Viimeinen koulumaanantai

HYVÄÄ iltaa. Syyslukukauden viimeinen maanantai on nyt hoidettu kanta. Hyvä niin.

Yt-istunto

Aamulla YT-istunnossa kävimme läpi tätä lukukautta ja erityisesti sen helmiä, itse kunkin onnistumisen kokemuksia. Olin laatinut muistin virkistykseksi pienen videoclipsin. Myös meille opettajille on tärkeää nostaa esiin asioita, joista voimme kiittää itseämme  ja toisiamme. Me suomalaiset olemme paljon taitavampia kertomaan, mikä menee pieleen. Kumma juttu.

Tässä auroralaisten onnistumisen kokemuksia:

* Asenne, että asioihin löytyy ratkaisu* Avoimuus monissa asioissa* Ihanat ihmiset * Koko koulun joulunäytelmä* Kouluravintola: ruoka ja ilmapiiri* Lapsen ääni- koulutus* Monipuolinen kerhotoiminta* Opiskeluilmapiirin luominen* Pikkujoulut* Pitkään roikkuneiden asioiden vieminen loppuun saaakka* Rehtorin joustavuus* Selviäminen monista muutoksista* Tiimit ja tiimipomo* Ts-opetus * Tuen saanti vaikeissa asioissa* Töihin paluu* Uuden luokan haltuunotto* Uuteen työyhteisöön sisäänpääseminen* Vanhan luokan kanssa jatkaminen* Viikottainen jory-kokous* Yhteistyö (työparin/avustajien/vanhempien kanssa)* Yhteisvarasto* Yhteisöön kuuluminen ja siinä kuluminen* 

Teatterileikit

Tapanamme on, että 1.-2.-luokkalaiset saavat leikkiä ohjatusti teatteria esitysten jälkeen. Vedin leikit yhdessä luokanopettajien, musiikkivinjetteistä vastanneen Uma Jutilan ja 5a-luokan valomiesten kanssa. Jokainen luokka kävi vielä kerran Saiturin Joulun läpi. Voi sitä esiintymisen riemua. Osa pikkulapsista osasi kaikki repliikit!

Hilperon joulujuhlat

Osallistuin apulaisrehtori Ullan kanssa myös Hilperon juhliin. Iltapäiväkerholaiset halusivat hekin esittää oikeissa kulissessa oikeissa roolivaatteissa Saituria. Riemukasta!

Henkilökunnan kahvihetki

Joni, Uma, Katri ja Kaija loivat musiikkiesityksellään
kouluravintolaan kauniin tunnelman.

PERINTEISEEN  tapaan koko  henkilökunta kokoontui klo 13 joulukahville.  Ohjelmassa oli leivoskahvit, yhteislaulua, rehtorin puhe ja muistamisia.

Loma tulee muuten juuri oikeaan aikaan. Olemme väsynteitä ja onnellisia.

Luokan tason tehostetun tuen onnistumisen kyselyt

Päivän päätteeksi kävin läpi vanhempien kokemuksia kahdessa luokassa toteutetusta projektista. Molemmissa luokissa on edetty vastausten perusteella ihan oikeaan suuntaan. Laadin koonnan tuloksista, ja käymme sen huomenna opettajien kanssa läpi.

Lisäksi kokoamme huomenna opettajien ja oppilaitten kokemuksia. Yhteenveto toimitetaan vanhemmille tammikuun alussa koulun taas alkaessa.

Tiukka tiistai

Peili voi myös valehdella. Onneksi en
paina 200 kg:oa.

AINA välillä on hyvä katsoa peiliin. Menevätkö asiat niin kuin niiden pitäisi mennä?

Tänään tuli  lunta tupaan. Sain aikaa tiukkaa postia, että koulu  (minä) on laiminlyönyt tiedottamisen vanhemmille luokan kohdalla, joka on tarvinnut tehostettua tukea. No, vanhempainilta on nyt sovittu.  Meidän täytyy jatkossa tehostaa paitsi tukea myös tiedottamista

Kävin tänään molemmissa pilottiluokissa. Suunta on oikea, mutta vielä vääntämistä riittää. Toinenkin luokka saavutti tänään ensimmäisen tavoitteen: ja rexi haki marketista mehujäät.

No ei päivä pelkkää suolaa ollut.  Siestalla aloimme JJ:n, Ismon ja Ullan kanssa jakaa Saiturin Joulun lapsirooleja. Huomenna jaetaan loput ns. puheroolit. Homma on hyvässä vaiheessa.

Oppilashuoltoryhmän istunnon jälkeen taloon saapui 16 opettajaa Pärnusta. Esittelin heille meidän tapaamme pitää koulua, iloineen ja murheineen. Olivat oikein ystävällisiä, ja jättivät meille muistoksi virolaisen taitelijan kauniin työn.

Oppilasparlamentti: Pizza on lempiruoka nro: 1

AURORAN oppilasparlamentti kokoontui tänään klo 9.45-10.00. Kukin luokka oli valinnut edustajikseen yhden pojan ja yhden tytön.

Asioita oli listalla kaksi. (1) Parlamentaarikot saivat tehtäväksi koota luokistaan ehdotuksia vielä tänä syksynä tehtäviksi hankinnoiksi. Nyt kun rahaa on.  Ehdotusten pitäisi olla valmiina ensi viikolla.

(2) Ruokapalveluisäntämme Kai lupasi yrittää järjestää kerran kuussa lempiruokapäivän, jolloin syötäisiin parlamentin päättämiä ruokalajeja. Kaikki saivat tehdä ehdotuksia ja sitten äänestettiin.

Tällainen on lasten lempiruokalistan kärki:

1. pizzaa (28 ääntä)
2. tortilla (26 ääntä)
3. lihapullat (23 ääntä)
4. makaronilaatikko (21 ääntä)
5. lehtipihvi  ja jauhelihaspaghetti (18 ääntä)
7. pinaatiletut (17 ääntä)
8. tacot (16 ääntä)
9. makkararuoka (13 ääntä)
10. hernekeitto (10 ääntä).

PÄIVÄ meni nopeasti. Sairaana oli melkoisesti porukkaa.  Ja koulutuksessa.

Turvasuunnitelma 2010

Poliisi kävi konsultoimassa meitä turvallisuusasioissa.  Eilisilta menikin sujuvasti  tehdessä tiimien päivättämän riskianalyysin pohjalta tätä lukuvuotta koskeva turvasuunnitelma- mutta nyt se on tehty ja lähetetty esimiehille.

Suunnitelma esitellään seuraavaksi henkilökunnalle, niin että jokainen tietää, miten juuri hänen tulee kehittää koulumme turvallisuutta tämän lukuvuoden aikana.

Tehostetun tuen mallin jyräys jatkuu

Jatkoimme tänään työtä kahden pilottiluokan kanssa, joissa kokeilemme luokan tason tehostetun tuen mallia. Nyt homma toimi paremmin isommilla oppilailla. Ulla piti luokalle Lion Quest-harjoituksia, joilla rakennetaan luokkaan ryhmähenkeä ja iloa.

Joillain pienemmän luokan oppilaista oli tänään vähän känkkäränkkää. Mutta homma jatkuu.  Itse sain pitää kolme mukavaa tuntia 5a-luokassa.

Ensi viikolla Wanhaan Satamaan

Auroran koulun osasto on nro 8.  Tervetuloa. Tässä osasto ilman
rekvisiittaa. 

VIIKKO pulkassa. Hyvä päivä. Hyvä viikko. Melkein kaikilla. Pari kirkkossa käyttäytymisestä säännöt unohtanutta istui päivän päätteeksi perinteisen jälki-istunnon.

Töitä siis tehty koko rahalla. Äänitetty rock. Editoitu leffa. Otettu vastaan vierailijat. Käynnistetty jo kahdessa luokan luokan tason tehostetun tuen ohjelma. Istuttu koulutuksessa. Oltu mukana ja stagella rock-konsertissa. Perjantaina yhdessä muiden 5.-6.-luokkien opettajien kanssa vedetty komea yhteislaulutilausuus, jossa opet ja oppilaat lauloivat opebändin (rummuissa 5a:n Elias) säestyksellä. Selvitetty oppilaitten kinoja jne... Ja päälle vielä nämä "siviilihommat": Luokanopettaja oikoluettu ja porvoolaisopettajat ohjattu tielle kohti kaikille yhteistä koulua. Hyvä, että alkaa viikonloppu joka on kokonaan vapaa.

Tänään Kelpo-tiimimme (Seija, Sirpa, Riina vahvistettuna Hannalla) valmistautui ensi keskiviikon Opi ja kasva- messuihin Wanhassa Satamassa. Auroralla on yhtenä espoolaisena pilottikouluna siellä oma osasto (E8). Tiimi tuotti seinillä pantavaa materiaalia.  Minun tehtäväkseni tuli polttaa dvd- jossa kuvataan Auroran kummallisuuksia  (mm. ryhmäintegraatio, draama....) ja tulostaa noin 20 A4-valokuvaa. Hyvin delegoitu:-) Ei siis ihan vapaa viikonloppu.

Keskiviikosta 10.11.  tulee pitkä päivä. Osastot pystytetään klo 8.30, ja puretaan klo 18-20. Tiimimme sopi osaston vahtivuorot. Näin jokainen ehtii poimia parhaat palata muilta osastoilta.

