Tärkeää puhetta sosiaalisesta pääomasta

 

Terveisiä Kriittisen korkeakouluseminaarista, jonka yhteydessä julkistettiin Rauno Haapaniemen ja Liisa Rainan teos Luottamus ja kansalaisuuteen kasvaminen. 

Seminaari pidettiin  SKS:n hienossa juhla-huoneistoissa Hallituskadulla.  Paikalla oli hyvinkin parikymmentä aktiivista kuuntelija-keskustelijaa.

Tilaisuuden avasi klo 15 Kriittisen korkeakoulun puheen-johtaja Severi Hämäri. 

Ensimmäisen puheenvuoron käytti Rauno Haapaniemi. Raunolla ja Liisalla kun on keskinäinen työnjako, että Rauno puhuu ja Liisa ajattelee :-) 

Rauno kertoi leppoisasti kirjan synty-prosessista: huolesta tasa-arvon arvon heikkenemisestä yhteiskunnassamme ja  siihen auttavasta lääkkeestä: huolenpidosta sosiaalisen pääoman taidoista ja jakautumisesta..

Tuo avainkösite on kirjattu myös perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa koulun tehtäväksi. Mutta sitä ei avata eikä sen toteutumista seurata,

KIrjassa esitellään keinopaketti,  jolla sitä kohti voidaan edetä. Keskeinen keino on luoda kaikille oppilaille - ihan kaikille-  mahdollisuus tuntea kuuluvansa joukkoon.

Raunon jälkeen saatiin. kuuulla Keravan perusopetusjohtaja ja tohtorikoulutettava Terhi Nissisen lukukokemuksia: ajatelmia, jotka hänelle oli noussut mieleen kirjaa lukiessa.

Oli hienoa kuulla, kuinka Keravan koulutoimessa panostetaan jo nyt yhteisöllisuuteen ja luottamuksen kulttuurin.  Hallinnon väki mm. tekee osan työpäivistään kouluilla.  Suuri joukko opettaja panostaa  luokkien yhteishengen rakentamiseen. Jne.

Omassa noin vartin puheenvuorossani toivoin mahdollisimman monen lukevan Raunon ja Liisan kirjan. Se antaa käsitteitä, joilla voi ymmärtää paremmin  nuorten syrjäytymistä, väkivaltaa ja jengiytymistä.  Jos nuori epäonnistuu koulussa ja jää/jätetään parempiosaisten positiivisten verkostojen ulkopuolelle, hän hakee itsekunniotuksensa säilyttääseen  hyväksynnän muualta, negatiivisista verkostoista. Jokaisen perustarpeisiinsa kuulua joukkoon, saada arvostusta ja onnistumisia  tyydytystä  toisen pahaan suuntautuvasta  ryhmästä.  Ongelma ei ratkea kepittämällä näitä nuoria vaan rakentamalla jo varhain positiivisia kiintymyssyhteita vertaisiin aikuisten ohjauksessa. Tässä kiinteä kotiryhmä on mainio väline. Lisäksi tarvuttitaisiin vahvaa, matalan kynnyksen tukea sitä tarvitseville lapsiperheille.

Kahden alustuksen jälkeen oli vielä vireä paneeli, jonka puheenjohtajana toimi Severi Hämäri. 

Sen aluksi kuultiin kaksi mielenkiintoista avauspuheenvuoroa.  Professori-emerita Lea Pulkkinen oli   huolissaan suomalaisen koulun kehityssuunnasta, jossa unohdetaan lapsuus ja lasten tarpeet ja keskiöön asetetaan työelämän tarpeet. Opettajankoulutukseen tarvittaisiin tilaa mm. kehityspsykologian tuntemukselle.

Väitöskirjaan tekevä rehtori Jarno Paalasmaa jakoi Lean huolen. Lasten-  ei työelämän - tarpeiden tulee olla koulun lähtökohtia. Unohtuvatko esim. lapsen kasvun kannalta  tärkeät  leikki, draama ja teatteri? 

