Lääke segregaatioon: Sosiaalisen pääoman pedagogiikka

Viime viikkojen aikana on mediassa havahduttu kurjiin tutkimustuloksiin: hyvistä tasa-arvoon pyrkivistä yrityksistä huolimatta  - mm. positiivisen diskriminaation keinoin - koulujen segregaatio, jakautuminen vallan mainioihin ja vallan kauheisiin jatkuu, ehkä kiihtyykin.  Monelle meistä kokonaan uusi tieto on ollut,  että mainioissakin kouluissa  oppilaiden kaveripiirit muodostuvat vahvasti heidän sosiaalisen taustansa perusteella. Se e ole viisasta.

Vertaisryhmien muodostuminen  sosiaalisin  perustein on pikaliukumäki syrjäytymiseen, pahoinvointiin, jengiytymiseen, väkivaltaan ja rikoksiin. Se on uhka myös suomalaiselle tasa-arvon arvolle.

Rauno Haapaniemi ja Liisa Raina ovat juuri julkaiseet kirjan, joka paitsi havahduttaa kysymyksen vakavuuteen tarjoaa myös lääkkeitä ongelman ratkaisemiseen. Teoreettisella tasolla avainkäsitteeksi nousee sosiaalisen pääoman käsite ja praktisella tasolla sosiaalisen pääoman pedagogogiikka, jonka keskiössä ovat oppilaiden pitkäkestoiset oppivat ryhmät.

Haapaniemi, Rauno ja Raina,Liisa (2022). Luottamus ja  kansalaisuuteen kasvaminen- sosiaalisen pääoman pedagogiikasta. Cultura Oy

Kirja tarkastelee sosiaalista pääomaa kahdella tasolla: resurssina, jonka turvin  kansalaiset rakentavat yhteistyöllä ja yhteisin sopimuksin hyvinvointi-yhteiskuntamme. Jokaisen pitäisi saada mahdollisuudet osallistua, rakentaa elämäänsä ja kuulua yhteisöön.

Toinen taso on koulu. Koulun tehtävä on tukea kansalaiseksi kasvua  ja mahdollistaa hyvää elämää Kaikille. Nyt voimassa olevissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) koululle on annettu tehtävät rakentaa  inhimillistä pääomaa (tiedot ja taidot) ja sosiaalista pääomaa. Edellinen on itsestään selvää. Tarkemmin jälkimmäistä käsitettä  ei kirjoittajien hämmästykseksi perusteissa avata. Tasa-arvoa edistävässä koulussa  velvoite sosiaaliseen pääomaan edellyttää kuitenkin tavoitteellista oppilaiden alkulähtökohtien erojen tasoittamista. 

Haapaniemen ja Rainan mukaan sosiaalinen pääoma kertyy ja kasautuu lasten arjessa ja sen jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa. Pelkkä kertyminen ei riitä. Sitä tulisi ohjata tavoitteellisesti. Tällä hetkellä monet koulun nykyiset rakenteet ja käytännöt jopa estävät sosiaalisen pääoman karttumista kaikille. 

Sosiaalisen pääoman käsite

Sosiaalisen pääoman käsite on käsitteenä laajasti tiedepiirien arvostama, vaikka käsitteen rajat ja nimi vaihtelevatkin. Se tarkoittaa pitkälti samaa kuin yhteisöllisyys, joka ilmenee  työpaikoilla ryhmään kuulumisen tunteena, hyvinä ihmissuhteina, luottamuksena, vastavuoroisuutena ja  henkilöstön toimintana yhteiseksi hyväksi. Tieto kulkee. Normeja noudatetaan. Verkostoja hyödynnetään ja niistä saadaan etuja. Sosiaalinen pääoma tuottaa hyvinvointia.

Toisaalta sosiaalinen pääoma on yhteisöllinen ilmiö. Toisaalta yksilö voi ottaa ainakin osan siitä mukaansa. Tai jäädä sitä ilman.

Sosiaalinen pääoma koulun kontekstissa

Koulussa sosiaalinen pääoma on monikerroksinen. Yhteisöllisesti, yhteisen pelikirjan mukaan toimivassa koulussa kaikkien on mahdollista saada sitä hyötyä. Kaikki koulut eivät kuitenkaan ole tällaisia. Mutta myös yksittäisessä luokassa voidaan rikastaa oppilaiden sosiaalista pääomaa.

Oppilaille sosiaalinen pääoma on kaveruussuhteita ja  omaksuttua sosiaalista kompetenssia (sosiaalisia, sosioemotionaalisia ja sosiokognitiivisia taitoja). Se kuinka paljon tätä omaisuutta kertyy tai kuinka tasaisesti se eri oppilaiden kesken jakautuu vaikuttaa  koulumenestykseen, suojaavien turvaverkostojen rakentumiseen ja elämänhallinntaan.

Tasa-arvoa korostava peruskoulussa sosiaalinen pääoma on keskeisesti  myös tasa-arvokysymys. Koululla on tärkeä tehtävä tasoittaa  kotitaustasta riippuvan sosiaalisen alkupääoman erilaisuuden aiheuttamaa eriarvoisuutta. Hyvä-osaisemmat oppilaat olisi saatava jakamaan omaa sosiaalista pääomaansa. Heikomman sosiaalisen alkupääoman omaavia ei saisi jättää yksin tai verkostoitumaan vain keskenään.

