Uutta etsimässä Amerikassa vuonna 1939. Osa 4

TÄMÄ on  neljäs - ja viimeinen - lastu Ukko Kivistön  vuonna 1945 painosta tulleesta teoksesta  "Amerikassa uutta etsimässä".

Tässä lastusta etsin vastausta, miksi niin monin tavoin huike, monipuolinen ja perinpohjainen  Winnetka plan- kokeilu onnistui ja kesti  tässä pienessä kaupungissa maailman muutosta yli 20 vuotta. Monet sen ideat otettiin käyttöön ympäri Yhdysvaltoja. Monet niistä olisvat yhä käyttökelpoisia ja upeita.

Jäsennän löytämäni mahdolliset onnistumisen syyt praktiseen muutosteoriaan ns. muutosnyrkkiin, jonka olen aikanaan hahmotellut oman väitöskirjani pohjalta.









1. Opettajat, joilla on muutoksessa tarvittava kapasiteetti

Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla 

Kapasiteetilla tarkoin tietoa = mitä?, taitoa = miten?, tahtoa = miksi? ja tilaisuus = millä ja missä?

• Winnetka-Plan- hankkeen johtaja C.Washburne oli itse hankkeen takana. 
• Hänellä oli vahva pedagoginen tausta itsellään, tohtorina, opettajana ja opettajankouluttajana.
• Tarkastaja osasi innostaa opettajia ja  hänen intonsa  tarttui jokaiseen opettajaan.
• Kaupunki oli pienoinen huvilakaupunki, jossa asui varakkaita ihmisiä. Se oli yksi Amerikan rikkaimpia kuntia. Hankkeelle luotiin hienot taloudelliset reurssit.
• Opettajat olivat kasvattajia, jotka uhrasivat vapaa-aikansa, omaisuutensa ja parhaat työvuotensa amerikkalaisella tarmolla lasten hyväksi.
• Opettajat olivat omaa työtään tutkivia opettajia.
• Heidän tukenaan oli vahva nykykielellä oppilashuoltoväki.

2. Kohde, joka on tärkeää muuttaa
Winnetka Planin muutoskohteena oli kansakoulun ja myöhemmin myös jatkoluokkia vastaavan junior high schoolin kokonaispedagogiikka opetussuunitelmasta arjen järjestelyihin niin että Wanhasta koulusta säilytetään hyvä ja samalla raivataan tilaa uudelle lapsikeskeisemmälle toiminnalle.

• Hankkeen johtaja seisoi muutoksen takana- se oli hänelle tärkeä ja omakohtainen
• Myös aktiivise vanhemmat halusivat koulun uudistuvan. He olivat tyytymättömiä vanhoihin lukukouluihin.
• Idea perustui tuoreimpaan ns. lapsitutkimukseen = älykkyyden mittaamiseen.
• Idea istui oman aikansa uuteen lapsikäsitykseen = elettiin lapsen vuosisataa - Ellen Key

3. Idea, joka ratkaisee kohdetta vaivaavan ongelman
Tässä on kyse siitä, että uusi idea toimii tehokkaasti, eikä tuota tuhoisia sivuvaikutuksia

