Blogilastu on päivitetty 22. elokuuta.
ONNEKSI on Helmet. Sieltä löytyi teos:
Grotenfelt, A., Gylling, E., Hytönen, V., Kilpi, V., Koskelainen,Y., Liakka, N., Malinen, V. ja Voionmaa, V. (1911). Sata vuotta Suomen sivistyselämää. Kansanvalistusseuran julkaisuja 158. Helsinki."""
168- sivuinen kirjanen julkaistiin vuonna 1911. Oli juuri kulunut 100 vuotta vuoden 1809 "suurista isänmaatamme koskevista tapauksista" ts. Suomen irtautumisesta Ruotsista ja liittymisestä osaksi Venäjän keisarikuntaa. Vielä elettiin autonomian aikaa. Matkaa maailmansodan syttymiseen oli kolme vuotta.
Kirjassa oman aikansa sivistysväki "esittää pienessä koossa ja yleistajuisesti eri puolia kuluneen satavuoden suomalaisesta viljelyshistoriasta". Siten kuin he sen näkivät ja ymmärsivät.
Autonomian aika oli valtavan muutoksen ja kehityksen aikaa. Yksi kirjoittajista toteaa:
"Inhimillinen edistys viimeisen 100 vuoden kuluessa on mennyt etenpäin enemmän kuin sitä ennen 1000 vuodessa. Ainakin Suomeen nhden pitävät nämä sanat täydellisesti paikkansa varsinkin taloudellisessa suhteessa." - Viljo Hytönen
POIMIN itselleni teoksesta ylös näitä kehityslinjoja hakusanoitain. Tein myös aikajanan jotta ajanjakson kokonaisuus säilyy mielessä. KUVAN saa klikkaamalla suuremmaksi. Lopuksi kuvaan kutakin vuosikymmentä muutamalla sana. Pahoittelen jutun pituutta. Mutta minulle nämä muistiinpanot ovat mukava aarreaitta.
Sivistyksen ajovoimia
1. AATEVIRTAUKSET
Filantropismi
Muualla Euroopassa oli jo 1700-luvulla vakautunut käsitys, että kouluopetus voisi parantaa kansan tilaa. Kuten tiedetään kyse oli filantropismista. Suomessakin löytyi useita hyväntekijöitä.
Hyväntekijät
Suomessa koulun merkityksestä kansalle ruvettiin keskustelemaan vasta, kun kruununvouti, asessori Gabr. Ahlmann oli jälkisäädöksellään lahjoittanut melkoisen omaisuutensa hiljattain perustetulle Suomen Talouseuralle ja määräsi, että
"...korkorahoista puolet käytettäisiin pitäjäinopettajien asettamiseen ja palkkaamiseen rahvaan ja varsinkin köyhäin lapsia varten Messukylässä ja Tampereen ympärillä olevissa pitäjissä opettaakseen ei ainoastaan sisälukutaitoa ja kristinoppia, sekä milloin pyydettäisiin kirjoittamista ja laskentoa, vaan myös järkevän maatalouden tärkempiä kohtia”.
Talousseura joutui näin kirkon kanssa seuraamaan kansanopetusasiaa, ja "se siirtyi maan valistuneimman sivistyneistön harrastuksiin".
Kansallinen herätys
Kansallinen herätys lähti liikkeelle ruotsinkielisestä sivistyneistöstä. Kansa nukkui, koska se ei ollut vielä herännyt.
A.I. Arvidssonin 1791- 1858 mukaan suomalaiset olivat jo kansa, joka ei vain aikaisemmin ollut tie-dostanut asemaansa. Sivistyneistö muodosti puun latvan ja rahvas sen juuren. Hänen kansallista ja valtiollista herätystä ennustivat rohkeat sanat...
”Ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia”
... eivät täällä kaikuneet kuuroille korville, mutta hänelle itselleen ne tuottivat maanpaon. Hänet karkoitettiin Turun Akatemiasta 1823 ja hän muutti Ruotsiin.
J.LRuneberg "herätti runoillaan maamme ruotsinkielisen valtaluokan vaistomaisesta kotimaantunteesta itsetietoiisen isänmaan rakkauteen". Vuona 1830 hän julkasi ensimmäisen runovihkonsa. Vänrikki Stoolin tarinoiden osa 1 ilmestyi vuonna 1848.
Elias Lönnroot loi vanhoilla kansan runoaarteilla itseluottamusta ja tulvaisuudentoivoa; ”eihän kansan, joka jo hämäränä muinaisaikanaan oli Kalevalan runot runoillut, tarvinnut epäillä vastaisenkaan sivistystyönsä mahdollisuuta. Kalevala ilmestyi 1835-suomalainen kirjallisuus oli syntynyt.
J.V. Snellman - suurin suurmiehemme- osoitti perustuksen, jolle sivistystyö oli rakennettava: kansallinen herätyshuuto. Snellman laati sivistys-, valtio- ja kansalliselle elämälle ohjelmat kulmakivinä uuden vapauden ja tasa-arvon vaatimukset. Snellman kohdisti sanansa pääasiassa ruotsalaisen yläluokan käännyttämiseen. Hegelin oppisuuntaan kuuluva filosofi näki valtiossa kansansielun korkeimman ilmenemismuodon. Valtion perustana on kansa, joka Suomessa ei voi olla muu kuin suomalainen rahvas. Siksi ruotsinkielisen yläluokan velvollisuus on sulautua kansaan, asettua sen pyrkimysen kärkeeä, sillä vain siten se oikein käyttöisi Ruotsin ajoilta perimänsä sivistyksen.
Sakari Topelius vaali kauas vuosisadan loppuun isänmaallisen innostuttajan perintöä ja voitti runoillaan, saduillaan ja romanttisilla kertomuksillaan etenkin nuorison, naisten ja lasten sydämet.
Tärkeä vuosi oli 1863. Tuolloin toteutettiin rahalaitoksen uudistus, ja Suomi sai oma markkansa.
Kansanopistoaate
Kansanopistyö sai alkuna syventyneestä kansalaissivistyksen käsitteestä. Tanskassa ennen muutta Grundtvikin ansioista ruvettiin ajattelemaan, että nuoruus on opetusikää, eikä ainoastaan ammatillista kehitystä vaan se olisi myös ja etenkin aikaa "henkilökohtaiselle valistukselle". Tässä iässä olisi annettava opetusta kaikille, jotka sitä haluavat vastaanottaa. Tanskassa joka kolmas maalaisväestön 18-25-vuotisista miehistä ja naisista tuli siitä pian osallisiksi.
Suomalaisuusliike-fennomaanit
Kansakoulu oli suomalaisuuden liikkeen ensimmäisiä tunnussanoja. Syntyi ensimmäinen puolue ajamaan suomalaisuuden asiaa. Sen sieluna oli J.V. Snellman.
