Sivistyspedagogiikka

 

TÄMÄ vihkonen löytyi Finlandia-nettidivaristta. Oli pakko ostaa:

Niemelä, Seppo. 2014.  Johdatus sivistyspedagogiikkaan. Kansalaisfoomi. 31.s

EN ollut koskaan törmännyt käsitteeseen sivistys-pedagogiikka.  Kun googlettaa sanan, saa 364 osumaa, ja lähes kaikki viittaavat FT Niemelään. 

OMATEKOINEN käsite osoittauttui oikein  mielenkiintoiseksi. Se on selvästi "ase", jolla haluttiin palauttaa aikuiskasvatusta takaisin sivistystehtävään ja palauttaa kunniaa alkuperäiselle vapaalle sivistystyölle. Mutta hyvän työkalun se antaa meille muillekin opettajille.

Pedagogiikka vaatii uusimista!

NIEMELÄ siteeraa Bengt Holmströmiä: "Nykykoulu tuottaa ylikoulutettuja alisuoriutujia." Koulu on hyvä antamaan opetusta, mutta sen kyky herättää halu itsensä kehittämiseen on huono.

"Vanhalla" tavalla opettavaa Niemelä kutsuu opettajajohtoiseksi ja  välityspedagogiseksi  opettajaksi.  Hänen roolinsa tiivistyy hyvin ruotsinkielen sanaan: Undervisning, alaspäin ohjaaminen. Akiivinen tietäjä jakaa tietoa passiiviselle tietämättömälle. Pitää kokeita ja tenttejä, kertoo, mikä on oikein ja mikä väärin ja antaa todistuksia.

"Uudella " tavalla opettava sivistyspedagogi kulkee rinnalla,  tasavertaisena  keskustelukumppanina. Ilman etukäteen määrättyä oppimäärää.  

ITSE asiassa tämä uusi pedagogiikka ei ole uutta. Niemelä nostaa esiin Antiikin Sok-rateen, joka keskittyi kumppaninsa oman oppimisprosessin käynnistämiseen. Hän nostaa esiin valistuksen ajan  J.-J. Rousseaun, joka uskoi jokaisessa olevan potenttian kehkeytyvän  luonnollisesti samaan tapaan kuin siemenestä tulee kasvi. Ja N.F.S. Grundtvigin jonka kansanopistossa ei hyväksytty  oppimääriin perustuvaa opetusta kokeineen, tentteineen, todistuksineen.

SUOMALAISISA filosofeista hän muistuttaa J.V. Snellmanista, jolle sivistys oli luova itsekasvatusprosessi. Joka sukupolvelle tulee välittää oleellinen ja paras siitä, mitä ihminen on saanut aikaan kultttuuihistoriana aikana. Jo tämä perinteen omaksuminen on luovaa. Snellmanhan puhui siitä, että oli rakentanut itse oman päänsä. Kun näin on, jokainen meistä  jättää tradition jälkeensä toisenlaisena, kuin millaisena olemme sen saaneet. 

Mutta sivistysprosessi ei pääty tähän. Sivistys ei ole jokin kiinteä oppimäärä. Sivistys on uutta luovaa toimintaa, kuten Pauli Siljander on kirjoittanut. Sivistys muuttuu jatku-vasti, etsii levottomasti uutta ja pyrkii usein vastakohtien kautta ponnistaen parempaan maailmaan.  Sivistys on olemassa olevan ylittämistä. Sivistystyö ei ole ensisijaisesti menneen luovan työn välittämistä. Niin tekemällä tulee oppineita, ei sivistyneitä. On opittava antamaan muutokseen oma persoonallinen panos.

Sivistyspedagogi opettaa toisella tavalla. Hän uusii pedagogiikkaa niin, että se herättää ja auttaa opiskelijoita löytämään oman  luovuutensa, intohimonsa ja "oman juttunsa" sekä ajattelemaan omintakeisesti. Oleellista on löytää oma kiinnostuneen uteliaisuuden alue. Tämä edellyttää opiskelijoilta omaehtoisuutta.

Omaehtoisuus?

Sivistyspedagogiikassa keskeinen käsite on omaehtoinen oppiminen vastakohtanaan  opettajaehtoinen oppiminen. Omaehtoisen oppimisen käsitesukuun kuuluvat: itsekasvatus, itsen kehittäminen, itsen toteutuminen ja persoonallisuuden kehittäminen.

ITSEKASVATUSTA pohtinut Kirsti Sivonen näkee sen "komplementeiksi" vieras-kasvatuksen ja yhteisökasvatuksen. Oleellista on, kuka  määrittää tavoitteet.

Sivistyspedagogiikassa on kolme periaatetta:

• konstruktivismi
• dialogiset suhteet - mahdollistavat vapauden
• pedagoginen suhde - Hermann Nohlin käsite 1920-luvulta ja
• pitkäaikaisesti toimivan vertaisryhmän  keskinäinen vuorovaikutus. 

Pedagoginen suhde on opettajan ja oppilaan välinen suhde, jota kuvaa tasavertaisuus, pedagoginen rakkaus ja tahdikkuus.

Vertaisyhmän vuorovaikutus on se paja, jossa oma ajattelu kehittyy. Se vaatii osallisuutta. Ensin kuuluu johonkin > sitten tuntee kuuluvansa > ja sitten osallistuu. Ryhmässä omat ajatukset ja mielipiteet, niihin saatava palaute ja vertaisryhmän keskustelu ovat parasta itsenäisen ajattelun ja omaehtoisen toiminnan koulua. Opettaja korostakoon avoimuutta, kysymistä ja haastamista, Hyviä keinoja ovat mm. opintopiiri ja   internaattipedago-giikka.

Sivistysprosessissa ei lopputulosta tiedetä etukäteen. Uutta tietoa luodaan yhteisessä tiedon hank-kimisen prosessissa.

Niemelän sivistyskäsite mahtuu  pitkälti yleiseen ajatukseen sivistyksestä jatkuvana prosessina, jossa traditiota säilytetään, uusinnetaan ja uudistetaan. Jossa sivistys on liikettä. Jossa sivistys on  halua ja kykyä kulkea eteenpäin totuuden ja oikeuden tietä. Ja kuten Jarmo Toiskallio on kuvannut:  "Sivistys on päätymätön prosessi, jossa itseymmärrys  syvenee."  Sivistyksessä on kyse sekä yksilön että yhteiskunnan hyvästä  - ei siis vain hyödystä.  

Kirjoittajasta 

FT Seppo Niemelä (1946 - 2015) oli suomalainen toimittaja, Alkio-opiston opettaja, järjestöjohtaja mm. Maaseudun sivistysliiton johdossa vuodet 1991–2003.Vuodet 2003–2007 hän oli valtion kansalaisvaikuttamisen ohjelman johtaja.

Niemelää on kuvattu suomalaisen sivistysaatteen uudis-tajaksi ja puolestapuhujaksi. Hän väitteli tohtoriksi 65-vuotiaana otsikolla Sivistyminen. Väitöskirja käsitteli pohjoismaisten kansansivistysliikkeiden perusteita ja pedagogiikkaa.