• Idea sai vahvaa tukea oman aikansa globaalista uuden koulun liikkeestä
• Sen arvot olivat eettisiä: vapaus, lapsuden arvo, yksilö ja kuinkin myös isänmaallinen kansalaine
• Burk oli testannut idean toimivuutta omassa seminaarissaan ja Washburne jatkoi
• Turhia asioita karsittiin sisällöistä. Valikoitiin tarkasti, mitkä ovat ne pääasiat, jota tulee oppia.  Kokonaisuuksien tuli olla mielekkäitä.
• Ratkaisut perustuivat tutkimuksiin. Esim. äidinkielen opetuksessa tutkittiin sivistyneiden sanavarastoa jotta löydetään ne sanat, joita lapset parhaiten tarvisevat oppiakseen lukemaan.
• Tutkittin minkäikäisinä minkin taidon voi oppia. Piti  olla iälle sopivia tehtäviä.  
• Tarkoin harkitut opittava asiat sijoitettiin oppisuunnitelmaan järjestelmällisesti niin, että  oppiminen osui sopivaan aikaan lapsen valmiutta ja kiinnostusta sekä käytön yleisyyttä ajatellen. Lapsen tuli olla valmis siihen, mitä hän joutuu oppimaan. Aineet tulee opettaa psykologisesti ei loogisesti.
• Kunkin lukukauden lopussa opettajat tarkastivat jokaisen oppilaan työsaavutukset ja opettajat kerääntyvät neuvotelemaan ja suunnittelemaan järjestelmän kehittämistä.
•  Joustava koulumenetelmä, joka oli omaksunut välittävän muodon uuden ja vanhan koulusuunnan välillä.
• Metodit olivat jatkuvan kriiillisen tukkimuksen alaisin. Niitä parannetiin ja korjatiin jatkuvasti .

4. Hanke, joka toteutetaan otteella johon kuuluu...

• Hyvä suunnittelu
• Kaikkien niiden osallistaminen, joita asia koskee
• Ahkerasti yhdessä tehty työ

• Washburne toimi varovaisesti, kriitillisesti ja huolellisesti valmistellen. 
• Hänellä ei ollut mitään piintynyttä metodia. 
• Kokeilu aloitettiin alaluokilta, ja sen edistymista seurattiin
• Kaikessa oli järkiperäistä johdettua toimintaa
• Järjestelmää oli vuosien varrella kehitetty kokeilujen ja tarkkailujen tuloksena 
• Hanketta kehitettiin johtajan innostaessa opettajia.
• Vanhemmille avattiin erilaisin tilaisuuksin ja kirjoin uudistuksen ideaa ja perusteluja.
• Vanhempia kuultiin ja heidän huoliinsa vastattiin
• Vanhemmat otettiin mukaan toimintaan ja kouluun
• Opettajilla oli aktiivinen rooli ja myös autonomiaa.
• Opettakunta teki töitä yhdessä.
• Opettajien ja perheiden tukena  toimi vahva oppilashuoltoryhmä

5. Koulu, joka on työtilassa

• Jo koko Winnetkan kaupunki oli poikkeuksellinen. Winnetkan  6-vuotista kansakoulua  kävivät rinnan miljardöörien ja työmiesten lapset. Tytöt ja pojat olivat samassa luokassa.
• Koulun henkilökunta, 90 miestä ja naista, olivat Winnetkan kansakoulun kasvatusopillinen labratorio.  
• Olosuhteet rakennuksineen jne. olivat huikeat.
• Vanhempien tyytymättömyys osattiin kohdata.

Lopuksi

Etsin siis vastausta, miksi Winnetka plan- hanke onnistui ja kesti yli  kaksikymmentä vuotta.  Vastaus kuuluu leikkimielisesti: koska siinä noudatettiin Hellströmin praktista Muutosnyrkki- muutosteoriaa.

Todellisuudessa salaisuus lienee siinä, että kyseessää oli moninkertainen poikkeusilmiö.  Jo Winnetkan kaupunki oli ja on yhä täysin poikkeuksellinen. Wikipedian mukaan sen väkiluku oli vuoden 2010 väestönlaskennassa 12 198 - siis Kauniaisten kokoinen.  90,1 prosenttia asukkaista on valkoisia.  Vuonna 2015 se oli Yhdysvaltain toiseksi varakkain kunta.  - siis Kauniaisten oloinen.

