Helsingin OPS vuonna 1977

 

Kuinka nostalgista olikaan löytää Silta-vuorenpenkereeltä Helsingin kaupungissa laadittu Ala-asteen opetussuunnitelma vuodelta 1977. Laatija on HOPSU.

JUURI siltä vuodelta, jolloin pääkaupunkiseutu siirtyi peruskouluun,ja minä aloitin työurani umpi-uutena, 23-vuotiaana luokanopettajana Siilitien ala-asteen koulussa. 

OPSissa on kaikkiaan 234 sivua. Virallinen ops oli kuitenkin valtakunnalliset POPS1 ja POPSII-komiteanmietinnöt. I osan eväät oli tässä tiivistetty 7-9 sivuun. En tiedä, mikä tämän kunnallisen opsin status oli, mutta on se ihanaa selkosuomea.

LUIN sitä iloinen hymy huulessa. Kuinka ihanan konkreettisesti esim. eri oppiaineiden sisällöt onkaan kuvattu. Tällä ensimmäisellä lukukerralla (en nimittäin usko, että kaltaisillenne tavallisille opettajille kirjaa olisi tuolloin jaettu. En ainakaan muista) yritin löytää ideoita, joille voisi olla vieläkin käyttöä. Ja hyviä ratkaisuja, jotka ovat jonnekin hapertuneet. Kirjaan helmiä tähän muistiinpanooni aakkosittain.

Retrohelmiä

Arviointi

Keskeisiä käsitteitä olivat  tässä opsissa  arviointi ja  oppilasarvostelu. Arvioinnin. keskeinen tehtävä  oli opetuksen ja oppimisen edistäminen eli oppilaan ja opettajan työn auttaminen (Äi,74).

• Arvioinnin kohteina: tiedolliset, asenteellisen ja toiminnalliset tavoitteet (U029)
• Arvioinnin kohteina suunnitelma, ratkaisujen omaperäisyys... työohjeiden soveltamiskyky, tekninen suoritus, harrastuneisuus... (Tek, 209) 
• Arvioinnin tuli perustua vain osittain testi- ja koesuorituksiin.
• Huomiota sekä oppimistuloksiin, että harrastuneisuuteen, joka näkyy osallistumisena keskusteluun ja vihkotehtävien suorittaminen (Hi,118)
• Arviointia ei voi erottaa opiskelusta (YM49)
• Arvostelun perusteet tulee saattaa oppilaiden tietoon (Li,153)
• Kaksivaiheinen arviointi: lähtötason mittaus ja oppimistilanteen aikana tapahtuva arviointi (YM49)
• Kerhotoiminnassa osoitettu harrastus ja kuntoisuus otettiin huomioon oppilasarvostelussa.
• Liikkeelle tavoitteista (Uo29)
• Liikunnan opetuksessa liikuntanumeron tuli kannustaa ja motivoida oppilaita liikuntaharrastukseen, liikuntataitojen kehittämiseen ja kunnon kehittämiseen (Li,153)
• Lähtotason mittaus: ko. aiheen perustan hallinta ennen uuteen ainekseen siirtymistä (YM49). Keinoina suullinen kysely, keskustelunomainen tilannetesti, lyhyt kirjallinen tehtävä = diagnostisia testejä (Äi73)
• Musiikissa arvioinnin päätarkoituksena oli opettajan ja oppilaan/oppilaiden välinen vuorovaikutus siten, että oppilas saa jatkuvasti tietoa suorituksistaan ja edistymisestään. (Mu,167)
• Oppimistilanteen aikainen arviointi: Formatiivinen arviointi. Lyhyet ja helposti tarkastettavat testit. Opettaja havainnoi  jatkuvasti oppilaan toimintaa (osallistumista keskusteluun, havaitsemisvalmiutta,  käsitteiden ymmärtämiskykyä, harrastuneisuutta). Toiminnallinen tehtävä. Lyhyt  kirjallinen tehtävä. (YM50)
• Summatiivisia  kokeita  ei ala-asteella ole syytä pitää (Äi74)

Arvioinnin välineitä olivat:

• Havainnointi(Äi74)
• Jatkuva arviointi: aktiivisuus, työskentely, tehtävistä suoriutuminen, työskentelyn tulokset ja  harrastuneisuus (LuMa, 149)
• Koe- ja tehtävätyyppejä: muisti-, essee- , tunnistamistehtäviä ja niiden.yhdistelmiä (Äi74)
• Järjestetyt suoritustilanteet (Ka, 121)
• Kirjalliset kokeet - sanelukokeet (Kielet108, Hi,118), selostustehtäviä (Ka 121)
• Kirjoitus- , puhe-, luku- ja kuunteluharjoitukset (Äi74)
• Kokeet: - tuli olla miellyttäviä, kokeiden avulla oppilaat saavat varmuuden siitä, miten he hallitsevat asiat, joiden parissa he ovat työskennelleet (Uo29) - ei vain kokeita (Äi 74)- tarpeellisia (Ma, 130)- lyhyet (Mu,168)
• Lyhyt kotitehtävien tarkistus (Hi, 118)
• Osallistuminen toimintaan (Uhso, 37)
• Ryhmätyöskentelyn arviointi (LuMa149)
• Suullinen koe (Kielet107)
• Työkirjojen arviointi (LuMa149)
• Töiden kriittinen, ohjaava tarkastelu (Ku181)
• Valtakunnallisesti standardisoidut testit(Li,153)
• Vihkotyön arviointi (LuMa149)

Diagnostinen arviointi

Sana esiintyy kerran. Ks. Lähtotaso.