Keskeinen lääkeaine:  Yhdessä oppivat pienryhmät

Haapaniemen ja Rainan  ratkaisuna ovat muutaman oppilaan pysyvä oppivat pienryhmät, ns. kotiryhmät.  Toisin kuin jatkuvasti kokoonpanoltaan muuttuvat ryhmät, yhdessä oppivat pienryhmät loisivat jokaiselle oppilaalle hänen kasvuaan tukevan verkon.  Moni lapsi tai nuori  ei kykene hallitsemaan kokonaisen luokan, lauman, ryhmäsuhteita. Pysyvät pienryhmät lisäisivät oppilaitten turvallisuutta ja hyvinvointia.. Ne auttaisivat oppilaita kiintymään ja kiinnittymään toisiinsa, koulutyöhön ja myöhemmin laajemmin yhteiskuntaan.

Pienryhmät eivät kuitenkaan tuota sosiaalista pääomaa itsekseen ja automaattisesti. Tähän tarvitaan opettajan pitkäjänteistä ohjaustyötä. Aloitetaan parityöskentelystä. Niissä alkuharjoitellaan yhdessä tekemistä ja koetaan onnistumisia. 

Pysyvät noin neljän oppilaan ryhmät muodostetaan yhdessä opettajan johdolla.  Ryhmä antaa sosiaalista tukea  ja kontrolloi. Se laatii yhdessä pelisääntönsä ja vuorovaikutussopimuksensa.  Ryhmä valitsee oman pomonsa.  Tehtäviin jätetään valinnan varaa ja vapautta. Opettaja antaa oppilaille  tilaisuuksia olla luottamuksen arvoinen. Kierrätetään erilaisia ryhmärooleja (mm. kyseenalaistaja, myötävaikuttaja, innostaja, sovittelija). Valitaan, mikä istuu itselle. Opetellaan tunnistamaan omia vahvuuksia. Aikaa varataan töiden ja työprosessien reflektiolle.

Opettaja ohjaa ryhmiä tehtävien, yhteisten keskustelujen, ryhmäsopimusten hyväksymisen, ryhmäkohtaisten kehittämis-keskustelujen sekä mm. opettajan ja tiimipomojen tapaamisten avulla. Palautetta ryhmien tilasta ja edistymisestä eri taitojen osalta kootaan ja puidaan. Ja voidaanpa palkita jopa viikon ryhmäkin ansioistaan.

Haapaniemi ja Raina eivät edellytä, että kaikki koulutyö tehdään näissä ryhmissä. He arvostavat menetelmällistä monipuolisuutta.  Eikä, ettei koskaan tehtäisi töitä muissa ryhmissä. Hauskalta kuulosti mm. idea siitä, että pysyvät ryhmät lähettävät jäseniään opintoretkille muihin ryhmiin. Ja että juuri ryhmät perehdyttävät uudet oppilaat luokan tapoihin. Mutta jokaisella olisi turvallinen välittävä  kotipesä.

Huomenna Educassa

MARTTI HELLSTRÖM PUHUU YHTEISÖLLISESTÄ OPPIMISESTA  EDUCA-MESSUILLA

26.1.2017  Opetusneuvos Martti Hellström keskustelee varhaiskasvatukssen asiantuntijan Saija Keski-Heikkilän kanssa pedagogisesta johtamisesta Educa-messuilla perjantaina klo 15.45 (luentotila 206).

Hellström on yhdessä Peter Johnsonin, Asko Leppilammen ja Pasi Sahlbergin kanssa kirjoittanut kirjan Yhdessä oppiminen (Into, 2016).

Yhteistoiminnallisessa oppimisessa työskennellään pienryhmissä. Opettaja innostaa ja ohjaa, ja oppiessa syntyy sosiaalisia taitoja, oppimisen iloa ja positiivista yhteisöllisyyden tunnetta.

“Peruskoulusta ollaan huolissaan ja aiheesta. Nyt tarvitaan yhteistä pedagogista johtajuutta koulutusjärjestelmän kaikilla tasoilla, koska koulutusta suomessa ei johdeta samaan suuntaan. Itse asiassa kukaan ei johda, jos valtion, kunnan ja koulun fokus ei ole sama. Yhteistoiminnallinen johtaminen ja yhdessä oppiminen olisi lääke, joka puree. Tämä asia on kirjamme ydin.”

YHDESSÄ oppiminen on ajankohtainen, 2020-luvulle päivitetty teos yhteistoiminnallisuudesta, sen perusteista ja menetelmistä. Kirjan voi lukea itsenäisesti tai sitä voi käyttää yhteistoiminnallisen oppimisen tapaan. Kirja soveltuu opettajille ja opetuksesta päättäville kaikilla hallinnon ja politiikan tasoilla.

Martti Hellström on KT, opetusneuvos, luokanopettaja ja rehtori, jonka vuosina 1989–2014 johtama Espoon Auroran koulu tunnetaan innovatiivisena, pedagogisesti vahvasti yhteisöllisenä kouluna.

Innon osasto Educassa: 6C 66

http://educa.messukeskus.com

http://intokustannus.fi/kirja/yhdessa_oppiminen/

Viimeinen kesäaikapäivä

Alimmassa kuvassa panelistit Ari, Martti, Maarit Korhonen ja
juontaja Timo Forss.

HIENOA, että huomenna siirrytään ns. normaaliaikaan (kesäaika). Ensi yön uni pitenee tunnilla. Tekee kutaa, sillä tällä viikolla aikaisia herätyksiä on ollut ihan riittävästi.