Kaikki palikat osuivat vuonna 1919 kohdalleen. Ajan uusi lapsikeskein henki ja ihanteet. Uusi näkemys oppimisesta. Lapsitutkimuksen kukoistus. Unelmat ja resurssit toteuttaa niitä.  Oikeat henkilöt oikeilla paikoilla,

Auki jää vielä kysymys: Mitä Winnetka Planista Winnetassa yhä elää. Nopean  nettiselailun perusteell näyttää, että lapsikeskeisestä hengestä on vielä paljon jäljellä. Ehkä se sammunutkaan, vaikka  hankkeen sielu: Washburne siirtyi muihin tehtäviin - niinkuin usein pedagogisissa innovaatioissa käy.

Piirissä 36 on nyt viisi koulua, yksi yläkouluista  on Carleton Washburne School. Edelleen toiminnassa on Ukko Kivistön kirjan julkaisemisen aikaan juuri valmistunut Elias ja Eero Saarisen suunnittelema Crow Island School- koulurakennus sekä Skookie School.

Amerikassa uutta etsimässä vuonna 1939. Osa 2

UKKO Kivistön teoksessa "Amerikassa uutta etsimässä"  esitellään yksi varhaisimmista - ja unohdetuista ns. uuden koulun pioneereista:

Frederik Burk

Burk (1862- 1924)  oli  San Fransiscon valtion opettaja-seminaarin johtaja. USAn koulunuudistusliike sai alkunsa  siellä Burkin tekemästä uudistustyöstä vuosina 1911-12.

Burk vastusti marssikolonnaksi kutsumaansa luokkaopetusta.  Etenemistahdin siinä määrää mystinen, kuviteltu keskinkertainen oppilas. Osalta oppilaista aika menee hukkaan, ja he tottuvat  laiskotteluun. Toinen osa oppilaista ei saa riittävästi aikaan annetussa ajassa.

Burk  hyökkäsi tasatahtisuutta vastaan ja ajoi yksilöllisyyttä. Oppilailla oli samassa luokassa eri valmiusaste. Jokaisen lapsen tuli  saada oppia ne eri asiat, joihin hän kulloinkin oli valmis.

Luokaton luokkaopetus

Burkin mukaan  koulun ja opettajien metodit ovat lapsia varten, eivätkä koulua  ja opettajia varten. Ellei koulu sovi lapselle, on koulu ja opetusmetodi uudistettava, ei lapsi. Lasten  piti  saada työskennellä omien kykyjensä mukaan. Ratkaisuksi hän esitti luokatonta luokkaopetusta.

Burk loi 1910-luvulla  yksilöllisen opetusjärjestelmän. Siihen kuului ns. itsekehittäviä lukukirjoja, lasten harjoituskirjasia ja työkirjoja. Kirjoissa asiat selitettiin selkeäsi  ja lapsentajuisesti. Niissä oli paljon  kuvia. Näiden kirjojen avulla oppilaan piti kyetä oppimaan itsekseen uusi asia, johon hän oli psyykkisesti valmis.  Jos  hän tarvitsi vähän apua, sitä sai joltakin edistyneemmältä oppilaalta tai opettajalta. Burk antoi seuraavankaltaisia ohjeita:

• Kirjoita opettava asia yksinkertaisesti.
• Jaottele esitys osiin. 
• Anna lapsille yksilöllisiä töitä, ja anna heidän edetä omassa tahdissa.(Hitaille erikoisharjoitusta).
• Pidä työhetket lyhyinä.
• Kannusta
• Anna oppilaiden itse tarkistaa  työ. 
• Älä anna kotitehtäviä.
• Anna seuraavan luokka-asteen tehtäviä heti, kun lapsi on siihen valmis - omassa luokassa.
• Älä jätä ketään luokalle.
• Täydennä yksilöllistä työtä luovalla ja sosiaalisella toiminnalla; tuo koulupäivään taidetta, musiikkia, käsityötä, näytelmiä ja ajatusten vaihtoa lasten kesken 

Oppilaalle annettiin  kirjallinen suunnitelma kurssista. Edistyminen ja suoritukset  merkittiin heti muistiin. Suulliset kuulustelut  lopetettiin.