Messut ovat auki klo 11-18, ja ohjelma on varsin monipuolista- ja ilmaista. Tässä muutamia poimintoja:

Klo 12.30-13.00

• ART-menetelmä (Espoo E 108)

Klo 13.00- 13.30

• Joustavat järjestelyt erilaisten oppijoiden tukena esi- ja alkuopetuksessa ( Espoo E 108)

Klo 14.00-14.30

• Laajennettu opetuksen käsite, tuki ja ohjaus (Espoo E 18)

Klo 14.15 -14.45 

• Yhteisopettajuus voimavarana (Vantaa E 103)

Klo 15.30-16.00

• Samanaikaisopetus ja joustavat ryhmittelyt Vallilan ala-asteella ( Helsinki E 104)

Klo 16.00- 17.30 

• Neljä näkökulmaa lapsen ja nuoren hyvinvointin (seminaarisali)

MESSUT ovat siis avoimet myös vanhemmille. Suosittelemme. Linkki ilmoittautumisiin löytyy Auroran koulun nettisivuilta.

Mitä tehdä, kun (työ)yhteisö voi pahoin?

Organisaatiopsykologi ja tietokirjailija Pekka Järvinen
luennoimassa  espoolaisrehtoreille Dipolissa.

OLEN ehtinyt olla aika pitkään rehtorina, vuodesta 1989 alkaen. Pakko ja ilo myöntää, että kyllä Espoo on satsannut rehtoriensa koulutukseen ja  hankkinut luennoitsijoiksi maan huippuja. Olemme saaneet vuosien aikana vinkkejä työhömme mm. työpsykologi Antti Arolta, guru Michael Fullanilta, opetusneuvos Irmeli Haliselta, kouluttaja Päivi Jalkaselta, konsultti Asko Leppilammelta, filosofi Martti Lindqvistiltä, filosofi Riitta Ollikaiselta, filosofi Esa Saariselta, toimitusjohtaja Tuomo Lähdeniemeltä, TT Juhana Torkilta, tri Pasi Valteelta jne.  Sen lisäksi monet rehtorit ovat osallistuneet kaupungin kustannuksella pienemmille rexiryhmille suunnattuihin koulutusohjelmiin, joissa on saatu eväitä työhön merkittäviltä johtamisen asiantuntijoilta. Minä mm. Jukka ja Jorma J. Ahoselta. Andy Hargreavesilta, Atso Taipaleelta, Pauli Juutilta,Jouko Lönnqvistilta ja Mikko Saloselta.

EILEN Dipolissa meitä koulutti psykologi Pekka Järvinen. Nautin. On aina upeaa kuunnella ihmistä, joka ei juuri siteeraa muita, vaan on ajatellut (ja tässä tapauksessa kirjoittanut) ajatuksensa itse. Lisäksi Järvisen presentaatiotaito oli huikea. Tilan ja äänen käyttö. Noin kuusituntinen luento oli hyvin rakennettu, se oli älykäs ja samalla hauska. Teoreettinen malli aukaistiin konkreeteilla caseilla. Luennoitsija antoi kuulijoidelle pohdintataukoja ja esitteli keskusteluteeman jo hieman ennen taukoa.

Yritän seuraavassa tiivistää, mikä minuun kolahti. Ensin yleisesti työyhteisön  pahoinvoinnista ja sitten sen soveltamisesta meillä käynnissä olevaan luokantason tehostetun tuen malliin.

1.  Kun työyhteisö voi pahoin

Järvinen kiinnostui jo  nuorena opettajana työyhteisön kummallisuuksista. Miksi älykkäät ihmiset niin usein työpaikalla käyttäytyvät  ihan kummallisesti?  Riitelevät. Mököttävät. Eivät puhu, kun pitäisi jne.  Luentonsa lopussa hän kaivoi esiin W. Bionin (josta tässäkin blogissa on muuten lastu) ja kuvasi ilmiötä ryhmädynamiikan kielellä. Työyhteisö putoaa työn maailmasta sisäiseen (tunteiden ja tulkintojen) maailmaan. Ihmiselle on tyypillistä käyttäytyä irrationaalisti ja tunteiden  vallassa (kun niin saa tehdä). Kun työstä syntyy erimielisyyttä, hypätään työroolista, ja aletaan miettiä toisten salaisia  motiiveja. Porukkaa siirtyy lööppiosastolle.

Järvisen viesti oli (niin sen tulkitsen:-)), että työyhteisön ihmissuhdeongelmiksi  (kemia) nähdyt ongelmat johtuvat useimmiten oikeasti työstä, ja sen johtamisen ongelmista (muistamme myös Antti Aron luennoineen ihan samaa). Kun perustehtävä hukkuu, ihmiset alkavat törmäillä keskenään. Niinpä sen sijaan, että järjestetään erityisiä virkistystilaisuuksia, pitäisi suunnata huomion työhön ja ihmisen suhteeseen työhön. Ihmiset voivat hyvin, kun  homma pelittää. Kun hommassa järki ja tolkku. Kun on kunnon välineet. Kun saa apua. Kun joku joskus kiittää.

KUN siis ihmiset oireilevat, on tsekattava:

1. Onko perustehtävä selkeä? Mikä on se laiva, jota koulu tuottaa?  Onko meillä selkeä Big Picture? Ymmärretäänkö se samalla tavalla? Esimiestyö on ison kuvan näyttämistä ja kertaamista.

2. Tukeeko organisaatio työtekoa? Arjessa perustehtävä lohkoutuu. Onko työt jaettu oikein?  Olemmeko tehneet riittävästi työtä sen eteen, että kaikki puhaltavat yhteen hiileen?

3. Onko johtaminen kunnossa? Tietävätkö kaikki, kuka on johtaja? Johtaako oikea johtaja vai epäviralliset johtajat? Onko talossa rooliepäselvyyksiä? Osaanko johtaa tilannekohtaisesti ja joustavasti liikkuen assertiivisuuden ja itseohjautuvuuden ääripäiden välillä Joskus tarvitaan lujuutta ja  jämäkkyyttä, kykyä päättää  vaikka kaikki ei tykkää. Valvontaa. Toisessa tilanteessa taas kykyä haastaa, keskusteluttaa, rakentaa luottamusta, kuunella, olla pehmeä. Noudatetaanhan johtamispolkuja, eikä ohituskaistoja? Toimiihan koko talon johto samaan suuntaan? Ymmärtäähän rehtori, että hän edustaa sekä koko organisaatiota (kokonaisuus)  että omaa porukkaa? Että  hänen paikkansa on rajalla. Rehtori ei voi ajaa vain oman yksikön etua. Vaarana on samaistua liikaa omaan porukkaan, ja kääntää selkä omalle organisaatiolle. Johdetaanko johtamista?

4. Onko työt jäjestetty selkeästi? Ovatko työkalut kunnossa?  Onko kaikille tehtävillä tekijä? Onko meillä järkevät systemaattiset käytännöt, vai onko arki pelkkää improvisaatiota?

5. Ovatko pelisäännöt selkeät. Onko porukan kanssa sovittu, mitä tehdään ja tehdäänkö, mitä on sovittu? Onko vielä varmistettava, että asiat on ymmärretty samalla tavalla.

6. Kulkeeko tieto kaikille? Eihän linjat ole poikki? Eihän eri "osastojen" välillä ole "palomuureja"? Eihän rehtorilla ole hovia? Onko meilla foorumit, joissa voidaan puhua ammatillisesti? Toimivatko palaverit ? Puhutaanko työasioista rakentavassa hengessä niiden kanssa, joita ne asia koskee.

7. Arvioidaanko toimintaa? Saavatko ihmiset palautetta työstään? Kiitetäänkö tarpeeksi? Uskaltaako johtaja puuttua laiminlyönteihin?  Osaako johtaja antaa korjaava palautetta (omissa nimissä, konkeettisia havaintoja, kysytään, mistä on kysymys, huomio työhön ei persoonaan, ratkaisukeskeisyys, aktiivinen seuranta...) . Uskallamme sanoa selkeästi : Näin meillä ei voi toimia.

Erityisen tärkeää on tässä mielessä uuden työntekijän perehdyttäminen.

Jos siis porukka voi huonosti, palataan näihin perusasioihin ja ruvetaan tekemään parannuksia (vrt. aikaisempi lastu "kivi kengässä").

Järvisen mukaan työpaikalta ei pidä hankea tunnetyydystä. Sitä varten on parisuhteet. Työpaikalla oleellista on työsuhteet ei ihmissuhteet.  Työpaikalla ihmissuhteet eivät ole ykkösasia vaan  työsuhteet.  Hyvinvoivassa yhteisössä  porukka ymmärtää, että ollaan töissä. Asioista voidaan kiistellä.  Mutta niihin ei sotketa  tunnesuhteita. Ongelmat pitää ratkaista, eikä ottaa herneitä nenää.

Työpaikalla ei saisi  unohtaa, että  ihmiset ovat  erilaisia sukupuoleltaan, taustaltaa, iältään, persoonallisuudeltaan. On niitä, joiden  kanssa heti  synkkaa,  ja niitä, joiden suhteen on jännitteitä.  Meidän pitää nousta kemioiden erilaisuuden yläpuolelle. Työt on hoidettava, Ei tarvitse tykätä  toisen naamasta. Ei johtajasta. Työt on sen sijaan pystyttävä hoitamaan  kaikkien kanssa. Erilaisuutta  tulee sietää, kunhan se  ei vaaranna työrauhaa.

Eikä sitä saa unohtaa, että olemme ihmisiä emme koneita. Me olemme  herkkähipiäisiä. Johtajaa kritisoidaan aina. Aina naureskellaan selän takana.  Pitää niellä myös epäasiallinen kritiikkiä. Tuota kritiikkiäkin tulee tarkastalle  perustehtävän kannalta.  Ota palaute työstä käsin, Järvinen neuvoi.

Vain joka kymmenes työpaikan ongelma johtuu yksilötason ongelmista (esim. päihdeongelma, laiskuus, patologinen tyyppi..). Tästä syystä yleensä ratkaisuja ei kannata etsiä psykologiasta, eikä ihmisten riitoja kannata psykologisoida, vaan johtajan tehtävä on palautta pohdintaa työhön. Jokaiselta tulee vaatia asiallista käyttäytymistä työpaikalla. Johtaminen on ongelmien ratkaisemista perustehtävästä käsin.