TÄNÄÄN hypäsin mersuun klo 7.30. Kello  8.30 olin perillä Riihenmäen koululla Mäntsälässä pölyttämässä ops-innostusta.

Laihduin heti varttitunnissa kilon, kun osoittautui, ettei talon langaton videotykki tunnistanut Maccia. Ei vaikka väliin vedettiin HDM-kaapeli. Ei auttanut kuin siirtää diat pdf-muodossa teollisuus-standardin mukaiseen laitteeseen. Jäi videot ja musat kuulematta. Mutta kuvat näkyivät.

90 minuutissa käytiin  läpi 1000-sivuinen ops. Stand-up-pedakoomikkona yritin pitää positiivista virettä ja vauhtia yllä (ks. keskimmäinen kuva. Tanks Sari Auramo!).  Kun auditoriosta kuuluu naurua, tietää, että paikalla on fiksua porukkaa.  Monta tuttuakin jaksoi kuunnella. Heinoa.
Sekin oli tärkeää, että  opettajat pääsivät aikataulun mukaan syömään lounasta.

Kirjamessuille

SITTEN uudelleen mersuun ja kohti Pasilaa ja Helsingin kirjamessuja. INTO-kustannus oli buukannut minut kahteen paneeliin esittelemään yhteistoiminnallista oppimista.  Kullervo-salissa oli hienosti väkeä paikalla, ja juontaja Timo Forss veti keskustelua jouhevasti. Ekan session voisi tiivistää vaikka näin:

"Suomalainen koulutusjärjestelmä on ehkä maailman upein. Mutta hyvä se ei ole vieläkään. Puuttuu johtajuutta. Puuttuu eri tasojen yhteistoiminnallisuutta. Puuttuu resursseja. Suomen järjestelmän vahvuus on sen eettisyydessä ja opettajien huikeassa osaamisessa.  Pidetään huolta näistä upeista opettajista ja varmistetaan heille mm. oman rehtorin tuki ja riittävä perehdytys.  Digitaalisuus on tätä aikaa. Sitä tulee ottaa mukaan opetukseen, jos halutaan, etteivät lapset ja nuoret pidä koulua museona. Mutta sen tulee tuottaa aitoa pedagogista lisäarvoa tiedon keräämisessä, muokkaamisessa ja/tai jakamisessa (tanks ILONA ja Risto Korhonen)."

KLO 14.50 minulla ja Maaritilla oli vielä toinen 20 minuutin keikka. Kumpikin meistä esitteli teoksiaan ja kantojaan suomalaiseen kouluun. Yksimielisiä olimme siitä, että edessä on kipua, kuin kiirastulta, koska koulutuksen on muututtava, kun maailma muuttuu. Mutta ei epäilystäkään siitä, etteivätkö suomalaiset opettajat selviä tästä.

Viikko 43

ENNEN vanhaan, kun tein vielä töitä koulussa,  sunnuntain rituaaleihini kuului seuraavan viikon ohjelman kokoaminen blogiin. Se ei ollut hassumpi tapa. Samalla moni asia dokumentoitui ja niihin saattoi palata.

Juuri näihin aikoihin, kun koulujen syysloma oli hoidettu kanta,  rytmiä suunnitteluun toivat  lokakuun lopussa käynnistyneet joulunäytelmä-harjoitukset. Niihin riitti yleensä 8 viikkoa. No nyt toimitaan Aurorassa varmaankin jollain uudella tavalla, ja minunkin duunilistani on erilainen.

HUOMENNA alkaa siis vuoden 2016 viikko nro 43. Se on muuten erikoisen haastava. Olen näköjään ahtanut erilaisia hommia oikein kenkälusikalla kalenteriini.

Viikon keskeisin koulutusteema on jo pari kuukautta  alakouluissa jalkautettu  opetussuunnitelma.  Siitä saan puhua tiistaina englanniksi, keskiviikkona ruotsiksi ja torstaina ja lauantaina suomeksi. Torstain keikan pääfokus on arvioinnissa tapahtuneissa muutoksissa, ja tällainen uusi sivuteema virkistää.

Keskiviikon ruotsinkielinen 70 minuutin luento Helsingissä tekee kielitaidolle kutaa, mutta vaatii tietysti lähes kaikkien diojen päivittämistä. Lepopäivä siihen meni, eikä ihan valmista ole vieläkään.

PERJANTAINA saan ottaa uusiksi yhden mieliaiheistani: suomalaisen rehtoriuden erityispiirteet. Yleisönä on tällä kertaa iso joukko etelä-afrikkalaisia yrittäjiä. Englanniksi pitämäni luento on  osa ryhmän lähes kahden viikon mittaista excursiota Suomeen.

LAUANTAILLE osuvat myös Helsingin kirjamessut, joilla edustan Yhdessä oppiminen- teoksemme koko tekijäryhmää Hellström- Johnson- Leppilampi- Sahlberg.

Konkreetisti olen mukana kahdessa kouluaiheissa paneelissa. Ensin kello 13.30  Suomalainen koulutusihme- kansakoulu 150 vuotta- paneelissa Kullervo-lavalla.  Puffin mukaan "Opettamisen ammattilaiset keskustelevat suomalaisen koulun menestystarinasta ja huolestuttavasta
tulevaisuudesta. Mukana Yhdessä oppiminen -kirjan tekijä Martti Hellström, useita koulua käsitteleviä kirjoja kirjoittanut Vuoden 2016 luokanopettaja Maarit Korhonen sekä rehtorien maailmanneuvoston puheenjohtaja, Schildtin lukion rehtori Ari Pokka. Haastattelijana on Timo Forss. Into"

Kirjoista puhumista jatkan klo 14.50 Rosebudin osastolla 6b99 Maarit Korhosen kanssa.

