Kuukauden kirja: Oppimisen vallankumous

Dryden, Gordon ja Vos, Jeannette. 1997.  Oppimisen vallankumous. Ohjelma elinikäistä oppimista varten. 3. painos. Helsinki: Tietosanoma

OSTIN (tai sain  arvosteltavaksi) tämän teoksen vuonna 1997. Olen näköjään selannut sen läpi ja kätkenyt sen jälkeen kirjahyllyyn. En siksi, että se on järkäle: 524 sivua. Luulen, etten vain ollut valmis omaksumaan sen perusajatuksia.

Kirjoittajista Dryden on tv- toimittaja ja Vos tutkija. Jälkimmäinen teki  väitöskirjaan "maailman parhaista tavoista edistää oppimista". Yliopistoihmisiä hän ei ole.

Kirja kokoaa tutkimustuloksia (tai pikemmin koulujen tekemiä selvityksiä) uudenlaisesta tavasta toteuttaa opetusta. Tekijät konstruoivat niiden pohjalta  pmaa teoriaansa  oppimisesta (ja oppivasta yhteiskunnasta).

Teosta on myyty miljoonia kappaleita  pehmeän vallankumouksen käsikirjana.  Markkinointi lupaa, että kuka tahansa voi oppia mitä hyvänsä paremmin ja nopeammin.

”Kaikkien ja kaikenikäisten on mahdollista oppia melkein mitä tahansa – usein jopa 5 – 20 kertaa tavanomaista nopeammin ja 10 – 100 kertaa tehokkaammin. Tähän tarvittavat oppimismenetelmät ovat yksinkertaisia, hauskoja ja terveeseen järkeen perustuvia ja ne toimivat”.

Jeannette Vos

EHKÄ lukuhaluni pysähtyi aikanaan tuohon. No, tartuin kirjaan uudelleen. Tein googlehakuja. Suomenkielisellä haulla löysin  5510 osumaa, divarit päällimmäisinä. Yksi yliopistotasoinen linkki, englanniksi yli 45 000.

TOISIN kuin 18 vuotta sitten, luin nyt ajatuksella koko tekstin. Myönnän olen ollut väärässä. Teos on monessa suhteessa hauska,  ei vain rautaa vaan paikoin terästä.

Maailma NYT
Tekijät luovat armottoman kuvan maailmasta, jossa elämme:

• Tässä maailmassa ei koulunsa keskeyttäneillä ei ole tulevaisuutta.
• Kenties vain neljänneksellä ihmisistä on tulevaisuudessa kokopäivätyö.
• Työ muuttuu: 1. projekteiksi 2. osa-aika- ja kausityöksi  3. itsenäiseksi työksi.
• On yhä vähemmän työtä, johin riittää vähäinen koulutus.
• Useimmilla on edessään  useita työuria.
• Rikkaus kasaantuu. Yhä useammat perheet juuttuvat pohhjalle;  Suurin riski yksinhuoltajien lapsilla.

Tekijöillä on vilpitön tahto nostaa yhä useampi tästä muutoksesta selviytyjäksi. Se edellyttää, että koulutus keksitään  uudelleen.

Uusi koulutus 
POIMIN tekstistä ajatuksia, jotka kolahtivat minuun (omin sanoin):

• Opettajan pitää kysyä joka päivä: Missä oppilaani tarvitsevat sitä, mitä heille tänään  opetan?
• Jokaiselle lapselle on laadittava henkilökohtainen opinto-ohjelma. 
• On otettava käyttöön uudet oppimismenetelmat, jotka avaavat yhä useammelle mahdollisuuden menestyä.  
• Jokaisen on opittava oppimaan ja ajattelemaan.
• Opiskelu on muutettava työnkaltaiseksi. 
• Jokaisen on opittava käyttämään tietokoneita.
• Tukiopetusohjelmat on järjestettävä joka kouluun
• On tunnistetaan yksilölliset oppimistavat (mieluisin)- ja annetaan  hänen oppia niin.
• On vahvistettava itsetuntemusta (kuka minä olen), itsearvostusta, itsetuntoa.
• Koulun on avauduttava oikeaan elämään.
• Koulussa hankittua osaamista tulee saada käyttää, 
• Oppimista tulee arvioida (ei aina opettaja). 
• Luokkaan tulee luoda myönteinen iloa tuottava ilmapiiri. 
• On järjestettävä  onnistumisen kokemuksia.
• Oppilaiden on saatava opettaa: Oppilaat kiteyttämään olennainen.
• Tunneille riittävästi vaihtelua.
• Lisää liikuntaa!
• Toverit auttamaan toisiaan.
• Ratkotaan oikeita ongelmia. 
• Tehdään oikeasti.  Perustetaan vaikka PopUp-yrityksiä.
• Viedään oppiminen sinne, missä ympäristö on oppimiselle edullisin.
• Annetaan huoltajille  oppimistakuu.
• Käytetään aisteja ja taidetta.
• Vahvistetaan itsetuntoa (esim. nopeutetun oppimisen tekniikat (accelerated learning) ja Super Camp- ohjelmat.
• Otetaan vakaavasti se, mitä tiedetään oppimisesta,