Seminaarion opiskelijat tekivät itsekehittäviä lukukirjoja Burkin johdolla. Mutta  Kalifornian kouluviranomaiset  kielsivät  seminaaria julkaisemasta niitä ! On väitetty, että kiellon takana olivat oppikirjakustantamot.

Burkin kuuluisia oppilas: C, W. Washburne 

Carleton W.  Washburne aloitti työuransa jonkinlaisena toimistovirkailijana huijariksi osoittautuneessa yrityksessä ja jäi työttömäksi. Niinpä hän otti johtajaopettajan pestin eräässä maalaiskansakoulussa  lähellä Los Angelesia. Uudet ideat alkavat muhia hänen päässään. Seuraavasta opettajapestistä hänet erotettiin liian toverillisena.

Washburne otti yhteyttä Burkiin, jonka ajatuksiin hän oli tutustunut, suoritti Kalifornina yliopistossa kasvatusopillisia tutkintoja ja  kokeili Burkin johdolla omia menetelmiään. Vuonna 1914 hänestä tuli Burkin työtoveri.

Pienen- Kauniaisten kaltaisen - Winnetkan kaupungin vanhemmat  halusivat juuri noihin aikoihin uudistaa  kansakouluaan ja etsivät sinne johtajaa. He kirjoittivat Burkille, ja tämä ehdotti  uudistusmieheksi oppilastaan  C.W. Washburnea.  Lokakuussa 1919 Washburne matkusti Winnetkaan ja otti  paikan vastaan.

Siellä otettiin nyt käyttöön Burken menetelmä, joka Ukko Kivistön sanoja mukailleen " tehosi, säästi aikaa, vähensi takapajuisuutta ja teki kouluelämän opettajille ja oppilaille onnellisemmaksi ja tuloksellisemmaksi."

Seuraavassa lastussa enemmän Washburnesta ja Winnetkasta,

PS.

Olen kirjoittanut aikaisemmin, vuonna 2016  blogilastun Burkista. Se löytyy tästä linkistä:

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2016/04/unohdettuja-pedagogeja-frederick-burk.html

Amerikassa uutta etsimässä vuonna 1939. Osa 1

KEVÄÄLLÄ 1939 turkulainen kansakoulunopettaja Ukko Kivistö pääsi elämänsä laivamatkalle Amerikkaan etsimään uutta pedagogiikkaa. Matkan jälkeen syksyllä Suomi ajautui sotiin, ja Kivistön perinpohjainen matkakertomus julkaistiin vasta vuonna kuuden vuoden kuluttua.

Kivistö, Ukko. (1945).  Amerikassa uutta etsimässä. Koulumiehen matkahavaintoja. Turku: Kirjokansi oy.

LÖYSIN kirjan Helmetistä. Sen noin 250 sivua on niin täynnä yhä innostavia havaintoja, että julkaisen  niistä usean blogilastun sarjan.

Tässä ensimmäisessä osassa esittelen kirjan teemaa yleisesti. Seuraavissa osissa tutustumme sitten kahteen  unohdettuun pedagogiin: Frederick  Burkiin ja  Carleton Washburneen.

Sarjan viimeisessä osassa esittelen pienessä Winnetkan kaupungissä tehtyä  pedagogista vallankumousta  ja pohdin,  miksi sen kansakoulussa onnistuttiin pitämään tuo nnovaatio hengissä yli 20 vuotta. Ja miksi se sitten sammui.

Yli kuohuvan meren

Ukko Kivistö sai tilaisuuden viettää alkuvuoden 1939 Yhdysvalloissa. Usean kuukauden aikana hän  tutustui uudistuvan koulun työtapoihin Winnetkassa, Chicagossa, Dulthissa ja St.Louis Countyn koulupiirissä.