Työväenaate
Elinkeinon vapaus vuonna 1874 synnytti myös tylyä itsekkyyttä. Omaisuuden epätasainen jakaantuminen ja yhteiskunnallinen kurjuus tuli vapaan kilpailun vallitessa suuremmaksi kuin sitä ennen. Työntekijät jäivät enimmäkseen unohduksiin, halveksituun yhteiskunnalliseen asemaan ja entisestäänkin epävakaisempaan taloudelliseen tilaan. Syntyi vaatimuksia suuremmasta yhteenkuuluvaisuudesta. Ylemmät luokat ehdottivat, että alat, jotka helposti muuttuvat monopoleiksi annettaisiin valtiolle. Työväki innostui sosialismista, jonka mukaan tuotantovälineet olivat muuttuneet sorroksi ja ne tulisi ottaa yhteiskunnan haltuun.
Syntyi työväenliike. Ensimmäiset varsinaiset työväenyhdistykset perustettiin Vaasaan ja Helsinkiin vuonna 1883 V. von Wrightin johdolla ja "sivistyneiden luokkain myötävaikutuksella".
- 1880-luvulla syntyi työväenyhdistysten yhteyteen ammattiosastoja
- 1890-luvulla osastot liittyvät ammattiliitoiksi
- 1895 alkoi ilmestyä itsenäinen työväen lehti: ”Työmies”
- 1899 perustettiin ensimmäinen työväenpuolue Turussa. Useimmat työväenyhdistykset liittyivät siihen.
2. ELINKEINOT
1800-luvun alussa Suomi oli maanviljelys- ja maalaismaa. Tehtaita oli tuskin nimeksikään. Tuotanto oli jähmettynyt vanhoje käsityöammattikuntien tukahduttaviin kaavoihin. Elinkeinovapaus säädettiin vuonna1874.
Maalaisväestö lisääntyi 1825-1855 lähes puolella miljoonalla. Maaseudun liikaväestö pyrki suurin joukoin torppareiksi, mutta kun parhaat paikat tulivat viljelykseen, torppariasutuksen leviäminen pysähtyi vuosidadan puolivälin jälkeen.
Kaikille ei riittänyt maalla työtä. Pelastajaksi tuli teollisuus, joka imi liikaväestön töihin. Teollistuminen toi ison mullistuksen.
3. KANSANVALTAISTAMINEN
Vuosina 1865 ja 1873 vahvistettiin asetukset: laajoille kansanjoukoille maalla ja kaupungeissa alkoi uusi kunnalliselämä. Ei kuitenkaan kaikille
” Näistä uudistuksista on merkillisimpiä se uusi kansanvaltainen henki, joka on levinnyt kaikkeen yhteiselämään. Yhteiskunnan vanhat johtavat, ylimysvaltaiset luokat ovat väistyneet syrjään ja niiden sijalle on yhteiskunnalliselle toiminta-alalle astunut uusia laajoja kansanluokkia ”– Väinö Voionmaa
4. KANSAN KÖYHTYMINEN
1840-ja 1850-luvuilla alkoi näkyä köyhälistökysymys. Useita halla- ja katovuosia oli 1800-luvulla. Vuosina 1867 ja 1868 koetiin täydelliset kadot.
Talollisten määrä lisääntyi. Vuonna 1865 heitä on 74 000. Vielä enemmän lisääntyi torppareiden määrä 63 000. Myös mäkitupalaisten ja itsellisten määrä kasvoi. Kaikille ei riitänyt maalla töitä.
Torppari oli vuokraviljelijä, joka oli vuokrannut viljeltäväkseen osan suuremmasta maatilasta. Vuokraamalla vain osan tilasta torpparit erosivat sekä lampuodeista, joilla oli koko maatila vuokralla, että mäkitupalaisista, joilla oli vuokralla vain lähinnä asuntotonttinsa.
Mäkitupa tarkoittaa jonkin maatilan alueella olevaa vuokra-asumusta, pikku tupaa, johon yleensä ei kuulunut mainittavammin viljelypinta-alaa, toisin kuin torppaan. Asukkaita kutsuttiin mäkitupalaisiksi. He kuuluivat Suomen tilattomaan väestöön. Järjestelmä oli käytössä 1700-luvun loppupuolelta lähtien 1900-luvun alkupuolelle torpparilakiin asti. Mäkitupalaiset työskentelivät yleensä palkollisina ulkopuolisissa töissä, ja muodostivat huomattavan osan maaseudun työvoimareservistä.
Itsellinen tarkoitti maaseudulla asunutta henkilöä, joka ei saanut elatustaan omasta maanviljelystään eikä ollut vakinaisesti kenenkään palveluksessa. Pääansionsa itselliset saivat tekemällä muuta kuin maatöitä, esimerkiksi toimimalla käsityöläisinä. He asuivat vuokralla toisen omistamassa asunnossa ja maksoivat asumisestaan joko rahalla tai työnteolla. Itsellisillä saattoi olla myös omaa pientä viljelystä ja muutamia kotieläimiäkin. Itselliset kuuluivat 1700-luvulla suomalaisessa maaseutuyhteisössä tilattomaan väestöön ja samalla yhteiskunnan alimpaan kerrokseen mäkitupalaisten ja palkollisten ohella. Tämänaikaisen länsisuomalaisen kylän rakenteessa itsellisten mökit sijaitsivat kylän laitamilla, kun taas vauraamman väen asutus muodosti kylän ytimen. -Wikipediasta
5. KAUPUNGISTUMINEN
1700-luvun puolivälissä, Ison vihan päätyessä Suomessa oli sotien ja nälkävuosien harventama väestö. Suomalaisia oli noin 300 000 asukasta. Kaupungit olivat pieniä. Esimerkiksi Hämeenlinnassa oli 354 asukasta.Yhteensä kaupungeissa asui noin 25 000 asukasta, joka on noin 4.4% väestöstä esim
Sadassa vuodessa pahaiset kylärähjät kehittyivät kaupungeiksi. Vuonna 1815 kaupungeissa asui edelleen hyvin pieni osa väestöstä: 4.9 %. Vuonna 1855 kaupungeissa asui 6 % väestöstä. Vuonna 1900 kaupungeissa asui jo 12,6 %.
6. KEISARIT
Autonomian ajan viidestä keisarista vain Aleksanteri II, vapauttajakeisari, oli muutosvoima. Uusi aika alkoi, kun vapaamielinen Aleksanteri II nousi valtaistuimelle vuonna 1855. Jo seuraavana vuonna hän kävi Suomessa ja käski senaattia ryhtymään useisiin toimenpiteisiin. Sanomalehdissä alettiin pohtia yleisiä asioita.
”Ankaran hallintovallan pitkäaikaisesta unesta herättiin silloin uusien aikain ihanaan aamun” – Viljo Hytönen
7. MUUTTOLIIKE
1700-luvulla maalla asui 1/2 miljoonaa asukasta: muutamilla seuduilla asutus oli tiheää, ja siellä viljeltiin maata. Harvemmin asutuilla alueilla elanto hankittiin kaskenpolttolla, metsästyksellä ja kalastuksella.