Didaktiset periaatteet

• Ajankohtaisuus (Uhso, 37)
• Havainnollisuus (Uhso, 37, YM48. LuMa,146)
• Ikäkauden mukaisuus (Uhso, 37)
• Kiirehtimättömyyden periaate (Äi,79)
• Omatoimisuuden periaate (LuMa,146)
• Onnistumisen tunteen tuottamisen periaate (Äi,79)
• Opetuksen liittäminen oppilaiden havaintoihin ja tietoihin (Ou28), elämän tilanteisiin,
• Toiminnallisuus (YM,38)
• Vaihtelun periaate (LuMa, 146)

Formatiivinen arviointi

Ks. arviointi

Formatiivisen arvioinnin välineitä:

• Opiskelun kestäessä tapahtuvat tarkistukset: 
• Formatiiviset kokeet: muodollisia kokeita  tai harjoituksia tai suorituksia (Äi,74)
• Kontrollikokeilla varmistetaan oikea eteneminen sekä tarvittaessa annetaan viitteitä puutteellisesta oppimisesta (Ma, 130)

Menetelmät 

• Aihepiirimenetelmä (Kä, 196-198)
• Dramatisointi: kevennetään opetusta (Kielet107), (Hi, 117)
• Ennakko-ohjanta ennen kirjoitustehtävää (Äi,s.,72)
• Eritasotehtävät (lisätehtävät), (Ma, 128)
• Erityisopetus (Luki-oppilaat, 218)
• Eriyttämistoimenpiteet (Äi74)
• Haastattelu (Ka, 121)
• Havaintomenetelmä (Kielet 107, LuMa,146)
• Hiljaa tai ääneen lukeminen (oppilaat) (Uo27)
• Historiallisten kuvien ja jäänteiden tarkastelu (Hi,117)
• Joukkomallit (liittyy joukko-oppiin)(Ma, 129)
• Juhlat
• Kaksiläksyjärjestelmä (Kielet107) - etukäteen perehtyminen ja läpikäynti kysymyksin, syventely
• Kartan lukeminen (LuMa, 146)
• Kerhotoiminta
• Keskustelu (Äi71, Ka,121)
• Kielileikeillä kevennetään opetusta (Kielet107)
• Kilpailuilla  kevennetään opetusta (Kielet107)
• Kirjallisuuteen tutustuminen (Hi, 117)
• Kisoja (Koulun ulkopuolinen toiminta) 
• Kotiseudun historiallisten nähtävyyksien tarkastelu (Hi,117)
• Kuuntelu ja keskustelu (Äi71)
• Kuuntelu- ja puhe- ja kirjoitusharjoitukset (Kielet 107)
• Laboroinnit (LuMa147)
• Laulaen ja soittaen kuvailu esim. sadut, tunnelmat (Mu,165)
• Lauluilla kevennetään opetusta (Kielet107)
• Leikkiä suositellaan "luonnon menetelmänä". Leikkiä ei saisi pitää työn vastakohtana vaan leikin kirvoittamaa energiaa tulisi käyttää kaikessa opiskelussa hyödyksi s.1
• Luetun dramatisointi
• Luokan näyttelyt (Ku, 181)
• Luokkaopetus (Li,153)
• Luova ilmaisu, improvisointi (Mu,167)
• Maastotyöskentely: maastotunti, luontopolku,  (LuMa, 147)
• Muistiinpanojen tekeminen (YM,48) 
• Museoissa käynnit  (LuMa,147, Ku180) 
• Nukketeatteri (Ai71)
• Näytelmät - improvisoidut (Äi71)
• Näyttelyissä käynti (Ku,180)
• Musiikki (UE18jaUhso, 37)
• Ohjattu kartan tutkiminen (Hi,117)
• Omakohtainen kokeileminen, havaintojen tekeminen ja selostaminen (YM48)
• Opettajajohtoinen luokkaopetus: opettaja selostaa, kuvailee, demonstroi, ilmoittaa työskentelyn tavoitteen ja tehtävän ja  antaa työskentelyohjeet (Ma,128)
• Opettajan kerronta (UE18, Uo27, Hi117)
• Opettajan kuvailu (Hi117)
• Opetuksen eriyttäminen (Äi,70)
• Opetuskeskustelu (UE18, Uo27, Ka121)
• Opintokäynnit (Koulun ulkopuolinen toiminta)
• Oppilaiden esitykset (UE18)
• Oppimispelit ( Ma,129)
• "Pehmeä lasku". 1. luokan oppilaille voitiin antaa 5 ensimmäisen viikon aikana opetusta 5 viikkotuntia vähemmän. Näin koulun alku olisi hienovarainen, kiireetön, positiivisia asenteita  luova ja mahdollisimman vähän kilpailumielialaa lisäävä  tutustumiskausi. s.9 
• Päivänavaus
• Retket (LuMa,147)
• Ryhmätyöt (Hi, 118, Ka 121, Ma 129, LuMa147, Li,153))
• Taide (Uhso, 37)
• Tanssit (Mu,167)
• Tarut ja kertomukset (Uhso, 37)
• Tauluesimerkit ja ph-kalvot (Kielet107)
• Tiedonhankinta kirjoista itse (Hi,118)
• Toisille omien kirjoitusten lukeminen (Äi73)
• Tukitoimet (esim. lukioppilaat) (Äi76)
• Työkirjat (YM,39)
• Työt (Ku181)
• Vapaa ja salliva ilmapiiri (Äi,72)
• Vierailijoita/Vierailevat asiantuntijat (Ka, 121)
• Vihkotyö (piirroksia, muistiinpanoja) (YM38), (Ma 129)
• Välitunti - oppituntien lomaan sijoitettu henkisen levon ja  virkistäytymisen hetki.  Se voitiin viettää myös sisätiloissa.3
• Yksilöllinen työskentely (Ma,128, Li,153)
• Äänien kuuntelu, keräily, yhdistely (Mu165)

Oppiaineet

Kustakin oppiaineesta esiteltiin sen oppimäärät: tavoitteet, oppiaines lukukausittain sekä napakasti työtavat ja arviointi. Joissain aineissa oli aluksi luku: yleistä (YM, vieraat kielet, luonnonhistoria ja maantieto, liikunta, musiikki, kuvaamataito). 

Kaikki vieraat kielet oli niputettu yhdeksi kokonaisuudeksi, ja siinä oppiaines esitettiin lukuvuosittain. Vuosikurssina esitettiin myös historian, kansalaistaidon ja matematiikan oppimäärät sekä luonnonhistorian ja maantiedon oppimäärät.

Liikunnan, musiikin ja kuvaamataidon (luokat 1-2)  oppimäärä esitettiin  luokka-astepareittain.