Miksi hän sinne meni? Itse uutta pedagogiikka kokeilleena hän oli kiinnostunut amerikalaisista kouluista, koska ne  olivat - niin hänelle oli kerrottu- suomalaisiin verrattuna suorastaan vallankumouksellisia. Amerikka oli maa,  jossa uskallettiin kokeilla. Siellä ymmärrettiin paremmin lasta kuin Euroopassa.

Uusi opetus oli Amerikassa monenlaista. Monessa kansakoulussa opettajia innostettiin etsimään uusia menetelmiä juuri yksilöllisen opetusmetodin alalta. Oppilaiden ja opettajien välit olivat avoimet, milteipä toverilliset, mutta kuri oli ensiluokkainen.  Eräässä koulussa samalla luokalla oli  normaalioppilaita,  kuuromykkiä,  heikkolahjaisia, sokeita, puolisokeita, raajarikkoja ja vaikeasti käsiteltäviä lapsia. Kaikki tulivat toimeen hyvin keskenään. Oppilaat olivat ritarillisia. He suojelivat sairaita tovereitaan ja auttoivat heitä. Kaikissa aineisa joissa se on mahdollista, opetus oli yhteistä.  Koska vapaa-aika saattoi johtaa huonoille teille, monet isojen kaupunkien koulut  olivat ottaneet käyttöön kerhotoiminnan.  Osittain kerhot toimivat välittömästi kouluajan jälkeen. Kivistö oli selvästi vaikuttunut.  Kokeilut   siellä osoittivat, ettei uusi lopultakaan ole niin vaarallista kuin miksi se  useasti täällä kuvitellaan.

Matkalla Kivistö  tutustui moniin edistyneisiin opettajiin ja tarkastajiin,  kärkijoukkoon, joka yritti parhaansa, jotta lapsi viihtyisi koulussa  ja saisi siellä oikeutetun kohtelun ja lahjojensa mukaisen opetuksen. Siellä - ja aivan erityisesti Winnetkassa - koulunuudistajat  työskentelivät määrätietoisesti. He tutkivat lapsen mahdollisuuksia  ja muodostivat  etenemistavan sitten sen mukaan.
Suomessa ei koulunuudistus ollut ei ollut yrityksistä huolimatta onnistunut yhtä hyvin. Oli vastakkain vanha ja uusi opetus.

Vanha ja uusi opetus

Vanhassa opetuksessa - Suomessakin- opettaja luki edestä tekstikirjaa ja oppilaat  tekivät muistiinpanoja. Tarkkaavaisuutta ja muistia koeteltiin aika ajoin kysymyksillä. Oli pystyttävä toistamaan, mitä opettaja oli opettanut. Jollei niin tehny, häpäistiin ja rangaistiin. Oppilaat jauhettiin tietyn oppikurssin läpi katsomatta heidän valmiuttaan ja luontaista kehitysvaihettaan.

Uusi opetus syntyi 1910-luvulla:  Keksittiin älykkyysikä. Luotiin testit mittaamaan sitä. Huomattiin, että niiden avulla voidaan mitata lasten oppimiskyky ja ryhmittää heidät kykyjen mukaan.

Suomessa oli  yritetty erityisesti myydä ideaa työkirjoista. Oli tehty ohjekirjoja, mallinäytteitä ja ehdotelmia. Kaikki ei mennyt kuitenkaan kuin Strömsössä. Kivistön mukaan vikaa oli uudistajissa ja vastustajissa.  Uudistusintoilijat -  Ukko mukaan lukien -  toivat  liian vähän kokeiltuja asioita  totuuksina esille. Hätäilyllä he pilasivat   monesti asian. " Meiltä puuttui rohkeita miehiä ja naisia. Olimme  pohjimmiltamme vanhoillisia. Pelkäsimme esitaistelijan yksinäistä asemaa. Epäilimme uutta, emme rohjenneet luopua vanhasta... Ulkoluku, läksynkuulustelu ja uuden valmistus entisen tapaan säilytettiin.