Järvisen ajattelussa on järkeä. Surullista oli kuulla (mutta niin kai se on), että  kun työelämä koventunut, kaikki eivät tule selviämään. Ja että iso osa nuorista jo nyt jättäytyy työelämän ulkopuolelle sen kovuuden vuoksi. Emme enää voi ripustautua varmaan työpaikkaan, jokaisella on vastuu omasta markkinakelpoisuudestaan.

2. Mitä muita aineksia Järvisen luennosta voisi poimia tukemaan luokan tason tehostetun tuen malliamme?

Ensin kokoan tähän muutaman ajatuksen, joita ei saa unohtaa luokan tasolla toimittaessa
- Onko perustehtävä kirkas. Tehtävät selkeiksi ja selväksi, että tehtävät on tehtävä. Lapsille on kerrattava ja kerrattava, miksi Suomessa meillä on koulu.  Että kaikki oppivat tärkeät asiat,  pärjäävät elämässä hyvin ja Suomi on edelleen kaikille hyvä maa.
- Organisaatio tukemaan: kaikki saman luokan  opettajat samat toimintatavat.
- Työkalut kuntoon. Reppu pakataan koulussa. Läksyt kirjataan. Koti tekee samat illalla.
- Pelissäännöt selkeiksi ja niistä pidetään kiinni.
- Opettaja vahvistakoon johtajuuttaan. Ei nöyryytyksiä mutta jämäkkyttää.
- Tieto kulkemaan. Läksyt ylsö
- Paljon positiivista palautetta
- Puretaan ongelmat siitä lähtökohdasta, miten ne vaikuttavat kaikkien mahdollisuuksien onnistua koulussa.
- Luokka kuntoutuu, kun homma pelittää. Onnistutaan. Saadaan apua. Ja kiitosta.

Kahden  keskiset ohjauskeskustelut

Järvinen piti aikuisten kehittämiskeskustelua tärkeänä. Hän ehdotti, että sen lisäksi että päivitetään vuosittain alaisen työ- ja osaamistilanne, johtaja pyytää vinkkejä siihen,  miten voisi auttaa tätä paremmin.

Minusta luokan kuntoutusohjelmaan kannattaa sisällyttää kahdenkeskisiä opettajan ja oppilaan neuvonpitoja, joissa voisi pääkysymyksenä olla opettajamme Uma Jutilan ideoima; Mitä sinulle kuuluu? Ja sen päälle? Miten minä opettajana voisi auttaa sinua onnistumaan koulussa yhä paremmin.

Ryhmän johtamisen  tärkeä taito

Järvinen oli huolissaan siitä, että johtajksi ajaudutaan. Hänestä johtajan pitää nimenomaan olla kiinnostunut johtamisesta. Kun uusia rehtoreita haetaan, heiltä pitäisi kysyä: Kiinnostaako sinua  talous, muutos, strategiat..nämä asiat oikeasti? Esimiehen ykkösduuni on laittaa porukka iskukykyiseksi

ei tehdä itse hullun lailla. 

Järvinen avasi myös auktoriteettiin liittyvää probleemaa. Laadin kuulemastani seuraavan mukaelman:  Johtajuus syntyy kolmesta  voimasta.

• Ensinnäkin organisaatio valtuuttaa opettajan johtamaan luokkaa, ja hän saa  muodollisen vallan ja auktoriteetin. Mutta se ei riitä.
• Vasta kun johtaja (opettaja) haluaa ottaa johtajuuden, haluaa ja uskaltaa  käyttää persoonallista valtaa ja auktoriteettia, syntyy toinen johtajuuden voima. Opettaja alkaa ansaita omalla tavallaan johtajuutta. 
• Kolmas tärkeä voima on, se että porukka (oppilaat ja vanhemmat) hyväksyvät opettajan johtajuuden.

Joskus opettaja haluaisi vain "opettaa". Mutta maailma muuttuu, meidän on oltava kiinnostuneita kaikista opettajan työn puolista. Moni nuori opettaja valittaa, ettei osaa johtaa ryhmää. Se taito on opeteltava.  Jollei opettaja johda tietoisesti porukkaa, joku muu johtaa. Luokkaan on luotava rakenteet, joissa oppilaat tekevät oppimisen vaatiman työn.

Ryhmäyttäminen- mitä se on?

Lapset muodostavat ryhmiä luonnostaan.
Tämä ryhmä on The Termites
vuodelta 1965

2000-LUVUN pedagogiikassa ymmärretään, kuinka tärkeitä luokkatoverit ovat. Erilleen jääminen on ahdistavaa, ja hyväksytyksi tuleminen on polttavan tärkeää

Lasten tarvetta kuulua ryhmään voidaan käyttää kouluksi hyväksi sen sijaan, että istutetaan lapset omissa pulpeteissaan erillään toisistaan. Muutaman oppilaan ryhmästä saadaan yksi luokkaan virtaa tuova dynamo, ryhmään kuulumisen ja yhdessä onnistumisen ilo.  Lapsi ei kykene hallitsemaan kokonaisen luokan, lauman, ryhmäsuhteita, siksi  kannattaa käyttää kasvattavia pienryhmiä.

Miksi kannattaa muodostaa luokassa ryhmiä?

Ryhmää kannatta  käyttää  oppimisen ja kasvun tukena. Kun ryhmän jäsenten välille syntyy kiintymystä, koheesiota, luokan ilmapiirikin paranee.Ja kuten Koskenniemi ja Hälinen aikanaan kirjoittivat:  "siteiden yhdistämää ryhmää on helpompi käsitellä kuin oppilasjoukkoa, joissa tällaisia siteitä ei ole".

Ryhmälle  annetaan  vastuuta sen jäsenten hyvinvoinnista ja tehtävistä  aikuisten ohjauksen rinnalla.  Ryhmässä voidaan myös oppia paremmin kuin yksin töitä tehtäessä. Yksilö saa ryhmässä enemmän ideoita.  Toisten läsnäolo motivoi. On  pakko selventää ajatuksia, kun joutuu kertomaan niitä muille.

Kun koulua käydään ryhmässä,  opitaan  tärkeitä taitoja: pitämään itseä kurissa,  tekemään kompromisseja ja sietämään vähemmistöön jäämistä. Ryhmässä voi  oppia johtamaan, tottelemaan, ottamaan vastaan ohjeita ja palautetta. Ryhmässä saa harjoitella tekemään työtä yhdessä sovussa ja tehokkaasti, tuleman toimeen toisten ja erilaisten kanssa, ratkomaan riitoja ja tekemään kompromisseja.

Kun koulutyötä tehdään ryhmässä, saadaan samalla kokemuksia työn eri vaiheiden hallinnasta. Näitä vaiheita ovat 1) työhön ryhtyminen,2)  työn jakaminen kunkin osaamisalueita optimaalisesti hyödyntäen, 3) itse työskentely: virikkeiden antaminen toisille, oman osaamisen antaminen toisten käyttöön,  ohjeiden noudattaminen, 4) työn loppuunsaattaminen ja aikataulussa pysyminen.

Kun  hyvin käy, onnistutaan myös hallitsemaan kiusaukset sooloilla, pihdata tietoa, riidellä, jättää toinen yksin, määräillä, laiskotella sosiaalisesti, siirtyä korviketoimintaan ja käyttää aikaa jutusteluun, valitteluun sekä vastaan vänkäämiseen.

Ryhmä ei muodostu jäsentensä kasvua tukevaksi itsekseen. Opettajan tulee  omilla toimillaan luoda luokkaansa yhteisörakenteita ja ohjata ryhmien prosesseja toivottuun suuntaan.

Sopivana ryhmäkokona pidetään usein 2-4 oppilasta. Ryhmän tulisi saada olla koossa riittävän kauan, jotta se saisi kypsyä.  Toimivan ryhmän löytyminen voi kestää jopa kuukausia.

Kuinka ryhmä saadaan käyntiin?

Ryhmä ei osaa heti toimia tehokkaasti. Ensin pitää oppia tuntemaan oma porukka ja luottamaan toisiin. Ryhmäyttäminen on  toimintaa, jossa oppilaiden välistä keskinäistä tuntemista, luottamusta, turvallisuutta ja viestintäkykyä pyritään  kehittämään erityisillä ryhmäytymisharjoitteilla. Niillä   luodaa pohjaa todelliselle yhteistoiminnalle. Erityisiä ryhmääntymistehtäviä  on vaikka kuinka paljon. Tyypillisiä ovat

- ryhmän jäsenten nimien opettelu

- toisiin tutustuminen (lempiruoka...)

- kaikille yhteisten tekijöiden etsiminen

- vuorollaan jokaisesta myönteisten puolien etsiminen (prosessin ajan hän on poissa)

- oman logon, ryhmän nimen, tunnuslauseen tms. kehittely

- pelit ja leikit

- turvallisuusharjoitukset

Ryhmäytymistä opitaan myös tekemällä pieniä yhteistyötä vaativia  tehtäviä yhdessä.

Ryhmäytymisen käynnistyessä  opettajan rooli on ensiarvoinen.  Ryhmän  alkuvaiheeseen kuuluu epävarmuutta, pelkoja ja itsensä suojaamista. Jokainen haistelee,  onko hän oikeassa porukassa vai  haluaako hän  ”oikeasti” kuulua jonnekin muualle.  Yksilöt haluavat usein  olla ”samanlaisia”.