Äidinkielessä ja matematiikassa  on erikseen kuvattu  vuosiluokan perustavoitteet äidinkielessä 3. ja 6. luokkien ja matematiikassa joka vuosiluokan osalta. Jokaisen oppilaan tulisi omaksua perusoppiaines, ellei ole huomattavia opiskeluesteitä (M., 129)

• Äidinkielessä 4 osa-aluetta: kuunteleminen, puhuminen, kirjoittaminen ja kielentuntemus:
• 6. luokalla kuunteleminen:keskittyminen, ero kuulemisen ja kuuntelmisen välillä. Löytää normaalirakenteisesta  tekstistä kuuntelemalla pääkohdat. Erottaa olennaisen ja epäolennaisen. Tekee johtopäätöksiä ja tulkitsee omin sanoin (s53)
• Puhuminen: Osaa pyytää, käskeä,  viestiä, kysellä, kuvitella, leikkiä, puhua selkeästi ja kuuluvasti. Osaa opastaa, tiedottaa, ohjata, toimia puhujana ja puhutetavana eri tilanteissa. s 53)
• Lukeminen: Hankkii tietoa lukemalla.Ymmärtää lukemansa. Tajuaa sanojen ja lauseiden merkityksen. Tulkitsee omin sanoin lukemansa sisällön pääkohdat ja osaa tehdä päätelmiä lukemansa perusteella. Osaa käyttää eri lukutaitoja: sanatarkka, johtopäätöksiä tekevä, eläytyvä.
• Kielentuntemus: Tietää sanaluokat ja niiden ero. Erottaa myönteiset aikamuodot Tuntee kielimuodot: lupa, suositus, ehdotus, käsky. Tietää lauseiden jakautuvan väite-, käsky- ja kysymyslaisiin ja osaa käyttää niitä. Erottaa subjektin, predikaatin ja objektin, s. 54

• Matematiikassa  6. luokan keskeisimmät asiat olivat:
• Prosenttilasku, suhde
• Sanallisten tehtävien ratkaiseminen yhtälöiden avulla
• Avaruuskuvat ja tilavuus, s.128

Teknisessä käsityössä on kuvattu erikseen kullakin luokalla perus- ja lisäoppiaines. Opittavista asioista (esim. ruuviliitos) kuvataan välitavoitteet (esim. kyntteen sahaus)

Oppikirjan asema

Oppikirja ei ollut enää ainoa lähde. Parissa aineessa suositeltiin, että   niitä kootaan koulun kirjastoon yhdeksi lähdemateriaaliksi.

Perusoppiaines

Kahdessa aineessa (äidinkieli ja matematiikka) määriteltiin erikseen perusoppiaines. Teknisessä työssä oli perus- ja lisäoppiaines.

Päivänavaus

Päivänavaus sai yhä olla uskonnollinen. Siksi oletettiin, että jokainen opettaja pitää sen vuorollaan. Päivänavaus kuului joka päivän ohjelmaan. Toivottiin , että myös oppilaat pitävät niitä.

Summatiivinen arviointi

Oppilaiden vertailua esim. todistusnumeroiden antamista varten (Ma, 130)

Tavoitteet

Teos alkaa niin tutuilla sanoilla: "Koulun ensisjaisena tavoitteena on tarjota  aineksia ja virikkeitä oppilaan omaleimaisen. persoonallisuuden kehittymiselle.."

Huoli saastumisesta oli jo ympäristökasvatuksen aihiona. Kansainvälisyys oli  vastuuta koko maailmasta.  

Kunkin aineen osuuden alussa kuvattiin sen omat tavoitteet.

Erityisen mielenkiintoisesti kuvattiin kunkin vuosiluokan tavoitteet tekstiili käsityössä. Erikseen esitellään taidollistoiminnalliset tavoitteet sekä  tiedolliset ja asenteelliset tavoitteet: 

Taidollistoiminnalliset tavoitteet  kuvattiin verbillä

• osaa

Tiedolliset ja asenteelliset tavoitteet: kuvataan verbeillä:

• arvostaa
• tietää
• tietää, arvostaa, noudattaa (turvallisuus)
• tunnistaa (materiaaleja)
• tuntee (siivousvälineet)

Välineet ja materiaalit

• Ei oppikirjaa 1. luokalla (YM,38)
• Havaintomateriaali: luonnosta kerätty materiaali, diakuvat, filmit, esitteet (LuMa, 147)
• Havaintovälineitä: Malleja, helmitaulu, kaarihelmitaulu, alkiosarjat, tarrataulut, satatalot, laskuvaaka (Ma 129)
• Kuva- ja satukirjat, lasten ja nuorten kirjat, runot, sana- ja tietokirjat, sanoma- ja aikakauslehdet, 
• Kuvamateriaali, opetusnauhoitteet, filmit (Uhso, 37)
• Luokkakirjasto (YM,Äi)ja keskuskirjasto (Äi)
• Nauhureita, nauhoja tai kasetteja, kouluradiovihkoja, käsinukkeja, virikekuvia ja- tekstejä, kirjallisia äänilevyjä, oppimispelejä, erikokoista ja- vahvuista pareria,  
• Oppikirja (ei YM48 )
• Soittimia (Mu,167)
• Työkirjat (YM,39)
• Vihkot (piirroksia, muistiinpanoja) (YM38)

Asioita, joista ei kirjoiteta:

• kouluruokailu
• oppilashuolto

Perästä kuuluu sanoi torvensoittaja

Opetin Martti Tervon johtamalla Siilitien ala-asteella 4. luokkaa. Koulu oli rakennettu vuonna 1961 kansakouluksi. Omassa luokkahuoneessani oli opettajan pulpetti,  oppilaiden pulpetit, piirtoheitin ja liitutaulu. 

Oppilailla oli oppikirjoja ja työkirjoja. En muista, että luokassa olisi ollut TV:tä. Keskusradio-kuulutin siellä oli. Koulukirjastosta minulla ei ole muistikuvaa. 

Opetus tapahtui luokassa, pihalla ja urheilukentällä. En muista, että olisimme tehneet opintoretkiä. Kaitafilmijuttuja teimme. Ja draamaa.

Päivän avaukset tulivat keskusradiosta. Joulu- ja kevätjuhlat pidettiin. En muista olisiko niissä ollut 4. luokan esityksiä. 

Yritin kovasti olla uudenaikainen opettaja, mutta kyllä se ekavuosi opettajana oli tosi vaikea. Palkka oli pieni, ja siksi tein myös raittiusopettajan sivuhommia. Siinä pääsi myös vierailemaan kansalaiskouluissa. 