Gordon Dryden

OPPIMINEN
Oppiminen tapahtuu aivoissa.  Oppiminen on  sitä, että  aivosolujen välille syntyy yhteyksiä  assosiaatioiden avulla. Ihmisen muisti käyttää assosiaatiota tallentamisessa ja muistamisessa.
Muistia voidaan parantaa yhdistämällä  uutta tietoa  ennestään tunnettuihin asioihin. Informaation tallennus muistiin tapahtuu parhaiten  rennon keskittymisen tilassa. Barokkimusiikki on paras taajuus tallentaa tietoa (vastaa rennon tilan aivojen taajuutta). Assosiaation voimakkuuteen vaikuttaa mielikuvan voimakkuus. Käytetään siis hyväksi tunteita.

TEHOKAS OPPIMINEN
Opetus tulisi järjestää niin, että se on oppimisen kannalta mahdollisimman tehokasta. Kirjan mukaan se tapahtuu näin:

• Tarvitaan unelma (vrt. urheilu): tavoitteet- osatavoitteet-
• Hanki innostunut opastaja- kysy!
• Lähdetään liikeelle yleiskuvasta
• Opetellaan  lukemaan- selvitä koodi, esim. sanomalehden kaava.
• Vahvistetaan tekstiä kuvilla, äänellä. Piirrä!
• Tehdään. Toista. Kertaa. Pohdi. Käytä muistitekniikoita apuna.
• Rento hyppy! (musiikki)
• Pidä hauskaa, leiki, pelaa
• Opeta muita

VIISAUKSIA
Poimin tekstistä nämä viisaudet, jotka haluaisin muistaa:

• Oppiminen on tehokkainta, kun se on hauskaa (Peter Kline)
• Koska emme voi tietää, mitä tietoa tulevaisuudessa tarvitaan eniten, on järjetöntä opettaa sitä etukäteen. Sen sijaan meidän olisi yritettävä kouluttaa ihmisiä, jotka pitävät oppimisesta niin paljon ja oppivat niin hyvin, että kykenevät oppimaan kaiken tarvitsemansa. (John Holt)
• Elämme nyt historiamme ensimmäistä aikakautta, jolloin jokainen ihmkinen voi päästä käsiksi ihmiskunnan koko tietouden, viisauden ja kauneuden perintöön kätännössä silloin kun haluaa (Robert Gross)
• Oppimisprosessia voidaan nopeuttaa 5- tai jopa 20-kertaiseksi ( Charles Schmid)
• 80 % oppimisvaikeuksista liitty stressiin. (Gordon Stokes)

VANHEMPIEN ROOLI
Tekijöiden mielestä vanhempein tulee saada - ja ymmärtää olevansa lapsensa ensimmäisiä opettajia. Ensiksin  kyse on hoivasta. Vanhemmat tulee perehdyttää  aivojen toimintaan. Heille pitää avata  mikä merkitys on

• ruualla (glukoosia  tarvitaan; marjoja, hedelmiä…)
• levolla (vrt, taustamusiikki)
• liikunnalla (happea tarvitaan veteen, vahvistaa hermoyhteyksiä  mm. heijaaminen)
• virikkeillä (kontrasteja, annetaan liikkua, värejä, lukemista, sanalappuja, mennään maailmaan.
• rakkaudella  (kiintymys)

KUN LAPSI siirtyy kouluun, on tärkeää kertoa huoltajille, mitä koulussa opetetaan. Kirjassa kerrotaan myös  esimerkkejä siitä, kuinka vanhemmat on rekrytoitu auttamaan omien- ja muiden lasten oppimista mm. lukemalla heille kirjoja.