Opettajan  kannattaa aluksi tutustuttaa oppilaat toisiinsa myönteisillä, iloisilla ja toiminnallisilla  pikkutehtävillä.  Ihmiset liittyvät ryhmään toisen ihmisen kautta. Siksi on tärkeää saada ryhmän jäsenet kohtamaan kaikki muut vuorollaan. Opettaja  pyrkii ryhmän muodostumisvaiheessa takaamaan sen, että kaikkien ääni kuuluu.  Muodostumisvaihe  kestää niin kauan, että oppilaat ovat tutustuneet toisiinsa kunnolla.

Kun ryhmille annetaan tehtäviä, samalla tarkkaillaan,
a) kuinka itse tehtävä sujuu (lopputulos)
b) kuinka ryhmän toimii ryhmänä (kuka oikeasti johtaa, kuinka työ jaetaan - annetaanko kaikille töitä ja tilaa, kannustetaanko, autetaanko).

Opettajan kannattaa myös kertoa oppilaille muutama tosi seikka. Esim.

Ryhmä haluaa pitää jäsenen, joka
-  hyväksyy ryhmän tavoitteen
-  ottaa vastuuta
-  jakaa ajatuksiaan ja tunteitaan
-  antaa tietonsa ja taitonsa ryhmän käyttöön
- tekee töitä ryhmän eteen
- hyväksyy säännöt ja rajoitukset
- puolustaa ryhmää

Ryhmä  hylkii jäsentä, joka
- hallitsee ja ottaa ryhmän omaan käyttöönsä,
- on itsekäs
- ei jaa tai puhuu liikaa
- vähättelee tavoitetta, vastustaa ryhmän tavoitteita
- loukkaa tai ivaa ryhmän sääntöjä
- moittii.

Tehostetun tuen menetelmä koko luokalle

Laumasta takaisin  tavoitteellisesti toimivaksi ryhmäksi.
Luokan palauttaminen ns. opiskelutilaan vaatii
tukea kolmelle koulunkäynnin perustaidolle.

AURORA on siis kelpo-hankkeen espoolainen pilottikoulu. Tehtävämme on innovoida uusia tuen keinoja. Pääosin usean vuoden jo kestäneessä kansallisessa kehittämistoiminnassa on pohdittu yksittäisten oppilaitten tukea. Tänä syksynä me Aurorassa olemme huomanneet, kuinka tärkeää on luoda menetelmiä myös niihin tilanteisiin, joissa tukea tarvitseekin koko luokka, ei vain yksittäinen oppilas.

Luokan koulunkäyntiin kuntoutusohjelma

LUOKKA voi monesta eri syystä menettää kykyään käydä koulua. Opiskelu ei onnistu. Tunneilla ei ole riittävää  työrauhaa. Oppilaat riitelevät opettajan kanssa ja keskenään. Aika tuhraantuu. Kaikilla on kurja mieli. Vanhemmatkin huolestuvat.

Olemme nyt parin, kolmen viikon ajan kehitelleet tällaisessa tilanteessa tarvittavaa tehostelun tuen mallia, jossa siis tuetaan koko luokkaa kolmessa koulunkäynnin perustaidossa  (1) taidossa  totella, (2) taidossa opiskella ja (3) taidossa olla reilu kaveri.  Olemme edenneet seuraavasti:

Luokan tilanteen selvittäminen

Kaikki oppilashuoltoryhmän jäsenet ovat observoineet opetusta. Lisäksi luokkaa on seurannut  erityisopetuksen konsultti Sari Karjalainen. Oppilaille on tehty testi, joka mittaa oppilaitten koulunkäynnin perustaitoja. Luokalle on tehty sosiometrinen kysely, jolla kartoitetaan eri oppilaiden myönteisiä ja kielteisiä rooleja toisten oppilaitten silmissä. Lisäksi luokalle on tehty jo aikaisemmin äidinkielen ja matematiikan osaamista mittaavat testit.

Kaikki sekä luokkaa opettavat, oppilashuollon henkilöstä ovat olleet samaa mieltä. Luokkaan kannattaa nyt satsata luokan tason tukea. Olemme käyneet yhdessä läpi vaihtoehtoisia menetelmiä ja päätyneet malliin, jossa on sekä ns. Vaikuttavan opettajan menetelmän  että Muksuopin "lääkeaineita",

Ohjelman johtavat periaatteet

Intervention johtavat periaatteet ovat

• taitolähtöisyys. Emme etsi syyllisiä emmekä märehdi esim. huonon käytöksen syitä. Opettelemme taitoja, jotka ovat hyödyllisiä. Ei ole ongelmia, on vain taitoja, joita  ei vielä osata.
• oppilailta odotettavien koulunkäynnin perustaitojen avaaminen oppilaille (mitä konkreetisti odotetaan, hyödyt...)
• rutiinien ja sääntöjen  ja  johdonmukaisten seuraamusten turvallisuutta lisäävän merkityksen ymmärtäminen
• takaiskuihin varautuminen (sijoitusluokka)
• myönteisen palautteen ja onnistumisen kokemuksen merkityksen ymmärtäminen
• ryhmän dynamiikan hyödyntäminen.
• luokantason ja yksittäisen oppilaan tason tuen tasapaino
• usean opettajan sitoutuinen yhteisiin periaatteisiin.
• jokaisen oppilaan oikeuden häiriöttömään opiskeluun turvaaminen
• opettajan jämäkkyyden merkityksen ymmärtäminen (vastakohtana luovuttaminen tai mielivalta).
• opettajan positiivisuuden merkityksen ymmärtäminen

Korjaustoimet

Koska  olimme vakuuttuneita siitä, että luokka hyötyy varsin voimakkaasta interventiosta,  pidimme Kick-off-tilaisuuden luokalle heti analyysien tultua valmiiksi perjantaina. Paikalla oli rehtori ja kolme luokkaa opettavaa opettajaa. Kerroimme lapsille uusista käytänteistä ja muodostimme oppilaista  ryhmät.
Nyt  luokkaa lähdetään kuntouttamaan "laumasta takaisin tavoitteellisesti toimivaksi ryhmäksi".

• Luokan lukujärjestykseen on tehty pieniä selkeyttäviä muutoksia.
• Luokan istumajärjestys on muutettu. Oppilaat on jaettu ryhmiin. Ryhmän johtajat valittin sosiometrisen kyselyn perusteella. Oppilaat saivat sitten  itse vaikuttaa, mihin ryhmään liittyvät. Perjantaina ryhmäytyminen aloitettiin ryhmän nimen keksimisellä ja logon suunnittelulla.
• Ryhmien avulla pyritään rakentamaan myönteisiä oppilaiden välisiä suhteita.
• Ryhmän johtaja tarkastaa ryhmänsä läksyt ja vastaa ryhmästään. Häntä tuetaan tässä tehtävässä rehtorin pitämillä  ryhmänjohtaja-istunnoilla.
• Oppituntien  struktuuria on selkeytetty. Kaikki luokan opettajat aloittavat ja lopettavat tunnit samalla tavalla. Sisääntuloa ja tunnin aloitusta harjoitellaan. 
• Opettaja ottaa oppilaat ulkoa sisälle.
• Oppituntien vaiheet kirjoitetaan taululle näkyviin.
• Jokaisesta tunnista annetaan arvosana, ja se kirjataan näkyviin. 
• Jos koko päivä sujuu hyvin, luvassa on pieni palkkio.
• Luokasta poistutaan ryhmittäin.
• Läksyt kirjataan taululle ja viimeisellä oppitunnilla varataan aikaan  siihen, että ne merkitään myös reissuvihkoon. 
• Ryhmänjohtajat varmistavat, että läksyt on kirjoitettu ja että repuissa on seuraavana päivänä tarvittavat tavarat.
• Opettajat pyrkivät jakamaan niin paljon kuin mahdollista positiivista palautetta ja järjestämään pieniä tehtäviä, joista saa onnistumisen kokemuksia.
• Työrauhan vuoksi kaikki opettajat käyttävät aikaisemmassa lastussa esitettyä vaikuttavan opettajan menetelmää parin seuraavan viikon ajan. Fiksuista teoista tulee tähti, ja kun niitä on sovittu määrä, saadaan pikku palkinto (esim. katsotaan leffaa). Huonosta käytöksestä kirjoitetaan nimi taululle, sitten seuraa varoitus (keltainen kortti) ja sen jälkeen punainen kortti tarkoittaa siirtymistä lopputunniksi ns. sijoitusluokkaan.
• Fiksuista jutuista lähetetään myös kotiin tietoa.

Yksittäisten oppilaitten tukeminen

KOKO  luokkaa siis tuetaan selkeyttämällä sääntöjä, luomalla rutiineita ryhmäyttämällä oppilaita ja tuomalla koulutyön onnistumisen kokemuksia.Tätä luokan tason tukea täydennetään tarvittaessa oppilaskohtaisella sparrauksella. Jotkut oppilaista tullevat saamaan  henkilökohtaisen ohjaajan, joka tukee heitä  Muksuoppi-menetelmää hyödyntäen sovitun koulunkäynnissä tärkeän taidon harjoittelussa. Ohjaajina tulevat olemaan rehtori, kaksi ela-opettajaamme ja erityisopetuksen konsulttimme.

Kaksi seuraavaa viikkoa


Kokeilemme  näin rakentuvaa tehostetun tuen koko luokalle suunnattua menetelmää seuraavat kaksi viikkoa. Pyydämme vanhempia seuraamaan, mitä lapset koulupäivästä kertovat ja tukemaan omalta osaltaan lastaan näiden koulunkäynnin perustaitojen opettelussa. Oleellisen tärkeää olisi, että vanhemmat katsovat, että lapsella on läksyt tehtyinä ja oikeat tavarat  (kynät, kumit, oppikirjat, vihkot) mukana repussa.

Pidämme tämän kahden viikon ajan koko luokan yhdessä, jotta kukaan ei jää yhteisön ulkopuolelle. Tästä syystä osaa oppilaista ei lähetetä skidimix-tunneille.