1750-luvulta alkoi kehitys: Isojako hävitti sarkajakoa. Kukin talollinen sai manttaalinsa mukaisen osuuden.
Vielä vuonna 1815 maaseutuväestöä oli 95,1 % . Vuonna 1880 vielä 85,2 % väestöstä oli kirkonkirjoissa syntymäseudullaan. Sitten alkoi raju muuttoliike maan rajojen ulkopuolella ja siirtolaiseksi. 1880-ja 1890-luvuille osuu iso käänne: muutto suuntautuu kaupunkeihin; teollisuuseutujen väkiluku kasvaa. Vuosien 1881 ja 1908 välillä 1 700 000 ihmistä muuttaa, heistä kaupunkeihin noin 176 000!
8. NAISLIIKE
"1800-luvun alussa nainen oli useimmissa elämänoloissaan sangen sorretussa tai riippuvassa asemassa. Aviovaimona hän oli alentavassa holhoustilassa ja vain leskenä hän saattoi harjoittaa vapaampaa taloudellista toimintaa. Jos naimattomalla naisella ei ollut varakasta kotia tai perittyä omaisuutta, ei ollut tarjolla muita elämän mahdollisuuksia kuin palvelijan. Naisen sivisyttämisestä ei ollut puhettakaan, naisten oikeuksista kansalaiselämässä vielä vähemmän."– Vainö Voionmaa
Vuosisadan puolivälissä käynnistettiin muutoksia. Naisen taloudellisia oikeuksia vaimona ja lapsena parannettiin. Naiset pääsivät tehtaisiin töihin. Useita virkoja avattiin naisille.
Vuonna 1884 perustetiin ”Suomen naisyhdistys”ja hieman myöhemmin Martta-yhdistys edistämääm kansannaisten kotitaloustaitoja
Kirjallisuudessa naisten vapautuksen uranuurtaja oli Minna Canth. Naisasialiikkeen etevä johtaja oli Alexandra Gripenberg.-
Kehitys huipentui vuonna 1906, kun kaikki naiset saivat eduskuntauudistuksessa samat valtiolliset oikeudet kuin miehetkin.
9. PUOLUEET
Maahamme syntyi erikoinen valtiollinen puolue: vapaamielinen -liberaali- puolue ajamaan valtiollista ja taloudellista vapautta.
Suomalainen puolue 1863- 1913. Ensimmäinen valtiollinen puolue: Se oli enemmistönä valtiopäivillä pappis- ja talonpoikaissäädyssä. Yhdyssiteenä ja aseena voimakas ja pirteä sanomalehdistö: ”Uusi Suometar” ja ”Kirjallinen kuukuslehti” mm. J.V. Snellman, Yrjö Koskinen- myöntyväisyysmiehiä suhteessa Venäjään; Suometar-lehti, fennomania > Sisällisodan jälkeen Kokoomus
Ruotsalainen puolue1870-1906, jyrkkää ruotsalaisuutta ja yhteiskunnallista vanhoillisuutta. syrjäytti liberaalit. Syntyi vastustamaan suomalaisusliikettö Nya Pressen > RKP
Liberaalinen puolue 1880- 1885 mm. Leo Mechelin - sovittelua kieliasioissa, herraseurapolitiikkaa> sulautui ruotsalaiseen puolueeseen
Nuorsuomalainen puolue 1894–1918 SP:n sisällä 1905:een; Jonas Castrénin ja Lauri Kivekkään johdolla. Tiukasti perustuslaista kiinni. Mukana toimi poliittisesti aktiivi taiteilijapiiri (Akseli Gallen-Kallela, Jean Sibelius, Juhani Aho, Minna Canth ym.). Itsenäistyy P.E. Svinhufvudin johdolla. Sisällissodan jälkeen > Kokoomus
SDP 1899- N.R. af Ursin 1 pj. -lähteenä Wikipedia-
10.SANOMALEHTIKESKUSTELU
Sanomalehdistössä kansakoulasia oli läpi 1840-luvun enimmin pohdittuja asioita. Yleiseksi mielipiteeksi vakiintui: "Jokin määrä koulutietoja on jokaiselta vaadittava ennen ripille laskemista... Oli jo tullut aika perustaa Suomeen oikeita kansakouluja, yksi kuhunkin pitäjään. niinkuin muissakin maissa."
Kiisteltiin siitä, kumpi on tärkeämpää: kasvatus ja tietojen ja taitojen jakaminen vai käytännöllinen koulu - maanviljelysoppia ja käsitöitä ohjelmaan. Esitettiin myös korkeampia vaatimuksia: kansakoulun olisi herätettävä rakkautta tietämiseen ja hyvään tapaan ja opetuksessa pidettävä päämääränä, että oppilaat oppivat oikein, todellisellä käsityksellä lukemaan. - siis kohti ymmärtävää lukemista.
11. TALOUDELLINEN VAURAUS
1800-luvun alussa Suomen kansallisvarallisuus laskettiin 400 miljoonaksi markaksi. 100 vuotta myöhemmin se oli kasvanut 10-kertaiseksi. Vauraus ei kuitenkaan jakautunut tasaisesti.
12. TALOUSOPIN MUUTOS
Suomessa talousoppi vaihtui 1800-luvulla; Merkantilismin tilalle omaksutaan vapaa kilpailu.
MERKANTILISMI oli itsevaltiuden ajan kauppa- ja teollisuuspolitiikkaa, jota noudetattetiin 1500-luvulta 1800-luvulle. Tavoitteena oli ylijäämäinen kauppatase; viennin oli oltava suutempia kuin tuonti suurempi. Tähän pyrittiin monopoleilla, tulleilla ja kauppakielloilla. Merkantilismin mielestä kilpailu oli haitallista. Lisäksi pyrittiin voimakkaasti edistämään teollisuutta, erityisesti tuonnin korvaamiseksi kotimaisella tuotannolla. - Wikipediasta
Ranskan suuressa vallankumouksessa 1789 puhkesi ilmoille kansojen viha valtiollista holhousvaltaa kohtaan ja myös taloudellista holhousvaltaa kohtaa. Omaksuttiin uusi talousoppi Adam Smith vaati mahdollisimman suurta vapautta.
SMITHIÄ pidetään (kansan)taloustieteen isänä. Vuonna 1776 julkaistu "Kansojen varallisuus" kuvaili ihmisten vapaaehtoisten vaihtokauppojen verkostoa eli markkinataloutta vastapainona silloin vallinneelle, kansalliseen sääntelyyn ja etuoikeuksiin perustuvalle merkantilismille. Monet valistusfilosofit olivat esittäneet samantapaisia ajatuksia aiemmin, myös suomalainen Anders Chydenius melkein täsmälleen samat ajatukset. – Wikipediasta
Ajan uusi taloudellinen tunnuslause kuului vapaa kilpailu ja elinkeinonvapaus. Jokaisen oli annettava valmistaa ja myydä tavaransa, missä hän parhaaksi näkee. Jokaisell oli rajaton oikeus etsiä omaa etuansa miten paraiten taitaa.