ELI touhua riittää ilman näytelmäharjoituksiakin.  Ja jottei tule liikaa äitiä ikävä, juoksen (tai siis ajan autolla) maanantaina aamulla viemään ainakin yhdelle koululle Atson muistelmat. Sitten Helsinkiin taidekasvatuskirjaa työstävän ryhmän kokoukseen ja iltapäivällä takaisin Espooseen valtuuston  neuvottelukunnan ja valtuustoryhmän kokouksiin.

Tiistain iltaohjelmassa on Espoon perinneseuran hallituksen kokous, jossa valmistellaan sekä syyskokousta että syysseminaaria 8.11. Seminaarin teemana ovat kouluasiat, ja siellä julkistetaan Atso Vilkkijärven muistelmat.

Keskiviikkona on näillä näkymin viimeinen didaktiikka-kirjan työryhmän kokous, ja sitten teksti lähtee oikolukuun ja taittoon.

On palkitsevaa, että asioita  tulee  myös valmiiksi ja  niille saa sanoa näkemiin. Vain näin vapautuu tilaa ja aikaa taas jollekin toiselle uudelle.

Viime viikolla oli  viimeinen Tuomiokirkko-seurakunnan tulevaisuustyöryhmän kokous. Toimin sen puheenjohtajana. Oma suunnitelmamme on nyt valmis vietäväksi seurakuntaneuvoston hyväksyttäväksi.

Uudelle tilaa tulee myös siksi, että  ymmärtääkseni Espoon seurakuntien viestintäryhmän  toiminta muuttuu oleellisesti ellei lopu kokonaan, kun Esse lakkaa ilmestymästä.

Lauantaina kirjamessuille Jyväskylään

ENSI lauantaina Jyväskylässä on kirjamessut, ja minulla on ilo ja kunnia edustaa siellä  "Yhdessä oppiminen"-kirjan tekijöitä. Muulle ryhmälle aikataulu ei sopinut. Kello 12.30   käynnistyy Paviljongin Canth-lavalla paneeli, joka on osa Tiedon jano-tapahtumaa. Tapahtumalla halutaan edistää suomalaista tietokirjallisuutta.  Näin sitä mainostetaan:

TIEDON JANO-PANEELI. SUOMALAINEN KOULUTUSIHME – KATOAVAA KANSANPERINNETTÄ?
Keskustelu suomalaisen koulutuksen ja opetuksen tulevaisuudesta käy kiivaana. Viimeksi siitä huolestui entinen opetusministeri Krista Kiuru. Tiedon janon paneelissa keskustellaan suomalaisen koulutusihmeen synnystä ja siitä, mitä nyt on tapahtumassa. Mitä asiantuntjat sanovat hallituksen leikkauspolitiikasta? Mitä mahdollisuuksia Suomella on? Mukana keskustelemassa kolme koulutuksen asiantuntija

PANEELISSA on kolme vierasta: koulutussosiologian ja -politiikan professori Hannu Simola, kasvatustieteen tohtori ja opetusneuvos Martti Hellström sekä  maailman rehtorijärjestön puheenjohtaja, Schildtin lukion rehtori Ari Pokka. Haastattelijana on kokenut radiotoimittaja Timo Forss.

Paneelin juoni menee niin, että jokainen panelisti esittelee  aluksi lyhyesti, muutamassa minuutissa oman kirjansa.

Minä siis esittelen teoksen: Martti Hellström, Peter Johnson, Asko Leppilampi ja  Pasi Sahlberg: "Yhdessä oppiminen- yhteistoiminnallisuuden käytäntö ja periaatteet.  Näin kustantaja sitä markkinoi:

" Yhteistoiminnallisessa oppimisessa työskennellään pienryhmissä. Opettaja innostaa ja ohjaa, ja oppiessa syntyy sosiaalisia taitoja, oppimisen iloa ja positiivista yhteisöllisyyden tunnetta. 

Yhdessä oppiminen on ajankohtainen, 2020-luvulle päivitetty teos yhteistoiminnallisuudesta, sen perusteista ja menetelmistä. Vuoden 2016 opetussuunnitelman myötä peruskouluille ja lukioille tarjoutuu mahdollisuus uudistua. 

Kirjan voi lukea itsenäisesti tai sitä voi käyttää yhteistoiminnallisen oppimisen tapaan. Kirja soveltuu opettajille ja opetuksesta päättäville kaikilla hallinnon ja politiikan tasoilla."

Lisää kuvateksti

HANNU Simolan teos on "PISA. Koulutusihmeen paradoksit". Teosta on esitelty tässä blogissa kolmessa lastussa.  Näin sitä  kustantaja markkinoi:

" Miten suomalainen koulu on voinut pärjätä, vaikka se tekee kaiken vasten valtavirran oppeja? Koulutusihmeen paradoksit kokoaa yhteen kasvatussosiologian professori Hannu Simolan keskeisimpiä kirjoituksia koulutuksesta viime vuosikymmenen ajalta.  