Toisen kuntoutusohjelmaviikon alussa teemme oppilaille uudelleen kyselyn koulunkäynnin perustaitojen tilasta ja käymme arviointikeskustelun siitä, miten lapset ovat menetelmän kokeneet. Järjestämme kokeilujakson loppupuolella vanhempainillan, jossa kokoamme ensikokemukset.  Tarkempi aika ilmoitetaan ensi viikon alussa. Kaikki kommentit otetaan mieluusti ja nöyrästi vastaan jo sitä ennekin.

Suunnitteilla olevat seuraavat askeleet

Kun luokka on saatu takaisin opiskelutilaan, päästään kehittämään opetuksen laatua. Tavoitteena on ottaa oppilaita mukaan suunnittelemaan viikon ohjelmaa ja arvioimaan sen onnistumista. Mikäli jostain syystä menetelmää ei saada toimimaan, meillä on olemassa  myös varasuunnitelmia.

Ks. aikaisemmat lastut

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2010/10/retrometodi-vaikuttavan-opettajan.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2010/10/paluu-muksuoppiin-osa-2.html

Lue myös uudempi lastu

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2010/10/ryhmayttaminen-mita-se-on.html

Retroa: Vaikuttavan opettajan menetelmä

Hellström, M. (1990). "Vaikuttavan opettajan menetelmä" ratkaisee
työrauhaongelmat- uskot tai et.  Luokanopettaja, 13(3), 26-27.

TULI varsin  nostalginen olo, kun luin 20 vuotta sitten Luokanopettaja-lehteen kirjoittamaani juttua Vaikuttavan opettajan menetelmästä.
Miten nuori sitä tuolloin olikaan? Takana alle vuosi rexinä.

90-luvun alussa Espooseen levisi menetelmä, jolla haluttiin edistää luokan työrauhaa. Jos opettaja ei onnistunut "pitämään luokassa  kuria", tilanne söi opettajien itsetuntoa. Yleinen ajatus oli, että työrauhaongelma oli opettajan ongelma. Opettajan tulisi muuttua.

Sitten joku oivalsi, että päinvastoin. Ongelman omistaakin oppilas, joka ei ole oppinut hillitsemaan käyttäytymistään. Hänellä oli työrauhaongelma. Hänen pitäisi muuttaa käyttäytymistään.

Tuohon saumaan osui skinneriläinen menetelmä, jossa ongelmallista käyttäytymistä lähdettiin muuttamaan palkkioilla ja rangaistuksilla. Vähän samaan tapaan kuin muksuopissa, siinäkään ei haluttu syväluodata huonon käyttäytymisen syitä. Tässä mallissa huomio kiinnitettiin ympäristön antamaan palautteeseen, jota kutsuttiin vahvistamiseksi. Toisin kuin muksuopissa. huomiota ei kiinnitetty oppilaan tahtoon.

Vaikuttavan opettajan menetelmä

Vaikuttavan opettajan menetelmän
 keksi  yhdysvaltalainen aviopari
Lee ja Marlene Canter 1976.

Suomeen menetelmän  toi Candice Kallio. Hän on netin mukaan nykyään yliopistolehtorina Oulussa. Mallin löytää netistä otsikolla "Assertive discipline". Assertiivisuus tarkoittaa jämäkkyyttä. Opettaja oivaltaa, että lapsi tarvitsee rajat. Mutta samalla lapsi tarvitsee myös huomiota, kun toimii fiksusti.

Espoossa mallia lanseerasi  erityisesti erityisopettaja Leea Björklund Sepon ja Aarnivalkean kouluista. Leea on ollut jo vuosia hyvin ansaitsemallaan eläkkeellä. Mallin perusideat tiivistän seuraavasti:

• Tavoitteena on luoda luokkaan ilmapiiri, jossa kaikilla on mahdollisuus oppia ja opettajalla opettaa.
• Jokainen pystyy hillitsemään itseään. Ei ole lapsia, jota eivät välitä mistään.
• Tarvitaan selkeät säännöt.  Esim. viittaa, kun haluat puhua. Noudata ohjeita...Säännöt annetaan.
• Sääntöjen noudattamisella on seuraukset, jotka kerrotaan etukäteen.
• Rangaistus kohdistuu aina yksilöön: hänet erotetaan kavereistaan (ei pääse välitunnille, joutuu toiseen luokkaan).
• Sääntöjä rikkovan  nimi kirjoitetaan taululle (varoitus). Sitten tulee toinen varoitus (keltainen kortti). Opettaja ei keskeytä opetusta. Kolmas häiriö tuottaa punaisen kortin. Oppilas siirtyy lopputunniksi ns. sijoitusluokkaan. Joka päivä taulu pyyhitään. Seuraava päivä alkaa "puhtaalta pöydältä".
• Palkinto kohdistuu aian koko luokkaan. Luokka ideoi itse pieniä palkintoja (esim. kuunnellaan musiikkia, katsotaan leffaa, vähemmän läksyjä...). 
• Palkinto saadaan, kun taululle ilmestyy sovittu määrä tähtiä. Tähti tulee kaikesta fiksusta, mitä oppilaat tekevät.
• Fiksusta käytöksestä viestitetään myös kotiin.

Luokka käyttää kouluajan opiskeluun. Huomion  saa fiksusti toimiva ei häiritsevä. Rankaiseminen  tehdään ilman tunnekuohua. Ei ihan huono?

Paluu Muksuoppiin osa 2

Päivitetty 26.10. klo 17.

JATKAN tässä lastussa paluuta Muksuopin ideamaailman.  Käännän ja fokusoin aikaisemmassa lastussa esitellyn Luokan koulunkäyntiin kuntoutusohjelman muksuopin kielelle. Lähtökohta on: ei ole ongelmia, on vain taitoja, joita  ei vielä osata.


1. Vahvistetaan opettajan  asemaa ryhmänjohtajana = taito totella opettajaa

On tärkeää, että kaikki oppilaat osaavat kunnioittaa opettajaa (ja aikuisia yleensä).  Mitä aikuisen kunnioittaminen oikein tarkoittaa? Kunnioittamisen taitoon kuuluu seuraavia osataitoja:

• tottelemisen taito (tekee sen, mitä opettaja käskee) (eikä viivyttele tai väittele vastaan)
• taito lopettaa leikki, kun pitää ruveta kouluhommiin.
• taito aloittaa tunti nousemalla ylös ja panemalla suu kiinni
• taito lopettaa työ ja panna tavarat pois, kun tunti loppuu
• taito auttaa opettajaa
• taito puhua opettajalle kauniisti
• taito antaa opettajan puhua keskeytyksettä

Opettajien kunnioittaminen  on tärkeä ja hyödyllinen taito:

• aika ei mene hukkaan
• ei tule riitoja luokassa
• oppii samalla hyödyllisiä taitoja. Isona töissäkin on osattava olla kohtelias.

Opettajan on tietoisesti rakennettava oppilaisiin luottamussuhde, jotta lapsi pystyy kunnioittamaan häntä. Opettajalla on tärkeä kannustajan rooli kaikille oppilaille. Palautteen tulisi  aina tukea. Opettajankin voi olla tarpeen kehittää taitoaan olla innostava ja kiva opettaja. Siihen kuuluu mm. seuraavia taitoja:

• taito hymyillä
• taito puhua ystävällisesti
• taito sanoa selkeästi, mitä pitää tehdä
• taito huomata, mitä luokassa tapahtuu (silmät selässäkin)
• taito kannustaa
• taito antaa arvostavaa palautetta
• taito luoda turvallisuutta
• taito hillitä kiukkua
• taito olla tasapuolinen kaikille
• taito luoda luokkaan yhteenkuuluvuuden tunnetta
• taito auttaa lapsia
• taito kehua lapsia yhä uusilla tavoilla
• taito tykätä kaikista lapsista.
• taito kuunnella 
• taito opettaa hyvin, eli selittää asiat niin, että lapsi ymmärtää ne.
• taito löytää tylsistäkin asioista kiinnostavia puolia
• taito säilyttää maltti
• taito sanoa asiat niin, ettei lapsille tule paha mieli (esim. palaute)

Opettaja  voi julkistaa omaan tavoitteensa. On tärkeää, että sekä oppilaat että opettajat harjoittelevat näitä  taitoja  iloisella  tavalla.

 2. Oppilaiden sitoutuminen koulutyöhön ja opiskeluun = taito  opiskella

Koulunkäyntitaito on tosi tärkeä ja hyödyllinen taito. Siihen kuuluu monta osataitoa. Olisi opittava mm.

• tulemaan ajoissa kouluun ja tauoilta tunnille
• tekemään läksyt ajoissa ja hyvin.
• ottamaan oikeat tavarat mukaan
• kuuntelemaan ohjeet niin, että tietää mitä pitää tehdä
• keskittymään tehtäviin ja tekemään ne loppuun saakka
• viittaamaan ja puhumaan vasta kun on saanut puheenvuoron
• käyttää kouluaika opiskeluun
• taito puhua opetajalle fiksusti ja kohteliaasti.
• noudattamaan ohjeita
• istumaan omalla paikallaan pidempiä aikoja
• hillitsemään itseä, kun mieleen tulee asioita, jotka pitäisi sanoa tai tehdä.
• menemään ajoissa nukkumaan

Kaikkia ei voi oppia yhtä aikaa. Näistä taidoista on tosi paljon hyötyä. Esim.

• on kiva onnistua
• on kiva, kun oppii
• saa parempia numeroita
• on kiva, kun isä ja äiti näkevät, että lapsi osaa
• kun seuraa tunnilla, jää kotona enemmän omaa aikaa
• on kiva, kun luokassa on rauhallista

3. Luokan ilmapiiri, kaverisuhteet = taito olla kiva koulukaveri

Ei ole aina helppoa olla kiva kaveri toisille. Se vaatii taitoja. On osattava mm.