Elinkeinon vapaus synnytti myös tylyä itsekkyyttä ja heikompain joutumista vahvempain saaliiksi. Omaisuuden epätasainen jakaantuminen ja yhteiskunnallinen kurjuus tuli vapaan kilpailun vllitessa suuremmaksi kuin sitä ennen.
Yhtiölaki säädettiin vuonna 1864.
13. TAPAKASVATUSLIIKKEET
Syntyi kansanliikkeitä, joiden pääharrastuksena on ollut "tapain puhdistaminen, kansan ruumillisen ja henkien terveyden lisääminen ja yleisen valistuksen kohottaminen".
Nuorisoseuraliike
Vuonna 1881 perustettiin Kauhavalla Suomen ensimmäinen nuorisoseura. Nuorisoseuraliikkeen keskeinen vaikuttaja oli Santeri Alkio. Vuonna 1897 useimmat nuorisoseura yhtyivät ”Suomen Nuorison Liitoksi”.
”Taistelusta pahoja tapoja vastaan on nuorisoseuratyö muodostunut rakentavaksi itsekasvatustyöksi ihmisyys- ja kansalaiselämää varten." – Väinö Voionmaa
Raittiusliike
"1800-luvun alussa Suomi oli Euroopan jouppoimpia maita". Vuonna 1865 kiellettiin kotitarpeen viinanpoltto - mutta samalla "valtaan pääsi väkijuomateollisuus, väkijuomien kauppa… edistyväin kulkuneuvojen mukana juoppous levisi uudelleen maan joka kolkkaan"
Vastavoimaksi perustettiin vuonna 1877 Vaasaan ensimmäinen ehdottoman raittiusseura. Seuraava syntyi Turkuun. Kaarlo Verkko pani alulle muualla Suomessa. Vuonna 1883 syntyi Raittiuden ystäväin järjestö.
Raittiusliike sai aikaan rajoituksia. Kansakouluissa pantiin alulle yleinen raittiusopetus. Vuoden 1907 valtiopäivillä hyväksyttiin yleinen kieltolaki. "Sen toteuttamisesta on hyvin vähän toiveita!
14. TEOLLISTUMINEN
1840-ja 1850-luvuilla köyhälistökysymys alkoi näkyä vakavasti. Pelastajaksi saapui tehdasteollisuus. Syntyi teollisuustyöväestö.
Teollisuuden valmistusarvo vuonna 1855 oli 4,7 miljoonaa mk ja 20 vuotta myöhemmin 49,2 miljoonaa mk. Yleinen varallisuus kasvoi. Rahalaitokset paisuivat.
Teollisuustyössä ilmeni myös suuri vaaroja työväen hengelle ja terveydelle. Valtio ryhtyi laatimaan lakeja työväen suojaksi ja hyväksi:
- 1889 työväensuojelulaki sisälsi määräyksiä supistaa lasten ja naisten tehdastyötä, varvovaisuus- ja terveystoimenpiteistä teollisuuslaitoksissa , ammattientarkastuksesta ym
- 1895: laki teollisen työväem pakollisesta apaturmavkuutuksesta
- 1897: laki kaikenlaisten työväen apukassojen hoidosta
- 1907: Laki leipomotyön järjesämisesä- teollisuuden vaarat.
Teollisuuden alalla toimi pain 10,6 % väestöstä. Vuonna 1865 luku oli ollut vain 4, 9 %Vuonna 1909 luku oli jo 14,7 % = 451 000.
15. TYÖNVÄENLIIKE
Teollisuus oli liikaväestön pelastaja. Mutta... työntekijät jäivät enimmäkseen unohduksiin, halveksittuun yhteiskunnalliseen asemaan ja entisestäänkin epävakaisempaan taloudelliseen tilaan. Syntyi työväenliike.
Ensimmäiset varsinaiset työväenyhdistykset perustettiin Vaasaan ja Helsinkiin 1883 V. von Wrightin johdolla ja sivistyneiden luokkien myötävaikutuksella. 1880-luvulla syntyi työväenyhdistysten yhteyteen ammattiosastoja.
Vuonna 1895 alkoi ilmestyä itsenäinen työväen lehti ”Työmies”. Vuonna 1899 perustettiin ensimmäinen työväenpuolue Turussa. Useimmat työväenyhdistykset liittyvät siihen. 1890-luvulla osastot liittyvät myös ammattiliitoiksi. Vuonna 190 eeimmat ammattiliitot yhtyivät ”Suomen ammattijärjestöksi”
Työväenliike otti käyttöön lakkoja, mutta myös työolot vakiintuivat.
16. VÄESTÖN KASVU
1700-luvun puolivälissä, Ison vihan päätyessä Suomessa oli sotien ja nälkävuosien harventama väestö. Suomalaisia oli noin 300 000 asukasta.
1800-luvun alussa Suomi on pirstottu. Vuonna 1809 Tornion jokilaakson kunnat liitettiin Suomen suurruhtinaskunnan kanssa ja kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1811 Vanhan Suomen väestö liitettiin muun Suomen yhteyteen. Ennen sotavuosia asukkaita oli jo noin 900 000. Tornion liitos toi noin 12 000 asukasta lisää ja Vanhan Suomen liitos noin 200 000. .
Vuonna 1815 Suomessa oli noin 1 151 000 asukasta.
Maalaisväestö lisääntyi 1825-1855 lähes puolella miljoonalla. Liikaväestö pyrki suurin joukoin torppareiksi, mutta kun parhaat paikat tulivat viljelykseen, torppariasutuksen leviäminen pysähtyi vuosiadan puolivälin jälkeen.
Talollisten määrä lisääntyi. Vuonna 1865 heitä on 74 000. Vielä enemmän lisäänyi torppareiden määrä 63 000. Myös mäkitupalaisten ja itsellisten määrä kasvoi.
Sivistys-elämän kehitys
1. KANSALLINEN TIEDE
" Tieteellinen työ tuottaa kauneimmat hedelmänsä, kun se samalla innokkaasti palvelee kansallisia sivistysharrastuksia. Silloin se kohottaa työntekijöitään, vaikuttaa jalostuttaavasti eläviin ihmisiin."– Arvi Grotenfelt.
H.G. Porthan oppilaineen oli pannut kauniille alulle Suomen historian, kielen ja kansanrunouden tukimuksen jo Ruotsin vallan aikana.
Kansallinen, suomalainen tiede varttui 100 vuodessa vähäpätöisestä alusta rikkaaksi ja monipuoliseksi tutkimukseksi. Kansallinen tiede kattoi tieteenhaarat, jotka tutkivat Suomen kansaa, sen historiaa, kieltä ja kansanrunoutta sekä Suomenmaan luontoa ja oloja
2. KANSANOPETUS
1800-luvun alussa ei vielä voinut puhua kansanopetuksesta nykyaikaisessa merkityksessä. Kirkko vaati jäseniltään sisälukutaitoa ja katkismuksen eli kristinopin ”pääkappaleiden” tuntemista ja velvotti papistoa ne heihin juurruttamaan. Vuoden 1686 kirkkolaki velvoitti näet pappeja ”ahkeroimaan, että lapset, rengit ja piiat oppivat lukemaan kirjaa ja omin silmin näkemään, mitä Jumala pyhässä sanassaan kieltää ja käskee”.
