Kirjoja

Kirjoja
Kirjoja

torstaina, huhtikuuta 04, 2013

Aika rientää

NIIN se aika rientää. Edellisen kerran kirjoitin Sinulle, rakas blogi, maanantaina. Pahoitteluni. On ollut kaikenlaista. Ja kun sitä kaikenlaista on  paljon, ei huomaakaan, kuinka aika rientää.

MUUTAMAN viime viikon aikana olen pohtinut ajan rientämistä myös vakavammin ja jopa henkilökohtaisemmin. Saavutan ensi vuoden kesänä (2014)  opettajan ns. ammatillisen  eläkeiän (60 vuotta).  Nuorimpien kollegojen eläkeikä on about 63 v. Kunnioitan  menneiden polvien ay-aktiivien ponnisteluja, joilla tuo oikeus jäädä eläkkeelle on hankittu. Aion käyttää sitä oikeutta.

OLEN elänyt lähes koko elämäni koulussa. Oppilaana ensin 12 vuotta. Sitten OKL:ssa 3 vuotta. Sitten koulutyössä vuodesta 1977 alkaen - siis  pian 36 vuotta. Yhteensä  51 upeaa vuotta. Ja jos kaikki sujuu nätisti, niin kesällä 2014 52 vuotta. Olen saanut tehnyt kaikkea, mistä moni on voinut  vain unelmoida.  Siitä nöyrä kiitos. Upeampaa elämää en osaa kuvitella. Mutta niinkin voi kysyä: onko elämää muuallakin:-)

OLEN ilmoittanut omille opettajilleni ja tänään koulumme uudelle johtokunnalle että jään eläkkeelle kesällä 2014.  Vien siis Auroran väen vielä kerran erämaahan  (suomeksi Kalajärven koululle) horisontissa luvattu maa (suomeksi uusi koulu 2016), mutta kuten Mooses, minäkään  en tule näkemään  luvattua maata. Loppumatkan porukkaa saattakoon Aaron (uusi rehtori). Minusta on erittäin tärkeää, että uuden koulun suunnittelun vie loppuun se  rehtori, joka myös luo Uuden Auroran, sen uuden opetussuunnitelman (2016), sen uuden henkilökunnan ja on aktiivisesti mukana uuden koulurakennuksen suunnittelussa.

EN kirjoita tätä anellakseni vetoomuksia, että jatkaisin. Kirjoitan tämän vain siksi, että  seuraavien vuosien yksi epävarmuustekijä olisi poissa. En halua millään tavalla vaikuttaa seuraajani valintaan. Se on täysin opetustoimenjohtajan käsissä. Teen virallisen eläkehakemuksen, kun se on mahdollista. Vielä se ei ymmärtääkseni ole.

RATKAISU ei ole helppo. Monia asioita tulee ikävä. Kyse on luopumisesta, kuten kaikki, jotka vanhenevat, tietävät. Kyse on myös tilan antamisesta. Uudelle. Nuoremmille. Ja ehkä jollekin uudelle myös itselle.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hieno teksti, Martti.

Kai-Ari Lundell kirjoitti...

Vuoden 1977 kuvasi on fenomeenisen hieno!

Ajattelin toimia samalla tavalla, minulla on aikaa tosin kolme vuotta.

Olen huomannut, etä oman kouluni eläkeläiset ovat ylenmäärin virkeitä veikkoja. Tekevät alvariinsa sijaisuuksia. Muutenkin heidän elämänsä näyttää olevan hyvin aktiivista.