• käyttää toisista (vain) heidän omaa nimeään (ei haukkua)
• auttaa toisia
• pyytää anteeksi, jos pahoittaa toisen mielen
• tehdä töitä yhdessä kaikkien kanssa, sellaistenkin, joista ei tykkää
• hillitä itsensä (pysyä tyynenä),  vaikka toinen on ärsyttävä (voi kokeilla esim. rauhallista hengittämistä, kymmeneen laskemista. kauemmaksi menemistä...)
• puhua kaikille kauniisti
• noudattaa sovittuja sääntöjä

 Mutta näiden taitojen opettelusta on paljon hyötyä:

• saa uusia kavereita
• ei tarvitse olla yksin
• ei tule riitoja
• oppilaat viihtyvät koulussa
• opettaja on iloinen ja ystävällinen
• kun asiat sujuvat, luokassa ehditään tehdä myös asioista joista lapset pitävät
• kotona on mukavampi olla, kun ei tule koulusta moitteita

4. Kotien tuki

Lapset oppivat asioita eri lailla ja eri tahdssa. Me koulussa ajattelemme, että lasten olisi nyt hyvä oppia tällaiset taidot. He ovat jo siihen tarpeeksi isoja. He oppivat ne varmasti, kun puhallamme kaikki yhteen hiileen.

Meistä näistä taidoista olisi paljon hyötyä

• lapset oppisivat asiat paremmin, kun aikaa ei sählääntyisi
• luokan ilmapiiri olisi kevyt ja iloinen,  kun  asiat sujuisivat
• perheelle jäisi kotona enemmän yhteistä aikaa.
• isän ja äidin ei tarvitse olla huolissaan tai vihaisia lapselle tai itselleen tai koululle. Tunnelma kotona tulee iloisemmaksi.

Olisi hienoa, jos kotiväkik  lähtisi tukemaan koulua näiden taitojen opettelussa. Kotona voidaan seurata taitojen kehittymistä (Muksuoppi-työkirja), kirjoittaa kannustavia viestejä, kertoa, mitä hyötyä ja iloa niiden oppimisesta on isälle ja äidille  ja valaa lapseen uskoa, että tässä onnistutaan. Niinikään lasta voi tarvita muistuttaa sopivalla tavalla, kun taito unohtuu.

Joissain taidoissa lapsi tarvitsisi ihan apua. Joitain taitoja olisi hyvä  harjoitella kotiläksynä. Esimerkiksi tottelemisen taitoa (vaikkapa Kapteeni käskee leikki).

Myös kotiväki voisi ottaa jonkin taidon (lapsen auttamisessa) harjoiteltavakseen.  Isän ja äidin taitoja voisi olla mm. (vo muuten kysyä myös omilta lapsilta ehdotuksia).

• taito kuunnella lasta ja kysellä, kuinka koulussa menee
• taito puhua kauniisti lapsen koulunkäynnistä ja koulusta
• taito kehua lapsia yhä uusilla tavoilla
• taito keksiä hyviä perusteluja, miksi lapsi varmasti oppii koulunkäynnin taidot
• taito keskittyä lapseen, kun on tämän kanssa
• taito panna läppäri kiinni kotona...
• 
  

Jälkikirjoitus

Kyllä se kääntyi aika hyvin, vai?  Muksuopin lisäksi koulunkäyntiin kuntoutusohjelmassa tarvitaan luokan pelisääntöjen selkeyttämistä ja rutiineista kiinnipitämistä.

Luen itse muksuoppia niin, että sen "vaikuttavia lääkeaineita ovat" mm.

• lasta kunnioittava, positiivinen, "armahtava"  ohjaajan ote ja puhe.
• emme puhu epäonnistumisesta vaan taidon unohtamisesta. Lapsi saa itse ehdottaa, kuinka häntä muistutetaan...
• puhuttamisen merkityksen oivaltaminen. Annetaan asioille nimet. Puhutaan vaikeuksista ilman syyttelyä. Hyötyjä ei aina huomaa, ellei niistä puhuta.
• lapsen sitoutumisen merkityksen ymmärtäminen (saa valita taidon, antaa sille nimen jne.)
• itse taitoajattelu. Taidon on oltava konkreetti. Se on voittava näyttää (ymmärrys ja näyttö). Sellaista taitoa voi harjoitella
• taidon riittävä harjoittelu (tottuminen) sekä kuvittellisissa että todellisissa tilanteissa.
• taidon hallinnassa edistymisen seuranta (janamalli 1-10)
• mukavien tapojen käyttö harjoittelussa (esim. näytteleminen)
• oppimisen vahvistaminen monin eri tavoin.
• taidon harjoittelusta tukeva sisäinen ja ulkoinen (kannustus, kehut) palkkio
• motivaation merkityksen oivallus (lapsi mukaan päätöksentekoon- oman tahdon merkitys- luvassa oleva juhla/palkinto jne.)
• oman uskon omiin kykyihin merkityksen oivallus- uskoa on tankattava. Edistystä seurataan.
• mielikuvitusjutut- ainakin toisille (voimaeläin, salainen tukija, lempinimi uudelle taidolle; joissain asioissa lapsi tarvitsee mielikuvaharjoittelua, ohjauskeskuste voi tapahtua "taitopajassa")
• koko prosessi muuttaa lapsen ympärillä olevien aikuisten tapaa suhtautua ongelmaan ja lapseen- jopa toisiinsa.
• mielekkäitä rooleja lapselle tärkeille ihmisille (kannustaja).
• taidon oppisen julkistamisrituaali (eräänlainen siirtymäriitti), jossa jaetaan kiitoksia.
• opitun taidon opettaminen toisille oppimisen vahvistajana.

Apua muksuopista. Osa I

Palaan myöhemmin vielä tämän
uuden kirjan pariin. 

MINULLA on suuri ilo päästä haastattelemaan ensi sunnuntaina kirjamessuilla erikoislääkäri Ben Furmania, jolta on ilmestynyt hiljan uusi teos: Muksuopin lumous. Teos kertaa muksuopin nimellä tunnetun kasvatusohjelman periaatteet ja esittelee uskomattoman joukon erilaisia tapauskertomuksia, joissa tuo oppi on toiminut.

Meillä Aurorassa on myös tarvetta kaivaa muksuoppi esiin muutaman vuoden tauon jälkeen. Pienen jutun kokeilustamme kevällä 2002 löytää koulumme nettisivuilta (rullaa tammikuu alas asti)


Olen vakuuttunut, että sen avulla voimme  tukea niitä oppilaita, joilla  on "ongelmia" koulunkäynnissä eräissä luokissa. Aloitimme tänään yhdessä luokista luokan rutiinien selkeyttämisen. Kaikki luokkaa opettavat noudattavat samoja tapoja tunnin aloituksessa, lopetuksessa, kun tavarat puuttuvat  jne. Se tukee kaikkia oppilaita ja tuo turvallisuutta.

Muksuopin avulla varmistamme, että ne oppilaat, joille koulunkäyminen on ollut vielä muita vaikeampaa,  oppivat sellaiset taidot, jotka monet muut jo osaavat. Todennäköisesti kukin näistä oppilaista saa omaan muksuoppi-sparrajaa koulumme ela-opettajat, Martti, Sari...), joka tukee ja kannstaa heitä usean viikon ajan.

Työkaluna tulemme  käyttämään Muksuoppiin
kuuluvaa työkirjaa.

MUKSUOPPI on Ben Furmanin työtovereidensa kanssa kehittämä  ratkaisukeskeisen lyhytterapian periaatteisiin rakentuva lasten ongelmien ratkontamenetelmä. Se on muutamassa vuodessa on saavuttanut suuren suosion ympäri maailmaa.  Alkuperäinen teos on käännetty 10 kielelle.

Ratkaisukeskeisyyteen kuuluu, että ongelmille  ei etsitä syitä eikä  syyllisiä, vaan ratkaisuja. Näkökulma näkyy jo käytettävässä kielessä. Lapsia ei leimata häiriintyneiksi tai sairaiksi, eikä vanhempia ongelmalapsen vanhemmiksi. Lapsi vain ei vielä osaa jotain. Tämä ajattelutapa vastaa myös lasten omaa tapaa ajatella asioita.  Eivät lapsen koe, että heillä on ongelma. Lapset kokevat, että muut osaavat esim. leikkiä toisten kanssa , mutta minä en vielä. En ole vielä oppinut.

Muksuopissa on  15 vaihetta, askelta, elementtiä. Minä järjestäisin ne seuraavasti. Olen myös hieman toimittanut tekstiä.

1.  Ongelman, vian, häiriön kääntäminen taidoksi

Jos lapsella on ongelmia, muunnetaan  ne taidoiksi, joita voi opetella. Taito ei  tarkoita sitä, että osaa olla toimimatta niin kuin ei pitäisi, vaan sitä, että osaa sen sijaan toimia niin kuin pitää. Joskus taito on hyvä harjoitella vaiheittain.

Taustalla on ajatus, että lapsen ongelma poistuu, kun hän oppii taidon, jota ei vielä osaa. 

Esim.
Ongelma: lapsi kaivaa nenää. Taito: niistää nenä nenäliinaan
Ongelma: lapsi pelkää koiraa. Taito: päästää koira lähelle.
Ongelma; lapsi lyö toisia. Taito: lapsi osaa hillitä itsensä.
Ongelma: lapsi huutaa. Taito: lapsi puhuu hiljaa.
Ongelma: lapsi loukkaa toisia. Taito: lapsi osaa puhua kauniisti.