Paljon on muuttunut

Pois ovat kyydistä pudonneet:

• aihepiirimenetelmä käsitöissä
• arviointi: harrastuneisuuden ja osallistumisen huomioonottaminen
• diagnostinen arviointi lähtötason mittaajaana
• kaksiläksyjärjestelmä
• kansalaistaito- oppiaine
• kouluradiolähetykset
• liitutaulut (käytännössä)
• oppilaanohjaus erillisenä oppiaineena 3-4-luokilla.
• pehmeä lasku 1. luokan alussa
• piirtoheittimet
• uskonnolliset päivänavaukset virsineen- mutta jos oli tunnustuksellisia osio, niin uskonnon opetuksesta vapautetut vapautettiin
• Nykyaineiden lisäksi  tuolloin oli kansalaistaito
• Oppilaiden ohjaukselle oli oma tunti  3:lla ja4.:llä luokalla
• Teknistä työtä ja tekstiilityötä opetettiin 3. luokalta alkaen myös vaihtotyöskentelynä s. 200nn

Tuolloin ei vielä ollut mm.:

• Aihekokonaisuuksista/läpäisyperiaatteesta  ei tässä opsissa puhuta
• alkuopetuksessa vierasta kieltä
• eheyttämisestä ei Helsingin opsissa puhuttu. Outoa.
• selkeää erottelua formatiivisen ja summatiivisen arvioinnin välillä. Todennäköisesti formatiivisen arvioinnin alaan katsottiin kuuluvan todistusarvosanat.
• tietokoneita, scriinejä, emateriaaleja, 
• valinnaisia aineita ei ollut ala-asteella 
• vieraskielisiä oppilaita
• yhteiskuntaoppi ei ollut itsenäinen aine
• yhteistä käsityötä

Jo tuolloin oli mm.:

• eriyisopetusta
• eriyttämis- ja tukitoimenpiteet
• kerhotoimintaa
• kokeet- ei ainoa tapa antaa näyttöä
• koulun ulkopuolista toimintaa 
• nykykielellä: monipuolinen näyttö
• oppikirjasarja luokkakirjastoon (YM38)
• pulpetit
• ulkoluku tuli rajoittaa (UE18, Ou27)

OPSIN päivitetty arviointiluku 6

Päivitetty 24.2. klo 15.45
TÄMÄN lukuvuoden yksi  tunteita herättäneistä koulukeskusteluista on ollut vuonna 2014 julkaistujen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden arviointiluvun 6 päivitystyö. Hallinnossa oli hätkähdytty siihen, kuinka eri tavoin arviointinormeja oli kentällä tulkittu ja kuinka tämä vaaransi jopa oppilaiden oikeusurvaa ennen muuta päättöarvioinnissa.

Kuten muistetaan Opetushallitus  kutsui  vuonna 2019 koolle useita pyöreän pöydän jne. seminaareja pohtimaan kanssaan asiaa. Syksyllä  se siten julkaisi  luonnoksen perusopetuksen arvioinnin tarkennetuista  periaatteista  nettisivuillaan. Niitä sai kommentoida  kuukauden ajan.

Lopullinen versio julkaistiin muisaakseni  7.2. 2020,  kun uusi luku oli käsitelty OPH:n johtokunnassa. Se ja ratkaisuja avaavat  perustelut löytyvät viraston nettisivuilta:

https://www.oph.fi/fi/uutiset/2020/opetushallitus-yhdenmukaistaa-arviointia-peruskouluissa-tavoitteena-oppilaiden

Paikallinen opetussuunnitelmatyö ja linjausten käyttöönotto tapahtuu kuluva keväänaikana, ja linjaukset tulevat voimaan 1.8.2020 (päättöarvioinnin osalta tarvitaan vielä ne kriteerit, ja ne asuvat voimaan myöhemmin).

Muutokset pähkinänkuoressa

Heti alkuun varoitus. Ao. tulkinnoille ei ole saatu/haettu viranomaisten hyväksyntää :-)  
Opettajankouluttajana minulle osui alkutalvesta kahden luokanopettajaopiskelijaryhmän OSTA II- kurssi, jossa keskitytään juuri arvioinnin teemaan. Niinpä ehdin koota heille ja itselleni tähän tärkeimmät muutokset  aakkosittain ennenkuin kurssi loppui.

ARVIOINTI
Arvioinnin tulee (edelleen) olla monipuolista ja näytön voi antaa monella tavalla.

ARVOSANOJEN KOROTTAMINEN
Päättöarvosanoja EI saakaan  korottaa (luonnoksessa annettiin tähän oikeus). " Koulu ei voi muuttaa tai korjata jälkikäteen jo saatuun päättötodistukseen kirjattuja arvosanoja lisänäyttöjen perusteella. Oppilaan on hankittava uusi, erillinen todistus mahdollisesta parantuneesta osaamisesta. Uuden todistuksen voi saada joko osoittamalla osaamisensa erityisessä tutkinnossa tai opiskelemalla perusopetuksen lisäopetuksessa tai aikuisten perusopetuksessa". (Ilmeisesti on mahdollista antaa lisänäyttöjä ennenkuin todistus on kirjoitettu). Lisäys klo 11.17.

FORMATIIVINEN  ARVIOINTI
Formatiivisen ja summatiivisen arvioinnin eroa on kirkastettu: Oppilaan oppimisen arviointi on formatiivista. (Summatiivisessa arvioidaan osaamista)
Itse- ja vertaisarviointi on osa formatiivista arviointia.
Formatiivista arviointia ei tarvitse dokumentoida. (Tästä ainakin OAJ on mielissään)
Palautteen ja vuorovaikutuksen merkitystä  painotetaan arvioinnissa.
Oppilaan tekemä itse- ja vertaisarviointi ei vaikuta oppiaineesta saatavaan arvosanaan tai sanalliseen arvioon.

KÄYTTÄYTYMISEN  ARVIOINTI
Käyttäytymistä arvioidaan suhteessa paikallisessa opetussuunnitelmassa käyttäytymiselle asetettuihin tavoitteisiin ja niiden saavuttamiseen - ei siis enää yhteisön toimintakulttuuria määrittäviin lin- jauksiin (Käyttäytymiselle asetetut tavoitteet perustuvat  edelleen koulun toimintatapoihin ja järjestyssääntöihin)

Tuttua on, että siitä saatu arvosana tai sanallinen arvio ei vaikuta oppiaineesta saatavaan arvosanaan tai sanalliseen arvioon. Jos se annetaan sanallisena, se on  todistuksen liitteenä. Käyttäytymisen arvosanaa ei  kirjoiteta päättö- eikä erotodistukseen.

HUOM! Uudesta versiosta on poistettu paljon yksityiskohtia mm. kohteet:  Oppilaita ohjataan ottamaan huomioon muut ihmiset ja ympäristö sekä noudattamaan yhteisesti sovittuja toimintatapoja ja sääntöjä. Heille opetetaan koulun erilaisissa vuorovaikutustilanteissa asiallista, tilannetietoista käyttäytymistä ja hyviä tapoja. Enää ei lue, että oppilailla ja huoltajilla tulee olla mahdollisuus osallistua koulun kasvatustavoitteita ja käyttäytymiselle asetettavia tavoitteita koskevaan keskusteluun ja tavoitteiden määrittelyyn.

