.  Niinpä seuraavien 7 päivän ajan  tämän blogin  teemana onkin tämä aikuiselämän yksi suurimmista muutoksista.

Hannu Suntio: 
ELÄKELÄISEN ONNEN AVAIMIA

Eläke on ansaitsemaasi palkkaa jo tekemästäsi työstä - eläkeläinen ei  myöskään ole ammatti. Eksistentialistinen taloudellinen vastikkeeton vapautesi on saamasi nettoeläkkeen suuruinen.

1. Rakasta rakasta rakasta. Ole empaattinen ja rohkea! Älä syyllistä itseäsi, vaikket ehdikään jatkuvasti tavata sukulaisia ja ystäviä.

2. Siivoa mielesi ja kotisi viisaasti! Älä heitä hullun raivolla arvokastakin pois!

3. Hylkää lukujärjestys! Vapaan ihmisen kalenteri riittää.

4. Tee mahdollisimman paljon itseäsi kiinnostavaa työtä, jota valitset vapaasti. Valitse harrastuksesi harkitusti ja rauhassa. Ajattele rahaa vain pakkotilanteissa.

5. Uni ja liikunta ovat parhaat lääkkeesi. Käytä myös tabletteja ja sen sellaisia lääkärin määräysten mukaan! Hoida itsesi aluksi niin hyvään kuntoon kuin mahdollista!

6. Pidä pääkoppasi liikkeessä, hiero älynystyröitäsi - siis käytä aivojasi!

7. "Elämää ja erotiikkaa" - muista, että rakkauskin elää myös digiaikaa!

8. Sokeri ja suola ovat ravintoa ja myrkkyä yhtaikaa, tupakka lähes täysin tappavaa herkkua. Jos on tarpeen, narauta viimeistään nyt korkki kiinni!

9. Jos olet vaikkapa opettaja, mielesi on yleensä nuorempi ja virkeämpi kuin ruumiisi. Ole kuitenkin kohtuudella varovainen! Et ole enää raikulityttö tai -poika fyysisesti.

10. Hoida puutarhaasi ja kirjakokoelmaasi hyvin, mitä sitten oletkin niiksi vapaasti valinnut.

Kokemusasiantuntija Hannu Suntio  on suurelle osalle espoolaisopettajia tuttu edunvalvoja. Hänellä on vuosien kokemus sekä EKOAY:n että EKPY:n  hallituksen toiminnasta.  Hannu on koulutukseltaan FM, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori.  Suurimman osan työurastaan hän teki Mainingin koululla. Hannu jäi eläkkeelle ihan muutama vuosi sitten, ja on tämän blogilastusarjan tuorein eläkeläinen.

Aika rientää

NIIN se aika rientää. Edellisen kerran kirjoitin Sinulle, rakas blogi, maanantaina. Pahoitteluni. On ollut kaikenlaista. Ja kun sitä kaikenlaista on  paljon, ei huomaakaan, kuinka aika rientää.

MUUTAMAN viime viikon aikana olen pohtinut ajan rientämistä myös vakavammin ja jopa henkilökohtaisemmin. Saavutan ensi vuoden kesänä (2014)  opettajan ns. ammatillisen  eläkeiän (60 vuotta).  Nuorimpien kollegojen eläkeikä on about 63 v. Kunnioitan  menneiden polvien ay-aktiivien ponnisteluja, joilla tuo oikeus jäädä eläkkeelle on hankittu. Aion käyttää sitä oikeutta.

OLEN elänyt lähes koko elämäni koulussa. Oppilaana ensin 12 vuotta. Sitten OKL:ssa 3 vuotta. Sitten koulutyössä vuodesta 1977 alkaen - siis  pian 36 vuotta. Yhteensä  51 upeaa vuotta. Ja jos kaikki sujuu nätisti, niin kesällä 2014 52 vuotta. Olen saanut tehnyt kaikkea, mistä moni on voinut  vain unelmoida.  Siitä nöyrä kiitos. Upeampaa elämää en osaa kuvitella. Mutta niinkin voi kysyä: onko elämää muuallakin:-)

OLEN ilmoittanut omille opettajilleni ja tänään koulumme uudelle johtokunnalle että jään eläkkeelle kesällä 2014.  Vien siis Auroran väen vielä kerran erämaahan  (suomeksi Kalajärven koululle) horisontissa luvattu maa (suomeksi uusi koulu 2016), mutta kuten Mooses, minäkään  en tule näkemään  luvattua maata. Loppumatkan porukkaa saattakoon Aaron (uusi rehtori). Minusta on erittäin tärkeää, että uuden koulun suunnittelun vie loppuun se  rehtori, joka myös luo Uuden Auroran, sen uuden opetussuunnitelman (2016), sen uuden henkilökunnan ja on aktiivisesti mukana uuden koulurakennuksen suunnittelussa.

EN kirjoita tätä anellakseni vetoomuksia, että jatkaisin. Kirjoitan tämän vain siksi, että  seuraavien vuosien yksi epävarmuustekijä olisi poissa. En halua millään tavalla vaikuttaa seuraajani valintaan. Se on täysin opetustoimenjohtajan käsissä. Teen virallisen eläkehakemuksen, kun se on mahdollista. Vielä se ei ymmärtääkseni ole.

RATKAISU ei ole helppo. Monia asioita tulee ikävä. Kyse on luopumisesta, kuten kaikki, jotka vanhenevat, tietävät. Kyse on myös tilan antamisesta. Uudelle. Nuoremmille. Ja ehkä jollekin uudelle myös itselle.