Simola on Suomen kansainvälisesti arvostetuimpia koulutustutkijoita. Koulutusihmeen paradoksit avaa uudenlaisen kriittisen mutta samalla realistisen näköalan koulutuksen kehittämiseen.  

Simola keskittyy esseissään ennen kaikkea suomalaisen koulutuspolitiikkaan ja sen historialliseen kehkeytymiseen. Opettajan, tutkijan ja tinkimättömän ajattelijan auktoriteetilla hän pohtii koulun kehittämisen vaikeutta, markkinaliberalistisen koulutuspolitiikan vaikutuksia sekä Suomen PISA-menestyksen syitä. Miten suomalainen koulu on voinut pärjätä, vaikka se tekee kaiken vasten valtavirran oppeja?
Simolan teksteissä on vahva tieteellinen ja teoreettinen pohja, mutta silti hän päätyy usein käytännöllisiin, vallitsevia totuuksia kyseenalaistaviin johtopäätöksiin. Teos onkin eräänlainen koulutuspoliittisen toisinajattelun käsikirja. "

ARI Pokka on kirjoittanut kirjan "TOP. Finnish School Leadership and Management". Teosta esitellään netissä näin:

"The excellent Finnish education system made world famous by PISA (Program for International Student Assessment) is not based on fierce competition but the competent teachers and outstanding teacher’s kits. The story of Finnish education is a story about growth, development and wellbeing of children and young people. Finnish teachers are regarded as exceptionally competent professionals who teach efficiently and never forget the goals of education. Trust and low hierarchy are the strengths of Finnish school as well as competent teachers and a high-grade pedagogical leadership. The Finnish school respects and supports children and young people in the best possible way since everyone at school is highly committed and see their work as a national duty. The Finnish educational policy promotes harmony and excellent cooperation between schools, educational authorities and administrators. Developing the school as an ecosystem has been a key success enabler in the Finnish education. This involves placing the student at the heart of the operation governed by a set of complementary processes that create energy and maintain balance. 

The role of the principal is key to enabling how this ecosystem enables students and teachers to live and work on a daily basis. The health of the ecosystem is fundamental for students to achieve the highest possible academic standards, alongside enhanced
personal wellbeing. 

This personal and practical book is for aspiring and experienced educators. Through these pages we can look closely at how the Finnish educational successes are achieved in practice, and consider adapting ideas to enable schools in other countries to become even more successful. This book tells you how the Finnish school works."

LYHYIDEN kirjapuffien jälkeen  käydään sitteen keskustelua  suomalaisesta koulutusihmeestä, sen perusteista ja synnyn syistä (opettajien ammattitaito, koulujen autonomia, yhteistyön merkitys, kilpailun vähäisyys, mikromanageerauksen puuttuminen yms.). Esiin noussevat myös  uudet  opetusmenetelmät,  kokeilukulttuuri, tulevaisuus ja  leikkausten  vaikutuksesta.

Yhdessä oppiminen- teos pähkinänkuoressa

Kolme tenoria laulattaa porukkaa Visio-lavalla.

TERVEISIÄ EDUCASTA 2016. Takana kaksi hienoa, yhteistoiminnallista esiintymiskokemusta, toinen perjantailta ja toinen lauantailta.  Tanks kaikille niissä mukana olleille. Yhteensä kanssamme yhdessä oppimista pohti noin 1000 ammattilaista. Ja kirjaamme "Yhdessä oppiminen" myytiin INNON-ständillä enemmän kuin mitään muuta tämän kustantajan tuottamaa kirjaa.

KOKOSIN tähän vielä pähkinänkuoressa kvartettimme keskeisen viestin.

Miksi kirjoitimme tämän kirjan?

About vuosi sitten auoimme päätämme ja kritisoimme voimakkaasti suomalaista koulutuspolitiikkaa sen tuhansista eri suuntiin vetävistä erillishankkeista, joilta puuttuu yhteinen, innostava visio ja uskottava johto. Näimme, että näin ei vastata suuriin globaaleihin kysymyksiin  maailmanrauhasta, ilmaston muutoksesta eikä kasvavasta  eriarvoisuudesta. Näimme, että näin ei vastata myöskään työnmuutokseen. Digitalisaatioonkin on tartuttu kuin hukkuva oljenkorteen. Suomi oli pysähtyneisyyden tilassa. Vanhanaikainen hallinto  yritti ratkoa ongelmia osauudistuksilla. Energiaa hukattiin.  Rahaa tuhlattiin. Tuloksia ei tullut.

Tilanne on vuoden aikana vain pahentunut. Pakolaiskriisi osoittaa kuinka olemme Suomessakin ajautuneet sivistyksestä sivistymättömyyteen. Mutta: kun aukoo päätä, on myös uskallettava esittää vaihtoehto.

Mikä on meidän vaihtoehtomme?

Suomi pelastuu, jos meillä on (1) inspiroiva, innostava  visio  tulevaisuuden koulusta ja (2)  fiksu toimintamalli, jolla voidaan edetä sitä kohti. Meillä oli (mielestämme) molemmat.

Mikä on meidän innostava visiomme?

Suomi ei selviä, jollemme rakenna koulutusta niin, että jokainen oppilas  - ihan jokainen- löytää omat vahvuutensa.  Kouluun on raivattava tilaa niiden etsimiselle.

Mikä on meidän, fiksu toimintamallimme,  jolla edetä tuota visiota kohti?