2. Sovitaan -ei määrätä yksipuolisesti

Sovi lapsen kanssa, mitä taitoa hän alkaa opettella. Kuuntele häntä.
- lapsi voi itse nimetä taidon, joka hänen pitäisi oppia.
- aikuinen voi ehdottaa taitoa
- aikuinen voi sanoa, että meistä sinun on tärkeä oppia tämä taito. Olet jo niin iso.

Taustalla on  ajatus, että näin lapsi sitoutuu harjoitteluun.

3. Hyödyt innostavat

Selitetään (pyydä muitakin ihmisiä selittämään)  lapselle, mitä  hyötyä hänelle ja myös muille ihmisille olisi siitä, että hän hallitsisi kyseisen taidon. 

Taustalla on ajatus, että hyödyn ymmärtäminen motivoi. Lasta motivoi, kun hän kuulee, että hänen osaamisensa tuottaa iloa muille.

Kun lapsi on kuullut muiden ihmisten näkemykset taitonsa hyödyistä, anna hänen vielä itse kertoa, mitä hyötyä hänelle tulee olemaan taidon osaamisesta.

Taustalla on idea sitoutumisesta.

4. Taito tulee voida  näyttää

On tärkeää, että lapsi tietää tarkasti, mitä hänen täytyy osata. Anna lapsen keksiä jokin leikki tai näytellä, millä hän voi esittää taitonsa käytännössä. Miten sellainen toimii, joka jo osaa.  Samalla  voi saada ideoita,  kuinka lapsi voi käytännössä ryhtyä harjoittelemaan taitoaan.

Taustalla on ajatus, että lapsella on luontainen halu oppia ja näyttää, että hän osaa. Ja ajatus, että jollei osaamista voi näyttää, taito täytyy määritellä tarkemmin.
..........................................................................................................

Tehdään taidon opettelusta hauskaa: Seuraaville portaille yhteinen piirre (5-8)


5. Annetaan ongelmalle ja taidolle innostava nimi

Anna lapsen keksiä taidolleen jokin hauska nimi. Voit auttaa lasta tai pyytää hänen tovereitaan auttamaan sopivan nimen keksimisessä.

Esim.
Ongelma voi olla kastelu. Sitä voidaan kutsua esim. märkäseksi. Taito, jolla ongelma poistuu, on pissalle meno on pöntöltä kysyminen, haluaako se pissaa vai ei.  Tätä taitoa voi kutsua pöntöttelyksi.


6.  Voimaeläin auttaa: sadussa on voimaa

Lapsi saa valita itselleen voimaeläimen (tai muun voimaolennon), joka auttaa häntä taidon oppimisessa. Anna lapsen myös kertoa miten hänen voimaeläimensä auttaa häntä. Pyydä lasta piirtämään tai auta häntä etsimään voimaeläimensä kuva, jonka hän voi saada käyttöönsä.

Tässä on kysymys mielikuvituksesta ja (ainakin pienelle) lapselle tyypillisestä leikkimielisyydestä.

7.  Kannustajat motivoivat

Lapsi pyytää itselleen kannustajia: aikuisia ja lapsia, jotka rohkaisevat, auttavat ja kannustavat häntä oppimaan. Olisi tärkeä, että lapsi saa itse päättää, keitä ottaa avustajiksi.

Koulussa lapset  voi jakaa esim. neljän oppilaan ryhmiin, joissa ryhmäläiset kannustavat ja auttavat toisiaan oppimaan taitonsa. Kannustajat ilmoittavat suostumuksensa kirjoittamalla nimensä lapsen julisteeseen tai työkirjaan.

Kannustajat tarkkailevat lapsen edistymistä, osoittavat ihailua lapsen edistyessä ja kirjoittavat merkintöjä havaitusta osaamisesta lapsen taitokirjaan.

Taustalla on ajatus, että lasta motivoi, kun hän kuulee, kuinka hänen osaamisensa tuottaa iloa muille. Lapsi saa runsaasti positiivista huomiota. Jo siitä saa kannustusta, että yrittää. Kun lasta kehutaan, hn tuntee ylpeyttä.

8. Palkinto!

Suunnitellaan lapsen kanssa etukäteen, miten taidon oppimista juhlistetaan. Lapsi saa itse esittää toiveita ohjelmasta ja siitä, keitä kutsutaan. 

Kun lapset opettelevat taitoja koulussa tai päiväkodissa, heille voidaan järjestää yhteinen tilaisuus, johon kutsutaan lasten vanhemmat ja jossa juhlistetaan kaikkien lasten oppimista ja edistymistä samalla kertaa.

Tottakai odotettavissa oleva palkinto ja juhlan kuvittelu motivoivat.

..........................................................................
9. Vahvistetaan uskoa onnistumiseen

Kerro ja pyydä muitakin lapsen kannustajia kertomaan, miksi he uskovat, että lapsi oppii taidon.
- kerrataan, mitä kaikkea hän on oppinut jo aikaisemmin
- muut ihmiset lupaavat auttaa.

Lapsen usko onnistumiseen kasvaa. Kun lapsi on kuullut muilta, miksi he uskovat että hän oppii voit kysyä häneltä itseltäänkin, miksi hän uskoo oppivansa taidon.

Taustalla on ajatus, että pelkkä halu ei auta. On uskottava itseen. Joskus lapsen luontainen usko itseen muuntuu epäuskoksi.


10. Taitotavoiteen julkistaminen

Auta lasta julkistamaan taitonsa. Voit pyytää lasta kertomaan muille, mitä taitoa hän opettelee, mutta taidon voi julkistaa taito myös laittamalla seinälle juliste, josta ilmenee hänen nimensä, hänen kannustajansa ja mitä taitoa hän sillä hetkellä harjoittelee. Lapsella on hyvä olla myös vihko tai taitokirja, jonka hän voi näyttää kannustajilleen ja johon hänen kannustajansa voivat tehdä merkintöjä hänen edistymisestään ja osaamisestaan.

11. Harjoitellaan

Taitoa täytyy harjoitella joko suullisesti tai oikeasti.

Anna lapsen harjoitella taitoaan siten, että hän saa näyttää muille, miten hyvin hän osaa taitonsa samalla kun muut ihailevat hänen osaamistaan. Voit myös sopia  lapsen kanssa, että hänen kannustajansa tarkkailevat häntä ja tekevät hänen taitokirjaansa merkintöjä aina kun he huomaavat, että hän osaa.

12. Takaiskuun valmistaudutaan etukäteen

Taitojen oppiminen ei ole helppoa. Keskustele sen vuoksi lapsen kanssa siitä, mitä tehdään jos sattuu käymään niin, että hän joskus 'unohtaa' taitonsa ja toimii juuri sillä tavalla, jolla hänen ei pitäisi toimia. Paras tapa varautua näihin tilanteisiin on antaa lapsen kertoa, miten hän toivoo muiden muistuttavan häntä noissa tilanteissa.

Taustalla on ajatus, että takapakki ei lannista, kun siihen on valmistauduttu etukäteen. Emme puhu epäonnistumisesta vaan unohtamisesta.

13. Juhlissa jaetaan kiitoksia kannustajille

Kun lapsi on oppinut taidon riittävän hyvin, järjestetään hänen kunniakseen juhlat.

Taustalla on idean jo opitun vahvistamisesta. Juhla on kuin rituaali, jossa muut tulevat tietoiseksi, että lapsi osaa.

Lapsen oppimista juhlistettaessa hänelle annetaan myös julkinen tunnustus opitusta taidosta tai edistymisestä. Samassa yhteydessä lapselta kysytään miten muut ovat auttaneet häntä oppimaan ja hänen tehtävänsä on kertoa, miten itse kukin on häntä taidon oppimisessa kannustanut, tukenut tai auttanut. Auta lasta myös keksimään miten hän voi välittää kiitoksensa niille, jotka eivät ole tilaisuudessa läsnä.

Taustalla on idea  jo opitun vahvistamisesta. Kiittäminen on sitä.

14. Toisia opettamalla oppii itsekin

Rohkaise lasta opettamaan oppimansa taito toisillekin lapsille ja jos se ei ole mahdollista, tarjoa lapselle mahdollsuus opettaa oppimansa taito jollekulle aikuiselle.

Taustalla on idea  jo opitun vahvistamisesta. Toiselle opettaminen vahvistaa omaa osaamista.

15. Sitten uusi tavoite

Mieti lapsen kanssa minkä taidon hän voisi opetella seuraavaksi.


Tässäkin taustalla on idea  jo opitun vahvistamisesta.

Ks. lisää mm. 

http://www.kidsskills.org/fin/index.htm

http://www.katsomo.fi/?progId=33058

Kuinka rakentaa luokkaan työrauha?

Kurinpitoa ennen vanhaan. Kuva
lainattu netistä.

KURITTOMUUS, työrauhaongelmat, luokanhallinnan puutteet, opettajan auktoriteetin rapautuminen,  koulupahoinvointi, viihtymättömyys, toimintakulttuurin puutteet....

Sanoja, joilla yritetään kuvata opetuksen yhtä keskeistä  ja ikiaikaista haastetta: Vaikeutta toimia, kun "luokka on epäkunnossa", eikä opiskelusta oikein tule mitään. Viime aikoina olen itse alkanut puhua ilmiöstä luokan koulukuntoisuuteen palauttamisena ja oppilaiden putoamisena opiskelutilasta.

Se on kumma juttu. Jossain luokissa kaikkien opettajien on helppo opettaa, ja oppilaitten opiskella.  Työrauha ikäänkuin tulee annettuna. Aina näin ei ole. Silloin työrauha on rakennettava tietoisesti. Meilläkin on muutama luokka, jossa on hiat käärittävä ja tartuttava tähän toimeen. Opettaminen on hetkeksi pantava syrjään, ja meidän on palattava koulunkäymisen perusasioihin.  On palattava kysymään oppilailta: 

• Ymmärrämmekö, miksi koulua käydään? 
• Annammeko opettajan opettaa?
• Annammeko kavereiden opiskella?
• Haluammeko ylipäätään oppia? jne.