Go Kasvatus Go

OLEN Kasvatus-lehtifani. Minulla on tallella lehden jokainen numero 1970-luvulta alkaen. Erityisesti alkuvuosien numerot ovat aarteitani. Viime vuosina viisi  kertaa vuodessa ilmestyneen aikakauslehden numerot ovat harmi kyllä olleet minulle teemoiltaan vieraampia. Ehkä siksikin numero 5/2013 olikin mieluinen jytkynumero. Teemana oli motivaatio oppimisessa.

MOTIVAATIO ei ole helppo käsite. Mutta on helppo yhtyä kirjoittajien näkemyksiin, että tarvitsemme käsitettä kuvaamaan sitä kipinää, joka saa meidät mm. näkemään oppimisen vaatiman vaivan. Kipinää, joka antaa energiaa ja suuntaa.

ARTIKKELEISSA kuvataan sitä kirjavaa sanastoa, jotka tähän ilmiöön liittyvät: arvostukset /tehtäväarvostus,hallintauskomus, itsesäätely, kouluviihtyvyys, kyvykkyys-uskomukset, luottamus omaan taitoon, mielekkyyden kokemus, minäkäsitys,  omat tavoitteet, onnistumis- ja epäonnistumisennakoinnit, opittavasta asiasta pitäminen,  pystyvyysuskomukset,  suoriutumisuskomukset, tavoiteorientaatiot,  tavoitesuuntautuneisuus, tehtäväkohtainen minäpystyvyysuskomus, tilannetekijät…Sanoja on liikaa, jotta ymmärrys ilmiöstä kumuloituisi.

JA millaisin keinoin tuota kipinää voidaan sytyttää ja ylläpitää?Artikkelien kirjoittajien mukaan motivaatioon ovat yhteydessä: onnistumisen kokemukset, opettajan kyky tunnistaa oppilaiden tunnetiloja, opettajan ohjauksen laatu  ja oikea-aikaisuus (ennakoiva ja motivoiva ohjaustapa), opettajan oikea-aikainen palaute, opettajan taito organisoida toimintaa ja ryhmää, opettajan toiminta, työskentelyn rytmitys, oppilaiden aloitteiden huomioon ottaminen, oppimisympäristö, palaute, perheen tuki, ryhmän ilmapiiri, selkeät odotukset, selkeät säännöt, tehtävien haasteellisuus, toiminta, joka pohjaa autonomiseen valintaan ja sisäiseen kiinnostukseen, työskentelystrategiat, vuorovaikutus toisten kanssa, vertaisryhmä, ympäristölliset tekijät...

Nurmen laatima kokoava näkemys oppimismotivaatiosta.

MOTIVAATION ja oppimisen suhdetta Jan-Erik Nurmi kuvaa prosessina, jossa yksilön muodostamat käsitykset omista kyvyistään, ennakoinnit, tunteet ja kiinnostukset vaikuttavat siihen, millaisia tunteita hänessä herää oppimistilanteessa ja missä määrin yksilö ponnistelee tehtävän ratkaisemiseksi (tai sen sijaan välttelee tehtävää vähentääkseen ahdistustaan).  Nämä  vaikuttavat siihen, miten henkilö oppimis-tilanteessa toimii ja millaisia tunteita hänessä herää. Jotkut oppilaat pyrkivät oppimaan ja ymmärtämään, toiset lähinnä menestymään ja olempaan parempia kuin muut.  Kaikki eivät suuntaudu akttivisesti oppimistoimintaan, vaan pyrkivät selviämään koulutyöstä mahdollisimman vähällä.

Keskeistä oppimistehtävän onnistumisen kannalta on, kuinka paljon oppilas keskittyy tehtävään, kuinka hän ponnistelee sen ratkaisemiseksi ja kuinka hän suunnittelee erilaisia toimintavaihtoehoja.  Jos lapsi uskoo mahdollisuuksiinsa onnistua, hän ponnistelee ja yrittää tehdä tehtävää epäonnistumisistakin huolimatta.

