Go Kasvatus Go

OLEN Kasvatus-lehtifani. Minulla on tallella lehden jokainen numero 1970-luvulta alkaen. Erityisesti alkuvuosien numerot ovat aarteitani. Viime vuosina viisi  kertaa vuodessa ilmestyneen aikakauslehden numerot ovat harmi kyllä olleet minulle teemoiltaan vieraampia. Ehkä siksikin numero 5/2013 olikin mieluinen jytkynumero. Teemana oli motivaatio oppimisessa.

MOTIVAATIO ei ole helppo käsite. Mutta on helppo yhtyä kirjoittajien näkemyksiin, että tarvitsemme käsitettä kuvaamaan sitä kipinää, joka saa meidät mm. näkemään oppimisen vaatiman vaivan. Kipinää, joka antaa energiaa ja suuntaa.

ARTIKKELEISSA kuvataan sitä kirjavaa sanastoa, jotka tähän ilmiöön liittyvät: arvostukset /tehtäväarvostus,hallintauskomus, itsesäätely, kouluviihtyvyys, kyvykkyys-uskomukset, luottamus omaan taitoon, mielekkyyden kokemus, minäkäsitys,  omat tavoitteet, onnistumis- ja epäonnistumisennakoinnit, opittavasta asiasta pitäminen,  pystyvyysuskomukset,  suoriutumisuskomukset, tavoiteorientaatiot,  tavoitesuuntautuneisuus, tehtäväkohtainen minäpystyvyysuskomus, tilannetekijät…Sanoja on liikaa, jotta ymmärrys ilmiöstä kumuloituisi.

JA millaisin keinoin tuota kipinää voidaan sytyttää ja ylläpitää?Artikkelien kirjoittajien mukaan motivaatioon ovat yhteydessä: onnistumisen kokemukset, opettajan kyky tunnistaa oppilaiden tunnetiloja, opettajan ohjauksen laatu  ja oikea-aikaisuus (ennakoiva ja motivoiva ohjaustapa), opettajan oikea-aikainen palaute, opettajan taito organisoida toimintaa ja ryhmää, opettajan toiminta, työskentelyn rytmitys, oppilaiden aloitteiden huomioon ottaminen, oppimisympäristö, palaute, perheen tuki, ryhmän ilmapiiri, selkeät odotukset, selkeät säännöt, tehtävien haasteellisuus, toiminta, joka pohjaa autonomiseen valintaan ja sisäiseen kiinnostukseen, työskentelystrategiat, vuorovaikutus toisten kanssa, vertaisryhmä, ympäristölliset tekijät...

Nurmen laatima kokoava näkemys oppimismotivaatiosta.

MOTIVAATION ja oppimisen suhdetta Jan-Erik Nurmi kuvaa prosessina, jossa yksilön muodostamat käsitykset omista kyvyistään, ennakoinnit, tunteet ja kiinnostukset vaikuttavat siihen, millaisia tunteita hänessä herää oppimistilanteessa ja missä määrin yksilö ponnistelee tehtävän ratkaisemiseksi (tai sen sijaan välttelee tehtävää vähentääkseen ahdistustaan).  Nämä  vaikuttavat siihen, miten henkilö oppimis-tilanteessa toimii ja millaisia tunteita hänessä herää. Jotkut oppilaat pyrkivät oppimaan ja ymmärtämään, toiset lähinnä menestymään ja olempaan parempia kuin muut.  Kaikki eivät suuntaudu akttivisesti oppimistoimintaan, vaan pyrkivät selviämään koulutyöstä mahdollisimman vähällä.

Keskeistä oppimistehtävän onnistumisen kannalta on, kuinka paljon oppilas keskittyy tehtävään, kuinka hän ponnistelee sen ratkaisemiseksi ja kuinka hän suunnittelee erilaisia toimintavaihtoehoja.  Jos lapsi uskoo mahdollisuuksiinsa onnistua, hän ponnistelee ja yrittää tehdä tehtävää epäonnistumisistakin huolimatta.

Epäonnistumisennakointi ja siihen liittyvä ahdistuneisuus johtavat tehtävän välttämiseen. Yksilö, joka pelkää epäonnistuvansa tehtävässä, pyrkii aktiivisesti luomaan sosiaalisesti hyväksyttävän (teko)syyn ennakoidulle epäonnistumiselle. Hän välttää aktiivisesti työtehtävää ja saattaa esim. pelleillä ja keskittyä tekemään muuta. Pelleily vaikeuttaa tehtävässä onnistumista, mutta se luo pelätylle epäonnistumiselle  sosiaalisesti hyväksytyn (teko)syyn. En edes yrittänyt (ei sillä että olen tyhmä).

Saadessaan tietoa  menestymisestään oppimistehtävässä, oppilas arvioi siihen johtaneita syitä. Jos hän selittää onnistumista omilla kyvyillään ja yrittämisellä,  hän kokee ylpeyttä,  mikä vahvistaa  oppilaan myönteistä minäkuvaa. Jos oppilas epäonnistuu ja selittää sitä omilla kyvyillään, hän tuntee häpeää, mikä vahvistaa kielteistä minäkäsitystä. Jos oppilas on välttänyt tehtävää esimerkiksi keskittymällä muuhun, hänellä on sosiaalisesti hyväksyttävä (teko)syy epäonnistumiselle, minäkäsitykseen kohdistuva kielteinen palaute voi väliaikaisesti vähentyä.

IHANTEELLISELLA oppilalla on itsesäätelykykyä, joka  mahdollistaa työskentelyn tavoitteita kohden. Itsesäätelyyn kykenevät oppilaat ovat oppimisessa itseohjautuvia.  Itseohjautuvat oppilaat
kykenevät asettamaan itselleen oppimistavoitteita, valitsemaan tavoitteita tukevia työskentelytapoja,
arvioimaan omaa edistymistään ja korjaamaan toimintaansa tarvittaessa. He kykenevät suuntaamaan  tarkkaavaisuutta, ylläpitämään tarkkaavaisuutta ja kontrolloimaan impulsseja.

ITSESÄÄTELYKYKYÄ voidaan kehittää. Tässä työkaluna on mm  Decin ja Ryanin teoria. Sen mukaan lapsilla on tarve (1) tuntea autonomiaa (tunne, että toiminta on lähtöisin hänestä itsestään ja että voi omilla valinnoillaan vaikuttaa asioihin), (2) tuntea pystyvyyttä ja (3) tuntea yhteenkuuluvuutta.