Opettajalla on  massiivinen  vaikutus oman luokkansa hyvinvointiin. Siksi on tärkeää, että opettaja ymmärtää itsensä johtajaksi, ja taipuu opettelemaan johtamisessa tarvittavia taitoja. Myös meidän opettajien on katsottava peiliin:

• Onko luokkassani selkeät säännöt?  Pidänkö niistä kiinni?
• Onko oppitunnilla selkeä rakenne? 
• Onko luokan kalustus, istumajärjestys, päivän rytmi  jne asianmukainen?
• Olenko selvillä niistä tavoista, joilla luokkani oppilaat parhaiten oppivat?
• Millainen ilmapiiri luokassa on? Miten vaikutan siihen itse?
• Miten suhtaudun itse oppilaisiin?
  • Oppilaiden on koettava, että he voivat luottaa opettajaan ja siihen, että opettaja on reilu, tasapuolinen ja oikeudenmukainen.

Luokka voi jäädä  laumaksi. Laumalla ei ole yhteistä päämäärää eikä toimivaa työnjakoa. Sillä ei ole  yhteistä suuntaa, vain suunnaton määrä energiaa.  

Tavoitteellisesti toimivalla luokalla on kolme tärkeää ominaisuutta: (1) se hyväksyy opettajan johtajakseen, (2) se hyväksyy koulunkäynnin ja opiskelun yhteiseksi tehtäväkseen ja (3) se hyväksyy kaikki luokan oppilaat arvostetuiksi jäsenikseen.

Lauma syntyy. Ryhmä on tehtävä. Lauman ryhmäyttäminen on opettajan tehtävä.  

Luokan koulunkäyntiin kuntoutusohjelma

Luokka on palautettavissa hyvään ja iloiseen koulunkäyntikuntoon. Mutta se vaatii vaivaa: ajan varaamista kuntoutumiseen, systemaattisen kuntoutusohjelman ja resurssien varaamista.  Kuntoutusohjelmassa voisi olla  neljä kärkitavoitetta:

1. Vahvistetaan opettajan  asemaa ryhmänjohtajana

Opettajan asema ryhmän johtajana on rakennettava alusta.  Keinoja ovat mm.

• Luokkaan pitäisi rakentaa johdonmukainen järjestys. 
• Opettaja voi rakenta omalle auktoriteetilleen tukea kehittämällä ympäristöä (mm. istumajärjestys, liikenne), sääntöjä ja rutiineita. Selkiytetään luokan rutiinit. Millainen on päivän alku, tunnin alku? Kuinka toimitaan, kun myöhästytään tai unohdetaan tavaroita? Kuinka pyydetään puheenvuoro? Saako luokassa liikkua tai keskustella? Miten pyydetään apua? Mitä tehdään, kun oma työ on valmis? Miten toteutetaan tunnin siirtymävaiheet? Kuinka oppitunti ja koulupäivä lopetaan ?(Meillä on erillinen tukimoniste tätä  varten)
• Selkiytetään luokan pelisäännöt (mm. kukaan ei puhu opettajan puheen päälle; oppilas puhuu vasta, kun on saanut luvan) ja niiden rikkomisen seuraukset  (yksi malli ns. "vaikuttavan opettajan malli").
• Selkiytetään itse opetus (mm.  tunnit alkavat täsmällisesti; opettaja ei aloita opetusta, ennenkuin luokka on hiljentynyt. Jokaiselle tunnille selkeä tavoite: mitä pitää tehdä; tavoitteen saavuttamista mitataan tehostetusti.)
• Monipuolistetaan tunnit. Työrauhaongelmia estävät hyvin suunnitellut, vaihtelevat ja kiinnostavat oppitunnit. Opetus tulee sovittaa oppilaiden edellytyksiin, ja etenemisvauhtia tulee pitää luokassa sopivana
  • Suunnitellaan opetus hyvin ja mielenkiintoiseksi ja vaihtelevaksi. 
  Opettajan kannattaa välttää oppilaiden kyllästymistä vaihtelemalla opetusmenetelmiä ja  tarjoamalla riittävän haastavia ja vaihtelevia tehtäviä.
• Asetetaan myös kuntoutumiselle konkreetti tavoite: Oppitunnista tehokkaasti käytettävän ajan osuus. Seurataan sitä (ja tuhlattua aikaa)
• Kaikki luokkaa opettavat sitoutuvat samaan luokan kuntoutusohjelmaa.
• Opettajan on otettava vakaavasti se tosi haastava  tosiasia, että työrauhaan vaikuttaa se, pitävätkö oppilaat opettajasta.  Millaisesta opettajasta pidetään: iloisesta, välittävästä. oppilasta kunnioitavasta. Hyvä opettaja on oppilaan puolella. Vasta kun opettaja on saanut suhteensa oppilaisiin kunton, hän pystyy ohjaamaan heitä kohti oman käyttäytymisen parempaa hallintaa.

2. Oppilaiden sitoutuminen koulutyöhön ja opiskeluun

Koulutyön ydin on siinä, että oppilas sitoutuu oppimistehtävien tekemiseen, ei niiden välttämiseen. Vahvistetaan oppilaiden sitoutumista opiskeluun:

• Tässäkin auttaa, kun selkiytetään rakenteita, sääntöjä, seuraamuksia. 
• Lisätään oppilaan ymmärrärrystä, valmiuksia ja vastuuta oman käyttäytymisensä hallinnasta. Jokainen pystyy hallitsemaan omaa käyttäytymistään, jos vain haluaa.
• Rakennetaan oppimistehtävistä sentasoisia, että jokainen kokee onnistuvansa. Tarjotaan eritasoisia tehtäviä.
• Kiinnitetään erityistä huomiota itsetunnon vahvistamiseen.
• Lisätään oppilaitten mahdollisuuksia tulla kuulluksi (viikon) yhteissuunnittelulla ja -arvioinnilla.
• Mitoitetaan läksyt aluksi sellaisiksi, että kaikki onnistuvat niissä.
• Luodaan selkeä systeemi, miten läksyt tarkistetaan, ja miten toimitaan, jos ne eivät.
• Avainoppilaille kannustavat coachit.
• Seurataan luokan kykyä pysyä opiskelutilassa.
• Käytetään yksinkertaisia, koulun arkeen liittyviä palkintoja.
• Otetaan tuntien rakenteessa huomioon luokan keskittymiskyky. Pilkotaan tunti sopiviin osiin.

3. Luokan ilmapiiri, kaverisuhteet

Kouluopetus on ryhmäopetusta, jossa oppilaiden keskinäisillä suhteilla: kaveruuksilla ja  riidoilla on iso merkitys. Panostetaan siihen, että luokan ilmapiiristä tulee iloinen, myönteinen ja ahkeraa työtä arvostava.

• Koululuokan kasvun tavoitteena on keskinäisen auttamisen yhteisö. 
  Selkiytetään luokalle, että oppilaat ja opettaja ovat yhdessä vastuussa työrauhasta ja hyvästä ilmapiiristä. Jokaisella on oikeus oppia.  Opettajan vastuulle 
  jää saada oppilaat ymmärtämään tämä.
• Ymmärretään, kuinka luokan ilmapiirin myönteisyys ja iloisuus on yhteydessä opiskeluun sitoutumiseen ja oppimistuloksiin.
• Rakenneatan luokkaan yhdessä selkeät säännöt yksi asia kerrallaan (seinille)- ei sanella niitä.
• Tuntien tylsyys näkyy ilmapiirissä.
• Tehdään selväksi, että kenelläkään ei ole oikeutta estää tai häiritä toisten opiskelua.
• Tehdään selväksi, että jokaisella on vastuu luokan ilmapiiristä.
• Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta kaikkein  kanssa on kyettävä tekemään koulutyötä.
• Uhmaava häiritseminen johtaa siirtymiseen sijoitusluokkaan.
• Opetellaan yhdessä olemista, ryhmäydytään (jokainen tutustuu jokaiseen; Lions Quest-tyyppiset harjoitteet)
• Luodaan rakenteet, joilla kiistat ratkotaan.
• Sitoutetaan oppilaat luokkaan oman pienryhmän kautta.
• Opetellaan kunnioittamaan yhteisiä sopimuksia. Palkitaan siitä.
• • • Opettajat kiinnittävät huomiota omaan palautteeseensa.
• Otetaan oppilaat mukaan suunnittelemaan luokan sisustus.
• Väkivallan suhteen on nollatoleranssi.

”Jokainen muistaa omalta kouluajaltaan, miten elähdyttävän vaikutuksen opettajan ilomielisyys tekee koululuokkaan. Oppilaidenkin nyrpeys kaikkoaa, heidän sielunsa avautuu alttiisti uusille asioille, syntyy todellinen työvire, niin ettei voimien väsähtämistä huomatakaan, ja pahat juonet ja  hankkeet tehdään tyhjiksi.”  Martti Haavio (1949)

4. Kotien tuki

Kuntoutuminen täytyy tehdä yhdessä kotien kanssa. 

• Avataan vanhemmille luokan tilanne ja käytettävä kuntoutusmalli ja sen perusteet
• Ei etsitä syyllisiä, vaan ratkaisuja.
• Esitetään konkreetisti, mitä koulu kodeilta toivoo  (mm. repun tarkastus, läksyissä auttaminen jne.)
• Tiedotetaan koteihin hankkeen edistymisestä ja oppilaiden onnistumisista.

Ks. lisää aikaisempi lastu Timo Saloviidan Työrauha-kirjasta.