Erikseen ei enää tässä momentissa mainita: Käyttäytymisen arvioinnissa erityisen tärkeä on huolehtia, että arviointi ei kohdistu oppilaan persoonaan, temperamenttiin eikä muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, muta maininta on  toisaalla.

LUKUVUOSITODISTUS
Kunkin lukuvuoden (Paitsi 9. luokalla,  silloin annetaan päättötodistus).
Lisäys klo 13.25:  6-luvussa on kaksi keskenään ristiriitaista ohjetta. Kohdassa 6.1.2. lukee "Kunkin lukuvuoden päättyessä oppilaalle annetaan lukuvuositodistus, jota varten tehdään summatiivinen arviointi siitä, miten oppilas on kyseisenä lukuvuonna saavuttanut tavoitteet opinto-ohjelmaansa kuuluvissa oppiaineissa." Kohdassa 6.11. lukee "Oppilaalle tulee antaa lukuvuositodistus lukuvuoden päättyessä jokaisella vuosiluokalla lukuun ottamatta vuosiluokkaa 9, jolloin oppilas saa päättötodistuksen". 


MONIALAINEN OPPIMISKOKONAISUUS
(Tämä ei ole muutos perustetekstiin- mutta koulujen käytänteisiin ehkä)
Monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa opiskellut oppiaineiden tavoitteet ja sisällöt sekä monialaisten oppimiskokonaisuuksien yhteydessä annetut näytöt otetaan huomioon kunkin oppiaineen arvosanaa muodostettaessa. Monialaisista oppimiskokonaisuuksista ei anneta erillisiä arvioita tai arvosanoja. (Näin jo luonnoksessa)

NUMEROARVIOINTI
Numeroarviointi aloitetaan kaikissa kouluissa neljännellä luokalla. (Aiemmin viimeistään 8.llä luokalla - korjattu 24.2., kiitos Esa). (Edelleen opetuksen järjestäjä voi ajoitaa numeroarvioinnin jo ensimmäiselle luokalle. Edelleen voidaan antaa liitteenä sanallinen arviointi)

PÄÄTTÖARVIOINTI
Jatkossa kaikissa kunnissa ja kouluissa noudatetaan samoja periaatteita päättöarvioinnin ajankohdan määrittämisessä ja päättöarvosanojen muodostamisessa.

SUMMATIIVINEN ARVIOINTI
Oppilaan osaamisen arviointi on  summatiivista arviointia.  Summatiivisen arvioinnin tekee aina oppilaita opettanut opettaja/opettajat (ei siis myöskään rehtori). Oppilaan tekemä itse- ja vertaisarviointi ei vaikuta oppiaineesta saatavaan arvosanaan tai sanalliseen arvioon.

Perusopetuksen tuntijaon mukaiset valinnaiset aineet arvioidaan vuosiluokilla 1–3 opetuksen järjestäjän päätöksen mukaisesti joko sanallisesti tai numeroin. Vuosiluokilla 4–9 vähintään 2 vuosiviikkotunnin laajuisista valinnaisista aineista annetaan numeroarvosana. (Näin oli jo luonnoksessa).

Lisäksi (vanhaan tapaan)  muistutetaan, että oppilaita ja heidän suorituksiaan ei verrata toisiinsa, eikä arviointi kohdistu oppilaiden persoonaan, temperamenttiin tai muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.

TIEDOTUS
Teksissä korostuu aikaisempaa vahvemmin oppilaiden  (ja vanhempien) oikeus tietää, millä perusteella  oppilaiden osaamista arvioidaan. Arvioinnin periaatteiden sekä oppimisen tavoitteiden tulee olla oppilaiden ja huoltajien tiedossa ymmärrettävällä tavalla ja hyvissä ajoin.

TODISTUSLOMAKE
Uusitussa luvussa on ensimmäistä kertaa mukana todistuslomakkeet, joita voi käyttää.

TODISTUSARVOSANAT
Päättöarviointiin tullaan luomaan kriteerit  arvosanoihin 5, 7, 8 ja 9 vaadittavan osaamisen tasosta
(Valitettavasti - näin ajattelen- kuudennelle luokalle kirjoitetaan kriteerit vain arvosanaan 8- kuten nytkin)

Myös painotetussa opetuksessa tai kaksikielisessä opetuksessa tulee oppilaiden suoriutumista arvioida perusopetuksen päättyessä suhteessa valtakunnallisiin tavoitteisiin ja käyttää osaamisen tason määrittämisessä päättöarvioinnin kriteerejä. (Näin jo luonnoksessa)

Jos oppilaalla ei ole poissaolojen vuoksi näyttöä osaamisesta, hän saa hylätyn arvosanan. (Näin jo luonnoksessa)

TYÖSKENTELYN  ARVIOINTI  

Työskentelyn arviointi on osa oppiaineen arviointia. Työskentelyä ei siis arvioida oppiaineista erillisenä.  Kun opettaja toteuttaa arvioinnin oppiaineiden tavoitteiden ja kriteerien mukaisesti, tulee myös työskentely arvioiduksi.

VÄLITODISTUS
(Välitodistus on edelleen mahdollinen). Se annetaan samoin perustein kuin lukuvuositodistus

__________________________________________________________________

PAIKALLISESTI PÄÄTETTÄVÄT ASIAT

UUTTA; Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa määritellyt arvioinnin linjaukset siirretään paikalliseen opetussuunnitelmaan sellaisenaan noudatettaviksi. Myös valtakunnalliset arviointikriteerit 6. vuosiluokan loppuun sekä päättöarvioinnin kriteerit siirretään perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista paikalliseen opetussuunnitelmaan sellaisenaan noudatettaviksi.

Lisäksi opetuksen järjestäjä täsmentää paikallisessa opetussuunnitelmassa seuraavat asiat:

• yhteistyö huoltajien kanssa arvioinnin osalta ( normi: Yhteistyön tarkoituksena on selkiyttää huoltajille arvioinnin periaatteita ja käytänteitä. Oppilaan ja huoltajan tulee saada riittävästi tietoa oppilaan oppimisesta, osaamisesta, työskentelystä ja käyttäytymisestä. Oppilaalla ja huoltajalla on oikeus saada tieto arvioinnin perusteista ja siitä, miten niitä on sovellettu oppilaan arviointiin. )
• arvioinnista tiedottamisen muodot
• käyttäytymisen arviointi ja sen perustana olevat tavoitteet
• valinnaisten aineiden arviointi sen mukaan, miten opetuksen järjestäjä niitä tarjoaa
• opinnoissa etenemisen, vuosiluokalta siirtymisen ja vuosiluokalle jättämisen periaatteet ja käytännöt
• sanallisen arvion ja numeroarvosanan antaminen todistuksissa eri oppiaineissa sekä käyttäytymisen
• arvioinnissa
• valinnaisten aineiden arviointi päättöarvioinnissa sen mukaan, miten opetuksen järjestäjä niitä tarjoaa
• välitodistukset, mikäli opetuksen järjestäjä niitä päättää antaa
• erityisen tutkinnon suorittamisen mahdollisuudet ja ajankohdat.