Paneelin päätteeksi yleisö sai esittää vielä omia ajatuksiaan ja kysymyksiä. Myös työelämässa ollaan huolissaan suomalaisesta koulusta. Antakaa opettajankoulutus riittävät eväät? Riittääkö suunnan kääntämiseen pelkkä kirjan lukeminen tai puheet tärkeästä teemasta? Mitä konktreettia pitäisi tehdä?

Itse toivoin opettajille aidosti aikaa kohdata oppilaat. Mainio keino olisi esim. luokan oma tunti, jolloin voitaisiin rauhassa tehdä yhteisiä juttua. Luokka tarvitsee oman tilan.  Rehtorit pitäisi vapauttaa kanslian kaapista johtamaan koulua yhteisönä. Jottei koulu tukehdu.

Kiitos, että sain olla mukana.

Lisää kirjasta tässä esittelyssä:

https://pedagogiikkaa.blogspot.com/2022/10/laake-segregaatioon-sosiaalisen-paaoman.html

Kirjanjulkistusseminaari sosiaalisen pääoman pedagogiikasta

OLEN saanut kutsun Kriittisen korkeakoulun  2viikon päästä maanantaina järjestämään  kirjanjulkistusseminaariin. Tuolloin puidaan opettaja, tietokirjailija Rauno Haapaniemen ja  psykologi Liisa Rainan uusinta teosta:  Luottamus ja kansalaisuuteen kasvaminen -sosiaalisen pääoman pedagogiikasta (Cultura, 2022).

Teoksen  keskeinen käsite on opetus-suunnitelmassakin mainittu, mutta tarkemmin avaamattonaksi jäänyt käsite sosiaalinen pääoma.

Mitä käsite tarkoittaa ja miten se edistää yleistä hyvinvointia? Miksi sitä käsitellään koulutuksen yhteydessä  melko vähän? Sosiaalisen pääoman kartuttaminen on kouluille annettu tehtävä. Mutta miten tavoitteen on tarkoitus toteutua koulussa ? Millaista on sosiaalisen pääoman kartuttamisen pedagogiikka? Miten se edistää yleistä hyvinvointia?

Kysymyksiin on vastattava, jos haluamme säilyttää nykyisen sivistys- ja hyvinvointivaltiomme.  

Kriittisen korkeakoulun  seminaarissa ovat puhumassa ovat Rauno Haapaniemen lisäksi professori Lea Pulkkinen, rehtori Jarno Paalasmaa, perusopetusjohtaja ja tohtorikoulutettava Terhi Nissinen sekä KT opetusneuvos Martti Hellström. Tilaisuuden juontaa filosofian opettaja ja Kriittisen korkeakoulun puheenjohtaja Severi Hämäri.

Tilaisuus järjestetään maanantaina 28.11. kello 15.-17.30 SKS talon juhlasalissa Hallituskatu 1.  Seminaarista antaa  lisätietoa Jaakko Vilja, toiminnanjohtaja p.040 552 6969.

Kriittinen korkeakoulu on yksityinen ja itsenäinen kurssikeskus.

https://www.kriittinenkorkeakoulu.fi/kurssitarjonta/luottamus-ja-kansalaisuuteen-kasvaminen/?fbclid=IwAR3FDi26JbtIf34PC2z7dAScx6LyeKt0E-DHNWLA6Je9iw136YOWVAU0aDg

Tervetuloa kaikki! 

Juonipaljastuksia :-)

KAAPPAUSKUVA Sipoon Sanomista.

Suomessa on hienosti toimiva perusopetus, jonka tehtävänä  on antaa kaikille, taustasta huolimatta, samat mahdollisuudet kasvaa ja oppia. Mediassa on kuitenkin toistuvasti  hälyttäviä uutisia koululaisten jaksamisesta, väkivallan lisääntymisestä ja jengiytymisestä. tutkimuksissa on todettu oppilaiden osaamistason ja ennen kaikkea koulumotivaation laskua. Koulujen ja oppilaiden välinen eriarvoisuus on lisääntynyt. 