Säädöksissä ei ollut viittaustakaan, että tarkoitus olisi laajentaa lukutaidon avulla kansan näköpiiriä muihin kuin uskontoon. Toivottiin, että jos oli pitäjänkoulu, "jokainen oppilas oppisi piirtämään ainakin nimensä ja tytöt nimensä alkukirjaimet".
Kaupungeissa ja muutamassa harvassa maaseutupitäjässä oli toki jo kauan ollut pedagogioita, joiden tehtäväksi Turun tuomiokapituli määritteli vuonna 1802 ”opettaa lapsille kristinoppia sekä harjoittaa heitä jonkun verran kirjoittamisessa ja laskennossa ja maantiedossa”.
Ahlamannin kouluja syntyi seitsemään Tampereen ympäristön pitäjään. Todellisuudessa ne olivat sangen vaatimattomia, useimmat tuskin kohoten ”lukkarinkouluja” korkeammalle, eikä niillä ole juuri ollut sanottavaa merkitystä kansanopetuksen yleiselle kehitykselle.
Mutta nyt: 1800- luku tuli olemaan Suomessa kansanopetuksen vuosisata. 1840- luvulla kehityksen keväoireet puhkesivat opetustoimen alalla melkein ensimmäiseksi.
Vuonna 1851 asetettiin korkemmista virkamiehistä komitea, joka laati hyvin ahdasmielisen ohjelma kansan opettamista varten. Hullu vuosi 1848 keskeytti komitean työn.
Kohti kansakoulua
Sitten tilanne muuttuu: 1856 Senaatti sai tehtävän valmistaa ehdotus ”kuinka helpotettaisiin maalaiskunnille koulujen perustaminen kansanopetusta varten. Senaatti vaati ensiksi tuomiokapitulien lausunnon asiassa. Ne toistivat taantumusmielisen komitean sepittämän suunnitelman. Kansakoulu tarvittiin vain rippikouluun valmistamista varten.
Lausunnot painatettiin ja niihin pydettiin lausuntoja kansnvalistusta harrastavila ja asiaa tuntevilta.
Uno Cygnaeus läheti arvostelunaan ”Hajanaisia mieteitä Suomeen aiotusta kansakoulusta”. Cygnaeus oli perehtynyt Pestalozzin, Fröbelin ja Diesterwegin ajatuksiin:
- Kansakoulun tulisi kehittää sopusointuisesti kaikkia lasten henkisiä ja ruumiillisia voimia sekä tulla siten ”kansan siveellisen ja aineellisen vaurastumisen tehokkaimmaksi edistyskeinoksi”.
- Uskonnon lisäksi maallisia aineita.
- Opetus ei saanut tyytyä ”ulkoläksyjen pänttäykseen”, vaan ymmärryksen ja kätevyyden kehittämiseen.
- Kansakoulun johto erotettava kirkon vallasta ja annettava erityiselle ylihallitukselle.
- Kelvollisten opettajain valmistamista varten oli perustettava seminaari.
- Sekä opettajankoulutuksessa että lastenkasvatuksessa oli annettava ruumiilliselle kasvatukselle tärkeä sija; oli myös opetettava käytännölliiä aineita: käsisöitä, puutarhanhoitoa ja terveysoppia.
- Naisten valmistaminen opettajiksi oli vähintään yhtä tärkeää kuin miesten.
Senaatissa miehet, joista riippui kansanopetusasian kehityksen kulku kannattivat täydellisesti Cygnaeuksen ajatuksia. Hänet lähetettiin valtion myöntämällä matkarahalla 1,5 vuotta kestäneelle matkalle, jotta hän voi tehdä ehdotuksen kasnakoululaitoksen perustamista varten. Palattuaan matkalta vuonna 1859 Cygnaeus valmisteli esityksensä, ja se julkaistiin vuonna 1861 ja jätettiin komitean käsiteltäväksi.
Komitea valmisteli sen pohjalta kansakouluasetuksen. Se julkaistiin pitkien keskustelujen jälkeen. Siinä noudatettiin pääasiassa Cygnaeuksen ajatuksia. Merkittävä rooli oli osa myös Z.J. Clevellä.
Kansakouluasetukseen jäi puute: Cygnauksen mielestä kansakoulu edellytti ”kotiopetuksen ainoaksi luonnolliseksi valmitukseksensa”. Hänen kasvatusoppillisissa ihanteissaaa äiti olisi kunkin lapsen ensimmäinen opettaja. Pikkulastenkoulujen, kiertävien ja kiinteiden perustaminen vain härävara. Opettajattaria ei opettajia. Niinpä suunnitelmasta puuttui maaseudulla alkuopetus.
Puute 1: Ensimmäinen opetus
Kansakouluaseus jättikin kodin velvollisuudeksi opettaa lukemaan, ymmärtämään äidinkieltä sekä kristinopin pääasioita. Seurakunnallisen hallinnon oli huolehdittava lapsista, joita ei voida kotona ohjata tyydyttävsti näihin taitoihin. He saivat alkuopetusta kiinteissä tai kiertävissä kouluissa. Pääsyvaatimuksena ylempään kansakouluun oli joko kodin tai lastenkoulun tarjoama alkuopetus.
Kaupungeissa, joissa jo asunto-ja työsasioiden vuoksi on aivan sääntönä, että alkuopetuksessa turvaudutiin kouluihin. Näin kävi myös maaseudulla. Pääosin maaseudun lapset saivat valmistavan opetuksen kiertokouluissa. Ne toimivat monin paikoin asuintuvissa, joissa perhe teki samaan aikaan talousskareita.
Vuonna 1898 annettiin ns. piirijakoasetus; Tuolloin oli enää 13 maalaiskuntaa kokonaan ilman kansakoulua. Vuonna 1908 ei enää yhtään.'
Puute 2: Jatko-opetus
Kansakoulu on riittänyt luomaan todellista kansansivistystä, ja sivistysvvaatimukset lisääntyivät yhä.
Kansankouluasetuksen 125§ puhui opettajan velvollisuudesta ”kumminkin yhtenä, mutta mieluummin kahtena jälkeenpuolisena viikossa olla sellaisille hengille apuna, jotka koulun läpi ovat käyneet tahi muuten tietoa ja sivistystä harrastavat”. Työtä ei kuitenkaan korvattu ennenkuin vuonna 1891/1893.