POIS on jätetty:

• arviointikulttuurin kehittämisen mahdolliset paikalliset painopisteet  (Nyt maininta, että on oltava yhtenäinen)
• opintojen aikaisen formatiivisen arvioinnin ja palautteen antamisen periaatteet, kokonaisuus ja pedagoginen tehtävä oppimisen edistämisessä  (arvioinnin "pedagogista tehtävää" ei enää mainita)
•  itsearvioinnin edellytysten tukeminen; itsearvioinnin ja vertaisarvioinnin periaatteet  (tukemisesta ei ole enää mainintaa uudessa tekstissä; periaatteet nyt valtakunnalliset)
• luokalta siirtymisen ja luokalle jättämisen periaatteet ja käytännöt (nyt valtakunnallisesti samat)
• toisen ja kolmannen vuosiluokan sekä kuudennen ja seitsemännen vuosiluokan nivelvaiheisiin liittyvät arvioinnin ja palautteen antamisen käytännöt (ei enää mainintaakaan !!!)
• muut tiedottamisen ja arviointipalautteen antamisen muodot ja ajankohdat sekä yhteistyö huoltajien kanssa 
• miten päättöarviointi toteutetaan (valtakunnallisesti)

Muutama kommentti

Tässä yhteydessä  ei vielä esitelty  6. ja 9. luokan arvioinitikriteereitä. Kun ne  nähdään,  nähdään myös, saadaanko  eri oppiaineiden tavoitteiden kryptisyyttä vähennettyä.

Minusta olisi ollut hyvä saada arvosanan 5 kriteerit myös 6:lle luokalle.

Vertailin hieman vanhan ja uuden 6.luvun rakennetta. Uudessa on nostettu heti alkuun arvioinin kahtiajako: oppimisen ja osaamisen arviointiin. Muutoinkin otsikot on päivitetty.

Jos vertailee vanhaa ja uutta tekstiä paikallisen päätösvallan osalta, huomaa, että sitä on tosi paljon rajoitettu.

Lisäksi nousee kysymys, poistuuko samalla kunnilta oikeutus velvoittaa opettajat  ilman erilliskorvasta mm. jatkuvaan formatiivisen palautteen antamiseen huoltajille esim. Wilman kautta, nivelvaiheen ohjauskeskusteluihin ja   nykyisiin varsiin työllistäviin arviointikeskusteluihin  huoltajien ja lasten kanssa. Edes vuoden 2014 perusteissa ei esiinny jälkimmäistä termiä.

Arviointikeskustelullaon kyllä historialliset juuret. 1980-luvulla oppilaille annettiin kaksi lukukausitodistusta lukuvuodessa. 1990-luvulla alettiin korvata  ns. joulutodistuksia  arviointikeskusteluilla vanhempien kanssa.  Espoossa lautakunta päätti vuonna 2004, että väliarviointi voidaan korvata arviointikeskustelulla.

Arvointia selkeyttämässä!

Päivitetty 12.12 klo 10
PERUSOPETUKSEN OPPILAAN ARVIOINNIN UUDISTAMINEN JA TOIMEENPANON TUKI – asiantuntijaseminaari

PITKÄLTI 50 asiantuntijaa eri puolilta maata oli tänään sparraamassa Opetushallituksen väkeä Paasitornissa.

Opetushallitus on valmistellut täydennyksiä ja muutoksia perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden lukuun 6 jo syksystä  2018 alkaen. On ollut pyöreän pöydän seminaareja. On tehty selvityksiä. Tutkijaryhmä ja Karvi ovat auttaneet.

Alkusyksystä esiteltiin ensimmäinen versio tekstimuutoksista ja juuri parhaillaan on kommentoitavan toinen versio.

Aikataulu on tiukka. Oppilaan oppimisen ja osaamisen arvioinnin valtakunnalliset linjaukset valmistuvat alkuvuodesta 2020. Opetushallituksen uusi johtokunta kokoontuu hyväksymään ne 6.2. 2020. Kevään 2020 aikana tehdään  niiden pohjalta arkennukset paikallisiin opetussuunnitelmiin niin, että linjaukset otetaan käyttöön kouluissa 1.8.2020.

Syksyllä 2020 tiivistyy sitten työ päättöarvoinnin arvosanojen 5, 7, 8 ja 9 päivittämiseksi. Jo nyt ensimmäiset luonnokset niistä ovat koekäytössä 85:ssa koulussa. Lopulliset kriteerit julkaistaan kevättalvesta  2021. Ne siirretään paikallisiin opseihin seuraavaksi lukuvuodeksi.

TÄNÄÄN siis OPH järjesti  seminaarin oppilaan oppimisen ja osaamisen arvioinnin kouluttajille ja paikallisesta opetussuunnitelmatyöstä vastaaville asiantuntijoille ja opettajille. Seminaarissa avatiin arvioinnin uudistamisen tämän hetken tilannetta, periaatteita ja aikataulua. Tavoitteena oli  pohtia ja ideoida yhdessä arvioinnin toimeenpanon tukea ja siihen liittyvän koulutuksen painopisteitä.

Tilaisuuden ohjelma oli seuraava:

12.00 Lounas
13.00 Avaus, puheenjohtaja Marjo Rissanen
13.15 Puheenvuoroja arvioinnin linjauksista: mitä tarkennuksia on tehty ja miksi?
Erja Vitikka, Marjo Rissanen, Leena Nissilä, Annamari Kajasto, Maj-Len Engelholm, Minna Harmanen
14.30 Tauko
14.45 Toimeenpanon tuen ideointia ja suunnittelua ryhmissä 15.30 Ryhmätyön yhteenveto
16.00 Tilaisuus päättyy

Yhteenvetoa kuullusta ja keskustellusta

Uudistusyön keskeinen tavoite on lisätä arvioinnin yhtenäisyyttä valtakunnassa. Tämäkin tilaisuus osoitti, kuinka hyvin eri lailla viisi vuotta sitten valmistuneita perusteita on tulkittu.  Käsitteitäkin ymmärretään eri tavoin. Toinen lähtökohta kuului olevan  juristinen: OPH:ssa halutaan pysyä niissä raameissa,  joissa sillä on aidosti oikeus antaa normi. Ja tällöin kriteerinä toimivat voimassa olevat lait.