Kaivoimme esiin 1990-luvun alussa Suomeenkin rantautuneen yhteistoiminnallisen oppimisen idean.  Yhteistoiminnallinen oppiminen on meidän mielestämme  aito vaihtoehto sekä opettajakeskeiselle massaopetukselle että kilpailuhenkiselle yksin puurtamiselle.

Millaisia ovat yhteistoiminnallista oppimista edistävät työtavat?

Yhteistoiminnallisten  työtapojen perheeseen kuuluu lähes luvuton joukko tekniikoita. Palapelitekniikka lienee yksi tunnetuimpia. Ryhmä-tutkimus on näistä haastavin.
Kirjassamme näitä esitellään tarkemmin.

Yhteistä näille kaikille on, että töitä suunnitellaan ja tehdään yhdessä,  pienryhmässä (2-4). Kun oppilaat
puhuvat ja selittävät, ajatukset selkeytyvät.  YTOssa opitaan yhdessä ja toisilta, ei vain opettajalta. Opettajalla on edelleen merkittävä rooli opetuksessa:  oppimisprosessin ohjaajana. Opettaja johtaa toimintaa. Hän luo rakenteet, rakentaa foorumit (yhteistyö, kohtaaminen) ja
käytänteet. Opettaja tarkkailee ryhmien toimintaa ja puuttuu tarvittaessa.

Mitkä ovat yhteistoiminnallisen oppimisen vaikuttavat lääkeaineet?

Mihin siis YTON vaikutus perustuu? Eri puolilla maailmaa pedagogit ovat kehitelleet työtapoja, joita kuvataan yhteistoiminnallisiksi.  Tänään ajatellaan, että yhteistoiminnallisuuden teho perustuu viiteen  periaatteeseen. Nämä ovat:

1. Positiivinen sosiaalinen riippuvuus ryhmän jäsenten kesken,
2. Yksilöllinen vastuu ryhmässä,
3. Osallistava, avoin vuorovaikutus ryhmän sisällä,
4. Sosiaalisten taitojen hallinta ja harjaannuttaminen ja
5. Yhdessä tapahtuva arviointi ja pohdiskelu (reflektio)

Jokainen näistä periaatteista pitää rakentaa! Ne eivät tule opetukseen itsestään.

Positiivinen sosiaalinen riippuvuus ryhmän jäsenten kesken on selkokielellä vahva tunne siitä, että ollaan yhdessä veneessä. Että meistä on hyötyä toinen toisellemme. Tätä tunnetta pitää johdonmukaisesti rakentaa.

Yksilöllinen vastuu ryhmässä tarkoittaa sitä, että jokainen kantaa vastuuta paitsi omasta osuudestaan myös  kokonaisuudesta. Jokaisen panos on tärkeä.  Ryhmässä ei ole vapaamatkustajia, mutta ei myöskään  juhtia.

Osallistava, avoin vuorovaikutus ryhmän sisällä  tarkoittaa taitoa aidosti  kuunnella. Se on arvostusta. Jokaisella on  oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. Jokaisen jälki näkyy lopputuotoksessa.

Sosiaalisten taitojen hallinta ja harjaantuminen niissä edellyttää, että tiedollisten tavoitteiden rinnalla harjoitellaan koko ajan myös vuorovaikutus- ja ryhmätyötaitoja.

Yhdessä tapahtuva arviointi ja pohdiskelu viittaa siihen, että ryhmä itse tunnistaa vahvuuksiaan  ja kehittämistarpeitaan. Ryhmä arvioi omaa oppimistaan ja tapaansa toimia.  Missä onnistuimme? Missä emme? Mitä upeaa tapahtui? Mikä oli paras juttu? Miten onnistuisimme ensi kerralla vielä paremmin

Nyt tarvitaan uudenlainen, yhteistoiminnallinen tapa  johtaa koulutusta

Yksittäisten opettajien uurastus on arvokasta, mutta se ei riitä.  Me tarvitsemme systeemistä muutosta ja  kokonaisvaltaista kehittämistä.

1. Lopetetaan voimavarojen tuhlaaminen. Olemme tuhlanneet satoja miljoonia irrallisiin hankkeisiin. Haaskaamme valtaan määrän intohimoa. Investoidaan seuraavan vuosikymmenen aikana miljardi euroa uuden suomalaisen koulun luomiseen.

2. Nyt tarvitaan  inspiroiva, innostava, kaikille toiminnan tasoille yhteinen  visio  tulevaisuuden koulusta. Jokaisella lapsella on oltava  oikeus kasvaa täyteen mitaansa   Kuinka saamme syttymään uteliaisuutta ja intohimoa?  Kuinka saamme jokaisen löytämään oman lahjakkuutensa?

3. Siirrytään koulutuksen digitalisaatiossa koko järjestelmän tasolla älykkään koulutusteknologian käyttöön.

4. Vähennetään peruskoulussa ja lukiossa muodollisen opettajajohtoisen opetuksen määrää puoleen nykyisestä. edelleen luottamusta. Jaetaan koulupäivä kahteen osaan: a) muodolliseen

opettamiseen: yhdessä oppimisen ja yhteisten tavoitteiden osaan, jossa korostuu inhimillisen vuorovaikutus.  Raivataan tilaa sinnekin yhteistoiminnalliselle oppimiselle ja b) henkilökohtaiseen opiskeluun: itsenäiseen oman mielenkiinnon mukaiseen oppimiseen jonne siirtyisi teknologian käyttö. Nyt tarvitaan tilaa ilmiölähtöisyydelle, muodostetaan ryhmiä kiinnostuksen ei iän mukaan.