Amerikkalaiset koulunuudistajat

Amerikkalaiset kokeilijat toimivat toisin.  Siellä koulunuudistus  johdettiin kriittisen kokeilun tietä, ei hätiköiden. He toivat vanhemmat mukaan uudistustyöhön. Vanhemmat kasvatettiin työtovereiksi.

Amerikassa uudistuskouluissa oli tullut iskulauseeksi: ”Demokraattisessa maassa  on koulut demokratisoitava.” Uudistuvan koulun opettajat olivat USA:ssa oppilaittena työtovereita, ystäviä ja neuvonantajia, jotka  yhdessä lasten vanhempien kanssa johdattavat oppilaansa  tiedon mutkaisille poluille.

Kivistö siteeraan maailmankuulua koulunuudistajaa, professori Kilpatrickiä:

 ” Jokaisen lapsen oikeus on kasvaa ja kehittää taipumuksiaan, ja koulun velvollisuus on auttaa lasta  kaikin mahdollisin keinoin.  Lapsen kehitys riippuu suurelta osin ympäristön kehityksestä. Yksilöllisiä psykologisia eroavaisuuksia  tulee aina olemaan. Kun ne käytetään oikealla tavalla, ne ovat yksinomaan arvokkaita ja tekevät yhteiskunnan rikkaammaksi. Niin pitkälle kuin mahdollisuutemme ulottuvat, meidän on huolehdittava siitä, ettei lastemme tulevaisuus saa  riippua siitä, mitä hänen vanhempansa omistavat tai eivät omista .” 

Mutta ei täälläkään kaikki mennyt putkeen.  Uudessa koulussa Kivistö näki kaksi ryhmittymää. Toinen keskittyi pohtimaan, mitä lapsen täytyy oppia. He olettivat, että on olemassa  opinrunko, joka kaikkien lasten tulisi oppia hyvin. Kiinteä oppimäärä. Täyteen sullottu oppimäärä. Tämä ryhmittymä keskittyi oppikurssien systemaattiseen  suunnitteluun mm. älykkyystutkimusten pohjalta. Oli valikoitava tarkasti, mitkä ovat ne pääasiat, jota tukee oppia. Valinnalle oli kolme kriteeriä:

• Hyöty
• Muussa opittavan hylkääminen
• Toisarvoisen eliminoinen  

Toinen ryhmittymä pohti, kuinka  kehitys ja onni  saavuttavat täyden mittansa. He nousivat kapinaan liikasuunnittelua vastaan. He väheksyivät yleistä oppirunkoa. Luokan sai  päättää, mitä opetellaan. Aikuiset eivät saaneet määritellä.

Nämä kaksi ryhmittymää  eivät olleet yhteisrintamassa, vaan hyökkäsivät toistensa kimppuun.
Jokaisella oli omat sokeat pisteensä.

Muutama sana kirjan kirjoittajasta

Ukko Kivistö  (1891- 1962) oli vastaanottokodin apulaisjohtaja,  NMKY:n nuorisotyön sihteeri ja kansakoulunopettaja. Turussa hänet tunnettiin puuhamiehenä. Hän oli mukana nuoriso-, urheilu- ja partiotoiminnassa. Hän oli myös ahkera nuorten- ja tietokirjailija.

Ukko oli tunnettu omaa työtään kehittävänä opettajana. Hän kuului uuden koulun miehiin heti 1930-luvulta lähtien. Hän myös jakoi auliisti kokemuksiaan toisille opettajille.  Sotavuosina Kivistö toimi  Turun ja Porin läänin henkisen huollon johtajana. Ikäännyttyään aikanaan niin radikaali Ukko Kivistö oli  "vanhanaikainen".  Hän mm. vastusti 1950-luvulla rock´n  rollia.

Ukko Kivistö  kuoli 8.4.1962 71 vuoden ikäisenä kotikaupungissaan.

Ks. lisää http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2020/02/unohdettuja-pedagogeja-ukko-kivisto.html