Noin 20 sivuinen versio2 herätti yhä paljon kysymyksiä ja synnytti jopa intomielistä väittelyä. Poimin itselleni muistiin seuraavat:

- B- ja D-kielten arvosana voidaan pyytää jättämään pois päästötodistuksesta. Ei hyvä.
- Eikö enää saa antaa 9. luokalla lukuvuositodistusta - vain koko oppimäärää mittaavaan päättötodistuksen?
- Enää ei tarvitse dokumentoida formatiivista arviointia. Osa halusi (esim. oppilaan portfolio)
- Enää ei tarvitse dokumentoida summatiivisen arvioinnin itse näyttöä vaan itse arvio. Osa koki uhkana oikeusturvalle
- Formatiivisen ja summatiivisen arvioinnin erottaminen. Osasta hyvä. Ei kaikista.
- Formatiivinen arviointi tarkoittaa kovin montaa asiaa. OPH korostaa kehittävää arviointia, jota annetaan vuorovaikutuksessa ja joka on ohjausta.  Pitäisikö se korvata sanalla palaute? Pitäisikö paikallisissa opseissa määritellä sen toteutus tarkemmin vai ei? Byrokatisoitumisen iso vaara? Tehty kunnissa isoja kuormittavia ratkaisuja. Tarvitaan paljon koulutusta opettajille.
- Itsearviointia ei saa  ottaa huomioon summatiivisessa arvioinnissa.  Eräiden oppiaineiden tavoitteissa kuitenkin arvioidaan myös i itsearviointia.
- Jos haluaa uusia päättötodistuksen arvosanan, ei yksi koe riitä- pitää antaa näyttö koko oppimäärän osaamisesta. Kaikki eivä pitäneet hyvänä. Eikö riitä, että näyttää huonosti osatun parantuneen?
- Koskeeko myös kielikylpyä, että jos opetuskieli on eri kuin äidinkieli, eräät aineet arvioidaan sanallisesti?
- Miksi tekstissä on erikseen laaja-alaiset taidot ja työskentelytaidot? Ne voisi yhdistää.
- Numeroarviointi mahdollinen jo ekaluokalla. Kritiikkiä (perustuu lakiin).
- Valinnaisissa aineissa menestyminen voi nostaa oppiaineen arvosanaa. Se ei onnistu, jos se arvioidaan hyväksytty/hylätty.
- Tavoitteet. Onko niitä liikaa?
- Työskentelytaitoja ei arvioida erikseen. Eräissä aineissa niitä kuitenkin arvioidaan?
- Vuosiluokkaistaminen paikallisesti ei johda yhtenäisyyteen.
- Yksilöllistetyn oppimäärän suorittaneiden arvosanat sotkevat toisen asteen valintoja.

ITSE olin - aika yksin- huolissani kahden kansainvälisesti komean innovaation: laaja-alaisen osaamisen ja monialaisen kokonaisuuden feidaksesta, jos niitä ei arvioda. Pohdin myös, eikö käyttäytymisen arvioinnissakin pitäisi nostaa esiin formatiivisen ja summatiivisen arvioinnin ero.

KIITOS järjestäjille ajatuksia herättäneesta tilaisuudesta.

Selkosuomella arvioinnista

HIENOA löytää - ja esitellä- teos, jossa niin mutkikkaaksi osoittautuneesta arvionnista osataan kirjoittaa terävävästi ja napakasti ihan selkosuomella.

Kyseessä on (nykyään) emerita-professori Marjaana Soinisen teos evaluaatiosta:

Soininen, M. (1997). Kasvatustieteellisen evaluaation perusteet. 3.uudistettu painos. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A: 56.

SOINISEN  teos jäsentää mainiosti monimielistä arvioinnin käsitteistöä.

Evaluointia  eli arviointia hän pitää yleiskäsitteenä, ja sen alle mahtuu monenmoista aina yksittäisten oppitulosten  arvostelusta tutkimuksiin kokonaisten koulutusjärjestelmien tuloksellisuudesta tai tehokkuudesta. On ulkoapäin tapahtuvaa  ja sisäistä evaluointia. On kvalitatiivista ja kvantitatiivista. On yksilö- ja ryhmäevaluaatiota.

Evaluaatio = arviointi
Arvostelu = arviointia, jossa verrataan yksittäisen oppilaan  suoritusta tavoitteeseen
Arvio = sanallinen, kirjallinen tai suullinenkin arviointi.
Mittaaminen =  keino hankkia tietoa tuloksista. Se voi olla bjektiivista tai subjektiivista.
Kvantitatiivista tai kvalitatiivista. Mittaamisen kelvollisuuskriteereitä ovat realiabiliteetti  ja validiteetti. Kummassakin on useita alalajeja.

Evaluaation menetelmiä

Evaluaatiomenetelmiä on laaja kirjo: Observointi, jossa  havainnointi suhteutetaan tiettyyn kriteeriin. Se voi olla osallistuvaa tai ulkopuolista, luonnollista tai järjestettyä  (mm. laboratorio), vapaata (epäsysteemaattista) tai  järjestelmällistä (systemaattista).

Haastattelu voi olla vapaata, hjattua (huolella suunniteltua- kysymyslista) tai strukuroitua (lomake).

Kysely voi olla avoin (omin sanoin) tai suljettu (kyselylomake, joka täytetään itsenäisesti). Se voi olla standarikysely (esim. viimeisellä luennolla), informoitu kysely (esitellään, mutta itse täyttävät) tai postikysely.

Evaluaatiomenetelmä on myös testit. Vanhin testi pidettiin kirjan mukaan Kiinassa n. 2200 eaa, kun hallitsija testasi virkamiesten soveltuvuutta.

Muita menetelmiä ovat  projektiiviset tekniikat (kuvien tulkinta, kertomusten jatkaminen, lauseen täydentäminen..), sosiometrinen mittaus, roolimenetelmät, arviointikeskustelut, dokumentointi, käsitekarttatekniikka, näyttökoe ja mm. portfoliotoiminta, jossa oppilas kerää näytteitä osaamisestaan,  itsearviointeja ja  muiden arviointeja oppimisprosessista.