5. Kehitetään kokonaisvaltainen oppimisen ja oppilaan sosiaalisen kasvun arviointijärjestelmä. On muutettava arviointia niin, että siinä otetaan huomioon oppilaiden hyvinvointi, sosiaaliset taidot,  osallisuus ja sitoutuminen elinikäiseen oppimiseen  koulujen toimintakulttuuria olisi uudistettava.

UGH. Olemme puhuneet. Keskustelu jatkukoon.

2020-luvun oppimisesta Educa-messuilla

Pasi Sahlberg ja muut palkitut koulutusvisionäärit kertovat 2020-luvun oppimisesta Educa-messuilla

Tiedote. Julkaistu: 26.01.2016 klo 11:4 Into Kustannus

Harvardin yliopiston koulutusprofessori Pasi Sahlberg saapuu perjantaina 29.1.2016 julkistamaan yhdessä Martti Hellströmin, Peter Johnsonin, Asko Leppilammen kanssa kirjoittamansa tietokirjan Yhdessä oppiminen – Yhteistoiminnallisuuden käytäntö ja periaatteet (Into kustannus). Tekijät julkistavat kirjan Educa-messujen Visio-lavalla Helsingin messukeskuksessa pe 29.1.2016 klo 15.15–16.00, ja johdattavat teokseensa myös lauantaina 30.1. klo 14.–14.30 Educan Tietoisku-lavalla.

Yhdessä oppiminen on vastaus 2020-luvun oppimisen suuriin kysymyksiin. Se tehostaa oppimisen lisäksi sosiaalista kasvua ja yhteisöllisyyttä. Yhteistoiminnalliset menetelmät parantavat oppilaiden opiskelumotivaatiota ja ryhmätaitoja. Parhaimmillaan yhdessä oppiminen luo kouluyhteisöön yhteistoiminnan iloa ja osallisuutta. Yhteistoiminnallisuuden periaatteet sopivat myös koulun kehittämiseen ja johtamiseen. Yhteistoiminnallisessa oppimisessa oppilaat vetävät yhtä köyttä ja opettaja innostaa ja ohjaa.

Pasi Sahlberg (KT, dosentti) on vieraileva professori Harvardin yliopistossa. Hän on luonut kansainvälisen uran koulutuksen asiantuntijatehtävissä Maailmanpankissa ja Euroopan koulutussäätiössä ja on huippusuosittu puhuja maailmalla.

Asko Leppilampi (KM, PkO) on yrittäjä ja työyhteisövalmentaja. Hän on tuonut 25 vuoden ajan yhteistoiminnallisuuden filosofiaa ja toimintatapoja Suomeen rehtorina, kouluttajana, valmentajana ja tietokirjailijana.

Martti Hellström (KT) on opetusneuvos, luokanopettaja ja rehtori, jonka vuosina 1989-2014 johtama Espoon Auroran koulu tunnetaan innovatiivisena, pedagogisesti vahvasti yhteisöllisenä kouluna.

Peter Johnson (KT) on soveltanut yhteistoiminnallisen johtamisen menetelmiä opettajana, rehtorina ja Kokkolan kaupungin sivistysjohtajana. Kuntaliitto ja Opsia myönsivät hänelle vuonna 2015 Sivistyksen suunta -palkinnon.

Martti Hellström, Peter Johnson, Asko Leppilampi & Pasi Sahlberg:
Yhdessä oppiminen – Yhteistoiminnallisuuden käytäntö ja periaatteet
ISBN: 978-952-264-459-6 , Into-tieto, sid., 274 s.

Arvostelukappaleet@intokustannus.fi
Lisätiedot: mika.ronkko@intokustannus.fi, 0504362170

TOP TEN Educassa ensi perjantaina ja lauantaina

JOHNSONIN Peter on siitä(kin) huikea typpi, että hommat ei jää viime tippaan.

NYT on käsikirjoitus ja roolitus hoidettu Yhdessä Oppimaan - kirjan julkistamistilausutta varten.  Tekijäryhmä on Educan lavalla Helsingissä perjantaina 29.1. klo 15.15- 16 Visio-lavalla ja lauantaina 30.1. klo 14.-14.30 Tietoisku-lava.  Paitsi Leppilammen Asko, joka on skriinillä virtuaalisesti.

MITÄ muuta Educassa kannattaisi nähdä? Tässä oma listani:

Perjantaina 29.1.

klo 10.15 -11 Koulutuksen kohtalon yhteys (Visio-lavalla)
klo 12.45- 13.30 Suomalainen opettaja 2.0 Saku Tuominen (Visio-lavalla)
klo 14.- 14.45 Johtaminen kynnyskysymyksiä. Mm. Jukka Penttinen ja Mikko Jordman (Tahto-lava)
klo 16-18  Sivistyksen sivuhuoneen talk show. Mm. Peter Johnson ja Pasi Sahlberg
klo 16.45- 17.30  Millainen on suomalaisen opettaja arki? (Luentotila 103)

Lauantaina 30.1.

Klo 11.30 - 13   Sallitaanko koulutuksen pelastaa Suomi? (Visio-lavalla)
Klo 12.30 - 13  Opetusvelvollisuus ja työaika. Petri Lindroos (Tieto-lava)
Klo 15.15 - 16   Oppilaat mukaan päätöksentekoon. Mm. Kirsi Lonka ja Ulla Siimes (Tahto-lava)
Klo  15.30 - 16  Oppilas 2.0. (Luentotila 103)
Klo  15.15 - 16  Onko esimiehellä työaikaa. Mm.Niku Tuomisto (Kokoustila 201)

Koko ohjelma tästä linkistä.