Epäonnistumisennakointi ja siihen liittyvä ahdistuneisuus johtavat tehtävän välttämiseen. Yksilö, joka pelkää epäonnistuvansa tehtävässä, pyrkii aktiivisesti luomaan sosiaalisesti hyväksyttävän (teko)syyn ennakoidulle epäonnistumiselle. Hän välttää aktiivisesti työtehtävää ja saattaa esim. pelleillä ja keskittyä tekemään muuta. Pelleily vaikeuttaa tehtävässä onnistumista, mutta se luo pelätylle epäonnistumiselle  sosiaalisesti hyväksytyn (teko)syyn. En edes yrittänyt (ei sillä että olen tyhmä).

Saadessaan tietoa  menestymisestään oppimistehtävässä, oppilas arvioi siihen johtaneita syitä. Jos hän selittää onnistumista omilla kyvyillään ja yrittämisellä,  hän kokee ylpeyttä,  mikä vahvistaa  oppilaan myönteistä minäkuvaa. Jos oppilas epäonnistuu ja selittää sitä omilla kyvyillään, hän tuntee häpeää, mikä vahvistaa kielteistä minäkäsitystä. Jos oppilas on välttänyt tehtävää esimerkiksi keskittymällä muuhun, hänellä on sosiaalisesti hyväksyttävä (teko)syy epäonnistumiselle, minäkäsitykseen kohdistuva kielteinen palaute voi väliaikaisesti vähentyä.

IHANTEELLISELLA oppilalla on itsesäätelykykyä, joka  mahdollistaa työskentelyn tavoitteita kohden. Itsesäätelyyn kykenevät oppilaat ovat oppimisessa itseohjautuvia.  Itseohjautuvat oppilaat
kykenevät asettamaan itselleen oppimistavoitteita, valitsemaan tavoitteita tukevia työskentelytapoja,
arvioimaan omaa edistymistään ja korjaamaan toimintaansa tarvittaessa. He kykenevät suuntaamaan  tarkkaavaisuutta, ylläpitämään tarkkaavaisuutta ja kontrolloimaan impulsseja.

ITSESÄÄTELYKYKYÄ voidaan kehittää. Tässä työkaluna on mm  Decin ja Ryanin teoria. Sen mukaan lapsilla on tarve (1) tuntea autonomiaa (tunne, että toiminta on lähtöisin hänestä itsestään ja että voi omilla valinnoillaan vaikuttaa asioihin), (2) tuntea pystyvyyttä ja (3) tuntea yhteenkuuluvuutta.  

Oppimista kaikkialla

Professori Leena Krokfors avaamassa Minervatorin tilaisuutta. Oikealla
kansanedustaja Raija Vahasalo.

       OLIN saanut kutsun Oppimisen ympäristöt avautuvat – kaikkialla.fi-verkkopalvelun avajaistilaisuuteen OKL:n Minervatorille keskiviikkona 13.2. klo 17 alkaen. Tottakai menin. En ollut koskaan käynyt tuossa kuuluisassa vuorovaikutteisessa tilassa, ja tietysti aihekin kiinnosti.

Tarjolla oli pieniä, herkullisia,  suolaisia voileipiä, joita syötiin liinalta ei lautaselta. Heti aisti, että luovia ollaan :-)

Paikalla oli  viitisenkymmentä ihmistä mukaan lukien hankkeen aktiivit.

Tilaisuudessa kuultiin kymmenkunta napakkaa live- puheenvuoroa, ja yksi (nauhoitettu) laskunmaksajan terveinen skriiniltä.

       Sitten sai kiertää tiloissa katsomassa verkkopalveluun kuuluvien sisällöntuottajien osastoja. Lopuksi oli paneeli, mutta minä niinkuin moni muukin joutui siinä vaiheessa luovuttamaan. Harmitti, kun stagelle oli saatu myös Kaisa Vähä-Hyyppä ja OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen.

Professori Jari Lavonen toi yliopiston terveiset. Pöydällä
iPadeja, joiden avulla sai kirjoittaa skriinille ajatuksiaan.

       MITÄ OPIN? (1) Nyt on siis olemassa uusi sivusto, joka kokoaa oppimisympäristöjen kehittäjiä avoimeksi asiantuntijaverkostoksi.

Verkoston tavoitteena on  muuttaa tämän valtakunnan  opetussuunnitelma- ja oppimisympäristö-ajattelua.  Kumpikin varmasti hyvä päämäärä. Ja vaikeita. Ja pedagogiikkaa.

