Retroa: Vaikuttavan opettajan menetelmä

Hellström, M. (1990). "Vaikuttavan opettajan menetelmä" ratkaisee
työrauhaongelmat- uskot tai et.  Luokanopettaja, 13(3), 26-27.

TULI varsin  nostalginen olo, kun luin 20 vuotta sitten Luokanopettaja-lehteen kirjoittamaani juttua Vaikuttavan opettajan menetelmästä.
Miten nuori sitä tuolloin olikaan? Takana alle vuosi rexinä.

90-luvun alussa Espooseen levisi menetelmä, jolla haluttiin edistää luokan työrauhaa. Jos opettaja ei onnistunut "pitämään luokassa  kuria", tilanne söi opettajien itsetuntoa. Yleinen ajatus oli, että työrauhaongelma oli opettajan ongelma. Opettajan tulisi muuttua.

Sitten joku oivalsi, että päinvastoin. Ongelman omistaakin oppilas, joka ei ole oppinut hillitsemaan käyttäytymistään. Hänellä oli työrauhaongelma. Hänen pitäisi muuttaa käyttäytymistään.

Tuohon saumaan osui skinneriläinen menetelmä, jossa ongelmallista käyttäytymistä lähdettiin muuttamaan palkkioilla ja rangaistuksilla. Vähän samaan tapaan kuin muksuopissa, siinäkään ei haluttu syväluodata huonon käyttäytymisen syitä. Tässä mallissa huomio kiinnitettiin ympäristön antamaan palautteeseen, jota kutsuttiin vahvistamiseksi. Toisin kuin muksuopissa. huomiota ei kiinnitetty oppilaan tahtoon.

Vaikuttavan opettajan menetelmä

Vaikuttavan opettajan menetelmän
 keksi  yhdysvaltalainen aviopari
Lee ja Marlene Canter 1976.

Suomeen menetelmän  toi Candice Kallio. Hän on netin mukaan nykyään yliopistolehtorina Oulussa. Mallin löytää netistä otsikolla "Assertive discipline". Assertiivisuus tarkoittaa jämäkkyyttä. Opettaja oivaltaa, että lapsi tarvitsee rajat. Mutta samalla lapsi tarvitsee myös huomiota, kun toimii fiksusti.

Espoossa mallia lanseerasi  erityisesti erityisopettaja Leea Björklund Sepon ja Aarnivalkean kouluista. Leea on ollut jo vuosia hyvin ansaitsemallaan eläkkeellä. Mallin perusideat tiivistän seuraavasti:

• Tavoitteena on luoda luokkaan ilmapiiri, jossa kaikilla on mahdollisuus oppia ja opettajalla opettaa.
• Jokainen pystyy hillitsemään itseään. Ei ole lapsia, jota eivät välitä mistään.
• Tarvitaan selkeät säännöt.  Esim. viittaa, kun haluat puhua. Noudata ohjeita...Säännöt annetaan.
• Sääntöjen noudattamisella on seuraukset, jotka kerrotaan etukäteen.
• Rangaistus kohdistuu aina yksilöön: hänet erotetaan kavereistaan (ei pääse välitunnille, joutuu toiseen luokkaan).
• Sääntöjä rikkovan  nimi kirjoitetaan taululle (varoitus). Sitten tulee toinen varoitus (keltainen kortti). Opettaja ei keskeytä opetusta. Kolmas häiriö tuottaa punaisen kortin. Oppilas siirtyy lopputunniksi ns. sijoitusluokkaan. Joka päivä taulu pyyhitään. Seuraava päivä alkaa "puhtaalta pöydältä".
• Palkinto kohdistuu aian koko luokkaan. Luokka ideoi itse pieniä palkintoja (esim. kuunnellaan musiikkia, katsotaan leffaa, vähemmän läksyjä...). 
• Palkinto saadaan, kun taululle ilmestyy sovittu määrä tähtiä. Tähti tulee kaikesta fiksusta, mitä oppilaat tekevät.
• Fiksusta käytöksestä viestitetään myös kotiin.

Luokka käyttää kouluajan opiskeluun. Huomion  saa fiksusti toimiva ei häiritsevä. Rankaiseminen  tehdään ilman tunnekuohua. Ei ihan huono?