On aihetta kysyä onko peruskoululle annettu tehtävä kaikin osin toteutunut? . Perusopetuksella on kasvatus- ja sivistystehtävä. Onnistuessaan tässä perusopetus takaa hyvinvointivaltion jatkuvuuden. 

“Suomen kansallisaarre on luottamus”. Näin todettiin Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 3.4.2022. Kirjoituksessa viitattiin koronapandemiaan ja Ukrainan sotaan. Kansalaiset selviävät kirjoituksen mukaan vaikeistakin ajoista parhaiten yhteistyöllä, joka rakentuu luottamukselle. Luottamus puolestaan on tärkeä osa sosiaalista pääomaa, jonka riittävä kartuttaminen kaikille on annettu koulun tehtäväksi. Aika moni, mukaan lukien koulun ammattilaiset, ei ehkä tunne tätä tehtävää.

Nyt olemme tienhaarassa, jossa opetuksen tehtävä on nähtävä kirkkaammin alkuperäisessä muodossaan. Opetus ei ole vain arvosanojen tuottamista, sen tulee tukea lasten ja nuorten kokonaisvaltaista kasvua. Koulun on tärkeä kasvuympäristö.

 Koulun ongelmat eivät ratkea vain lisäämällä erityisosaajia tai pienentämällä luokkia.

Perusopetuksen tehtävä on myös kartuttaa ns. sosiaalista pääomaa. Siihen ei päästä jos opetusryhmät jätetään organisoitumaan itsekseen, ilman kasvatusyhteisön tukea.

  Lapsuudessa karttunut sosiaalinen pääoma, kuten verkostot,vuorovaikutus ja luottamus, merkitsee parempaa elämänlaatua paitsi lapsuudessa, se myös ennakoi sitä läpi nuoruuden ja aikuisuuden. 

Jokainen tarvitsee sosiaalista pääomaa hyvän elämän turvaksi. Kyky tulla toimeen muiden kanssa on harjoiteltava taito. Kaikkien pitäisi oppia rakentamaan myönteisiä verkostoja. Ne tuottavat turvallisia ihmissuhteita ja auttavat sijoittumaan työelämään itseä tyydyttävällä tavalla. Vain koulussa voidaan tasoittaa erilaisista taustoista johtuvia sosiaalisen alkupääoman eroja. Se on osa koulun laajaa sivistystehtävää.

Tarvitaan siis sosiaalista pääomaa kerryttävää pedagogiikkaa. Hyvä kasvuympäristö on pysyvä ja yhteisöllinen. Tämä varmistetaan muodostamalla opetusryhmiin pitkäkestoisia oppivia pienryhmiä. Kirjassa kuvaillaan yhteisöllisyyden ehtoja, ryhmien dynamiikkaa ja prosesseja sekä opastetaan pienryhmien muodostamisessa ja ohjaamisessa.

Kirjoittajat ovat perehtyneet aiheeseen laajasti myös koulujen arjessa.Kirjan löydät mm. täältä: 

Suomalainen kirjakauppa:

https://www.suomalainen.com/products/luottamus-ja-kansalaisuuteen-kasvaminen

Bod:

https://www.bod.fi/kirjakauppa/luottamus-ja-kansalaisuuteen-kasvaminen-rauno-haapaniemi-9789529501823

Lääke segregaatioon: Sosiaalisen pääoman pedagogiikka

Viime viikkojen aikana on mediassa havahduttu kurjiin tutkimustuloksiin: hyvistä tasa-arvoon pyrkivistä yrityksistä huolimatta  - mm. positiivisen diskriminaation keinoin - koulujen segregaatio, jakautuminen vallan mainioihin ja vallan kauheisiin jatkuu, ehkä kiihtyykin.  Monelle meistä kokonaan uusi tieto on ollut,  että mainioissakin kouluissa  oppilaiden kaveripiirit muodostuvat vahvasti heidän sosiaalisen taustansa perusteella. Se e ole viisasta.