Evaluaation lajit

TEOS määrittelee selkeästä evaluaation lajit niiden tehtävien mukaan,.

DIAGNOSTINEN EVALUAATIO
Diagnostinen arvointi - joka on muuten harmittavasti photosopattu pois nykyisestä opetussuunnitelmasta - ajoittuu opetuksen alkuun. Sillä on kaksi tehtävää: Toteava ja suunnitteleva,

Tällä arvioinnilla todetaan nykytilanne: missä tilassa koulutettavat ovat. Tämä auttaa suunnittelemaan: Kuinka korjataan lähtötilanteen puutteet? Mitä ovat sopivia menetelmiä ja materiaaleja? Millaisia ryhmityksiä tarvitaan?

FORMATIIVINEN EVALUAATIO
Formatiivinen evaluaatio  sijoittuu opetuksen ajalle.  Yleisimmin sitä tehdään havainnoimalla ja tarkkailemalla. Sillä on kaksi tehtävää: Ohjaava ja motivoiva. Mutta myös kolmas: korjaava ja kehittävä tehtävä.

Formatiivinen arviointi antaa palautetta opiskelun, menettelyjen ja opettajan  onnistumisesta.  Se paljastaa missä kohdin on puutteita.  Se tukee oppilasta ja auttaa häntä kehittämään omaa opiskeluaan. Se tukee myös opettajaa ohjaamaan  tukitoimenpiteuden, menettelyjen  valintaa ja kehittää opettajan opetustaitoa

Formatiivinen evalaatio motivoi, virittää  ja suuntaa aktiivisuutta. Oppilas saa palautetietoa opettajalta, itseltä ja toisilta siiten, miten oppiminen edistyy.

Soininenkin korostaa, että  formatiivisen arvioinnin ei tulisi olla arvostelun pohjana.

SUMMATIIVINEN EVALUAATIO
Summatiivinen arviointi selvittää opetuksen päättyessä,  kuinka hyvin tavoitteet on saavutettu. Sillä on kaksi tehtävää: Kokoava ja ennustava.

Summatiivisen arvioinnin  kokoaa arviointiedot  arvosanojen antamista varten. Ennustava tehtävä tarkoittaa sitä, että summatiivinen arviointi ilmaise uuden lähtötilanteen. Sen pohjalta, miten
tavoiteet on saavutettu  tehdään ennusteita jatkomenestymisestä.

Evaluaation osa-alueet

TOINEN tosi mielenkiintoinen  jakso käsittelee evaluaation kohteita, osa-alueita: Arvoidaanko kogniivisten, affektiivisten vai psykomotoristen tavoitteiden saavuttamista? Soininen on koonnut yhteen kuvaan opsin arviointiosuuden uudistustyössä uudelleen ajankohtaiseksi osoittautneet Bloomin, Krathwohlin ja Daven taksonomiat.

TIIVISTIN näiden taksonomioiden viisaita verbejä seuraavasti:

Kognitiivinen osa-alue (tiedot)

1. MUISTITIETO
tunnistaa ja muistaa termejä, tosiasioista, malleja, periaatteita, teorioita.
Palauttaa niitä mieleen samassa muodossa.

2. YMMÄRTÄMINEN
ymmärtää ja erittelee, käsittää ja käyttää
selittää, esittää tiivistetyssä muodossa,
päätelee trendejä.

3. SOVELTAMINEN
käyttää abstraktioita (yleisiä ajatuksia ja sääntöjä)  konkreettisissa, uusissa  tilanteissa.

4. ANALYYSI
hajoittaa aineiston osatekijöihinsä, niin että käsitteiden keskinäinen järjestys ja suhteet tulevat selväksi.Paljastaa aineistoa yhdentävän rakenteen.

5. SYNTEESI
yhdistää osista organisoidun kokonaisuuden. Välittää taidokkaasti ajatuksia, tuntemuksia ja kokemuksia toisille. Tekee suunnitelman.

4. EVALUAATIO
arvioi suhteessa kriteeriin - joko annettuihin tai itse määräämiinsä.

Psykomotorinen osa-alue (taidot)

1. JÄLJITTELY
harjoittelee mielessään. Toistaa näkemänsä liikkeen.

2.OHJEENMUKAINEN TOIMINTA
ei tarvitse mallia, pystyy toimimaan ohjeen perusteella.Toiminta kiteytyy  ja sujuu vaivattomasti

3.TOIMINNAN TÄSMENTYMINEN
toiminta hiotuu, tarkentuu, täsmällistyy. Karkeita virheitä ei enää esiinny.
Toiminta itsenäistyy.  Hän varioi toimintaansa.

4. TOIMINTOJEN KOORDINOITUMINEN
pystyy yhdistelemään liikesarjoja. Liikesarjat kehittyvät ja niistä tulee harmonisia kokonaisuuksia.

5. LUONTEVA TOIMINTA
toiminta rutinoituu, sisäistyy ja automatisoituu tiedostamattomaksi.

Affektiivinen osa-alue: Asenteet (suhtautumistapa tiettyyn kohteeseen)

1. VASTAANOTTAMINEN
oppilas herkistyy, siirtyy passiivisuudesta valikoivaan tarkkaavaisuuteen.
Hän huomioi ja on (pelkästään) tietoinen. On halukas kiinnittämään  huomiota, mutta
havainnosta puuttuu vielä keskittyminen ja arvioiminen.

2. REAGOINTI
hän suuntaa aktiivisesti tarkkaavaisuuttaan.  Hän on selvästi kiinnostunut, tahtoo omaehtoisesti
ja tuntee mielihyvää.

3. ARVOSTAMINEN
antaa arvoa (=asenne), hyväksyy arvon pysyvämmin, on vakuuttunut siitä. Ja lopulta  on varma - ei pienintäkään epäilystä

4. JÄSENTYMINEN
rakentaa arvoista hierarkiaa. Erottaa hallitsevat arvot toissijaisista. Käyttäytyy johdonmukaisesti arvon mukaan. Organisoi tämän arvon muiden arvojen yhteyteen.

5. ARVOJÄRJESTELMÄN SISÄISTYMINEN
arvohierarkia on yhtenäinen. Arvojärjestelmä on johdonmukainen ja se yleistyy. Sisäistymisen korkein aste on maailmankatsomuksen ja elämänfilosofian syntyminen.

Kirjoittajasta

Marjaana Soininen toimi pitkään Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksella didaktiikan professorina. Käytännössä siis Raumalla.