- Uusissa ympäristöissä tapahtuvan oppimisen pedagogiikkaa  ei ole valmiina, sitä pitää kehittää, Hankkeen johtaja, professori Leena Krokfors avasi.
- Koulun tulee olla avoimesti osa kehittyvää yhteiskuntaa. Pelkkä tekninen laite ei avaa koulun ovia sen enempää verkkoon kuin fyysiseen lähiympäristöön,  hän jatkoi.- Tarvitaan tällainen yhteisöllinen verkkopalvelu, jossa eri toimijat  muuttavat oppimisympäristöajattelua ja sen mukana kehittävät valtakunnallista opetussuunnitelma-ajattelua.
- Kuinka oppimateriaaliksi tarkoitetut aineistot  ankkuroidaan opetussuunnitelmiin? Avatulle  sivustolle on tulevaisuudessa mahdollista  mahdollista liittää ’hyvät käytännöt’ yhteen ja linkittää ne opetussuunnitelmiin niin, että ne ovat helposti  saatavilla, Krokfors lupasi. - Rakennamme uudenlaista opetussuunnitelma-ajattelua, ja se konkretisoituu avointen resurssien vertaisarviointina Curriki.org-ympäristössä sekä jakamisena Kaikkialla.fi-verkkopalvelussa.

Tilaisuudessa oli paljon tuttuja. Mm. nuoruuden ystäväni ja
kurssikaverini Rauno Haapaniemi.

(2) Keskiössä on siis oppimisympäristön ilmiö ja käsite, joita molempia  halutaan kehittää.  Uutta otetta tukemaan tarvitaan muitakin uusia käsitteitä. Perinteisen opettajan, opettamisen, oppikirjan, koulun elämänpiirin  jne. sijasta hankkeen ihmiset puhuivat  informaalista oppimisesta, mentaalisista oppimis-ympäristöistä,  toimijuudesta, aineistoista, osallisuudesta, identiteetistä, siirtymistä, avautuvista oppimisen ympäristöistä,  osallistavasta pedagogiikasta ja toiminta-kulttuurista. Sillä lailla.

Uusien käsitteiden avulla halutaan rikkoa konkreetteja  rajoja mm. formaalin ja informaalin oppimisen välillä - tai toisinpäin rakentaa siltoja.

Oppimisympäristön käsite on kuitenkin hankala.
- Onko oppikirja oppimisympäristö, Krokfors kysyi itsekin.

Panelisteja. Viisas hisrorianopettaja  puhuu.

PANELISTEISTA   yksi  vastasi käsitteen laajentuneen peittämään jo kaikkea, jolloin se myös tyhjenee, eikä tarkoita enää mitään.  Tämä pelejä luova historianopettaja halusi muistuttaa, että pelkkä oppimisympäristökään ei takaa vielä mitään. Tarvitaan opettajaa. Viisas historianopettaja.

- Oppimisympäristöjen muuttuessa ja monipuolistuessa  myös oppiminen ja opetus muuttuvat, professori totesi.  Hän voi olla hyvinkin oikeassa ainakin oppimisen suhteen.  Ihminen on äärimmäisen sopeutuva. Opetuksen muuttaminen onkin isompi juttu. Opetus on hyvin sitkeä juttu.

(4) Verkosto tarjoaa sivuillaan poimintoja "muuttuvasta, kaikkialla olevasta koulusta" ja  myös koulutusta. Sivustolla on asiantuntija- ja vertaistietoa (joka on nykyään kovin trendikästä).

(5) Verkkosivujen  keskeinen toimija on  Koulu Kaikkalla-kehittämishanke, jota Opetus- ja kulttuuriministeriö on rahoittanut. Hanke toteutetaan vuosina 2011–2015 Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Opetuksen ja oppimisen tutkimusyksikössä.

(6) Hankkeella on myös tutkimustoimintaa, jossa yritetään ymmärtää informaalia oppimista. Julkaisuja on toistaiseksi kuitenkin vähän.

(7)  Koulu Kaikkialla -hankkeen Kaikkialla.fi-verkkopalvelu kutsuu siis  opetuksen ja oppimisen asiantuntijoita yhdessä tuottamaan, toimittamaan ja jakamaan tulevaisuuden oppimisympäristöjä ja oppimateriaaleja.

       Hankala peruskysymys kuitenkin on:  Kenellä on tekijänoikeudet tulevaisuuden oppimateriaaleihin? Se  on pakko ratkaista, vaikka tylsältä dinosaurusajattelulta tuntuukin.