3. KANSANSIVISTYS-/VALISTUSTYÖ
Valtiolla ja kunnilla oli toki tuohon aikaa pysyviä opetus- ja valistuslaitoksia, mutta ne huolehtivat vain vähäisessä määrin vanhempien ikäluokkien sivistystarpeista ja yleisen kansalaissivistyksen leviämisestä. Puuteen poistamiseksi syntyi erilaisia kansanvalistusta harrastavia yhdistyksiä ja laitoksia.
Kansanvalistustyön pääkeinoja oli luonnollisesti opetus. Edistysseurat järjestivät myös esitelmiä, oppikursseja, iltamia ja mm. näytelmiä. Perustavaa kansalaisvalistusa annettiin kansakoulujen jatkokursseissa, kansanopistoissa sekä useisiin kaupunkeihin perusetuissa työväenopistoissa. Yliopistossa pidettiin 1894 alkaen suurelle yleisölle aiottuja lomakursseja. Aivan viime aikoina oli käynnistetty myös ”kansalaisopintoja”, pieniä tutkintoja opintopiireissä.
Kansanopisto
Vuonna 1889 neiti Sofia Hagman perusti ensimmäinen kansanopiston perustamassaan ja omistamassaan koulussa Kangasalla tutustuttuaan Tanskassa kansanopisto-opetukseen.
Kansanvalistusseura
Kansanvalistuseura perustettin vuonna 1874 julkaisemaan yleistajuista tietokirjallisuutta, panemaan toimeen lauluiltoja ja edistämään kirjastoliikettä.
Kirjastoliike
Kansanvalistustyön perustuksena ja huippuna pidettiin yleisiä kirjastoja. Siis kirjastoja, joihin kaikilla oli pääsy. Tuohon aikaan tällaisia olivat:
- Helsingissä on yliopiston kirjasto.
- Oppikoulujen kirjastot.
- Opettajakirjasto- Eivät voi palvella yleisesi kansanvalistusta.
- Tärkeämpiä olivat siinä suhteessa kaupungeissa ja maasedulla olevat ns. kansankirjastot. Ensimmäisen sellaiaen perusti viipurilainen kauppapalvelija Juho Pynninen. Vuonna 1875 maassa laskettiin olevan 390 kansankirjastoa.
4. OPETTAJANKOULUTUS
Kansakoulut
Cygnaeus nimitettiin vuonna 1861 Suomen kansakoulujen ylitarkastajaksi. Virkavelvollisuuksiin kuului ryhtyä Jyväskylän seminaarin johtajaksi. Hän oli siellä johtajana vuodesta 1863 vuoteen 1869 saakka. Seminaarin esikuvana oli Aargaun kanttoonissa Sveitsissä oleva Wettingenin seminaari.
Kiertokoulut
Vuonna 1890 perustettiin Hämeenlinnaan yksityisestä aloitteesta kiertokoulunopettajaseminaari, ja myöhemmin useampia. Vuonna 1906 oli enää 65 pikkukoulunopettajaa, joilla ei ollut mitään varsinaista opetusta toimeensa.
5. PEDAGOGIIKKA
”Lauantaiseuran miehet” perustivat vuonna 1831 Helsinkiin yksityislyseon, "missä toteutettiin uudenaikaisen kasvatusopin periaatteita".
Niinikään Odert Gripenberg teki useita vuosikymmeniä opetustyötä ihailemansa oppi-isän Pestalozzin hengessä - tosin oppikoulussa.
6. SUOMEN KIELEN ASEMA
Vuonna 1749 suomalaisista oli ruotsinkielisiä 15 %. Autonomian ajan alussa pääosa säätyläistä puhui nimenomaan ruotsia. Ruotsi oli virkakieli.
Vuosi 1863 oli merkkivuosi: Aleksanteri II antoi asetuksen J.V. Snellmanin esityksestä: Suomen kieli julistettiin tasa-arvoiseksi ruotsin kielen kanssa kaikessa, mikä välittömästi koski maan suomenkielistä väestöä. Suomalaiset alkoivat toimia ja vaatia ruotsalaisuuden väistymistä mm. opetuksessa.
7. SUOMENKIELINEN KIRJALLISUUS
"Kansallisuusaatteen rinnalla, sen ilmauksen ja sen kantamana on kirjallisuutemme edennyt Kalevalan utuisilta uhrivaaroilta ja lauluisilta rannoilta läpi hämäläisten kylämaisemien, ohi uutisviljelysten siirtyen askel askeleelta kohti nykyaikaa , yhä kehittäen ilmaisukeinojaan...
... Kalevalaisesta romantiikasta 80-luvun realismiin, realismista vuosisadan lopun uuteen romantiikkaan joka kehitysasteella yhä enemmän haarautuen, rikastuen, moninaistuen on se kielestään takonut ja hionut ”Väinämöisen miekan” , jolla ehkä joskus voimme maailmojakin valloittaa- Yrjö Koskelainen
Elias Lönnrootin Kalevala ilmestyi vuonna 1835. Suomalainen kirjallisuus oli syntynyt, Aleksis Kiven Nummisuutarit 1864. Seitsemän veljestä 1870 -realismia
8. SUOMENKIELINEN OPPIKOULU
Vuonna 1858 perustettiin ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu; Jyväskylän alkeisopisto.
Hallitus ei avannut sen jälkeen uusia suomenkielisiä opinahjoja. Suomalaisuuden harrastajat ryhtyivät itse perustamaan oppikouluja. Vasta taistelujen jälkeen saatiin muutetuiksi valtion kouluiksi.
9. SÄÄDYT JA NIIDEN ERILLISSIVISTYS
J.V. Snellman halusi tasoittaa sivistyksen erilaisuusjuopaa - muttei poistaa sitä.
Autonomian ajan vuosikymmenet pähkinänkuoressa
1800-luku
Vuonna 1807 solmiittiin Tilsitissä Ranskan ja Venäjän kesken rauhan- ja liittosopimus. Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf vastusti Napoleonia väsymättä. Aleksanteri julisti Napoleonin painostuksesta Ruotsille Suomen sodan vuonna 1808. Sen seurauksena Suomi liitettiin osaksi Venäjää. - Wikipedia
Porvoon valtiopäivillä 1809 Aleksanteri I vahvisti maamme uskonnon ja perustuslait sekä säätyjen ja kansalaisten oikeudet. Ajatus sisäisesti itsenäisen Suomen valtion perustamisesta Venäjän yhteyteen toteutui. Suomi kohotettiin kansakuntien joukkoon, eikä sitä liitetty rajamaana laajaan keisarikuntaan.
Maamme sai oman hallituksensa, keskusvirastonsa, oman virallisen edustuksensa - Valtiosihteerin viraston ja Suomen asiain komitean Pietariin.
Vaikutusvaltainen virkamiesluokka piti tällä yllä laillisuuden ja sivistyksen vaatimuksia. Ruotsinkieli jäi maan virkakieleksi - talonpoikaissäädyn anomuksesta. Rahaksi tuli Venäjän rupla- käytännössä kaupassa käytettiin Ruotsin kruunua vieä vuosikymmeniä.