KARTTA

Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla.

Yhdessä tekemällä opimme toisiltamme

KESKIPOHJANMAA-lehdessä oli tänään komea juttu "Yhdessä oppiminen"-teoksesta, jota minäkin olen saanut olla  tekemässä. Kokkolan kaupunginkirjastossa  nimittäin järjestettiin eilen kirjan ennakkojulkistamistilaisuus, josta toimittaja Outi Yli-Arvo  teki jutun.

Tilaisuudessa kirjaa esitteli kirjan kokoamisessa giganttisen roolin ottanut sivistystoimenjohtaja Peter Johnson sekä Johanna, Elina  ja Timo-  kaikki kokkolalaisia opetusalan ammattilaisia, joiden haastatteluja on mukana kirjassa.

Keskipohjanmaa-lehden lisäksi paikalla oli YLEn Kokkolan toimituksen ääniradio.

KIRJAN virallinen julkistus  tapahtuu Educa-tapahtumassa 29.1.-16 Visio-lavalla klo 15.15 - 16. Siellä tekijöistä ovat paikalla  Pasi Sahlberg,  Peter Johnson ja Martti Hellström. Asko  Leppilampi on hengessä mukana ja skriinillä.




Tavataan siellä!

Poimintoja Keskipohjanmaa-lehden jutusta

JUTUN ostikko oli jo virkeä ja kuvaa teosta mainiosti: Oppimisen ilo syntyy yhdessä: oppilaat vetävät yhtä köyttä. Opettajan innostaa ja ohjaa.Tässä muutama koppi:

" Oppilaiden keskinäinen kilpailu ei edistä oppimista."

" Tehtävät suunnitellaan niin, että oppilaat voivat toteuttaa ne mahdollisimman itsenäisesti. Isot voivat ohjeistaa pienempiään.  Ryhmä on vastuussa tehtävän tekemisestä, ja jokaista tarvitaan, että tehtävän saadaan suoritettua."

" Se, että luotamme oppilaisiin, kantaa hedelmää."

" Jokainen yrittää parthaansa. Lusmuilijoita ei suvaita."

" Vanhanaikaista opettajakeskeistä opetustapaa käyttämällä aikaa valuu hukkaan."

Yhdessä oppiminen

HIENO päivä. Seuraava kirja, jota olen saanut olla työstämässä, on jo taittovaiheessa. Nyt hiotaan vielä ns. lievetekstejä, joissa esitellään tekijät. Komeaan riviin olen päässyt:

Martti Hellström on KT, opetusneuvos, luokanopettaja ja rehtori, jonka vuosina 1989–2014 johtama Espoon Auroran koulu tunnetaan innovatiivisena, pedagogisesti vahvasti yhteisöllisenä kouluna.
"Rehtori voi omalla asenteellaan edistää oppilaitoksensa uudistumista."

Peter Johnson, KT, on soveltanut yhteistoiminnallisen johtamisen menetelmiä opettajana, rehtorina ja Kokkolan kaupungin sivistysjohtajana. Kuntaliitto ja Opsia myönsivät hänelle lokakuussa 2015 Sivistyksen suunta -palkinnon.
"Yhteistoiminnallinen työskentely on tuonut joustavuutta ja elävyyttä sivistystoimen johtoryhmän työhön."

Asko Leppilampi on KM, PkO, yrittäjä ja työyhteisövalmentaja. Hän on tuonut 25 vuoden ajan yhteistoiminnallisuuden filosofiaa ja toimintatapoja Suomeen rehtorina, kouluttajana, valmentajana ja tietokirjailijana.
"Hyvään kehittämisprosessiin kuuluu, että juuri mitään ei anneta valmiina vaan kaikki luodaan yhdessä."

Pasi Sahlberg on vieraileva professori Harvardin yliopistossa ja KT. Hän on luonut kansainvälisen uran koulutuksen asiantuntijatehtävissä Maailmanpankissa ja Euroopan koulutussäätiössä ja on huippusuosittu puhuja maailmalla.
"Kun opiskellaan yhdessä yhteisten päämäärien saavuttamiseksi, sitoutuminen opiskeluun syvenee."

SIVUJA kirjassa on 250, ja hinta on 29 €. Ei paha. Kirja ilmestyy marraskuussa, ja se on näkyvästi esillä ensi tammikuun Educassa.

Näin kirjaa mainostetaan
"Yhteistoiminnallisessa oppimisessa työskennellään pienryhmissä. Opettaja innostaa ja ohjaa, ja oppiessa syntyy sosiaalisia taitoja, oppimisen iloa ja positiivista yhteisöllisyyden tunnetta.

Yhdessä oppiminen on ajankohtainen, 2020-luvulle päivitetty teos yhteistoiminnallisuudesta, sen perusteista ja menetelmistä. Vuoden 2016 opetussuunnitelman myötä peruskouluille ja lukioille tarjoutuu mahdollisuus uudistua.

Kirjan voi lukea itsenäisesti tai sitä voi käyttää yhteistoiminnallisen oppimisen tapaan. Kirja soveltuu opettajille ja opetuksesta päättäville kaikilla hallinnon ja politiikan tasoilla."