Vertaisryhmien muodostuminen  sosiaalisin  perustein on pikaliukumäki syrjäytymiseen, pahoinvointiin, jengiytymiseen, väkivaltaan ja rikoksiin. Se on uhka myös suomalaiselle tasa-arvon arvolle.

Rauno Haapaniemi ja Liisa Raina ovat juuri julkaiseet kirjan, joka paitsi havahduttaa kysymyksen vakavuuteen tarjoaa myös lääkkeitä ongelman ratkaisemiseen. Teoreettisella tasolla avainkäsitteeksi nousee sosiaalisen pääoman käsite ja praktisella tasolla sosiaalisen pääoman pedagogogiikka, jonka keskiössä ovat oppilaiden pitkäkestoiset oppivat ryhmät.

Haapaniemi, Rauno ja Raina,Liisa (2022). Luottamus ja  kansalaisuuteen kasvaminen- sosiaalisen pääoman pedagogiikasta. Cultura Oy

Kirja tarkastelee sosiaalista pääomaa kahdella tasolla: resurssina, jonka turvin  kansalaiset rakentavat yhteistyöllä ja yhteisin sopimuksin hyvinvointi-yhteiskuntamme. Jokaisen pitäisi saada mahdollisuudet osallistua, rakentaa elämäänsä ja kuulua yhteisöön.

Toinen taso on koulu. Koulun tehtävä on tukea kansalaiseksi kasvua  ja mahdollistaa hyvää elämää Kaikille. Nyt voimassa olevissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) koululle on annettu tehtävät rakentaa  inhimillistä pääomaa (tiedot ja taidot) ja sosiaalista pääomaa. Edellinen on itsestään selvää. Tarkemmin jälkimmäistä käsitettä  ei kirjoittajien hämmästykseksi perusteissa avata. Tasa-arvoa edistävässä koulussa  velvoite sosiaaliseen pääomaan edellyttää kuitenkin tavoitteellista oppilaiden alkulähtökohtien erojen tasoittamista. 

Haapaniemen ja Rainan mukaan sosiaalinen pääoma kertyy ja kasautuu lasten arjessa ja sen jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa. Pelkkä kertyminen ei riitä. Sitä tulisi ohjata tavoitteellisesti. Tällä hetkellä monet koulun nykyiset rakenteet ja käytännöt jopa estävät sosiaalisen pääoman karttumista kaikille. 

Sosiaalisen pääoman käsite

Sosiaalisen pääoman käsite on käsitteenä laajasti tiedepiirien arvostama, vaikka käsitteen rajat ja nimi vaihtelevatkin. Se tarkoittaa pitkälti samaa kuin yhteisöllisyys, joka ilmenee  työpaikoilla ryhmään kuulumisen tunteena, hyvinä ihmissuhteina, luottamuksena, vastavuoroisuutena ja  henkilöstön toimintana yhteiseksi hyväksi. Tieto kulkee. Normeja noudatetaan. Verkostoja hyödynnetään ja niistä saadaan etuja. Sosiaalinen pääoma tuottaa hyvinvointia.

Toisaalta sosiaalinen pääoma on yhteisöllinen ilmiö. Toisaalta yksilö voi ottaa ainakin osan siitä mukaansa. Tai jäädä sitä ilman.

Sosiaalinen pääoma koulun kontekstissa

Koulussa sosiaalinen pääoma on monikerroksinen. Yhteisöllisesti, yhteisen pelikirjan mukaan toimivassa koulussa kaikkien on mahdollista saada sitä hyötyä. Kaikki koulut eivät kuitenkaan ole tällaisia. Mutta myös yksittäisessä luokassa voidaan rikastaa oppilaiden sosiaalista pääomaa.