1810-luku
Keisari luotti Suomen kansan uskollisuuteen. Vuonna 1812 hän kokosi venäläisjoukot Suomesta Napoleonia vastaan. Vartiopalvelus Suomen pääkaupungissa uskottiin suomalaisille joukoille.
Pyhä Allianssi solmittiin vuosina 1815 ja 1818. Lopulta siihen liittyivät kaikki Euroopan valtiot Britanniaa, Kirkkovaltiota ja Osmanien valtakuntaa lukuun ottamatta. Tavoitteena oli säilyttää Euroopassa kristilliset arvot ja rauha. Liitosta muodostui linnoitus, joka vastust vallankumouksia. Erityisesti se halusi estää Ranskan suuren vallankumouksesta vaikutteita saaneita astumasta sisään allianssin valtioihin. Vallankumousten lisäksi allianssi vastusti demokratiaa, sekularismia ja ateismia. – Wikipedia
Aleksanteri I aikana säätyjä ei enää kutsuttu koolle. Kehitys oli hidasta. Maan asiain hoito kokonaan vanhan ruotsalaisen virkaluokan käsissä. ”Ajan yleisleima oli sittenkin melken kuoleman hiljaisuus”.
1820-luku
Kehitys pysähtyy lähes puoleksi vuosisadaksi. Hallitus johti valtion kohtaloja mahtikäskyillä. Aleksanteri I:n ajan yleisleima oli "melkein kuoleman hiljaisuus”.
1830-luku
Vuonna 1830 Rankassa koettiin kansannousu; Kuningas pantiin vaihtoon. Eurooppaa järkyttäneet vallankumousliikkeet eivät näytä häirinneen hiljaisuutta Suomessa. Runeberg julkaisi ensimmäisen sunovihkonsa.
Elias Lönnroot loi vanhoilla kansan runoaarteilla itseluottamusta ja tulvaisuudentoivoa; ”eihän kansan, joka jo hämäränä muinaisaikanaan oli Kalevalan runot runoillut, tarvinnut epäillä vastaisenkaan sivistystyönsä mahdollisuuta." Kalevala ilmestyi vuonna 1835-suomalainen kirjallisuus syntyi.
1840-luku
Valtiollisesta hiljaisuudesta huolimatta elettiin suurmiesten aikaa: nerokkaita runoilijoita, tutkijoita, kirjailijoita, yliopisto, ihastunut sivistynyt luokka. J.LRuneberg herätti runoillaan maamme ruotsinkielisessä valtaluokassa vaistomaisesta kotimaantunteesta itsetietoisen isänmaan rakkauteen. Vänrikki Stoolin tarina osa I ilmestyi vuonna 1848.
Topelius viritti vanhoissa ja nuorissa palamaan lämpöisen historiallisen tulen.Henkisessä ja kansallisessa elämässä "virkosi kehityskauden enteitä". Keskustelua käytiin sanomalehdissä.
Valtiollista elämää vielä painosti jäykkä vanhoillisuus, jopa taantumus. Vuoden 1848 Helmikuun vallankumous ravisutti Eurooppaa. Ranskassa tapahtui kansannousujen sarja, jonka seurauksena kuningas syrjäytettiin ja Ranskasta tuli tasavalta. Presidentiksi valittiin Napoleonin veljenpoika Louis Napoleon. Hän kruunasi itsensä keisariksi. Tämä Euroopan Hullu vuosi 1848 ei sekään vielä näytä häirinneen hiljaisuutta Suomessa.
1850-luku
1850 luvulla tapahtui sitten iso käänne. Vielä vuonna 1850 annettiin sensuuriasetus, jok kielsi suomenkielisen kirjallisuuden - paitsi uskonnollisten ja taloudellisten kirjoitusten - painattamisen. Sensuuriasetus peruutettiin virallisesti vasta vuonna 1860.
Aleksanteri II kultaa-aika alkaa vuonna 1855. Köyhässä historiassamme nuo Aleksanteri II:n nuoret hallitusvuodet, nuo Itämaista sotaa seuranneet ”liberalismin” vuosikymmenet, olivat kaikkein koreimmat lehdet.
”Ankaran hallintovallan pitkäaikaisesta unesta herättiin silloin uusien aikain ihanaan aamun”– Viljo Hytönen
1860-luku
Nopeaa uudistuksen aikaa:
- 1863: Valtiopäivät kokoontuivat
- 1863: Suomi sai oman markkansa.
- 1865: laki maalaiskuntien itsehallinnosta
- 1866: kansakouluaseus
- 1869: valtiopäivät määräaikaisiksi, ainakin joka 5.vuosi
- 1869: uusi kirkkolaki - kirkolliskokous
Vuodesta 1865 alkaa kehitys, jolloin laajoille kansanjoukoille maalla ja kaupungeissa alkoi uusi kunnalliselämä.
Suomalainen koulutusta koskeva sivistystaistelu alkoi 1860-luvulla. Suomenkielisiä sorrettiin. Suomenkieliset alkoivat toimia ja vaatia ruotsalaisuuden väistymään.
Hallitus- ja virkavalta alkoi nostaa huolestuttavasti taas päätään. Hallitus ei avannut uusia suomenkielisiä opinahjoja. Niinpä suomalaisuuden harrastajat ryhtyivät itse perustamaan oppikouluja, jotka saatiin vasta taistelujen jälkeen saatiin muutetuiksi valtion kouluiksi.
Koulut ja kohoava varallisuus alkoivat nyt luoda sivistynyttä lukijakuntaa. Jyväksylän seminaari käynnistyy.
Useita halla- ja katovuosia; vuosina 1867 ja 1868 täydelliset kadot. Kulkutauteja.
1870-luku
Kehitys jatkuu:
- 1873 laki kaupunkien itsehallinnosta
- 1878 asevelvollisuuslaki …
- 1879 elinkeinolaki - yleinen elinkeinonvapaus
1880-luku
Aleksanteri III oli keisarina vuodet 1881- 1894. Suomen erityisoikeuksien kaventaminen alkoi häen johtaessa Venäjää.
Uudempi tutkimus on kuitenkin nähnyt Aleksanterin hyvänä maan isänä, joka kunnioitti Suomen perustuslakeja sekä arvosti Suomea ja suomalaisten lojaaliutta. – Wikipedia
Sakari Topelius vaali kauas vuosisadan loppuun isänmaallisen innostuttajan perintöä ja voitti runoillaan, saduillaan ja romanttisilla kertomuksillaan etenkin nuorison, naisten ja lasten sydämet.
Alkoi valtava muuttoliike maan rajojen sisällä ja siirtolaiseksi. Vuosien 1881 ja 1908 välillä 1 700 000 ihmistä muuttaa, kaupunkeihin noin 176 000! Suunta on nyt kaupunkeihin.
Yhteiskunnan johtavalle paikalle astui nyt uusi suuri luokka: varakas kolmas sääty eli porvaristo
Ensimmäiset varsinaiset työväenyhdistykset perustettiin Vaasaan ja Helsinkiin 1883 wrightiläisessä hengessä.
1890-luku
Kehitys kehittyy:
- Ensimmäinen kiertokoulun opettajaseminaari.
- Nuorisoseuraliike syntyy.
- Ensimmäinen työvöenopisto syntyy
Mutta myös takaiskuja tulee:
- Postilaitosmanifesti vuonna 1890
Täyteen ja hillitsemättömään valtaan vihamielinen suuntaus maaamme kohtaan pääsi Nikolai II noustessa valtaistuimelle 1894. Kokoontumisvapautta supistetittiin laittomasti. Sanomalehtiä lakkautettiin määräajaksi tai kokonaan, toimittajia erotettiin. Kotitarkastuksia pidettiin, kansalaisten elinkeinonvapautta häirittiin, lainkuuliaisia virkamiehiä erotetiin, Suomen asevelvolliset pataljoonat hävitettiin. Tilalle tuli uusi laiton sotapalvelus
- 1899 helmikuun manifesti, Bobrikoff kenraalikuvernööriksi
Suomen taiteen kultakaudeksi tai kulta-ajaksi kutsutaan vuosia 1880–1910, jolloin suomalaiselle taiteelle luotiin kansallinen ilme ja se nousi kansainväliselle tasolle. Kultakausi sijoittui samaan aikaan sortokausien ja kansallisen heräämisen kanssa. Aikakausi ilmeni kuvataiteessa, kirjallisuudessa, musiikissa ja arkkitehtuurissa. Aikakauden keskeisin hahmo oli Akseli Gallen-Kallela. – Wikipedia
1900-luku
Onneton Japanin sota 1904-05 nostatti Venäjällä vallankumosliikkeen. Japanista tuli suurvalta
Vuonna 1906 kaikki naiset saivat eduskuntauudistuksessa samat valtiolliset oikeudet kuin miehetkin. Mutta pian vapaus loppui:
- 1903: ruvettiin karkottamaan maanpakoon tai kuljettamaan Venäjälle uusien vallanpitäjien vihoihin joutuneita
- 1904: Bobrikoffin murha
- 1904-05: Valtiopäivät koolle, mutta vanha laittomuusjärjestelmä jatkui
- 1905:... kunnes koko kansan yhteinen voimainponnistus suurlakko sen kukisti SDP:n johdolla
- 1905-06: uusi valtiopäiväjärjestys ja vaalilaki; eduskuntalaitoksen täydellinen uudistus-
1910-luku
Vuonna 1910 Venäjän duuma siirsi itselleen joukon tärkeimpiä lainsäädäntöaloja Suomen perustuslait syrjäyttäen.
Tulevaisuuden kuva kirjan kirjoitushetkellä
Kirjan ilmestyessä elettiin vielä rauhan ja ainakin jonkinlaisen sovun aikaa. Kansallisuusaate eli vahvasti. Myös halua ratkoa yhteiskunnallisia ongelmia selvästi oli.
”Tulevaisuuden tehtävä on luoda uusi taloudellinen järjestelmä, jossa yksilön itsekkäisyys ja yleinen etu mahdollisimman suuressa määrässä sopiva yhteen, jossa jokainen katsoo ei ainostaan omaa vaan toisenkin parasta. " –Viljo Hytönen
" Tuleva yhteiskunta on kauttaaltaan perustuva kansan suuriin työtätekeviin kerroksiin ja on järjestyvä niiden vaatimusten mukaan. Ihmiset ovat eläviä yksilöitä, joilla kullakin on oma tarkoituksensa, ihmisarvonsa, elämisoikeutensa." – Väinö Voionmaa
Toisin sitten kuitenkin kävi.
JÄLKISANA
TEOS löytyy myös netistä:
http://docplayer.fi/65113783-Sata-vuotta-suomen-sivis-tys-elamaa.html
KIRJOITTAJAT
TEOKSEN kirjoittajista Wikipedia tietää:
Arvi Grotenfelt. (1863 Helsinki – 1941 Helsinki) oli Helsingin yliopiston filosofian professori vuodesta 1905 ja teoreettisen filosofian professori vuodesta 1906. Grotenfelt toimi mm. Kansan valistusseuran, Suomen Rauhanliiton sekä Suomen Nuorison Liiton johdossa.
E. Gylling (1881 Kuopio – 1938 Neuvostoliitto) oli filosofian tohtori, tiedemies ja sosialidemokraattinen poliitikko. Hän toimi tilastotieteen dosenttina Helsingin yliopistossa, kansanedustajana sekä SDP:n puoluejohdossa. Hän liittyi myöhemmin Suomen Kommunistiseen Puolueeseen, ja oli oli kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja Karjalan neuvostotasavallassa.
Viljo Hytönen (1879 Juva – 1937) oli suomalainen raittiusaatteen edistäjä ja filosofian tohtori. Väitöskirjan aiheena oli Suomen valtion paloviinapolitiikka vuosina 1826-1866. Hytönen toimi Kylväjä-lehden toimittajana, Raittiuden ystävien sihteerinä. Hän oli sosiaalihallituksen 1. aktuaari vuodesta 1919 ja toimi 1920–1937 köyhäinhoidon ylitarkastajana.
Volter Kilpi (1874 Kustavi – 1939 Turku) oli kirjailija. Hänen pääteostaan Alastalon salissa (1933) on usein pidetty kaikkien aikojen parhaana suomalaisena romaanina. Kilpi työskenteli vuosina 1921–1939 vastaperustetun Turun yliopiston ensimmäisenä ylikirjastonhoitajana.
Yrjö Koskelainen (1885 Helsinki – 1951 Helsinki) oli Suomen Teollisuusliiton apulaisjohtaja ja kirjailija. Uransa alkuvaiheissa Koskelainen lukeutui uudistusmielisiin nuorsuomalaisiin toimien kirjailijana, kriitikkona ja kääntäjänä. Myöhemmin ollessaan toimittajana ja teollisuusjohtajana hän kuului kokoomuksen oikeistosiipeen.
Niilo Liakka (1864 Alatornio – 1945 Helsinki) oli kanslianeuvoksen arvonimen saanut kansanvalistuksen edistäjä, maalaisliittolainen kansanedustaja ja ministeri.
V. Malinen. Oletan, että = Alexander Verner Theodor Malinen (1863 Hämeenlinna – 1937 Tampere) oli suomalainen lyseon lehtori ja suomentaja Hän oli myös säätyvaltiopäivillä pappissäädyn edustajana 1904–1905 ja 1905–1906. Malinen oli Tampereen kaupunginvaltuuston jäsenenä
Väino Voionmaa (1869 Jyväskylä – 1947 Helsinki) oli professori, kansanedustaja, ulkoministeri, diplomaatti, senaattori ja kansleri. Hän oli myös Suomen itsenäisyyden alkuajan merkittävimpiä poliittisia vaikuttajia, ja edelleenkin häntä arvostetaan historiantutkijana, erityisesti Suomen keskiajan asiantuntijana.