Oppilaille sosiaalinen pääoma on kaveruussuhteita ja  omaksuttua sosiaalista kompetenssia (sosiaalisia, sosioemotionaalisia ja sosiokognitiivisia taitoja). Se kuinka paljon tätä omaisuutta kertyy tai kuinka tasaisesti se eri oppilaiden kesken jakautuu vaikuttaa  koulumenestykseen, suojaavien turvaverkostojen rakentumiseen ja elämänhallinntaan.

Tasa-arvoa korostava peruskoulussa sosiaalinen pääoma on keskeisesti  myös tasa-arvokysymys. Koululla on tärkeä tehtävä tasoittaa  kotitaustasta riippuvan sosiaalisen alkupääoman erilaisuuden aiheuttamaa eriarvoisuutta. Hyvä-osaisemmat oppilaat olisi saatava jakamaan omaa sosiaalista pääomaansa. Heikomman sosiaalisen alkupääoman omaavia ei saisi jättää yksin tai verkostoitumaan vain keskenään.

Keskeinen lääkeaine:  Yhdessä oppivat pienryhmät

Haapaniemen ja Rainan  ratkaisuna ovat muutaman oppilaan pysyvä oppivat pienryhmät, ns. kotiryhmät.  Toisin kuin jatkuvasti kokoonpanoltaan muuttuvat ryhmät, yhdessä oppivat pienryhmät loisivat jokaiselle oppilaalle hänen kasvuaan tukevan verkon.  Moni lapsi tai nuori  ei kykene hallitsemaan kokonaisen luokan, lauman, ryhmäsuhteita. Pysyvät pienryhmät lisäisivät oppilaitten turvallisuutta ja hyvinvointia.. Ne auttaisivat oppilaita kiintymään ja kiinnittymään toisiinsa, koulutyöhön ja myöhemmin laajemmin yhteiskuntaan.

Pienryhmät eivät kuitenkaan tuota sosiaalista pääomaa itsekseen ja automaattisesti. Tähän tarvitaan opettajan pitkäjänteistä ohjaustyötä. Aloitetaan parityöskentelystä. Niissä alkuharjoitellaan yhdessä tekemistä ja koetaan onnistumisia. 

Pysyvät noin neljän oppilaan ryhmät muodostetaan yhdessä opettajan johdolla.  Ryhmä antaa sosiaalista tukea  ja kontrolloi. Se laatii yhdessä pelisääntönsä ja vuorovaikutussopimuksensa.  Ryhmä valitsee oman pomonsa.  Tehtäviin jätetään valinnan varaa ja vapautta. Opettaja antaa oppilaille  tilaisuuksia olla luottamuksen arvoinen. Kierrätetään erilaisia ryhmärooleja (mm. kyseenalaistaja, myötävaikuttaja, innostaja, sovittelija). Valitaan, mikä istuu itselle. Opetellaan tunnistamaan omia vahvuuksia. Aikaa varataan töiden ja työprosessien reflektiolle.

Opettaja ohjaa ryhmiä tehtävien, yhteisten keskustelujen, ryhmäsopimusten hyväksymisen, ryhmäkohtaisten kehittämis-keskustelujen sekä mm. opettajan ja tiimipomojen tapaamisten avulla. Palautetta ryhmien tilasta ja edistymisestä eri taitojen osalta kootaan ja puidaan. Ja voidaanpa palkita jopa viikon ryhmäkin ansioistaan.

Haapaniemi ja Raina eivät edellytä, että kaikki koulutyö tehdään näissä ryhmissä. He arvostavat menetelmällistä monipuolisuutta.  Eikä, ettei koskaan tehtäisi töitä muissa ryhmissä. Hauskalta kuulosti mm. idea siitä, että pysyvät ryhmät lähettävät jäseniään opintoretkille muihin ryhmiin. Ja että juuri ryhmät perehdyttävät uudet oppilaat luokan tapoihin. Mutta jokaisella olisi turvallinen välittävä  kotipesä.